yllättävintä mitä sinulta on kysytty työhaastattelussa?

Aikanaan haastattelussa kysyttiin: "Miten kirjoitat sanan college (paita, siis)?" Vastasin: "gollege". En tullut valituksi :)

Onko vankilatuomio yhteiskunnan kosto? Hain paikkaa sosiaalitoimistosta.

Alatko helposti itkemään?

Tehdäänkö työsopimus heti?

Vierailija kirjoitti:

Aikanaan haastattelussa kysyttiin: "Miten kirjoitat sanan college (paita, siis)?" Vastasin: "gollege". En tullut valituksi :)

Oikein toimittu.

Vierailija kirjoitti:

"Oletko kirjoittanut hakemuksen itse?" Vaikka ei sinällään yllättävä kun olin asunut ulkomailla jo vuosia

Sama kysymys, vaikka ulkomailla en ollut käynytkään vuosikymmeniin ja aivan tavallisesta suomenkielisestä hakemuksesta oli kyse. Vieläkin ihmettelen, miksi sellaista kysyttiin.

Miten mieheni suhtautuu siihen että haen työpaikkaa jossa tehdään vuorotyötä. Taisin jäädä ensin sanattomaksi, sitten vastasin jotain ympäripyöreää että meillä saa tehdä sitä työtä mitä haluaa. Olimme lapsettomia.

Vierailija kirjoitti:

Aikanaan haastattelussa kysyttiin: "Miten kirjoitat sanan college (paita, siis)?" Vastasin: "gollege". En tullut valituksi :)

Minulla on aivan loistava liikeidea valmiina (ei siitä tässä enempää)

Kun firmani on siinä pisteessä että voin alkaa pitämään työhaastatteluita, kysymykset tulevat olemaan:

Kumpi on oikein: Ketä/Kuka?

Kuullostaa hienolle/Kuulostaa hienolta

Myös college/golitsi tulisi osata arvata oikein.

Lempiblogia kysyttiin.

"Kuinka pitkälle olet valmis menemään hankalassa tilanteessa?" Ei oikeastaan yllättänyt, sillä minua oli varoitettu, että on todella vaikea työyhteisö. Niinpä vastasin silmää räpäyttämättä " vaikka oikeuteen". Vastaus oli oikea, vaikka loppujen lopuksi asiat eivät oikeuteen saakka edenneet.

Pomo ilmoitti olevansa uskossa ja kysyi suhtautumista siihen. Ei siis kysynyt minun uskontokuntaani. Se oli luultavasti vain hänen tapansa ilmaista, että tässä firmassa ei mitään viinin huuruisia pikkujouluja sitten pidetä. 

Kai te olette tämän nähneet:

No yllättävin kysymys on ollut todustusta katsottaessa: "Miksi sait tästä kurssista ykkösen?". Jotenkin se vaan yllätti siinä tilanteessa, vaikka ihan järkevä kysymys tuo on.

Sitten vaikeimpia vastattavia on ne "minkälainen elämäntilanteesi on tällä hetkellä?". Kun kiltisti yritetään kysellä perheenperustamisaikeita yms. ja en tiedä, mitä tuohon kuuluisi vastata.

Multa kysyttiin kerran nuorena, että paljonko minulla on noussut paino harrastuksen lopettamisen jälkeen.

Ihan oikeasti! Olin kertonut olleeni Oopperan balettikoulussa ja esiintyneeni ihan Oopperan baletissa lapsikohtauksissa, mutta lopettaneeni siinä teini-iässä.

Tämä oli vielä headhunter ja olin vasta 24-vuotias ja työ ei liittynyt millään lailla ulkonäköön. Minut oli vinkattu hänelle ja homma oli ihan sellainen pikku-päällikkötason juttu, johon olisin ollut ihan päteväkin jo silloin.

Tietenkin mun olis pitänyt tajuta olla vastaamatta, mutta änkytin siihen sitten naama punaisena jotain että no joo, en ole ihan enää samoissa mitoissa ja hyvä niin.  Siis voi jestas. Varmaan se testasi, että vastaanko vai älyänkö olla vastaamatta, mutta rakensi sen ansan jotenkin niin hyvin, että siihen lankesin.

Olen kyllä miettinyt, että tosta olisi pitänyt nostaa haloo.

Olen käynyt koulun täällä ja pärjännyt lähes 15 vuotta ammatissani (hoitoalalla), mutta silti haastattelija kysyi:"Kuinka olet selvinnyt töistäsi vieraalla kielellä?".

Minut kutsuttiin ulkomaille töihin vaikka työmaa oli ilmoituksessa eri. Sitten vielä vinoltiin aionko jäädä äitiyslomalle. En sanonut mitää mutta mietin että mikäs ettei ja ihan varmasti tuntemattomassa maasa seuraavan vastaantulijan kanssa kun en edes puhu maan kieltä ☺ nim. Vela tarkoituksella jo kasarilta

Vanhempien koulutustasoa. Työ oli määräaikainen ja alemman korkeakoulututkinnon vaativa, sijoittuu assistentti akselille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kerran kysyttiin, että jos työpaikalla joku vinoilee sinulle niin suhtaudutko asiaaan huumorilla vai pahoitatko mielesi.Vastasin kysymykseen kyllä pahoitan mieleni jos kyseessä on vihollinen,ja en pahoita jos kyseesssä on ystävä.No vastaukseni ilmeisesti oli väärä koska en saanut työpaikkaa.

Vihollinen? Ystävä? Ei työpaikalla ole vihollisia tai ystäviä vaan työkavereita, joita ei mielellään tule laittaa eriarvoiseen asemaan. :D ei ihme ettet saanut paikkaa.

jaa no omalla työpaikallani on yksi tällainen "työkaveri"joka yleensä tulee vähintäänkin kerran päivässä tai useammin lässyttämään jotain turhanpäiväistä asiaa,samalla naljaillen minulle kuinka sinä et ole tehnyt sitä,ja  sitä asiaa niinkuin hän olisi jonkun jutun tehnyt jne.

Täytyy kyllä sanoa että olemme jo kaikki kyllästyneet tähän niin sanottuun "työkaveriin"tuskin kukaan meistä kykenee ajattelemaan häntä ystävänään.Huh verenpaineeni nousee jo siitä kun edes ajattelen häntä.

Hienoa jos omassa työpaikassasi ei ole tällaista,tai tällaisia tyyppejä,niinkuin useammissa työpaikoissa on.Mukavaa että kykenet pitämään työpaikallasi kaikkia tyyppejä kavereinasi,itse en siihen oikein kykene.

"Sanoit olevasi ennakkoluuloton ja rohkea mahdollisuuksiin tarttuja. Entäs jos esimerkiksi esittäisin kutsun drinkkitreffeille kaupungin tyylikkäimpään baariin, mitä vastaisit?" - ensimmäiseen oikeaan työpaikkaani oli myös tunnin kestävä psykologin henkkoht haastattelu jossa tuo nainen tosiaan esitti tämän kysymyksen. Ja myös päädyimme samana iltana drinksulle & sapuskalle joskaan ei siitä eteenpäin, ah niin hienostuneen epäammattimaista häneltä. Hän muuten sponssasi ensidrinksun kutsunsa mukaisesti...

(vastasin: "vaikka kutsu esitettäisiinkin hieman erikoisissa olosuhteissa, niin hölmöhän minä olisin jos en lähtisi viehättävän ja fiksun naisen kanssa epäformaaliin juttuhetkeen...")

Iha paskaa