yllättävintä mitä sinulta on kysytty työhaastattelussa?

Jos olisit jokin eläin, mikä haluaisit olla?

Haastattelija oli psykologi, vastasin kissa. Kerran minulle annettiin matikantehtävä ratkaistavaksi. En saanut kumpaakaan paikkaa, mutta töitä on silti riittänyt

Minulta kysyttiin että mitä videopelejä pelaan.

Jos minulla olisi jonkinlainen oma sosiaalisen median foorumi, saisiko siellä sanoa että Trump on kuspää tai Obama tyhmä n***. Käytti siis tuota n-sanaa, mikä hiukan hätkähdytti.

Koska voit aloittaa?

Vierailija kirjoitti:

Jos minulla olisi jonkinlainen oma sosiaalisen median foorumi, saisiko siellä sanoa että Trump on kuspää tai Obama tyhmä n***. Käytti siis tuota n-sanaa, mikä hiukan hätkähdytti.

Olisin varmaan heittänyt "Trumpin, koska se on mielipide ja mun foorumilla saa kertoa mielipiteensä jos sen perustelee", jolloin välttäisin keskustelemasta n-sanasta, eikä tarvitse vastata "väärin"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kerran kysyttiin, että jos työpaikalla joku vinoilee sinulle niin suhtaudutko asiaaan huumorilla vai pahoitatko mielesi.Vastasin kysymykseen kyllä pahoitan mieleni jos kyseessä on vihollinen,ja en pahoita jos kyseesssä on ystävä.No vastaukseni ilmeisesti oli väärä koska en saanut työpaikkaa.

Vihollinen? Ystävä? Ei työpaikalla ole vihollisia tai ystäviä vaan työkavereita, joita ei mielellään tule laittaa eriarvoiseen asemaan. :D ei ihme ettet saanut paikkaa.

jaa no omalla työpaikallani on yksi tällainen "työkaveri"joka yleensä tulee vähintäänkin kerran päivässä tai useammin lässyttämään jotain turhanpäiväistä asiaa,samalla naljaillen minulle kuinka sinä et ole tehnyt sitä,ja  sitä asiaa niinkuin hän olisi jonkun jutun tehnyt jne.

Täytyy kyllä sanoa että olemme jo kaikki kyllästyneet tähän niin sanottuun "työkaveriin"tuskin kukaan meistä kykenee ajattelemaan häntä ystävänään.Huh verenpaineeni nousee jo siitä kun edes ajattelen häntä.

Hienoa jos omassa työpaikassasi ei ole tällaista,tai tällaisia tyyppejä,niinkuin useammissa työpaikoissa on.Mukavaa että kykenet pitämään työpaikallasi kaikkia tyyppejä kavereinasi,itse en siihen oikein kykene.

Työkaverit on aivan eri asia kuin ne vapaa-ajan kaverit, jotka itse valitset. Ei kaikista työkavereista tarvitse pitää saati tykätä, mutta toimeen pitää tulla silti. Se on sitä ammatillisuutta, jota työpaikalla työntekijöiltä edellytetään.

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin kysyn usein hassujakin. En halua yritykseeni yhtään tiukkapipoa tai ihmistä, jolle elämä on niin helvetin vaikeaa, ettei voi vastata reilusti kysymyksiin. Ja kyllä, kysyn perheestä. Ihan siitä syystä, että perhe on iso osa ihmisen elämää ja haluan kokonaiskuvan hakijasta. Jos ei vastaa -> out. Pienet lapset ei sen sijaan ole este. Muutaman kerran on sellainen hiekkis tullut vastaan, että muutenkaan en olisi palkannut ja viimeistään nuo "en voi vastata" on naula arkkuun. Kysymykseni ovat aika viattomia kuitenkin. Saatan kysellä perheestä, harrastuksista, lastehoidon järjestämisestä yms. Minulla on halutulla alalla työpaikkoja tarjolla, palkkakin ihan hyvä. Mielestäni minulla on oikeus tietää, kehen pelimerkkini sidon ja miten nuo perusasiat sitten menee.  Ja joskus jäykälle hakijalle saatan heittää kysymyksen vaikka lempiväristä tai juoko mielummin punkkua vai skumppaa. Jos ei juo lainkaan, niin voi vastata, että "smurffilimussa pitäydyn". Kysymys on vain siitä, että haluan rennon ja sanavalmiin tyypin töihin.

Samaa muuten rekrytointeja ammatikseen tekevä kaveri sanoi, että "tähän en halua vastata" on varma bumerangi. Se ei varmaan tietenkään haittaa, jos vastapuoli kyselisi kuppikokoa (haluaisiko joku semmoiseen paikkaan, ellei ole hakemassa strippibaariin), mutta normaaleihin peruskysymyksiin halutaan vastaukset.

Miksi tää on saanut näin hirmuisesti alapeukkua?

"Miksi asut Helsingissä ja haet täältä töitä"? "Mikset asu maaseudulla tai taajamissa, niissäkin voi elää"?

Ja hakemani työpaikka oli helsingin kaupungin kirjasto 80-luvun jälkipuoliskolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin kysyn usein hassujakin. En halua yritykseeni yhtään tiukkapipoa tai ihmistä, jolle elämä on niin helvetin vaikeaa, ettei voi vastata reilusti kysymyksiin. Ja kyllä, kysyn perheestä. Ihan siitä syystä, että perhe on iso osa ihmisen elämää ja haluan kokonaiskuvan hakijasta. Jos ei vastaa -> out. Pienet lapset ei sen sijaan ole este. Muutaman kerran on sellainen hiekkis tullut vastaan, että muutenkaan en olisi palkannut ja viimeistään nuo "en voi vastata" on naula arkkuun. Kysymykseni ovat aika viattomia kuitenkin. Saatan kysellä perheestä, harrastuksista, lastehoidon järjestämisestä yms. Minulla on halutulla alalla työpaikkoja tarjolla, palkkakin ihan hyvä. Mielestäni minulla on oikeus tietää, kehen pelimerkkini sidon ja miten nuo perusasiat sitten menee.  Ja joskus jäykälle hakijalle saatan heittää kysymyksen vaikka lempiväristä tai juoko mielummin punkkua vai skumppaa. Jos ei juo lainkaan, niin voi vastata, että "smurffilimussa pitäydyn". Kysymys on vain siitä, että haluan rennon ja sanavalmiin tyypin töihin.

Samaa muuten rekrytointeja ammatikseen tekevä kaveri sanoi, että "tähän en halua vastata" on varma bumerangi. Se ei varmaan tietenkään haittaa, jos vastapuoli kyselisi kuppikokoa (haluaisiko joku semmoiseen paikkaan, ellei ole hakemassa strippibaariin), mutta normaaleihin peruskysymyksiin halutaan vastaukset.

Miksi tää on saanut näin hirmuisesti alapeukkua?

Katso vastaus 60 tässä ketjussa

Vierailija kirjoitti:

Että haittaako jos työssä minut sijoitetaan naisten pukuhuoneeseen (olen mies). Kuulemma miesten pukuhuonetta ei ollut erikseen ja kaikki muut työntekijät olivat naisia. Alle 15 hengen firma. Melko nihkeät fiilikset.

Sama toisinpäin! Olisin ollut ainoa nainen miesten joukossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin kysyn usein hassujakin. En halua yritykseeni yhtään tiukkapipoa tai ihmistä, jolle elämä on niin helvetin vaikeaa, ettei voi vastata reilusti kysymyksiin. Ja kyllä, kysyn perheestä. Ihan siitä syystä, että perhe on iso osa ihmisen elämää ja haluan kokonaiskuvan hakijasta. Jos ei vastaa -> out. Pienet lapset ei sen sijaan ole este. Muutaman kerran on sellainen hiekkis tullut vastaan, että muutenkaan en olisi palkannut ja viimeistään nuo "en voi vastata" on naula arkkuun. Kysymykseni ovat aika viattomia kuitenkin. Saatan kysellä perheestä, harrastuksista, lastehoidon järjestämisestä yms. Minulla on halutulla alalla työpaikkoja tarjolla, palkkakin ihan hyvä. Mielestäni minulla on oikeus tietää, kehen pelimerkkini sidon ja miten nuo perusasiat sitten menee.  Ja joskus jäykälle hakijalle saatan heittää kysymyksen vaikka lempiväristä tai juoko mielummin punkkua vai skumppaa. Jos ei juo lainkaan, niin voi vastata, että "smurffilimussa pitäydyn". Kysymys on vain siitä, että haluan rennon ja sanavalmiin tyypin töihin.

Samaa muuten rekrytointeja ammatikseen tekevä kaveri sanoi, että "tähän en halua vastata" on varma bumerangi. Se ei varmaan tietenkään haittaa, jos vastapuoli kyselisi kuppikokoa (haluaisiko joku semmoiseen paikkaan, ellei ole hakemassa strippibaariin), mutta normaaleihin peruskysymyksiin halutaan vastaukset.

Miksi tää on saanut näin hirmuisesti alapeukkua?

Katso vastaus 60 tässä ketjussa

Tuossa sanottiin: "Minä ainakin kysyn usein hassujakin."

Eli niiden asiallisten työkysymysten lisäksi myös niitä hassuja kysymyksiä. Miksi viestit pitää lukea täällä niin kapeiden kaukoputkien läpi, ettei ymmärretä viestien sisältöä/pointtia vaan kiirehditään loukkaantumaan.

Ja kyllä haastattelijan pitää miettiä myös sitä, miten tuleva työntekijä istuu jo olemassa olevaan työporukkaan. Varsinkin, jos joutuu sitä yhteistyötäkin tekemään.

"Miten susta tuli - tähän oma nimi?" En vastannut.

Ensin kyseltiin opinnoista niitä näitä, kunnes:

"Oletko joskus nähnyt tai kokenut väkivaltaa?"

"Öö, olen nähnyt kaupungilla ehkä joskus tappelun."

"Pelkäätkö huutamista?"

"No ei se kivaa ole, mutta en nyt sano että pelkäisin."

"Selvä."

Ja paikka oli minun. Kesäsijaisuus eräässä psykiatrisessa sairaalassa suljetulla osastolla viime vuosituhannen lopussa. Kesän jälkeen nuo kysymykset tuntuivat jo ihan loogisille.

Jos saan kertoa vaikka ei liity haastatteluihin.

Soitin esimiehelle ja kerroin olevani seuraavat 2 viikkoa masennuksen takia sairaslomalla (perheenjäsen sairastui äkillisesti hyvin vakavasti lähes samaan aikaan kun itseltäni löydettiin aivokasvain): "Onko sinulla aiemmin ollut mielenterveysongelmia?"

Sain sanottua, että sinulla ei taida olla oikeutta kysyä tuommoista. Esimies totesi että minä saan kysyä mitä ikinä haluaa mutta ei tarvitse vastata jos en halua.

Tämän jälkeen työskentely kyseisen henkilön alaisuudessa oli sietämätöntä ja irtisanouduin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin kysyn usein hassujakin. En halua yritykseeni yhtään tiukkapipoa tai ihmistä, jolle elämä on niin helvetin vaikeaa, ettei voi vastata reilusti kysymyksiin. Ja kyllä, kysyn perheestä. Ihan siitä syystä, että perhe on iso osa ihmisen elämää ja haluan kokonaiskuvan hakijasta. Jos ei vastaa -> out. Pienet lapset ei sen sijaan ole este. Muutaman kerran on sellainen hiekkis tullut vastaan, että muutenkaan en olisi palkannut ja viimeistään nuo "en voi vastata" on naula arkkuun. Kysymykseni ovat aika viattomia kuitenkin. Saatan kysellä perheestä, harrastuksista, lastehoidon järjestämisestä yms. Minulla on halutulla alalla työpaikkoja tarjolla, palkkakin ihan hyvä. Mielestäni minulla on oikeus tietää, kehen pelimerkkini sidon ja miten nuo perusasiat sitten menee.  Ja joskus jäykälle hakijalle saatan heittää kysymyksen vaikka lempiväristä tai juoko mielummin punkkua vai skumppaa. Jos ei juo lainkaan, niin voi vastata, että "smurffilimussa pitäydyn". Kysymys on vain siitä, että haluan rennon ja sanavalmiin tyypin töihin.

Samaa muuten rekrytointeja ammatikseen tekevä kaveri sanoi, että "tähän en halua vastata" on varma bumerangi. Se ei varmaan tietenkään haittaa, jos vastapuoli kyselisi kuppikokoa (haluaisiko joku semmoiseen paikkaan, ellei ole hakemassa strippibaariin), mutta normaaleihin peruskysymyksiin halutaan vastaukset.

Tässä on se ongelma, että seulot ihmisiä sellaisilla kriteereillä, joilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, tekevätkö he hyvin työnsä. Vai haluatko, että joku totuudenmukaisesti vastaa sinulle, että joo äitini hakkasi minua ja isäni on vankilassa, sisarukseni ovat kuolleet huumeisiin. Ilman muuta tällä ihmisellä on varmaan paljon enemmän sisua kuin monilla muilla ihmisillä, mikäli hän on tuon helvetin läpi työelämään selviytynyt, mutta oletko varma että hän haluaa avautua tästä kaikesta tuntemattomalle ihmiselle, jolla on valtaa hänen talouteensa?

Myöskään kaikki ihmiset eivät ole sanavalmiita ja nasevia. Jos työ vaatii sitä, niin silloin varmaan läpänheitto haastattelussa on hyvä testi. Mutta jos työ on pääasiassa keskittymistä vaativaa yksin puurtamista, valitset väärällä kriteerillä, jos haluat vain nasevia läpänheittäjiä.

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän painotan mukavaa ja kivaa persoonaa, joka sopii työporukkaan. Vaikka jollain sattuisi olemaan parempi työkokemus yms., niin miksi pilaisin jokaisen työpäiväni katselemalla kuivaa, tylsää ja huumurintajutonta työkaveria?

Asuin nuorempana ulkomailla. Haastattelija kysyi onko minulla miestä. Vastasin myönteisesti ja hän tiedusteli että Muuttaisinko takaisin Suomeen jos ero tulisi. En ollut itse edes pahemmin ajatellut asiaa. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin kysyn usein hassujakin. En halua yritykseeni yhtään tiukkapipoa tai ihmistä, jolle elämä on niin helvetin vaikeaa, ettei voi vastata reilusti kysymyksiin. Ja kyllä, kysyn perheestä. Ihan siitä syystä, että perhe on iso osa ihmisen elämää ja haluan kokonaiskuvan hakijasta. Jos ei vastaa -> out. Pienet lapset ei sen sijaan ole este. Muutaman kerran on sellainen hiekkis tullut vastaan, että muutenkaan en olisi palkannut ja viimeistään nuo "en voi vastata" on naula arkkuun. Kysymykseni ovat aika viattomia kuitenkin. Saatan kysellä perheestä, harrastuksista, lastehoidon järjestämisestä yms. Minulla on halutulla alalla työpaikkoja tarjolla, palkkakin ihan hyvä. Mielestäni minulla on oikeus tietää, kehen pelimerkkini sidon ja miten nuo perusasiat sitten menee.  Ja joskus jäykälle hakijalle saatan heittää kysymyksen vaikka lempiväristä tai juoko mielummin punkkua vai skumppaa. Jos ei juo lainkaan, niin voi vastata, että "smurffilimussa pitäydyn". Kysymys on vain siitä, että haluan rennon ja sanavalmiin tyypin töihin.

Samaa muuten rekrytointeja ammatikseen tekevä kaveri sanoi, että "tähän en halua vastata" on varma bumerangi. Se ei varmaan tietenkään haittaa, jos vastapuoli kyselisi kuppikokoa (haluaisiko joku semmoiseen paikkaan, ellei ole hakemassa strippibaariin), mutta normaaleihin peruskysymyksiin halutaan vastaukset.

Tässä on se ongelma, että seulot ihmisiä sellaisilla kriteereillä, joilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, tekevätkö he hyvin työnsä. Vai haluatko, että joku totuudenmukaisesti vastaa sinulle, että joo äitini hakkasi minua ja isäni on vankilassa, sisarukseni ovat kuolleet huumeisiin. Ilman muuta tällä ihmisellä on varmaan paljon enemmän sisua kuin monilla muilla ihmisillä, mikäli hän on tuon helvetin läpi työelämään selviytynyt, mutta oletko varma että hän haluaa avautua tästä kaikesta tuntemattomalle ihmiselle, jolla on valtaa hänen talouteensa?

Myöskään kaikki ihmiset eivät ole sanavalmiita ja nasevia. Jos työ vaatii sitä, niin silloin varmaan läpänheitto haastattelussa on hyvä testi. Mutta jos työ on pääasiassa keskittymistä vaativaa yksin puurtamista, valitset väärällä kriteerillä, jos haluat vain nasevia läpänheittäjiä.

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän painotan mukavaa ja kivaa persoonaa, joka sopii työporukkaan. Vaikka jollain sattuisi olemaan parempi työkokemus yms., niin miksi pilaisin jokaisen työpäiväni katselemalla kuivaa, tylsää ja huumurintajutonta työkaveria?

Olen tuo vastaaja 60. Olen todellakin sitä mieltä, että töissä jokaisen pitää olla asiallinen ja kunnioittava kaikkia työkavereita kohtaan. Totta kai rekrytoivan esimiehen pitää myös miettiä sitä, miten hakija sopii tiimiin.

Mutta tässä puhuttiinkin nyt perhetaustojen ruotimisesta, vastauksena tälle esimiehelle, joka oli vuonna 2016 vastannut tähän ketjuun, että todellakin kyselee haastattelussa hakijan perheestä. Väitän edelleen, ettei tarvitse tietää hakijan nykyistä eikä lapsuuden perhettä, jotta voi tehdä hyvän rekrytoinnin, joka sopii hyvin tiimiin.

Sitä paitsi, tiimiin voi sopia hyvin, vaikka ei olekaan mikään naseva vitsiniekka. Itse olen kuiva nörttityyppi (varmaan olisin tylsä sinun mielestäsi), ja olen silti saanut aina hyvää palautetta yhteistyötaidoistani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin kysyn usein hassujakin. En halua yritykseeni yhtään tiukkapipoa tai ihmistä, jolle elämä on niin helvetin vaikeaa, ettei voi vastata reilusti kysymyksiin. Ja kyllä, kysyn perheestä. Ihan siitä syystä, että perhe on iso osa ihmisen elämää ja haluan kokonaiskuvan hakijasta. Jos ei vastaa -> out. Pienet lapset ei sen sijaan ole este. Muutaman kerran on sellainen hiekkis tullut vastaan, että muutenkaan en olisi palkannut ja viimeistään nuo "en voi vastata" on naula arkkuun. Kysymykseni ovat aika viattomia kuitenkin. Saatan kysellä perheestä, harrastuksista, lastehoidon järjestämisestä yms. Minulla on halutulla alalla työpaikkoja tarjolla, palkkakin ihan hyvä. Mielestäni minulla on oikeus tietää, kehen pelimerkkini sidon ja miten nuo perusasiat sitten menee.  Ja joskus jäykälle hakijalle saatan heittää kysymyksen vaikka lempiväristä tai juoko mielummin punkkua vai skumppaa. Jos ei juo lainkaan, niin voi vastata, että "smurffilimussa pitäydyn". Kysymys on vain siitä, että haluan rennon ja sanavalmiin tyypin töihin.

Samaa muuten rekrytointeja ammatikseen tekevä kaveri sanoi, että "tähän en halua vastata" on varma bumerangi. Se ei varmaan tietenkään haittaa, jos vastapuoli kyselisi kuppikokoa (haluaisiko joku semmoiseen paikkaan, ellei ole hakemassa strippibaariin), mutta normaaleihin peruskysymyksiin halutaan vastaukset.

Miksi tää on saanut näin hirmuisesti alapeukkua?

Katso vastaus 60 tässä ketjussa

Tuossa sanottiin: "Minä ainakin kysyn usein hassujakin."

Eli niiden asiallisten työkysymysten lisäksi myös niitä hassuja kysymyksiä. Miksi viestit pitää lukea täällä niin kapeiden kaukoputkien läpi, ettei ymmärretä viestien sisältöä/pointtia vaan kiirehditään loukkaantumaan.

Ja kyllä haastattelijan pitää miettiä myös sitä, miten tuleva työntekijä istuu jo olemassa olevaan työporukkaan. Varsinkin, jos joutuu sitä yhteistyötäkin tekemään.

Hassuja kysymyksiä saa toki kysyä, kuten tuo juomavalinta, se testaa hyvin hakijan rupattelutaitoja, tilannetajua ja kekseliäisyyttä. Mutta tuo kirjoittaja sanoikin, että haluaa tuntea hakijan perhetilanteen. Silloin ei puhuta enää mistään kevyistä, hassuista kysymyksistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin kysyn usein hassujakin. En halua yritykseeni yhtään tiukkapipoa tai ihmistä, jolle elämä on niin helvetin vaikeaa, ettei voi vastata reilusti kysymyksiin. Ja kyllä, kysyn perheestä. Ihan siitä syystä, että perhe on iso osa ihmisen elämää ja haluan kokonaiskuvan hakijasta. Jos ei vastaa -> out. Pienet lapset ei sen sijaan ole este. Muutaman kerran on sellainen hiekkis tullut vastaan, että muutenkaan en olisi palkannut ja viimeistään nuo "en voi vastata" on naula arkkuun. Kysymykseni ovat aika viattomia kuitenkin. Saatan kysellä perheestä, harrastuksista, lastehoidon järjestämisestä yms. Minulla on halutulla alalla työpaikkoja tarjolla, palkkakin ihan hyvä. Mielestäni minulla on oikeus tietää, kehen pelimerkkini sidon ja miten nuo perusasiat sitten menee.  Ja joskus jäykälle hakijalle saatan heittää kysymyksen vaikka lempiväristä tai juoko mielummin punkkua vai skumppaa. Jos ei juo lainkaan, niin voi vastata, että "smurffilimussa pitäydyn". Kysymys on vain siitä, että haluan rennon ja sanavalmiin tyypin töihin.

Samaa muuten rekrytointeja ammatikseen tekevä kaveri sanoi, että "tähän en halua vastata" on varma bumerangi. Se ei varmaan tietenkään haittaa, jos vastapuoli kyselisi kuppikokoa (haluaisiko joku semmoiseen paikkaan, ellei ole hakemassa strippibaariin), mutta normaaleihin peruskysymyksiin halutaan vastaukset.

Tässä on se ongelma, että seulot ihmisiä sellaisilla kriteereillä, joilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, tekevätkö he hyvin työnsä. Vai haluatko, että joku totuudenmukaisesti vastaa sinulle, että joo äitini hakkasi minua ja isäni on vankilassa, sisarukseni ovat kuolleet huumeisiin. Ilman muuta tällä ihmisellä on varmaan paljon enemmän sisua kuin monilla muilla ihmisillä, mikäli hän on tuon helvetin läpi työelämään selviytynyt, mutta oletko varma että hän haluaa avautua tästä kaikesta tuntemattomalle ihmiselle, jolla on valtaa hänen talouteensa?

Myöskään kaikki ihmiset eivät ole sanavalmiita ja nasevia. Jos työ vaatii sitä, niin silloin varmaan läpänheitto haastattelussa on hyvä testi. Mutta jos työ on pääasiassa keskittymistä vaativaa yksin puurtamista, valitset väärällä kriteerillä, jos haluat vain nasevia läpänheittäjiä.

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän painotan mukavaa ja kivaa persoonaa, joka sopii työporukkaan. Vaikka jollain sattuisi olemaan parempi työkokemus yms., niin miksi pilaisin jokaisen työpäiväni katselemalla kuivaa, tylsää ja huumurintajutonta työkaveria?

Olen tuo vastaaja 60. Olen todellakin sitä mieltä, että töissä jokaisen pitää olla asiallinen ja kunnioittava kaikkia työkavereita kohtaan. Totta kai rekrytoivan esimiehen pitää myös miettiä sitä, miten hakija sopii tiimiin.

Mutta tässä puhuttiinkin nyt perhetaustojen ruotimisesta, vastauksena tälle esimiehelle, joka oli vuonna 2016 vastannut tähän ketjuun, että todellakin kyselee haastattelussa hakijan perheestä. Väitän edelleen, ettei tarvitse tietää hakijan nykyistä eikä lapsuuden perhettä, jotta voi tehdä hyvän rekrytoinnin, joka sopii hyvin tiimiin.

Sitä paitsi, tiimiin voi sopia hyvin, vaikka ei olekaan mikään naseva vitsiniekka. Itse olen kuiva nörttityyppi (varmaan olisin tylsä sinun mielestäsi), ja olen silti saanut aina hyvää palautetta yhteistyötaidoistani.

On muitakin kysytty perheestä työhaastattelussa ja mielestäni se oli täysin asiallinen ja aiheellinenkin kysymys. Työnantaja yleensä haluaa tietää myös hakijan elämäntilanteesta jotain. Ei siihen tarvitse alkaa ruotia lapsuuden perheen ongelmia vaan voi vastata ihan yleiselläkin tasolla. Kertoa sen hetkisestä omasta perheestä (onko vai ei lapsia, asuuko yksin vai ei jne) tai sitten siitä lapsuuden perheestä eli millainen tausta on. Se voi joissain työpaikoissa esim kertoa paljon, jos on monta sisarusta tai vanhin lapsi, mitkä voi kääntää myös vahvuuksiksi itsellään (mitä taitoja sitä myöten oppinut jne). Tai jos haluaa voi kertoa tämän hetkisen tilanteen esim vanhemmat ovat läheisiä tai että on sisaruksia, jotka asuvat toisella puolella Suomea ym.

Tämä on mielestäni aivan normaalia tutustumistakin, mitä työhaastattelu myös yhdeltä osin on. Ylireagointia mielestäni sulla nyt toi nro 60 vastaus. Ei tuossa ollut mistään taustojen ruotimisesta tai luurankojen kaivelusta kyse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin kysyn usein hassujakin. En halua yritykseeni yhtään tiukkapipoa tai ihmistä, jolle elämä on niin helvetin vaikeaa, ettei voi vastata reilusti kysymyksiin. Ja kyllä, kysyn perheestä. Ihan siitä syystä, että perhe on iso osa ihmisen elämää ja haluan kokonaiskuvan hakijasta. Jos ei vastaa -> out. Pienet lapset ei sen sijaan ole este. Muutaman kerran on sellainen hiekkis tullut vastaan, että muutenkaan en olisi palkannut ja viimeistään nuo "en voi vastata" on naula arkkuun. Kysymykseni ovat aika viattomia kuitenkin. Saatan kysellä perheestä, harrastuksista, lastehoidon järjestämisestä yms. Minulla on halutulla alalla työpaikkoja tarjolla, palkkakin ihan hyvä. Mielestäni minulla on oikeus tietää, kehen pelimerkkini sidon ja miten nuo perusasiat sitten menee.  Ja joskus jäykälle hakijalle saatan heittää kysymyksen vaikka lempiväristä tai juoko mielummin punkkua vai skumppaa. Jos ei juo lainkaan, niin voi vastata, että "smurffilimussa pitäydyn". Kysymys on vain siitä, että haluan rennon ja sanavalmiin tyypin töihin.

Samaa muuten rekrytointeja ammatikseen tekevä kaveri sanoi, että "tähän en halua vastata" on varma bumerangi. Se ei varmaan tietenkään haittaa, jos vastapuoli kyselisi kuppikokoa (haluaisiko joku semmoiseen paikkaan, ellei ole hakemassa strippibaariin), mutta normaaleihin peruskysymyksiin halutaan vastaukset.

Miksi tää on saanut näin hirmuisesti alapeukkua?

Katso vastaus 60 tässä ketjussa

Tuossa sanottiin: "Minä ainakin kysyn usein hassujakin."

Eli niiden asiallisten työkysymysten lisäksi myös niitä hassuja kysymyksiä. Miksi viestit pitää lukea täällä niin kapeiden kaukoputkien läpi, ettei ymmärretä viestien sisältöä/pointtia vaan kiirehditään loukkaantumaan.

Ja kyllä haastattelijan pitää miettiä myös sitä, miten tuleva työntekijä istuu jo olemassa olevaan työporukkaan. Varsinkin, jos joutuu sitä yhteistyötäkin tekemään.

Hassuja kysymyksiä saa toki kysyä, kuten tuo juomavalinta, se testaa hyvin hakijan rupattelutaitoja, tilannetajua ja kekseliäisyyttä. Mutta tuo kirjoittaja sanoikin, että haluaa tuntea hakijan perhetilanteen. Silloin ei puhuta enää mistään kevyistä, hassuista kysymyksistä.

Kyllä työhaastattelussa pitää muutakin kysyä kuin vain kevyitä hassuja kysymyksiä. Väärästä työntekijävalinnasta voi olla aika vaikea päästä eroon...