Lue keskustelun säännöt.
yllättävintä mitä sinulta on kysytty työhaastattelussa?
Kommentit (95)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin kysyn usein hassujakin. En halua yritykseeni yhtään tiukkapipoa tai ihmistä, jolle elämä on niin helvetin vaikeaa, ettei voi vastata reilusti kysymyksiin. Ja kyllä, kysyn perheestä. Ihan siitä syystä, että perhe on iso osa ihmisen elämää ja haluan kokonaiskuvan hakijasta. Jos ei vastaa -> out. Pienet lapset ei sen sijaan ole este. Muutaman kerran on sellainen hiekkis tullut vastaan, että muutenkaan en olisi palkannut ja viimeistään nuo "en voi vastata" on naula arkkuun. Kysymykseni ovat aika viattomia kuitenkin. Saatan kysellä perheestä, harrastuksista, lastehoidon järjestämisestä yms. Minulla on halutulla alalla työpaikkoja tarjolla, palkkakin ihan hyvä. Mielestäni minulla on oikeus tietää, kehen pelimerkkini sidon ja miten nuo perusasiat sitten menee. Ja joskus jäykälle hakijalle saatan heittää kysymyksen vaikka lempiväristä tai juoko mielummin punkkua vai skumppaa. Jos ei juo lainkaan, niin voi vastata, että "smurffilimussa pitäydyn". Kysymys on vain siitä, että haluan rennon ja sanavalmiin tyypin töihin.
Samaa muuten rekrytointeja ammatikseen tekevä kaveri sanoi, että "tähän en halua vastata" on varma bumerangi. Se ei varmaan tietenkään haittaa, jos vastapuoli kyselisi kuppikokoa (haluaisiko joku semmoiseen paikkaan, ellei ole hakemassa strippibaariin), mutta normaaleihin peruskysymyksiin halutaan vastaukset.
Miksi tää on saanut näin hirmuisesti alapeukkua?
Katso vastaus 60 tässä ketjussa
Tuossa sanottiin: "Minä ainakin kysyn usein hassujakin."
Eli niiden asiallisten työkysymysten lisäksi myös niitä hassuja kysymyksiä. Miksi viestit pitää lukea täällä niin kapeiden kaukoputkien läpi, ettei ymmärretä viestien sisältöä/pointtia vaan kiirehditään loukkaantumaan.Ja kyllä haastattelijan pitää miettiä myös sitä, miten tuleva työntekijä istuu jo olemassa olevaan työporukkaan. Varsinkin, jos joutuu sitä yhteistyötäkin tekemään.
Hassuja kysymyksiä saa toki kysyä, kuten tuo juomavalinta, se testaa hyvin hakijan rupattelutaitoja, tilannetajua ja kekseliäisyyttä. Mutta tuo kirjoittaja sanoikin, että haluaa tuntea hakijan perhetilanteen. Silloin ei puhuta enää mistään kevyistä, hassuista kysymyksistä.
Kyllä työhaastattelussa pitää muutakin kysyä kuin vain kevyitä hassuja kysymyksiä. Väärästä työntekijävalinnasta voi olla aika vaikea päästä eroon...
Täällä kyllä väännetään kaikki ihan päälaelleen. Eli vaihtoehdot ovat sinun mielestä, että JOKO VAIN hassuja kysymyksiä TAI pitää kysyä hakijan sairauksista, uskonnollisesta vakaumuksesta ja perhetaustasta? Niiden kahden välillä ei ole mitään vaihtoehtoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin kysyn usein hassujakin. En halua yritykseeni yhtään tiukkapipoa tai ihmistä, jolle elämä on niin helvetin vaikeaa, ettei voi vastata reilusti kysymyksiin. Ja kyllä, kysyn perheestä. Ihan siitä syystä, että perhe on iso osa ihmisen elämää ja haluan kokonaiskuvan hakijasta. Jos ei vastaa -> out. Pienet lapset ei sen sijaan ole este. Muutaman kerran on sellainen hiekkis tullut vastaan, että muutenkaan en olisi palkannut ja viimeistään nuo "en voi vastata" on naula arkkuun. Kysymykseni ovat aika viattomia kuitenkin. Saatan kysellä perheestä, harrastuksista, lastehoidon järjestämisestä yms. Minulla on halutulla alalla työpaikkoja tarjolla, palkkakin ihan hyvä. Mielestäni minulla on oikeus tietää, kehen pelimerkkini sidon ja miten nuo perusasiat sitten menee. Ja joskus jäykälle hakijalle saatan heittää kysymyksen vaikka lempiväristä tai juoko mielummin punkkua vai skumppaa. Jos ei juo lainkaan, niin voi vastata, että "smurffilimussa pitäydyn". Kysymys on vain siitä, että haluan rennon ja sanavalmiin tyypin töihin.
Samaa muuten rekrytointeja ammatikseen tekevä kaveri sanoi, että "tähän en halua vastata" on varma bumerangi. Se ei varmaan tietenkään haittaa, jos vastapuoli kyselisi kuppikokoa (haluaisiko joku semmoiseen paikkaan, ellei ole hakemassa strippibaariin), mutta normaaleihin peruskysymyksiin halutaan vastaukset.
Tässä on se ongelma, että seulot ihmisiä sellaisilla kriteereillä, joilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, tekevätkö he hyvin työnsä. Vai haluatko, että joku totuudenmukaisesti vastaa sinulle, että joo äitini hakkasi minua ja isäni on vankilassa, sisarukseni ovat kuolleet huumeisiin. Ilman muuta tällä ihmisellä on varmaan paljon enemmän sisua kuin monilla muilla ihmisillä, mikäli hän on tuon helvetin läpi työelämään selviytynyt, mutta oletko varma että hän haluaa avautua tästä kaikesta tuntemattomalle ihmiselle, jolla on valtaa hänen talouteensa?
Myöskään kaikki ihmiset eivät ole sanavalmiita ja nasevia. Jos työ vaatii sitä, niin silloin varmaan läpänheitto haastattelussa on hyvä testi. Mutta jos työ on pääasiassa keskittymistä vaativaa yksin puurtamista, valitset väärällä kriteerillä, jos haluat vain nasevia läpänheittäjiä.
Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän painotan mukavaa ja kivaa persoonaa, joka sopii työporukkaan. Vaikka jollain sattuisi olemaan parempi työkokemus yms., niin miksi pilaisin jokaisen työpäiväni katselemalla kuivaa, tylsää ja huumurintajutonta työkaveria?
Olen tuo vastaaja 60. Olen todellakin sitä mieltä, että töissä jokaisen pitää olla asiallinen ja kunnioittava kaikkia työkavereita kohtaan. Totta kai rekrytoivan esimiehen pitää myös miettiä sitä, miten hakija sopii tiimiin.
Mutta tässä puhuttiinkin nyt perhetaustojen ruotimisesta, vastauksena tälle esimiehelle, joka oli vuonna 2016 vastannut tähän ketjuun, että todellakin kyselee haastattelussa hakijan perheestä. Väitän edelleen, ettei tarvitse tietää hakijan nykyistä eikä lapsuuden perhettä, jotta voi tehdä hyvän rekrytoinnin, joka sopii hyvin tiimiin.
Sitä paitsi, tiimiin voi sopia hyvin, vaikka ei olekaan mikään naseva vitsiniekka. Itse olen kuiva nörttityyppi (varmaan olisin tylsä sinun mielestäsi), ja olen silti saanut aina hyvää palautetta yhteistyötaidoistani.
On muitakin kysytty perheestä työhaastattelussa ja mielestäni se oli täysin asiallinen ja aiheellinenkin kysymys. Työnantaja yleensä haluaa tietää myös hakijan elämäntilanteesta jotain. Ei siihen tarvitse alkaa ruotia lapsuuden perheen ongelmia vaan voi vastata ihan yleiselläkin tasolla. Kertoa sen hetkisestä omasta perheestä (onko vai ei lapsia, asuuko yksin vai ei jne) tai sitten siitä lapsuuden perheestä eli millainen tausta on. Se voi joissain työpaikoissa esim kertoa paljon, jos on monta sisarusta tai vanhin lapsi, mitkä voi kääntää myös vahvuuksiksi itsellään (mitä taitoja sitä myöten oppinut jne). Tai jos haluaa voi kertoa tämän hetkisen tilanteen esim vanhemmat ovat läheisiä tai että on sisaruksia, jotka asuvat toisella puolella Suomea ym.
Tämä on mielestäni aivan normaalia tutustumistakin, mitä työhaastattelu myös yhdeltä osin on. Ylireagointia mielestäni sulla nyt toi nro 60 vastaus. Ei tuossa ollut mistään taustojen ruotimisesta tai luurankojen kaivelusta kyse.
Mitäpä arvelet syyksi, miksi sinun mielestäsi ihan asiallinen kysymys on laissa kielletty?
En siis tarkoita että mielipiteesi voisi mitenkään kilpailla lakia vastaan. Olen vain utelias kuulemaan vastauksesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin kysyn usein hassujakin. En halua yritykseeni yhtään tiukkapipoa tai ihmistä, jolle elämä on niin helvetin vaikeaa, ettei voi vastata reilusti kysymyksiin. Ja kyllä, kysyn perheestä. Ihan siitä syystä, että perhe on iso osa ihmisen elämää ja haluan kokonaiskuvan hakijasta. Jos ei vastaa -> out. Pienet lapset ei sen sijaan ole este. Muutaman kerran on sellainen hiekkis tullut vastaan, että muutenkaan en olisi palkannut ja viimeistään nuo "en voi vastata" on naula arkkuun. Kysymykseni ovat aika viattomia kuitenkin. Saatan kysellä perheestä, harrastuksista, lastehoidon järjestämisestä yms. Minulla on halutulla alalla työpaikkoja tarjolla, palkkakin ihan hyvä. Mielestäni minulla on oikeus tietää, kehen pelimerkkini sidon ja miten nuo perusasiat sitten menee. Ja joskus jäykälle hakijalle saatan heittää kysymyksen vaikka lempiväristä tai juoko mielummin punkkua vai skumppaa. Jos ei juo lainkaan, niin voi vastata, että "smurffilimussa pitäydyn". Kysymys on vain siitä, että haluan rennon ja sanavalmiin tyypin töihin.
Samaa muuten rekrytointeja ammatikseen tekevä kaveri sanoi, että "tähän en halua vastata" on varma bumerangi. Se ei varmaan tietenkään haittaa, jos vastapuoli kyselisi kuppikokoa (haluaisiko joku semmoiseen paikkaan, ellei ole hakemassa strippibaariin), mutta normaaleihin peruskysymyksiin halutaan vastaukset.
Miksi tää on saanut näin hirmuisesti alapeukkua?
Katso vastaus 60 tässä ketjussa
Tuossa sanottiin: "Minä ainakin kysyn usein hassujakin."
Eli niiden asiallisten työkysymysten lisäksi myös niitä hassuja kysymyksiä. Miksi viestit pitää lukea täällä niin kapeiden kaukoputkien läpi, ettei ymmärretä viestien sisältöä/pointtia vaan kiirehditään loukkaantumaan.Ja kyllä haastattelijan pitää miettiä myös sitä, miten tuleva työntekijä istuu jo olemassa olevaan työporukkaan. Varsinkin, jos joutuu sitä yhteistyötäkin tekemään.
Hassuja kysymyksiä saa toki kysyä, kuten tuo juomavalinta, se testaa hyvin hakijan rupattelutaitoja, tilannetajua ja kekseliäisyyttä. Mutta tuo kirjoittaja sanoikin, että haluaa tuntea hakijan perhetilanteen. Silloin ei puhuta enää mistään kevyistä, hassuista kysymyksistä.
Kyllä työhaastattelussa pitää muutakin kysyä kuin vain kevyitä hassuja kysymyksiä. Väärästä työntekijävalinnasta voi olla aika vaikea päästä eroon...
Täällä kyllä väännetään kaikki ihan päälaelleen. Eli vaihtoehdot ovat sinun mielestä, että JOKO VAIN hassuja kysymyksiä TAI pitää kysyä hakijan sairauksista, uskonnollisesta vakaumuksesta ja perhetaustasta? Niiden kahden välillä ei ole mitään vaihtoehtoa?
Luitko tuon lainaamaasi edeltävän kommentin?
"Mutta tuo kirjoittaja sanoikin, että haluaa tuntea hakijan perhetilanteen. Silloin ei puhuta enää mistään kevyistä, hassuista kysymyksistä."
Näin hän kirjoitti ja siihen vastasin, ettei ole tarkoituskaan puhua työhaastatteluissa vain niistä keveistä ja hassuista aiheista.
Ja edelleen olen sitä mieltä, että perhetausta ei ole mikään raskas aihe ellei hakija siitä itse sellaista tee. Vastata voi niin monella tavalla ja itse päättää meneekö syvällisiin ja rankkoihin aiheisiin vai pitääkö juttelun kepeänä. Jos esim sanoo vain, että on kotoisin Savostasta ja keskimmäinen lapsi perheestä, jossa on kolme lasta, niin onko se rankka juttu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin kysyn usein hassujakin. En halua yritykseeni yhtään tiukkapipoa tai ihmistä, jolle elämä on niin helvetin vaikeaa, ettei voi vastata reilusti kysymyksiin. Ja kyllä, kysyn perheestä. Ihan siitä syystä, että perhe on iso osa ihmisen elämää ja haluan kokonaiskuvan hakijasta. Jos ei vastaa -> out. Pienet lapset ei sen sijaan ole este. Muutaman kerran on sellainen hiekkis tullut vastaan, että muutenkaan en olisi palkannut ja viimeistään nuo "en voi vastata" on naula arkkuun. Kysymykseni ovat aika viattomia kuitenkin. Saatan kysellä perheestä, harrastuksista, lastehoidon järjestämisestä yms. Minulla on halutulla alalla työpaikkoja tarjolla, palkkakin ihan hyvä. Mielestäni minulla on oikeus tietää, kehen pelimerkkini sidon ja miten nuo perusasiat sitten menee. Ja joskus jäykälle hakijalle saatan heittää kysymyksen vaikka lempiväristä tai juoko mielummin punkkua vai skumppaa. Jos ei juo lainkaan, niin voi vastata, että "smurffilimussa pitäydyn". Kysymys on vain siitä, että haluan rennon ja sanavalmiin tyypin töihin.
Samaa muuten rekrytointeja ammatikseen tekevä kaveri sanoi, että "tähän en halua vastata" on varma bumerangi. Se ei varmaan tietenkään haittaa, jos vastapuoli kyselisi kuppikokoa (haluaisiko joku semmoiseen paikkaan, ellei ole hakemassa strippibaariin), mutta normaaleihin peruskysymyksiin halutaan vastaukset.
Tässä on se ongelma, että seulot ihmisiä sellaisilla kriteereillä, joilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, tekevätkö he hyvin työnsä. Vai haluatko, että joku totuudenmukaisesti vastaa sinulle, että joo äitini hakkasi minua ja isäni on vankilassa, sisarukseni ovat kuolleet huumeisiin. Ilman muuta tällä ihmisellä on varmaan paljon enemmän sisua kuin monilla muilla ihmisillä, mikäli hän on tuon helvetin läpi työelämään selviytynyt, mutta oletko varma että hän haluaa avautua tästä kaikesta tuntemattomalle ihmiselle, jolla on valtaa hänen talouteensa?
Myöskään kaikki ihmiset eivät ole sanavalmiita ja nasevia. Jos työ vaatii sitä, niin silloin varmaan läpänheitto haastattelussa on hyvä testi. Mutta jos työ on pääasiassa keskittymistä vaativaa yksin puurtamista, valitset väärällä kriteerillä, jos haluat vain nasevia läpänheittäjiä.
Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän painotan mukavaa ja kivaa persoonaa, joka sopii työporukkaan. Vaikka jollain sattuisi olemaan parempi työkokemus yms., niin miksi pilaisin jokaisen työpäiväni katselemalla kuivaa, tylsää ja huumurintajutonta työkaveria?
Siksi, että kuivat ja tylsät tyypit ovat huolellisia, loogisia, faktakeskeisiä ja analyyttisia. Joka työpaikassa tarvitaan ihmisiä joilla on noita ominaisuuksia. Sosiaalisesta ilopilleristä et löydä niitä ikinä. Heillä sitten taas on muita vahvuuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin kysyn usein hassujakin. En halua yritykseeni yhtään tiukkapipoa tai ihmistä, jolle elämä on niin helvetin vaikeaa, ettei voi vastata reilusti kysymyksiin. Ja kyllä, kysyn perheestä. Ihan siitä syystä, että perhe on iso osa ihmisen elämää ja haluan kokonaiskuvan hakijasta. Jos ei vastaa -> out. Pienet lapset ei sen sijaan ole este. Muutaman kerran on sellainen hiekkis tullut vastaan, että muutenkaan en olisi palkannut ja viimeistään nuo "en voi vastata" on naula arkkuun. Kysymykseni ovat aika viattomia kuitenkin. Saatan kysellä perheestä, harrastuksista, lastehoidon järjestämisestä yms. Minulla on halutulla alalla työpaikkoja tarjolla, palkkakin ihan hyvä. Mielestäni minulla on oikeus tietää, kehen pelimerkkini sidon ja miten nuo perusasiat sitten menee. Ja joskus jäykälle hakijalle saatan heittää kysymyksen vaikka lempiväristä tai juoko mielummin punkkua vai skumppaa. Jos ei juo lainkaan, niin voi vastata, että "smurffilimussa pitäydyn". Kysymys on vain siitä, että haluan rennon ja sanavalmiin tyypin töihin.
Samaa muuten rekrytointeja ammatikseen tekevä kaveri sanoi, että "tähän en halua vastata" on varma bumerangi. Se ei varmaan tietenkään haittaa, jos vastapuoli kyselisi kuppikokoa (haluaisiko joku semmoiseen paikkaan, ellei ole hakemassa strippibaariin), mutta normaaleihin peruskysymyksiin halutaan vastaukset.
Tässä on se ongelma, että seulot ihmisiä sellaisilla kriteereillä, joilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, tekevätkö he hyvin työnsä. Vai haluatko, että joku totuudenmukaisesti vastaa sinulle, että joo äitini hakkasi minua ja isäni on vankilassa, sisarukseni ovat kuolleet huumeisiin. Ilman muuta tällä ihmisellä on varmaan paljon enemmän sisua kuin monilla muilla ihmisillä, mikäli hän on tuon helvetin läpi työelämään selviytynyt, mutta oletko varma että hän haluaa avautua tästä kaikesta tuntemattomalle ihmiselle, jolla on valtaa hänen talouteensa?
Myöskään kaikki ihmiset eivät ole sanavalmiita ja nasevia. Jos työ vaatii sitä, niin silloin varmaan läpänheitto haastattelussa on hyvä testi. Mutta jos työ on pääasiassa keskittymistä vaativaa yksin puurtamista, valitset väärällä kriteerillä, jos haluat vain nasevia läpänheittäjiä.
Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän painotan mukavaa ja kivaa persoonaa, joka sopii työporukkaan. Vaikka jollain sattuisi olemaan parempi työkokemus yms., niin miksi pilaisin jokaisen työpäiväni katselemalla kuivaa, tylsää ja huumurintajutonta työkaveria?
Olen tuo vastaaja 60. Olen todellakin sitä mieltä, että töissä jokaisen pitää olla asiallinen ja kunnioittava kaikkia työkavereita kohtaan. Totta kai rekrytoivan esimiehen pitää myös miettiä sitä, miten hakija sopii tiimiin.
Mutta tässä puhuttiinkin nyt perhetaustojen ruotimisesta, vastauksena tälle esimiehelle, joka oli vuonna 2016 vastannut tähän ketjuun, että todellakin kyselee haastattelussa hakijan perheestä. Väitän edelleen, ettei tarvitse tietää hakijan nykyistä eikä lapsuuden perhettä, jotta voi tehdä hyvän rekrytoinnin, joka sopii hyvin tiimiin.
Sitä paitsi, tiimiin voi sopia hyvin, vaikka ei olekaan mikään naseva vitsiniekka. Itse olen kuiva nörttityyppi (varmaan olisin tylsä sinun mielestäsi), ja olen silti saanut aina hyvää palautetta yhteistyötaidoistani.
On muitakin kysytty perheestä työhaastattelussa ja mielestäni se oli täysin asiallinen ja aiheellinenkin kysymys. Työnantaja yleensä haluaa tietää myös hakijan elämäntilanteesta jotain. Ei siihen tarvitse alkaa ruotia lapsuuden perheen ongelmia vaan voi vastata ihan yleiselläkin tasolla. Kertoa sen hetkisestä omasta perheestä (onko vai ei lapsia, asuuko yksin vai ei jne) tai sitten siitä lapsuuden perheestä eli millainen tausta on. Se voi joissain työpaikoissa esim kertoa paljon, jos on monta sisarusta tai vanhin lapsi, mitkä voi kääntää myös vahvuuksiksi itsellään (mitä taitoja sitä myöten oppinut jne). Tai jos haluaa voi kertoa tämän hetkisen tilanteen esim vanhemmat ovat läheisiä tai että on sisaruksia, jotka asuvat toisella puolella Suomea ym.
Tämä on mielestäni aivan normaalia tutustumistakin, mitä työhaastattelu myös yhdeltä osin on. Ylireagointia mielestäni sulla nyt toi nro 60 vastaus. Ei tuossa ollut mistään taustojen ruotimisesta tai luurankojen kaivelusta kyse.
Mitäpä arvelet syyksi, miksi sinun mielestäsi ihan asiallinen kysymys on laissa kielletty?
En siis tarkoita että mielipiteesi voisi mitenkään kilpailla lakia vastaan. Olen vain utelias kuulemaan vastauksesi.
En ole kuullut, ettei saisi perheestä kysyä mitään. Mikä tämä lainpykälä tai asetus on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin kysyn usein hassujakin. En halua yritykseeni yhtään tiukkapipoa tai ihmistä, jolle elämä on niin helvetin vaikeaa, ettei voi vastata reilusti kysymyksiin. Ja kyllä, kysyn perheestä. Ihan siitä syystä, että perhe on iso osa ihmisen elämää ja haluan kokonaiskuvan hakijasta. Jos ei vastaa -> out. Pienet lapset ei sen sijaan ole este. Muutaman kerran on sellainen hiekkis tullut vastaan, että muutenkaan en olisi palkannut ja viimeistään nuo "en voi vastata" on naula arkkuun. Kysymykseni ovat aika viattomia kuitenkin. Saatan kysellä perheestä, harrastuksista, lastehoidon järjestämisestä yms. Minulla on halutulla alalla työpaikkoja tarjolla, palkkakin ihan hyvä. Mielestäni minulla on oikeus tietää, kehen pelimerkkini sidon ja miten nuo perusasiat sitten menee. Ja joskus jäykälle hakijalle saatan heittää kysymyksen vaikka lempiväristä tai juoko mielummin punkkua vai skumppaa. Jos ei juo lainkaan, niin voi vastata, että "smurffilimussa pitäydyn". Kysymys on vain siitä, että haluan rennon ja sanavalmiin tyypin töihin.
Samaa muuten rekrytointeja ammatikseen tekevä kaveri sanoi, että "tähän en halua vastata" on varma bumerangi. Se ei varmaan tietenkään haittaa, jos vastapuoli kyselisi kuppikokoa (haluaisiko joku semmoiseen paikkaan, ellei ole hakemassa strippibaariin), mutta normaaleihin peruskysymyksiin halutaan vastaukset.
Tässä on se ongelma, että seulot ihmisiä sellaisilla kriteereillä, joilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, tekevätkö he hyvin työnsä. Vai haluatko, että joku totuudenmukaisesti vastaa sinulle, että joo äitini hakkasi minua ja isäni on vankilassa, sisarukseni ovat kuolleet huumeisiin. Ilman muuta tällä ihmisellä on varmaan paljon enemmän sisua kuin monilla muilla ihmisillä, mikäli hän on tuon helvetin läpi työelämään selviytynyt, mutta oletko varma että hän haluaa avautua tästä kaikesta tuntemattomalle ihmiselle, jolla on valtaa hänen talouteensa?
Myöskään kaikki ihmiset eivät ole sanavalmiita ja nasevia. Jos työ vaatii sitä, niin silloin varmaan läpänheitto haastattelussa on hyvä testi. Mutta jos työ on pääasiassa keskittymistä vaativaa yksin puurtamista, valitset väärällä kriteerillä, jos haluat vain nasevia läpänheittäjiä.
Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän painotan mukavaa ja kivaa persoonaa, joka sopii työporukkaan. Vaikka jollain sattuisi olemaan parempi työkokemus yms., niin miksi pilaisin jokaisen työpäiväni katselemalla kuivaa, tylsää ja huumurintajutonta työkaveria?
Olen tuo vastaaja 60. Olen todellakin sitä mieltä, että töissä jokaisen pitää olla asiallinen ja kunnioittava kaikkia työkavereita kohtaan. Totta kai rekrytoivan esimiehen pitää myös miettiä sitä, miten hakija sopii tiimiin.
Mutta tässä puhuttiinkin nyt perhetaustojen ruotimisesta, vastauksena tälle esimiehelle, joka oli vuonna 2016 vastannut tähän ketjuun, että todellakin kyselee haastattelussa hakijan perheestä. Väitän edelleen, ettei tarvitse tietää hakijan nykyistä eikä lapsuuden perhettä, jotta voi tehdä hyvän rekrytoinnin, joka sopii hyvin tiimiin.
Sitä paitsi, tiimiin voi sopia hyvin, vaikka ei olekaan mikään naseva vitsiniekka. Itse olen kuiva nörttityyppi (varmaan olisin tylsä sinun mielestäsi), ja olen silti saanut aina hyvää palautetta yhteistyötaidoistani.
On muitakin kysytty perheestä työhaastattelussa ja mielestäni se oli täysin asiallinen ja aiheellinenkin kysymys. Työnantaja yleensä haluaa tietää myös hakijan elämäntilanteesta jotain. Ei siihen tarvitse alkaa ruotia lapsuuden perheen ongelmia vaan voi vastata ihan yleiselläkin tasolla. Kertoa sen hetkisestä omasta perheestä (onko vai ei lapsia, asuuko yksin vai ei jne) tai sitten siitä lapsuuden perheestä eli millainen tausta on. Se voi joissain työpaikoissa esim kertoa paljon, jos on monta sisarusta tai vanhin lapsi, mitkä voi kääntää myös vahvuuksiksi itsellään (mitä taitoja sitä myöten oppinut jne). Tai jos haluaa voi kertoa tämän hetkisen tilanteen esim vanhemmat ovat läheisiä tai että on sisaruksia, jotka asuvat toisella puolella Suomea ym.
Tämä on mielestäni aivan normaalia tutustumistakin, mitä työhaastattelu myös yhdeltä osin on. Ylireagointia mielestäni sulla nyt toi nro 60 vastaus. Ei tuossa ollut mistään taustojen ruotimisesta tai luurankojen kaivelusta kyse.
Mitäpä arvelet syyksi, miksi sinun mielestäsi ihan asiallinen kysymys on laissa kielletty?
En siis tarkoita että mielipiteesi voisi mitenkään kilpailla lakia vastaan. Olen vain utelias kuulemaan vastauksesi.
En ole kuullut, ettei saisi perheestä kysyä mitään. Mikä tämä lainpykälä tai asetus on?
Tasa-arvolaki.
Että pelkäänkö alastomia miehiä :D Kyse oli siivoojan työstä, johon kuului myös suihkutilojen ja pukuhuoneiden siivousta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Soitin nykyiseen työpaikkaani ja kysyin puolitutulta omistajalta että: "osaisikohan minä tehdä siellä muuta, kuin pyöriä jaloissa?" Vastaus: "sitä minä en tiedä". Lupasin tulla käymään "tällä viikolla", vastaus: tule vaan. Ajelin jo neljän tunnin päästä paikalle.
Itse haastattelussa kysyi nykyistä tuntipalkkaani ja missä olen töissä ja minkälaisia juttuja. Samaten mainitsi että tuon homman oppii jokainen, joka on riittävästi tehnyt asioita X, Y ja Z. Mainitsi loppupuolella että joku on pakko saada hommaan, muuten tekemättömät rästit ovat valtavat, koska edellin jätti homman kesken. Viimeiseksi: Mieti asiaa, itsestäsi on nyt kiinni. Lupasin miettiä maanantaihin ja ilmoitin jo tunnin päästä sähköpostilla että tulen irtisanomisajan päätyttyä.
Vastaus: ei kun hommiin sitten vaan.
Omasta CV:sta löytyy kaikenlaista osaamista, mutta tässä haussa sillä ei ollut mitään tekoa. Persoona ja osaaminen ratkaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin kysyn usein hassujakin. En halua yritykseeni yhtään tiukkapipoa tai ihmistä, jolle elämä on niin helvetin vaikeaa, ettei voi vastata reilusti kysymyksiin. Ja kyllä, kysyn perheestä. Ihan siitä syystä, että perhe on iso osa ihmisen elämää ja haluan kokonaiskuvan hakijasta. Jos ei vastaa -> out. Pienet lapset ei sen sijaan ole este. Muutaman kerran on sellainen hiekkis tullut vastaan, että muutenkaan en olisi palkannut ja viimeistään nuo "en voi vastata" on naula arkkuun. Kysymykseni ovat aika viattomia kuitenkin. Saatan kysellä perheestä, harrastuksista, lastehoidon järjestämisestä yms. Minulla on halutulla alalla työpaikkoja tarjolla, palkkakin ihan hyvä. Mielestäni minulla on oikeus tietää, kehen pelimerkkini sidon ja miten nuo perusasiat sitten menee. Ja joskus jäykälle hakijalle saatan heittää kysymyksen vaikka lempiväristä tai juoko mielummin punkkua vai skumppaa. Jos ei juo lainkaan, niin voi vastata, että "smurffilimussa pitäydyn". Kysymys on vain siitä, että haluan rennon ja sanavalmiin tyypin töihin.
Samaa muuten rekrytointeja ammatikseen tekevä kaveri sanoi, että "tähän en halua vastata" on varma bumerangi. Se ei varmaan tietenkään haittaa, jos vastapuoli kyselisi kuppikokoa (haluaisiko joku semmoiseen paikkaan, ellei ole hakemassa strippibaariin), mutta normaaleihin peruskysymyksiin halutaan vastaukset.
Tässä on se ongelma, että seulot ihmisiä sellaisilla kriteereillä, joilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, tekevätkö he hyvin työnsä. Vai haluatko, että joku totuudenmukaisesti vastaa sinulle, että joo äitini hakkasi minua ja isäni on vankilassa, sisarukseni ovat kuolleet huumeisiin. Ilman muuta tällä ihmisellä on varmaan paljon enemmän sisua kuin monilla muilla ihmisillä, mikäli hän on tuon helvetin läpi työelämään selviytynyt, mutta oletko varma että hän haluaa avautua tästä kaikesta tuntemattomalle ihmiselle, jolla on valtaa hänen talouteensa?
Myöskään kaikki ihmiset eivät ole sanavalmiita ja nasevia. Jos työ vaatii sitä, niin silloin varmaan läpänheitto haastattelussa on hyvä testi. Mutta jos työ on pääasiassa keskittymistä vaativaa yksin puurtamista, valitset väärällä kriteerillä, jos haluat vain nasevia läpänheittäjiä.
Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän painotan mukavaa ja kivaa persoonaa, joka sopii työporukkaan. Vaikka jollain sattuisi olemaan parempi työkokemus yms., niin miksi pilaisin jokaisen työpäiväni katselemalla kuivaa, tylsää ja huumurintajutonta työkaveria?
Olen tuo vastaaja 60. Olen todellakin sitä mieltä, että töissä jokaisen pitää olla asiallinen ja kunnioittava kaikkia työkavereita kohtaan. Totta kai rekrytoivan esimiehen pitää myös miettiä sitä, miten hakija sopii tiimiin.
Mutta tässä puhuttiinkin nyt perhetaustojen ruotimisesta, vastauksena tälle esimiehelle, joka oli vuonna 2016 vastannut tähän ketjuun, että todellakin kyselee haastattelussa hakijan perheestä. Väitän edelleen, ettei tarvitse tietää hakijan nykyistä eikä lapsuuden perhettä, jotta voi tehdä hyvän rekrytoinnin, joka sopii hyvin tiimiin.
Sitä paitsi, tiimiin voi sopia hyvin, vaikka ei olekaan mikään naseva vitsiniekka. Itse olen kuiva nörttityyppi (varmaan olisin tylsä sinun mielestäsi), ja olen silti saanut aina hyvää palautetta yhteistyötaidoistani.
On muitakin kysytty perheestä työhaastattelussa ja mielestäni se oli täysin asiallinen ja aiheellinenkin kysymys. Työnantaja yleensä haluaa tietää myös hakijan elämäntilanteesta jotain. Ei siihen tarvitse alkaa ruotia lapsuuden perheen ongelmia vaan voi vastata ihan yleiselläkin tasolla. Kertoa sen hetkisestä omasta perheestä (onko vai ei lapsia, asuuko yksin vai ei jne) tai sitten siitä lapsuuden perheestä eli millainen tausta on. Se voi joissain työpaikoissa esim kertoa paljon, jos on monta sisarusta tai vanhin lapsi, mitkä voi kääntää myös vahvuuksiksi itsellään (mitä taitoja sitä myöten oppinut jne). Tai jos haluaa voi kertoa tämän hetkisen tilanteen esim vanhemmat ovat läheisiä tai että on sisaruksia, jotka asuvat toisella puolella Suomea ym.
Tämä on mielestäni aivan normaalia tutustumistakin, mitä työhaastattelu myös yhdeltä osin on. Ylireagointia mielestäni sulla nyt toi nro 60 vastaus. Ei tuossa ollut mistään taustojen ruotimisesta tai luurankojen kaivelusta kyse.
Mitäpä arvelet syyksi, miksi sinun mielestäsi ihan asiallinen kysymys on laissa kielletty?
En siis tarkoita että mielipiteesi voisi mitenkään kilpailla lakia vastaan. Olen vain utelias kuulemaan vastauksesi.
En ole kuullut, ettei saisi perheestä kysyä mitään. Mikä tämä lainpykälä tai asetus on?
Tasa-arvolaki.
En nyt äkkiseltään löytänyt tuosta kohtaa, jossa kielletään kysymästä mitään perheestä. Laittaisitko siis tänne sen kohdan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onks tää kuva otettu susta? (Veemäisellä äänenpainolla)
Vastasin kyllä.
Tiedoksi että olin juuri laihduttanut 15 kg, en ilmeisesti ollut edustava kuvassa?
On pyydetty luettelemaan CV takaperin, on ollut kaksi haastattelijaa joista kerran toinen istui minusta kohtisuoraan ja toinen 90 astetta sivussa. Molemmat kyselivät ja tarttuivat vastauksiini pyytäen tarkennusta. Tai jo puhuttuun aiheeseen toinen palasikin tyyliin: "silloin kun sinä teit sitä hommaa, niin kuin..?"
Minusta mikään kysymys ei koskaan ole ollut yllättävä. Typeriä on kysytty paljonkin, tyyliin: Missä näet itsesi viiden vuoden kuluttua? Tai mitä odotat meiltä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos minulla olisi jonkinlainen oma sosiaalisen median foorumi, saisiko siellä sanoa että Trump on kuspää tai Obama tyhmä n***. Käytti siis tuota n-sanaa, mikä hiukan hätkähdytti.
Olisin varmaan heittänyt "Trumpin, koska se on mielipide ja mun foorumilla saa kertoa mielipiteensä jos sen perustelee", jolloin välttäisin keskustelemasta n-sanasta, eikä tarvitse vastata "väärin"
Mä sanoin, että mä kannatan sananvapautta ja mitä vaan sinänsä voi halutessaan sanoa, mutta jos mulla olisi oma foorumi, niin en haluaisi kumpaakaan näistä lausunnoista sinne, koska ei vaikuta kovin hedelmälliseltä keskustelulta.
Tarjosivat tuota työpaikkaa mulle, eli ilmeisesti toimi.
Jos palkataan sut niin oletko vuoden kuluttua äitiyslomalla?
En mennyt toiselle haastattelukierrokselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
kerran kysyttiin, että jos työpaikalla joku vinoilee sinulle niin suhtaudutko asiaaan huumorilla vai pahoitatko mielesi.Vastasin kysymykseen kyllä pahoitan mieleni jos kyseessä on vihollinen,ja en pahoita jos kyseesssä on ystävä.No vastaukseni ilmeisesti oli väärä koska en saanut työpaikkaa.
Tällaiseen kannattaa vastata kysymyksellä.
Täällä taas 60. Minulta on monta kertaa kysytty perheestä, lasten hoidon järjestämisestä ym. Olen aina vastannut todenmukaisesti ja olen saanut hakemani paikat. MUTTA ymmärrän, että tuollaiset kysymykset voivat helposti johtaa syrjintään sellaisten seikkojen perusteella, joilla ei ole kyseisessä työssä pärjäämisen kanssa mitään tekemistä. Minun on helppo vastata ”kiellettyihinkin” kysymyksiin, kun on ”salonkikelpoinen” = keskivertoinen tausta eikä mitään sellaista, mikä Suomessa keskivertorekrytoijalle pistäisi silmään. Mutta joillain hakijoilla on, ja heillä voi nousta tie pystyyn itsestä riippumattomista asioista johtuen.