yllättävintä mitä sinulta on kysytty työhaastattelussa?

Vierailija kirjoitti:

Iha paskaa

miten vastasit tähän kysymykseen?

Huomaa kyllä kuinka v***iksi on nykyajan työelämä mennyt. Kaikenlaista teatteria pitää pelata päästäkseen tekemään jollekin rahaa. Kaiken maailman Headhunterit tekee itsestään tärkeitä noilla pelleilyillä.

Minä ainakin kysyn usein hassujakin. En halua yritykseeni yhtään tiukkapipoa tai ihmistä, jolle elämä on niin helvetin vaikeaa, ettei voi vastata reilusti kysymyksiin. Ja kyllä, kysyn perheestä. Ihan siitä syystä, että perhe on iso osa ihmisen elämää ja haluan kokonaiskuvan hakijasta. Jos ei vastaa -> out. Pienet lapset ei sen sijaan ole este. Muutaman kerran on sellainen hiekkis tullut vastaan, että muutenkaan en olisi palkannut ja viimeistään nuo "en voi vastata" on naula arkkuun. Kysymykseni ovat aika viattomia kuitenkin. Saatan kysellä perheestä, harrastuksista, lastehoidon järjestämisestä yms. Minulla on halutulla alalla työpaikkoja tarjolla, palkkakin ihan hyvä. Mielestäni minulla on oikeus tietää, kehen pelimerkkini sidon ja miten nuo perusasiat sitten menee.  Ja joskus jäykälle hakijalle saatan heittää kysymyksen vaikka lempiväristä tai juoko mielummin punkkua vai skumppaa. Jos ei juo lainkaan, niin voi vastata, että "smurffilimussa pitäydyn". Kysymys on vain siitä, että haluan rennon ja sanavalmiin tyypin töihin.

Samaa muuten rekrytointeja ammatikseen tekevä kaveri sanoi, että "tähän en halua vastata" on varma bumerangi. Se ei varmaan tietenkään haittaa, jos vastapuoli kyselisi kuppikokoa (haluaisiko joku semmoiseen paikkaan, ellei ole hakemassa strippibaariin), mutta normaaleihin peruskysymyksiin halutaan vastaukset.

Lapsisuunnitelmia kysyttiin laittomasti 40-vuotiaaksi.

Ilmeisesti näytin hedelmälliseltä...

t. Lapseton (endometrioosin vuoksi)

Mulla on huomenna työhaastattelu, jota aloin jännittää aiempaa enemmän luettuani näitä kommentteja... Apua, pitää olla kylmähermoisesti varautunut mihin vain :(

"Mitä sun vanhemmat tekee työkseen?"

Olin 20v opiskelija, assarin paikan haastattelussa. Vastasin kysymykseen, vaikka tiesin, ettei todellakaan olisi tarvinnut. 

Yllättävistä ja kielletyistä kysymyksistä on tehty hyvä kooste Aallolla:

https://www.aaltovoima.fi/yllattavat-ja-kielletyt-tyohaastattelukysymyk…

Suosittelen lukaisemaan läpi, niin selviää mitä yllättävillä kysymyksillä haetaan hakijasta.

Vierailija kirjoitti:

"Mitä sun vanhemmat tekee työkseen?"

Olin 20v opiskelija, assarin paikan haastattelussa. Vastasin kysymykseen, vaikka tiesin, ettei todellakaan olisi tarvinnut. 

Vanhempien työpaikkaa ja koulutusta multakin on kysytty.

Mua pyydettiin kertomaan vitsi

"Asutko vuokralla vai omistusasunnossa?" Tämä kysyttiin erään Aasian maan suurlähetystön työhaastattelussa (Helsingissä siis). 

Vierailija kirjoitti:

Mua pyydettiin kertomaan vitsi

Minkä kerroit?

Erään yrityksille erilaisia tarvikkeita ja työkaluja myyvän yrityksen haastattelussa kysyttiin omistamani auton merkkiä, mallia ja vuosimallia (ei liittynyt tehtävään mitenkään) ja vanhempien koulutustasoa ja käyttämiäni lääkkeitä (ei liittynyt tehtävään).

Nuorempana kuin hain kesätöihin opintojen ohella, kysyttiin puolisoni työstä ja palkasta enemmän kuin minusta mitään.

"Haluatko itse vapaaehtoisesti kertoa jotain seksuaalisesta suuntautumisestasi, koska emme voi kysyä siihen liittyen mitään?"

Miult kysyttiin sitä samaa, mitä monelta muulta, eli onko miul lapsia tai olenko aikeissa hankkia niitä.

No mie kysyin, et onko laillista kysyy tuollaista, niin sit se sanoi, et ei, mut onhan se hyvä työnantajan tietää.

Sanoin, et lapsia ei ole, eikä niitä ikinä tule. En saanut paikkaa. :D M25

No olin valmistautunut työhaastatteluun miettimällä vastaukset yleisimpiin kysymyksiin. Sitten kysyttiinkin melkein heti, että paljonko haluaisin tunteja, ja pärjäänkö ihmisten kanssa, vaikka kyseessä ei mikään varsinainen asiakaspalvelutyö olekaan. 

"Mikäli sinua ei valita tähän työhön, mistä arvelet sen johtuvan?"

Samassa paikassa: YO-todistuksen arvosanoja (olin tohtori), vanhempien ammattia (olin 32 v), uskonnollista vakaumusta, sisarusten lukumäärää ja ammatteja, puolison ammattia, mitähän vielä. Vastasin avoimesti kaikkeen, sain kyllä paikan. Aika pieneen firmaan selvästi etsittiin ”joukkoon sopivia” hakijoita, mikä osoittautuikin muutaman vuoden perspektiivillä mielestäni huonoksi asiaksi, koska firmassa oli keskenään liian samantyyppistä porukkaa ja vain yksi ”oikea” tapa olla ja ajatella. Minulle todella myös kristallisoitui oma etuoikeutettu taustani. Voin hyvin kuvitella miten yhtä lahjakas ja koulutettu, mutta ei-etuoikeutetusta taustasta tullut hakija ei olisi saanut tuota paikkaa.

Toisessa paikassa esiteltiin koko laitos, kerrottiin laveasti tiimistä, mietiskelin siinä kiertäessämme, milloin haastattelu alkaa. Kun sitten haastattelija rupesi keskustelemaan aloituspäivistä, minun oli pakko kakistaa, että en usko että haluan aloittaa siellä. Luulin tulleeni haastatteluun. Olin puhunut hänen pomonsa kanssa puhelimessa emmekä olleet sopineet mistään. Henkilö oli näreissään, koska hän olisi tarvinnut apua projektissa ja hänen aikaansa oli mennyt hukkaan.

Tampereella työhaastattelun viimeisen kierroksen viimeinen kysymys: Ilves vai Tappara?

Sanoin, Ilves tietysti ja kerroin muutaman lempipelaajani nimen ja seuraavana päivänä tuli kutsu töihin.

Ei kyllä varmaankaan pelkästään siitä johtunut. Luulen, että pomo halusi vähän kokeilla sanavalmiutta ja menenkö hämilleni yllättävästä kysymyksestä.

- piilotteletko ikääsi?

- en, siellä se mun syntymäaika on cv:n ylätunnisteissa

- jaa, Kappas niin onkin

Ikää siis 41v ja en ollut listannut kesätöitäni cv:hen

Muutenkin todella härö haastattelu/haastattelija joka halusi provosoida ja ärsyttää koko haastattelun. Juu, en tullut valituksi.

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin kysyn usein hassujakin. En halua yritykseeni yhtään tiukkapipoa tai ihmistä, jolle elämä on niin helvetin vaikeaa, ettei voi vastata reilusti kysymyksiin. Ja kyllä, kysyn perheestä. Ihan siitä syystä, että perhe on iso osa ihmisen elämää ja haluan kokonaiskuvan hakijasta. Jos ei vastaa -> out. Pienet lapset ei sen sijaan ole este. Muutaman kerran on sellainen hiekkis tullut vastaan, että muutenkaan en olisi palkannut ja viimeistään nuo "en voi vastata" on naula arkkuun. Kysymykseni ovat aika viattomia kuitenkin. Saatan kysellä perheestä, harrastuksista, lastehoidon järjestämisestä yms. Minulla on halutulla alalla työpaikkoja tarjolla, palkkakin ihan hyvä. Mielestäni minulla on oikeus tietää, kehen pelimerkkini sidon ja miten nuo perusasiat sitten menee.  Ja joskus jäykälle hakijalle saatan heittää kysymyksen vaikka lempiväristä tai juoko mielummin punkkua vai skumppaa. Jos ei juo lainkaan, niin voi vastata, että "smurffilimussa pitäydyn". Kysymys on vain siitä, että haluan rennon ja sanavalmiin tyypin töihin.

Samaa muuten rekrytointeja ammatikseen tekevä kaveri sanoi, että "tähän en halua vastata" on varma bumerangi. Se ei varmaan tietenkään haittaa, jos vastapuoli kyselisi kuppikokoa (haluaisiko joku semmoiseen paikkaan, ellei ole hakemassa strippibaariin), mutta normaaleihin peruskysymyksiin halutaan vastaukset.

Tässä on se ongelma, että seulot ihmisiä sellaisilla kriteereillä, joilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, tekevätkö he hyvin työnsä. Vai haluatko, että joku totuudenmukaisesti vastaa sinulle, että joo äitini hakkasi minua ja isäni on vankilassa, sisarukseni ovat kuolleet huumeisiin. Ilman muuta tällä ihmisellä on varmaan paljon enemmän sisua kuin monilla muilla ihmisillä, mikäli hän on tuon helvetin läpi työelämään selviytynyt, mutta oletko varma että hän haluaa avautua tästä kaikesta tuntemattomalle ihmiselle, jolla on valtaa hänen talouteensa?

Myöskään kaikki ihmiset eivät ole sanavalmiita ja nasevia. Jos työ vaatii sitä, niin silloin varmaan läpänheitto haastattelussa on hyvä testi. Mutta jos työ on pääasiassa keskittymistä vaativaa yksin puurtamista, valitset väärällä kriteerillä, jos haluat vain nasevia läpänheittäjiä.