Britit ei osaa lausua Aalto
Mikä sanojen lausumisessa on niin vaikeaa? Ajattelin että nyt on niin helppo nimi kerrankin että brittikin osaa mutta ei
Kommentit (86)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun niillä on erit ääntämisohjeet ko meillä. Ei kai tuo ihme ole etteivät osaa.
Tässä tapauksessa ymmärränkin, että on vaikeaa. Mutta jos britti asuu esim. Italiassa, opiskelee siellä italiaa jne. JA siitä huolimatta vuosien asumisen jälkeen "o" on melko tasan tarkkaan "ou", on se vähintäänkin huvittavaa.
Ihan samalla tavalla huvittavalta kuulostaa suomalainen, joka vuosien opiskelun jälkeen ei vieläkään osaa soinnillista ässää eikä nousevaa aksenttia. Ja joka puhuu englantia suomalaisilla lauserakenteilla, ilman englannille tyypillisiä kuuntelijaa auttavia tarkennuksia, selityksiä, keskeytyksiä jne, joita ei suomessa käytetä. Se tönkköys ja epäsujuvuus on joskus kamalaa kuunnella.
Miten se vehicle sitten lausutaan? :D jäi kalvamaan. Olen aina itse sanonut "vi-haikl", varmaankin aivan väärin.
Olen kyllä erittäin kummastunut siitä, että Saaran sukunimi kirjoitetaan yhdellä A:lla jopa ihan virallisissa yhteyksissä (ts. X Factorin Youtube-sivuilla).
Japanialaisille nimi pitäisi kirjoittaa "Saara Aaruto".
Vierailija kirjoitti:
Miten se vehicle sitten lausutaan? :D jäi kalvamaan. Olen aina itse sanonut "vi-haikl", varmaankin aivan väärin.
Olen kyllä erittäin kummastunut siitä, että Saaran sukunimi kirjoitetaan yhdellä A:lla jopa ihan virallisissa yhteyksissä (ts. X Factorin Youtube-sivuilla).
http://fi.forvo.com/word/vehicle/
Minua vähän ihmetytti myös se, ettei heillä tunnu olevan kiinnostusta edes yrittää oikeinlausumista.
Enkussa vaikeinta on erottaa v ja w. Helposti tulee tungettua w:tä v:lliseen sanaan.
Minua taas on huvittanut ja hieman raivostuttanutkin ruotsalaisten tapa ääntää tiettyjä englanninkielisiä sanoja. Beatles on biittels ja John ei ole dzon vaan jon: ei dzon lenon vaan jon lenon. Suomalaiset kyllä osaavat nuo ääntää oikein, mutta ruotsalaisille se näyttää olevan vaikeaa. Ranskalaiset yleensä suorastaan murhaavat englanninkieliset nimet. Jos nyt Beatlesista puhutaan, niin viimeksi viime viikolla jossain tv-dokkarissa joku ranskalainen äänsi sen suunnilleen bitöl, ranskan kielessähän loppuässä ei yleensä äänny.
Saara Aaltohan voisi helposti ottaa Briteissä itselleen englanninkielisen taiteilijanimen: Sara Wave. :)
Vierailija kirjoitti:
Enkussa vaikeinta on erottaa v ja w. Helposti tulee tungettua w:tä v:lliseen sanaan.
Ai niinku että ai kam from a poo wilits? Tuo nyt on jo sellainen virhe, että pitää olla aika hoono englanti, jotta tuollaiseen taipuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun niillä on erit ääntämisohjeet ko meillä. Ei kai tuo ihme ole etteivät osaa.
Tässä tapauksessa ymmärränkin, että on vaikeaa. Mutta jos britti asuu esim. Italiassa, opiskelee siellä italiaa jne. JA siitä huolimatta vuosien asumisen jälkeen "o" on melko tasan tarkkaan "ou", on se vähintäänkin huvittavaa.
Ihan samalla tavalla huvittavalta kuulostaa suomalainen, joka vuosien opiskelun jälkeen ei vieläkään osaa soinnillista ässää eikä nousevaa aksenttia. Ja joka puhuu englantia suomalaisilla lauserakenteilla, ilman englannille tyypillisiä kuuntelijaa auttavia tarkennuksia, selityksiä, keskeytyksiä jne, joita ei suomessa käytetä. Se tönkköys ja epäsujuvuus on joskus kamalaa kuunnella.
Ja pointti taisi hukkua: puhuin briteistä jotka ASUU vuosia siellä esim. Italiassa ja on PÄIVITTÄIN tekemisissä kielen kanssa. Huomaatko eron johonkin peruskouluenglannin opiskeluun Suomessa?
Ehkä meidän rallienglanti suomalaisten ei kannattaisi haukkua kenenkään lausimisia.
t:Tiimuu Silaani
Mitä sitten ettei britit osaa lausua jonkun helv. suomalaisen nimeä ?
Eihän Suomessakaan osata lausua edes niin helppoa sanaa kuin Facebook
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa äänteen kesto on tärkeä asia, joka voi muuttaa sanan merkityksen (esim. muta - muuta, sata - sataa, kato - katto). Siksi suomalaisille on päivänselvää, että pitää olla tarkkana ääntääkö alto vai aalto. Englannin kielessä äänteen keston muutos ei juuri aiheuta merkityksen muutoksia, joten heidän voi olla todella vaikea muistaa ja hahmottaa, että oikeaan ääntämykseen kuuluu myös tarkkuus äänteen keston kanssa.
On meilläkin sitten omat vaikeutemme. Meillä on vain yksi ässä, venäläisillä seitsemän. Siksi suomalaisen on haastavaa oppia muistamaan, minkälainen ässä nyt mihinkin sanaan tuli. Venäjässä sanan merkitys voi muuttua toiseksi, jos äännätkin ässän soinnillisena, kun se piti olla soinniton.
Omaan äidinkieleen kuuluvat erityispiirteet ovat tietty aina itselle päivänselviä ja helppoja.
Tuo kestoon liittyvä asia on myös yhteistä esimerkiksi japanin ja suomen kanssa, tuottaa hirvittäviä vaikeuksia englantia-puhuville.
Keston erottelu on yleistä. Ei esimerkiksi tule nyt äkkiseltään mieleen ainuttakaan germaanista kieltä, jossa ei olisi eri pituisia äänteitä (ml. englanti).
No britit ja jenkit nyt ei yleisesti osaa lausua muita kieliä. USAssa asuessa mun yksi kaveri kysyi lapsensa espanjanopettajalta, miksi lapsille ei opeteta oikeaa espanjan ääntämistä. Opettaja vastasi, että kun me olemme amerikkalaisia, niin me lausumme amerikkalaisittain. Lapsi meni sitten toiseen espanjanryhmään.
Vierailija kirjoitti:
Mitä sitten ettei britit osaa lausua jonkun helv. suomalaisen nimeä ?
Eihän Suomessakaan osata lausua edes niin helppoa sanaa kuin Facebook
Sitä ei siis lausuta feisbuk?
Vierailija kirjoitti:
Joo, brittien on todella vaikeaa tajuta, että o lausutaan todellakin vain "o". Niillä se vääntyy väkisin "ou".
Olen seurannut vierestä, kun britit on yrittäneet opiskella vieraita kieliä ja vielä vuosien maassa asumisenkin jälkeen tuo sama virhe puskee lävitse.
Niin. Aivan kuten suomalaisillakin on välillä vaikeuksia lausua esimerkiksi G ja B ja erottaa S- ja SH-ääneet. Ne kun ovat meille vieraskielisiä kirjaimia, niin välillä menee paraskin kielenpuhuja vikaan. Tunnen monta suomalaista briteissä, ja kaikilla meillä välillä puskee nuo virheet vaikka osa on asunut vuosiakin maassa.
Vierailija kirjoitti:
Japanilaiset saa kyllä helposti ääntämään Saara Aallon pitkät aat, mutta r ja l tuottaakin sitten suuria ongelmia kun koko kielessä ei ole erikseen näitä kirjaimia.
Kyllä japanissa on r kirjain ääntämyksellisesti. Kirjaimiahan ei tietysti ole kuten me ne perinteisesti ymmärrämme vaan tavuja. L-kirjainta ääntämiseen ei japanista tosin löydy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sitten ettei britit osaa lausua jonkun helv. suomalaisen nimeä ?
Eihän Suomessakaan osata lausua edes niin helppoa sanaa kuin Facebook
Sitä ei siis lausuta feisbuk?
Hienoa, sinä osaat !
99 prossaa lausuu sen feisbuuk
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa äänteen kesto on tärkeä asia, joka voi muuttaa sanan merkityksen (esim. muta - muuta, sata - sataa, kato - katto). Siksi suomalaisille on päivänselvää, että pitää olla tarkkana ääntääkö alto vai aalto. Englannin kielessä äänteen keston muutos ei juuri aiheuta merkityksen muutoksia, joten heidän voi olla todella vaikea muistaa ja hahmottaa, että oikeaan ääntämykseen kuuluu myös tarkkuus äänteen keston kanssa.
On meilläkin sitten omat vaikeutemme. Meillä on vain yksi ässä, venäläisillä seitsemän. Siksi suomalaisen on haastavaa oppia muistamaan, minkälainen ässä nyt mihinkin sanaan tuli. Venäjässä sanan merkitys voi muuttua toiseksi, jos äännätkin ässän soinnillisena, kun se piti olla soinniton.
Omaan äidinkieleen kuuluvat erityispiirteet ovat tietty aina itselle päivänselviä ja helppoja.
Tuo kestoon liittyvä asia on myös yhteistä esimerkiksi japanin ja suomen kanssa, tuottaa hirvittäviä vaikeuksia englantia-puhuville.
Keston erottelu on yleistä. Ei esimerkiksi tule nyt äkkiseltään mieleen ainuttakaan germaanista kieltä, jossa ei olisi eri pituisia äänteitä (ml. englanti).
Joo, mutat se on silti vaikeaa niille. Ehkä se epälooginen tapa kirjoittaa kieltä vaikuttaa sitten siihen, mutta kirjoitusasussa kusi ja kuusi on niille ihan sama asia kun lausumaan lähdetään.
Mieheni on britti, suomenkielen sanojen ääntäminen on näin vielä 18 vuoden jälkeen täysi mahdottomuus. Ei se vaan opi sitä. Minun nimeni on Satu, anoppi ääntää sen suurin piirtein näin: Saetyy (siis painottaa lopputavua) :D mies käyttää enimmäkseen lempinimeä - onneksi
Tämän ohjeen minäkin muuten annoin 20 vuotta sitten brittimiehelleni, ja nykyään se puhuu suomea todella ikävällä aksentilla. Kuulostaa just eikä melkein pahasta ummetuksesta kärsivältä länsisuomalaiselta, jota vituttaa tänään kaikki. Aika usein menee ihan suomalaisesta. Sinänsä harmi, koska nykyään moni suomalainenkin jo käyttää puheessaan muutakin kuin monotoonia...