Miksi vaihdoit kauniin tyttönimesi miehen tavisnimeen?

Itse pidän harvinaisesta kauniista sukunimestäni, josta olen saanut monet kerrat kuulla. Kultani sukunimi vielä harvinaisempi, eikä niin kaunis omaan makuuni. Mies kuitenkin vaatii, että otan hänen sukunimensä

Kooste syistä:

1. Laki (eli pakko)

2. Häpeällisiä asioita menneisyydessä --> anonymiteetin kaipuu / kosto omalle suvulle

3. Vanhoilliset piirit

4. Koska "ihan sama", asia ei itselle tärkeä

5. Miehen ehto naimisiinmenolle

Ap

Vierailija kirjoitti:

Itse pidän harvinaisesta kauniista sukunimestäni, josta olen saanut monet kerrat kuulla. Kultani sukunimi vielä harvinaisempi, eikä niin kaunis omaan makuuni. Mies kuitenkin vaatii, että otan hänen sukunimensä

Typeryksiä olette molemmat!

Onko tämäkin nyt joku ongelma? Alapeukkua kaikille jotka eivät lampailleet minun jengissä vaan toisella puolella? Voi Jeesus te olette sitten lapsellisia. Kaikesta sitä jaksaakin vetää ongelmaa :D

Vierailija kirjoitti:

Onko tämäkin nyt joku ongelma? Alapeukkua kaikille jotka eivät lampailleet minun jengissä vaan toisella puolella? Voi Jeesus te olette sitten lapsellisia. Kaikesta sitä jaksaakin vetää ongelmaa :D

Jos lampailusta keskustellaan, niin miehen nimen ottavat juuri ovat niitä lampaita ihan tilastollisestikin.

Mielestäni on typerää vaihtaa oma kaunis nimensä tylsään tavisnimeen ilman hyvää syytä. Täällä on tullut muutama järkevä selitys tälle toiminnalle, joka ilman erityistä syytä näyttää pähkähullulta.

Ap

Itse en vaihtanut :) Eihän tätä tässä kyllä kysytty. Mutta olen kyllä tuttavapiirissä ylipäätään ainoa joka piti oman nimensä, tosin ei kellään muulla ole tainnut erityisen nättiä nimeä olla - joskaan ei niillä miehillä ole ollut sen kummosempia..

Ja olen tätä valintaani myös saanut selitellä ja kuulla juttuja kuten "aika nössö mies jos antaa naisen pitää oman nimen" ja "kyllä se yhteinen sukunimi tekee meistä enemmän perheen" yms. Niinkuin olisin valinnut jotenkin väärin ja se valinta nyt määrittäisi meidän elämässä jotain isompaa.. :,D

Vierailija kirjoitti:

Kooste syistä:

1. Laki (eli pakko)

2. Häpeällisiä asioita menneisyydessä --> anonymiteetin kaipuu / kosto omalle suvulle

3. Vanhoilliset piirit

4. Koska "ihan sama", asia ei itselle tärkeä

5. Miehen ehto naimisiinmenolle

Ap

Eli nämä olivat siis tästä ketjusta poimittuja syitä. Järkevinä syinä pidän syitä 1. (pakko mikä pakko) ja mahdollisesti 2.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaihdoin suorastaan rumaan nimeen. Kun menin naimisiin, ei nainen voinut pitää omaa sukunimeään. Yhdysnimen olisin voinut tietysti ottaa, mutta ne on musta vielä hölmömpiä kuin yksinkertainen ruma nimi. 

Otan osaa. Sairasta touhua Suomessa vielä muutama vuosikymmen sitten.

Ap

Ei nimi mistä pahenna, eikä vissiin naistakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tämäkin nyt joku ongelma? Alapeukkua kaikille jotka eivät lampailleet minun jengissä vaan toisella puolella? Voi Jeesus te olette sitten lapsellisia. Kaikesta sitä jaksaakin vetää ongelmaa :D

Jos lampailusta keskustellaan, niin miehen nimen ottavat juuri ovat niitä lampaita ihan tilastollisestikin.

Mielestäni on typerää vaihtaa oma kaunis nimensä tylsään tavisnimeen ilman hyvää syytä. Täällä on tullut muutama järkevä selitys tälle toiminnalle, joka ilman erityistä syytä näyttää pähkähullulta.

Ap

voi kuule ei se ole enää nykyaikana mitenkään erikoista olla ottamatta sitä miehen nimeä, joten teit mitä teit, kuulut johonkin laumaan. Oliko toiveena olla todella erikoinen? Sekö tässä hiertää? Haluaa erottua? Kannattaa valita jotain erikoisempaa... Avoliittokin on nykyaikana melko laumasieluista valintaa, perus. Ei siis huonoa mutta naurattaa kun siitä tehdään samanlaisia ketjuja.

Mistä tämä nimen vaihteluvillitys on tullut? Itsellä on monta tuttua naista jotka ovat menneet naimisiin ja vaihtaneet miehen sukunimen. Mutta sitten on erottu ja otettu takaisin oma työttönimi tai osa ottanut vielä jonku kaukausemman nimen sukupuustaan ja osa on vaihtanut samassa rytäkässä myös etunimensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kooste syistä:

1. Laki (eli pakko)

2. Häpeällisiä asioita menneisyydessä --> anonymiteetin kaipuu / kosto omalle suvulle

3. Vanhoilliset piirit

4. Koska "ihan sama", asia ei itselle tärkeä

5. Miehen ehto naimisiinmenolle

Ap

Eli nämä olivat siis tästä ketjusta poimittuja syitä. Järkevinä syinä pidän syitä 1. (pakko mikä pakko) ja mahdollisesti 2.

Ap

Miksi halu samalle nimelle koko perheelle ei ole edes yksi syistä? Miksi jokainen ei ole hyvä syy? Eikö sen päätä itse mikä on hyvä syy kun oman nimensä vaihtaa?

Vierailija kirjoitti:

Oma tyttönimennekin on tullut isänne kautta, mikä tässä on ongelma? #koeputkifeministi#

Minä en ole koskaan ymmärtänyt tätä argumenttia. Onko nyt niin, että miehen nimi on aina ns. hänen omansa (vaikka hänkin on sen yleensä isältään saanut) mutta naisella ei voi koskaan olla ns. omaa nimeä (koska hänen sukunimensä on yleensä iän nimi)? Jos siis on sisarukset Jenni ja Matti Virtanen, niin onko niin, että Matille Virtanen on jollakin merkillisellä tavalla hänen ihka oma nimensä mutta Jennille se on "vain hänen isänsä nimi ja siksi hänen joutaa vaihtaa se miehensä nimeen"? Voiko naisella olla koskaan "omaa nimeä"? Entä jos keksii kokonaan uuden sukunimen?

Sukunimi = sen SUVUN nimi, johon ihminen on sattunut syntymään. Se voi olla isän sukunimi tai äidin sukunimi tai vaikka mummon sukunimi, mutta se kertoo siitä, mihin sukuun ihminen alun perin kuuluu. Tietenkin sukunimen voi keksiä myös itse ja sillä tavalla ikään kuin aloittaa uuden nimilinjan.

Minä harkitsin joskus ääneen, että kun menemme naimisiin, pidän oman sukunimeni. Mieheni loukkaantui.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tämäkin nyt joku ongelma? Alapeukkua kaikille jotka eivät lampailleet minun jengissä vaan toisella puolella? Voi Jeesus te olette sitten lapsellisia. Kaikesta sitä jaksaakin vetää ongelmaa :D

Jos lampailusta keskustellaan, niin miehen nimen ottavat juuri ovat niitä lampaita ihan tilastollisestikin.

Mielestäni on typerää vaihtaa oma kaunis nimensä tylsään tavisnimeen ilman hyvää syytä. Täällä on tullut muutama järkevä selitys tälle toiminnalle, joka ilman erityistä syytä näyttää pähkähullulta.

Ap

voi kuule ei se ole enää nykyaikana mitenkään erikoista olla ottamatta sitä miehen nimeä, joten teit mitä teit, kuulut johonkin laumaan. Oliko toiveena olla todella erikoinen? Sekö tässä hiertää? Haluaa erottua? Kannattaa valita jotain erikoisempaa... Avoliittokin on nykyaikana melko laumasieluista valintaa, perus. Ei siis huonoa mutta naurattaa kun siitä tehdään samanlaisia ketjuja.

Kuule toveri hyvä, itse lähdit syyttämään "lampailusta". :) Minä kuulun mielelläni järkeviä ratkaisuja tekevien jengiin!

Ap

miksi yksi kirjoittaa samalla ip:llä koko ajan uusia kommentteja siitä kuinka mies loukkaantui, mies pakotti, mies sitä ja tätä? Joku halu leimata sukunimen vaihtajia?? Aika säälittävää jotenkin ja kömpelöä :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaihdoin suorastaan rumaan nimeen. Kun menin naimisiin, ei nainen voinut pitää omaa sukunimeään. Yhdysnimen olisin voinut tietysti ottaa, mutta ne on musta vielä hölmömpiä kuin yksinkertainen ruma nimi. 

Nyt voisit vaihtaa takaisin tyttönimeesi.

Kohtalaisen hölmöltä tyttönimeen vaihtaminen kyllä tuntuisi näin 43 vuoden jälkeen... Koko työuranikin olen tehnyt nykyisellä sukunimellä. Lisäksi todennäköisesti tutut ja työkontaktit todennäköisesti olettaisivat minun eronneen.

ainiin ja tehtiin vielä niinkin väärin, että lapset sai sen minun kauniin nimen eikä miehen nimeä :D Miksi ihmeessä antaa tytön nimeksi tyyliin Milja Ryönänen, kun voitiin antaa tyyliin Milja Lumijoki... 

Oudoimpia kuitenkin on lähes aina ja järjestään ne yhdistelmänimet. Kaija Ryönänen-Suoyrjö

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tämäkin nyt joku ongelma? Alapeukkua kaikille jotka eivät lampailleet minun jengissä vaan toisella puolella? Voi Jeesus te olette sitten lapsellisia. Kaikesta sitä jaksaakin vetää ongelmaa :D

Jos lampailusta keskustellaan, niin miehen nimen ottavat juuri ovat niitä lampaita ihan tilastollisestikin.

Mielestäni on typerää vaihtaa oma kaunis nimensä tylsään tavisnimeen ilman hyvää syytä. Täällä on tullut muutama järkevä selitys tälle toiminnalle, joka ilman erityistä syytä näyttää pähkähullulta.

Ap

voi kuule ei se ole enää nykyaikana mitenkään erikoista olla ottamatta sitä miehen nimeä, joten teit mitä teit, kuulut johonkin laumaan. Oliko toiveena olla todella erikoinen? Sekö tässä hiertää? Haluaa erottua? Kannattaa valita jotain erikoisempaa... Avoliittokin on nykyaikana melko laumasieluista valintaa, perus. Ei siis huonoa mutta naurattaa kun siitä tehdään samanlaisia ketjuja.

Kuule toveri hyvä, itse lähdit syyttämään "lampailusta". :) Minä kuulun mielelläni järkeviä ratkaisuja tekevien jengiin!

Ap

Ja mielestäni oma ratkaisuni oli se järkevä, niin se vaan on oikea ratkaisu ja järkevä, kun itse sen päättää mikä se on ;)

Pikaisen googlauksen perusteella tajusin että sehän on itse asiassa ollut aika lyhyt aika kun nainen on joutunut ottamaan miehen sukunimen, vain 1930-1985 välisen ajan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kooste syistä:

1. Laki (eli pakko)

2. Häpeällisiä asioita menneisyydessä --> anonymiteetin kaipuu / kosto omalle suvulle

3. Vanhoilliset piirit

4. Koska "ihan sama", asia ei itselle tärkeä

5. Miehen ehto naimisiinmenolle

Ap

Eli nämä olivat siis tästä ketjusta poimittuja syitä. Järkevinä syinä pidän syitä 1. (pakko mikä pakko) ja mahdollisesti 2.

Ap

Miksi halu samalle nimelle koko perheelle ei ole edes yksi syistä? Miksi jokainen ei ole hyvä syy? Eikö sen päätä itse mikä on hyvä syy kun oman nimensä vaihtaa?

Sama nimi koko perheelle -syy ei yksin ole peruste miehen nimen ottamiselle. Kas kun se perheen yhteinen nimi olisi voinut olla se naisenkin nimi. Tuon syyn kanssa usein perusteltiinkin myös sitä, miksi valittiin juuri miehen nimi (usein syy 4).

Kommentoin vain, että mitä syitä pidin itse järkevinä.

Ap