Lue keskustelun säännöt.
Miksi vaihdoit kauniin tyttönimesi miehen tavisnimeen?
10.10.2016 |
Kun menit naimisiin. Kysymys toisen ketjun inspiroima ja kohdistettu luonnollisestikin niille jotka näin typerästi menettelivät.
Kommentit (113)
Tyttönimeni on harvinainen ja se yhdistettiin menneisyyteni "painolastiin" liian usein, helpompaa olla tavis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma tyttönimennekin on tullut isänne kautta, mikä tässä on ongelma? #koeputkifeministi#
Tyttönimeni on nimeni, jota olen kantanut koko elämäni. Suomen entisten sovinististen lakien vuoksi se on isäni nimi. Se vääryys ei korjaannu sillä, että otan appiukon nimen. Rikon kuitenkin tämän elähtäneen sovinistisen kaavan ja lapseni saavat äitinsä nimen. :)
No mä tykkään omastani, mutta miehelle perheineen tärkeä homma. Ja onhan se kait kivaa, että lapsilla ja vanhemmilla kaikilla sama sukunimi.
Joo, sitä minäkin olen ihmetellyt. Yksikin ystäväni vaihtoi kauniin harvinaisen nimensä miehen ihan järkyttävän rumaan nimeen. Oikeastaan ei olisi halunnut mutta sulhasen ehto naimisiinmenolle oli se, että naisen sukunimi vaihtuu.
Vaihdoin sukunimeni koska halusin yhteisen nimen lasten kanssa ja kun lapsia alettiin tekemään sovittiin että lapset saavat isänsä nimen. Lisäksi olen aina ollut onnellinen mieheni kanssa ja ennen hänen tapaamistaan elämässäni oli tapahtunut pahoja asioita joten oli suorastaan helpottavaa vaihtaa nimi ja jättää menneisyys taakse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mä tykkään omastani, mutta miehelle perheineen tärkeä homma. Ja onhan se kait kivaa, että lapsilla ja vanhemmilla kaikilla sama sukunimi.
Ja tottakai tanssit miehen pillin mukaan!
Olisi ihana mennä naimisiin jonkun isäni ikäisen ukon kanssa ja ottaa sama persereikäsukunimi kuin hänellä, hänen ex-akallaan ja kakaroillaan. <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo, en tajuu. Tekis mieli laittaa yksikin esimerkki tähän, mutta naisen tyttönimi oli niin erikoinen, harvinainen aatelisnimi että tunnistaisi heti itsensä. Vaihtoi nimensä kolmanneksi yleisimpään nen-nimeen. En tajua. En sitten millään.
Minä olen toiminut näin. Olen hävennyt koko elämäni harvinaista "aatelisnimeäni" ja omaa isääni. Olin onnellinen, kun avioliiton kautta sain tavallisen sukunimen ja minua ei enää sen takia yhdistetä heti isääni.
Uskonnollisissa piireissä on melkein pakko ottaa perheen pään nimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun menit naimisiin. Kysymys toisen ketjun inspiroima ja kohdistettu luonnollisestikin niille jotka näin typerästi menettelivät.
Enemmän mua ihmetyttää, miksi joku nainen haluaa nykypäivänä tietoisesti alentaa itsensä ostamalla miehensä sukunimen. Tietysti, jos oma sukunimi on aivan kamala, niin sitten ymmärrän asian täysin. En myöskään ymmärrä yhdistelmäsukunimiä tyyliin Löppönen-Van der Krauzh. Ihmettelen myös naisia, jotka eron myötä säästävät exänsä sukunimen vaikkakin hienon. Tiedän erään naisen, jonka tyttönimi kansanomainen on tyyliin Ala-kurttanen ja ex-miehen perua oleva sukunimi tyyliin Sjögren. Tämä kyseinen nainen usein vielä esittelee itsensä suomenruotsalaisena vaikka hädin tuskin osaa muutamaa lausetta enemmän ruotsia.
Tämä on asia mikä itseäni mietityttää sillä odotamme mieheni kanssa vauvaa ja olemme suunnitelleet naimisiin menoa parin vuoden sisään. Miehen sukunimestä en itse pidä (lyhyt ja tarkoittaa erästä yrttiä), omani taas on pitkä, kaunis ja aika harvinainen. Haluaisin naimisiin mennessämme että meille tulisi sama sukunimi mutta saa nähdä miten käy kun kumpikaan ei ole innokas ottamaan toisen sukunimea eikä yhdistelmänimikään oikein innostaisi. Mies haluaa tulevalle pojallemme oman sukunimensä ja annan tässä periksi koska asia on miehelle tärkeä. Saas nähdä miten meille nimiasiassa lopulta käy :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olisi ollut kaunis tyttönimi, hyvä isä ja läheinen isänpuolen suku niin olisin voinutkin pitää tyttönimeni.
Onneksi miehellä oli lyhyt ja kiva sukunimi. Jos tulisi joskus ero niin pitäisin tämän nykyisen sukunimeni sillä se on nyt myös minun ja lasten eikä vain miehen.
Tämä sukunimi on ollut minulla nyt 21 vuotta...
Ei mulla mitenkään erityisen kaunis ollut, mutta selkeästi nätimpi kuin mieheni suvun. Mun sukunimi ei olisi sopinut mieheni nimeen ollenkaan, eikä lapsille joille tiedettiin tulevan (ja yhdellä jo olevan) ruotsinkieliset nimet, olisi sopinut mun tyttönimi. Haluttiin siis sama sukunimi koko perheelle ja valinta oli helppo. Lisäksi mua ei kauheasti kiinnosta mitkään ihmisten sukunimet niin ei vaihto ollut mulle oikein mitään, kunhan se ei ole mikään Kakkakasa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja aina sukunimijuttu on "miehelle niin tärkeä", niin tottakai naisen nimi heitetään hevonkuuseen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun menit naimisiin. Kysymys toisen ketjun inspiroima ja kohdistettu luonnollisestikin niille jotka näin typerästi menettelivät.
Enemmän mua ihmetyttää, miksi joku nainen haluaa nykypäivänä tietoisesti alentaa itsensä ostamalla miehensä sukunimen. Tietysti, jos oma sukunimi on aivan kamala, niin sitten ymmärrän asian täysin. En myöskään ymmärrä yhdistelmäsukunimiä tyyliin Löppönen-Van der Krauzh. Ihmettelen myös naisia, jotka eron myötä säästävät exänsä sukunimen vaikkakin hienon. Tiedän erään naisen, jonka tyttönimi kansanomainen on tyyliin Ala-kurttanen ja ex-miehen perua oleva sukunimi tyyliin Sjögren. Tämä kyseinen nainen usein vielä esittelee itsensä suomenruotsalaisena vaikka hädin tuskin osaa muutamaa lausetta enemmän ruotsia.
Miten se siis alentaa? Alentaako se sitten jotenkin miestä jos hän ottaa naisen nimen? Enpä ole sitä ihan noin dramaattisesti ajatellutkaan...
Vaihdoin sukunimeni koska voin! Minulle ei ollut tärkeä "kaunis" harvinaisempi sukunimeni. Aivan se ja sama millä sukunimellä minua kutsutaan. Mieheni ei vaihtaa sukunimeään. Minä halusin saman sukunimen, joten asia oli sillä selvä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma tyttönimennekin on tullut isänne kautta, mikä tässä on ongelma? #koeputkifeministi#
Tyttönimeni on nimeni, jota olen kantanut koko elämäni. Suomen entisten sovinististen lakien vuoksi se on isäni nimi. Se vääryys ei korjaannu sillä, että otan appiukon nimen. Rikon kuitenkin tämän elähtäneen sovinistisen kaavan ja lapseni saavat äitinsä nimen. :)
Jos nyt ensin löytäisit miesvihakiimasi keskellä sen miehen itsellesi. Jos löydät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma tyttönimennekin on tullut isänne kautta, mikä tässä on ongelma? #koeputkifeministi#
Tyttönimeni on nimeni, jota olen kantanut koko elämäni. Suomen entisten sovinististen lakien vuoksi se on isäni nimi. Se vääryys ei korjaannu sillä, että otan appiukon nimen. Rikon kuitenkin tämän elähtäneen sovinistisen kaavan ja lapseni saavat äitinsä nimen. :)
Jos nyt ensin löytäisit miesvihakiimasi keskellä sen miehen itsellesi. Jos löydät.
Nice try, on jo, sori vaan. :)
Menin ottamaan miehen sukunimen joka on yksi taviksimmista nimistä ikinä.
Miksi kikkelin omistajien nimet aina vain sattuvat olevan kaikin puolin parempia? :)