Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ei niitä miehiä vaan löydy
09.10.2016 |
Nettiä myöden koluttu mutta ei . Pitääkö tässä jo luovuttaa ikää kuitenkin jo 36v. Mitään korkeita vaatimustasoakaan ei ole. Näinä hetkinä mietin vain exää ja sitä miksi ei halunnutkaan vanheta kanssani.
Kommentit (78)
hanska kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä juttu. Tätä olen aina ihmetellyt. Hirveän moni ihminen valittaa yksinäisyyttä, kumppanin puutetta. Vaikka näkisi oikeasti vaivaa löytääkseen sellaisen. (Käy ulkona, netin treffipalstat..) Miten on mahdollista, että ette siltikään löydä itsellenne kumppania?? Oletteko liian kranttuja?
Itse aloin seurustelemaan 17-vuotiaana nykyisen kumppanini kanssa. Olemme olleet yhdessä yli 10 vuotta. Silti vuosien varrella olen tutustunut useaan mieheen, tottakai vain ystävänä. Ja nämä tutustumiset ovat tulleet aika lailla sattuman kautta, sillä itse olen luonteeltani melko ujo ja siitä syystä jollain tapaa "epäsosiaalinen". Viihdyn paremmin kotona kuin ulkona. En käy ikinä baareissa. Siitä huolimatta olen saanut elämääni upeita miehiä (ystävinä edelleen), jotka olisivat kaikki aivan mahtavia aviomiehiä ja isiä, hyvännäköisiä, fiksuja, kilttejä. Moni heistä on minuun rakastunut vaikka olenkin varattu, mutta tunteille ei voi tietenkään mitään. Joidenkin kanssa ystävyys toimii vielä tänäkin päivänä, jotkut ovat jääneet kelkasta pois koska eivät ole voineet elää tunteidensa kanssa olemalla silti pelkkä ystävä kanssani. Harmillista mutta ymmärrettävää. Mutta siis, pointti oli se, että itse en näe mahdollisena, että jäisin yksin, jos joskus tulisi tilanne, että eroaisin miehestäni.
Tiedän, että alapeukkuja alkaa sataa, koska kuulostan siltä että pönkittäisin omaa "paremmuuttani". Mutta ei, se ei ole tarkoitus. Kunhan jäin vain ihmettelemään, että mistähän se johtuu, että joillekin naisille riittää miehiä vaikkei tekisi mitään sen eteen, vaikka ei edes HALUAISI ketään. Toiset taas eivät löydä puolisoa vaikka kääntäisivät nurin kivet ja kannot ja etsimällä etsisivät. Todella outoa ja epäreilua.
Onko sulla jo lapsia ja perhe?
Jos teille yhtäkkiä tulisi nyt ero ja joutuisit aloittamaan alusta sinkkuna kolmikymppisenä, niin voin kertoa, että olisi hiljaista kuin huopatossutehtaalla, jos nimittäin etsisit miestä jonka kanssa perustaa perhe kun biologinen kello tikittää.Pari-kolmikymppiset miehet haluavat nykyään kevyen seksisuhteen ilman vakavaa sitoutumista eivätkä vauva-arkea ja ikävää perhe-elämää kotiäitivaimon kanssa, jossa riidellään väsyneinä eikä ole enää villiä seksiä.
Eronnut neli-viisikymppinen mies sitten haluaa toiselle kierrokselle uuden kodin- ja viikonloppulastenhoitajan eikä enää uusia lapsia, eli vanhemmilla naisilla käy taas flaksi.
Siinä on välissä se kolmikymppisyys naisilla, jotka etsivät vakavaa suhdetta, kun yhtäkkiä kukaan mies ei näytä kiinnostuneelta.
Nimenomaan juuri tässä iässä ainakin kaikilla minun tuntemillani miehillä on tarve löytää itselleen vaimo ja tulevien lasten äiti. He nimenomaan etsivät naista jonka kanssa sitoutua vakavasti. Tottakai ihmiset ovat erilaisia, mutta minun miespuoliset ystäväni ovat kaikki sellaisia, jotka toivovat omaa perhettä. Yhden illan jutut ja villi sinkkuelämä ovat jääneet sinne nuoruuteen.
Hyvin huolestuttavaa, jos miespuoliset ystäväsi näkevät tosiaan vaihtoehtojen rajoitttuvan yhtäältä sinkkuteen ja irtoseksiin ja toisaalta perhe-elämään, koska lapsettomilla pariskunnilla menee melkein kaikilla mittareilla mitattuna parhaiten erilaisista ruokakunnista.
No en mä tiedä onko se niin huolestuttavaa. Ei ole kyse "rajoittumisesta". Eikös meillä jokaisella ole omat tulevaisuuden haaveemme? Minun ystävilläni se nyt sattuu olemaan avioliitto ja lapset. :) Toisilla sitten jotain muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei niitä naisiakaan löydy. Naisilla on nämä hommat vielä helppoja, aina sitä jonkun miehen saa, laadusta en tosin mene takuuseen, mutta kun on ihan fiksu ja komea sekä varakas mies Helsingistä, niin eipä niitä naisia vaan ole. Kaikki ovat syömässä pitsaa niiden pitkien miesten kainalossa siinä pankin omistamassa kämpässä. Naiset ovat tavattoman turvallisuushakuisia otuksia. Otetaan se ensimmäinen opiskeluaikainen kaveri mieheksi ja pusataan se 2,3 lasta sen kanssa. Sitten kärvistellään siinä liitossa eläkepäiviin saakka.
Olet siis lyhyt ja ilkeä. Miksi ei naisille kelpaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä juttu. Tätä olen aina ihmetellyt. Hirveän moni ihminen valittaa yksinäisyyttä, kumppanin puutetta. Vaikka näkisi oikeasti vaivaa löytääkseen sellaisen. (Käy ulkona, netin treffipalstat..) Miten on mahdollista, että ette siltikään löydä itsellenne kumppania?? Oletteko liian kranttuja?
Itse aloin seurustelemaan 17-vuotiaana nykyisen kumppanini kanssa. Olemme olleet yhdessä yli 10 vuotta. Silti vuosien varrella olen tutustunut useaan mieheen, tottakai vain ystävänä. Ja nämä tutustumiset ovat tulleet aika lailla sattuman kautta, sillä itse olen luonteeltani melko ujo ja siitä syystä jollain tapaa "epäsosiaalinen". Viihdyn paremmin kotona kuin ulkona. En käy ikinä baareissa. Siitä huolimatta olen saanut elämääni upeita miehiä (ystävinä edelleen), jotka olisivat kaikki aivan mahtavia aviomiehiä ja isiä, hyvännäköisiä, fiksuja, kilttejä. Moni heistä on minuun rakastunut vaikka olenkin varattu, mutta tunteille ei voi tietenkään mitään. Joidenkin kanssa ystävyys toimii vielä tänäkin päivänä, jotkut ovat jääneet kelkasta pois koska eivät ole voineet elää tunteidensa kanssa olemalla silti pelkkä ystävä kanssani. Harmillista mutta ymmärrettävää. Mutta siis, pointti oli se, että itse en näe mahdollisena, että jäisin yksin, jos joskus tulisi tilanne, että eroaisin miehestäni.
Tiedän, että alapeukkuja alkaa sataa, koska kuulostan siltä että pönkittäisin omaa "paremmuuttani". Mutta ei, se ei ole tarkoitus. Kunhan jäin vain ihmettelemään, että mistähän se johtuu, että joillekin naisille riittää miehiä vaikkei tekisi mitään sen eteen, vaikka ei edes HALUAISI ketään. Toiset taas eivät löydä puolisoa vaikka kääntäisivät nurin kivet ja kannot ja etsimällä etsisivät. Todella outoa ja epäreilua.
Onko sulla jo lapsia ja perhe?
Jos teille yhtäkkiä tulisi nyt ero ja joutuisit aloittamaan alusta sinkkuna kolmikymppisenä, niin voin kertoa, että olisi hiljaista kuin huopatossutehtaalla, jos nimittäin etsisit miestä jonka kanssa perustaa perhe kun biologinen kello tikittää.Pari-kolmikymppiset miehet haluavat nykyään kevyen seksisuhteen ilman vakavaa sitoutumista eivätkä vauva-arkea ja ikävää perhe-elämää kotiäitivaimon kanssa, jossa riidellään väsyneinä eikä ole enää villiä seksiä.
Eronnut neli-viisikymppinen mies sitten haluaa toiselle kierrokselle uuden kodin- ja viikonloppulastenhoitajan eikä enää uusia lapsia, eli vanhemmilla naisilla käy taas flaksi.
Siinä on välissä se kolmikymppisyys naisilla, jotka etsivät vakavaa suhdetta, kun yhtäkkiä kukaan mies ei näytä kiinnostuneelta.
Nimenomaan juuri tässä iässä ainakin kaikilla minun tuntemillani miehillä on tarve löytää itselleen vaimo ja tulevien lasten äiti. He nimenomaan etsivät naista jonka kanssa sitoutua vakavasti. Tottakai ihmiset ovat erilaisia, mutta minun miespuoliset ystäväni ovat kaikki sellaisia, jotka toivovat omaa perhettä. Yhden illan jutut ja villi sinkkuelämä ovat jääneet sinne nuoruuteen.
Et selkeästi ole itse tuossa iässä oleva sinkkunainen. Voin kertoa, että sitoutumaan haluavan miehen etsiminen on kuin etsisi neulaa heinäsuovasta. Yhden illan juttuja ja seksisuhteita tai epämääräisiä säätöjä kyllä löytyy. En tunne itse kuin niitä varattuja, pitkissä suhteissa olevia miehiä ja sinkkumiehet ovat niitä, jotka eivät kuulemma halua vielä vakiintua.
T. 25-vuotias, vakaasta parisuhteesta kiinnostunut sinkkunainen.
Kerroinkin jo, että olen 27-vuotias ja pitkässä parisuhteessa. Puhuin läheisistä miespuolisista ystävistäni, joiden toiveena on oma perhe. He eivät halua yhden illan juttuja. Yhdellä heistä oli tinder hetken aikaa, mutta hän poisti sen koska kyllästyi siihen, että naiset odottivat seksiä jo ensimmäisellä tapaamisella.
Ihmiset ovat erilaisia. Toki on niitäkin kolmikymppisiä miehiä ja naisia, jotka haluavat vain satunnaisia suhteita. Puhuinkin vain omasta kokemuksestani. Siitä, minkälaisia MINUN miespuoliset ystäväni ovat.
No jos se elämän tarkoitus on löytää mies tai unohtaa exä, niin kannattaa varmaan käydä ammattilaisella juttelemassa ja hommata jotain muuta sisältöä.
Ei se muutenkaan etsimällä löydy. Kyllä niitä miehiä tulee ja menee, itse luotan että joku kerta sieltä tulee sellainen joka jää ja jonka tahdon jäävän.
En ymmärrä en. Olen 35-vuotias ja erosin kesällä pitkästä parisuhteesta. Minulla on yksi lapsi enkä enempää halua. Ottajista ei todellakaan ole ollut pulaa, aidosti hämmästyin, kuinka helposti sitä seuraa saakaan. Ketään ei ole haitannut että olen yh, yltiöpuhelias, tupakoin ja olen työnarkomaani. Vastapainona toki kiltti, mukava ja kuulemma hauskakin. Kahdessa kuukaudessa yli 20 miestä pyysi numeroani. Siis miehiähän on joka puolella! Osan kanssa treffailen, osan en. Nyt ap liikkeelle sieltä kotoa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä en. Olen 35-vuotias ja erosin kesällä pitkästä parisuhteesta. Minulla on yksi lapsi enkä enempää halua. Ottajista ei todellakaan ole ollut pulaa, aidosti hämmästyin, kuinka helposti sitä seuraa saakaan. Ketään ei ole haitannut että olen yh, yltiöpuhelias, tupakoin ja olen työnarkomaani. Vastapainona toki kiltti, mukava ja kuulemma hauskakin. Kahdessa kuukaudessa yli 20 miestä pyysi numeroani. Siis miehiähän on joka puolella! Osan kanssa treffailen, osan en. Nyt ap liikkeelle sieltä kotoa!
Niin. Naisille nämä asiat ovat helppoja. Sitten vielä itketään jostain tasa-arvosta. Miehenä jos olisin tuossa tilanteessa niin aika vitun hiljaista olisi sillä saralla.
Vierailija kirjoitti:
Ei minustakaan kukaan mies ole ikinä välittänyt. Ehkä minusta puuttuu se jokin. Olen kyllä hyväksynyt kohtaloni elää yksin koko elämäni. Välillä vain hieman itkettää kun ainut unelmani oli juurikin päästä parisuhteeseen... N23
No voi hitsi, tule tänne kutemaan pupuliini, take my hand and...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä löysin aivan ihanan miehen Tinderistä. Epäilin vahvasti nettiä puoliskon etsinnässä, mutta onneksi ystäväni sai ylipuhuttua. Ensimmäiset tindertreffit koskaan ja ainakin nyt näyttää niin hyvältä. Joka tapaamisen jälkeen aina vaan parempi fiilis😍Miehelle en ollut ensimmäinen deitti, mutta kuulemma toivottavasti viimeinen😊
Niin ihanan naiivia 😀
Jep! :D Sitten kun tapailee sitä viidettä tinderhäiskää ymmärtää itsekin.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä en. Olen 35-vuotias ja erosin kesällä pitkästä parisuhteesta. Minulla on yksi lapsi enkä enempää halua. Ottajista ei todellakaan ole ollut pulaa, aidosti hämmästyin, kuinka helposti sitä seuraa saakaan. Ketään ei ole haitannut että olen yh, yltiöpuhelias, tupakoin ja olen työnarkomaani. Vastapainona toki kiltti, mukava ja kuulemma hauskakin. Kahdessa kuukaudessa yli 20 miestä pyysi numeroani. Siis miehiähän on joka puolella! Osan kanssa treffailen, osan en. Nyt ap liikkeelle sieltä kotoa!
''Osan kanssa treffailen'' Eli pyörität miehiä, oma pikku haaremi? Kyrpäkaru-selli?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helppoa se varmaan on tavata miehiä jos käy baareissa tai muissa tai asuu isolla paikkakunnalla mutta asupa pienellä paikkakunnalla ja käy naispainoitteisessa työpaikassa niin ei paljon flaksi käy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä en. Olen 35-vuotias ja erosin kesällä pitkästä parisuhteesta. Minulla on yksi lapsi enkä enempää halua. Ottajista ei todellakaan ole ollut pulaa, aidosti hämmästyin, kuinka helposti sitä seuraa saakaan. Ketään ei ole haitannut että olen yh, yltiöpuhelias, tupakoin ja olen työnarkomaani. Vastapainona toki kiltti, mukava ja kuulemma hauskakin. Kahdessa kuukaudessa yli 20 miestä pyysi numeroani. Siis miehiähän on joka puolella! Osan kanssa treffailen, osan en. Nyt ap liikkeelle sieltä kotoa!
''Osan kanssa treffailen'' Eli pyörität miehiä, oma pikku haaremi? Kyrpäkaru-selli?
Kyllä joo, just näin. Koska treffailuhan tarkoittaa nimenomaan kaikkien naimista ilman huolen häivää, ei suinkaan ihmisiin tutustumista. Ehkä meillä on "hieman" eri käsitys aiheesta 😊 Kenellekkään en ole valehdellut, ja tiedän sitten kun kunnolla kolahtaa, niin se on siinä. Pettävää tyyppiä en ole. Siihen asti nautin sinkkuudestani ja uusien ihmisten tapaamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä löysin aivan ihanan miehen Tinderistä. Epäilin vahvasti nettiä puoliskon etsinnässä, mutta onneksi ystäväni sai ylipuhuttua. Ensimmäiset tindertreffit koskaan ja ainakin nyt näyttää niin hyvältä. Joka tapaamisen jälkeen aina vaan parempi fiilis😍Miehelle en ollut ensimmäinen deitti, mutta kuulemma toivottavasti viimeinen😊
Voi sentään....nähdään parin kuukauden kulluttua, kun sinulle selivää, että olet yksi monesta, jota mies pyörittä samanaikaisesti.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä en. Olen 35-vuotias ja erosin kesällä pitkästä parisuhteesta. Minulla on yksi lapsi enkä enempää halua. Ottajista ei todellakaan ole ollut pulaa, aidosti hämmästyin, kuinka helposti sitä seuraa saakaan. Ketään ei ole haitannut että olen yh, yltiöpuhelias, tupakoin ja olen työnarkomaani. Vastapainona toki kiltti, mukava ja kuulemma hauskakin. Kahdessa kuukaudessa yli 20 miestä pyysi numeroani. Siis miehiähän on joka puolella! Osan kanssa treffailen, osan en. Nyt ap liikkeelle sieltä kotoa!
No ne miehet kerääntyvät sinun luoksesi. Multa ei ole yksikään mies kysynyt numeroa liki 5 vuoteen. Olen siis ihan normaalia, suht sosiaalista elämää viettävä sinkku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä löysin aivan ihanan miehen Tinderistä. Epäilin vahvasti nettiä puoliskon etsinnässä, mutta onneksi ystäväni sai ylipuhuttua. Ensimmäiset tindertreffit koskaan ja ainakin nyt näyttää niin hyvältä. Joka tapaamisen jälkeen aina vaan parempi fiilis😍Miehelle en ollut ensimmäinen deitti, mutta kuulemma toivottavasti viimeinen😊
Voi sentään....nähdään parin kuukauden kulluttua, kun sinulle selivää, että olet yksi monesta, jota mies pyörittä samanaikaisesti.
Tämä, ei kukaan kunnollinen mies käytä edes tuollaista pinnallista palvelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä juttu. Tätä olen aina ihmetellyt. Hirveän moni ihminen valittaa yksinäisyyttä, kumppanin puutetta. Vaikka näkisi oikeasti vaivaa löytääkseen sellaisen. (Käy ulkona, netin treffipalstat..) Miten on mahdollista, että ette siltikään löydä itsellenne kumppania?? Oletteko liian kranttuja?
Itse aloin seurustelemaan 17-vuotiaana nykyisen kumppanini kanssa. Olemme olleet yhdessä yli 10 vuotta. Silti vuosien varrella olen tutustunut useaan mieheen, tottakai vain ystävänä. Ja nämä tutustumiset ovat tulleet aika lailla sattuman kautta, sillä itse olen luonteeltani melko ujo ja siitä syystä jollain tapaa "epäsosiaalinen". Viihdyn paremmin kotona kuin ulkona. En käy ikinä baareissa. Siitä huolimatta olen saanut elämääni upeita miehiä (ystävinä edelleen), jotka olisivat kaikki aivan mahtavia aviomiehiä ja isiä, hyvännäköisiä, fiksuja, kilttejä. Moni heistä on minuun rakastunut vaikka olenkin varattu, mutta tunteille ei voi tietenkään mitään. Joidenkin kanssa ystävyys toimii vielä tänäkin päivänä, jotkut ovat jääneet kelkasta pois koska eivät ole voineet elää tunteidensa kanssa olemalla silti pelkkä ystävä kanssani. Harmillista mutta ymmärrettävää. Mutta siis, pointti oli se, että itse en näe mahdollisena, että jäisin yksin, jos joskus tulisi tilanne, että eroaisin miehestäni.
Tiedän, että alapeukkuja alkaa sataa, koska kuulostan siltä että pönkittäisin omaa "paremmuuttani". Mutta ei, se ei ole tarkoitus. Kunhan jäin vain ihmettelemään, että mistähän se johtuu, että joillekin naisille riittää miehiä vaikkei tekisi mitään sen eteen, vaikka ei edes HALUAISI ketään. Toiset taas eivät löydä puolisoa vaikka kääntäisivät nurin kivet ja kannot ja etsimällä etsisivät. Todella outoa ja epäreilua.
Mulle ei löytynyt pk-seudulla miestä, vaikka epätoivoisesti etsin. Oli kova perheenperustamis- ja vauvakuume ja se lienee tehokas miehen karkoitin.
Sitten hankin lapsen sinkkuna hedelmöityshoidoilla ja sitten n 10 v myöhemmin, kun aloin jatsella miehiä hieman uudestaan ilman mitään vakavaa tarkoitusperää, sellainen löytyi heti naimisiin asti. Ja tarjontaa näyttäisi olevan yhä paljon muistakin miehistä.
Niin se vain on, että nuoret miehet ovat pääsääntöisesti sitoutumiskammoisia nykyään ja todellakin on vaikeaa löytää miestä silloin, kun sellaisen oikeasti haluaisi löytää. Sitten kun ei en hirveästi kiinnosta tai ole tarvetta miehelle, niitä olisikin tarjolla.Ei se hakemalla löydy ja haku päällä oleminen on paras tapa karkottaa potentiaaliset kumppanit koska sen kiireen ja epätoivon haistaa pitkälle.
En ole aiempi, mutta osa meistä naisista ei ole sellaisia haluttuja, jotka saisivat miehen ilman että tekisi asian eteen mitään. Itse en ole käynyt baareissa/ollut nettitreffeillä 3 vuoteen ja tänä aikana en ole tutustunut yhteenkään sinkkumieheen muuta kautta. Jos en tekisi miehen löytämisen eteen edes sitä vaivaa, että pykäisin tinderprofiilin jäisin edelleen sinkuksi. Se, että edes asettaa itselleen mahdollisuuden löytää mies ei tarkoita epätoivoisuutta.
Kun ikääkin alkaa olemaan jo enemmän tietää itsekin mitä haluaa. Jos jonkun miehen karkottaa se, että minä haluan yhden illan jutun tai seksisuhteen sijaan parisuhteen niin voi voi, meidän arvomme eivät olleet yhtenevät. Parisuhteen etsiminen edelleenkään ei ole epätoivoisuutta. Epätoivoa olisi pikemminkin ottaa mitä tahansa mitä olisi tarjolla, esim. fwb-suhde parisuhteen sijaan. Ymmärrätkö?
Naisen lohduton ikisinkkuus = satunnaista seksiä vaihtuvien partnereiden kanssa = miehen unelma
Miehen lohduton ikisinkkuus = ei kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten te ihmiset ette löydä kumppaneita? Eri juttu jos asuu keskellä metsää eikä koskaan halua muuttaa sieltä pois, mutta en vaan ymmärrä. Itse olen aikuisiällä ollut max 1,5 vuotta sinkkuna enkä ole edes etsimällä etsinyt miestä. Kun elää tarpeeksi aktiivista elämää, niin kyllä niitä miehiä tapaan. Itse olen teinitytöstä asti seurustellut, silloin tuli seurusteltua parin koulukaverin kanssa. Sitten valmistuin ja menin töihin ja tapasin miehen, jonka kanssa olin vähän päälle 4 vuotta. Olin vuoden sinkkuna ja ihan vaan baarissa tapasin nykyiseni, jonka kanssa yhteiseloa 8 vuotta. Sinkkuna ollessani mulla oli myös deitti-ilmoitus ja kävinkin muutaman tyypin kanssa kahvilla, mutta ne olivat juuri sellaisia epätoivoisia parisuhteen metsästäjiä.
No mä en vietä aktiivista elämää, tai elämäni pyörii hyvin pienessä piirissä. En tapaa uusia ihmisiä, enkä ole niin ulospäinsuuntautunut että mulle siunaantuisi suhde jonkun kaupassa vastaantulevan miehen kanssa kun vaan alkaa rupattelemaan. Olen ujo ja vähän hiljainen, tylsä ihminen. Sitä ei kompensoi edes hyvä ulkonäkö.
No tylsyys on aika iso turn off, hanki joku harrastus, tule ulos sieltä comfort zonestasi. Mitä sulla on tarjottavaa potentiaaliselle kumppanille jos et puhua pukahda tai suhtaudu intohimoisesti mihinkään
Tottakai mä puhun, kuulemma olen jopa ihan mukava ihminen. En vaan todellakaan ole sellainen että suunnilleen kuka tahansa vastaantulija olisi mulle potentiaalinen kumppaniehdokas kun en mä niissä tilanteissa osaa tutustua ihmisiin. Harrastuksia on jotain mutta ovat aika tavanomaisia, enkä mä jaksa uskoa että kaikilla suhteessa olevilla on jotain suuria intohimoja tai erityisiä kiinnostuksenkohteita - tai jos on niin että ne olisivat suhteen kannalta merkittäviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten te ihmiset ette löydä kumppaneita? Eri juttu jos asuu keskellä metsää eikä koskaan halua muuttaa sieltä pois, mutta en vaan ymmärrä. Itse olen aikuisiällä ollut max 1,5 vuotta sinkkuna enkä ole edes etsimällä etsinyt miestä. Kun elää tarpeeksi aktiivista elämää, niin kyllä niitä miehiä tapaan. Itse olen teinitytöstä asti seurustellut, silloin tuli seurusteltua parin koulukaverin kanssa. Sitten valmistuin ja menin töihin ja tapasin miehen, jonka kanssa olin vähän päälle 4 vuotta. Olin vuoden sinkkuna ja ihan vaan baarissa tapasin nykyiseni, jonka kanssa yhteiseloa 8 vuotta. Sinkkuna ollessani mulla oli myös deitti-ilmoitus ja kävinkin muutaman tyypin kanssa kahvilla, mutta ne olivat juuri sellaisia epätoivoisia parisuhteen metsästäjiä.
No mä en vietä aktiivista elämää, tai elämäni pyörii hyvin pienessä piirissä. En tapaa uusia ihmisiä, enkä ole niin ulospäinsuuntautunut että mulle siunaantuisi suhde jonkun kaupassa vastaantulevan miehen kanssa kun vaan alkaa rupattelemaan. Olen ujo ja vähän hiljainen, tylsä ihminen. Sitä ei kompensoi edes hyvä ulkonäkö.
No entäpä minun tilanne kun olen kasvoistani ruma? Niinpä, ei tietoakaan parisuhteista eli ei kaikille ole sen kumppanin löytäminen niin helppoa, kuin mitä jotkut kuvittelevat sen olevan. He automaattisesti ajattelevat että se mikä on heille itselleen mahdollista, on sitä myös muille. Joillakin ihmisillä on todella kapea-alainen käsitys tästä ympäröivästä todellisuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä juttu. Tätä olen aina ihmetellyt. Hirveän moni ihminen valittaa yksinäisyyttä, kumppanin puutetta. Vaikka näkisi oikeasti vaivaa löytääkseen sellaisen. (Käy ulkona, netin treffipalstat..) Miten on mahdollista, että ette siltikään löydä itsellenne kumppania?? Oletteko liian kranttuja?
Itse aloin seurustelemaan 17-vuotiaana nykyisen kumppanini kanssa. Olemme olleet yhdessä yli 10 vuotta. Silti vuosien varrella olen tutustunut useaan mieheen, tottakai vain ystävänä. Ja nämä tutustumiset ovat tulleet aika lailla sattuman kautta, sillä itse olen luonteeltani melko ujo ja siitä syystä jollain tapaa "epäsosiaalinen". Viihdyn paremmin kotona kuin ulkona. En käy ikinä baareissa. Siitä huolimatta olen saanut elämääni upeita miehiä (ystävinä edelleen), jotka olisivat kaikki aivan mahtavia aviomiehiä ja isiä, hyvännäköisiä, fiksuja, kilttejä. Moni heistä on minuun rakastunut vaikka olenkin varattu, mutta tunteille ei voi tietenkään mitään. Joidenkin kanssa ystävyys toimii vielä tänäkin päivänä, jotkut ovat jääneet kelkasta pois koska eivät ole voineet elää tunteidensa kanssa olemalla silti pelkkä ystävä kanssani. Harmillista mutta ymmärrettävää. Mutta siis, pointti oli se, että itse en näe mahdollisena, että jäisin yksin, jos joskus tulisi tilanne, että eroaisin miehestäni.
Tiedän, että alapeukkuja alkaa sataa, koska kuulostan siltä että pönkittäisin omaa "paremmuuttani". Mutta ei, se ei ole tarkoitus. Kunhan jäin vain ihmettelemään, että mistähän se johtuu, että joillekin naisille riittää miehiä vaikkei tekisi mitään sen eteen, vaikka ei edes HALUAISI ketään. Toiset taas eivät löydä puolisoa vaikka kääntäisivät nurin kivet ja kannot ja etsimällä etsisivät. Todella outoa ja epäreilua.
Onko sulla jo lapsia ja perhe?
Jos teille yhtäkkiä tulisi nyt ero ja joutuisit aloittamaan alusta sinkkuna kolmikymppisenä, niin voin kertoa, että olisi hiljaista kuin huopatossutehtaalla, jos nimittäin etsisit miestä jonka kanssa perustaa perhe kun biologinen kello tikittää.Pari-kolmikymppiset miehet haluavat nykyään kevyen seksisuhteen ilman vakavaa sitoutumista eivätkä vauva-arkea ja ikävää perhe-elämää kotiäitivaimon kanssa, jossa riidellään väsyneinä eikä ole enää villiä seksiä.
Eronnut neli-viisikymppinen mies sitten haluaa toiselle kierrokselle uuden kodin- ja viikonloppulastenhoitajan eikä enää uusia lapsia, eli vanhemmilla naisilla käy taas flaksi.
Siinä on välissä se kolmikymppisyys naisilla, jotka etsivät vakavaa suhdetta, kun yhtäkkiä kukaan mies ei näytä kiinnostuneelta.
Nimenomaan juuri tässä iässä ainakin kaikilla minun tuntemillani miehillä on tarve löytää itselleen vaimo ja tulevien lasten äiti. He nimenomaan etsivät naista jonka kanssa sitoutua vakavasti. Tottakai ihmiset ovat erilaisia, mutta minun miespuoliset ystäväni ovat kaikki sellaisia, jotka toivovat omaa perhettä. Yhden illan jutut ja villi sinkkuelämä ovat jääneet sinne nuoruuteen.
Et selkeästi ole itse tuossa iässä oleva sinkkunainen. Voin kertoa, että sitoutumaan haluavan miehen etsiminen on kuin etsisi neulaa heinäsuovasta. Yhden illan juttuja ja seksisuhteita tai epämääräisiä säätöjä kyllä löytyy. En tunne itse kuin niitä varattuja, pitkissä suhteissa olevia miehiä ja sinkkumiehet ovat niitä, jotka eivät kuulemma halua vielä vakiintua.
T. 25-vuotias, vakaasta parisuhteesta kiinnostunut sinkkunainen.
"Voin kertoa, että sitoutumaan haluavan miehen etsiminen on kuin etsisi neulaa heinäsuovasta."
Jätät tuossa jotain oleellista sanomatta eli siis "pitkän komean ja korkeasti koulutetun miehen".
Minusta ihan suurin osa miehistä haluaa sitoutua mutta naiset ei halua sitoutua heihin vaan etsivät niitä pelimiehiä ja jännämiehiä.
Itse olen halunnut vakavan parisuhteen aina mutta en ole sellaista onnistunut saamaan.
Vierailija kirjoitti:
Miten te ihmiset ette löydä kumppaneita? Eri juttu jos asuu keskellä metsää eikä koskaan halua muuttaa sieltä pois, mutta en vaan ymmärrä. Itse olen aikuisiällä ollut max 1,5 vuotta sinkkuna enkä ole edes etsimällä etsinyt miestä. Kun elää tarpeeksi aktiivista elämää, niin kyllä niitä miehiä tapaan. Itse olen teinitytöstä asti seurustellut, silloin tuli seurusteltua parin koulukaverin kanssa. Sitten valmistuin ja menin töihin ja tapasin miehen, jonka kanssa olin vähän päälle 4 vuotta. Olin vuoden sinkkuna ja ihan vaan baarissa tapasin nykyiseni, jonka kanssa yhteiseloa 8 vuotta. Sinkkuna ollessani mulla oli myös deitti-ilmoitus ja kävinkin muutaman tyypin kanssa kahvilla, mutta ne olivat juuri sellaisia epätoivoisia parisuhteen metsästäjiä.
Olisiko aika monella sosiaalisella kyse ihan sattumasta yhdistettynä siihen, että ihastuvat harvoin? Ja sitten minun kaltaisillani noiden lisäksi ihan realiteeteista, jotka ova tässä iässä (40) erilaiset kuin nuorena. Olen itse hyvin sosiaalinen ja puhelias ja tapaan ihmisiä. Nuorena päädyin parisuhteeseen hyvin helposti ja olin naimisissa 35-vuotiaaksi asti. Sen jälkeen olen seurustellut kerran uusioperhekuviossa. Olen itse tahattomasti lapseton ja koin todella raskaaksi sen, että kun erosimme parin vuoden jälkeen, myös yhteys miehen lapsiin katkesi. En halua toista kertaa sellaiseen kuvioon, aivan liian raskasta. Miehiä kyllä olisi tarjolla, mutta ne joista kiinnostun ovat isiä => suhde ei ala.
Ne muutamat, joiden kanssa olisin voinut ajatella tapailua muuten, eivät viehättäneet ulkoisesti. Valitettavasti tämän ikäisissä on paljon lihavia miehiä, ja vaikka en edes odota aktiivista liikunnan harrastamista, oletan että mies on edes jotakuinkin normaalipainoinen. En ole toistaiseksi kyennyt kiinnostumaan seksuaalisest lihavista, vaikka toivoisinkin niin. Enkä kyllä usko, että mies haluaisi tapailla naista, joka kokee hänet ulkoisesti erittäin ei-puoleensavetäväksi eikä voi ajatella koskemista ilman itsensä psyykkausta.
Ulkoisesti kelpaan miehille nättinä, pitkätukkaisena ja liikunnallisena hyvin. Mutta minkäs teet. Ihan naivia ajatella, että pariutuminen olisi jostain ulkona käymisestä kiinni. Varsinkin vanhemmiten alkaa olla paljon muitakin vaikuttavia tekijöitä eikä tosiaankaan vain naisilla.
Yhtä naivia on kuvitelma siitä, että nettideiteillä olisi vain epätoivoisia suhteen hakijoita. Kyllä siellä voi olla ihan rennosti ja useimmat ovatkin, enemmän kai ihmiset eivät etsi vakavia juttuja kuin toisinpäin, jos näitä keskusteluja aiheesta katselee...
Alue: Aihe vapaa
Et selkeästi ole itse tuossa iässä oleva sinkkunainen. Voin kertoa, että sitoutumaan haluavan miehen etsiminen on kuin etsisi neulaa heinäsuovasta. Yhden illan juttuja ja seksisuhteita tai epämääräisiä säätöjä kyllä löytyy. En tunne itse kuin niitä varattuja, pitkissä suhteissa olevia miehiä ja sinkkumiehet ovat niitä, jotka eivät kuulemma halua vielä vakiintua.
T. 25-vuotias, vakaasta parisuhteesta kiinnostunut sinkkunainen.