Eroista; Mikä ihmisiä vaivaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ero ei ole helppo ratkaisu. Se on hyvin raskas asia sellaiselle, joka suhtautuu avioliittoon vakavasti. Ihmettelen aina näitä erotaan liian helposti kommentteja, aivan kun se oikeasti olisi jokin helppo ratkaisu.

Kyllä se tuntuu välillä, että toisille se on helppo ratkaisu, kun on lapsia esim. kolmelle eri miehelle ja kaikilla on eri sukunimi ja vanhin lapsista on alle kouluikäinen. Miksi ne lapset pitää tehdä heti jokaisen miehen kanssa.

Minun miehelläni on lapsia 3 eri naisen kanssa, olen 4. vaimo.

Nyt vuoden avioliiton jälkeen hän on alkanut valittaa, että en kuulemma käyttäydy enää seksin aikana tarpeeksi intohimoisesti. En ole ikinä kieltäytynyt siitä ja alapääleikkauksenkin jälkeen suostuin ja viimeksi naanapanoon, kun olin tuntia ennen kertonut että on kuumetta ja kurkku niin kipeä, ettei voi melkein puhuakaan. Mutta kuulemma en tosiaan osoita tarpeeksi kiihkeyttä seksissä enää.

Eroa odotellessa...

Ei minun koodarinörttimieheni tuollaisesta valita. Ja ainoansa olen.

Kumma juttu.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse eronnut miehen pettämisen takia, enkä voisi olla onnellisempi nyt. Huono mies, turhaan sinnittelin. Ois pitäny erota jo aiemmin. Ja lähipiirissä sama juttu: naiset voivat paremmin ilman miestä. Ne, jotka sinnittelevät, voivat huonosti.

Olet siis valinnut yksinhuoltajana olon, etkä etsikään uutta kumppania? Pystytkö itse elättämään perheesi vai saatko paljon apua tukien muodossa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse eronnut miehen pettämisen takia, enkä voisi olla onnellisempi nyt. Huono mies, turhaan sinnittelin. Ois pitäny erota jo aiemmin. Ja lähipiirissä sama juttu: naiset voivat paremmin ilman miestä. Ne, jotka sinnittelevät, voivat huonosti.

Olet siis valinnut yksinhuoltajana olon, etkä etsikään uutta kumppania? Pystytkö itse elättämään perheesi vai saatko paljon apua tukien muodossa?

En tiedä tuosta alkuperäisestä jolta kysyt. Mutta minä olen myös valinnut yksinolon. En kai minä miestä sen takia etsisi, että hän minut elättäisi?!!!?! Outo ajatuskin. 

Minä pystyn elättämään meidät. Yhteiskunnalta saan lapsilisät ja sen yh-korotuksen, jonka joku on viisaudessaan keksinyt. Tottakai minä sen otan vastaan, kun kerran sellainen on. Lisäksi tulevat lasten isän maksamat elarit, joista hän itsekin on myöntänyt, että alakanttiin ovat. Hänellä vain on perussairaus, jonka hoitoon menee paljon rahaa, siksi kohtuullistimme elarit, kun niitä laskettiin. En ole isopalkkaisessa työssä, onnekseni asun edullisesti omistusasunnossani, josta velkaa on kohtuullisen vähän. 

Elämä ei ole leveää, mutta mukiinmenevää. Tingin omista menoistani, jotta lapset saavat harrastaa ja satunnaisia huvituksia.

Minä erosin miehen helvetinmoisen itsekkyyden ja rahankäyttöongelmien takana. Olimme ulosottokurimuksen kynnyksellä eikä hän suostunut muuttamaan rahankäyttötapojaan, vaikka siitä neuvoteltiin vuosia. Omien rahojensa lisäksi hän käytti minun rahani. Yhteinen tili oli vissiin tuhomme. En tiedä, enkä haluaisi enää ottaa selvääkään. Elämä toimii näin. Ja hyvin toimiikin. Lapsilla on isä, joka on arjessa läsnä. Minulla on arki, jossa lasten isä ei ole läsnä. Lapsilla on äiti, joka on aina läsnä.

Ero on aina parempi malli lapsille kuin vanhemmat, jotka pysyvät huonossa parisuhteessa lasten takia. Lapset kyllä aistivat sen myrkyllisen ja tukehduttavan ilmapiirin, kuulevat riidat ja kasvavat uskoen, että se on normaalia.

Jos ette pysty antamaan mallia sellaisesta suhteesta, jollaisen toivotte lapsillanne joskus olevan, erotkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse eronnut miehen pettämisen takia, enkä voisi olla onnellisempi nyt. Huono mies, turhaan sinnittelin. Ois pitäny erota jo aiemmin. Ja lähipiirissä sama juttu: naiset voivat paremmin ilman miestä. Ne, jotka sinnittelevät, voivat huonosti.

Olet siis valinnut yksinhuoltajana olon, etkä etsikään uutta kumppania? Pystytkö itse elättämään perheesi vai saatko paljon apua tukien muodossa?

Mikä ihmeen kysymys tämä on? Kyllä useimmat yksinhuoltajatkin taitavat ihan käydä töissä ja ydinperheetkin saavat tukia.

Tällä palstallakin oli eilen keskustelu, jossa kirjoittajat pitivöt itsestäön selvänä, että jos seksin suhteen eivöt määrätoiveet kohtaa, niin kannattaa erota.

Tuommoista pidän kyllä täysin turhana erona. Siinä keskustelussa ei edes puhuttu siitä, että entä jos toiselle tulee tauti, jonka vuoksi ei voi sekstata ollenkaan. Vaikka erektio-ongelma tai vulvodynia. Ei se seksi ole niin oleellinen, että sen takia on sopivaa hyvä puoliso jättää.

Muutama vuosi sitten oli tutkimus, jossa tuloksena oli, että riitaisassa suhteessa lapset kärsivöt enemmän kuin erosta.

Itsekkäästi eroavat eivät halua tällaisia edes ajatella. Hokevat vain, miten hyvä lapsille on, kun ei enää riidellä.

Ymmärrän täysin erot silloin, kun puoliso muuttuu fyysiselle terveydelle vaaralliseksi mielisairaaksi, juopoksi tai pettää. Mutta muut eron syyt ovat yleensä turhia.

Vierailija kirjoitti:

Tällä palstallakin oli eilen keskustelu, jossa kirjoittajat pitivöt itsestäön selvänä, että jos seksin suhteen eivöt määrätoiveet kohtaa, niin kannattaa erota.

Tuommoista pidän kyllä täysin turhana erona. Siinä keskustelussa ei edes puhuttu siitä, että entä jos toiselle tulee tauti, jonka vuoksi ei voi sekstata ollenkaan. Vaikka erektio-ongelma tai vulvodynia. Ei se seksi ole niin oleellinen, että sen takia on sopivaa hyvä puoliso jättää.

Eiköhän tuollaisissa keskusteluissa ole aika usein se tilanne, että suhde on vasta alussa eikä lapsia ole kuvioissa. Jos jo suhteen alkuvaiheessa tuollaisesta asiasta muodostuu merkittävä ongelma, tottakai kannattaa erota mieluummin kuin vuosien päästä sitten ihmetellä, että miksei ongelma poistu.

88 korjaa. Laitoin sitten päin vastoin. Hah.

Siis tutkimuksessa oikeasti selvisi että lapselle parempi onbriitaisat vanhemmat kuin eronneet vanhemmat.

Nykypäivän entisajoista erottaa se, että ennen ei niin vaan erottu suurimmaksi osaksi taloudellisista syistä. Nykypäivän nainen tai ainakin paljon useampi nainen on taloudellisesti kyvykäs huolehtimaan itsestään ja jälkikasvusta. Plus nykyäänhän saa jos jonkinlaista tukea kelasta ja sossusta jos ei pärjää. Itse olen uusioperheen äiti ja minulla on alakouluikäinen poikapuoli. Minulla ja miehelläni on myös yksi yhteinen lapsi. Olen tietysti jutellut mieheni kanssa miksi hän jätti aikanaan vaimonsa ja voin todeta että syyt olivat aiheelliset ja eroaminen ei todellakaan tullut helpolla. Avioliitto kun on kahden kauppa, ei voi olla niin että toinen antaa ja toinen ottaa kokoajan. Kaikkia avioliittoja ei ole tarkoitettu loppuelämän liitoiksi lapsia tai ei. Huonoin syy mitä olen koskaan kuullut on se, että ollaan yhdessä vain lasten takia. Mitä lapsi oppii tällaisesta liitosta? Pahimmillaan todella väärän kuvan siitä, mitä normaali ja rakastava parisuhde on. Aikuiset ystäväni, jotka ovat tällaisista perheistä toivovat kaikki, että vanhemmat olisivat eronneet. Kaiken huippu on todeta aikuiselle lapselle, että muuten olis erottu muttakun teidän takia oltiin yhdessä! Toki yhteiskunnassamme elää näitä yksilöitä kun on miljoona liittoa ja lapsia monelle eri ihmiselle ja he ovat sitten ihan oma lukunsa.