Eroista; Mikä ihmisiä vaivaa?

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ollut naimisissa 10 vuotta, yhdessä 15. Nyt meillä on kaksi lasta. Harkitsen eroa, ja luoja tietää, että olen yrittänyt korjata asioita. En vaan jaksa yrittää korjata niitä yksin. Aina sanotaan, että avioliitossa eteentulleita ongelmia pitäisi ratkoa yhdessä, mutta mitä jos olet aina vaan se, joka itsekseen yrittää niitä ratkoa? Meillä ongelmana läheisyyden puute, jolle mies ei ole kykenevä tekemään yhtään mitään. Olen itse hoitanut koskettamisen yksipuolisesti kaiken tämän ajan. Tiedän että jos erotaan, niin meitä pidetään niinä "jotka eivät edes yrittäneet korjata liittoaan". Kyllä minä yritin, mutta yksin se on vaikeaa. Tuskin olen ainut.

Kyse on siitä että sinä teet kaikista mahdollisista asioista ongelmia,jotka oikeasti ei ole ongelmia.

Kyllä nykyään erotaan liian helposti. Itse en ole ollu missään 10v. Parisuhteessa. Vain vajaa 2v. Ollaan yhdessä oltu ja heti alussa tehtiin lapsi. Ei tämä nyt mitään helppoa ole ollut, paljon on riidelty jne. Mutta aina yritetty korjata tilanne. Meitä ei pelota harmaa arki, tämä on mukavaa ja sitä mitä minä haluan. Uskon myös miehenikin haluavan. Rakkauskin on välillä ollut hukassa ja löydetty myös se uudestaan. Ei helpolla luovuteta!

Eroja tulee niin paljon kun naiset tajuavat nelikymppisinä että eivät saa mieheltään tarpeeksi isoa kyrpää!

Vierailija kirjoitti:

Joopa joo. Mun mies pelasi koko omaisuutemme kasinolla, en keksi mitään syytä miksi olisi pitänyt jäädä siihen liittoon, kaksi lasta on.

Ystäväpiirini erot ovat johtuneet siiitä että mies on pettänyt systemaattisesti vuosikaudet. Kyllä ap lapset tuollaisessakin perheessä oireilevat jossa toinen tai molemmat vanhemmista paskat välittävät siitä suhteesta tai rakkaudesta.

Eikö riittänyt vanha syy "myötä- ja vastoinkäymisissä"?

Kaverillani on holtiton mies, olleet naimisissa 18 v. Miehellä ei ole luottokorttia ja vaimo hoitaa kaikki raha-asiat. kaveri kyllä aikoinaan pohti eroa, mutta ei luovuttanut ja ratkaisu löytyi.

Minulla on maailman ihanin mies. Empaattinen, aito, antelias, asettaa perheen itsensä edelle, hyvä kommunikoimaan ja kuuntelemaan. Olemme olleet yhdessä jo vuosia, ja mitä kauemmin olemme yhdessä, sitä vähemmän ymmärrän, miksi vaimo heitti hänet ulos.

vaimo heitti pihalle konkurssin jälkeen. Onhan se kamalaa, kun kaikki menee alta. Syy oli monen samanaikaisen tapahtuman summa. Kävivät pariterapiassakin, mutta vaimo ei kyennyt hyväksymään tapahtumaa ja pääsemään siitä yli.

En tietenkään tiedä, mitä kaikkea siihen kuului, mutta miehen tuntien ei mitään kamalaa ole voinut tapahtua. Minusta tuo on turha ero. Jos asialle ei mitään voi, niin sille ei mitään voi. Mies ei pystynyt korjaamaan tilannetta, mutta ei se raha tullut takaisin eronkaan myötä.

Mutta kai viime kädessä kyse on motivaatiosta. Kaiken voi ratkaista, jos vain molemmat Haluavat.

Eroamisesta on tullut helpompaa ja hyväksyttävämpää. On helppoa lyödä hanskat tiskiin kun ympärillä on paljon muitakin eronneita, joilla pyyhkii hyvin ellei jopa paremmin erosta huolimatta. Ihminen pelkää hyppyä tuntemattomaan, jota eroaminen on joskus ollut. Nykyään erot ovat näkyvämpiä ja sitä ei nähdä pimeänä mörkönä.

Eroamista ei myöskään pidetä enää häpeällisenä asiana, epäonnistumisen merkkinä. Eronnutta voidaan pitää jopa rohkeana, itsenäisenä ihmisenä, jota kadehditaan. Monissa muissa kulttuureissa eroamista ja epäonnistumista tulee hävetä, ja siksi kynnys siihen on isompi. Se ei kuitenkaan suinkaan tarkoita onnellisempia lapsia.

En eroamisesta tiedä, mutta lapsia tehdään kyllä aivan liian heppoisin perustein. Uusperheetkin vähenisivät radikaalisti, kun ihmiset oikeasti harkitsisivat sitä lasten tekoa useammankin kerran. Harva liitto kestää koko elämän, ihmiset ja tilanteet muuttuvat ja se on mielestäni ihan ok. En itsekään haluaisi heittää elämääni hukkaan väärän ihmisen kanssa. Elämästä kuuluukin nauttia sillä tämä on ainutlaatuinen tilaisuus siihen. Mutta älkää hyvät ihmiset hankkiko lapsia, jos ette kykene laittamaan heitä etusijalle. Ehjä perhe on varmasti (useimmissa tapauksissa!) lapsen paras.

Jätin mieheni kun se jäi työttömäksi enkä minä ole mikään elättäjä.

Kyllä ihmiset ovat nykyisin melko pinnallisia. Puoliso saatetaan valita sen perusteella, kuka "sytyttää" just sillä hetkellä. Monella naisella on haaveena myös lapset. Sitten, kun lapset on saatu, niin tavallaan kaikki on jo, mitä parisuhteelta haluttiin. Siinä vaiheessa huomataan, ettei miehen kanssa ole mitään yhteistä. Miehet myös panevat ympäriinsä, ne harvat, joilla siihen on mahdollisuus. Sitten saatetaan kuitenkin huomata, etteivät nuo miehet ole niitä, jotka jäävät lapsia kasvattamaan ydinperheessä. Toistaiseksi kaikkien pitää hankkia ajokortti, jotta voi ajaa autolla. Minkäänlaista lisääntymiskorttia ei kuitenkaan vielä ole, vaikka onhan siinä isot asiat kysymyksessä. Sitten meillä on tuhansittain eroperheiden lapsia, joilla kaikilla ei mene yhtä hyvin. Sosiaalikulut vain kasvavat, ja samat ihmiset "lisääntyvät, koska pitää saada uusia veronmaksajia". Alhainen yhteiskunnallinen asema ei suojaa avioeroilta, enneminkin päinvastoin. Näin se yhteiskunta pyörii vai pyöriikö?

Korjaan vähän aiemmin esiintynyttä tulkintaa siitä, että eniten erotaan 40-vuotiaana. Ei se niin mennyt, kyse oli siitä että eronneiden keskiarvo osuu tuohon neljänkympin pintaan. Ihmisiä eroaa parikymppisinä, kolmekymppisinä, neljäkymppisinä, viisikymppisinä, kuusikymppisinä ja jopa seitsemänkymppisinä. Se, että keskiarvo osuu tuohon neljänkympin tienoille, kertoo siitä, että kaksi- ja kolmikymppiset eroavat huomattavasti tiheämmin kuin neljä-, viisi-, kuusi ja seitsemänkymppiset.

Tässä tilastokeskuksen faktaa:

https://www.stat.fi/til/ssaaty/2015/ssaaty_2015_2016-04-21_kuv_003_fi.h…

Kaksikymppiset eroavat kaksi kertaa enemmän kuin nelikymppiset. Toisin sanoen suuri syy eroihin on nykyään se, että mennään liian nuorina, liian nopeasti ja liian heppoisin perustein naimisiin.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä nykyään erotaan liian helposti. Itse en ole ollu missään 10v. Parisuhteessa. Vain vajaa 2v. Ollaan yhdessä oltu ja heti alussa tehtiin lapsi. Ei tämä nyt mitään helppoa ole ollut, paljon on riidelty jne. Mutta aina yritetty korjata tilanne. Meitä ei pelota harmaa arki, tämä on mukavaa ja sitä mitä minä haluan. Uskon myös miehenikin haluavan. Rakkauskin on välillä ollut hukassa ja löydetty myös se uudestaan. Ei helpolla luovuteta!

Teillä on alle kaksi vuotta kestänyt suhde ja riitelette jo nyt paljon? Ettekö te ehtineet yhtään tutustua toisiinne ennen kuin teitte lapsen? Te olette näköjään saaneet 10 vuoden tapahtumat sullottua kahteen vuoteen. Toivon, että onnistutte, mutta työtä se vaatii kummaltakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joopa joo. Mun mies pelasi koko omaisuutemme kasinolla, en keksi mitään syytä miksi olisi pitänyt jäädä siihen liittoon, kaksi lasta on.

Ystäväpiirini erot ovat johtuneet siiitä että mies on pettänyt systemaattisesti vuosikaudet. Kyllä ap lapset tuollaisessakin perheessä oireilevat jossa toinen tai molemmat vanhemmista paskat välittävät siitä suhteesta tai rakkaudesta.

Eikö riittänyt vanha syy "myötä- ja vastoinkäymisissä"?

Kaverillani on holtiton mies, olleet naimisissa 18 v. Miehellä ei ole luottokorttia ja vaimo hoitaa kaikki raha-asiat. kaveri kyllä aikoinaan pohti eroa, mutta ei luovuttanut ja ratkaisu löytyi.

Kaverisi taitaa olla äiti miehelleen.

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitääkö parisuhteessa olla AINA ihan YHTÄ kivaa kuin alussa?

Ei, kyllä parisuhteessa pitäisi olla kivampaa myöhemmin kuin alussa, kun toisen ajatteluun tutustuu syvemmin, kehittyy enemmän yhteisiä juttuja ja kokemuksia, seksi sujuu paremmin ja toisen tavat tulevat tutuiksi.

Tämä kivuus on myös arvokysymys. Jos molemmista on tärkeää, että parisuhteessa ja arjessa muutenkin on mukavaa, helppoa ja nautinnollista, tämä toteutuu paljon todennäköisemmin. Kahden aikuisen nautiskelusuhde on aika eri juttu kuin kahden aikuisen ja kahden ja puolen lapsen vanhemmuus- ja kasvatusyksikkö.

Olen ehdottomasti samaa mieltä! Meillä 10 vuotta avioliittoa takana, kourallinen lapsia ja kaikki sujuu nykyään paremmin kuin alkuvuosina. Ja kun mietin seksiäkin niin kyllä se vaan on mennyt parempaan suuntaan mitä pitempään ollaan oltu yhdessä. Omasta itsestään ja kumppanistaan voi löytää uusia puolia ja tunnetasolla seksi saa vielä enemmän merkitystä kun on koettu paljon asioita yhdessä. Mutta kyllä se vaatii molempien tahtoa pitää perhettä ja kumppaniaan tärkeänä. Välillä on ollut kausia jolloin toisella on ollut vaikeaa ja silloin minä olen kantanut perhettämme eteenpäin kunnes toinen on taas jaloillaan. Toisinsanoen, minullakin on ollut hetkiä ja mahdollisuuksia luovuttaa ja heittää hanskat tiskiin mutta olen päättänyt etten luovuta. Täydellinen elämä meillä ei ole mutta ehkä tärkein tekijä on se että pyrimme tekemään toinen toistemme olosta mahdollisimman hyvän. Ja minä en koskaan nalkuta miehelleni eikä hän ole ikinä sanonut yhtään rumaa sanaa minulle, vaan meillä on keskinäinen kunnioitus toisiamme kohtaan.

Life is what you make of it kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitääkö parisuhteessa olla AINA ihan YHTÄ kivaa kuin alussa?

Ei, kyllä parisuhteessa pitäisi olla kivampaa myöhemmin kuin alussa, kun toisen ajatteluun tutustuu syvemmin, kehittyy enemmän yhteisiä juttuja ja kokemuksia, seksi sujuu paremmin ja toisen tavat tulevat tutuiksi.

Tämä kivuus on myös arvokysymys. Jos molemmista on tärkeää, että parisuhteessa ja arjessa muutenkin on mukavaa, helppoa ja nautinnollista, tämä toteutuu paljon todennäköisemmin. Kahden aikuisen nautiskelusuhde on aika eri juttu kuin kahden aikuisen ja kahden ja puolen lapsen vanhemmuus- ja kasvatusyksikkö.

Olen ehdottomasti samaa mieltä! Meillä 10 vuotta avioliittoa takana, kourallinen lapsia ja kaikki sujuu nykyään paremmin kuin alkuvuosina. Ja kun mietin seksiäkin niin kyllä se vaan on mennyt parempaan suuntaan mitä pitempään ollaan oltu yhdessä. Omasta itsestään ja kumppanistaan voi löytää uusia puolia ja tunnetasolla seksi saa vielä enemmän merkitystä kun on koettu paljon asioita yhdessä. Mutta kyllä se vaatii molempien tahtoa pitää perhettä ja kumppaniaan tärkeänä. Välillä on ollut kausia jolloin toisella on ollut vaikeaa ja silloin minä olen kantanut perhettämme eteenpäin kunnes toinen on taas jaloillaan. Toisinsanoen, minullakin on ollut hetkiä ja mahdollisuuksia luovuttaa ja heittää hanskat tiskiin mutta olen päättänyt etten luovuta. Täydellinen elämä meillä ei ole mutta ehkä tärkein tekijä on se että pyrimme tekemään toinen toistemme olosta mahdollisimman hyvän. Ja minä en koskaan nalkuta miehelleni eikä hän ole ikinä sanonut yhtään rumaa sanaa minulle, vaan meillä on keskinäinen kunnioitus toisiamme kohtaan.

Tuossahan se tulee: kun molemmat pyrkivät tekemään toisen olosta mahdollisimman hyvä. Vastuuta ei saa kuitenkaan ulkoistaa toiselle. Viime kädessä jokainen on vastuussa omista tarpeistaan.

Olen itse eronnut miehen pettämisen takia, enkä voisi olla onnellisempi nyt. Huono mies, turhaan sinnittelin. Ois pitäny erota jo aiemmin. Ja lähipiirissä sama juttu: naiset voivat paremmin ilman miestä. Ne, jotka sinnittelevät, voivat huonosti.

Vierailija kirjoitti:

Aika paljon taas omakohtaista totuutta. Aloittaja on opettaja ja muodostaa maailmankuvaansa omista havainnoistaan. Outoa!

Samoin moni muu mutuilee.

Tässä tilasto avioliitoista ja eroista. Eroava nainen on keskimäärin yli 40 v. Vähemmän erotaan ensimäisestä liitosta.

Erot on lisääntyneet. Mutta näin on myös avioliittojen solmiminen. Melko tasaiselta erot näyttää 1990-luvun alun piikin jälkeen.

Varmaan aika ymmärrettävistä syistä mentiin 1960-luvulla enemmän naimisiin ja erottiin vähemmän. Vai mitä?

http://www.stat.fi/til/ssaaty/2015/ssaaty_2015_2016-04-21_tie_001_fi.ht…

KuulostaA todella hauskalta tuo "vähemmän erotaan ensimmäisestä liitosta" :D toisesta liitosta on tosi hankala erota jos ei ole eronnut ensin ensimmäisestä. Sori OT ja joo ymmärrän kyllä että ekan jälkeiset tokat ja kolmannet jne on niputettu tässä yhteen..

Aivan niin, liiton kasassa pitäminen vaatii 2 tekemään töitä sen eteen. Hyviä syitä on niin paljon, itse en tunne ketään joka olisi eronnut minkään pienen asian vuoksi vaan taustalla on aina ollut fyysistä tai henkistä väkivaltaa, pettämistä, mielenterveysongelmia, erilaisia addiktioita (pelaaminen esim).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ero ei ole helppo ratkaisu. Se on hyvin raskas asia sellaiselle, joka suhtautuu avioliittoon vakavasti. Ihmettelen aina näitä erotaan liian helposti kommentteja, aivan kun se oikeasti olisi jokin helppo ratkaisu.

Kyllä se tuntuu välillä, että toisille se on helppo ratkaisu, kun on lapsia esim. kolmelle eri miehelle ja kaikilla on eri sukunimi ja vanhin lapsista on alle kouluikäinen. Miksi ne lapset pitää tehdä heti jokaisen miehen kanssa.

Minun miehelläni on lapsia 3 eri naisen kanssa, olen 4. vaimo.

Nyt vuoden avioliiton jälkeen hän on alkanut valittaa, että en kuulemma käyttäydy enää seksin aikana tarpeeksi intohimoisesti. En ole ikinä kieltäytynyt siitä ja alapääleikkauksenkin jälkeen suostuin ja viimeksi naanapanoon, kun olin tuntia ennen kertonut että on kuumetta ja kurkku niin kipeä, ettei voi melkein puhuakaan. Mutta kuulemma en tosiaan osoita tarpeeksi kiihkeyttä seksissä enää.

Eroa odotellessa...

Ihmiset muuttuvat. Lapsiperhearki on rankkaa ja siinä ajassa joutuu työstämään paljon itseä ja omaa arvomaailmaa. Tapahtuu aivan erilaista vastuunottoa ja aikuistumista. Ero ei ole enää häpeä eikä pelätä mitään jumalan rangaistusta.

Uskon että lasten ongelmat eivät johdu vanhempien eroista vaan vanhempien kiireestä, epävarmuudesta ja vastuun pakoilusta. Oman edun tavoittelu ja lasten pitäminen itsestään selvyytenä. Ei keskitytä heihin.

Kysymysasettelu on väärä.

Miksi ihmiset vääntävät lapsia liian nopeasti tuntemattoman ihmisen kanssa? Kaikkimullehetinyt.

Tietysti mieluummin sitten erotaan kun siihen toiseen on tutustuttu ja hänet vääräksi huomattu kuin että pysytään hampaat irvessä yhdessä vain lapsien takia.