Lue keskustelun säännöt.
Miten kotiäiti pärjää taloudellisesti jos tulee ero
07.10.2016 |
Lainaus toisesta ketjusta:
"Tämä se jaksaa mua täällä ihmetyttää, että miten ihmeessä suurella osalla on se ajatus, että tulee ero ja sitten se kotiäiti jää tyhjän päälle? Miksi tulisi ero? Onko se jokin päätös sille kotiäitiydelle? Entäs jos ei tulekaan? Ja miksi se äiti jäisi tyhjän päälle? Jos oletetaan, että tulee ero, ja mies jää asumaan entiseen asuntoon, niin tottakai äiti sitten etsii itselleen ja lapsille uuden. Jos lapset jää äidille, mies joutuu maksamaan lasten elareita, lisäksi äiti saa lapsilisät, asumistukea, yh-tukea ja jos ei saa töitä, niin työttömyystukea, mahdollisesti toimeentulotukeakin. Että mihin ihmeen tyhjän päälle se nyt jää?"
Selittäkää, että miten hyvin tai huonosti tuollaisessa erotilanteessa kotiäiti pärjää taloudellisesti?
Kommentit (92)
Vierailija kirjoitti:
Minäkin sain aikoinani yksinhuoltajana rahaa paljon enemmän kuin nyt naimisissa ollessa.
Kävin tuolloin joka lauantai shoppailemassa ja rahaa meni 100-300€. Silti sain kaikki laskut ja ruuat maksettua eikä koskaan tili ollut tyhjä. Mietin jo silloin miksi ihmiset puhuvat, että yksinhuoltajilla on rankkaa, pärjäsin tuolloin loistavasti.
Etkö ymmärrä ettei kyse ole siitä onko henkilö yh vai parisuhteessa, vaan siitä että miten sitä rahaa käytetään ja miten menot jaetaan. Täällä joskus kuulee samaa tarinaa että naiset ovat maksaneet parisuhteessa liki kaiken lapsiin liittyvän, ruuan, vaatteet, puolet asumiskuluista jne. Toki jos ennen on maksanut kaiken yksin, niin rahaa menee varmasti vähemmän yh:nä kun ei ole sitä miestä kuluttamassa ruokaa ja hän maksaa elareina osuutensa lapsista. Mutta kai se nyt on sanomattakin selvää, että jos tulot ei muutu niin halvempaa on asua samassa taloudessa kuin maksaa kahdesta eri asunnosta, kaksista lasten vaatteista jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos minä olen kotiäitivuorolla kun tulee ero, niin menen töihin. Asunto menee myyntiin ja saan 50% siitä, lisäksi meillä on sellainen avioehto, että kaikki avioliiton aikana tienattu jakaantuu erossa puoliksi. Eli ihan hyvin pärjään.
Eroa ei ole kyllä tulossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin sain aikoinani yksinhuoltajana rahaa paljon enemmän kuin nyt naimisissa ollessa.
Kävin tuolloin joka lauantai shoppailemassa ja rahaa meni 100-300€. Silti sain kaikki laskut ja ruuat maksettua eikä koskaan tili ollut tyhjä. Mietin jo silloin miksi ihmiset puhuvat, että yksinhuoltajilla on rankkaa, pärjäsin tuolloin loistavasti.
Etkö ymmärrä ettei kyse ole siitä onko henkilö yh vai parisuhteessa, vaan siitä että miten sitä rahaa käytetään ja miten menot jaetaan. Täällä joskus kuulee samaa tarinaa että naiset ovat maksaneet parisuhteessa liki kaiken lapsiin liittyvän, ruuan, vaatteet, puolet asumiskuluista jne. Toki jos ennen on maksanut kaiken yksin, niin rahaa menee varmasti vähemmän yh:nä kun ei ole sitä miestä kuluttamassa ruokaa ja hän maksaa elareina osuutensa lapsista. Mutta kai se nyt on sanomattakin selvää, että jos tulot ei muutu niin halvempaa on asua samassa taloudessa kuin maksaa kahdesta eri asunnosta, kaksista lasten vaatteista jne.
Tavattoman usein saa myös lukea, että maksetaan asumiseen liittyviä kuluja asunnon ollessa yksin puolison nimissä ja tämä asunto suojattu avioehdolla.
Vierailija kirjoitti:
Mikä on yh-tuki? Mistä sitä voi hakea? Kysyy yh, joka käy töissä ja saa elarit lapsen isältä sekä lapsilisän yh-korotuksella eikä mitään muuta.
Sepä siinä. Käyt töissä eli ei mistään...
Elättäkää toisianne kirjoitti:
Tämän takia muutin pois Suomesta. Ei huvita toimia 'yhteiskuntana' ja elättää kaiken maailman yhäreitä.
Ok. Toivottavasti ymmärrät pysyä täältä poissa myös silloin kun itse tarvitset tasokasta sairaanhoitoa tai vanhustenhoitoa. Tunnen muutamia tavallasi ajattelevia, että "ei huvita elättää loisia" mutta tulevat sitten mielellään itse loisimaan terveyden- tai vanhhustenhuollon piiriin kun sairastuvat vakavasti tai vanhentuvat niin etteivät enää pysty asumaan omillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu varmaan kotiäidistä. Minulla on oma velaton asunto, omistan puolet nykyisestä kodistamme ja tulen perimään vanhemmiltani omaisuutta. Minulla on myös eläkevakuutus ja säästötili, joihin mies laittaa rahaa. Jos ero tulisi, en jäisi tyhjän päälle. Voisin vaikka myydä oman asuntoni ja saada siitä rahaa sopivan asunnon hankintaan ja elämiseen. Minulla on myös ammatti hoitoalalla, eli jotain töitä löytäisin varmasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on yh-tuki? Mistä sitä voi hakea? Kysyy yh, joka käy töissä ja saa elarit lapsen isältä sekä lapsilisän yh-korotuksella eikä mitään muuta.
Sepä siinä. Käyt töissä eli ei mistään...
Ohis, mutta eipä ne työttämätkää voi tuota yh-tukea hakea mistään. Ei sellaista nimittäin ole olemassakaan. Ainoa yh-bonus on tuo yh-korotus lapsilisään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, jos on laskenut elämänsä erilaisten tukien varaan, niin mikäs siinä sitten... Kun nyt miettii vaikka tuota keskustelua noiden kuntalisien poistosta vähän joka kunnassa. Ja tuosta suosta ei ole mitään ulos pääsyä. Se on sinnittelyä perustulolla eläkeikään ja sen jälkeen kansaeläkkeen perusosaa hautaan saakka.
Kun itse jäin kotiäidiksi yhteisestä sopimuksesta, niin heti aloimme maksaa minulle eläkettä. Se oli meille itsestäänselvyys, ettei eläkkeenmaksua katkaista kotiäitiyden vuoksi. Isoja summia, mutta elämä on valintoja.
Et sinä tainnut sitä sananmukaisesti maksaa, vaan se tienaava puolisoista, mutta hyvä kuitenkin, että asia on hoidossa, erittäin hyvä asia.
En ole täysin, tai ollenkaan varaton itsekään. Minulla on toiminimi ja teen pienimuotoista työtä kotiäitiyden ohessa.
Meillä perheessä rahat ovat yhteisiä, eikä maksajaa mietitä, jos yhteisesti jotain sovitaan.
Totta kai kotiäiti voi olla perintörikas. Ihan siinä missä työssäkäyväkin. Harvemmin kumminkaan on. Saati että kotihoidontuesta olisi sijoituksia tehnyt.
T. Palkkatyöläinen kolmen tonnin nettokk-palkalla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotihoidontuki on 3v/lapsi, ei sillä ole tarkoitus loppu ikäänsä olla.
Moni jää huonoon liittoon juuri siksi, että ei ole varaa erota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi aina perus lähtöoletus on se, että kotiäiti on jotenkin kouluttamaton ja varaton? Voihan sillä kotiäidilläkin olla omaa varallisuutta sekä hyvin työllistävä tutkinto. Samaa näkee täällä palstalla monessa muussakin asiassa, vahvassa elää sekin uskomus, että yksinhuoltajat ovat aina nuoria koulutusta vailla olevia köyhiä, vaikka aivan samalla tapaa niitä yksinhuoltajia on hyvin tienaavissa ja korkeasti koulutetuissakin äideissä.
Vastaus kysymykseen on se, että se riippuu aivan siitä miten on elämänsä järjestänyt. Jos on sellainen kotiäiti, joka ei ole koskaan nähnyt vaivaa vaikka kouluttautuakseen ja on koko lapsien lapsuusajan elänyt vain miehen siivellä niin todennäköisesti heikoille jäädään mahdollisen eron tullessa. Mutta kyllä näissäkin tapauksissa tosiaan tulee yhteiskunta apuun eikä lapsiperhe nyt taivaan alle jää. Yksilöllä on omakin vastuu omasta tilanteestaan vaikka yhteiskunta toimeentulon tarjoaakin.
Terv. korkeasti koulutettu ja kotiäiti, jolla omaakin varallisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Elättäkää toisianne kirjoitti:
Tämän takia muutin pois Suomesta. Ei huvita toimia 'yhteiskuntana' ja elättää kaiken maailman yhäreitä.
Ok. Toivottavasti ymmärrät pysyä täältä poissa myös silloin kun itse tarvitset tasokasta sairaanhoitoa tai vanhustenhoitoa. Tunnen muutamia tavallasi ajattelevia, että "ei huvita elättää loisia" mutta tulevat sitten mielellään itse loisimaan terveyden- tai vanhhustenhuollon piiriin kun sairastuvat vakavasti tai vanhentuvat niin etteivät enää pysty asumaan omillaan.
Tuskin ole pelkoa. Vakuutukset on kunnossa ja voimassa ympäri maailman. Sitäpaitsi juuri Suomen mädättämislaitoksia eikun vanhustenhoitoa en menisi kehumaan. Missään muualla maailmassa ei vanhuksia jätetä noin heitteille. Eikös siitä muuten taas nypästy vähän määrärahoja pois?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi aina perus lähtöoletus on se, että kotiäiti on jotenkin kouluttamaton ja varaton? Voihan sillä kotiäidilläkin olla omaa varallisuutta sekä hyvin työllistävä tutkinto. Samaa näkee täällä palstalla monessa muussakin asiassa, vahvassa elää sekin uskomus, että yksinhuoltajat ovat aina nuoria koulutusta vailla olevia köyhiä, vaikka aivan samalla tapaa niitä yksinhuoltajia on hyvin tienaavissa ja korkeasti koulutetuissakin äideissä.
Vastaus kysymykseen on se, että se riippuu aivan siitä miten on elämänsä järjestänyt. Jos on sellainen kotiäiti, joka ei ole koskaan nähnyt vaivaa vaikka kouluttautuakseen ja on koko lapsien lapsuusajan elänyt vain miehen siivellä niin todennäköisesti heikoille jäädään mahdollisen eron tullessa. Mutta kyllä näissäkin tapauksissa tosiaan tulee yhteiskunta apuun eikä lapsiperhe nyt taivaan alle jää. Yksilöllä on omakin vastuu omasta tilanteestaan vaikka yhteiskunta toimeentulon tarjoaakin.
Terv. korkeasti koulutettu ja kotiäiti, jolla omaakin varallisuutta.
Totta kai voi olla perintövarallisuutta, ihan siinä missä töissä käyvällä naisellakin.
Mutta jos on pitkään kotona palkatta, sitä varallisuutta on harvemmin itse hankittuna kuin jos olisi ollut nekin vuodet palkkatöissä.
Jos olet sitä paitsi pitkään kotona, ei ole sitä työpaikkaa enää odottamassa. Kotihoidontuella voi olla max kolme vuotta per lapsi, jos olet pidempään, työpaikka menee alta.
Ja aika harva keski-ikäinen, kymmenisenkin vuotta poissa työelämästä ollut ja vähäisellä työkokemuksella varustettu nainen työllistyy sormia napsauttamalla heti niin halutessaan.
Nyt sitä paitsi puhuttiin keskiarvoista. Ei poikkeustapauksista. Todella harvalla on monen tonnin sijoitustulot kuussa, joilla porskuttaa avieron jälkeen. Todella harva työllistyy helposti ilman työkokemusta ja pitkän kotonaolon päälle. Hyvä, jos työllistyy, mutta keskimäärin yksinhuoltajuus silti erottuu yhä tilastoissa pienemmällä tulotasolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elättäkää toisianne kirjoitti:
Tämän takia muutin pois Suomesta. Ei huvita toimia 'yhteiskuntana' ja elättää kaiken maailman yhäreitä.
Ok. Toivottavasti ymmärrät pysyä täältä poissa myös silloin kun itse tarvitset tasokasta sairaanhoitoa tai vanhustenhoitoa. Tunnen muutamia tavallasi ajattelevia, että "ei huvita elättää loisia" mutta tulevat sitten mielellään itse loisimaan terveyden- tai vanhhustenhuollon piiriin kun sairastuvat vakavasti tai vanhentuvat niin etteivät enää pysty asumaan omillaan.
Tuskin ole pelkoa. Vakuutukset on kunnossa ja voimassa ympäri maailman. Sitäpaitsi juuri Suomen mädättämislaitoksia eikun vanhustenhoitoa en menisi kehumaan. Missään muualla maailmassa ei vanhuksia jätetä noin heitteille. Eikös siitä muuten taas nypästy vähän määrärahoja pois?
:D Solkota vaini suutasi. Vai että on vakuutuksetkin voimassa ympäri maailmaa. Matkavakuutuksellako kuvittelet saavasi hyvää hoitoa missä tahansa? Ei vanhuksia tosiaan monissa paikoissa jätetä heitteille, koska moissa kulttuureissa perhe huolehtii niistä vanhuksista loppuun saakka. Tämä vaatii toki sitä, että on jossain se perhe huolehtimassa jossain. Päättelen noista loispuheistasi että mahdolliset lapsesi eivät varmaan kummoista toisista huolehtimisen mallia ole kotoaan saaneet. Laitoksia ei kaikkialla edes ole, joten seuraava paikka vanhukselle saattaa olla jopa katu.
Vierailija kirjoitti:
Miksi aina perus lähtöoletus on se, että kotiäiti on jotenkin kouluttamaton ja varaton? Voihan sillä kotiäidilläkin olla omaa varallisuutta sekä hyvin työllistävä tutkinto. Samaa näkee täällä palstalla monessa muussakin asiassa, vahvassa elää sekin uskomus, että yksinhuoltajat ovat aina nuoria koulutusta vailla olevia köyhiä, vaikka aivan samalla tapaa niitä yksinhuoltajia on hyvin tienaavissa ja korkeasti koulutetuissakin äideissä.
Vastaus kysymykseen on se, että se riippuu aivan siitä miten on elämänsä järjestänyt. Jos on sellainen kotiäiti, joka ei ole koskaan nähnyt vaivaa vaikka kouluttautuakseen ja on koko lapsien lapsuusajan elänyt vain miehen siivellä niin todennäköisesti heikoille jäädään mahdollisen eron tullessa. Mutta kyllä näissäkin tapauksissa tosiaan tulee yhteiskunta apuun eikä lapsiperhe nyt taivaan alle jää. Yksilöllä on omakin vastuu omasta tilanteestaan vaikka yhteiskunta toimeentulon tarjoaakin.
Terv. korkeasti koulutettu ja kotiäiti, jolla omaakin varallisuutta.
Minusta sillä ei ole edes paljon merkitystä, että onko kotiäidillä varallisuutta vai ei. Hullua laskea tulevaisuuden toimeentulonsa sen varaan että omistaa jonkun sijoitusasunnon tai että vanhemmilta on tulossa perintöä. Hyvin harvalla (edes työssäkäyvällä) sitä omaisuutta on kuitenkaan niin paljon, että pystyisi jättäytymään ihan pelkästään niiden varaan. Koulutuskaan ei paljon auta, jos mitään työkokemusta ei ole kertynyt vuosiin. Alat kehittyvät ja tieto vanhenee. Korkeakoulutettujen työttömyys kasvaa koko ajan, ja jopa pitkään työelämässä olleiden ja kokemusta kerryttäneiden on hankala saada töitä. Hoitoalasta puhutaan hyvin työllistävänä alana, mutta siellä on myös paljon hakijoita.
Ehkä ensin voisi määritellä sanan "kotiäiti". Monen mielestä jo 3 vuotta hoitovapaalla oleva, ei työpaikkaa omaava nainen on kotiäiti. Ei sellainen 5-10 vuotta pois työelämästä ole todellakaan vielä mikään lopullinen itsemurha. Voi jatkaa siitä mihin jäi, kouluttautua lisää, vaihtaa alaa yms.
Mitä eroon tulee saisin puolet meidän omaisuudesta. Lapsilisät. Elarit. Palkan (tai työttömyystuen mutta tuskin työttömäksi jäisin). Lisäksi minulla on säästöjä. Pystyisin ostamaan esim kaksion kerrostalosta, velattomana. Jossa voisin asua eläkeikään saakka.
Mitä tulee eläkkeeseen, 6-9 vuotta lasten kanssa kotona vie eläkkeestä alle 100€/kk. Kun se on paska jo alkujaan, ei sen paikkaaminen säästöillä ole erityisen vaikeaa. Suurin potti kertyy kuitenkin vuosista ennen eläkeikää ja minulle on kertynyt eläkettä jo 17-vuotiaasta saakka, olen sitä ikäluokkaa ja olen silloin työnteon aloittanut. Nykyään on myös mahdollista työskennellä eläkeiän yli, joka nostaa hyvin eläkettä. Minulle lasten kotihoito on ehdottomasti tuon menetyksen arvoista. Toki voi olla että 50 vuoden päästä se ei ole mahdollista, mutta mahdollista on silloin eläkkeisiin liittyen kaikenlaiset muutkin muutokset.
Vierailija kirjoitti:
Elättäkää toisianne kirjoitti:
Tämän takia muutin pois Suomesta. Ei huvita toimia 'yhteiskuntana' ja elättää kaiken maailman yhäreitä.
Ok. Toivottavasti ymmärrät pysyä täältä poissa myös silloin kun itse tarvitset tasokasta sairaanhoitoa tai vanhustenhoitoa. Tunnen muutamia tavallasi ajattelevia, että "ei huvita elättää loisia" mutta tulevat sitten mielellään itse loisimaan terveyden- tai vanhhustenhuollon piiriin kun sairastuvat vakavasti tai vanhentuvat niin etteivät enää pysty asumaan omillaan.
Aina vedotaan tähän vanhuuteen keskustellaan sitten vapaaehtoisesta lapsettomuudesta, rahasta, jne... Kitalakilaukaus lopettaa kitumisen niin pitäkään surkea vanhustenhoitonne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi aina perus lähtöoletus on se, että kotiäiti on jotenkin kouluttamaton ja varaton? Voihan sillä kotiäidilläkin olla omaa varallisuutta sekä hyvin työllistävä tutkinto. Samaa näkee täällä palstalla monessa muussakin asiassa, vahvassa elää sekin uskomus, että yksinhuoltajat ovat aina nuoria koulutusta vailla olevia köyhiä, vaikka aivan samalla tapaa niitä yksinhuoltajia on hyvin tienaavissa ja korkeasti koulutetuissakin äideissä.
Vastaus kysymykseen on se, että se riippuu aivan siitä miten on elämänsä järjestänyt. Jos on sellainen kotiäiti, joka ei ole koskaan nähnyt vaivaa vaikka kouluttautuakseen ja on koko lapsien lapsuusajan elänyt vain miehen siivellä niin todennäköisesti heikoille jäädään mahdollisen eron tullessa. Mutta kyllä näissäkin tapauksissa tosiaan tulee yhteiskunta apuun eikä lapsiperhe nyt taivaan alle jää. Yksilöllä on omakin vastuu omasta tilanteestaan vaikka yhteiskunta toimeentulon tarjoaakin.
Terv. korkeasti koulutettu ja kotiäiti, jolla omaakin varallisuutta.
Totta kai voi olla perintövarallisuutta, ihan siinä missä töissä käyvällä naisellakin.
Mutta jos on pitkään kotona palkatta, sitä varallisuutta on harvemmin itse hankittuna kuin jos olisi ollut nekin vuodet palkkatöissä.Jos olet sitä paitsi pitkään kotona, ei ole sitä työpaikkaa enää odottamassa. Kotihoidontuella voi olla max kolme vuotta per lapsi, jos olet pidempään, työpaikka menee alta.
Ja aika harva keski-ikäinen, kymmenisenkin vuotta poissa työelämästä ollut ja vähäisellä työkokemuksella varustettu nainen työllistyy sormia napsauttamalla heti niin halutessaan.
Nyt sitä paitsi puhuttiin keskiarvoista. Ei poikkeustapauksista. Todella harvalla on monen tonnin sijoitustulot kuussa, joilla porskuttaa avieron jälkeen. Todella harva työllistyy helposti ilman työkokemusta ja pitkän kotonaolon päälle. Hyvä, jos työllistyy, mutta keskimäärin yksinhuoltajuus silti erottuu yhä tilastoissa pienemmällä tulotasolla.
Varallisuutta voi kerryttää muutenkin kuin perimällä. Kyllä itse olen tehnyt töitä ennen kotiin jäämistä, olen sijoittanut sekä asuntolainaakin on vielä jonkin verran jäljellä, jota lyhennän ihan omilla minimituillani enkä mieheni rahoilla.
Kotiäitejä on moneen lähtöön, on niitä joilla jotka ovat kotona muutamasta vuodesta kymmeneen vuoteen. Enemmänkin nämä sinun mainitsemat 10 vuotta kotona olevat, jotka vasta keski-ikäisenä hakeutuvat työmarkkinoille, ovat poikkeus. Ei ne muutamasta vuodesta viiteen vuoteen kotona olevat kolmikymppinä työmarkkinoille hakeutuvat. Kukaan ei väittänytkään ettei yksinhuoltajuus näkyisi tilastoissa pienempinä tuloina, mutta ei se ole mikään automaatio, että heti eron tullessa haetaan kaikki mahdolliset tuet, niin kuin tuo aloitus antaa ymmärtää.
Mikä on yh-tuki? Mistä sitä voi hakea? Kysyy yh, joka käy töissä ja saa elarit lapsen isältä sekä lapsilisän yh-korotuksella eikä mitään muuta.