Lue keskustelun säännöt.
Miten kotiäiti pärjää taloudellisesti jos tulee ero
07.10.2016 |
Lainaus toisesta ketjusta:
"Tämä se jaksaa mua täällä ihmetyttää, että miten ihmeessä suurella osalla on se ajatus, että tulee ero ja sitten se kotiäiti jää tyhjän päälle? Miksi tulisi ero? Onko se jokin päätös sille kotiäitiydelle? Entäs jos ei tulekaan? Ja miksi se äiti jäisi tyhjän päälle? Jos oletetaan, että tulee ero, ja mies jää asumaan entiseen asuntoon, niin tottakai äiti sitten etsii itselleen ja lapsille uuden. Jos lapset jää äidille, mies joutuu maksamaan lasten elareita, lisäksi äiti saa lapsilisät, asumistukea, yh-tukea ja jos ei saa töitä, niin työttömyystukea, mahdollisesti toimeentulotukeakin. Että mihin ihmeen tyhjän päälle se nyt jää?"
Selittäkää, että miten hyvin tai huonosti tuollaisessa erotilanteessa kotiäiti pärjää taloudellisesti?
Kommentit (92)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elättäkää toisianne kirjoitti:
Tämän takia muutin pois Suomesta. Ei huvita toimia 'yhteiskuntana' ja elättää kaiken maailman yhäreitä.
Ok. Toivottavasti ymmärrät pysyä täältä poissa myös silloin kun itse tarvitset tasokasta sairaanhoitoa tai vanhustenhoitoa. Tunnen muutamia tavallasi ajattelevia, että "ei huvita elättää loisia" mutta tulevat sitten mielellään itse loisimaan terveyden- tai vanhhustenhuollon piiriin kun sairastuvat vakavasti tai vanhentuvat niin etteivät enää pysty asumaan omillaan.
Tuskin ole pelkoa. Vakuutukset on kunnossa ja voimassa ympäri maailman. Sitäpaitsi juuri Suomen mädättämislaitoksia eikun vanhustenhoitoa en menisi kehumaan. Missään muualla maailmassa ei vanhuksia jätetä noin heitteille. Eikös siitä muuten taas nypästy vähän määrärahoja pois?
Ei, vanhuksia ei jätetä heitteille, vaan siellä omat lapset huolehtivat vanhuksistaan. Että katsopas että teet tarpeeksi monta lasta huolehtimaan sinusta kun olet vanha, turha tulla sitten Suomeen mädäntymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olin 15 vuotta kotiäitinä. Nyt olen työelämässä, bruttopalkka 2200e/kk. Kotiäitivuosilta ei kertynyt eläkettä. Omistan talostamme puolet eikä meillä ole avioehtoa. Jos tulisi ero olisi mies lähihuoltaja koska nuorin lapsi on poika ja jo teini-ikäinen. Enköhän pärjäisi.
Itse ajattelen, että kotiäiti olisi sellainen, joka jää kokonaan kotiin lasten synnyttyä, ei siis saisi enää mitään kotihoidontukea eikä olisi mitään palkkatulojakaan tietenkään, saati työttömyyskorvauksia. Eli siis perhe eläisi pelkästään miehen palkalla. Jos rahat olisisvat yhteisiä, niin sittenhän nainen voisi säästää esim. vapaaehtoista eläkettä ja laittaa itselleen säästöön rahaa. Mutta jos perheellä olisi tiukkaa rahasta, niin voisiko säästää? Riippuu tietenkin missä vaiheessa ero tulisi. Jos lainat olisi maksettu ja lapset jo aikuisia ja asuisi omillaan, niin eihän siinä silloin hätää olisi. Ja en tiedä muutenkaan, koska sitten eron tullessa naisen vaan pitäisi hakea töitä, ja jos ei saisi, niin saisihan työttömyyskorvauksen. Nää on vähän vaikeita sanoa, miten itsekukin pärjäisi, kun tilanteita on niin erilaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elättäkää toisianne kirjoitti:
Tämän takia muutin pois Suomesta. Ei huvita toimia 'yhteiskuntana' ja elättää kaiken maailman yhäreitä.
Ok. Toivottavasti ymmärrät pysyä täältä poissa myös silloin kun itse tarvitset tasokasta sairaanhoitoa tai vanhustenhoitoa. Tunnen muutamia tavallasi ajattelevia, että "ei huvita elättää loisia" mutta tulevat sitten mielellään itse loisimaan terveyden- tai vanhhustenhuollon piiriin kun sairastuvat vakavasti tai vanhentuvat niin etteivät enää pysty asumaan omillaan.
Ihanko oikeasti luulet Suomen sairaanhoidon tai VANHUSTENHOIDON olevan tasokasta? Suomalaiset on kyllä aivopesty ihan käsittämättömiin uskomuksiin.
Asun tällä hetkellä neljännessä maassa ja olen siis Suomalainen. Sairastan kroonista sairautta. En ole missään saanut niin surkeaa, ylimielistä ja epäinhimillistä hoitoa kuin Suomessa - sekä kallista. Nykyisessä kotimaassani pääsen kunnallisessa hoitoon aina alle tunnissa, kaikki tutkitaan perinphjin eikä ole ikinä ollut oloa, että olisin tullut turhaan. Minut kohdataan ihmisenä ja kuunnellaan sekä mietitään tarkasti yksilöllistä hoitoa. Hoito on myös täysin ilmaista, sillä maksan verot tänne. Samoin oli edellisessä maassani. Suomssa olen päivityksessä pahimmillaan odottanut 8 tunita ja lääkäri on ylistressaantunt eikä todellakaan ehdi kohtamaan potilaitaan. Sairaanhoitajista on mukavia, mutta myös todella ilkeitä. Raiskauksen kohdannut järkyttynyt ystäväni käytännössä vittuiltiin ulos sairaalasta, että "mitä sä tänne tulit turhaan". No siinä mielentilassa hän olisi vain halunnut jotain apua. Apu jäi saamatta.ja vanhustenhoito? Sehän on Suomessa aivan sairaalloista jopa ja epäinhimillistä. Maata omissa ulosteissaan lääkittynä jopa sänkyyn sidottuna. Täällä on ihan oma "kaupunkimainen" elämä vanhuksille, joissa on hoitajat paikalla. Myös perhe on aina lähellä ja kunnioittaa vanhaa.
Miten te oikein luulette, että muualla maailmassa on asiat jos luulette, että ne on Suomessa hyvin? Moni ulkosuomalainen palaa, koska on ikävä läheisiä. Todella moni ei palaa ollenkaan. Terveydenhuolto tai vanhustenhuolto tuskin on syynä kenellekään.
Huvittavaa, että näissä Suomen vähättelyissä toistuu aina sama kaava:
Suomi voidaan mainita nimelta, mutta se vertailumaa on aina "yks toinen maa jossa mä asun ja jossa kaikki on järjestetty niin paljon paremmin". Ikinä ei kuitenkaan voida kertoa suoraan mikä maa on kyseessä. Pelkäätkö, että muut suomalaiset rynnistävät heti sinne maanpääliseen paratiisiin ja pilaavat sen? Vai pelkäätkö, että joku tietääkin kyseisen maan asioista (tai osaa käyttää nettiä) ja saakin selville, ettei kaikki kertomasi sittenkään ollut ihan niin..?
Sama juttu myös niissä jutuissa, jotka näihin Suomen haukkumisiin valitaan esimerkeiksi. Jostain syystä koko Suomen voi määritellä muutamalla kohuotsikolla, mutta vastaavat otsikot muista maista ovat vain merkityksettömiä yksittäistapauksia. Sen sijaan mittavat kansainväliset tutkimukset, jotka osoittavat, että Suomi on ollut ja on edelleenkin yksi maailman parhaista maista, ovat vain roskaa ja sanahelinää, joka ei tarkoita mitään.
Osaatko selittää tämän? Uskallatko kertoa, mikä tämä sinun ihmemaasi on?
Vierailija kirjoitti:
Mitä kotiäidillä sitten tarkoitetaan? Naista, joka on hoitovapaalla töistään? Vai henkilö, jolla on kasa lapsia (joiden syntymien välissä ei ole ollut töissä) ja niiden kanssa kotona, eikä työpaikkaa, johon palata?
Olen itse ollut hoitovapaalla aikanaan yhden lapsen kanssa ja palasin töihin, kun lapsi oli 2,5- vuotias. En mieltänyt itseäni kotiäidiksi, vaikka sellainen kaiketi hetken olinkin, kun en käynyy palkkatöissäni silloin ja sain kelasta kotihoidontukea. Mutta minulla oli se työpaikka, johon olin palaamassa, ja palasinkin sovitusti.
Jos ero olisi tullut, niin omaisuus olisi mennyt puoliksi ja olisin saattanut palata töihin aikaisemmin. Hyvin olisin pärjännyt omilla tuloillani ja puolella omaisuudesta. Kaikilla naisilla, kun ei ole pienet palkat. Niilläkään, jotka eivät palaa sinne töihin heti äitiysloman perään.
Itse en sanoisi hoitovapaalla olevaa kotiäidiksi varsinaisesti. Vaan kotiäiti on sellainen, joka ei ehkä koskaan ole ollut töissä (tai ainakin vain pari vuotta nuorena ennen avioliittoa) eikä aiokaan tai halua. Eli hoitaa kotia useita vuosikymmeniä ja nimenomaan haluaa näin. Että mies on elättäjä ja nainen hoitaa lapset ja kodin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Useimmat kotiäidit suhtautuvat kotiäitiyteen kuten työssäkäyvä työhönsä. Eivät he eroa, ellei heillä ole parempaa tiedossa tai heitä ei eroteta ( = mies hakee eroa). Jos ero tulee, kotiäiti on samassa asemassa taloudellisesti kuin jos hän olisi erotessaan työtön.
Paitsi että työttömään verrattuna ei ole ansiosidonnaista eikä samanlaisia mahdollisuuksia työllistyä uudestaan.
Ulkomailla asuu paljonkin näitä kotiäitejä, jotka ovat aikanaan lähteneet sinne miehen työn perässä. Mutta eivät ole itse onnistuneet hankkimaan mitään työtä. Joutuvat sitten sietämään miehen käytöstä kun jäisivät tyhän päälle eron tullessa ja elintaso laskisi reippaasti. Sääliksi käy, mutta elämä on valintoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yh menee töihin, koulutukseen, kun lapset 1v.lapset tarhaan ja yhmammuska tienaamaan. Ei kai yhmammuli luule että hän himmailee vaa himassa ja muut elättää. Yh on vielä nuori, joten töihin mars. Siivousala, kassatyöt, postihommauät sun muut apparityöt kaipaa tekijöitä eikä hienoja koulutuksia tarttee. Onneksi hallitus kiristänyt tukipolitiikkaa ja Purran termein: Menkää töihin. Suomi on lusmuiluyhteislunta, Virossa ei ole tukija, siellä ei marista vaan kaikki kynnellekykenevät ovat ja menevät töihin. Mieliailahtelu,uuvahtamis- ja mielensä pahoitussairauksia ei siellä tunneta, puhumattakaan että niitä teeskentelevä saisi jotain ilmaista rahaa.
Vierailija kirjoitti:
yh pärjää tosi hyvin. itse aikanaan lasten äidin kanssa asuessa olin vakityössä ja silti saimme toimeentulotukea. nyt kun olen yh niin rahaa on enemmän kuin koskaan ennen.
Tämähän se. Pienituloisilla yksinhuoltajuus on jopa taloudellisesti kannattavampaa, kuin yhteishuoltajuus. Puhumattakaan siitä, jos se kumppani on vaikkapa väkivaltainen ja aiheuttaa jatkuvaa haittaa itselle ja/tai lapselle, jolloin tulee kuluja terveyshaitasta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elättäkää toisianne kirjoitti:
Tämän takia muutin pois Suomesta. Ei huvita toimia 'yhteiskuntana' ja elättää kaiken maailman yhäreitä.
Ok. Toivottavasti ymmärrät pysyä täältä poissa myös silloin kun itse tarvitset tasokasta sairaanhoitoa tai vanhustenhoitoa. Tunnen muutamia tavallasi ajattelevia, että "ei huvita elättää loisia" mutta tulevat sitten mielellään itse loisimaan terveyden- tai vanhhustenhuollon piiriin kun sairastuvat vakavasti tai vanhentuvat niin etteivät enää pysty asumaan omillaan.
Ihanko oikeasti luulet Suomen sairaanhoidon tai VANHUSTENHOIDON olevan tasokasta? Suomalaiset on kyllä aivopesty ihan käsittämättömiin uskomuksiin.
Asun tällä hetkellä neljännessä maassa ja olen siis Suomalainen. Sairastan kroonista sairautta. En ole missään
Osaan selittää. Suomen väestö on edelleen sitä takapajuista roskaa, kuin aina ennenkin. Vaikka kuinka hieno järjestelmät ja tekniikat tuotaisiin tänne, jos konetta ajaa sadistinen psykopaatti, se kone ei tee ihmeitä vaan hiviöteköja
Sote-ala on pahin, koska sitä rahoittaa valtio, eivät asiakkaat. Työntekijöille ei ole mitään tulosvastuuta asiakkaille ja heillä on jopa oikeussuoja, vaikka tekisivät jotakin hirveää. Ja alalla tapahtuu oikeasti todella hirveitä asioita koko ajan. Ja koska kyse on peruspalvelusta, paikkoja täytetään vaikka ei olisi kelvollisia tekijöitä. Sairaanhoitajat ja jotkut lääkäritkin ovat niin sairaalloisia itse, etteivät he ole millään voineet sisäistää mitään terveen elämän periaatteita. Jopa yksityisellä on sairaalloisen ylipainoisia lääkäreitä!
Ja sitten, jos palveluista kieltäytyy, esim. sadistisista r*iskaussynnytyksistä, tulee sossu uhittelemaan, että olet uhka lapsellesi jos et käytä täysin ala-arvoista pahoinpitelypalvelua. Jne. Tästä Suomi saa myös kehuja - viranomaisyhteistyö on ensiluokkaista. Mutta jos valtaosa viranomaisista on jotain isiensä hakkaamia puukkojunkkareita, niin mikä sen viranomaistyön taso on?
Britanniassa eräs tavarataloketju meni konkkaan ja firman eläkekassa hävisi taivaan tuuliin (jonkun tilille veroparatiisiin). Firmasta jäi työttömiksi ihmisiä, joista jotkut olivat olleet samassa työpaikassa vuosikymmeniä. Tarinan opetus: ei kannata olla saman työnanatajan palveluksessa hautaan saakka ja kotiäitinä tai -isänä ollaan yleensä ehkä max. 15 vuotta (arvio yläkanttiin).
Nykyaikana ei pitäisi olla sellaista epätoivoa ja taloudellista pakkoa kuin 40 vuotta sitten. Naisten valinnanvapaus on merkittävä katkeruutta vähentävä tekijä.
Käsi joka kehtoa keinuttaa on se joka hallitsee maailmaa.
Ainahan näitä toivottomuutta lietsovia puheita on ollut.
Alituiseen rahasta puhuvat ihmiset eivät ole kovin onnellisia, yksinkertaisesti on pirullisuutta väittää ettei huonosta suhteesta pääse. Nähty lähipiirissä. Viha puretaan sitten lapsiin.