Lue keskustelun säännöt.
Miten kotiäiti pärjää taloudellisesti jos tulee ero
07.10.2016 |
Lainaus toisesta ketjusta:
"Tämä se jaksaa mua täällä ihmetyttää, että miten ihmeessä suurella osalla on se ajatus, että tulee ero ja sitten se kotiäiti jää tyhjän päälle? Miksi tulisi ero? Onko se jokin päätös sille kotiäitiydelle? Entäs jos ei tulekaan? Ja miksi se äiti jäisi tyhjän päälle? Jos oletetaan, että tulee ero, ja mies jää asumaan entiseen asuntoon, niin tottakai äiti sitten etsii itselleen ja lapsille uuden. Jos lapset jää äidille, mies joutuu maksamaan lasten elareita, lisäksi äiti saa lapsilisät, asumistukea, yh-tukea ja jos ei saa töitä, niin työttömyystukea, mahdollisesti toimeentulotukeakin. Että mihin ihmeen tyhjän päälle se nyt jää?"
Selittäkää, että miten hyvin tai huonosti tuollaisessa erotilanteessa kotiäiti pärjää taloudellisesti?
Kommentit (92)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, jos on laskenut elämänsä erilaisten tukien varaan, niin mikäs siinä sitten... Kun nyt miettii vaikka tuota keskustelua noiden kuntalisien poistosta vähän joka kunnassa. Ja tuosta suosta ei ole mitään ulos pääsyä. Se on sinnittelyä perustulolla eläkeikään ja sen jälkeen kansaeläkkeen perusosaa hautaan saakka.
Kun itse jäin kotiäidiksi yhteisestä sopimuksesta, niin heti aloimme maksaa minulle eläkettä. Se oli meille itsestäänselvyys, ettei eläkkeenmaksua katkaista kotiäitiyden vuoksi. Isoja summia, mutta elämä on valintoja.
Ihan viisasta, mutta se eläke auttaa vasta eläkeiässä, joka on jossain siellä lähempänä 70 ikävuotta. Ei ole takuita siitä että edes elät noin vanhaksi ja ikinä pääset noita miehesi maksamia eläkkeitä hyödyntämään. Viisaampaa se olisi kerryttää jotain omaisuutta tai talletuksia vastaavalla summalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi aina perus lähtöoletus on se, että kotiäiti on jotenkin kouluttamaton ja varaton? Voihan sillä kotiäidilläkin olla omaa varallisuutta sekä hyvin työllistävä tutkinto. Samaa näkee täällä palstalla monessa muussakin asiassa, vahvassa elää sekin uskomus, että yksinhuoltajat ovat aina nuoria koulutusta vailla olevia köyhiä, vaikka aivan samalla tapaa niitä yksinhuoltajia on hyvin tienaavissa ja korkeasti koulutetuissakin äideissä.
Vastaus kysymykseen on se, että se riippuu aivan siitä miten on elämänsä järjestänyt. Jos on sellainen kotiäiti, joka ei ole koskaan nähnyt vaivaa vaikka kouluttautuakseen ja on koko lapsien lapsuusajan elänyt vain miehen siivellä niin todennäköisesti heikoille jäädään mahdollisen eron tullessa. Mutta kyllä näissäkin tapauksissa tosiaan tulee yhteiskunta apuun eikä lapsiperhe nyt taivaan alle jää. Yksilöllä on omakin vastuu omasta tilanteestaan vaikka yhteiskunta toimeentulon tarjoaakin.
Terv. korkeasti koulutettu ja kotiäiti, jolla omaakin varallisuutta.
Minusta sillä ei ole edes paljon merkitystä, että onko kotiäidillä varallisuutta vai ei. Hullua laskea tulevaisuuden toimeentulonsa sen varaan että omistaa jonkun sijoitusasunnon tai että vanhemmilta on tulossa perintöä. Hyvin harvalla (edes työssäkäyvällä) sitä omaisuutta on kuitenkaan niin paljon, että pystyisi jättäytymään ihan pelkästään niiden varaan. Koulutuskaan ei paljon auta, jos mitään työkokemusta ei ole kertynyt vuosiin. Alat kehittyvät ja tieto vanhenee. Korkeakoulutettujen työttömyys kasvaa koko ajan, ja jopa pitkään työelämässä olleiden ja kokemusta kerryttäneiden on hankala saada töitä. Hoitoalasta puhutaan hyvin työllistävänä alana, mutta siellä on myös paljon hakijoita.
Miksi heti jos mainitsee sanan varallisuus niin ihmiset olettavat että puhutaan perinnöstä? Pointti tuossa varallisuuden esiintuomisessa oli se, että sillä kotiäidilläkin voi olla hätätilan tullessa realisoitavaa omaisuutta. Ei kotiäidit ole mikään homogeeninen vähävaraisten ryhmä, vaan sekalainen sakki siinä missä työsskäyvätkin. Saatavia tuloja on mahdollista törsätä tai säästää/sijoittaa, siinä missä työssäkäyvätkin. Ja jos kotiäidillä on varallisuutta niin hän ei edes silloin ole oikeutettu toimeentulotukeen. Kuten tuossa aloituksessa tuotiin ilmi.
Mitenkäs ne pienipalkkaiset yh:t elättää perheensä ilman tukia, jos lapsia on enemmän kuin yksi? No ei mitenkään. On myös täyttä huuhaata, että sillä pienipalkkaisella olis myöhemmin hyvä eläke. Ei tule olemaan vaan tukia joutuvat hekin hakemaan.
Jos nyt haluaa tulevaisuuteen satsata niin tottakai jokaisen kannattaa niin tehdä, oli sitten kotiäiti tai työäiti. Suurin osa ihmisistä ei tulevaisuutta mieti, ei se ole mikään kotiäitien ongelma vaan kaikkien. Tuhlataan vaan kaikki mitä saadaan, oli se sitten vähän tai paljon.
Useimmat kotiäidit suhtautuvat kotiäitiyteen kuten työssäkäyvä työhönsä. Eivät he eroa, ellei heillä ole parempaa tiedossa tai heitä ei eroteta ( = mies hakee eroa). Jos ero tulee, kotiäiti on samassa asemassa taloudellisesti kuin jos hän olisi erotessaan työtön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ensin voisi määritellä sanan "kotiäiti". Monen mielestä jo 3 vuotta hoitovapaalla oleva, ei työpaikkaa omaava nainen on kotiäiti. Ei sellainen 5-10 vuotta pois työelämästä ole todellakaan vielä mikään lopullinen itsemurha. Voi jatkaa siitä mihin jäi, kouluttautua lisää, vaihtaa alaa yms.
Mitä eroon tulee saisin puolet meidän omaisuudesta. Lapsilisät. Elarit. Palkan (tai työttömyystuen mutta tuskin työttömäksi jäisin). Lisäksi minulla on säästöjä. Pystyisin ostamaan esim kaksion kerrostalosta, velattomana. Jossa voisin asua eläkeikään saakka.
Mitä tulee eläkkeeseen, 6-9 vuotta lasten kanssa kotona vie eläkkeestä alle 100€/kk. Kun se on paska jo alkujaan, ei sen paikkaaminen säästöillä ole erityisen vaikeaa. Suurin potti kertyy kuitenkin vuosista ennen eläkeikää ja minulle on kertynyt eläkettä jo 17-vuotiaasta saakka, olen sitä ikäluokkaa ja olen silloin työnteon aloittanut. Nykyään on myös mahdollista työskennellä eläkeiän yli, joka nostaa hyvin eläkettä. Minulle lasten kotihoito on ehdottomasti tuon menetyksen arvoista. Toki voi olla että 50 vuoden päästä se ei ole mahdollista, mutta mahdollista on silloin eläkkeisiin liittyen kaikenlaiset muutkin muutokset.
Tällaisissa pilvilinnoossa kotiäidit on. Tuossakin tekstissä on niin paljon höttöä, etten viitsi enempää kommentoida.
Riippunee varmaan siitä miten on tilanteensa pedannut. Jos luottaa vain parisuhteen pysyvyyteen ja on tilanteessa jossa mies yksinomaan kartuttaa omaisuuttaan ja omat vähäiset rahat menee pelkästään lasten- ja kodinhoitoon. Kun ero tulee asunto on miehen, auto on miehen, huonekalut on miehen, säästöjä ei ole niin vaikka elarit ja tukia saa, niin se aloituspiste on aika tyhjän päällä. Mitään tukia ei saa taikaiskusta heti ja vaikea on kämppää saada ilman säästöjä jos ei ole varaa takuuvuokraan. Mutta tämä äärimmäinen esimerkki. Tosin jos se kotiäiti saa sen muutaman satasen kuussa rahaa, niin vaikeahan siitä on säästää. Pariskunnat voi toki neuvotella sitten vapaasti keskenään naiselle edullisemman systeemin, jossa tyhjän päälle ei jää. Esim asunto on yhteinen vaikka töissä oleva maksaisi sitä yksin sen aikaa kun toinen on kotona. Tai kotona oleva kartuttaa itselleen säästöjä, eikä kuluta kaikkea ruokaan ja laskuihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ensin voisi määritellä sanan "kotiäiti". Monen mielestä jo 3 vuotta hoitovapaalla oleva, ei työpaikkaa omaava nainen on kotiäiti. Ei sellainen 5-10 vuotta pois työelämästä ole todellakaan vielä mikään lopullinen itsemurha. Voi jatkaa siitä mihin jäi, kouluttautua lisää, vaihtaa alaa yms.
Mitä eroon tulee saisin puolet meidän omaisuudesta. Lapsilisät. Elarit. Palkan (tai työttömyystuen mutta tuskin työttömäksi jäisin). Lisäksi minulla on säästöjä. Pystyisin ostamaan esim kaksion kerrostalosta, velattomana. Jossa voisin asua eläkeikään saakka.
Mitä tulee eläkkeeseen, 6-9 vuotta lasten kanssa kotona vie eläkkeestä alle 100€/kk. Kun se on paska jo alkujaan, ei sen paikkaaminen säästöillä ole erityisen vaikeaa. Suurin potti kertyy kuitenkin vuosista ennen eläkeikää ja minulle on kertynyt eläkettä jo 17-vuotiaasta saakka, olen sitä ikäluokkaa ja olen silloin työnteon aloittanut. Nykyään on myös mahdollista työskennellä eläkeiän yli, joka nostaa hyvin eläkettä. Minulle lasten kotihoito on ehdottomasti tuon menetyksen arvoista. Toki voi olla että 50 vuoden päästä se ei ole mahdollista, mutta mahdollista on silloin eläkkeisiin liittyen kaikenlaiset muutkin muutokset.
Kerropa minulle, mitä ikäluokkaa olet?
Meinaan minä viisikymppinenkin olen sitä ikäluokkaa, jonka eläke ei ole karttunut alle 23-vuotiaana tehdystä työstä.
Vuodesta 2005 lähtien ikäraja oli 18 vuotta.
Ensi vuodesta lähtien se on 17 vuotta.
http://www.etera.fi/elaketurva/elaketurva/karttuminen
Mutta siis vasta ensi vuodesta.
Mitä tulee sataseen vuodessa, niin oikeasti se riippuu ihan palkasta, koska eläke karttuu 1,5 prosenttia vuodessa.
Joten: älä puhu paskaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi aina perus lähtöoletus on se, että kotiäiti on jotenkin kouluttamaton ja varaton? Voihan sillä kotiäidilläkin olla omaa varallisuutta sekä hyvin työllistävä tutkinto. Samaa näkee täällä palstalla monessa muussakin asiassa, vahvassa elää sekin uskomus, että yksinhuoltajat ovat aina nuoria koulutusta vailla olevia köyhiä, vaikka aivan samalla tapaa niitä yksinhuoltajia on hyvin tienaavissa ja korkeasti koulutetuissakin äideissä.
Vastaus kysymykseen on se, että se riippuu aivan siitä miten on elämänsä järjestänyt. Jos on sellainen kotiäiti, joka ei ole koskaan nähnyt vaivaa vaikka kouluttautuakseen ja on koko lapsien lapsuusajan elänyt vain miehen siivellä niin todennäköisesti heikoille jäädään mahdollisen eron tullessa. Mutta kyllä näissäkin tapauksissa tosiaan tulee yhteiskunta apuun eikä lapsiperhe nyt taivaan alle jää. Yksilöllä on omakin vastuu omasta tilanteestaan vaikka yhteiskunta toimeentulon tarjoaakin.
Terv. korkeasti koulutettu ja kotiäiti, jolla omaakin varallisuutta.
Minusta sillä ei ole edes paljon merkitystä, että onko kotiäidillä varallisuutta vai ei. Hullua laskea tulevaisuuden toimeentulonsa sen varaan että omistaa jonkun sijoitusasunnon tai että vanhemmilta on tulossa perintöä. Hyvin harvalla (edes työssäkäyvällä) sitä omaisuutta on kuitenkaan niin paljon, että pystyisi jättäytymään ihan pelkästään niiden varaan. Koulutuskaan ei paljon auta, jos mitään työkokemusta ei ole kertynyt vuosiin. Alat kehittyvät ja tieto vanhenee. Korkeakoulutettujen työttömyys kasvaa koko ajan, ja jopa pitkään työelämässä olleiden ja kokemusta kerryttäneiden on hankala saada töitä. Hoitoalasta puhutaan hyvin työllistävänä alana, mutta siellä on myös paljon hakijoita.
Miksi heti jos mainitsee sanan varallisuus niin ihmiset olettavat että puhutaan perinnöstä? Pointti tuossa varallisuuden esiintuomisessa oli se, että sillä kotiäidilläkin voi olla hätätilan tullessa realisoitavaa omaisuutta. Ei kotiäidit ole mikään homogeeninen vähävaraisten ryhmä, vaan sekalainen sakki siinä missä työsskäyvätkin. Saatavia tuloja on mahdollista törsätä tai säästää/sijoittaa, siinä missä työssäkäyvätkin. Ja jos kotiäidillä on varallisuutta niin hän ei edes silloin ole oikeutettu toimeentulotukeen. Kuten tuossa aloituksessa tuotiin ilmi.
En puhunut ainoastaan sinun kommentistasi vaan tuolla aikaisemmin joku kertoi että ei huolehdi tilannettaan koska vanhemmiltaan on tulossa perintöä. Mutta nyt kun mainitsit tuon "hätätilanteessa realisoitavan omaisuuden" niin minusta on hullua laskea tulevaisuuden toimeentuloaan tälläisen varaan. Okei, on asunto jonne muuttaa mutta ei tuollaisella hätäomaisuudella kovin pitkään eletä. Eli mistä sitä varsinaista toimeentuloa sitten saa? Kuten todettua, omaisuuden myötä toimeentulotukeen ei olla oikeutettu eikä vuosien työttömyyden jälkeen noin vaan mennä töihin. Saattaa olla edessa kouluttautuminen uudelleen tai uudelle alalle, joka venyttää sitä töihin menoa taas vuosilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos oletetaan, että omaisuutta ei ole eikä työpaikkaa onnistu saamaan, vaan jää elämään niille eri tuille, niin millaisista summista puhutaan?
Asumistuki + perustyöttömyystuki jotain 1000 euroa? Lapsilisät, elarit, yh-korotus? Tuleeko niistä joku toinen 1000 euroa? Eli onko se jotain 2000 euroa/kk bruttona minkä pitkään kotona ollut, omaisuutta/säästöjä keräämätön kotiäiti saisi eron tullessa? Eli jotain ehkä 1700 euroa/kk nettona? Miten hyvin se riittää yhden aikuisen ja vaikkapa kahden lapsen elättämiseen?
Kyllä noi jotka laskee elämänsä tukiaisten varaan vois vähän miettiä.
Ei Suomessa ole enää kuin 400 000 ihmistä joiden maksamilla verorahoilla ylläpidetään tämä kaikki. Tai siis niiden verot ei riitä ja sen päälle joudutaan ottamaan vielä 5 - 10 miljardia velkaa jotta tätä kaikkea saadaan pyöritettyä, ja näin on tehty jo vuosia.
Tämä yhtälö toimii niin kauan kuin joku antaa Suomelle lainaa. Sailas sanoi juuri, että maailmantaloutta uhkaa kolme katastrofia: USAn - Kiinan kauppasota sekä Italian ja Saksan pankit. Yksikin näistä riittää saamaan aikaan maailmanlaajuisen avalanssin, ja Sailaksen mukaan näin tulee tapahtumaan viimeistään v.2020. Sitten ei kukaan lainaa enää kellekään eikä kukaan osta keneltäkään kun kaikki pitävät vähistä pennosistaan tiukasti kiinni.
Kun ei ole töitä, ei tule verotuloja, ja kun valtio ei saa lainaa niin valtiolla ei ole sitäkään rahaa. Kun ei ole rahaa, ei jaeta tukiaisia, as simple as that. Jokainen on omillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ensin voisi määritellä sanan "kotiäiti". Monen mielestä jo 3 vuotta hoitovapaalla oleva, ei työpaikkaa omaava nainen on kotiäiti. Ei sellainen 5-10 vuotta pois työelämästä ole todellakaan vielä mikään lopullinen itsemurha. Voi jatkaa siitä mihin jäi, kouluttautua lisää, vaihtaa alaa yms.
Mitä eroon tulee saisin puolet meidän omaisuudesta. Lapsilisät. Elarit. Palkan (tai työttömyystuen mutta tuskin työttömäksi jäisin). Lisäksi minulla on säästöjä. Pystyisin ostamaan esim kaksion kerrostalosta, velattomana. Jossa voisin asua eläkeikään saakka.
Mitä tulee eläkkeeseen, 6-9 vuotta lasten kanssa kotona vie eläkkeestä alle 100€/kk. Kun se on paska jo alkujaan, ei sen paikkaaminen säästöillä ole erityisen vaikeaa. Suurin potti kertyy kuitenkin vuosista ennen eläkeikää ja minulle on kertynyt eläkettä jo 17-vuotiaasta saakka, olen sitä ikäluokkaa ja olen silloin työnteon aloittanut. Nykyään on myös mahdollista työskennellä eläkeiän yli, joka nostaa hyvin eläkettä. Minulle lasten kotihoito on ehdottomasti tuon menetyksen arvoista. Toki voi olla että 50 vuoden päästä se ei ole mahdollista, mutta mahdollista on silloin eläkkeisiin liittyen kaikenlaiset muutkin muutokset.
Kerropa minulle, mitä ikäluokkaa olet?
Meinaan minä viisikymppinenkin olen sitä ikäluokkaa, jonka eläke ei ole karttunut alle 23-vuotiaana tehdystä työstä.
Vuodesta 2005 lähtien ikäraja oli 18 vuotta.
Ensi vuodesta lähtien se on 17 vuotta.
http://www.etera.fi/elaketurva/elaketurva/karttuminen
Mutta siis vasta ensi vuodesta.
Mitä tulee sataseen vuodessa, niin oikeasti se riippuu ihan palkasta, koska eläke karttuu 1,5 prosenttia vuodessa.
Joten: älä puhu paskaa.
No ok, anteeksi, alkoi eläke kertyä 18-vuotiaana sitten. Ja kun työnteon olen aloittanut 17,5- vuotiaana, se on kertynyt lähes alusta saakka. Kotiin jäin 23-vuotiaana kun eka lapsi syntyi. Työelämään palaan kolmenkympin paikkeilla.
Missä sanoin 100€ vuodessa? Sanoin kyllä että kotiäitivuosistani tulee miinusta eläkkeeseen n. alle 100€/kk. Ja tottakai se riippuu palkasta, puhuin tuossa omasta palkastani ja vielä selvensin että se on "paska". Ja tottakai nyt puhutaan nykyisistä laskureista, koska voi olla että minun ikäluokastani kukaan ei edes niitä kertyneitä eläkkeitä koskaan pääse nostamaan. Minun ikäluokalleni muut turvat on tärkeämpiä kuin eläke.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No jos oletetaan, että omaisuutta ei ole eikä työpaikkaa onnistu saamaan, vaan jää elämään niille eri tuille, niin millaisista summista puhutaan?
Asumistuki + perustyöttömyystuki jotain 1000 euroa? Lapsilisät, elarit, yh-korotus? Tuleeko niistä joku toinen 1000 euroa? Eli onko se jotain 2000 euroa/kk bruttona minkä pitkään kotona ollut, omaisuutta/säästöjä keräämätön kotiäiti saisi eron tullessa? Eli jotain ehkä 1700 euroa/kk nettona? Miten hyvin se riittää yhden aikuisen ja vaikkapa kahden lapsen elättämiseen?
Meillä on 2 aikuisen ja 1 lapsen talouden pakolliset kulut 1200/kk ilman asuntolainan lyhennystä... Luulis pärjäävän jos valitsee kulunsa oikein.
Onko ketään, jolla olisi omia kokemuksia? Siis siitä vaiheesta, kun lapset ovat kasvaneet ja avioliitto joko jatkunut tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, jos on laskenut elämänsä erilaisten tukien varaan, niin mikäs siinä sitten... Kun nyt miettii vaikka tuota keskustelua noiden kuntalisien poistosta vähän joka kunnassa. Ja tuosta suosta ei ole mitään ulos pääsyä. Se on sinnittelyä perustulolla eläkeikään ja sen jälkeen kansaeläkkeen perusosaa hautaan saakka.
Kun itse jäin kotiäidiksi yhteisestä sopimuksesta, niin heti aloimme maksaa minulle eläkettä. Se oli meille itsestäänselvyys, ettei eläkkeenmaksua katkaista kotiäitiyden vuoksi. Isoja summia, mutta elämä on valintoja.
Ihan viisasta, mutta se eläke auttaa vasta eläkeiässä, joka on jossain siellä lähempänä 70 ikävuotta. Ei ole takuita siitä että edes elät noin vanhaksi ja ikinä pääset noita miehesi maksamia eläkkeitä hyödyntämään. Viisaampaa se olisi kerryttää jotain omaisuutta tai talletuksia vastaavalla summalla.
Toki. Joo, ehkä vastaukseni oli liian suppea. Katson kuitenkin, että eläke on erittäin tärkeä. Elämässä ei mikään ole varmaa, mutta lähden siitä, että elän vielä pitkään. Jos en varmista eläkettäni elämän epävarmuuden vuoksi, niin ikävä olisi laskea vanhana pennosia (mahdollisen eron sattuessa) sen takia.
Asiasta toiseen, omaisuuteni kertyy koko ajan. Teemme isoja, harkittuja hankintoja, joista kaikista omistan puolet. Minulla on myös sijoituksia ja talletuksia jne.
En ole mikään nollarahalla oleva kotiäiti, järkeä saa käyttää.
Mieheni on sen verran fiksu, että tajuaa, miten tärkeää työtä teen kotona. Hän tajuaa myös sen, että mahdollistan hänen täyspäiväisen työskentelyn liiketoiminnassa, johon kuuluu paljon matkustelua.
Olemme priorisoineet lapset, emme halua, että he eivät näkisi vanhempiaan kuin harvoin molempien vanhempien töiden takia. Vuorohoitoa vuorotta, ei hyvä.
Kotiäidiksi ei kannata ryhtyä ilman, että miettii ja sopii puolison kanssa asiat selviksi. Jos ei olla samalla aaltopituudella, niin suhde tulee kärsimään ennemmin tai myöhemmin.
Mua kanssa ärsyttää nää tyypit jotka heti alkaa ynnäilemään, että mitä tukia saa napsittua mistäkin. Ihan kuin kela olisi joku raha-automaatti, josta haetaan rahaa heti kun on sössitty omat asiat.
Vierailija kirjoitti:
Onko ketään, jolla olisi omia kokemuksia? Siis siitä vaiheesta, kun lapset ovat kasvaneet ja avioliitto joko jatkunut tai ei.
Minulla on kokemusta siitä kun sairastuin, mies lähti ja lapset jäivät hänelle. Lainat ja kiinteistö joka ei mene kaupaksi jäivät minulle.
Tulona on takuueläke, 766e ja asumistuki joka hiljattain puolitettiin, 40e.
Jos tulisi ero nyt 26 vuoden yhdessä olon jälkeen niin pärjään oikein hyvin. Ei elämä ole yhdestä miehestä kiinni.
Olemme naimisissa ja meillä ei ole avioehtoa koska olimme köyhiä vastavalmistuneita kun menimme naimisiin ja sovimme että kaikki avioliiton aikana hankittu omaisuus on yhteistä.
Tällä hetkellä puolet omaisuudesta on 300 000e joten enköhän sillä hetken pärjää.
Ja toki osaa tehdä töitä ja/tai opiskella lisää. On siis koulutus ja työkokemusta ennen lapsia.
Olen elämässä pärjännyt aina ja pärjään jatkossakin.
Patisi joissain kunnissa se on ollu koulun alkuun.. mutta joo, ei silläkään koko loppuelämää elellä.