Lue keskustelun säännöt.
Poimi köyhä puolukoita – etuoikeutettujen neuvot satuttavat
06.10.2016 |
Käykääs lukasemassa:
http://www.hs.fi/elama/a1475717466854?ref=hs-etusivub-luetuimmat-#2
Kommentit (326)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käykö kaikki sienet? Sienen tunnistan, mutta lajeja en. Käyn myös syksyn metsäreissun jälkeen terveysasemalla hoidattamassa itseni verorahoilla, hirvikärpäset tekee kipeitä tulehtuvia puremia mulle. Mutta sainpas pari sientä!
Sorry nyt mutta tällaiset kommentit kielii mun mielestä ihan uskomattomasta saamattomuudesta ja siitä ettei viitsitä laittaa tikkua ristiin vaan kaikki pitäisi tuoda tarjottimella ja valmiiksi pureskeltuna eteen. Netti sulta ilmeisesti löytyy kun kerran tälläkin palstalla pyörit. Surffaa av:n sijaan vaikka sieniopas.infoon ja ala opetella lajeja. Vielä parempi jos löytyy netillinen kännykkä niin voi metsässä sen sen sienen vieressäkin tarkistaa että mikä laji on kyseessä.
Ei se noin yksinkertaista ole. Itse olen yrittänyt opetella tunnistamaan sieniä. Taidan olla tosi tyhmä tai liian varovainen, mutta en osaa kuin kaikkein helpoimmat. Dialyysit oli ennen täynnä myrrysieniä vahingossa syöneitä. Joo ja ei ole puhelimessa nettiä. Kerään kyllä kantarellejä ja suppilovahveroita ja tatteja. Se on harvoin onnistuvaa huvia, ei ratkaisu ongelmiini.
Edelleen kukaan ei väitä, että marjastaminen tai sienestäminen olisi mikään ratkaisu. Se voi olla keino säästää - yksi monien joukossa.
Heh, aika moni kyllä ehdottaa marjastamista, sienestämistä ja sitä iänikuista pullonkeräämistäkin jonkinasteisena ratkaisuna. Säästämiskeinonakin pitäisi ottaa kokonaisuus huomioon eikä vain olettaa, että köyhän ja työttömän aika on arvotonta.
Köyhänkin aika on rahaa. Vaikka jotkut köyhät lorvailevat edes haluamatta tehdä mitään, se ei tarkoita, että mikä tahansa ajankäyttö on oikeasti hyödyllistä ajankäyttöä. Jos ajalle ei oikeasti ole mitään järkevää käyttöä, niin tottahan marjojen poimiminen kannattaa, jo ihan kuntoilunkin kannalta. Mutta jos puhutaan toimeliaista ihmisistä, jotka oikeasti haluaisivat parantaa tilannettaan ja tehdä jotain sen eteen, marjojen poimiminen on pidemmän päälle suunnilleen yhtä "hyödyllistä" kuin pyöräillä marketista toiseen päivän tarjousten perässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mäkin asun (puolukka)metsän keskellä. Millä hitolla minä sinne muka pääsen 20 metrin matkan kotiovesta! Hei haloo!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käykö kaikki sienet? Sienen tunnistan, mutta lajeja en. Käyn myös syksyn metsäreissun jälkeen terveysasemalla hoidattamassa itseni verorahoilla, hirvikärpäset tekee kipeitä tulehtuvia puremia mulle. Mutta sainpas pari sientä!
Sorry nyt mutta tällaiset kommentit kielii mun mielestä ihan uskomattomasta saamattomuudesta ja siitä ettei viitsitä laittaa tikkua ristiin vaan kaikki pitäisi tuoda tarjottimella ja valmiiksi pureskeltuna eteen. Netti sulta ilmeisesti löytyy kun kerran tälläkin palstalla pyörit. Surffaa av:n sijaan vaikka sieniopas.infoon ja ala opetella lajeja. Vielä parempi jos löytyy netillinen kännykkä niin voi metsässä sen sen sienen vieressäkin tarkistaa että mikä laji on kyseessä.
Ei se noin yksinkertaista ole. Itse olen yrittänyt opetella tunnistamaan sieniä. Taidan olla tosi tyhmä tai liian varovainen, mutta en osaa kuin kaikkein helpoimmat. Dialyysit oli ennen täynnä myrrysieniä vahingossa syöneitä. Joo ja ei ole puhelimessa nettiä. Kerään kyllä kantarellejä ja suppilovahveroita ja tatteja. Se on harvoin onnistuvaa huvia, ei ratkaisu ongelmiini.
Edelleen kukaan ei väitä, että marjastaminen tai sienestäminen olisi mikään ratkaisu. Se voi olla keino säästää - yksi monien joukossa.
Heh, aika moni kyllä ehdottaa marjastamista, sienestämistä ja sitä iänikuista pullonkeräämistäkin jonkinasteisena ratkaisuna. Säästämiskeinonakin pitäisi ottaa kokonaisuus huomioon eikä vain olettaa, että köyhän ja työttömän aika on arvotonta.
Köyhänkin aika on rahaa. Vaikka jotkut köyhät lorvailevat edes haluamatta tehdä mitään, se ei tarkoita, että mikä tahansa ajankäyttö on oikeasti hyödyllistä ajankäyttöä. Jos ajalle ei oikeasti ole mitään järkevää käyttöä, niin tottahan marjojen poimiminen kannattaa, jo ihan kuntoilunkin kannalta. Mutta jos puhutaan toimeliaista ihmisistä, jotka oikeasti haluaisivat parantaa tilannettaan ja tehdä jotain sen eteen, marjojen poimiminen on pidemmän päälle suunnilleen yhtä "hyödyllistä" kuin pyöräillä marketista toiseen päivän tarjousten perässä.
Ottamatta muuhun kantaa, väitän ettei kukaan usko keskivertopulliaisen rikastuvan tai nousevan köyhyydestä marjastamalla/sienestämällä. Mutta ruokamenoissa säästämiseen se voi vaikuttaa ja joillekin myös tuoda pientä lisätuloa.
Mitä te neuvojat tavoittelette? Tuskin olisitte tyytyväisiä, jos kaikkein vähäväkisimmätkin ryntäisivät marjametsiin. Teiltähän menisi itsetunto ja neuvottavat.
Luulen, että neuvojat kaipaisivat ihailua ja kiitosta siitä, miten hienosti ja säästäväisesti ja nokkelasti he itse ovat onnistuneet elämässään. Jonkun pitäisi huomata heidät ja heidänkin pieni elämänsä, koska kokevat selviytyneensä! Mutta näin isojen linjojen naisena totean kaikki nuo kaaliraasteet ja marjastukset pikku näpertelyksi, josta toki voi saada paljon tyydytystä ja iloa elämäänsä. Mutta noin taloudellisesti lillukanvarsia, joihin kunnon panos-tuotos-suhdetta havitteleva ei lähde ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Mitä te neuvojat tavoittelette? Tuskin olisitte tyytyväisiä, jos kaikkein vähäväkisimmätkin ryntäisivät marjametsiin. Teiltähän menisi itsetunto ja neuvottavat.
Luulen, että neuvojat kaipaisivat ihailua ja kiitosta siitä, miten hienosti ja säästäväisesti ja nokkelasti he itse ovat onnistuneet elämässään. Jonkun pitäisi huomata heidät ja heidänkin pieni elämänsä, koska kokevat selviytyneensä! Mutta näin isojen linjojen naisena totean kaikki nuo kaaliraasteet ja marjastukset pikku näpertelyksi, josta toki voi saada paljon tyydytystä ja iloa elämäänsä. Mutta noin taloudellisesti lillukanvarsia, joihin kunnon panos-tuotos-suhdetta havitteleva ei lähde ollenkaan.
No hyvänen aika, mikseivät nämä köyhät sitten tee niitä isojen linjojen ratkaisuja elämäänsä parantaakseen (kun ilmeisen tyytymättömiä ovat, noin keskimäärin)? Jos pienet ratkaisut ovat vain turhaa näpertelyä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä te neuvojat tavoittelette? Tuskin olisitte tyytyväisiä, jos kaikkein vähäväkisimmätkin ryntäisivät marjametsiin. Teiltähän menisi itsetunto ja neuvottavat.
Luulen, että neuvojat kaipaisivat ihailua ja kiitosta siitä, miten hienosti ja säästäväisesti ja nokkelasti he itse ovat onnistuneet elämässään. Jonkun pitäisi huomata heidät ja heidänkin pieni elämänsä, koska kokevat selviytyneensä! Mutta näin isojen linjojen naisena totean kaikki nuo kaaliraasteet ja marjastukset pikku näpertelyksi, josta toki voi saada paljon tyydytystä ja iloa elämäänsä. Mutta noin taloudellisesti lillukanvarsia, joihin kunnon panos-tuotos-suhdetta havitteleva ei lähde ollenkaan.
No hyvänen aika, mikseivät nämä köyhät sitten tee niitä isojen linjojen ratkaisuja elämäänsä parantaakseen (kun ilmeisen tyytymättömiä ovat, noin keskimäärin)? Jos pienet ratkaisut ovat vain turhaa näpertelyä?
Kenties he eivät osaa tai älyä? Kenties kukaan ei ole neuvonut, kun on keskitytty neuvomaan että silakat ovat edullisia, ei kannata polttaa ja juoda, ja metsässä on marjoja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä te neuvojat tavoittelette? Tuskin olisitte tyytyväisiä, jos kaikkein vähäväkisimmätkin ryntäisivät marjametsiin. Teiltähän menisi itsetunto ja neuvottavat.
Luulen, että neuvojat kaipaisivat ihailua ja kiitosta siitä, miten hienosti ja säästäväisesti ja nokkelasti he itse ovat onnistuneet elämässään. Jonkun pitäisi huomata heidät ja heidänkin pieni elämänsä, koska kokevat selviytyneensä! Mutta näin isojen linjojen naisena totean kaikki nuo kaaliraasteet ja marjastukset pikku näpertelyksi, josta toki voi saada paljon tyydytystä ja iloa elämäänsä. Mutta noin taloudellisesti lillukanvarsia, joihin kunnon panos-tuotos-suhdetta havitteleva ei lähde ollenkaan.
No hyvänen aika, mikseivät nämä köyhät sitten tee niitä isojen linjojen ratkaisuja elämäänsä parantaakseen (kun ilmeisen tyytymättömiä ovat, noin keskimäärin)? Jos pienet ratkaisut ovat vain turhaa näpertelyä?
Kenties he eivät osaa tai älyä? Kenties kukaan ei ole neuvonut, kun on keskitytty neuvomaan että silakat ovat edullisia, ei kannata polttaa ja juoda, ja metsässä on marjoja?
No jos ei osaa tai älyä isoja linjoja, kannattaa nyt edes kokeilla niitä pieniä. Ei varmaan kenelläkään ole mitään patenttiratkaisua "Näin nouset helposti ja satavarmasti köyhyydestä hyvintienaavien joukkoon". Tai jos olisi, varmaan se olisi jo kerrottu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä te neuvojat tavoittelette? Tuskin olisitte tyytyväisiä, jos kaikkein vähäväkisimmätkin ryntäisivät marjametsiin. Teiltähän menisi itsetunto ja neuvottavat.
Luulen, että neuvojat kaipaisivat ihailua ja kiitosta siitä, miten hienosti ja säästäväisesti ja nokkelasti he itse ovat onnistuneet elämässään. Jonkun pitäisi huomata heidät ja heidänkin pieni elämänsä, koska kokevat selviytyneensä! Mutta näin isojen linjojen naisena totean kaikki nuo kaaliraasteet ja marjastukset pikku näpertelyksi, josta toki voi saada paljon tyydytystä ja iloa elämäänsä. Mutta noin taloudellisesti lillukanvarsia, joihin kunnon panos-tuotos-suhdetta havitteleva ei lähde ollenkaan.
No hyvänen aika, mikseivät nämä köyhät sitten tee niitä isojen linjojen ratkaisuja elämäänsä parantaakseen (kun ilmeisen tyytymättömiä ovat, noin keskimäärin)? Jos pienet ratkaisut ovat vain turhaa näpertelyä?
Tuota... Ihan kaikki tuntemani köyhät (eli hyvistä työpaikoista yt:eissä ulos potkitut, nyt työttömät, monet jo vuosia mm. korkean iän vuoksi) kyllä mielellään tekisivät noita "isojen linjojen ratkaisuja", Eli toisinsanoen saisivat uuden työpaikan.
Oikeastikin vieläkin on näitä, joiden mielestä kaikki on vain itsestä kiinni? Joku jo taisikin täällä mainita, että se on sellainen psyyken puolustusmekanismi. Ettei tarvitsisi itse koko ajan pelätä oman statuksensa romahtamista ilman, että voi sille itse mitään.
En halua olla ilkeä, mutta mieluiten toivoisin silti seuraavat potkut juuri tällaisille ihmisille. Olen nähnyt, kuinka äkkiä muuttuu ääni kellossa ja oma maailmankuva joutuu aikamoiseen mankeliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä te neuvojat tavoittelette? Tuskin olisitte tyytyväisiä, jos kaikkein vähäväkisimmätkin ryntäisivät marjametsiin. Teiltähän menisi itsetunto ja neuvottavat.
Luulen, että neuvojat kaipaisivat ihailua ja kiitosta siitä, miten hienosti ja säästäväisesti ja nokkelasti he itse ovat onnistuneet elämässään. Jonkun pitäisi huomata heidät ja heidänkin pieni elämänsä, koska kokevat selviytyneensä! Mutta näin isojen linjojen naisena totean kaikki nuo kaaliraasteet ja marjastukset pikku näpertelyksi, josta toki voi saada paljon tyydytystä ja iloa elämäänsä. Mutta noin taloudellisesti lillukanvarsia, joihin kunnon panos-tuotos-suhdetta havitteleva ei lähde ollenkaan.
No hyvänen aika, mikseivät nämä köyhät sitten tee niitä isojen linjojen ratkaisuja elämäänsä parantaakseen (kun ilmeisen tyytymättömiä ovat, noin keskimäärin)? Jos pienet ratkaisut ovat vain turhaa näpertelyä?
Tuota... Ihan kaikki tuntemani köyhät (eli hyvistä työpaikoista yt:eissä ulos potkitut, nyt työttömät, monet jo vuosia mm. korkean iän vuoksi) kyllä mielellään tekisivät noita "isojen linjojen ratkaisuja", Eli toisinsanoen saisivat uuden työpaikan.
Oikeastikin vieläkin on näitä, joiden mielestä kaikki on vain itsestä kiinni? Joku jo taisikin täällä mainita, että se on sellainen psyyken puolustusmekanismi. Ettei tarvitsisi itse koko ajan pelätä oman statuksensa romahtamista ilman, että voi sille itse mitään.
En halua olla ilkeä, mutta mieluiten toivoisin silti seuraavat potkut juuri tällaisille ihmisille. Olen nähnyt, kuinka äkkiä muuttuu ääni kellossa ja oma maailmankuva joutuu aikamoiseen mankeliin.
Olet siis sitä mieltä, että jos ei juuri nyt saa työtä, ei kannata yrittää mitään muutakaan, millä voi edes hieman helpottaa arjessa pärjäämistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menisin poimimaan marjoja ja sieniä, jos olisi auto, että pääsisi alueille, missä niitä kasvaa.. Mutta kun todella köyhillä ihmisillä ei ole edes varaa autoon.
Eli asut Helsingissä kantakaupungissa?
Polkupyörä ei ole vaihtoehto?Jos olisin köyhä, niin en asuisi Helsingissä. Mikä ihmeen pakko siellä on asua ja maksaa hirveitä ylihintoja asunnoista? Johan siinä kuka tahansa jo köyhtyisi.
Muuttaisit pois ystävien, sukulaisten ja siis turvaverkkojen luota? Veisit lapset pois kaveripiireistään ja vaihtaisit heidän kouluaan? Oikeastiko tekisit näin?
Itse muutin 300km töiden perässä kaupunkiin jossa en tuntenut ketään, enkä ollut edes ikinä käynyt. Nyt kuitenkin sain juuri vakipestin, rahaa tulee ja elämä hymyilee.
Eli kyllä, joskus maiseman vaihtaminen kannattaa, vaikka joutuisikin hetkeksi pois omalta mukavuusalueelta.
Tuliko ne lapset mukana?
Juu, kyllä minäkin yksin voisin muuttaa vaikka Siperiaan, mutta kuvioon kuuluu muitakin kuin minä.
Vähän erikoinen asenne. Me ollaan lapsiperheenä muutettu ensin kaupunkia (tosin lapset olivat silloin pieniä) ja muutettu toiselle puolelle maapalloa heidän ollessaan kouluikäisiä. Pois ystävien, sukulaisten ja turvaverkkojen luota ja hankittiin sieltä uusia ystäviä ja turvaverkkoja ja pidettiin muuten yhteyttä sukulaisiin ja niihin vanhoihin ystäviin. Lapsilla oli uusia hyviä kavereita n. kahdessa viikossa muutosta.Parhaat suomalaiset kaverit ovat säilyneet ja jokaisen lapsen yksi suomalainen kaveri on käynyt meillä täällä 9 h lentomatkan päässä. Ja olen siis lähtöisin Helsingistä ja koko suku ja lapsuuden/nuoruuden ystäväpiiri on sieltä.
Ei, en muuttaisi marjojen perässä, mutta työn vuoksi muuttaisin ja ollaan muutettukin siis.
Eri asia kun on koululainen kyseessä. Minä en ainakaan ihan heppoisin perustein lähtisi muuttamaan. Työ on kuitenkin vain työ.
Muuttaisitko yksinhuoltajana pois turvaverkkojen luota koululaisen kanssa? Sinun on helppo puhua, kun sinulla on miehesi, eli tuki mukana. Ihmisillä on erilaisia tilanteita, kaikki eivät pidä muuttamisesta, uusista tilanteista ym.
Ihmisillä on hyvin erilaisia elämäntilanteita ja se, että sinä pystyt miehesi(sinulla on tuki mukana) kanssa muuttamaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä te neuvojat tavoittelette? Tuskin olisitte tyytyväisiä, jos kaikkein vähäväkisimmätkin ryntäisivät marjametsiin. Teiltähän menisi itsetunto ja neuvottavat.
Luulen, että neuvojat kaipaisivat ihailua ja kiitosta siitä, miten hienosti ja säästäväisesti ja nokkelasti he itse ovat onnistuneet elämässään. Jonkun pitäisi huomata heidät ja heidänkin pieni elämänsä, koska kokevat selviytyneensä! Mutta näin isojen linjojen naisena totean kaikki nuo kaaliraasteet ja marjastukset pikku näpertelyksi, josta toki voi saada paljon tyydytystä ja iloa elämäänsä. Mutta noin taloudellisesti lillukanvarsia, joihin kunnon panos-tuotos-suhdetta havitteleva ei lähde ollenkaan.
No hyvänen aika, mikseivät nämä köyhät sitten tee niitä isojen linjojen ratkaisuja elämäänsä parantaakseen (kun ilmeisen tyytymättömiä ovat, noin keskimäärin)? Jos pienet ratkaisut ovat vain turhaa näpertelyä?
Tuota... Ihan kaikki tuntemani köyhät (eli hyvistä työpaikoista yt:eissä ulos potkitut, nyt työttömät, monet jo vuosia mm. korkean iän vuoksi) kyllä mielellään tekisivät noita "isojen linjojen ratkaisuja", Eli toisinsanoen saisivat uuden työpaikan.
Oikeastikin vieläkin on näitä, joiden mielestä kaikki on vain itsestä kiinni? Joku jo taisikin täällä mainita, että se on sellainen psyyken puolustusmekanismi. Ettei tarvitsisi itse koko ajan pelätä oman statuksensa romahtamista ilman, että voi sille itse mitään.
En halua olla ilkeä, mutta mieluiten toivoisin silti seuraavat potkut juuri tällaisille ihmisille. Olen nähnyt, kuinka äkkiä muuttuu ääni kellossa ja oma maailmankuva joutuu aikamoiseen mankeliin.Olet siis sitä mieltä, että jos ei juuri nyt saa työtä, ei kannata yrittää mitään muutakaan, millä voi edes hieman helpottaa arjessa pärjäämistä?
Ei tietenkään, koska se ei RATKAISE ongelmia.
Vitsit näitä ihmisiä oikeasti. Kaikkeen pitäisi syöttää valmis, takuuvarma RATKAISU.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä te neuvojat tavoittelette? Tuskin olisitte tyytyväisiä, jos kaikkein vähäväkisimmätkin ryntäisivät marjametsiin. Teiltähän menisi itsetunto ja neuvottavat.
Luulen, että neuvojat kaipaisivat ihailua ja kiitosta siitä, miten hienosti ja säästäväisesti ja nokkelasti he itse ovat onnistuneet elämässään. Jonkun pitäisi huomata heidät ja heidänkin pieni elämänsä, koska kokevat selviytyneensä! Mutta näin isojen linjojen naisena totean kaikki nuo kaaliraasteet ja marjastukset pikku näpertelyksi, josta toki voi saada paljon tyydytystä ja iloa elämäänsä. Mutta noin taloudellisesti lillukanvarsia, joihin kunnon panos-tuotos-suhdetta havitteleva ei lähde ollenkaan.
No hyvänen aika, mikseivät nämä köyhät sitten tee niitä isojen linjojen ratkaisuja elämäänsä parantaakseen (kun ilmeisen tyytymättömiä ovat, noin keskimäärin)? Jos pienet ratkaisut ovat vain turhaa näpertelyä?
Tuota... Ihan kaikki tuntemani köyhät (eli hyvistä työpaikoista yt:eissä ulos potkitut, nyt työttömät, monet jo vuosia mm. korkean iän vuoksi) kyllä mielellään tekisivät noita "isojen linjojen ratkaisuja", Eli toisinsanoen saisivat uuden työpaikan.
Oikeastikin vieläkin on näitä, joiden mielestä kaikki on vain itsestä kiinni? Joku jo taisikin täällä mainita, että se on sellainen psyyken puolustusmekanismi. Ettei tarvitsisi itse koko ajan pelätä oman statuksensa romahtamista ilman, että voi sille itse mitään.
En halua olla ilkeä, mutta mieluiten toivoisin silti seuraavat potkut juuri tällaisille ihmisille. Olen nähnyt, kuinka äkkiä muuttuu ääni kellossa ja oma maailmankuva joutuu aikamoiseen mankeliin.Olet siis sitä mieltä, että jos ei juuri nyt saa työtä, ei kannata yrittää mitään muutakaan, millä voi edes hieman helpottaa arjessa pärjäämistä?
Täh? Missä minä niin sanoin?
Tottakai voi ja kannattaa tehdä kaikenlaista. Vaikka poimia niitä marjoja, jos on pääsy metsään jotenkin. Tai vaikka opiskella (tosin monilla on jo se parikin tutkintoa takataskussa), tehdä vapaaehtoistyötä (kertomatta työkkärille, tietenkin. Siitä joutuu nimittäin vaikeuksiin.), jne.
Mutta tärkeintä olisi, että hallituksemme saisi korjattua ne isot linjat kuntoon kehittämällä työpaikkoja sen sijaan, että keksii toinen toistaan naurettavampia syyllistämiskeinoja ilman omaa syytään työttömien kiusaamiseen.
Marjojen poiminnasta vouhottaminen on nyt vaan äärettömän naurettavaa. Sillä ei korjata yhtään mitään. Onhan se toki mukavaa puuhastelua ajan kuluksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä te neuvojat tavoittelette? Tuskin olisitte tyytyväisiä, jos kaikkein vähäväkisimmätkin ryntäisivät marjametsiin. Teiltähän menisi itsetunto ja neuvottavat.
Luulen, että neuvojat kaipaisivat ihailua ja kiitosta siitä, miten hienosti ja säästäväisesti ja nokkelasti he itse ovat onnistuneet elämässään. Jonkun pitäisi huomata heidät ja heidänkin pieni elämänsä, koska kokevat selviytyneensä! Mutta näin isojen linjojen naisena totean kaikki nuo kaaliraasteet ja marjastukset pikku näpertelyksi, josta toki voi saada paljon tyydytystä ja iloa elämäänsä. Mutta noin taloudellisesti lillukanvarsia, joihin kunnon panos-tuotos-suhdetta havitteleva ei lähde ollenkaan.
No hyvänen aika, mikseivät nämä köyhät sitten tee niitä isojen linjojen ratkaisuja elämäänsä parantaakseen (kun ilmeisen tyytymättömiä ovat, noin keskimäärin)? Jos pienet ratkaisut ovat vain turhaa näpertelyä?
Tuota... Ihan kaikki tuntemani köyhät (eli hyvistä työpaikoista yt:eissä ulos potkitut, nyt työttömät, monet jo vuosia mm. korkean iän vuoksi) kyllä mielellään tekisivät noita "isojen linjojen ratkaisuja", Eli toisinsanoen saisivat uuden työpaikan.
Oikeastikin vieläkin on näitä, joiden mielestä kaikki on vain itsestä kiinni? Joku jo taisikin täällä mainita, että se on sellainen psyyken puolustusmekanismi. Ettei tarvitsisi itse koko ajan pelätä oman statuksensa romahtamista ilman, että voi sille itse mitään.
En halua olla ilkeä, mutta mieluiten toivoisin silti seuraavat potkut juuri tällaisille ihmisille. Olen nähnyt, kuinka äkkiä muuttuu ääni kellossa ja oma maailmankuva joutuu aikamoiseen mankeliin.Olet siis sitä mieltä, että jos ei juuri nyt saa työtä, ei kannata yrittää mitään muutakaan, millä voi edes hieman helpottaa arjessa pärjäämistä?
No totta kai kannattaa, jos se oikeasti helpottaa arjessa pärjäämistä. Itselläni on marjametsät n. 500 metrin päässä, ei tarvitse kuin pyörällä kipaista sinne ja saa hyvän mielen ja raitista ilmaakin. Mutta kyseenalaistan kyllä, miten paljon helpottaa arkea, jos ne marjametsät ovat kaukana, hankalan matkan päässä, jos oma terveys kärsii rääkistä, jos ei ole kunnollista pakastinta, jne.
Katsos kun niitä neuvojakin on kaikenlaisia. Omasta mielestäni ostovalinnoissa neuvominen on paras yleispätevä neuvo todelliseen säästämiseen, joka oikeasti helpottaa hieman arjessa pärjäämistä. Mutta tällaisia neuvoja ei sitten kuka tahansa osaakaan antaa, koska keski- ja hyvätuloiset Suomessa vasta haaskaavatkin rahaa surutta. Lähtien jo siitä, että suomalaiset heittävät suunnattomia määriä ruokaa roskiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä te neuvojat tavoittelette? Tuskin olisitte tyytyväisiä, jos kaikkein vähäväkisimmätkin ryntäisivät marjametsiin. Teiltähän menisi itsetunto ja neuvottavat.
Luulen, että neuvojat kaipaisivat ihailua ja kiitosta siitä, miten hienosti ja säästäväisesti ja nokkelasti he itse ovat onnistuneet elämässään. Jonkun pitäisi huomata heidät ja heidänkin pieni elämänsä, koska kokevat selviytyneensä! Mutta näin isojen linjojen naisena totean kaikki nuo kaaliraasteet ja marjastukset pikku näpertelyksi, josta toki voi saada paljon tyydytystä ja iloa elämäänsä. Mutta noin taloudellisesti lillukanvarsia, joihin kunnon panos-tuotos-suhdetta havitteleva ei lähde ollenkaan.
No hyvänen aika, mikseivät nämä köyhät sitten tee niitä isojen linjojen ratkaisuja elämäänsä parantaakseen (kun ilmeisen tyytymättömiä ovat, noin keskimäärin)? Jos pienet ratkaisut ovat vain turhaa näpertelyä?
Tuota... Ihan kaikki tuntemani köyhät (eli hyvistä työpaikoista yt:eissä ulos potkitut, nyt työttömät, monet jo vuosia mm. korkean iän vuoksi) kyllä mielellään tekisivät noita "isojen linjojen ratkaisuja", Eli toisinsanoen saisivat uuden työpaikan.
Oikeastikin vieläkin on näitä, joiden mielestä kaikki on vain itsestä kiinni? Joku jo taisikin täällä mainita, että se on sellainen psyyken puolustusmekanismi. Ettei tarvitsisi itse koko ajan pelätä oman statuksensa romahtamista ilman, että voi sille itse mitään.
En halua olla ilkeä, mutta mieluiten toivoisin silti seuraavat potkut juuri tällaisille ihmisille. Olen nähnyt, kuinka äkkiä muuttuu ääni kellossa ja oma maailmankuva joutuu aikamoiseen mankeliin.Olet siis sitä mieltä, että jos ei juuri nyt saa työtä, ei kannata yrittää mitään muutakaan, millä voi edes hieman helpottaa arjessa pärjäämistä?
Ei tietenkään, koska se ei RATKAISE ongelmia.
Vitsit näitä ihmisiä oikeasti. Kaikkeen pitäisi syöttää valmis, takuuvarma RATKAISU.
No minä olen ainakin ratkaisukeskeinen ihminen. Jos jokin on huonosti elämässäni, yritän etsiä siihen ratkaisua. Yritän käyttää aikani mahdollisimman järkevästi. Mikä tässä on moitittavaa? Mieluummin kehittelen yritysideaani kuin esimerkiksi kerään pulloja. (Sen sijaan marjastan kyllä, koska se on mielestäni mukava harrastus.)
Ei ole sinun velvollisuutesi keksiä minulle valmiita ratkaisuja. Mutta miksi ihmeessä sinun pitäisi myöskään tuputtaa minulle neuvoja? Varsinkin, kun ne neuvot eivät ole edes hyviä? Mitä sinä siitä hyödyt?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä te neuvojat tavoittelette? Tuskin olisitte tyytyväisiä, jos kaikkein vähäväkisimmätkin ryntäisivät marjametsiin. Teiltähän menisi itsetunto ja neuvottavat.
Luulen, että neuvojat kaipaisivat ihailua ja kiitosta siitä, miten hienosti ja säästäväisesti ja nokkelasti he itse ovat onnistuneet elämässään. Jonkun pitäisi huomata heidät ja heidänkin pieni elämänsä, koska kokevat selviytyneensä! Mutta näin isojen linjojen naisena totean kaikki nuo kaaliraasteet ja marjastukset pikku näpertelyksi, josta toki voi saada paljon tyydytystä ja iloa elämäänsä. Mutta noin taloudellisesti lillukanvarsia, joihin kunnon panos-tuotos-suhdetta havitteleva ei lähde ollenkaan.
No hyvänen aika, mikseivät nämä köyhät sitten tee niitä isojen linjojen ratkaisuja elämäänsä parantaakseen (kun ilmeisen tyytymättömiä ovat, noin keskimäärin)? Jos pienet ratkaisut ovat vain turhaa näpertelyä?
Tuota... Ihan kaikki tuntemani köyhät (eli hyvistä työpaikoista yt:eissä ulos potkitut, nyt työttömät, monet jo vuosia mm. korkean iän vuoksi) kyllä mielellään tekisivät noita "isojen linjojen ratkaisuja", Eli toisinsanoen saisivat uuden työpaikan.
Oikeastikin vieläkin on näitä, joiden mielestä kaikki on vain itsestä kiinni? Joku jo taisikin täällä mainita, että se on sellainen psyyken puolustusmekanismi. Ettei tarvitsisi itse koko ajan pelätä oman statuksensa romahtamista ilman, että voi sille itse mitään.
En halua olla ilkeä, mutta mieluiten toivoisin silti seuraavat potkut juuri tällaisille ihmisille. Olen nähnyt, kuinka äkkiä muuttuu ääni kellossa ja oma maailmankuva joutuu aikamoiseen mankeliin.Olet siis sitä mieltä, että jos ei juuri nyt saa työtä, ei kannata yrittää mitään muutakaan, millä voi edes hieman helpottaa arjessa pärjäämistä?
Täh? Missä minä niin sanoin?
Tottakai voi ja kannattaa tehdä kaikenlaista. Vaikka poimia niitä marjoja, jos on pääsy metsään jotenkin. Tai vaikka opiskella (tosin monilla on jo se parikin tutkintoa takataskussa), tehdä vapaaehtoistyötä (kertomatta työkkärille, tietenkin. Siitä joutuu nimittäin vaikeuksiin.), jne.
Mutta tärkeintä olisi, että hallituksemme saisi korjattua ne isot linjat kuntoon kehittämällä työpaikkoja sen sijaan, että keksii toinen toistaan naurettavampia syyllistämiskeinoja ilman omaa syytään työttömien kiusaamiseen.
Marjojen poiminnasta vouhottaminen on nyt vaan äärettömän naurettavaa. Sillä ei korjata yhtään mitään. Onhan se toki mukavaa puuhastelua ajan kuluksi.
No kukaan normaalilla empatialla varustettu yksilö ei varmasti kehu tässä hallitusta sen kannustavasta ja fiksusta politiikasta. Tottakai perusongelma on siinä, että työpaikkoja ei ole tarpeeksi ja monen tekemättömän työn teettäminen on vaan kannattamatonta.
Tässä nyt ollaan takerruttu näihin marjoihin, mutta yleisemmin koen kyllä, ettei kenenkään pitäisi nokkiinsa ottaa, jos joku jakaa hyväksi kokemansa arjen helpottamisen vinkin - isomman tai pienemmän. Tottakai on eri tilanteita, ja jollekin se neuvo voi olla yhtä tyhjän kanssa, jollekin taas kullanarvoinen.
Ihan vaikka esimerkkinä tämä keskustelu kuinka köyhä lihoo, kun ei voi syödä terveellisesti halvalla. Tietenkin voi, ja jos ei itse keksi miten, miksei ottaisi neuvoja vastaan? On muitakin neuvoja kuin että syö kaalia ja porkkanaa. Eri asia sitten, jos ei halua tehdä näitä valintoja syystä tai toisesta. Sitten voi olla noteeraamatta.
Oletkos niin surkeassa kunnossa ettet pääse mihinkään ilman autoa? Tullut ehkä syötyä liikaa ja naamasta näkyy viinin ja muiden kasvovesien lipitys? Olet tuolla iällä jo niin raihnaisessa kunnossa etkä pysy pystyssä mukulakivillä kun huudat häirintääsi jonkun miehen perässä?
tässähän ei oteta kantaa varoihin eikä ulkomuotoon; läski ja/tai laiha; lähinnä johonkin muuhun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä te neuvojat tavoittelette? Tuskin olisitte tyytyväisiä, jos kaikkein vähäväkisimmätkin ryntäisivät marjametsiin. Teiltähän menisi itsetunto ja neuvottavat.
Luulen, että neuvojat kaipaisivat ihailua ja kiitosta siitä, miten hienosti ja säästäväisesti ja nokkelasti he itse ovat onnistuneet elämässään. Jonkun pitäisi huomata heidät ja heidänkin pieni elämänsä, koska kokevat selviytyneensä! Mutta näin isojen linjojen naisena totean kaikki nuo kaaliraasteet ja marjastukset pikku näpertelyksi, josta toki voi saada paljon tyydytystä ja iloa elämäänsä. Mutta noin taloudellisesti lillukanvarsia, joihin kunnon panos-tuotos-suhdetta havitteleva ei lähde ollenkaan.
No hyvänen aika, mikseivät nämä köyhät sitten tee niitä isojen linjojen ratkaisuja elämäänsä parantaakseen (kun ilmeisen tyytymättömiä ovat, noin keskimäärin)? Jos pienet ratkaisut ovat vain turhaa näpertelyä?
Tuota... Ihan kaikki tuntemani köyhät (eli hyvistä työpaikoista yt:eissä ulos potkitut, nyt työttömät, monet jo vuosia mm. korkean iän vuoksi) kyllä mielellään tekisivät noita "isojen linjojen ratkaisuja", Eli toisinsanoen saisivat uuden työpaikan.
Oikeastikin vieläkin on näitä, joiden mielestä kaikki on vain itsestä kiinni? Joku jo taisikin täällä mainita, että se on sellainen psyyken puolustusmekanismi. Ettei tarvitsisi itse koko ajan pelätä oman statuksensa romahtamista ilman, että voi sille itse mitään.
En halua olla ilkeä, mutta mieluiten toivoisin silti seuraavat potkut juuri tällaisille ihmisille. Olen nähnyt, kuinka äkkiä muuttuu ääni kellossa ja oma maailmankuva joutuu aikamoiseen mankeliin.Olet siis sitä mieltä, että jos ei juuri nyt saa työtä, ei kannata yrittää mitään muutakaan, millä voi edes hieman helpottaa arjessa pärjäämistä?
Ei tietenkään, koska se ei RATKAISE ongelmia.
Vitsit näitä ihmisiä oikeasti. Kaikkeen pitäisi syöttää valmis, takuuvarma RATKAISU.
No minä olen ainakin ratkaisukeskeinen ihminen. Jos jokin on huonosti elämässäni, yritän etsiä siihen ratkaisua. Yritän käyttää aikani mahdollisimman järkevästi. Mikä tässä on moitittavaa? Mieluummin kehittelen yritysideaani kuin esimerkiksi kerään pulloja. (Sen sijaan marjastan kyllä, koska se on mielestäni mukava harrastus.)
Ei ole sinun velvollisuutesi keksiä minulle valmiita ratkaisuja. Mutta miksi ihmeessä sinun pitäisi myöskään tuputtaa minulle neuvoja? Varsinkin, kun ne neuvot eivät ole edes hyviä? Mitä sinä siitä hyödyt?
Ei siinä olekaan mitään moitittavaa. Eikä kukaan ole pakottamassa pulloja keräämään. Mutta jos olisit köyhä, toivottomuuden vallassa, et keksisi mitään ulospääsyä tai helpotusta, mikset kuuntelisi mitä muilla on sanottavana? Minulla ei ole tarvetta neuvoa ketään, marjastakoot ken tahtoo, mutta yleisemmin mietin miksi joidenkin ihmisten on niin vaikea myöntää, että muilla voi olla kokemusta siitä, kuinka vaikeina aikoina voi pärjätä vähän paremmin.
Ja mitäkö minä hyödyn, jos jaan jonkun omaa elämääni helpottaneen vinkin? En mitään tosiaan. Voiko joku muu hyötyä siitä? Ehkä, mutta en tosiaan ole tuputtamassa neuvoja kellekään kysymättä (ihan siitä syystä, että sitten saa kuulla olevansa etuoikeutettu, tai empatiakyvytön, tai ilkeä, tai haukkuja siitä kuinka typerä idea).
Meinaattekos, että jos kerron hyvän marjapaikan ja tarjoan sinne ja takaisin kyydin, että joku sitä arvostaisi? (voin lainata ämpärinkin, tai pari)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä te neuvojat tavoittelette? Tuskin olisitte tyytyväisiä, jos kaikkein vähäväkisimmätkin ryntäisivät marjametsiin. Teiltähän menisi itsetunto ja neuvottavat.
Luulen, että neuvojat kaipaisivat ihailua ja kiitosta siitä, miten hienosti ja säästäväisesti ja nokkelasti he itse ovat onnistuneet elämässään. Jonkun pitäisi huomata heidät ja heidänkin pieni elämänsä, koska kokevat selviytyneensä! Mutta näin isojen linjojen naisena totean kaikki nuo kaaliraasteet ja marjastukset pikku näpertelyksi, josta toki voi saada paljon tyydytystä ja iloa elämäänsä. Mutta noin taloudellisesti lillukanvarsia, joihin kunnon panos-tuotos-suhdetta havitteleva ei lähde ollenkaan.
No hyvänen aika, mikseivät nämä köyhät sitten tee niitä isojen linjojen ratkaisuja elämäänsä parantaakseen (kun ilmeisen tyytymättömiä ovat, noin keskimäärin)? Jos pienet ratkaisut ovat vain turhaa näpertelyä?
Tuota... Ihan kaikki tuntemani köyhät (eli hyvistä työpaikoista yt:eissä ulos potkitut, nyt työttömät, monet jo vuosia mm. korkean iän vuoksi) kyllä mielellään tekisivät noita "isojen linjojen ratkaisuja", Eli toisinsanoen saisivat uuden työpaikan.
Oikeastikin vieläkin on näitä, joiden mielestä kaikki on vain itsestä kiinni? Joku jo taisikin täällä mainita, että se on sellainen psyyken puolustusmekanismi. Ettei tarvitsisi itse koko ajan pelätä oman statuksensa romahtamista ilman, että voi sille itse mitään.
En halua olla ilkeä, mutta mieluiten toivoisin silti seuraavat potkut juuri tällaisille ihmisille. Olen nähnyt, kuinka äkkiä muuttuu ääni kellossa ja oma maailmankuva joutuu aikamoiseen mankeliin.Olet siis sitä mieltä, että jos ei juuri nyt saa työtä, ei kannata yrittää mitään muutakaan, millä voi edes hieman helpottaa arjessa pärjäämistä?
Ei tietenkään, koska se ei RATKAISE ongelmia.
Vitsit näitä ihmisiä oikeasti. Kaikkeen pitäisi syöttää valmis, takuuvarma RATKAISU.
No minä olen ainakin ratkaisukeskeinen ihminen. Jos jokin on huonosti elämässäni, yritän etsiä siihen ratkaisua. Yritän käyttää aikani mahdollisimman järkevästi. Mikä tässä on moitittavaa? Mieluummin kehittelen yritysideaani kuin esimerkiksi kerään pulloja. (Sen sijaan marjastan kyllä, koska se on mielestäni mukava harrastus.)
Ei ole sinun velvollisuutesi keksiä minulle valmiita ratkaisuja. Mutta miksi ihmeessä sinun pitäisi myöskään tuputtaa minulle neuvoja? Varsinkin, kun ne neuvot eivät ole edes hyviä? Mitä sinä siitä hyödyt?
Voihan sen ison linjan ratkaisunkin kertoa: perusta yrityksesi ja saa se menestymään. No, seuraavaksi pitäisi varmaan keksiä ne pienet askeleet, joilla sinne päästään, eikö niin?
Pointtina, että pienet ratkaisut johtavat kohti isompia. Se marjojen poiminta voi johtaa siihen, että ruokalasku pienenee, mikä voi taas johtaa siihen, että voi ostaa vaikka uudet kengät, mikä voi taas johtaa, että alkaa kävellä, mikä taas voi johtaa siihen, että terveys kohenee ja pystyy vastaanottamaan raskaamman työn jne,
Ja esimerkki on kovasti yksinkertaistettu, ei siihen kannata nyt tarttua. Joskus vaan joku pieni asia voi laittaa liikkeelle paljon suurempia juttuja. Mitä se kullekin yksilölle voisi olla, sitä voidaan vaan arvailla.
Kyllä. Kun kerran nykyään muutenkin niin harvoin enää tapaatte ettekä selvästikään toisianne ymmärrä. Ystävyys on päättynyt.