Poimi köyhä puolukoita – etuoikeutettujen neuvot satuttavat

Vierailija kirjoitti:

millaiset ihmiset näitä neuvojaan omahyväisinä esittävät? Ovatko he muissakin asioissa sosiaalisesti kyvyttömiä? Millainen lapsuus heillä oli - eikö rakastettu ilman suorittamista? Miksi he niin kärkkäästi ovat muita neuvomassa ja toisten asioihin puuttumassa? Eikö heillä ole omaa elämää, jota hoitaa? Haluavatko he kokea itsensä tarpeellisiksi ja onnistuneiksi?

No mulla on se aiemmin mainitsemani lapsuudenystävä. Eipä me hirveästi enää tavata kun jutunaiheet on aina samat. Hän kokee oikeudekseen arvostella parempiosaisia ja nostaa itsensä heidän yli parempana ihmisenä. Eihän ne hienoissa töissä olevat ole kuin rahan perään. En mä näistä nokkiinkaan osaa ottaa, ilmeisesti pitäisi kun kaveri pilkkaa päin näköä.

Kyllä minäkin hänelle joskus kerroin mitä itse teen saadakseni rahat riittämään...just näitä ruokaa laitan itse, säilön syksyllä, ostan kerralla kalliimmat kengät kun kestävät paremmin. Näihin aikoihin minä elin opintotuella, kesät parhaaseen lama-aikaan toimeentulotuella ja hän kotihoidon tuella. Siis kerroin ihan sillä ajatuksella että asiasta ois voinut keskutella, ehkä itsekin olisin saanut toisenlaisia vinkkejä...mutta keskustelu tyrhetyi aina siihen että en mää voi ja ei meidänlaiset pysty.

Jossain kohden kun siihen fillarin renkaaseenkaan ei saanut ilmaa laitettua... niin aloin olla vaiti. Tajusin että turha hänelle on sanoa että jos ei 5 markan pumppua saa ostettua niin huoltsikka on 2 km päässä.  Liikuin itsekin siihen aikaan pyörällä, mulla olisi ollut pumppu pihalla, mutta eipä hän saanut persettään sohvasta irti.

Itse koin, että  meillä oli samanlaiset lähtökohdat: asuttiin samassa lähiössä, kummankaan vanhemmat ei ole koskaan ollut työttömänä. Mun äidillä oli paremmat tulot, kaverin vanhemmilla oli vanha suvun paikkaa mökkinä ja muuta vastaavaa mihin äitini varat ei silloin riittäneet. Kaveri sai aikuistuttuaan kotoaan jelppiä, minä jouduin pärjäämään omin avuin.

Kaveri valitsi amiksen ja jäi valmistuttuaan laman aikaan kotiäidiksi. Minä lukion jälkeen kurssitin itseni paskaduuniin, sain opiskelupaikan ja sitämyöden hyväpalkkaisen työn ja siten musta tuli parempaa väkeä, omahyväinen, itsekäs ja empatiavammainen. En mä nyt mielestäni ihmisenä ihan niin  paljoa ole muuttunut.

Kyllä mä nykyisin jo uskon teoriat huono-osaisuuden periytyvyydestä.... asenne imetään äidinmaidossa.

Saatan lastata laivan täyteen kahvia, vaikka pitäisi lastata sokeria. Ei kai se haittaa, jos ne huomaa vasta Brasiliassa, että lasti onkin väärä?

.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menisin poimimaan marjoja ja sieniä, jos olisi auto, että pääsisi alueille, missä niitä kasvaa.. Mutta kun todella köyhillä ihmisillä ei ole edes varaa autoon.

Eli asut Helsingissä kantakaupungissa?

Polkupyörä ei ole vaihtoehto?

Jos olisin köyhä, niin en asuisi Helsingissä. Mikä ihmeen pakko siellä on asua ja maksaa hirveitä ylihintoja asunnoista? Johan siinä kuka tahansa jo köyhtyisi.

Muuttaisit pois ystävien, sukulaisten ja siis turvaverkkojen luota? Veisit lapset pois kaveripiireistään ja vaihtaisit heidän kouluaan? Oikeastiko tekisit näin?

Itse muutin 300km töiden perässä kaupunkiin jossa en tuntenut ketään, enkä ollut edes ikinä käynyt. Nyt kuitenkin sain juuri vakipestin, rahaa tulee ja elämä hymyilee.

Eli kyllä, joskus maiseman vaihtaminen kannattaa, vaikka joutuisikin hetkeksi pois omalta mukavuusalueelta.

Tuliko ne lapset mukana?

Juu, kyllä minäkin yksin voisin muuttaa vaikka Siperiaan, mutta kuvioon kuuluu muitakin kuin minä.

Vähän erikoinen asenne. Me ollaan lapsiperheenä muutettu ensin kaupunkia (tosin lapset olivat silloin pieniä) ja muutettu toiselle puolelle maapalloa heidän ollessaan kouluikäisiä. Pois ystävien, sukulaisten ja turvaverkkojen luota ja hankittiin sieltä uusia ystäviä ja turvaverkkoja ja pidettiin muuten yhteyttä sukulaisiin ja niihin vanhoihin ystäviin. Lapsilla oli uusia hyviä kavereita n. kahdessa viikossa muutosta.Parhaat suomalaiset kaverit ovat säilyneet ja jokaisen lapsen yksi suomalainen kaveri on käynyt meillä täällä 9 h lentomatkan päässä. Ja olen siis lähtöisin Helsingistä ja koko suku ja lapsuuden/nuoruuden ystäväpiiri on sieltä.

Ei, en muuttaisi marjojen perässä, mutta työn vuoksi muuttaisin ja ollaan muutettukin siis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käykö kaikki sienet? Sienen tunnistan, mutta lajeja en. Käyn myös syksyn metsäreissun jälkeen terveysasemalla hoidattamassa itseni verorahoilla, hirvikärpäset tekee kipeitä tulehtuvia puremia mulle. Mutta sainpas pari sientä!

Sorry nyt mutta tällaiset kommentit kielii mun mielestä ihan uskomattomasta saamattomuudesta ja siitä ettei viitsitä laittaa tikkua ristiin vaan kaikki pitäisi tuoda tarjottimella ja valmiiksi pureskeltuna eteen. Netti sulta ilmeisesti löytyy kun kerran tälläkin palstalla pyörit. Surffaa av:n sijaan vaikka sieniopas.infoon ja ala opetella lajeja. Vielä parempi jos löytyy netillinen kännykkä niin voi metsässä sen sen sienen vieressäkin tarkistaa että mikä laji on kyseessä.

En ole tän kommentin kirjoittaja, mutta tälle mummolle tiedoksi että mun köyhyys loppuu parin vuoden päästä ja mielelläni maksan sulle veroista vaipparahaa, että pääset metsään ja voin ostaa keräämäsi sienet ja marjat kaupan hyllyltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

millaiset ihmiset näitä neuvojaan omahyväisinä esittävät? Ovatko he muissakin asioissa sosiaalisesti kyvyttömiä? Millainen lapsuus heillä oli - eikö rakastettu ilman suorittamista? Miksi he niin kärkkäästi ovat muita neuvomassa ja toisten asioihin puuttumassa? Eikö heillä ole omaa elämää, jota hoitaa? Haluavatko he kokea itsensä tarpeellisiksi ja onnistuneiksi?

No mulla on se aiemmin mainitsemani lapsuudenystävä. Eipä me hirveästi enää tavata kun jutunaiheet on aina samat. Hän kokee oikeudekseen arvostella parempiosaisia ja nostaa itsensä heidän yli parempana ihmisenä. Eihän ne hienoissa töissä olevat ole kuin rahan perään. En mä näistä nokkiinkaan osaa ottaa, ilmeisesti pitäisi kun kaveri pilkkaa päin näköä.

Kyllä minäkin hänelle joskus kerroin mitä itse teen saadakseni rahat riittämään...just näitä ruokaa laitan itse, säilön syksyllä, ostan kerralla kalliimmat kengät kun kestävät paremmin. Näihin aikoihin minä elin opintotuella, kesät parhaaseen lama-aikaan toimeentulotuella ja hän kotihoidon tuella. Siis kerroin ihan sillä ajatuksella että asiasta ois voinut keskutella, ehkä itsekin olisin saanut toisenlaisia vinkkejä...mutta keskustelu tyrhetyi aina siihen että en mää voi ja ei meidänlaiset pysty.

Jossain kohden kun siihen fillarin renkaaseenkaan ei saanut ilmaa laitettua... niin aloin olla vaiti. Tajusin että turha hänelle on sanoa että jos ei 5 markan pumppua saa ostettua niin huoltsikka on 2 km päässä.  Liikuin itsekin siihen aikaan pyörällä, mulla olisi ollut pumppu pihalla, mutta eipä hän saanut persettään sohvasta irti.

Itse koin, että  meillä oli samanlaiset lähtökohdat: asuttiin samassa lähiössä, kummankaan vanhemmat ei ole koskaan ollut työttömänä. Mun äidillä oli paremmat tulot, kaverin vanhemmilla oli vanha suvun paikkaa mökkinä ja muuta vastaavaa mihin äitini varat ei silloin riittäneet. Kaveri sai aikuistuttuaan kotoaan jelppiä, minä jouduin pärjäämään omin avuin.

Kaveri valitsi amiksen ja jäi valmistuttuaan laman aikaan kotiäidiksi. Minä lukion jälkeen kurssitin itseni paskaduuniin, sain opiskelupaikan ja sitämyöden hyväpalkkaisen työn ja siten musta tuli parempaa väkeä, omahyväinen, itsekäs ja empatiavammainen. En mä nyt mielestäni ihmisenä ihan niin  paljoa ole muuttunut.

Kyllä mä nykyisin jo uskon teoriat huono-osaisuuden periytyvyydestä.... asenne imetään äidinmaidossa.

No miksi ihmeessä yrität neuvoa tätä "ystävääsi"? Miksi edes kaveeraat hänen kanssaan? Selvästikään teillä ei ole mitään yhteistä etkä hänestä näytä edes pitävän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

millaiset ihmiset näitä neuvojaan omahyväisinä esittävät? Ovatko he muissakin asioissa sosiaalisesti kyvyttömiä? Millainen lapsuus heillä oli - eikö rakastettu ilman suorittamista? Miksi he niin kärkkäästi ovat muita neuvomassa ja toisten asioihin puuttumassa? Eikö heillä ole omaa elämää, jota hoitaa? Haluavatko he kokea itsensä tarpeellisiksi ja onnistuneiksi?

No mulla on se aiemmin mainitsemani lapsuudenystävä. Eipä me hirveästi enää tavata kun jutunaiheet on aina samat. Hän kokee oikeudekseen arvostella parempiosaisia ja nostaa itsensä heidän yli parempana ihmisenä. Eihän ne hienoissa töissä olevat ole kuin rahan perään. En mä näistä nokkiinkaan osaa ottaa, ilmeisesti pitäisi kun kaveri pilkkaa päin näköä.

Kyllä minäkin hänelle joskus kerroin mitä itse teen saadakseni rahat riittämään...just näitä ruokaa laitan itse, säilön syksyllä, ostan kerralla kalliimmat kengät kun kestävät paremmin. Näihin aikoihin minä elin opintotuella, kesät parhaaseen lama-aikaan toimeentulotuella ja hän kotihoidon tuella. Siis kerroin ihan sillä ajatuksella että asiasta ois voinut keskutella, ehkä itsekin olisin saanut toisenlaisia vinkkejä...mutta keskustelu tyrhetyi aina siihen että en mää voi ja ei meidänlaiset pysty.

Jossain kohden kun siihen fillarin renkaaseenkaan ei saanut ilmaa laitettua... niin aloin olla vaiti. Tajusin että turha hänelle on sanoa että jos ei 5 markan pumppua saa ostettua niin huoltsikka on 2 km päässä.  Liikuin itsekin siihen aikaan pyörällä, mulla olisi ollut pumppu pihalla, mutta eipä hän saanut persettään sohvasta irti.

Itse koin, että  meillä oli samanlaiset lähtökohdat: asuttiin samassa lähiössä, kummankaan vanhemmat ei ole koskaan ollut työttömänä. Mun äidillä oli paremmat tulot, kaverin vanhemmilla oli vanha suvun paikkaa mökkinä ja muuta vastaavaa mihin äitini varat ei silloin riittäneet. Kaveri sai aikuistuttuaan kotoaan jelppiä, minä jouduin pärjäämään omin avuin.

Kaveri valitsi amiksen ja jäi valmistuttuaan laman aikaan kotiäidiksi. Minä lukion jälkeen kurssitin itseni paskaduuniin, sain opiskelupaikan ja sitämyöden hyväpalkkaisen työn ja siten musta tuli parempaa väkeä, omahyväinen, itsekäs ja empatiavammainen. En mä nyt mielestäni ihmisenä ihan niin  paljoa ole muuttunut.

Kyllä mä nykyisin jo uskon teoriat huono-osaisuuden periytyvyydestä.... asenne imetään äidinmaidossa.

Tuo pyöränpumppu-case on ihan kuin mun elämästä. Ihan uskomatonta miten kädettömiä jotkut ovat ja suorastaan pyöristytään kun itse pitäisi tehdä jotain. Kun naapuri ostaa itse ansaitsemillaan rahoillaan jotain, niin näiden vetelysten mielestä sama asia kuuluisi automaattisesti myös heille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvasin, että marjajankutukseksi menee. Mieluummin olisin lukenut arvioita siitä, millaiset ihmiset näitä neuvojaan omahyväisinä esittävät? Ovatko he muissakin asioissa sosiaalisesti kyvyttömiä? Millainen lapsuus heillä oli - eikö rakastettu ilman suorittamista? Miksi he niin kärkkäästi ovat muita neuvomassa ja toisten asioihin puuttumassa? Eikö heillä ole omaa elämää, jota hoitaa? Haluavatko he kokea itsensä tarpeellisiksi ja onnistuneiksi?

Tuolla jo olikin aiemmin hieman pohdintaa siitä, että ns. parempiosaiset neuvojat tarkoittavat aidosti hyvää. Minä en sitä usko. Sen verran pahansuopaa on monen muka hyvällä asialla kulkevan neuvojan teksti. Empatia puuttuu, ja silloin ei ole edellytyksiä auttaa ketään.

No kerropa että mitä siihen sitten pitää vastata kun tällainen köyhä valittaa päin naamaa että miten sitä rahaa oikein saisi säästettyä, miten saisi lisätienestejä, miten pystyisi halvemmalla syömään terveellisempää ruokaa?

No silloinhan on loistotilaisuus päästä pätemään ja antaa niitä neuvoja, jos niitä ihan erikseen kysytään!

Siitähän tässä ei ollut kyse, etteikö saisi neuvoa jos neuvoja pyydetään. Vaan siitä, että niitä neuvoja sännätään listaamaan tällaiseenkin ketjuun, jonka aloituksessa lukee "etuoikeutettujen neuvot satuttavat". On siis kiire jälleen päästä satuttamaan ja ennen kaikkea puhua aiheen ohi.

Ylipäätään on typerää antaa jotain yleispäteviä neuvoja "köyhille". Köyhiä on monenlaisia, jokainen erilaisessa tilanteessa. Eipä tuo mikään valtava innovaatio ole, marjojen keruu. Eiköhän jokainen pienituloinen, jolla on siihen oikeasti mahdollisuus ja joka marjoja tarvitsee, osaa niitä ilman neuvojakin kerätä. Päivänselvien neuvojen antaminen antaa neuvojasta hieman yksinkertaisen kuvan. On köyhiä, jotka käyvät kahdessa työssä. Ei siinä jää aikaa marjastamiseen. On vakavasti sairaita köyhiä, joiden liikuntakyky on rajoittunut. On köyhiä, joilla on pieniä lapsia, eikä mahdollisuutta saada niitä hoitoon. On köyhiä, jotka nollasopparilla päivystävät kotona odottamassa työvuoroa, eivätkä voi lähteä haahuilemaan erämaihin. On opiskelijoita, jotka paahtavat täysillä aamusta iltaan.

Toivon kokemusperäistä tietämystä köyhyydestä kaikille niille, jotka ovat neuvojaan pyytämättä tyrkyttäneet. Olisi tärkeää päästä testaamaan omia neuvojaan käytännössä.

Täälläkin on kyllä moni suhtautunut aika ylimielisesti esim. tähän marjastukseen. Että ei kannata kun eihän niistä saa edes energiaa ja monivitamiinitableteista saa sitten ne hivenaineet. Ei kannata kun marjastus vie energiaa ja se pitäisi sitte korvata jollain muulla. Sieneen ei voi mennä kun ei tunne sieniä ja hirvikärpäsiäkin saattaa olla. Ymmärrän että on erilaisia tilanteita, mutta aika monilla kyse on oikeasti vain laiskuudesta ja viitseliäisyydestä.

Ei se mitään ylimielisyyttä ole, jos toteaa realiteetit, että ei kannata marjastaa, jos ei kerran kannata. Jos ei siitä nauti tai marjametsät on liian kaukana. Vitamiinit on tosiaan aika edullisia, säästettyjen bussilippujen hinnalla saa.

Se taas on aivan helvetin ylimielistä, että ollaan tietävinään muiden puolesta, että näiden pitäisi marjastaa. Jokainen tekee omat ratkaisunsa. Ketään halukasta ei ole estetty marjastamasta, joten ketään ei pitäisi myöskään pakottaa marjastamaan. Mutta marjastus näyttää olevan joillekin sen verran pakkomielteistä, että sitä kantaa ei järkipuheella muuteta. Varmaan jotain lapsuuden traumoja taustalla, isä hakannut risulla kintut verille, jos ei ole tuotu metsästä ämpäreittäin puolukoita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käykö kaikki sienet? Sienen tunnistan, mutta lajeja en. Käyn myös syksyn metsäreissun jälkeen terveysasemalla hoidattamassa itseni verorahoilla, hirvikärpäset tekee kipeitä tulehtuvia puremia mulle. Mutta sainpas pari sientä!

Sorry nyt mutta tällaiset kommentit kielii mun mielestä ihan uskomattomasta saamattomuudesta ja siitä ettei viitsitä laittaa tikkua ristiin vaan kaikki pitäisi tuoda tarjottimella ja valmiiksi pureskeltuna eteen. Netti sulta ilmeisesti löytyy kun kerran tälläkin palstalla pyörit. Surffaa av:n sijaan vaikka sieniopas.infoon ja ala opetella lajeja. Vielä parempi jos löytyy netillinen kännykkä niin voi metsässä sen sen sienen vieressäkin tarkistaa että mikä laji on kyseessä.

En ole tän kommentin kirjoittaja, mutta tälle mummolle tiedoksi että mun köyhyys loppuu parin vuoden päästä ja mielelläni maksan sulle veroista vaipparahaa, että pääset metsään ja voin ostaa keräämäsi sienet ja marjat kaupan hyllyltä.

Kenelle mummolle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jäin oikein miettimään tuota “etuoikeutettua“.

Melko pienipalkkainen määräaikainen pätkätyö, jatkuva kiire ja väsymys, ei aikaa perheelle, joka kuukausi tuskaillaan rahan kanssa. No, kai tämä on sitten etuoikeutettua.

Ei varmaan tarkoiteta sinua.

Etuoikeutettu= varakkaaseen perheeseen syntyvä, jonka vanhemmilla paljon hyviä suhteita. Koskaan ei tarvitse kokea puutetta mistään ja ajatellaan, että etuoikeutetusti kaikki asiat kuuluvat itselle ja niinhän se usein meneekin!  Ei nähdä esim. sitä, että itse pääsee usein huomattavasti helpommalla kuin muut(vanhempien taloudellinen tuki ja suhteet työmarkkinoilla mm.) ja tästä huolimatta syyllistää esim. työttömiä näiden tilanteesta. 

Suhteilla ja rahalla pääsee, niin se vain on ja kaikilla ei ole samoja mahdollisuuksia menestyä, vaikka kuinka yrittäisi. Epäreilua? Kyllä, mutta voitaisiin nyt edes se köyhien ja työttömien syyttely lopettaa!

Niin kai sitten. Toisaalta on hassu ajatus, että elämässä pärjänneet olisivat automaattisesti rikkaista perheistä eikä pärjäämisellä olisi mitään tekemistä esim älykkyyden tai ahkeruuden kanssa. Suurin osa ihmisistä ei oman kokemukseni mukaan ole mitään kultapossukerhon jälkeläisiä, vaikka pieni osa olisikin. Kaikki vastakkainasettelu on lähtökohtaisesti muutenkin aika turhaa.

Mutta siis olen tuo pienituloinen... olen joutunut elämässä oikeasti keksimään paljon säästövinkkejä. Opettelemaan pennin venyttämistä jne. Väitän olevani aika hyvä säästämisessä ja pienten lisätulojen keksimisessä. Voisin hyvin jakaa vinkkejä, mutta jätän jakamatta juuri tämän kummallisen asenneilmapiirin vuoksi. Sitä muuttuu jotenkin etuoikeutetuksi väistämättä ihmisten silmissä, jos jossain onnistuu, vaikka se olisi niinkin mitätöntä kuin pienistä tuloista säästäminen uusiin talvikenkiin.

Omituista.

Se on todellakin näin. Oli kuinka pienestä asiasta hyvänsä kyse, jos onnistut, olet joku muka "etuoikeutettu" eikä ainakaan ole omasta kyvykkyydestäsi kiinni. En ollenkaan kiistä, etteikö löytyisi kapeakatseisia ihmisiä, jotka eivät elämässään ole mitään vaikeuksia joutuneet kohtaamaan ja porskuttavat vaan suhteilla/perheen rahoilla, mutta ahkerista ja idearikkaista ihmisistä on mielestäni aika turha käyttää tuollaisia halveksivia termejä.

Mallia sen sijaan kannattaisi ottaa, jos suinkaan mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käykö kaikki sienet? Sienen tunnistan, mutta lajeja en. Käyn myös syksyn metsäreissun jälkeen terveysasemalla hoidattamassa itseni verorahoilla, hirvikärpäset tekee kipeitä tulehtuvia puremia mulle. Mutta sainpas pari sientä!

Sorry nyt mutta tällaiset kommentit kielii mun mielestä ihan uskomattomasta saamattomuudesta ja siitä ettei viitsitä laittaa tikkua ristiin vaan kaikki pitäisi tuoda tarjottimella ja valmiiksi pureskeltuna eteen. Netti sulta ilmeisesti löytyy kun kerran tälläkin palstalla pyörit. Surffaa av:n sijaan vaikka sieniopas.infoon ja ala opetella lajeja. Vielä parempi jos löytyy netillinen kännykkä niin voi metsässä sen sen sienen vieressäkin tarkistaa että mikä laji on kyseessä.

Ei se noin yksinkertaista ole. Itse olen yrittänyt opetella tunnistamaan sieniä. Taidan olla tosi tyhmä tai liian varovainen, mutta en osaa kuin kaikkein helpoimmat. Dialyysit oli ennen täynnä myrrysieniä vahingossa syöneitä. Joo ja ei ole puhelimessa nettiä. Kerään kyllä kantarellejä ja suppilovahveroita ja tatteja. Se on harvoin onnistuvaa huvia, ei ratkaisu ongelmiini.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvasin, että marjajankutukseksi menee. Mieluummin olisin lukenut arvioita siitä, millaiset ihmiset näitä neuvojaan omahyväisinä esittävät? Ovatko he muissakin asioissa sosiaalisesti kyvyttömiä? Millainen lapsuus heillä oli - eikö rakastettu ilman suorittamista? Miksi he niin kärkkäästi ovat muita neuvomassa ja toisten asioihin puuttumassa? Eikö heillä ole omaa elämää, jota hoitaa? Haluavatko he kokea itsensä tarpeellisiksi ja onnistuneiksi?

Tuolla jo olikin aiemmin hieman pohdintaa siitä, että ns. parempiosaiset neuvojat tarkoittavat aidosti hyvää. Minä en sitä usko. Sen verran pahansuopaa on monen muka hyvällä asialla kulkevan neuvojan teksti. Empatia puuttuu, ja silloin ei ole edellytyksiä auttaa ketään.

No kerropa että mitä siihen sitten pitää vastata kun tällainen köyhä valittaa päin naamaa että miten sitä rahaa oikein saisi säästettyä, miten saisi lisätienestejä, miten pystyisi halvemmalla syömään terveellisempää ruokaa?

No silloinhan on loistotilaisuus päästä pätemään ja antaa niitä neuvoja, jos niitä ihan erikseen kysytään!

Siitähän tässä ei ollut kyse, etteikö saisi neuvoa jos neuvoja pyydetään. Vaan siitä, että niitä neuvoja sännätään listaamaan tällaiseenkin ketjuun, jonka aloituksessa lukee "etuoikeutettujen neuvot satuttavat". On siis kiire jälleen päästä satuttamaan ja ennen kaikkea puhua aiheen ohi.

Ylipäätään on typerää antaa jotain yleispäteviä neuvoja "köyhille". Köyhiä on monenlaisia, jokainen erilaisessa tilanteessa. Eipä tuo mikään valtava innovaatio ole, marjojen keruu. Eiköhän jokainen pienituloinen, jolla on siihen oikeasti mahdollisuus ja joka marjoja tarvitsee, osaa niitä ilman neuvojakin kerätä. Päivänselvien neuvojen antaminen antaa neuvojasta hieman yksinkertaisen kuvan. On köyhiä, jotka käyvät kahdessa työssä. Ei siinä jää aikaa marjastamiseen. On vakavasti sairaita köyhiä, joiden liikuntakyky on rajoittunut. On köyhiä, joilla on pieniä lapsia, eikä mahdollisuutta saada niitä hoitoon. On köyhiä, jotka nollasopparilla päivystävät kotona odottamassa työvuoroa, eivätkä voi lähteä haahuilemaan erämaihin. On opiskelijoita, jotka paahtavat täysillä aamusta iltaan.

Toivon kokemusperäistä tietämystä köyhyydestä kaikille niille, jotka ovat neuvojaan pyytämättä tyrkyttäneet. Olisi tärkeää päästä testaamaan omia neuvojaan käytännössä.

Täälläkin on kyllä moni suhtautunut aika ylimielisesti esim. tähän marjastukseen. Että ei kannata kun eihän niistä saa edes energiaa ja monivitamiinitableteista saa sitten ne hivenaineet. Ei kannata kun marjastus vie energiaa ja se pitäisi sitte korvata jollain muulla. Sieneen ei voi mennä kun ei tunne sieniä ja hirvikärpäsiäkin saattaa olla. Ymmärrän että on erilaisia tilanteita, mutta aika monilla kyse on oikeasti vain laiskuudesta ja viitseliäisyydestä.

Ei se mitään ylimielisyyttä ole, jos toteaa realiteetit, että ei kannata marjastaa, jos ei kerran kannata. Jos ei siitä nauti tai marjametsät on liian kaukana. Vitamiinit on tosiaan aika edullisia, säästettyjen bussilippujen hinnalla saa.

Se taas on aivan helvetin ylimielistä, että ollaan tietävinään muiden puolesta, että näiden pitäisi marjastaa. Jokainen tekee omat ratkaisunsa. Ketään halukasta ei ole estetty marjastamasta, joten ketään ei pitäisi myöskään pakottaa marjastamaan. Mutta marjastus näyttää olevan joillekin sen verran pakkomielteistä, että sitä kantaa ei järkipuheella muuteta. Varmaan jotain lapsuuden traumoja taustalla, isä hakannut risulla kintut verille, jos ei ole tuotu metsästä ämpäreittäin puolukoita.

Tuota noin... vitamiinit ja lisäravinteet ei kyllä todellakaan ole mitään edullisia. Lisäksi ovat siinä mielessä ihan turhaa rahanmenoa, että samat aineet saa oikeasta ja kunnollisesta ruuastakin.

Mikähän siinä on, kun ennen töissä ollessani kävin paljon useammin metsässä marjastamassa ja sienessä? Se oli silloin jotenkin helppoa. Ehkä auto ja terveys auttoi asiaa. Jotenkin se köyhyys on minussa tuohon asiaan vaikuttanut.

.

Ihme homma, tajuaakohan keskustelijat, että ihan jokaisen, joka nyt ei ihan rahassa kylve, täytyy Suomessa miettiä mitä hankitaan, milloin, kenelle perheessä, mistä tingitään jnejne. Niin miksi köyhän työttömän elämä on niiiiiin vaikeaa, jos joutuu tällaista pohdintaa tekemään? Mutta tavallinen keskituloinen on joku etuoikeutettu? Huoh.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käykö kaikki sienet? Sienen tunnistan, mutta lajeja en. Käyn myös syksyn metsäreissun jälkeen terveysasemalla hoidattamassa itseni verorahoilla, hirvikärpäset tekee kipeitä tulehtuvia puremia mulle. Mutta sainpas pari sientä!

Sorry nyt mutta tällaiset kommentit kielii mun mielestä ihan uskomattomasta saamattomuudesta ja siitä ettei viitsitä laittaa tikkua ristiin vaan kaikki pitäisi tuoda tarjottimella ja valmiiksi pureskeltuna eteen. Netti sulta ilmeisesti löytyy kun kerran tälläkin palstalla pyörit. Surffaa av:n sijaan vaikka sieniopas.infoon ja ala opetella lajeja. Vielä parempi jos löytyy netillinen kännykkä niin voi metsässä sen sen sienen vieressäkin tarkistaa että mikä laji on kyseessä.

Ei se noin yksinkertaista ole. Itse olen yrittänyt opetella tunnistamaan sieniä. Taidan olla tosi tyhmä tai liian varovainen, mutta en osaa kuin kaikkein helpoimmat. Dialyysit oli ennen täynnä myrrysieniä vahingossa syöneitä. Joo ja ei ole puhelimessa nettiä. Kerään kyllä kantarellejä ja suppilovahveroita ja tatteja. Se on harvoin onnistuvaa huvia, ei ratkaisu ongelmiini.

Edelleen kukaan ei väitä, että marjastaminen tai sienestäminen olisi mikään ratkaisu. Se voi olla keino säästää - yksi monien joukossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

millaiset ihmiset näitä neuvojaan omahyväisinä esittävät? Ovatko he muissakin asioissa sosiaalisesti kyvyttömiä? Millainen lapsuus heillä oli - eikö rakastettu ilman suorittamista? Miksi he niin kärkkäästi ovat muita neuvomassa ja toisten asioihin puuttumassa? Eikö heillä ole omaa elämää, jota hoitaa? Haluavatko he kokea itsensä tarpeellisiksi ja onnistuneiksi?

No mulla on se aiemmin mainitsemani lapsuudenystävä. Eipä me hirveästi enää tavata kun jutunaiheet on aina samat. Hän kokee oikeudekseen arvostella parempiosaisia ja nostaa itsensä heidän yli parempana ihmisenä. Eihän ne hienoissa töissä olevat ole kuin rahan perään. En mä näistä nokkiinkaan osaa ottaa, ilmeisesti pitäisi kun kaveri pilkkaa päin näköä.

Kyllä minäkin hänelle joskus kerroin mitä itse teen saadakseni rahat riittämään...just näitä ruokaa laitan itse, säilön syksyllä, ostan kerralla kalliimmat kengät kun kestävät paremmin. Näihin aikoihin minä elin opintotuella, kesät parhaaseen lama-aikaan toimeentulotuella ja hän kotihoidon tuella. Siis kerroin ihan sillä ajatuksella että asiasta ois voinut keskutella, ehkä itsekin olisin saanut toisenlaisia vinkkejä...mutta keskustelu tyrhetyi aina siihen että en mää voi ja ei meidänlaiset pysty.

Jossain kohden kun siihen fillarin renkaaseenkaan ei saanut ilmaa laitettua... niin aloin olla vaiti. Tajusin että turha hänelle on sanoa että jos ei 5 markan pumppua saa ostettua niin huoltsikka on 2 km päässä.  Liikuin itsekin siihen aikaan pyörällä, mulla olisi ollut pumppu pihalla, mutta eipä hän saanut persettään sohvasta irti.

Itse koin, että  meillä oli samanlaiset lähtökohdat: asuttiin samassa lähiössä, kummankaan vanhemmat ei ole koskaan ollut työttömänä. Mun äidillä oli paremmat tulot, kaverin vanhemmilla oli vanha suvun paikkaa mökkinä ja muuta vastaavaa mihin äitini varat ei silloin riittäneet. Kaveri sai aikuistuttuaan kotoaan jelppiä, minä jouduin pärjäämään omin avuin.

Kaveri valitsi amiksen ja jäi valmistuttuaan laman aikaan kotiäidiksi. Minä lukion jälkeen kurssitin itseni paskaduuniin, sain opiskelupaikan ja sitämyöden hyväpalkkaisen työn ja siten musta tuli parempaa väkeä, omahyväinen, itsekäs ja empatiavammainen. En mä nyt mielestäni ihmisenä ihan niin  paljoa ole muuttunut.

Kyllä mä nykyisin jo uskon teoriat huono-osaisuuden periytyvyydestä.... asenne imetään äidinmaidossa.

No miksi ihmeessä yrität neuvoa tätä "ystävääsi"? Miksi edes kaveeraat hänen kanssaan? Selvästikään teillä ei ole mitään yhteistä etkä hänestä näytä edes pitävän.

Saahan tuollaisesta ystävästä kivasti nostetta omalle itsetunnolle. Ja voi sitten valittaa selän takana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvasin, että marjajankutukseksi menee. Mieluummin olisin lukenut arvioita siitä, millaiset ihmiset näitä neuvojaan omahyväisinä esittävät? Ovatko he muissakin asioissa sosiaalisesti kyvyttömiä? Millainen lapsuus heillä oli - eikö rakastettu ilman suorittamista? Miksi he niin kärkkäästi ovat muita neuvomassa ja toisten asioihin puuttumassa? Eikö heillä ole omaa elämää, jota hoitaa? Haluavatko he kokea itsensä tarpeellisiksi ja onnistuneiksi?

Tuolla jo olikin aiemmin hieman pohdintaa siitä, että ns. parempiosaiset neuvojat tarkoittavat aidosti hyvää. Minä en sitä usko. Sen verran pahansuopaa on monen muka hyvällä asialla kulkevan neuvojan teksti. Empatia puuttuu, ja silloin ei ole edellytyksiä auttaa ketään.

No kerropa että mitä siihen sitten pitää vastata kun tällainen köyhä valittaa päin naamaa että miten sitä rahaa oikein saisi säästettyä, miten saisi lisätienestejä, miten pystyisi halvemmalla syömään terveellisempää ruokaa?

No silloinhan on loistotilaisuus päästä pätemään ja antaa niitä neuvoja, jos niitä ihan erikseen kysytään!

Siitähän tässä ei ollut kyse, etteikö saisi neuvoa jos neuvoja pyydetään. Vaan siitä, että niitä neuvoja sännätään listaamaan tällaiseenkin ketjuun, jonka aloituksessa lukee "etuoikeutettujen neuvot satuttavat". On siis kiire jälleen päästä satuttamaan ja ennen kaikkea puhua aiheen ohi.

Ylipäätään on typerää antaa jotain yleispäteviä neuvoja "köyhille". Köyhiä on monenlaisia, jokainen erilaisessa tilanteessa. Eipä tuo mikään valtava innovaatio ole, marjojen keruu. Eiköhän jokainen pienituloinen, jolla on siihen oikeasti mahdollisuus ja joka marjoja tarvitsee, osaa niitä ilman neuvojakin kerätä. Päivänselvien neuvojen antaminen antaa neuvojasta hieman yksinkertaisen kuvan. On köyhiä, jotka käyvät kahdessa työssä. Ei siinä jää aikaa marjastamiseen. On vakavasti sairaita köyhiä, joiden liikuntakyky on rajoittunut. On köyhiä, joilla on pieniä lapsia, eikä mahdollisuutta saada niitä hoitoon. On köyhiä, jotka nollasopparilla päivystävät kotona odottamassa työvuoroa, eivätkä voi lähteä haahuilemaan erämaihin. On opiskelijoita, jotka paahtavat täysillä aamusta iltaan.

Toivon kokemusperäistä tietämystä köyhyydestä kaikille niille, jotka ovat neuvojaan pyytämättä tyrkyttäneet. Olisi tärkeää päästä testaamaan omia neuvojaan käytännössä.

Täälläkin on kyllä moni suhtautunut aika ylimielisesti esim. tähän marjastukseen. Että ei kannata kun eihän niistä saa edes energiaa ja monivitamiinitableteista saa sitten ne hivenaineet. Ei kannata kun marjastus vie energiaa ja se pitäisi sitte korvata jollain muulla. Sieneen ei voi mennä kun ei tunne sieniä ja hirvikärpäsiäkin saattaa olla. Ymmärrän että on erilaisia tilanteita, mutta aika monilla kyse on oikeasti vain laiskuudesta ja viitseliäisyydestä.

Ei se mitään ylimielisyyttä ole, jos toteaa realiteetit, että ei kannata marjastaa, jos ei kerran kannata. Jos ei siitä nauti tai marjametsät on liian kaukana. Vitamiinit on tosiaan aika edullisia, säästettyjen bussilippujen hinnalla saa.

Se taas on aivan helvetin ylimielistä, että ollaan tietävinään muiden puolesta, että näiden pitäisi marjastaa. Jokainen tekee omat ratkaisunsa. Ketään halukasta ei ole estetty marjastamasta, joten ketään ei pitäisi myöskään pakottaa marjastamaan. Mutta marjastus näyttää olevan joillekin sen verran pakkomielteistä, että sitä kantaa ei järkipuheella muuteta. Varmaan jotain lapsuuden traumoja taustalla, isä hakannut risulla kintut verille, jos ei ole tuotu metsästä ämpäreittäin puolukoita.

Tuota noin... vitamiinit ja lisäravinteet ei kyllä todellakaan ole mitään edullisia. Lisäksi ovat siinä mielessä ihan turhaa rahanmenoa, että samat aineet saa oikeasta ja kunnollisesta ruuastakin.

No tuota noin. Kuivattua karpaloa tai mustikkaa saa ison pussillisen muutamalla eurolla. Ruokalusikallinen sitä puuroon niin siinä on samat vitamiinit.

Ja minä siis kerään pakastimen täyteen marjoja, ja oman pihan puiden omenista teen omenahillot. Ei ole siis mistään omista tekosyistä kyse. Mutta jos pelkästään edullisia vitamiineja tarvitsisin, helpommalla ja halvemmallakin pääsisin oikeilla ostovalinnoilla kuin hiki hatussa metsässä rämpimällä ja marjoja ja omenia survomalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

millaiset ihmiset näitä neuvojaan omahyväisinä esittävät? Ovatko he muissakin asioissa sosiaalisesti kyvyttömiä? Millainen lapsuus heillä oli - eikö rakastettu ilman suorittamista? Miksi he niin kärkkäästi ovat muita neuvomassa ja toisten asioihin puuttumassa? Eikö heillä ole omaa elämää, jota hoitaa? Haluavatko he kokea itsensä tarpeellisiksi ja onnistuneiksi?

No mulla on se aiemmin mainitsemani lapsuudenystävä. Eipä me hirveästi enää tavata kun jutunaiheet on aina samat. Hän kokee oikeudekseen arvostella parempiosaisia ja nostaa itsensä heidän yli parempana ihmisenä. Eihän ne hienoissa töissä olevat ole kuin rahan perään. En mä näistä nokkiinkaan osaa ottaa, ilmeisesti pitäisi kun kaveri pilkkaa päin näköä.

Kyllä minäkin hänelle joskus kerroin mitä itse teen saadakseni rahat riittämään...just näitä ruokaa laitan itse, säilön syksyllä, ostan kerralla kalliimmat kengät kun kestävät paremmin. Näihin aikoihin minä elin opintotuella, kesät parhaaseen lama-aikaan toimeentulotuella ja hän kotihoidon tuella. Siis kerroin ihan sillä ajatuksella että asiasta ois voinut keskutella, ehkä itsekin olisin saanut toisenlaisia vinkkejä...mutta keskustelu tyrhetyi aina siihen että en mää voi ja ei meidänlaiset pysty.

Jossain kohden kun siihen fillarin renkaaseenkaan ei saanut ilmaa laitettua... niin aloin olla vaiti. Tajusin että turha hänelle on sanoa että jos ei 5 markan pumppua saa ostettua niin huoltsikka on 2 km päässä.  Liikuin itsekin siihen aikaan pyörällä, mulla olisi ollut pumppu pihalla, mutta eipä hän saanut persettään sohvasta irti.

Itse koin, että  meillä oli samanlaiset lähtökohdat: asuttiin samassa lähiössä, kummankaan vanhemmat ei ole koskaan ollut työttömänä. Mun äidillä oli paremmat tulot, kaverin vanhemmilla oli vanha suvun paikkaa mökkinä ja muuta vastaavaa mihin äitini varat ei silloin riittäneet. Kaveri sai aikuistuttuaan kotoaan jelppiä, minä jouduin pärjäämään omin avuin.

Kaveri valitsi amiksen ja jäi valmistuttuaan laman aikaan kotiäidiksi. Minä lukion jälkeen kurssitin itseni paskaduuniin, sain opiskelupaikan ja sitämyöden hyväpalkkaisen työn ja siten musta tuli parempaa väkeä, omahyväinen, itsekäs ja empatiavammainen. En mä nyt mielestäni ihmisenä ihan niin  paljoa ole muuttunut.

Kyllä mä nykyisin jo uskon teoriat huono-osaisuuden periytyvyydestä.... asenne imetään äidinmaidossa.

No miksi ihmeessä yrität neuvoa tätä "ystävääsi"? Miksi edes kaveeraat hänen kanssaan? Selvästikään teillä ei ole mitään yhteistä etkä hänestä näytä edes pitävän.

Saahan tuollaisesta ystävästä kivasti nostetta omalle itsetunnolle. Ja voi sitten valittaa selän takana.

Ahaa, siis pitäisi hylätä lapsuudenystävä, koska tällä on elämässään vaikeaa? Mitäköhän palstaraati sellaisesta tuumaisi... (juu, ei voi toimia oikein, ei millään)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvasin, että marjajankutukseksi menee. Mieluummin olisin lukenut arvioita siitä, millaiset ihmiset näitä neuvojaan omahyväisinä esittävät? Ovatko he muissakin asioissa sosiaalisesti kyvyttömiä? Millainen lapsuus heillä oli - eikö rakastettu ilman suorittamista? Miksi he niin kärkkäästi ovat muita neuvomassa ja toisten asioihin puuttumassa? Eikö heillä ole omaa elämää, jota hoitaa? Haluavatko he kokea itsensä tarpeellisiksi ja onnistuneiksi?

Tuolla jo olikin aiemmin hieman pohdintaa siitä, että ns. parempiosaiset neuvojat tarkoittavat aidosti hyvää. Minä en sitä usko. Sen verran pahansuopaa on monen muka hyvällä asialla kulkevan neuvojan teksti. Empatia puuttuu, ja silloin ei ole edellytyksiä auttaa ketään.

No kerropa että mitä siihen sitten pitää vastata kun tällainen köyhä valittaa päin naamaa että miten sitä rahaa oikein saisi säästettyä, miten saisi lisätienestejä, miten pystyisi halvemmalla syömään terveellisempää ruokaa?

No silloinhan on loistotilaisuus päästä pätemään ja antaa niitä neuvoja, jos niitä ihan erikseen kysytään!

Siitähän tässä ei ollut kyse, etteikö saisi neuvoa jos neuvoja pyydetään. Vaan siitä, että niitä neuvoja sännätään listaamaan tällaiseenkin ketjuun, jonka aloituksessa lukee "etuoikeutettujen neuvot satuttavat". On siis kiire jälleen päästä satuttamaan ja ennen kaikkea puhua aiheen ohi.

Ylipäätään on typerää antaa jotain yleispäteviä neuvoja "köyhille". Köyhiä on monenlaisia, jokainen erilaisessa tilanteessa. Eipä tuo mikään valtava innovaatio ole, marjojen keruu. Eiköhän jokainen pienituloinen, jolla on siihen oikeasti mahdollisuus ja joka marjoja tarvitsee, osaa niitä ilman neuvojakin kerätä. Päivänselvien neuvojen antaminen antaa neuvojasta hieman yksinkertaisen kuvan. On köyhiä, jotka käyvät kahdessa työssä. Ei siinä jää aikaa marjastamiseen. On vakavasti sairaita köyhiä, joiden liikuntakyky on rajoittunut. On köyhiä, joilla on pieniä lapsia, eikä mahdollisuutta saada niitä hoitoon. On köyhiä, jotka nollasopparilla päivystävät kotona odottamassa työvuoroa, eivätkä voi lähteä haahuilemaan erämaihin. On opiskelijoita, jotka paahtavat täysillä aamusta iltaan.

Toivon kokemusperäistä tietämystä köyhyydestä kaikille niille, jotka ovat neuvojaan pyytämättä tyrkyttäneet. Olisi tärkeää päästä testaamaan omia neuvojaan käytännössä.

Täälläkin on kyllä moni suhtautunut aika ylimielisesti esim. tähän marjastukseen. Että ei kannata kun eihän niistä saa edes energiaa ja monivitamiinitableteista saa sitten ne hivenaineet. Ei kannata kun marjastus vie energiaa ja se pitäisi sitte korvata jollain muulla. Sieneen ei voi mennä kun ei tunne sieniä ja hirvikärpäsiäkin saattaa olla. Ymmärrän että on erilaisia tilanteita, mutta aika monilla kyse on oikeasti vain laiskuudesta ja viitseliäisyydestä.

Ei se mitään ylimielisyyttä ole, jos toteaa realiteetit, että ei kannata marjastaa, jos ei kerran kannata. Jos ei siitä nauti tai marjametsät on liian kaukana. Vitamiinit on tosiaan aika edullisia, säästettyjen bussilippujen hinnalla saa.

Se taas on aivan helvetin ylimielistä, että ollaan tietävinään muiden puolesta, että näiden pitäisi marjastaa. Jokainen tekee omat ratkaisunsa. Ketään halukasta ei ole estetty marjastamasta, joten ketään ei pitäisi myöskään pakottaa marjastamaan. Mutta marjastus näyttää olevan joillekin sen verran pakkomielteistä, että sitä kantaa ei järkipuheella muuteta. Varmaan jotain lapsuuden traumoja taustalla, isä hakannut risulla kintut verille, jos ei ole tuotu metsästä ämpäreittäin puolukoita.

Tuota noin... vitamiinit ja lisäravinteet ei kyllä todellakaan ole mitään edullisia. Lisäksi ovat siinä mielessä ihan turhaa rahanmenoa, että samat aineet saa oikeasta ja kunnollisesta ruuastakin.

Lisäravinteista en tiedä, mutta ne vitamiinit, joista marjoista saa, saa halvalla purkistakin. Kuituakin saa halvalla, kaupasta. Marjastus voi olla kiva harrastus, mutta edelleenkään: kellään köyhällä ei ole velvollisuutta marjastaa vain siksi, että sinä haluaisit. Turhanpäiväistä jankkaamista tässä vaiheessa, kun ollaan jo sivulla 14. Usko jo, kaikki eivät aio elää sinun tavallasi ja sille et voi mitään. Hyvää päivänjatkoa.