Miksi se että joku valitsee kotiäitiyden uran sijasta, herättää niin monissa niin vihaisia ja katkeria tunteita?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä arvostan kotiäitejä. Ihan yhtä paljon kuin koti-isiäkin.

Mitenkäs te, palstan kotiäidit? Kai arvostatte yhtä lailla myös miehiä, jotka tykkäävät olla kotona kun lapset tulevat koulusta, kokkailla ruokaa ja vaikka neuloa perheelle. 

Miksi en arvostaisi?

Ap

Vuosikausien kotiäitiys ja avioliiton ja miehen tulojen varaan jättätyminen on yksinkertaisesti todella tyhmää. Eri asia jos on itse varakas. Kun tulee ero 15 vuoden jälkeen, ei ole mitään saumaa enää työllistyä. Siinä sitten ollaan ilman ammattitaitoa, tuloja ja vanhana ilman eläkettä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä arvostan kotiäitejä. Ihan yhtä paljon kuin koti-isiäkin.

Mitenkäs te, palstan kotiäidit? Kai arvostatte yhtä lailla myös miehiä, jotka tykkäävät olla kotona kun lapset tulevat koulusta, kokkailla ruokaa ja vaikka neuloa perheelle. 

Miksi en arvostaisi?

Ap

Hienoa että arvostat. En ole lukenut koko ketjua läpi, joten en tiedä, oletko tarjonnut miehellesi tällaista mahdollisuutta, ja onko hän ottanut sitä vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Itse haluaisin olla kotiäiti mutta mietin mistä ihmiset saa silloin rahaa elääkseen? Tottakai on tukia mutta riittävätkö ne? Pitääkö mies raha-asiat kunnossa?

Avioliittolain mukaan puolisoilla on keskenäinen elatusvelvollisuus. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitse vaan. Mutta pliis älä tule itkemään mulle miten raskasta se on. Mä teen sun hommat JA käyn kodin ulkopuolella töissä. Multa ei nyt vaan riitä sulle sympatiaa kun teet puolet siitä mitä minä.

Olet siis äiti kun vertaat itseäsi kotiäitiin? Joku ne sunkin lapset hoitaa ja ruokkii. Arvostat varmaan suuresti heitäkin kun tekevät "puolet siitä mitä sinä".

Niin. Edelleenkin lapseni ovat jo kouluiässä, mutta niinpä ovat monen tuntemani kotiäidinkin. Tuo tässä ketjussa joka on ollut 16 v kotona tuskin hoitaa alle kouluikäistä. Ja kyllä minä teen lapsilleni aamupalan ja iltaruuan, pesen pyykit, siivoan, vien harrastuksiin ja lääkäriin jne. En nyt oikein jaksa uskoa että lounaan valmistus kotona ja ulkoilu lasten kanssa vastaa minun 8:39-18:00 työpäivääni kodin ulkopuolella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska kotiäideistä kuvitellaan että he käyttävät päivät sohvalla istumiseen ja telkkarin katsomiseen. Itselläni on neljä lasta ja joskus minulta kysytään miten saat aikasi kulumaan. Oikeasti tilanne on se, että mitään omaa aikaa tai vapaita hetkiä ei minulla ole ennen kun lapset on nukkumassa. En saa millään tehtyä päivän aikana kaikkea sitä mitä pitäisi.

Se on totta että tuossa neljässä on jo niin monta eri-ikäistä että jokainen vaatii oman huvituksensa.  Helpointa olisi että veisit pari vanhempaa tarhaan jotta saisivat leikkiä ja purkaa energiaa.  Se olisi varmasti myös lasten etu koska en usko että pystyt heitä kaikkia huomioimaan tarpeeksi koko ajan.

Ihan ohiksena - tässäkin ketjussa on ihmetelty, miksei kotiäitien ammattia arvosteta. Ehkä siksi, että perhepäivähoitajilta vaaditaan oletuksena neljän alle kouluikäisen huomioimista, päiväkodin henkilökunnalta vielä paljon useampien.

Ei voi tietenkään verrata ammattikasvattajan ja oman vanhemman panosta. Vanhempi on se korvaamaton. Juuri siksi pitäisikin jokaisen miettiä tarkkaan, minkä verran lapsia jaksaa kasvattaa.

Mua ei ole ikinä kiinnostanut pennin vertaa onko joku kotiäiti tai ei, mutta useimmiten nuo kotiäidit jaksavat tuoda asiaansa esille. Ja itse olen kokenut tuon asetelman jotenkin toisinpäin; kotiäidillä on ollut hirveä tarve lähteä arvostelemaan toisella tavalla valinneen päätöksiä "mä en koskaan voisi jättää NIIIN PIENIÄ lapsia vieraalle" jne. 

Mutta joka tapauksessa; mua ei sun valinnat kiinnosta, mua ei myöskään juurikaan napostele selitellä muille omia valintojani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hahaha haha ai tekee kotiäiti vähintään yhtä paljon töitä kuin uraäiti? Uraäiti tee jo parhaimmillaan rankkaa ja kuormittavaa työtä 8 h + työmatkat 1 h. Tämän lisäksi äiti herää aikaisin, laittaa lapset tarhakuntoon ja roudaa lapset hoitoon (mahd yli puolen tunnin lisäaika tästä). Päivässä siis vajaa 10 h jo työhön+hoitoon.

Illalla pitää laittaa ruokaa, käydä kaupassa, pestä pyykit ja siivota. Siis näitä juttuja, joita kotiäiti voinut näkertää koko päivän. Kotiäiti toki toivottavasti ulkoiluttaa ja leikittää lastaan, mutta aivan varmasti se lapsi nukkuu välillä päikkärit ja leikkii myös itsekseen sen 10 h aikana, joka työäidillä menee työhön + työmatkoihin + tarhaan viemiseen.

No olisko sun pitänyt jättää ne lapset tekemättä, jos jo matkat tarhaankin lasketaan työtunteihin. Luulis että ne on päivän parhaimpia hetkiä, ottaen huomioon että ne on päivässä niitä harvoja hetkiä kun edes näet lapsiasi tuolla työtahdilla.

Hassua myös miten luonnehdit sinun tekemää hoito - ja kotityötä rankaksi duuniksi ja kun kotiäiti tekee saman se on "näkertämistä". Minä teen kuitenkin kotona paljon sellaista jonka sun puolesta taas tekee päiväkodin henkilökunta.

Me ollaan herätty aamulla klo. 5-7 siitä saakka kun esikoinen syntyi. Saako aikaisin heräämisestä jotain lisäpisteitä?

Ap

Oon ohis, mutta mun työaika alkaa klo 5.30 toisessa kaupungissa. Olen kateellinen, että kotiäidit saa nukkua noin pitkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pin kirjoitti:

kai se jonain uhkana nähdään, en tiedä. Itseäni ei mitenkään ärsytä jos jossain perheessä pystytään kustantamaan toisen kotonaolo ja vielä toinen on sellainen, joka sitä oikeasti haluaa. Hyvä juttu heille, mä en jaksaisi vaan olla kotona ja mua estelee vaan se oma halu tehdä jotain muutakin. Pysyn järjissäni kun käyn töissä/opiskelen. Vauva syntyy taas tammikuun alussa ja koulu alkaa heti 16.1 :D

Miten sä kuvittelet pystyväs käymään koulua neljän alle kouluikäsen kakaran kanssa univelkoineen kaikkineen kun ennenkin on opiskelu/perhekuviot ottaneet koville? Sitäpaitsi aika itsekästä ruveta heti puurtamaan koulun/töiden kimpussa. Vastasyntynyt tarvii äitiään kipeästi ja tiiviisti ja kun on monta muutakin lasta niin huh huh. Miten organisoit huomiota tarpeeksi kaikielle lapsille? Tuolla lailla niitä itkuisia ja epätasapainoisia lapsia kasvaa. 

Juurikin näin. Vauva on pieni vain HETKEN. Miksei häneen sitten keskittyisi sen hetken ajan intensiivisesti etenkin, kun tiedämme kuinka merkityksellistä se hänen kehitykselleen on. Äidillä taasen on koko loppuelämä aikaa suorittaa omia projektejaan. 

Lapsi on vauva vuoden. Sen ajan lähes kaikki ovat kotona. Se ei tarkoita, että olisi valinnut uran sijasta vähintään 10 vuoden kotiäitiyden.

Nyt en enää löydä sitä viestiä, mutta pisti silmään jonkun tulkinta avioliittolaista "avioliitossa on elatusvelvollisuus". Juu, mutta kommentoijalta unohtui lakitekstin jatko, jossa todetaan, että kumpikin puoliso on velvollinen osallistumaan perheen elatukseen kykyjensä mukaan.

Mielellään vaan tuudittaudutaan siihen, että miehen pitää elättää.

En ole mies, vaan pitkän työuran ja lapseni kasvattanut nainen.

Vierailija kirjoitti:

Ihmeellistä, kuinka tämä aihe nähdään edelleenkin joko-tai-kysymyksenä. On olemassa monia tapoja yhdistää perhe ja töissäkäynti. Meillä hyvä ratkaisu on ollut jakaa vanhempain- ja hoitovapaat, eikä yksikään lapsista ole mennyt ihan pieninä hoitoon. Sekä minulla että miehelläni on liukuva työaika ja mahdollisuus tehdä osittain etätyötä. Tällä hetkellä menen itse töihin seitsemäksi ja lopetan kolmen maissa, mies taas menee yhdeksäksi ja lopettelee lopettelee yleensä viideltä. Näin kolmena päivänä viikossa, kumpikin meistä tekee yhden etäpäivän viikossa.

Näin koululaisillamme on sekä aamulla että iltapäivällä aikuinen kotona, eikä kuopuksen tarvitse olla pitkiä päiviä hoidossa.

Monessa asiantuntija-ammatissa liukuvan työajan ja etätöiden käyttö on mahdollista, ja tätä tuntuu olevan vaikea ymmärtää niiden, joilla mahdollisuutta ei ole. On toki ymmärrettävää, että esim. 3-vuorotyötä tehtaalla tai sairaalassa tekevä jää kotiin vuosiksi, koska samanlaista mahdollisuutta työn järjestämiseksi ei ole.

!

Juuri noin. Minäkin olen yleensä töissä 7-15, tämän jälkeen lasteni käytettävissä. Menevät nukkumaan ysin maissa, joten yhteisiä hereilläolotunteja tulee noin 5-6. (Plus perhepeti). Koska porrastamme miehen kanssa usein haut ja viennit, niin lapset saavat kotona usein niin aamupalan kuin välipalan kuin illallisen kuin iltapalankin. Lasten mentyä nukkumaan jatkamme usein töitä kotona. Lasten sairastellessa, teen myös etätöitä. Nukuin rehellisesti kotiäitinä enemmän (vaikka vauva-aika) kuin nukun nyt työssäkäyvänä. Kello 23 olen usein laittamassa valmiiksi seuraavan päivän vaatteita ja päiväkotireppuja. Pyykkiä tulee enemmän, koska työvaatteet. Tiskiä kertyy ja ruoanlaittoa, kuten edellä kävi ilmi, vaikka toki lounasta ei tarvitse tehdä. Lasten päiväuniajan teen töitä työpaikalla, toisin kuin kotona ollessa.

Olin nelisen vuotta kotiäitinä, joten tiedän senkin puolen, mutta todellakaan ei kotitöiden määrä mitenkään merkittävästi vähentynyt töihin mentyä. Valitettavasti.

Vierailija kirjoitti:

Ihmeellistä, kuinka tämä aihe nähdään edelleenkin joko-tai-kysymyksenä. On olemassa monia tapoja yhdistää perhe ja töissäkäynti. Meillä hyvä ratkaisu on ollut jakaa vanhempain- ja hoitovapaat, eikä yksikään lapsista ole mennyt ihan pieninä hoitoon. Sekä minulla että miehelläni on liukuva työaika ja mahdollisuus tehdä osittain etätyötä. Tällä hetkellä menen itse töihin seitsemäksi ja lopetan kolmen maissa, mies taas menee yhdeksäksi ja lopettelee lopettelee yleensä viideltä. Näin kolmena päivänä viikossa, kumpikin meistä tekee yhden etäpäivän viikossa.

Näin koululaisillamme on sekä aamulla että iltapäivällä aikuinen kotona, eikä kuopuksen tarvitse olla pitkiä päiviä hoidossa.

Monessa asiantuntija-ammatissa liukuvan työajan ja etätöiden käyttö on mahdollista, ja tätä tuntuu olevan vaikea ymmärtää niiden, joilla mahdollisuutta ei ole. On toki ymmärrettävää, että esim. 3-vuorotyötä tehtaalla tai sairaalassa tekevä jää kotiin vuosiksi, koska samanlaista mahdollisuutta työn järjestämiseksi ei ole.

Pikku kommenttina siihen, kun joku totesi tuntevansa kotiäiti-lääkärin: toivottavasti kovin moni 200 000 € lääkärikoulutuksen hankkinut ei heitä sitä romukoppaan jäämällä _pysyvästi_ kotiin - siihen nimittäin ei tällä maalla ole varaa!

Tämäpä juuri! Jos lastenhoitaja-lähärit jäävät kotiin ei niin yhteiskunnalle kallista, mutta akateemisen kalliin koulutuksen hankkineiden kyllä pitäisi ilmaisen koulutuksensa vuoksi yrittää edes työllistyä. Ja kun Ruotsin malli, missä vanhempaislomia jaetaan lain pakottamana jalkautuu piakkoin Siomeen käy ehkä hieman hankalammaksi tuollainen kotiäiti "ammattina", vaan on välillä kotiäiti ja välillä koti-isä kotona. Reilumpaa myös miehiä kohtaan, hekin saavat viettää enemmän aikaa lasten kanssa - ja perheen dynamiikka pysyy terveempänä, nainen ei kontrolloi kaikkea kotona, vaan molemmat voivat vaikuttaa rutiineihin. Suurin osa täällä palstalla miesten osallistumattomuudesta kotitöihin valittavista naisista on sanonut kehnojen roolien muokkautuneen heidän pitkien kotijaksojen aikana, eikö tuossa jo syy jakaa kotonaolemista?

Olen kotiäidin kasvatti, äitini taisi olla kotona sen 15 vuotta elämästäni, kunnes meni kouluun ja siitä sitten töihin. Lapsuudestani ei puuttunut mitään ja oli mukavaa, mutta muistan kuinka vähän isääni näin. Isäni oli aina töissä siis nyt puhutaan 6 päivää viikkossa 12-15 tuntia, tähän syynä oli se, että äitini halusi olla kotiäiti. Isä on sen myötänyt suoraan, äiti vain muistelee miten ihania muistoja hänellä on meistä pienenä. Raha ei olisi muuten riittänyt kuusi henkisen perheen elättämiseen. Nyt minulla on hyvä ja läheinen suhde oman isäni kanssa.

Itse haluan, että lapsillani on myös isä arkipäivissä mukana. Koen myös olevani aivan yhtä vastuussa lapsieni elatuksesta kuin heidän isänsä. Enkä voisi kuvitellakkaan olevani taloudellisesti täysin toisesta/yhteiskunnasta riippuvainen. Ei minusta voi olettaa toisen vanhemman elättää koko perhettä, taloudesta ovat molemmat vanhemmat vastuussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta se on yhteiskunnan turhaa hyväksikäyttöä. Työttömät sentään ovat ainakin useimmiten työttömiä ilman omaa tahtoaan ja ovat kuitenkin aiemmin kerryttäneet valtion kassaa työssä ollessaan. Kotiäidit, varsinkin sellaiset jotka eivät ole päivääkään tehneet työtä, ovat vain tuhlanneet yhteiskunnan varoja, ensin kouluttautumalla turhaan ja sitten maksattamalla itselleen kotihoidontukea ja mahdollisesti toimeentulotukea ja asumistukeakin. Eläke jää pieneksi, joten he ovat riippana vielä eläkeiässäkin, koska heille pitää maksaa silloinkin toimeentulotukea ja asumistukea.

Erikoista kuinka sinun mielestä kotiäidit eivät ole päivääkään tehneet töitä, mutta työttömien joukossa ei tällaisia ole.

Erikoista, ettet huomannut sanaa "useimmiten". Lisäksi ap itse sanoi, ettei hänellä ole työpaikkaa vaan hänellä kertyy kotona olemista 10 vuotta. Kotiäideillä ei ole työhaluja yhteiskunnan pyörittämiseksi, toisin kuin useimmilla työttömillä.

miksi pitäisi olla "työhaluja yhteiskunnan pyörimiseksi"? Kotiäitiperheissä tingitään tietoisesti omasta taloudesta, miksi se ei riitä? Miksi pitäisi silti olla hampaat irvessä tekemässä muille "hyvinvointia"? Ihmettelee osa-aikatyössäkäyvä äiti joka ei kokoaikatyöhön aio ryhtyä koskaan koska en vaan halua

No eiköhän vastaus kysymykseeni ole sitten melko ilmeinen. Kateus ja katkeruus siitä että kotiäiti pääsee mahdollisesti helpommalla, saa mahdollisesti enemmän tukia yhteiskunnalta ja sokerina kakun päällä hän saa viettää enemmän aikaa lasten ja esim omien harrastustensa parissa.

Mahdollisuus tähän toki on jokaisella äidillä ja isällä. Sitä ei haluta käyttää koska mm. pelätään tulevaisuutta, ei haluta luopua omasta elintasosta, ei itse kestetä sitä kotiäidin/isän arkea, pelätään mitä muut asiasta ajattelee.

Kiitos vastauksista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua lähinnä huvittaa kuunnella, kun kotiäiti kertoo myhäillen tajunneensa "mikä on tärkeintä lapselle", "olevansa läsnä lapsilleen" ja "laittavansa perheen etusijalle." Itse kun olen töissä käyneen yh-äidin lapsi ja rakastan äitiäni sekä arvostan häneltä saamaani kasvatusta. Ei ole ikinä juolahtanut pieneen mieleenkään, että äiti olisi tehnyt niin itsekkäistä syistä. Päin vastoin, häneltä opin että koulutus ja harjoitetut taidot ovat tytölle ensiarvoisen tärkeitä. Elämä muuttuu todella vaikeaksi kun elättäjä kuolee tai vaihtaa parempaan, jos ainoat taidot ovat synnyttää ja imettää.

Kotiäiti voi varmasti olla älykäs ja koulutettukin (toisaalta kenen koulutus pysyy arvossaan jopa vuosikymmenten kotonaololla?) mutta itse en uskaltaisi laittaa kaikkea yhden kortin eli miehen varaan.

Mikäänhän ei estä opiskella vaikka ja mitä kotiäitiyden aikana. Voi myös harrastaa kaikenlaista ja hankkia sitä kautta osaamista. Itse olen opetellut mm niitä käsitöitä ja käynyt esim koirankoulutuskursseilla. Ei ole ensimmäinen eikä toinen äiti jonka ura lähtee lentoon juuri niiden harrastusten kautta. Tiedän mm. kotiäidin josta tuli juurikin koirankouluttaja ja toisen josta tuli kakkujen tekijä.

Itselläni on ammatti ja osaan tehdä paljon muuta kuin synnyttää ja imettää. Aika loukkaavaa tuollainenkin asenne, olettaa että suurin osa kotiäideistä ei osaisi muuta. Aika pahaa mielikuvituksen puutetta. Kaikkea sitä kuulee... Mutta se kotiäitiys on just niin ahdas koppi ja lokero kuin mitä siitä itse tekee. :)

Ap

Nyt on kyllä pakko puuttua tämän verran aiheen vierestä: miten pihalla täytyy ihmisen olla yhteiskunnan toiminnasta, jos luulee koirankoulutuskurssin olevan opiskelua?

Jäisi kyllä ap:n logiikalla kaikki sillat ja sairaalat rakentamatta ja potilaat hoitamatta.

Vierailija kirjoitti:

No eiköhän vastaus kysymykseeni ole sitten melko ilmeinen. Kateus ja katkeruus siitä että kotiäiti pääsee mahdollisesti helpommalla, saa mahdollisesti enemmän tukia yhteiskunnalta ja sokerina kakun päällä hän saa viettää enemmän aikaa lasten ja esim omien harrastustensa parissa.

Mahdollisuus tähän toki on jokaisella äidillä ja isällä. Sitä ei haluta käyttää koska mm. pelätään tulevaisuutta, ei haluta luopua omasta elintasosta, ei itse kestetä sitä kotiäidin/isän arkea, pelätään mitä muut asiasta ajattelee.

Kiitos vastauksista.

"Tyhmä on keksinyt vastauksen ennen kuin ehtii edes kysyä." - minun keksimäni suomalainen sananlasku

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmeellistä, kuinka tämä aihe nähdään edelleenkin joko-tai-kysymyksenä. On olemassa monia tapoja yhdistää perhe ja töissäkäynti. Meillä hyvä ratkaisu on ollut jakaa vanhempain- ja hoitovapaat, eikä yksikään lapsista ole mennyt ihan pieninä hoitoon. Sekä minulla että miehelläni on liukuva työaika ja mahdollisuus tehdä osittain etätyötä. Tällä hetkellä menen itse töihin seitsemäksi ja lopetan kolmen maissa, mies taas menee yhdeksäksi ja lopettelee lopettelee yleensä viideltä. Näin kolmena päivänä viikossa, kumpikin meistä tekee yhden etäpäivän viikossa.

Näin koululaisillamme on sekä aamulla että iltapäivällä aikuinen kotona, eikä kuopuksen tarvitse olla pitkiä päiviä hoidossa.

Monessa asiantuntija-ammatissa liukuvan työajan ja etätöiden käyttö on mahdollista, ja tätä tuntuu olevan vaikea ymmärtää niiden, joilla mahdollisuutta ei ole. On toki ymmärrettävää, että esim. 3-vuorotyötä tehtaalla tai sairaalassa tekevä jää kotiin vuosiksi, koska samanlaista mahdollisuutta työn järjestämiseksi ei ole.

!

Juuri noin. Minäkin olen yleensä töissä 7-15, tämän jälkeen lasteni käytettävissä. Menevät nukkumaan ysin maissa, joten yhteisiä hereilläolotunteja tulee noin 5-6. (Plus perhepeti). Koska porrastamme miehen kanssa usein haut ja viennit, niin lapset saavat kotona usein niin aamupalan kuin välipalan kuin illallisen kuin iltapalankin. Lasten mentyä nukkumaan jatkamme usein töitä kotona. Lasten sairastellessa, teen myös etätöitä. Nukuin rehellisesti kotiäitinä enemmän (vaikka vauva-aika) kuin nukun nyt työssäkäyvänä. Kello 23 olen usein laittamassa valmiiksi seuraavan päivän vaatteita ja päiväkotireppuja. Pyykkiä tulee enemmän, koska työvaatteet. Tiskiä kertyy ja ruoanlaittoa, kuten edellä kävi ilmi, vaikka toki lounasta ei tarvitse tehdä. Lasten päiväuniajan teen töitä työpaikalla, toisin kuin kotona ollessa.

Olin nelisen vuotta kotiäitinä, joten tiedän senkin puolen, mutta todellakaan ei kotitöiden määrä mitenkään merkittävästi vähentynyt töihin mentyä. Valitettavasti.

Nyt on pakko kysyä, että miksi tätä alapeukutettiin? Omaa kokemastani siitä, että unenmäärä väheni työ-perhe-yhdistelmässä ja toisaalta kotitöiden määrä ei vähentynyt merkittävästi verrattuna neljään kotiäitivuoteen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua lähinnä huvittaa kuunnella, kun kotiäiti kertoo myhäillen tajunneensa "mikä on tärkeintä lapselle", "olevansa läsnä lapsilleen" ja "laittavansa perheen etusijalle." Itse kun olen töissä käyneen yh-äidin lapsi ja rakastan äitiäni sekä arvostan häneltä saamaani kasvatusta. Ei ole ikinä juolahtanut pieneen mieleenkään, että äiti olisi tehnyt niin itsekkäistä syistä. Päin vastoin, häneltä opin että koulutus ja harjoitetut taidot ovat tytölle ensiarvoisen tärkeitä. Elämä muuttuu todella vaikeaksi kun elättäjä kuolee tai vaihtaa parempaan, jos ainoat taidot ovat synnyttää ja imettää.

Kotiäiti voi varmasti olla älykäs ja koulutettukin (toisaalta kenen koulutus pysyy arvossaan jopa vuosikymmenten kotonaololla?) mutta itse en uskaltaisi laittaa kaikkea yhden kortin eli miehen varaan.

Mikäänhän ei estä opiskella vaikka ja mitä kotiäitiyden aikana. Voi myös harrastaa kaikenlaista ja hankkia sitä kautta osaamista. Itse olen opetellut mm niitä käsitöitä ja käynyt esim koirankoulutuskursseilla. Ei ole ensimmäinen eikä toinen äiti jonka ura lähtee lentoon juuri niiden harrastusten kautta. Tiedän mm. kotiäidin josta tuli juurikin koirankouluttaja ja toisen josta tuli kakkujen tekijä.

Itselläni on ammatti ja osaan tehdä paljon muuta kuin synnyttää ja imettää. Aika loukkaavaa tuollainenkin asenne, olettaa että suurin osa kotiäideistä ei osaisi muuta. Aika pahaa mielikuvituksen puutetta. Kaikkea sitä kuulee... Mutta se kotiäitiys on just niin ahdas koppi ja lokero kuin mitä siitä itse tekee. :)

Ap

Nyt on kyllä pakko puuttua tämän verran aiheen vierestä: miten pihalla täytyy ihmisen olla yhteiskunnan toiminnasta, jos luulee koirankoulutuskurssin olevan opiskelua?

Jäisi kyllä ap:n logiikalla kaikki sillat ja sairaalat rakentamatta ja potilaat hoitamatta.

Sanoin että voi opiskella. Sitten sanoin että voi myös harrastaa ja sitä kautta hankkia osaamista. Mielestäni niissä on selvä ero ja asia on hyvin selvästi tuossa sanottu.

Koirankouluttajakin on ammatti, ja jos sitä haluaa jossain kohtaa lähteä opiskelemaan, sitä varten voi jo etukäteen hankkia osaamista esim oman koiraharrastuksen kautta.

Lue paremmin ennenkuin alat pätemään, saatikka vittuilemaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmeellistä, kuinka tämä aihe nähdään edelleenkin joko-tai-kysymyksenä. On olemassa monia tapoja yhdistää perhe ja töissäkäynti. Meillä hyvä ratkaisu on ollut jakaa vanhempain- ja hoitovapaat, eikä yksikään lapsista ole mennyt ihan pieninä hoitoon. Sekä minulla että miehelläni on liukuva työaika ja mahdollisuus tehdä osittain etätyötä. Tällä hetkellä menen itse töihin seitsemäksi ja lopetan kolmen maissa, mies taas menee yhdeksäksi ja lopettelee lopettelee yleensä viideltä. Näin kolmena päivänä viikossa, kumpikin meistä tekee yhden etäpäivän viikossa.

Näin koululaisillamme on sekä aamulla että iltapäivällä aikuinen kotona, eikä kuopuksen tarvitse olla pitkiä päiviä hoidossa.

Monessa asiantuntija-ammatissa liukuvan työajan ja etätöiden käyttö on mahdollista, ja tätä tuntuu olevan vaikea ymmärtää niiden, joilla mahdollisuutta ei ole. On toki ymmärrettävää, että esim. 3-vuorotyötä tehtaalla tai sairaalassa tekevä jää kotiin vuosiksi, koska samanlaista mahdollisuutta työn järjestämiseksi ei ole.

!

Juuri noin. Minäkin olen yleensä töissä 7-15, tämän jälkeen lasteni käytettävissä. Menevät nukkumaan ysin maissa, joten yhteisiä hereilläolotunteja tulee noin 5-6. (Plus perhepeti). Koska porrastamme miehen kanssa usein haut ja viennit, niin lapset saavat kotona usein niin aamupalan kuin välipalan kuin illallisen kuin iltapalankin. Lasten mentyä nukkumaan jatkamme usein töitä kotona. Lasten sairastellessa, teen myös etätöitä. Nukuin rehellisesti kotiäitinä enemmän (vaikka vauva-aika) kuin nukun nyt työssäkäyvänä. Kello 23 olen usein laittamassa valmiiksi seuraavan päivän vaatteita ja päiväkotireppuja. Pyykkiä tulee enemmän, koska työvaatteet. Tiskiä kertyy ja ruoanlaittoa, kuten edellä kävi ilmi, vaikka toki lounasta ei tarvitse tehdä. Lasten päiväuniajan teen töitä työpaikalla, toisin kuin kotona ollessa.

Olin nelisen vuotta kotiäitinä, joten tiedän senkin puolen, mutta todellakaan ei kotitöiden määrä mitenkään merkittävästi vähentynyt töihin mentyä. Valitettavasti.

Nyt on pakko kysyä, että miksi tätä alapeukutettiin? Omaa kokemastani siitä, että unenmäärä väheni työ-perhe-yhdistelmässä ja toisaalta kotitöiden määrä ei vähentynyt merkittävästi verrattuna neljään kotiäitivuoteen?

Alapeukutin koska marisit siinä niin paljon. Jos ei ole tyytyväinen elämäänsä, kannattaisi muuttaa sitä. Ei ole muiden vika sekään että sulla on lapsia ja miehen kanssa limittäiset työt ja etätöitä ja ja ja. Toi on ihan teidän itse rakentama kuvio.