Miksi se että joku valitsee kotiäitiyden uran sijasta, herättää niin monissa niin vihaisia ja katkeria tunteita?

Ap vaikuttaa itse aika kiukkuiselta ja katkeralta. Ehkä toivoisi enemmän tsemppiä ja kiitosta valitsemalleen tielle?

Hienoa, että ap saa hoidettua lapsensa hyvin. Totuus on kuitenkin se, että niin saavat useimmat muutkin JA käyvät lisäksi töissä. Siksi ei tee mieli tsempata kotona oleskelevaa mitenkään erityisen paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

150.... tuossa laskemassa unohdit kätevästi sen, että:

1) jos kotiäidillä ei ole työpaikkaa odottamassa, vaihtoehto ei ole korkeapalkkainen työ, vaan työttömyys. Joka maksaa yhteiskunnalle enemmän kuin kotihoidontuki.

2) jos kotiäidillä on työpaikka odottamassa, se työ ei jää tekemättä, vaan tilalle palkataan sijainen. Ilman sitä sijaisuutta HÄN olisi työtön ja nostaisi tukia. Hoitovapaasijaisuuden ansiosta hän saa työtä ja arvokasta työkokemusta. Ja maksaa veroja ja ostaa palveluita yms.

Toisin sanoen kannattaa muistaa, että näinä maailmanaikoina ei työpaikkoja ylläpidetä tyhjänä. Jos firma huomaa, että hoitovapaalla olevan duunit voi hoitaa muidenkin voimin, duuni lakkaa aika pian. Yleensä siten pitkän poissaolon ajaksi - joita vuosien äitiyslomat ja hoitovapaan ovat - tilalle palkataan sijainen.

Voisiko kotiäiti olla alunperinkin vaikuttanut työttömyyteensä sillä, että ei olisi jättäytyn kotiin? Kehäpäätelmä?

Tuo sijaisen palkkaaminen on myös kehäpäätelmä. Kyllähän jokaikisen ihmisen työhön lähes aina saataisiin palkattua joku, joka tekee töitä, maksaa veroja, ostaa palveluja. Tällä ajattelulla päästäänkin siihen kehään - Martta jää kotiin ja Liisa tekee Martan työt, maksaa veroja ja ostaa palveluja. Sitten Liisa jää kotiin ja Jaana tulee tilalla, kunnes jää kotiin jne jne. Eihän tällaisessa argumentoinnissa ole mitään järkeä vaan kyse puhtaasti nyt tästä A ja B skenaarion ihmisestä, ilman että Liisoja ja Jaanoja lasketaan mukaan.

Tällaisessa päättelyssähän päinvastoin on järkeä!

Jos halutaan miettiä yhteiskunnan menoja ja verotuloja, ainoa älyllisesti rehellinen tarkastelutapa on tarkastella kokonaisuutta. Mitä tukia yhteiskunta joutuu maksamaan?

- hoitovapaan kohdalla vain sen kotihoidon tuen.

- varhaisen töihinpalaavan äidin kohdalla 700-800 euroa per lapsi (vähintään) todellisia päivähoitokuluja sekä sen työttömänä olevan sijaisen työttömyystuen.

Valtion ja kunnan verotulot sen sijaan pysyvät melko samoina, työtä tekee ja siitä maksaa veroa joko se vakkari tai hänen sijaisensa.

Sijaisen työpanos ja verotuotto halutaan aina näissä keskusteluissa unohtaa, mikä ei lakkaa hämmästyttämästä minua. Miksi?

Minustakin kaikki suomalaiset voisivat jäädä kotiin, jolloin voitaisiin palkata enemmän sijaisia! Suomi nousuun!

Tähän sijaisuuskysymykseen. Meillä jäi juuri X-tehtävän toinen sijainen jo äitiyslomalle, nyt siis kolmas sijainen kehissä. Toki on työllistänyt kolme henkilöä määräaikaisesti, mutta kaksi heistä on joutunut jäämään sijaisuudesta äitiysvapaalle ilman minkäänlaista varmuutta töihin paluusta. Nainen n. 1 on saanut pitkät äitiyslomat (työpaikka odottaa), mutta naiset numero 2 ja 3 ovat raskautuessaan jääneet tyhjän päälle. Edelleenkään kukaan ei tiedä koska numero 1 palaa, mutta sillä on merkitystä naisten 2, 3 ja 4 elämään. 2. on jo soitellut mahdollisuudesta palata, ja samaa mietti 3. jäädessään äitiyslomalle.

Tällaisiin kohtuuttomiin tilanteisiin pitkät vapaat voivat johtaa. Vuoden poissaolo on selkeä kaikille, mutta useamman vuoden poissaolo johtaa nykypäivänä herkästi tällaisiin tilanteisiin.

Vierailija kirjoitti:

Suurimnalla osalla tavallisista duunareista ei edes ole mitään uraa. Ainoa etenemismahdollisuus jossain paskaduunissa on päästä esimieshommiin ja suurin osa ei niihin voi päästä jo siksi että duunareita on oltava enemmän kuin pomoja. Ainoa tapa yletä uralla on kouluttautua uudelleen. Joten kotiäitivuosilla ei ole mitään vaikutusta taviksen työuraan.

Hei oli pakko ottaa osaa tähän keskusteluun. On aivan totta, että ei täällä Suomessa muualla ku Helsingissä ehkä kovin kummoista työuria kyllä edes ole. On mielestäni hienoa ja kunnioitettavaa olla kotona. Onhan se välillä pirun rankkaa pienten lasten kanssa olla ja koittaa keksiä ohjelmAa, ottaa vastaan kaikki kiukut, huolehtia ne hemmetin päikkärit JOKA PÄIVÄ! Jos jaksaa olla kotona sitä ei kenenkään pitäis kritisoida. Sekin on rohkea päätös. Itse haluaisin rakentaa jotain työuraa mutta työtön olen kun mitään kummoista ei ole ja voisin ottaa edes jotain kokoaikaista rehellistä työtä vastaan, mutta kun mihinkään ei pääse edes. Se näistä työurista. Ja sinä joka nyt tuomitset minut valittavaksi, kuulehan aivan sama. Onneksi minullakin on jotain vireillä ja ehkä joskus joku tuöurakin tästä alkaa kehkeytyä! Tietenkään ei kannata luovuttaa.

Jokuhan ne lapset aina hoitaa. Uraäidit on jättäneet sekin homman muille äideille.

Mitä vittua te ääliöt täällä oikein vouhkaatte. Olkaa kotona tai käykää töissä,mutta pitäkää turpanne kiini.

Vierailija kirjoitti:

Jokuhan ne lapset aina hoitaa. Uraäidit on jättäneet sekin homman muille äideille.

Minkä muun homman lisäksi? Mitä muuta uraäidit ovat jättäneet tekemättä kuin lasten hoidon (työpäivänsä aikana huom.) verrattuna kotiäiteihin ja kenelle muulle tehtäväksi?

Vierailija kirjoitti:

Vuosikausien kotiäitiys ja avioliiton ja miehen tulojen varaan jättätyminen on yksinkertaisesti todella tyhmää. Eri asia jos on itse varakas. Kun tulee ero 15 vuoden jälkeen, ei ole mitään saumaa enää työllistyä. Siinä sitten ollaan ilman ammattitaitoa, tuloja ja vanhana ilman eläkettä.

Mitä ihmettä? Tältä palstalta saa lukea siitä, että työttömät eivät mene töihin, kun heitä ei huvita. Työttömiä syyllistetään omasta työttömyydestään. Tästä sun kirjoituksesta taas saa käsityksen, että vaikka niitä töitä sitten haluaa, niitä ei saakaan! Eli eikö työttömyys olekaan aina laiskan työttömän vika? Eli mikäs nyt sit onkaan se totuus?

Minä tein varmasti monen mielestä todella tyhmästi, kahden yliopistotutkinnon ja parin vuoden työelämän jälkeen aloin kotiäidiksi ilman työpaikkaa mihin palata. Sitten kotiäitivuosien jälkeen kävi vielä se, mistä moni tässä ketjussa keuhkoo eli mies läksi. Eli pakan paskimmat kortit, mutta en silti vaihtaisi. Vuodet pienten lasten kanssa olivat antoisia ja tykkäsin koko sydämestäni olla lasten kanssa. En ollut kärsivä ja valittava ämmä eli sen takia ei mies häipässyt. En ole vieläkään keski-ikäisenä päässyt muihin kuin määräaikaisiin töihin, mutta se on ihan ok, olen itse tehnyt valintani, en syytä muita. Minusta on turha pelotella naisia näillä : mitä jos miehesi lähtee tai mitä jos et saa töitä jne. jutuilla. Joillekin käy niin, minullekin, mutta en kuollut siihen :)

- olet yhteiskuntaloinen, joka elää toisten rahoilla tekemättä itse mitään yhteiskunnan eteen. Samoin niihin lapsiin menee tietenkin yhteiskunnan rahaa, paljon enemmän kuin yhteen kotiäitiin.

-olet tuottanut 1 tai useamman ihmisen lisää tähän ylikansoitetulle maapallolle. Epäeettistä ja -ekologista siis, kun kulutus lisääntyy

- romutat kaiken sen feministisen ideologian, aatteet naisten oikeuksissa ja sukupuolten tasa-arvossa on saavutettu tähän mennessä. Naisten asema on parantunut, koska stereotyyppistä näkemystä naisesta työttömänä kotiorjana ja lapsitehtailijana on rikottu. Paljon on saatu edistystä naisen asemaan, joten nykypäivänä kotiin jumahtava nainen nähdään alistuneena patriarkaalin uhrina.

- suomalaisella naisella on mahdollisuus kouluttautua edetä työelämässä pitkälle. Kotiäiti jää vain kotiin ja vieläpä uhriutuu väittäen tavallisia kotitöitä ja luonnollista lastentekoa/hoitamista rankkana. Kotiäiti nähdään yksinkertaisesti laiskana ja laiskat ihmiset ärsyttävät kaikkia.

- jotkut ihmiset ovat tahtomattaan lapsettomia ja ovat siten katkeria kotiäideille, koska ovat saaneet lapsia ja saavat vieläpä keskittyä niihin kokoaikaisesti.

-vapaaehtoisesti lapsettomat ärsyyntyvät kotiäideistä, koska eivät vain millään voi päästä siihen ajatusmaailmaan, mikä kotiäideillä on päässä. Kotiäitien elämä pyörii vain lasten ja kotijuttujen ympärillä, joten keskustelu kotiäidin kanssa on helvetin tylsää ja turhauttavaa sellaisen ihmisen mielestä, jonka elämässä on kaikkea muuta sisältöä.

-kotiäidit ovat saattavat raskaita tyyppejä, jotka ajankulukseen ja tehdäkseen olonsa tärkeäksi osallistuvat kaikenmaailman aktivitteetteihin. He pätevät ja vaativat myös muita äitejä osallistumaa kaikkeen, esim.koululaisten luokkaretkikeräykseen tms. Töissäkäyvät äidit ärsyyntyvät tästä, koska haluaisivat itse toimia vanhempina omalla, rennolla tavallaan eikä siten tuhlata aikaansa kaikkiin lapsijuttuihin.

Tällaisia nyt tuli ekaksi mieleen. En sano olevani samaa mieltä noiden perusteluiden kanssa, mutta nuo on niitä yleisimpiä syitä, miksi ihmiset ärsyyntyvät toisten kotiäitiydestä.

Jotenkin surullista, että jo sana kotiäiti herättää negatiivisuutta usein.Nainen saa olla äiti ja saa olla kotona jos pystyy ja haluaa. Ja saa olla siitä onnellinen ja ylpeä.