Lue keskustelun säännöt.
Miksi se että joku valitsee kotiäitiyden uran sijasta, herättää niin monissa niin vihaisia ja katkeria tunteita?
05.10.2016 |
Kotiäitiys tuntuu olevan sellainen valinta, että se on jo halveksuttavampaa kuin esim. juoppona tai työttömänä oleminen? Miksi?
Minulla on 2 lasta, kolmen vuoden ikäerolla ja kolmas tulossa. Ikäeroa kakkoseen tulee liki 3 vuotta. Minulla ei ole työpaikkaa odottamassa, ammatti kylläkin löytyy. Kotonaolovuosia tulee näillä näkymin ainakin n. 10 vuotta. Tämä tuntuu herättävän ihmisissä ääretöntä vihaa ja kiukkua. Onko se kateutta ja katkeruutta? Kun ei itse pysty, kykene tai voi? En usko selityksiin että kotiäiti kuppaa yhteiskuntaa, koska tukimäärät on pienet ja niille tulee sentään vastinetta uusien veronmaksajien muodossa (tämä ei ole mielipidekysymys, vaan fakta), toisin taas kuin esim. työttömät jotka saa paljon isommat tuet ja mitään vastinetta yhteiskunta ei siitä saa ( ja tämä ei ole hyökkäys työttömiä vastaan, minusta työttömien tuet on täysin kohtuulliset ja ne kuuluu hyvinvointiyhteiskuntaan).
Miksi kotiäitiys on niin halveksittua?
Ja nyt haen popparit, koska tiedän että aihe voi synnyttää tosi raakoja tunteita suuressa osassa suomalaisia.
Kommentit (291)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se on jossain määrin yhteiskunnan kuppaamista, mutta koska Suomessa se on mahdollista niin toisaalta miksi niin ei tekisi.
Ehkä vaan ihmetyttää että miten meinaat palata työelämäään 10 vuoden tauon jälkeen, eikö osaamisesi ole jo ihan kivikautista ja kuka sinut enää palkkaa? Entä etkö itse kaipaa työelämää ja muuta tekemistä kuin kodin ja lasten hoito? Toki jos saat revittyä tarpeeksi aikaa omille harrastuksille ja vaikka opiskelulle (esim. siivoojan ja lastenhoitajan avulla) kotiäitiyden ohella niin hieno juttu ja sitten ymmärrän hyvin.
Mielestäni ei ole kuppaamista, koska lasten päivähoito maksaa paljon enemmän yhteiskunnalle ja yli 3-vuotiaiden kanssahan ei mitään tukia enää edes saa.
Olen ammatiltani lastenhoitaja, joten en usko että töihinpaluu muodostuu ylitsepääsemättömäksi ongelmaksi. Jos muodostuu, voin kouluttautua uudelleen tai päivittää koulutustani siinä missä muutkin ihmiset.
En juuri kaipaa. Minusta on ihanaa hoitaa kotia ja lapsia. On minulla paljonkin silti myös omia harrastuksia, esim. tällä hetkellä neulon mielelläni.
ap
Voi tiedätkö minäkin neulon mielelläni. Ikävä vaan että tuo työssäkäyminen häiritsee sitä...
Sitäpä tässä juuri haen takaa. Tekeekö se sinut katkeraksi?
Loppujen lopuksi tämähän on kuitenkin oma valinta pitkälti. Kuka estää sinua jäämästä kotiäidiksi? Saisit neuloa enemmän, heh heh.
ap
Heh heh sullekin vaan - ja vielä kysyt miksi sinä herätät vihaa? No esimerkiksi siksi, että sulla on varmaankin taloudessa mies joka ansaitsee enemmän kuin sinä vaikka menisit töihin (kun nyt kerran olet naisvaltaisella matalapalkka-alalla eli lastenhoitaja niin se lienee melkein itsestäänselvää...)? No minullapa on mies joka ansaitsee 1/3 siitä jonka minä. Eli olen perheen päätulonsaaja, ja elintasomme kirjaimellisesti ROMAHTAISI - joutuisimme myymään kotimme, lapset vaihtamaan koulua jne. - jos minä jäisin kotiin neulomaan. Tiedätkö, toivon välillä että sairastuisin vakavasti että mun ei tarvitsisi mennä enää koskaan töihin. Ja teiltä elämäntapakotiäideiltä pyydän ainoastaan ettette tulisi mun korvanjuureen itkemään kuinka hirveän rankkaa on...
HÄH?? Sinä siis olet sitä mieltä, että miehesi ei voisi jäädä KOTI_ISÄKSI kodinhoitotuelle sijastasi? Hänellä on siihen TÄYSI OIKEUS. Ehkä jopa olisi haluakin, jos sallisit niin ikävän ja säälittävän arvomaailman perhettäsi kohtaavan.
Idiootti, missä niin sanon? Mun mieheni ei valitettavasti halua jäädä kotiin, olen sitä jopa ehdottanut. Minä taas haluaisin mutta en voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se on jossain määrin yhteiskunnan kuppaamista, mutta koska Suomessa se on mahdollista niin toisaalta miksi niin ei tekisi.
Ehkä vaan ihmetyttää että miten meinaat palata työelämäään 10 vuoden tauon jälkeen, eikö osaamisesi ole jo ihan kivikautista ja kuka sinut enää palkkaa? Entä etkö itse kaipaa työelämää ja muuta tekemistä kuin kodin ja lasten hoito? Toki jos saat revittyä tarpeeksi aikaa omille harrastuksille ja vaikka opiskelulle (esim. siivoojan ja lastenhoitajan avulla) kotiäitiyden ohella niin hieno juttu ja sitten ymmärrän hyvin.
Mielestäni ei ole kuppaamista, koska lasten päivähoito maksaa paljon enemmän yhteiskunnalle ja yli 3-vuotiaiden kanssahan ei mitään tukia enää edes saa.
Olen ammatiltani lastenhoitaja, joten en usko että töihinpaluu muodostuu ylitsepääsemättömäksi ongelmaksi. Jos muodostuu, voin kouluttautua uudelleen tai päivittää koulutustani siinä missä muutkin ihmiset.
En juuri kaipaa. Minusta on ihanaa hoitaa kotia ja lapsia. On minulla paljonkin silti myös omia harrastuksia, esim. tällä hetkellä neulon mielelläni.
ap
Voi tiedätkö minäkin neulon mielelläni. Ikävä vaan että tuo työssäkäyminen häiritsee sitä...
Sitäpä tässä juuri haen takaa. Tekeekö se sinut katkeraksi?
Loppujen lopuksi tämähän on kuitenkin oma valinta pitkälti. Kuka estää sinua jäämästä kotiäidiksi? Saisit neuloa enemmän, heh heh.
ap
Heh heh sullekin vaan - ja vielä kysyt miksi sinä herätät vihaa? No esimerkiksi siksi, että sulla on varmaankin taloudessa mies joka ansaitsee enemmän kuin sinä vaikka menisit töihin (kun nyt kerran olet naisvaltaisella matalapalkka-alalla eli lastenhoitaja niin se lienee melkein itsestäänselvää...)? No minullapa on mies joka ansaitsee 1/3 siitä jonka minä. Eli olen perheen päätulonsaaja, ja elintasomme kirjaimellisesti ROMAHTAISI - joutuisimme myymään kotimme, lapset vaihtamaan koulua jne. - jos minä jäisin kotiin neulomaan. Tiedätkö, toivon välillä että sairastuisin vakavasti että mun ei tarvitsisi mennä enää koskaan töihin. Ja teiltä elämäntapakotiäideiltä pyydän ainoastaan ettette tulisi mun korvanjuureen itkemään kuinka hirveän rankkaa on...
Ei sulla ole mitään varaa valittaa tai olla katkera! Sulla on asiat hemmetin hyvin!
Mä kadehdin sua ja yksikään Mies ei itkisi sun sijassasi..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se on jossain määrin yhteiskunnan kuppaamista, mutta koska Suomessa se on mahdollista niin toisaalta miksi niin ei tekisi.
Ehkä vaan ihmetyttää että miten meinaat palata työelämäään 10 vuoden tauon jälkeen, eikö osaamisesi ole jo ihan kivikautista ja kuka sinut enää palkkaa? Entä etkö itse kaipaa työelämää ja muuta tekemistä kuin kodin ja lasten hoito? Toki jos saat revittyä tarpeeksi aikaa omille harrastuksille ja vaikka opiskelulle (esim. siivoojan ja lastenhoitajan avulla) kotiäitiyden ohella niin hieno juttu ja sitten ymmärrän hyvin.
Mielestäni ei ole kuppaamista, koska lasten päivähoito maksaa paljon enemmän yhteiskunnalle ja yli 3-vuotiaiden kanssahan ei mitään tukia enää edes saa.
Olen ammatiltani lastenhoitaja, joten en usko että töihinpaluu muodostuu ylitsepääsemättömäksi ongelmaksi. Jos muodostuu, voin kouluttautua uudelleen tai päivittää koulutustani siinä missä muutkin ihmiset.
En juuri kaipaa. Minusta on ihanaa hoitaa kotia ja lapsia. On minulla paljonkin silti myös omia harrastuksia, esim. tällä hetkellä neulon mielelläni.
ap
Voi tiedätkö minäkin neulon mielelläni. Ikävä vaan että tuo työssäkäyminen häiritsee sitä...
Sitäpä tässä juuri haen takaa. Tekeekö se sinut katkeraksi?
Loppujen lopuksi tämähän on kuitenkin oma valinta pitkälti. Kuka estää sinua jäämästä kotiäidiksi? Saisit neuloa enemmän, heh heh.
ap
Heh heh sullekin vaan - ja vielä kysyt miksi sinä herätät vihaa? No esimerkiksi siksi, että sulla on varmaankin taloudessa mies joka ansaitsee enemmän kuin sinä vaikka menisit töihin (kun nyt kerran olet naisvaltaisella matalapalkka-alalla eli lastenhoitaja niin se lienee melkein itsestäänselvää...)? No minullapa on mies joka ansaitsee 1/3 siitä jonka minä. Eli olen perheen päätulonsaaja, ja elintasomme kirjaimellisesti ROMAHTAISI - joutuisimme myymään kotimme, lapset vaihtamaan koulua jne. - jos minä jäisin kotiin neulomaan. Tiedätkö, toivon välillä että sairastuisin vakavasti että mun ei tarvitsisi mennä enää koskaan töihin. Ja teiltä elämäntapakotiäideiltä pyydän ainoastaan ettette tulisi mun korvanjuureen itkemään kuinka hirveän rankkaa on...
HÄH?? Sinä siis olet sitä mieltä, että miehesi ei voisi jäädä KOTI_ISÄKSI kodinhoitotuelle sijastasi? Hänellä on siihen TÄYSI OIKEUS. Ehkä jopa olisi haluakin, jos sallisit niin ikävän ja säälittävän arvomaailman perhettäsi kohtaavan.
Tuota, mitenköhän tämän kirjoittajan MIEHEN kotiinjääminen sitten auttaisi tätä kirjoittajaa, jos hän ITSE ei haluaisi käydä töissä? En oikein tajua logiikkaasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se on jossain määrin yhteiskunnan kuppaamista, mutta koska Suomessa se on mahdollista niin toisaalta miksi niin ei tekisi.
Ehkä vaan ihmetyttää että miten meinaat palata työelämäään 10 vuoden tauon jälkeen, eikö osaamisesi ole jo ihan kivikautista ja kuka sinut enää palkkaa? Entä etkö itse kaipaa työelämää ja muuta tekemistä kuin kodin ja lasten hoito? Toki jos saat revittyä tarpeeksi aikaa omille harrastuksille ja vaikka opiskelulle (esim. siivoojan ja lastenhoitajan avulla) kotiäitiyden ohella niin hieno juttu ja sitten ymmärrän hyvin.
Mielestäni ei ole kuppaamista, koska lasten päivähoito maksaa paljon enemmän yhteiskunnalle ja yli 3-vuotiaiden kanssahan ei mitään tukia enää edes saa.
Olen ammatiltani lastenhoitaja, joten en usko että töihinpaluu muodostuu ylitsepääsemättömäksi ongelmaksi. Jos muodostuu, voin kouluttautua uudelleen tai päivittää koulutustani siinä missä muutkin ihmiset.
En juuri kaipaa. Minusta on ihanaa hoitaa kotia ja lapsia. On minulla paljonkin silti myös omia harrastuksia, esim. tällä hetkellä neulon mielelläni.
ap
Voi tiedätkö minäkin neulon mielelläni. Ikävä vaan että tuo työssäkäyminen häiritsee sitä...
Sitäpä tässä juuri haen takaa. Tekeekö se sinut katkeraksi?
Loppujen lopuksi tämähän on kuitenkin oma valinta pitkälti. Kuka estää sinua jäämästä kotiäidiksi? Saisit neuloa enemmän, heh heh.
ap
Heh heh sullekin vaan - ja vielä kysyt miksi sinä herätät vihaa? No esimerkiksi siksi, että sulla on varmaankin taloudessa mies joka ansaitsee enemmän kuin sinä vaikka menisit töihin (kun nyt kerran olet naisvaltaisella matalapalkka-alalla eli lastenhoitaja niin se lienee melkein itsestäänselvää...)? No minullapa on mies joka ansaitsee 1/3 siitä jonka minä. Eli olen perheen päätulonsaaja, ja elintasomme kirjaimellisesti ROMAHTAISI - joutuisimme myymään kotimme, lapset vaihtamaan koulua jne. - jos minä jäisin kotiin neulomaan. Tiedätkö, toivon välillä että sairastuisin vakavasti että mun ei tarvitsisi mennä enää koskaan töihin. Ja teiltä elämäntapakotiäideiltä pyydän ainoastaan ettette tulisi mun korvanjuureen itkemään kuinka hirveän rankkaa on...
Ei sulla ole mitään varaa valittaa tai olla katkera! Sulla on asiat hemmetin hyvin!
Mä kadehdin sua ja yksikään Mies ei itkisi sun sijassasi..
Ai miksi? Koska mulla on työpaikka? Miksei mun asiat olisi paljon kivemmin jos mulla olisi suurituloinen mies ja itse neuloskelisin kotona?
Vierailija kirjoitti:
Jokainen saa omilla rahoillaan tehdä mitä lystää. Jos pärjää ilman valtion tukea kotona ja jaksamista riittää lapsille, niin mun puolesta voi olla vaikka koko ikänsä kotona. Mulla ei riitä kumpikaan, enkä ole halukas veroistani sitä muillekkaan kustantamaan. Olen sen verran kusipää.
Mäkään en halua osallistua sun tuleviin syöpähoitoihin!
Minne voin ilmoittaa, etten aio maksaa!?
Ainiin, eihän sitä kysytä.. Katkeroidunko, no en..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen saa omilla rahoillaan tehdä mitä lystää. Jos pärjää ilman valtion tukea kotona ja jaksamista riittää lapsille, niin mun puolesta voi olla vaikka koko ikänsä kotona. Mulla ei riitä kumpikaan, enkä ole halukas veroistani sitä muillekkaan kustantamaan. Olen sen verran kusipää.
Mäkään en halua osallistua sun tuleviin syöpähoitoihin!
Minne voin ilmoittaa, etten aio maksaa!?
Ainiin, eihän sitä kysytä.. Katkeroidunko, no en..
Syöpäkö on omavalinta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se on jossain määrin yhteiskunnan kuppaamista, mutta koska Suomessa se on mahdollista niin toisaalta miksi niin ei tekisi.
Ehkä vaan ihmetyttää että miten meinaat palata työelämäään 10 vuoden tauon jälkeen, eikö osaamisesi ole jo ihan kivikautista ja kuka sinut enää palkkaa? Entä etkö itse kaipaa työelämää ja muuta tekemistä kuin kodin ja lasten hoito? Toki jos saat revittyä tarpeeksi aikaa omille harrastuksille ja vaikka opiskelulle (esim. siivoojan ja lastenhoitajan avulla) kotiäitiyden ohella niin hieno juttu ja sitten ymmärrän hyvin.
Mielestäni ei ole kuppaamista, koska lasten päivähoito maksaa paljon enemmän yhteiskunnalle ja yli 3-vuotiaiden kanssahan ei mitään tukia enää edes saa.
Olen ammatiltani lastenhoitaja, joten en usko että töihinpaluu muodostuu ylitsepääsemättömäksi ongelmaksi. Jos muodostuu, voin kouluttautua uudelleen tai päivittää koulutustani siinä missä muutkin ihmiset.
En juuri kaipaa. Minusta on ihanaa hoitaa kotia ja lapsia. On minulla paljonkin silti myös omia harrastuksia, esim. tällä hetkellä neulon mielelläni.
ap
Voi tiedätkö minäkin neulon mielelläni. Ikävä vaan että tuo työssäkäyminen häiritsee sitä...
Sitäpä tässä juuri haen takaa. Tekeekö se sinut katkeraksi?
Loppujen lopuksi tämähän on kuitenkin oma valinta pitkälti. Kuka estää sinua jäämästä kotiäidiksi? Saisit neuloa enemmän, heh heh.
ap
Heh heh sullekin vaan - ja vielä kysyt miksi sinä herätät vihaa? No esimerkiksi siksi, että sulla on varmaankin taloudessa mies joka ansaitsee enemmän kuin sinä vaikka menisit töihin (kun nyt kerran olet naisvaltaisella matalapalkka-alalla eli lastenhoitaja niin se lienee melkein itsestäänselvää...)? No minullapa on mies joka ansaitsee 1/3 siitä jonka minä. Eli olen perheen päätulonsaaja, ja elintasomme kirjaimellisesti ROMAHTAISI - joutuisimme myymään kotimme, lapset vaihtamaan koulua jne. - jos minä jäisin kotiin neulomaan. Tiedätkö, toivon välillä että sairastuisin vakavasti että mun ei tarvitsisi mennä enää koskaan töihin. Ja teiltä elämäntapakotiäideiltä pyydän ainoastaan ettette tulisi mun korvanjuureen itkemään kuinka hirveän rankkaa on...
Mies tienaa saman kuin minä töissä ollessani.
En ole jäänyt kotiin neulomaan vaan hoitamaan meidän lapsia ja kotia. Neulominen on harrastus joka sopii yhteen tämän valintani kanssa.
Meille tämä todellakin on puhdas arvovalinta. Meillä esim ei ole sitä taloa, eikä haittaa kun sen tilalle on voitu valita tämä perhe.
Moni ei voi jäädä kotiin, koska ei halua luopua materiasta. Se on minulle ihan fine. Oma valinta se kuitenkin on.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä ja tiedätkö mitä, ei voisi vähempää kiinnostaa muiden mielipiteet. Olen 38 v ja kotiäiti myöskin, ammatti löytyy ja työelämäkokemusta 10 vuotta. Asumme velattomassa asunnossa ja miehen palkasta maksetaan vastike. Olen jo aikaa sitten kasvanu yli siitä, että muhun vaikuttais muiden mielipiteet. Oikeasti ei vaikuta. Ihan sama. Ota säkin sama asenne. Eletään vain kerran. Turha käyttää sitä energiaa tähän aiheeseen. Ota asenne, että so what?
TÄSSÄ on kaikki oikein kiteytettynä!! Täällä tosiaan eletään vain kerran, eikä sillä ole mitään väliä, mitä joku toinen mahdollisesti sisimmissään meistä itsekseen ajattelee. Kellään ei ole aikaa murehtia meidän jokaista liikettä, kaikilla on omat huolet ja murheensa eikä yksikään ole täydellinen!
Itse haluaisin olla kotiäiti mutta mietin mistä ihmiset saa silloin rahaa elääkseen? Tottakai on tukia mutta riittävätkö ne? Pitääkö mies raha-asiat kunnossa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukin tekee mihin rahkeet riittä. Kaikille ei riitä töitä vaikka kuinka tahtoisi.
Varsinkaan niitä hyväpalkkaisia, jotka miehet pääosin nappaavat ahkerasti vaikeita aloja opiskellessaan.
Pin kirjoitti:
kai se jonain uhkana nähdään, en tiedä. Itseäni ei mitenkään ärsytä jos jossain perheessä pystytään kustantamaan toisen kotonaolo ja vielä toinen on sellainen, joka sitä oikeasti haluaa. Hyvä juttu heille, mä en jaksaisi vaan olla kotona ja mua estelee vaan se oma halu tehdä jotain muutakin. Pysyn järjissäni kun käyn töissä/opiskelen. Vauva syntyy taas tammikuun alussa ja koulu alkaa heti 16.1 :D
Vauvan kannalta kyllä aivan erinomainen juttu! Saa pikku-Liliankin omaa aikaa. Kuka nyt noin hullun äidin kanssa jaksaisikaan 24/7.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se on jossain määrin yhteiskunnan kuppaamista, mutta koska Suomessa se on mahdollista niin toisaalta miksi niin ei tekisi.
Ehkä vaan ihmetyttää että miten meinaat palata työelämäään 10 vuoden tauon jälkeen, eikö osaamisesi ole jo ihan kivikautista ja kuka sinut enää palkkaa? Entä etkö itse kaipaa työelämää ja muuta tekemistä kuin kodin ja lasten hoito? Toki jos saat revittyä tarpeeksi aikaa omille harrastuksille ja vaikka opiskelulle (esim. siivoojan ja lastenhoitajan avulla) kotiäitiyden ohella niin hieno juttu ja sitten ymmärrän hyvin.
Mielestäni ei ole kuppaamista, koska lasten päivähoito maksaa paljon enemmän yhteiskunnalle ja yli 3-vuotiaiden kanssahan ei mitään tukia enää edes saa.
Olen ammatiltani lastenhoitaja, joten en usko että töihinpaluu muodostuu ylitsepääsemättömäksi ongelmaksi. Jos muodostuu, voin kouluttautua uudelleen tai päivittää koulutustani siinä missä muutkin ihmiset.
En juuri kaipaa. Minusta on ihanaa hoitaa kotia ja lapsia. On minulla paljonkin silti myös omia harrastuksia, esim. tällä hetkellä neulon mielelläni.
ap
Voi tiedätkö minäkin neulon mielelläni. Ikävä vaan että tuo työssäkäyminen häiritsee sitä...
Sitäpä tässä juuri haen takaa. Tekeekö se sinut katkeraksi?
Loppujen lopuksi tämähän on kuitenkin oma valinta pitkälti. Kuka estää sinua jäämästä kotiäidiksi? Saisit neuloa enemmän, heh heh.
ap
Heh heh sullekin vaan - ja vielä kysyt miksi sinä herätät vihaa? No esimerkiksi siksi, että sulla on varmaankin taloudessa mies joka ansaitsee enemmän kuin sinä vaikka menisit töihin (kun nyt kerran olet naisvaltaisella matalapalkka-alalla eli lastenhoitaja niin se lienee melkein itsestäänselvää...)? No minullapa on mies joka ansaitsee 1/3 siitä jonka minä. Eli olen perheen päätulonsaaja, ja elintasomme kirjaimellisesti ROMAHTAISI - joutuisimme myymään kotimme, lapset vaihtamaan koulua jne. - jos minä jäisin kotiin neulomaan. Tiedätkö, toivon välillä että sairastuisin vakavasti että mun ei tarvitsisi mennä enää koskaan töihin. Ja teiltä elämäntapakotiäideiltä pyydän ainoastaan ettette tulisi mun korvanjuureen itkemään kuinka hirveän rankkaa on...
Mies tienaa saman kuin minä töissä ollessani.
En ole jäänyt kotiin neulomaan vaan hoitamaan meidän lapsia ja kotia. Neulominen on harrastus joka sopii yhteen tämän valintani kanssa.
Meille tämä todellakin on puhdas arvovalinta. Meillä esim ei ole sitä taloa, eikä haittaa kun sen tilalle on voitu valita tämä perhe.
Moni ei voi jäädä kotiin, koska ei halua luopua materiasta. Se on minulle ihan fine. Oma valinta se kuitenkin on.
Ap
Hienoa, että olet saanut valita ja tyytyväinen siihen. Kun on itse tyytyväinen, niin ei paljon toisten mielipiteet hetkauta. Kaikilla ei toki ole samoja valinnan mahdollisuuksia, mutta se lienee itsestäänselvää jokaiselle.
Vastuuttomuus on eniten se. Sitten ne samat naiset täällä itkee, kun mies löysi nuoremman, nainen on yksin 3 lapsen kanssa ilman yhtään relevanttia työosaamista. Harva mies jaksaa elättää ja vetää mukanaan sellaista kivirekeä ikuisesti kuitenkaan ja perheen elätys on ehdottomasti molempien vastuu, vaikka eihän se aina kivaa ole. Tasa-arvo on myös velvollosuuksia ja joustoa miestä kohtaan. Ei voi miehen vastuulle yksin lätkästä koko velvollisuutta - ei ihme, että kotiäitien miehillä on suurempi eroprosentti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten on tietysti sekin puoli, että kun lapset ovat isoja eivätkä nämä naiset osaa mitään, mistä kukaan maksaisi palkkaa. Samoin siinä tyhmentyy, kun on elänyt vuosia ilman työntuomia älyllisiä haasteita.
Vierailija kirjoitti:
Itse haluaisin olla kotiäiti mutta mietin mistä ihmiset saa silloin rahaa elääkseen? Tottakai on tukia mutta riittävätkö ne? Pitääkö mies raha-asiat kunnossa?
Miehesikin haluaa olla koti-isä ja miettii pidätkö raha-asiat kunnossa.
Ilman mäkätystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se on jossain määrin yhteiskunnan kuppaamista, mutta koska Suomessa se on mahdollista niin toisaalta miksi niin ei tekisi.
Ehkä vaan ihmetyttää että miten meinaat palata työelämäään 10 vuoden tauon jälkeen, eikö osaamisesi ole jo ihan kivikautista ja kuka sinut enää palkkaa? Entä etkö itse kaipaa työelämää ja muuta tekemistä kuin kodin ja lasten hoito? Toki jos saat revittyä tarpeeksi aikaa omille harrastuksille ja vaikka opiskelulle (esim. siivoojan ja lastenhoitajan avulla) kotiäitiyden ohella niin hieno juttu ja sitten ymmärrän hyvin.
Mielestäni ei ole kuppaamista, koska lasten päivähoito maksaa paljon enemmän yhteiskunnalle ja yli 3-vuotiaiden kanssahan ei mitään tukia enää edes saa.
Olen ammatiltani lastenhoitaja, joten en usko että töihinpaluu muodostuu ylitsepääsemättömäksi ongelmaksi. Jos muodostuu, voin kouluttautua uudelleen tai päivittää koulutustani siinä missä muutkin ihmiset.
En juuri kaipaa. Minusta on ihanaa hoitaa kotia ja lapsia. On minulla paljonkin silti myös omia harrastuksia, esim. tällä hetkellä neulon mielelläni.
ap
Voi tiedätkö minäkin neulon mielelläni. Ikävä vaan että tuo työssäkäyminen häiritsee sitä...
Sitäpä tässä juuri haen takaa. Tekeekö se sinut katkeraksi?
Loppujen lopuksi tämähän on kuitenkin oma valinta pitkälti. Kuka estää sinua jäämästä kotiäidiksi? Saisit neuloa enemmän, heh heh.
ap
Heh heh sullekin vaan - ja vielä kysyt miksi sinä herätät vihaa? No esimerkiksi siksi, että sulla on varmaankin taloudessa mies joka ansaitsee enemmän kuin sinä vaikka menisit töihin (kun nyt kerran olet naisvaltaisella matalapalkka-alalla eli lastenhoitaja niin se lienee melkein itsestäänselvää...)? No minullapa on mies joka ansaitsee 1/3 siitä jonka minä. Eli olen perheen päätulonsaaja, ja elintasomme kirjaimellisesti ROMAHTAISI - joutuisimme myymään kotimme, lapset vaihtamaan koulua jne. - jos minä jäisin kotiin neulomaan. Tiedätkö, toivon välillä että sairastuisin vakavasti että mun ei tarvitsisi mennä enää koskaan töihin. Ja teiltä elämäntapakotiäideiltä pyydän ainoastaan ettette tulisi mun korvanjuureen itkemään kuinka hirveän rankkaa on...
Mies tienaa saman kuin minä töissä ollessani.
En ole jäänyt kotiin neulomaan vaan hoitamaan meidän lapsia ja kotia. Neulominen on harrastus joka sopii yhteen tämän valintani kanssa.
Meille tämä todellakin on puhdas arvovalinta. Meillä esim ei ole sitä taloa, eikä haittaa kun sen tilalle on voitu valita tämä perhe.
Moni ei voi jäädä kotiin, koska ei halua luopua materiasta. Se on minulle ihan fine. Oma valinta se kuitenkin on.
Ap
No kun se talo nyt kuitenkin on ostettu (usein jo ennen lapsia) ja lapset laitettu lähikouluun, niin ei se nyt vaan ole pelkkä arvovalinta - ainakaan perheen hyväksi - myydä se ja muuttaa lapset toiseen ympäristöön vain että äiti saa olla kotona "hoitamassa lapsia". Meillä lapsille olisi iso juttu jos he joutuisivat muuttamaan elämänsä täysin vain jotta minä saisin olla kotona, eikä suinkaan välttämättä iloinen asia. Eli yksinkertaistat nyt aika rankasti. Mutta provohan tämä on ja sinä olet todennäköisesti karvainen työtön sinkkuäijä. Silti olen todella, todella väsynyt ihan oikeiden elämääni kuuluvien kotiäitien länkytykseen kuinka a) heillä on rankkaa ja mulla helppoa ja b) että olen paska äiti koska en ole tehnyt samaa ylevää "arvovalintaa" olla kotona kuin he.
Monesti mietin kun monen muijan elämän tarkoitus on porsiminen niin ENTÄ jos ei pystyisi lisääntymään?Mitä tekemistä muijat keksisivät elämälleen.
Koiran hyysääminen ehkä. Laulaisivat niille muumilauluja lässyttävällä äänellä.
Miten niin tulevia veronmaksajia? Sinustahan ne mallin ottavat.
Koska köyhät lapsiperheet ei tajua millaista se elämä on lapselle. Vertailla itseään muihin, saada aina siskon vanhaa, ei koskaan merkkivaatteita ja harrastukset halvimpia mahdollisia. Ei voi matkustaa, ei syödä ulkona. Se tunne kun koulua varten tarvitaan rahaa jotakin retkeä varten, ja ei oikei uskaltaisi asiaa edes vanhemmille esittää.. Olen elänyt perheessä, jossa äiti oli kotiäiti ja olisin kyllä varmati ollut onnellisempi paremmall elintasolla.
Joo totta kai äidilleni sanon, että oli ihanaa kun hän oli kotona.. Ja opetti arvostamaan perhettä ja läheisiä materian sijasta. Mutta samalla kärsin todella huonosta itsetunnosta, joka on seurausta lapsuuden köyhyydestä.
Se ärsyttää, kun kotiäidit sinnikkäästi jäävät kotiin vaikka rahaa ei oikein olisi. Ja käyttävät argumenttina sitten juuri tuota, että onpahan aikaa yhdessä ololle. Fiksu ihminen kuitenkin rakastaa niitä lapsiaan sen verran, että hommaa sitä aikaa ja myös edes kohtuullisen elintason.. Eri asia sitten nämä jotka omaa syytään ovat huonotuloisia. Mutta se, että ei edes yritetä huonon tekosyyn takia saa itseni näkemään punaista ja repimään haavani auki! Säälittää niiden lasten puolesta.
Jokainen saa omilla rahoillaan tehdä mitä lystää. Jos pärjää ilman valtion tukea kotona ja jaksamista riittää lapsille, niin mun puolesta voi olla vaikka koko ikänsä kotona. Mulla ei riitä kumpikaan, enkä ole halukas veroistani sitä muillekkaan kustantamaan. Olen sen verran kusipää.