Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi se että joku valitsee kotiäitiyden uran sijasta, herättää niin monissa niin vihaisia ja katkeria tunteita?
05.10.2016 |
Kotiäitiys tuntuu olevan sellainen valinta, että se on jo halveksuttavampaa kuin esim. juoppona tai työttömänä oleminen? Miksi?
Minulla on 2 lasta, kolmen vuoden ikäerolla ja kolmas tulossa. Ikäeroa kakkoseen tulee liki 3 vuotta. Minulla ei ole työpaikkaa odottamassa, ammatti kylläkin löytyy. Kotonaolovuosia tulee näillä näkymin ainakin n. 10 vuotta. Tämä tuntuu herättävän ihmisissä ääretöntä vihaa ja kiukkua. Onko se kateutta ja katkeruutta? Kun ei itse pysty, kykene tai voi? En usko selityksiin että kotiäiti kuppaa yhteiskuntaa, koska tukimäärät on pienet ja niille tulee sentään vastinetta uusien veronmaksajien muodossa (tämä ei ole mielipidekysymys, vaan fakta), toisin taas kuin esim. työttömät jotka saa paljon isommat tuet ja mitään vastinetta yhteiskunta ei siitä saa ( ja tämä ei ole hyökkäys työttömiä vastaan, minusta työttömien tuet on täysin kohtuulliset ja ne kuuluu hyvinvointiyhteiskuntaan).
Miksi kotiäitiys on niin halveksittua?
Ja nyt haen popparit, koska tiedän että aihe voi synnyttää tosi raakoja tunteita suuressa osassa suomalaisia.
Kommentit (291)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska kotiäideistä kuvitellaan että he käyttävät päivät sohvalla istumiseen ja telkkarin katsomiseen. Itselläni on neljä lasta ja joskus minulta kysytään miten saat aikasi kulumaan. Oikeasti tilanne on se, että mitään omaa aikaa tai vapaita hetkiä ei minulla ole ennen kun lapset on nukkumassa. En saa millään tehtyä päivän aikana kaikkea sitä mitä pitäisi.
Tässä on yksi oivalinen esimerkki miksi se raivostuttaa. Ja myönän tähän heti alkuun myös tietämättömyyteni ja tämä perustuu omaa kokemukseeni.
Kuinka kaikki aika aina menee niihin lapsiin, kodinhoitoon, jne. Kuinka se käyt työstä, jne. Kolmen lapsen äitinä olen hämmentynyt miten te saatte kaiken aikanne niihin menemään. Ihan, kun minua työssä käyvänä äitinä väheksytään, kun minulla tuon kaiken hoitamiseen jää aikaa se 3h, johon teillä on aikaa koko päivä. Älkää vedotko siihen, että lapset ei sotke päivällä kotona. Kyllä koululaiset sotkee ja päiväkoti-ikäisellä ei kauan mene sen kaaoksen aiheuttamiseen. Ja sen ruuan pitää olla niitä koululaisia varten valmiina, jne...
Ihmisillä on erilaiset siivouskäsitykset. Lisäksi ihmiset myös ottavat rankempaa draamaa imuroinnista kuin toiset.
Toiset ottaa imurin käteen ja vartissa on valmista. Toiset sitten taas ensin pohtivat ja vätystelevät imurointia pari tuntia ja sitten vihdoin saavat sen imurin esille.. Sitten siihen imuriin ehkä kompastutaan pari päivää ja saadaan valittaa, kun on sotkusta ja imuroidakin pitäisi. ;) Näin kärjistettynä.
Siten en ole koskaan tuota vastakkain asettelua ymmärtänyt. :)
Itse siivoan, kun haluan. En edes joka päivä. Ruuat teen isomman satsin, joko syödään useampi päivä samaa tai sitten laitankin pakkaseen, kun tekeekin mieli jotain muuta. Tää sopii meille. Eikä meillä ole haitaksi olkkarissa löytyvät lelut. Nytkin siellä on viikon päivän ollut Brio rakennelmat. Vieraat vaan kattoo mihin astuvat.
Saahan sitä mistä vaan stressin, jos haluaa. Jonkinlainen aikataulutus tietty on paikallaan ja järjestys siten, ettei ihan pellossa eletä.
:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta se on yhteiskunnan turhaa hyväksikäyttöä. Työttömät sentään ovat ainakin useimmiten työttömiä ilman omaa tahtoaan ja ovat kuitenkin aiemmin kerryttäneet valtion kassaa työssä ollessaan. Kotiäidit, varsinkin sellaiset jotka eivät ole päivääkään tehneet työtä, ovat vain tuhlanneet yhteiskunnan varoja, ensin kouluttautumalla turhaan ja sitten maksattamalla itselleen kotihoidontukea ja mahdollisesti toimeentulotukea ja asumistukeakin. Eläke jää pieneksi, joten he ovat riippana vielä eläkeiässäkin, koska heille pitää maksaa silloinkin toimeentulotukea ja asumistukea.
Erikoista kuinka sinun mielestä kotiäidit eivät ole päivääkään tehneet töitä, mutta työttömien joukossa ei tällaisia ole.
Erikoista, ettet huomannut sanaa "useimmiten". Lisäksi ap itse sanoi, ettei hänellä ole työpaikkaa vaan hänellä kertyy kotona olemista 10 vuotta. Kotiäideillä ei ole työhaluja yhteiskunnan pyörittämiseksi, toisin kuin useimmilla työttömillä.
Vierailija kirjoitti:
Säästän myös joka kuukausi korkeakorkoiseen rahastoon 150 e. Itselleni. Minusta pahan päivän varalle säästäminen on ihan normaalia, oli sitten kotiäiti taikka työssäkäyvä.
Kotiäitinä kyllä ainakin oppii niksit miten tulee toimeen pienellä.
ap
Itse olen maksanut itselleni eläkevakuutusta muutaman kympin kuukaudessa. Olen myös säästänyt mukavan potin osakkeita, pienistä rahoista vuosien mittaan.
En todellakaan jää tyhjän päälle, jos joskus tulee avioero.
Mielestäni jokaisen naisen, oli sitten kotona tai työssä pitäisi turvata
taloutensa. Ja huom. tein ennen lasten saamista monta vuotta kahta työtä
Jaa-a. Itse en kotiäitiyttä varsinaisesti ymmärrä. Toki pienten lasten kanssa, mutta isojen lasten kanssa, miksi olla vielä kotona. Mutta se on minun mielipiteeni, minulla on siihen oikeus. Toisilla on oikeus olla kotiäitinä/-isinä, se on heidän asiansa. En huuda, että se on väärin tai saarnaa. Se ei vain kuulu minun arvoihini. Sitä en ymmärrä, mikä ihmisten elämänvalinnoissa aiheuttaa kamalaa vastustusta joissakuissa. Miten se, että joku on kotiäiti, on toisilta pois? Tai että homot saavat mennä naimisiin, miten se on toisilta pois? Tai joku harrastaa nudismia kotonaan, mitä se ketään liikuttaa? Jos ihmiset keskittyisivät omaan elämäänsä ja antaisivat toisten elää rauhassa omaansa, kaikki olisivat tyytyväisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päiväkoti-ikäiset lapset saa siellä päiväkodissa aamiaisen, lounaan ja välipalan viitenä päivän viikossa. Se on iso määrä ruokaa mitä ei tarvitse miettiä, ostaa/roudata kotiin ja vielä kokatakin. Jos koko perhe on pois 5 päivää viikossa n. 8-16 niin koti pysyy siistinä ja muut hoitaa lasten leikit, ulkoilut ja virikkeet.
Ja tämähän toimii tasan siihen saakka kun lapset on alle 7v. Sittenhän tuo "hieman" muuttuu... Itsellä on 3 kouluikäistä ja ainoa ruoka mikä tulee muualta kuin mun kukkarosta (tai kantamatta) on lounas 5:nä päivänä viikossa. Ja arvaapa paljonko teini-ikäinen poika syö? Ja kerro se, mun tapauksessa, kolmella.
Mielestäni yksi lämmin ja monipuolinen ateria päivässä on kyllä iso helpotus elämään. Niin taloudellisesti kuin työmäärällisesti.
Toisekseen, meillä jo 4-vuotias auttaa esim. kauppareissuissa ja ruuanlaitossa. Miksi teillä teini ei? Varmasti ne teinit osaa itse jo siivota jälkiään ja laittaa itselleen esim välipalaa tai pestä pyykkejään, jos ne siihen on opetettu. Ei tarttis sun sitten marttyyrina tehdä kaikkea kolmessa tunnissa töiden jälkeen. Meilläpäin tätä kutsutaan kasvatukseksi.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se on jossain määrin yhteiskunnan kuppaamista, mutta koska Suomessa se on mahdollista niin toisaalta miksi niin ei tekisi.
Ehkä vaan ihmetyttää että miten meinaat palata työelämäään 10 vuoden tauon jälkeen, eikö osaamisesi ole jo ihan kivikautista ja kuka sinut enää palkkaa? Entä etkö itse kaipaa työelämää ja muuta tekemistä kuin kodin ja lasten hoito? Toki jos saat revittyä tarpeeksi aikaa omille harrastuksille ja vaikka opiskelulle (esim. siivoojan ja lastenhoitajan avulla) kotiäitiyden ohella niin hieno juttu ja sitten ymmärrän hyvin.
Mielestäni ei ole kuppaamista, koska lasten päivähoito maksaa paljon enemmän yhteiskunnalle ja yli 3-vuotiaiden kanssahan ei mitään tukia enää edes saa.
Olen ammatiltani lastenhoitaja, joten en usko että töihinpaluu muodostuu ylitsepääsemättömäksi ongelmaksi. Jos muodostuu, voin kouluttautua uudelleen tai päivittää koulutustani siinä missä muutkin ihmiset.
En juuri kaipaa. Minusta on ihanaa hoitaa kotia ja lapsia. On minulla paljonkin silti myös omia harrastuksia, esim. tällä hetkellä neulon mielelläni.
ap
Voi tiedätkö minäkin neulon mielelläni. Ikävä vaan että tuo työssäkäyminen häiritsee sitä...
Sitäpä tässä juuri haen takaa. Tekeekö se sinut katkeraksi?
Loppujen lopuksi tämähän on kuitenkin oma valinta pitkälti. Kuka estää sinua jäämästä kotiäidiksi? Saisit neuloa enemmän, heh heh.
ap
Tässä oli hyvä kysymys...kuka estää. Minä itse. En koskaa uskaltaisi jäädä kotiäidiksi. Elämässä ei kun sitä ennustettavuutta ole. En voi koskaa olla riippuvainen esim. miehestä, joka voisi kuolla, sairastua, jäädä työttömäksi, pettää, jättää, jne. Haluan turvata oman ja lapseni selustan, että heillä on riittävä elatus, joka ei ole yksin miehen varassa. Enkä haluaisi miestäni siihen asemaan.
Toinen on se, että en voisi koskaa elää vain lasteni kautta ja tehdä heistä oman egoni jatketta, joiden avulla voisin päteä. Tarvitsen työtäni toteuttamaan kunnianhimoani.
Ei meillä mitään iltapäiväkerhoja ole vaan lapset joutuvat vielä päiväkotiin koulun jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pin kirjoitti:
kai se jonain uhkana nähdään, en tiedä. Itseäni ei mitenkään ärsytä jos jossain perheessä pystytään kustantamaan toisen kotonaolo ja vielä toinen on sellainen, joka sitä oikeasti haluaa. Hyvä juttu heille, mä en jaksaisi vaan olla kotona ja mua estelee vaan se oma halu tehdä jotain muutakin. Pysyn järjissäni kun käyn töissä/opiskelen. Vauva syntyy taas tammikuun alussa ja koulu alkaa heti 16.1 :D
Voit kyllä kehittää itseäsi ja opiskella kotoakin käsin ja hakeutua ihmisten pariin tai vaikka luennoille kotiäitinäkin. Aivotkin on annettu, niitä voi käyttää missä vain. Neljä seinää muuttuu neljäksi seinäksi vain päässäsi - jos et osaa käyttää sitä.
Vierailija kirjoitti:
Ei meillä mitään iltapäiväkerhoja ole vaan lapset joutuvat vielä päiväkotiin koulun jälkeen.
Päiväkoti ja iltapäiväkerho - samanlaisia paikkoja tarkoitukseltaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se on jossain määrin yhteiskunnan kuppaamista, mutta koska Suomessa se on mahdollista niin toisaalta miksi niin ei tekisi.
Ehkä vaan ihmetyttää että miten meinaat palata työelämäään 10 vuoden tauon jälkeen, eikö osaamisesi ole jo ihan kivikautista ja kuka sinut enää palkkaa? Entä etkö itse kaipaa työelämää ja muuta tekemistä kuin kodin ja lasten hoito? Toki jos saat revittyä tarpeeksi aikaa omille harrastuksille ja vaikka opiskelulle (esim. siivoojan ja lastenhoitajan avulla) kotiäitiyden ohella niin hieno juttu ja sitten ymmärrän hyvin.
Mielestäni ei ole kuppaamista, koska lasten päivähoito maksaa paljon enemmän yhteiskunnalle ja yli 3-vuotiaiden kanssahan ei mitään tukia enää edes saa.
Olen ammatiltani lastenhoitaja, joten en usko että töihinpaluu muodostuu ylitsepääsemättömäksi ongelmaksi. Jos muodostuu, voin kouluttautua uudelleen tai päivittää koulutustani siinä missä muutkin ihmiset.
En juuri kaipaa. Minusta on ihanaa hoitaa kotia ja lapsia. On minulla paljonkin silti myös omia harrastuksia, esim. tällä hetkellä neulon mielelläni.
ap
Voi tiedätkö minäkin neulon mielelläni. Ikävä vaan että tuo työssäkäyminen häiritsee sitä...
Sitäpä tässä juuri haen takaa. Tekeekö se sinut katkeraksi?
Loppujen lopuksi tämähän on kuitenkin oma valinta pitkälti. Kuka estää sinua jäämästä kotiäidiksi? Saisit neuloa enemmän, heh heh.
ap
Tässä oli hyvä kysymys...kuka estää. Minä itse. En koskaa uskaltaisi jäädä kotiäidiksi. Elämässä ei kun sitä ennustettavuutta ole. En voi koskaa olla riippuvainen esim. miehestä, joka voisi kuolla, sairastua, jäädä työttömäksi, pettää, jättää, jne. Haluan turvata oman ja lapseni selustan, että heillä on riittävä elatus, joka ei ole yksin miehen varassa. Enkä haluaisi miestäni siihen asemaan.
Toinen on se, että en voisi koskaa elää vain lasteni kautta ja tehdä heistä oman egoni jatketta, joiden avulla voisin päteä. Tarvitsen työtäni toteuttamaan kunnianhimoani.
Jokainen valitsee oman polkunsa, eihän kaikkea voi saada :) Minua ei pelota olla kotiäiti. Töitä löytyy aina, jos on terve ja aktiivinen ja tyytyy vähään. Minä tyydyn. Minun ja lasteni selusta on turvattu. On meillä säästöt, vakuutukset, olen avioliitossa eikä meillä ole avioehtoja. Tämä on miehen ja minun yhteinen valinta.
En itsekkään haluaisi elää lasteni kautta enkä tehdä heistä oman egoni jatketta joilla päteä.
Itseäni toteutan esim. harrastusten kautta.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se on jossain määrin yhteiskunnan kuppaamista, mutta koska Suomessa se on mahdollista niin toisaalta miksi niin ei tekisi.
Ehkä vaan ihmetyttää että miten meinaat palata työelämäään 10 vuoden tauon jälkeen, eikö osaamisesi ole jo ihan kivikautista ja kuka sinut enää palkkaa? Entä etkö itse kaipaa työelämää ja muuta tekemistä kuin kodin ja lasten hoito? Toki jos saat revittyä tarpeeksi aikaa omille harrastuksille ja vaikka opiskelulle (esim. siivoojan ja lastenhoitajan avulla) kotiäitiyden ohella niin hieno juttu ja sitten ymmärrän hyvin.
Mielestäni ei ole kuppaamista, koska lasten päivähoito maksaa paljon enemmän yhteiskunnalle ja yli 3-vuotiaiden kanssahan ei mitään tukia enää edes saa.
Olen ammatiltani lastenhoitaja, joten en usko että töihinpaluu muodostuu ylitsepääsemättömäksi ongelmaksi. Jos muodostuu, voin kouluttautua uudelleen tai päivittää koulutustani siinä missä muutkin ihmiset.
En juuri kaipaa. Minusta on ihanaa hoitaa kotia ja lapsia. On minulla paljonkin silti myös omia harrastuksia, esim. tällä hetkellä neulon mielelläni.
ap
Voi tiedätkö minäkin neulon mielelläni. Ikävä vaan että tuo työssäkäyminen häiritsee sitä...
Sitäpä tässä juuri haen takaa. Tekeekö se sinut katkeraksi?
Loppujen lopuksi tämähän on kuitenkin oma valinta pitkälti. Kuka estää sinua jäämästä kotiäidiksi? Saisit neuloa enemmän, heh heh.
ap
Tässä oli hyvä kysymys...kuka estää. Minä itse. En koskaa uskaltaisi jäädä kotiäidiksi. Elämässä ei kun sitä ennustettavuutta ole. En voi koskaa olla riippuvainen esim. miehestä, joka voisi kuolla, sairastua, jäädä työttömäksi, pettää, jättää, jne. Haluan turvata oman ja lapseni selustan, että heillä on riittävä elatus, joka ei ole yksin miehen varassa. Enkä haluaisi miestäni siihen asemaan.
Toinen on se, että en voisi koskaa elää vain lasteni kautta ja tehdä heistä oman egoni jatketta, joiden avulla voisin päteä. Tarvitsen työtäni toteuttamaan kunnianhimoani.
Lasten kautta, egosi jatke? Muuttuuko ihminen aivottomaksi epäyksilöksi, jos ajattelee muitakin kuin itseään ja tylskentelee omassa kodissaan? Mielenkiintoista. Eikö lapset ole egosi jatke juuri silloin, kun hankit ne ja viet jonnekin laitokseen, vain koska haluat lapsia ja haluat esitellä itsesi vanhempana? Mitä lapsesi tarvitsevat? Sinut ehkä? Mutta sinä tarvitse työtäsi toteuttaaksesi kunnianhimoasi. Selvä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helppoa:
ura = teet töitä, osallistut yhteiskunnan pyörittämiseen ja maksat veroja, kuten aikuisen kuuluu
kotiäitiys = minä maksan sen, että saat hoitaa omaa lastasi kotona
Ei se ole vihaista, ei katkeraa, se on epäreilua.
Suurimnalla osalla tavallisista duunareista ei edes ole mitään uraa. Ainoa etenemismahdollisuus jossain paskaduunissa on päästä esimieshommiin ja suurin osa ei niihin voi päästä jo siksi että duunareita on oltava enemmän kuin pomoja. Ainoa tapa yletä uralla on kouluttautua uudelleen. Joten kotiäitivuosilla ei ole mitään vaikutusta taviksen työuraan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Helppoa:
ura = teet töitä, osallistut yhteiskunnan pyörittämiseen ja maksat veroja, kuten aikuisen kuuluu
kotiäitiys = minä maksan sen, että saat hoitaa omaa lastasi kotona
Ei se ole vihaista, ei katkeraa, se on epäreilua.
Vain kaksi vaihtoehtoa?
Vierailija kirjoitti:
Helppoa:
ura = teet töitä, osallistut yhteiskunnan pyörittämiseen ja maksat veroja, kuten aikuisen kuuluu
kotiäitiys = minä maksan sen, että saat hoitaa omaa lastasi kotona
Ei se ole vihaista, ei katkeraa, se on epäreilua.
Ura = yhteiskunta maksaa sinun lapsen päivähoidon 1000-1500 e/kk. Maksat veroja, jotka todennäköisesti ei kata edes tätä summaa. Saatikka että se kattaisi vielä lisäksi minulle maksettavan kotihoidontuen.
Ja kun pienin täyttää 3 vuotta, minulle ei makseta enää mitään tukia. Sun lapsien päivähoito taas maksaa yhteiskunnalle edelleen sen 1000-1500 e /kk.
Jos olet sinkku ja lapseton, sun lapsien hoito ei maksa yhteiskunnalle mitään, toisaalta et välttämättä tuotakaan yhteiskunnalle yhtään mitään. Kenties maksamasi verot kattaa juuri omat palvelusi tässä yhteiskunnassa, mutta uutta veronmaksajaa et tänne ainakaan tuota.
Niinkuin sanottu, tämä ei ole rahakysymys. Siihen liittyy jotain aivan muuta.
Nyt täytyy lähteä, mutta palaan illalla lukemaan vastauksia, jäi jo osa lukematta kun ketju on niin aktiivinen.
ap
Vierailija kirjoitti:
Pin kirjoitti:
kai se jonain uhkana nähdään, en tiedä. Itseäni ei mitenkään ärsytä jos jossain perheessä pystytään kustantamaan toisen kotonaolo ja vielä toinen on sellainen, joka sitä oikeasti haluaa. Hyvä juttu heille, mä en jaksaisi vaan olla kotona ja mua estelee vaan se oma halu tehdä jotain muutakin. Pysyn järjissäni kun käyn töissä/opiskelen. Vauva syntyy taas tammikuun alussa ja koulu alkaa heti 16.1 :D
Voit kyllä kehittää itseäsi ja opiskella kotoakin käsin ja hakeutua ihmisten pariin tai vaikka luennoille kotiäitinäkin. Aivotkin on annettu, niitä voi käyttää missä vain. Neljä seinää muuttuu neljäksi seinäksi vain päässäsi - jos et osaa käyttää sitä.
Toihan olis se ideaali. Esim. on eroa sillä onko kotiäiti vaaaehtoishommissa (vetää jotain lastenkerhoa jos ei muuta), opiskelee (tutkintoon) tai tekee jotain pientä kauppaa (leipoo vaikka niitä kakkuja) kuin elää vain lasten, miehen ja kotieläinten kautta. Tuossa on yleensä ero keskiluokkaisen ja duunarikotiäidin välillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta se on yhteiskunnan turhaa hyväksikäyttöä. Työttömät sentään ovat ainakin useimmiten työttömiä ilman omaa tahtoaan ja ovat kuitenkin aiemmin kerryttäneet valtion kassaa työssä ollessaan. Kotiäidit, varsinkin sellaiset jotka eivät ole päivääkään tehneet työtä, ovat vain tuhlanneet yhteiskunnan varoja, ensin kouluttautumalla turhaan ja sitten maksattamalla itselleen kotihoidontukea ja mahdollisesti toimeentulotukea ja asumistukeakin. Eläke jää pieneksi, joten he ovat riippana vielä eläkeiässäkin, koska heille pitää maksaa silloinkin toimeentulotukea ja asumistukea.
Erikoista kuinka sinun mielestä kotiäidit eivät ole päivääkään tehneet töitä, mutta työttömien joukossa ei tällaisia ole.
Erikoista, ettet huomannut sanaa "useimmiten". Lisäksi ap itse sanoi, ettei hänellä ole työpaikkaa vaan hänellä kertyy kotona olemista 10 vuotta. Kotiäideillä ei ole työhaluja yhteiskunnan pyörittämiseksi, toisin kuin useimmilla työttömillä.
Kokeilepa kotiäitiyttä/-isyytt' jonkin aikaa ja mieti sitten, mitä puhut. Jos väität, ettei tämä ole työtä, voin väittää että tuskin teet työtä työmaallasi. Istuskelet vain kahvitauoilla. Ainakaan et tee mitään hyödyllistä. Kotiäitiys/-syys on vaativaa, koska olet yksin eikä sinua arvosteta. Vain henkisesti vahva ja tarpeeksi älykäs kykynee siihen ja pystyy saamaan siitä myös nautinnon kaiken työn lomassa.
Kotiäidin/-isän tytär/poika ehtii tehdä yhteiskuntaa hyödyttävää työtä vuosia vireässä iässä, ennen mahdollista lyhyttä tai pitkää kotiäitiyttään/-isyyttään. Kotiäitikin ehtii tehdä vielä paljon muuta sen jlkeen, kun ei koe lasten tarvitsevan enää kotihenkilöä. On myös koti-isejä. Niitä, jotka haluavat lapsilleen tasapianoisen elämän vielä kouluiässä, olla läsnä ja valvoa, huoltaa. Sellainen nähdään enemmänkin vain sankaritekona, eikä mahdollisuuksien hukkaantumisena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mua haittaa. Enemmän surettaa. Naisilla on enemmän mahdollisuuksia kuin koskaan (Suomessa) ja osa jää pitkiksi ajoiksi kotiin. Se vaikuttaa pitkällä aikavälillä koko perheen ja yhteiskunnan tulevaisuuteen.
Päinvastoin. Päiväkotikierteessä olleet kiireosten uravanhempien lapset vaikuttavat paljon enemmän yhteuskunnan tulevaisuuteen kielteisesti. Se jos mikään tuottaa kuluja yhteiskunnalle pitkällä tähtäimellä aina sairaspoissaoloista ja masennuksista sekä kaksisuuntaisista mielialaoireista alkaen. Koton kasvaen saa tasapainoisemman pohjan elämälleen, ainakin jos on normaali perhe ilman moniongelmaisuutta.
Tutkimusten mukaan hyväosaisten lapsille ei ole väliä, osallistuvatko he varhaiskasvatukseen vai eivät. Mutta kouluttamattomien huono-osaisten vanhempien lapset saavat paremman alun elämään ja koulutielle olemalla laadukkaassa päiväkodissa. Elämäntapatyöttömät vanhemmat eivät lue lapsilleen, eivät puhu lapsilleen ja huutavat kasvattamisen sijaan. Ja suurin osa kotiäideistä on kotona siksi, ettei ole työpaikkaa, minne palata.
1+1=?
Avauksesta tuli sellainen tunne, että kirjoittaja toivoo että hänen kirjoituksensa herättää monissa vihaisia ja katkeria tunteita.
Eipä muiden valinnat tässäkään asiassa itseäni liikuta.
Alue: Aihe vapaa
Päinvastoin. Päiväkotikierteessä olleet kiireosten uravanhempien lapset vaikuttavat paljon enemmän yhteuskunnan tulevaisuuteen kielteisesti. Se jos mikään tuottaa kuluja yhteiskunnalle pitkällä tähtäimellä aina sairaspoissaoloista ja masennuksista sekä kaksisuuntaisista mielialaoireista alkaen. Koton kasvaen saa tasapainoisemman pohjan elämälleen, ainakin jos on normaali perhe ilman moniongelmaisuutta.