Miksi se että joku valitsee kotiäitiyden uran sijasta, herättää niin monissa niin vihaisia ja katkeria tunteita?

Ap! Mammmaaa, nyt kone kiinni ja popparit pois! Alahan ruuanlaittoon siitä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päiväkoti-ikäiset lapset saa siellä päiväkodissa aamiaisen, lounaan ja välipalan viitenä päivän viikossa. Se on iso määrä ruokaa mitä ei tarvitse miettiä, ostaa/roudata kotiin ja vielä kokatakin. Jos koko perhe on pois 5 päivää viikossa n. 8-16 niin koti pysyy siistinä ja muut hoitaa lasten leikit, ulkoilut ja virikkeet.

Ja tämähän toimii tasan siihen saakka kun lapset on alle 7v. Sittenhän tuo "hieman" muuttuu... Itsellä on 3 kouluikäistä ja ainoa ruoka mikä tulee muualta kuin mun kukkarosta (tai kantamatta) on lounas 5:nä päivänä viikossa. Ja arvaapa paljonko teini-ikäinen poika syö? Ja kerro se, mun tapauksessa, kolmella.

Mielestäni yksi lämmin ja monipuolinen ateria päivässä on kyllä iso helpotus elämään. Niin taloudellisesti kuin työmäärällisesti. 

Toisekseen, meillä jo 4-vuotias auttaa esim. kauppareissuissa ja ruuanlaitossa. Miksi teillä teini ei? Varmasti ne teinit osaa itse jo siivota jälkiään ja laittaa itselleen esim välipalaa tai pestä pyykkejään, jos ne siihen on opetettu. Ei tarttis sun sitten marttyyrina tehdä kaikkea kolmessa tunnissa töiden jälkeen. Meilläpäin tätä kutsutaan kasvatukseksi. 

ap

Joo, suoraan on ap peruskoulun penkiltä.. kun lukemisen ymmärtäminen on tuota tasoa. Missä ihmeen kohdassa mä sanoin että teini ei tee kotitöitä? Se teini EI KÄY TÖISSÄ ja ansaitse rahaa, jolla nuo kulut katetaan. Kaupassa tosiaan käyn usein yksin, koska teen sen suoraan töistä tullessani ja silloin nuo teinit tekee kotona läksyjä. Ja tiedoksesi sullekkin vastaisen varalle, meillä teini syö parhaana päivänä 4 lämmintä ateriaa, siinä tuo 1, joka sekin on toki erinomainen juttu, ei paljon auta. Eli pointti oli: tuo pk-kodin palvelu toimii työsskäyvillä sellaisen 4-5v sen jälkeen homma tosiaan muuttuu aika radikaalisti. Ja lapsi on siinä kotitaloudessa ainakin sen 18v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Säästän myös joka kuukausi korkeakorkoiseen rahastoon 150 e. Itselleni. Minusta pahan päivän varalle säästäminen on ihan normaalia, oli sitten kotiäiti taikka työssäkäyvä. 

Kotiäitinä kyllä ainakin oppii niksit miten tulee toimeen pienellä. 

ap

Itse olen maksanut itselleni eläkevakuutusta muutaman kympin kuukaudessa. Olen myös säästänyt mukavan potin osakkeita, pienistä rahoista vuosien mittaan.

En todellakaan jää tyhjän päälle, jos joskus tulee avioero.

Mielestäni jokaisen naisen, oli sitten kotona tai työssä pitäisi turvata

taloutensa. Ja huom. tein ennen lasten saamista monta vuotta kahta työtä

Eläkevakuutus valuu hukkaan. Tuskin eläkkeitä enää parin kolemn vuosikymmenen jälkeen pystytään maksamaan. Turha on miettiä sellaisia. Parempi olisi miettiä lastensa hyvinvointia.

Vierailija kirjoitti:

Kiinnität huomiota niiden mielipiteisiin joiden mielestä kotiäitien pitäisi mennä töihin. Mä en totisesti ole saanut mistään sellaista käsitystä että kotiäitiyttä halveksittaisiin erityisen paljon ja vähän ihmettelen miten aloittajalla on sellainen ajatus. Ehkä itsenäisyyttä ja omilla tuloilla elämistä ja työntekoa ylipäätään pidetään suomessa niin korkeassa arvossa että se vuosien kotiäitiys on jo vähän erikoinen ratkaisu, joidenkin mielestä?

No sen käsityksen saa nopeasti vaikkapa nimenomaan tältä palstalta.

Kotiäiti on lompakkoloinen, laiska, yms, elää miehen ja yhteiskunnan rahoilla.

Tuet ovat pienet, mutta veronmaksajana olisi yhteiskunnalle tuottelias, kotiäitinä pääoma suuntautuu lähinnä lapsiin. Tai siihen ainakin itse pyrin, lasten hyvinvointiin. Kotiäiti siis itsekin.

Vierailija kirjoitti:

AP sinnittelee sitten minieläkkeellä ja kadehtii töissä käyneiden eläkkeitä. Siksi pidän kotiäitiyden valitsevaa naista tyhmänä. Et voi luottaa siihen että se mies jolle lapset teit, on edelleen kuviossa kustantamassa elämääsi. Selusta pitää suojata vaikka sijoituksin eikä laittaa kaikkea rahaa lapsiin.

 Herää tähän päivään .

   Tällä hetkellä keskimäräisen työeläkkeen ja takuueläkkeen+asumistuen erotus on vain noin 250 euroa kuukudessa nettona . Eli olematon n.3000euroa nettona vuodessa kiitoksena siitä että olet uhrannut elämäsi työlle ja rahalle , pahimmassa tapauksessa työ on vienyt terveydenkin !

Vierailija kirjoitti:

Helppoa:

ura = teet töitä, osallistut yhteiskunnan pyörittämiseen ja maksat veroja, kuten aikuisen kuuluu

kotiäitiys = minä maksan sen, että saat hoitaa omaa lastasi kotona

Ei se ole vihaista, ei katkeraa, se on epäreilua.

Sä et ole maksanut ainakaan mun tukia vaan mä itse, silloin kun olin työelämässä ja koska et ole puolisoni.

Musta on pöyristyttävää, että mullekin on vihjailtu loisimisesta, vaikka alle 3.v lapsi, pitkähkö työura takana, enkä mä ole missään vaiheessa sanonut, etten aikoisi jatkaa työelämässä, joskaan en samassa työpaikassa, joka ei vaan enää nappaa. Törkeää!!

Vierailija kirjoitti:

Valitse vaan. Mutta pliis älä tule itkemään mulle miten raskasta se on. Mä teen sun hommat JA käyn kodin ulkopuolella töissä. Multa ei nyt vaan riitä sulle sympatiaa kun teet puolet siitä mitä minä.

Joojoo paitsi sun lapset on alle vuoden ikäsinä päiväkodissa ja tottuneet olemaan omissa oloissaan kun äiti luo vähän uraa. Minusta jos lapsia hankkii olisi hyvä jos ne itse hoitaisi eikä heti laittaisi hoitoon. En ole ap, mutta sinun pentusi päivähoito maksaa saman verran kuin apn saamat tuet ja apn lapset saavat olla turvallisessa kodissa, oman äitinsä, ei muiden kasvatettavina.

Vierailija kirjoitti:

Valitse vaan. Mutta pliis älä tule itkemään mulle miten raskasta se on. Mä teen sun hommat JA käyn kodin ulkopuolella töissä. Multa ei nyt vaan riitä sulle sympatiaa kun teet puolet siitä mitä minä.

Olet siis äiti kun vertaat itseäsi kotiäitiin? Joku ne sunkin lapset hoitaa ja ruokkii. Arvostat varmaan suuresti heitäkin kun tekevät "puolet siitä mitä sinä".

Tuskin kyse on mistään vihasta, lähinnä ehkä säälistä ja turhautumisesta. Tuntuu oudolta, että joku tuudittautuu pikkuruisen kansaneläkkeen varaan, jota meidän työssäkäyvien veroista kerätään.

Sitten saa aina kuulla kitinää siitä, miten raskasta on olla kotiäiti. Jos se on niin raskasta, niin mikseivät mene töihin ? En tajua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska kotiäideistä kuvitellaan että he käyttävät päivät sohvalla istumiseen ja telkkarin katsomiseen. Itselläni on neljä lasta ja joskus minulta kysytään miten saat aikasi kulumaan. Oikeasti tilanne on se, että mitään omaa aikaa tai vapaita hetkiä ei minulla ole ennen kun lapset on nukkumassa. En saa millään tehtyä päivän aikana kaikkea sitä mitä pitäisi.

Tässä on yksi oivalinen esimerkki miksi se raivostuttaa. Ja myönän tähän heti alkuun myös tietämättömyyteni ja tämä perustuu omaa kokemukseeni. 

 Kuinka kaikki aika aina menee niihin lapsiin, kodinhoitoon, jne. Kuinka se käyt työstä, jne. Kolmen lapsen äitinä olen hämmentynyt miten te saatte kaiken aikanne niihin menemään. Ihan, kun minua työssä käyvänä äitinä väheksytään, kun minulla tuon kaiken hoitamiseen jää aikaa se 3h, johon teillä on aikaa koko päivä. Älkää vedotko siihen, että lapset ei sotke päivällä kotona. Kyllä koululaiset sotkee ja päiväkoti-ikäisellä ei kauan mene sen kaaoksen aiheuttamiseen. Ja sen ruuan pitää olla niitä koululaisia varten valmiina, jne...

Tiedätkö, kotiäidin tai koti-isän homma on jotain paljon enemmän kuin siivoamista tai ruoan laittoa? Se on LÄSNÄOLOA. Kotona olevat tietävät ja näkevät niiden lastensa kavereiden touhut ja hoivan sekä valvonnan puutteetn, joiden vanhemmat ovat molemmat töissä. Te ette tiedä. Koska te olette silloin töissä ettekä ehdi pohtia liiaksi lastenne tekemisiä ja vointia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mua haittaa. Enemmän surettaa. Naisilla on enemmän mahdollisuuksia kuin koskaan (Suomessa) ja osa jää pitkiksi ajoiksi kotiin. Se vaikuttaa pitkällä aikavälillä koko perheen ja yhteiskunnan tulevaisuuteen.

Päinvastoin. Päiväkotikierteessä olleet kiireosten uravanhempien lapset vaikuttavat paljon enemmän yhteuskunnan tulevaisuuteen kielteisesti. Se jos mikään tuottaa kuluja yhteiskunnalle pitkällä tähtäimellä aina sairaspoissaoloista ja masennuksista sekä kaksisuuntaisista mielialaoireista alkaen. Koton kasvaen saa tasapainoisemman pohjan elämälleen, ainakin jos on normaali perhe ilman moniongelmaisuutta.

Tutkimusten mukaan hyväosaisten lapsille ei ole väliä, osallistuvatko he varhaiskasvatukseen vai eivät. Mutta kouluttamattomien huono-osaisten vanhempien lapset saavat paremman alun elämään ja koulutielle olemalla laadukkaassa päiväkodissa. Elämäntapatyöttömät vanhemmat eivät lue lapsilleen, eivät puhu lapsilleen ja huutavat kasvattamisen sijaan. Ja suurin osa kotiäideistä on kotona siksi, ettei ole työpaikkaa, minne palata.

1+1=?

Tämä. Oman kaveriporukkani naiset ovat olleet kotona vauvan kanssa max. lapsen 2v ikään, eivät todellakaan vuosikausia. Useimpien miehet ovat myös olleet kotona lapsen kanssa.

Vain ne kaverini/tuttavani, joilla on pohjalla vain peruskoulu tai merkonomilinja ja ei työpaikkaa palattavaksi, ovat olleet kotona puoli vuosikymmentä tai pidempään. Tämä havainto tukee tutkimustuloksia siitä, etteivät koulutetut naiset ole kotihoidontuella vuosia, useimmille niin tekeville se on olosuhteiden sanelema pakko (=ei töitä).

Vierailija kirjoitti:

Kotiäitiys tuntuu olevan sellainen valinta, että se on jo halveksuttavampaa kuin esim. juoppona tai työttömänä oleminen? Miksi?

Minulla on 2 lasta, kolmen vuoden ikäerolla ja kolmas tulossa. Ikäeroa kakkoseen tulee liki 3 vuotta. Minulla ei ole työpaikkaa odottamassa, ammatti kylläkin löytyy. Kotonaolovuosia tulee näillä näkymin ainakin n. 10 vuotta. Tämä tuntuu herättävän ihmisissä ääretöntä vihaa ja kiukkua. Onko se kateutta ja katkeruutta? Kun ei itse pysty, kykene tai voi? En usko selityksiin että kotiäiti kuppaa yhteiskuntaa, koska tukimäärät on pienet ja niille tulee sentään vastinetta uusien veronmaksajien muodossa (tämä ei ole mielipidekysymys, vaan fakta), toisin taas kuin esim. työttömät jotka saa paljon isommat tuet ja mitään vastinetta yhteiskunta ei siitä saa ( ja tämä ei ole hyökkäys työttömiä vastaan, minusta työttömien tuet on täysin kohtuulliset ja ne kuuluu hyvinvointiyhteiskuntaan).

Miksi kotiäitiys on niin halveksittua?

Ja nyt haen popparit, koska tiedän että aihe voi synnyttää tosi raakoja tunteita suuressa osassa suomalaisia.

Jaa miten niin uusia veronmaksajia :DDDDDDD

Paljonko nykyään on työttömiä ja paljonko on tulevaisuudessa :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se on jossain määrin yhteiskunnan kuppaamista, mutta koska Suomessa se on mahdollista niin toisaalta miksi niin ei tekisi.

Ehkä vaan ihmetyttää että miten meinaat palata työelämäään 10 vuoden tauon jälkeen, eikö osaamisesi ole jo ihan kivikautista ja kuka sinut enää palkkaa?  Entä etkö itse kaipaa työelämää ja muuta tekemistä kuin kodin ja lasten hoito? Toki jos saat revittyä tarpeeksi aikaa omille harrastuksille ja vaikka opiskelulle  (esim. siivoojan ja lastenhoitajan avulla) kotiäitiyden ohella niin hieno juttu ja sitten ymmärrän hyvin. 

Mielestäni ei ole kuppaamista, koska lasten päivähoito maksaa paljon enemmän yhteiskunnalle ja yli 3-vuotiaiden kanssahan ei mitään tukia enää edes saa. 

Olen ammatiltani lastenhoitaja, joten en usko että töihinpaluu muodostuu ylitsepääsemättömäksi ongelmaksi. Jos muodostuu, voin kouluttautua uudelleen tai päivittää koulutustani siinä missä muutkin ihmiset. 

En juuri kaipaa. Minusta on ihanaa hoitaa kotia ja lapsia. On minulla paljonkin silti myös omia harrastuksia, esim. tällä hetkellä neulon mielelläni. 

ap

Voi tiedätkö minäkin neulon mielelläni. Ikävä vaan että tuo työssäkäyminen häiritsee sitä...

Sitäpä tässä juuri haen takaa. Tekeekö se sinut katkeraksi? 

Loppujen lopuksi tämähän on kuitenkin oma valinta pitkälti. Kuka estää sinua jäämästä kotiäidiksi? Saisit neuloa enemmän, heh heh. 

ap

Heh heh sullekin vaan - ja vielä kysyt miksi sinä herätät vihaa? No esimerkiksi siksi, että sulla on varmaankin taloudessa mies joka ansaitsee enemmän kuin sinä vaikka menisit töihin (kun nyt kerran olet naisvaltaisella matalapalkka-alalla eli lastenhoitaja niin se lienee melkein itsestäänselvää...)? No minullapa on mies joka ansaitsee 1/3 siitä jonka minä. Eli olen perheen päätulonsaaja, ja elintasomme kirjaimellisesti ROMAHTAISI - joutuisimme myymään kotimme, lapset vaihtamaan koulua jne. - jos minä jäisin kotiin neulomaan. Tiedätkö, toivon välillä että sairastuisin vakavasti että mun ei tarvitsisi mennä enää koskaan töihin. Ja teiltä elämäntapakotiäideiltä pyydän ainoastaan ettette tulisi mun korvanjuureen itkemään kuinka hirveän rankkaa on...

Vierailija kirjoitti:

Tuskin kyse on mistään vihasta, lähinnä ehkä säälistä ja turhautumisesta. Tuntuu oudolta, että joku tuudittautuu pikkuruisen kansaneläkkeen varaan, jota meidän työssäkäyvien veroista kerätään.

Sitten saa aina kuulla kitinää siitä, miten raskasta on olla kotiäiti. Jos se on niin raskasta, niin mikseivät mene töihin ? En tajua.

Luepa nyt TARKASTI kaikki tässäkin ketjussa eistetyt perustelut sille, miksi kotiäitiys todellisuudessa tulee PALJON HALVEMMAKSI yhteiskunnalle. Erikseen tietysti on perheet, joissa esiintyy ongelmaisuutta, eikä lapset saa sitä mitä tarvitsisivat. Ehkä joidenkin poliitikkojen huoli kohdistuukin heihin perheineen - TOIVOTTAVASTI. Muutoin kysymys lienee jostakin ihan muusta, inhimillisiä kun olemme.

Kotirouviksi loppuelämäksi jättäytyvät naiset ovat mielestäni aikamoisia reppanoita. Ne ei varmaan edes pärjäisi työmarkkinoilla, mun puolesta saavat pysyä neljän seinän sisällä passaamassa miestä ja lapsia.

Ja korkeakoulutetut yleensä arvostavat myös sitä, että heidän lapsensa saavat hyvän alun koulutielle. He eivät wt-mammojen tavoin luule tietävänsä lasten kasvatuksesta ja opetuksesta kaikkea, ja pidä esim. lastentarhanopettajia "käytännöstä vieraantuneina kirjaviisaina". Minun ystäväpiirissäni jaetaan tietoa hyvistä päiväkodeista ja vaaditaan lapselle parasta, ei vain säilytyspaikkaa työpäivän ajaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se on jossain määrin yhteiskunnan kuppaamista, mutta koska Suomessa se on mahdollista niin toisaalta miksi niin ei tekisi.

Ehkä vaan ihmetyttää että miten meinaat palata työelämäään 10 vuoden tauon jälkeen, eikö osaamisesi ole jo ihan kivikautista ja kuka sinut enää palkkaa?  Entä etkö itse kaipaa työelämää ja muuta tekemistä kuin kodin ja lasten hoito? Toki jos saat revittyä tarpeeksi aikaa omille harrastuksille ja vaikka opiskelulle  (esim. siivoojan ja lastenhoitajan avulla) kotiäitiyden ohella niin hieno juttu ja sitten ymmärrän hyvin. 

Mielestäni ei ole kuppaamista, koska lasten päivähoito maksaa paljon enemmän yhteiskunnalle ja yli 3-vuotiaiden kanssahan ei mitään tukia enää edes saa. 

Olen ammatiltani lastenhoitaja, joten en usko että töihinpaluu muodostuu ylitsepääsemättömäksi ongelmaksi. Jos muodostuu, voin kouluttautua uudelleen tai päivittää koulutustani siinä missä muutkin ihmiset. 

En juuri kaipaa. Minusta on ihanaa hoitaa kotia ja lapsia. On minulla paljonkin silti myös omia harrastuksia, esim. tällä hetkellä neulon mielelläni. 

ap

Voi tiedätkö minäkin neulon mielelläni. Ikävä vaan että tuo työssäkäyminen häiritsee sitä...

Sitäpä tässä juuri haen takaa. Tekeekö se sinut katkeraksi? 

Loppujen lopuksi tämähän on kuitenkin oma valinta pitkälti. Kuka estää sinua jäämästä kotiäidiksi? Saisit neuloa enemmän, heh heh. 

ap

Heh heh sullekin vaan - ja vielä kysyt miksi sinä herätät vihaa? No esimerkiksi siksi, että sulla on varmaankin taloudessa mies joka ansaitsee enemmän kuin sinä vaikka menisit töihin (kun nyt kerran olet naisvaltaisella matalapalkka-alalla eli lastenhoitaja niin se lienee melkein itsestäänselvää...)? No minullapa on mies joka ansaitsee 1/3 siitä jonka minä. Eli olen perheen päätulonsaaja, ja elintasomme kirjaimellisesti ROMAHTAISI - joutuisimme myymään kotimme, lapset vaihtamaan koulua jne. - jos minä jäisin kotiin neulomaan. Tiedätkö, toivon välillä että sairastuisin vakavasti että mun ei tarvitsisi mennä enää koskaan töihin. Ja teiltä elämäntapakotiäideiltä pyydän ainoastaan ettette tulisi mun korvanjuureen itkemään kuinka hirveän rankkaa on...

HÄH?? Sinä siis olet sitä mieltä, että miehesi ei voisi jäädä KOTI_ISÄKSI kodinhoitotuelle sijastasi? Hänellä on siihen TÄYSI OIKEUS. Ehkä jopa olisi haluakin, jos sallisit niin ikävän ja säälittävän arvomaailman perhettäsi kohtaavan.

Minua harmittaa lähinnä se, että kotiäidit heikentävät valinnoillaan muidenkin naisten työllistymis- ja uramahdollisuuksia. Alle 45-vuotiaita naisia tarkastellaa työmarkkinoilla edelleen lähinnä potentiaalisina kotiinjääjinä, ja se johtuu suurelta osin juuri vanhempainvapaiden hyvin epätasaisesta jakautumisesta. Sinunkin valintasi vaikuttavat siis minunkin elämään.

Vierailija kirjoitti:

Kotirouviksi loppuelämäksi jättäytyvät naiset ovat mielestäni aikamoisia reppanoita. Ne ei varmaan edes pärjäisi työmarkkinoilla, mun puolesta saavat pysyä neljän seinän sisällä passaamassa miestä ja lapsia.

Kotiäitikö passaa miestään kotona, miten niin? Passaako koti-isäkin vaimoaan, vai mahdollistaako vain lasten turvallisen ja vakaan kasvun tässä vellovassa maailmassa?

Miten niin kotiäiti ei voisi tehdä muutakin kotiäitivuosien jälkeen, kun sen aika on?

Vierailija kirjoitti:

Pin kirjoitti:

kai se jonain uhkana nähdään, en tiedä. Itseäni ei mitenkään ärsytä jos jossain perheessä pystytään kustantamaan toisen kotonaolo ja vielä toinen on sellainen, joka sitä oikeasti haluaa. Hyvä juttu heille, mä en jaksaisi vaan olla kotona ja mua estelee vaan se oma halu tehdä jotain muutakin. Pysyn järjissäni kun käyn töissä/opiskelen. Vauva syntyy taas tammikuun alussa ja koulu alkaa heti 16.1 :D

Voit kyllä kehittää itseäsi ja opiskella kotoakin käsin ja hakeutua ihmisten pariin tai vaikka luennoille kotiäitinäkin. Aivotkin on annettu, niitä voi käyttää missä vain. Neljä seinää muuttuu neljäksi seinäksi vain päässäsi - jos et osaa käyttää sitä.

Niin, siksi mä opiskelenkin nimenomaan kotoa käsin, koska en oikein vastasyntyneen kanssa voi mennä luennoille tai edes halua. :D En laske sitä varsinaiseksi kotiäitiydeksi, etenkin kun muut lapset menevät päiväkotiin tarpeen mukaisesti... En löydä tarpeeksi älyllistä haastetta pelkästä kotiäitiydestä enkä ilmeisesti osaa nauttia siitä vain sen arvokkuuden vuoksi, mutta eikös ole hyvä, kun voinkin valita toisin. Voin valita jotain omien kykyjen ja kykenemättömyyden rajoissa.