Lue keskustelun säännöt.
Naiset joita ei haittaa vaikka mies on varattu tai vaikka näette tämän oman naisen kanssa, ei sekään estä teitä iskemästä. Miksi?
04.10.2016 |
Miltä varatun miehen huomio saa olonne tuntumaan ja miksi toimitte näin?
Kommentit (130)
Vierailija kirjoitti:
Kuule, kun ne teidän varatut miehet on sinkkunaisten perässä vonkaamassa. On sulle toki varmaan huojentavaa ajatella, että menisi noin päin.
Pimppasi on sitä ylpeämpää sorttia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toiseen naiseen mies käy vaan "kassinsa tyhjentämässä" sanoi joku.Niin anteeks mut miks se mies ei harrasta seksiä sen oman vaimonsa kanssa jos kerran niin hyvin menee? Ja toinen nainen ei pääse rikkomaan mitään mikä ei olisi jo ollut rikki.Varmaan 30 v.ikävuoden jälkeen on niin vähän vapaita miehiä tarjolla että varatutkin kelpaa.En sano et se on oikein mut näin se menee.
Juu anteeksi, olen saanut huomata, että suhteissa on sekä ylä- että alamäkiä ja ns. kylmiä kausia, eli kaikkea voi tapahtua. Vahva humalatila voi sumentaa järjen ja harkintakyvyn, jolloin kynnys pettää on aika matala. En hyväksy kylläkään petoksen syyksi tuota kliseistä "se oli vain kännipano", mutta epäilen, että selväpäinen ei harhaudu baarista jonkun mukaan yhtä helposti kuin humalassa.
Toinen pointti on aika usein pettäminen sairaus- tai raskausaikana. Vaikea raskaus ja vauva-aika voi olla se viimeinen niitti paljon seksiä vaativalle miehelle, ikävä kyllä. Tämäkään ei ole tekosyy, uskolliselle riittää vaikka karvarukkanen.
Varattuun mieheen sekaantuva nainen on halpa hu*ra - ja tietää, muttei myönnä olevansa.
Varattu mies, joka sekaantuu toisiin naisiin on vastenmielinen ja hänestä kannattaa hankkiutua nopeasti eroon, käydä sukupuolitautitesteissä ja yrittää etsiä rehellinen ja uskollinen mies. Olen kuullut huhuja, että heitä on olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on hauska ketju. Olen varattu ja ollut mieheni kanssa parikymmentä vuotta. Tietääkseni mies ei ole minua pettänyt ja minä en ole myöskään pettänyt miestäni. Mutta eihän sitä koskaan tulevasta tiedä. Me molemmat olemme ihan kivan näköisiä ja mukavia ihmisiä, emmekä pelkää tutustua muihinkin ihmisiin. Jos mieheni löytää itselleen jonkun minua paremman naisen ja katsoo, että yhteinen historiamme ja lapset eivät enää hänelle riitä ja kanna eteenpäin, niin tottakai hän saa mennä. Yhteinen historia on historiaa ja tulevan elämän onnellisuus on ihan omissa käsissämme ja onnellisuus on hyvin tärkeää kaikkea ajatellen. En olisi miehelle ollenkaan katkera, vaan toivottaisin hänelle onnea. Sama olisi toisin päinkin.
Niinpä. Suhteessa oleminen ja rakastaminen on vapaaehtoista.
Minäkin noudatan tässä "Tee niin kuin toivoisit itsellesi tehtävän"-periaatetta:
Jos mieheni olisi vietävissä, toivoisin toisen naisen vievän miehen nopeaa, jotta voisin etsiä paremman tilalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on hauska ketju. Olen varattu ja ollut mieheni kanssa parikymmentä vuotta. Tietääkseni mies ei ole minua pettänyt ja minä en ole myöskään pettänyt miestäni. Mutta eihän sitä koskaan tulevasta tiedä. Me molemmat olemme ihan kivan näköisiä ja mukavia ihmisiä, emmekä pelkää tutustua muihinkin ihmisiin. Jos mieheni löytää itselleen jonkun minua paremman naisen ja katsoo, että yhteinen historiamme ja lapset eivät enää hänelle riitä ja kanna eteenpäin, niin tottakai hän saa mennä. Yhteinen historia on historiaa ja tulevan elämän onnellisuus on ihan omissa käsissämme ja onnellisuus on hyvin tärkeää kaikkea ajatellen. En olisi miehelle ollenkaan katkera, vaan toivottaisin hänelle onnea. Sama olisi toisin päinkin.
"Kondomitkin ostaisin heille ja veisin aamupalaa rankan panoyön jälkeen. Yhdessä sitten vertailtaisiin seksitemppuja". Ei taida paljoa tunteet haitata teidän suhdetta...
Olen samaa mieltä kuin ylempi kirjoittaja, mutta en täysin usko, että mitään katkeruutta ei tuntisi. Kyllä ero ja jätetyksi tuleminen ovat kovia paikkoja. Olen tullut petetyksi ja jätetyksi, en tunne enää vihaa, katkeruutta tai tuskaa, mutta ei se tunteitta mennyt. Olen kuitenkin sitä mieltä, että ihmiset ovat vapaita menemään jos siltä tuntuu. Eikä kukaan ole toisen omaisuutta. Rehellisyys kuitenkin kunniaan, jos toiseen rakastuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh huh vertaako tääl tosiaan joku pettämistä henkirikokseen. :D Pettämistä sattuu ja säälittävää jos jonku maailma kaatuu siitä. Get over it.
Ei vertaa, luet liian hätäisesti, tai haluat ruokkia omaa mielikuvaasi. Kummin vain, mutta olet väärässä. Kukaan ei vertaa pettämistä henkirikokseen.
Lue tarkemmin.
Eikö muka rikokseen yllyttäminen ole laitonta vain silloin jos yllyttää tappoon tai sen yritykseen? Kun joku puhui tuolla et toinen nainen on verrattavissa yllyttäjään..
Ei kai esim varkaukseen yllyttäminen ole rikos. :D
on
5 § (13.6.2003/515)
Yllytys
Joka tahallaan taivuttaa toisen tahalliseen «rikokseen» tai sen rangaistavaan yritykseen, tuomitaan yllytyksestä «rikokseen» kuten tekijä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on hauska ketju. Olen varattu ja ollut mieheni kanssa parikymmentä vuotta. Tietääkseni mies ei ole minua pettänyt ja minä en ole myöskään pettänyt miestäni. Mutta eihän sitä koskaan tulevasta tiedä. Me molemmat olemme ihan kivan näköisiä ja mukavia ihmisiä, emmekä pelkää tutustua muihinkin ihmisiin. Jos mieheni löytää itselleen jonkun minua paremman naisen ja katsoo, että yhteinen historiamme ja lapset eivät enää hänelle riitä ja kanna eteenpäin, niin tottakai hän saa mennä. Yhteinen historia on historiaa ja tulevan elämän onnellisuus on ihan omissa käsissämme ja onnellisuus on hyvin tärkeää kaikkea ajatellen. En olisi miehelle ollenkaan katkera, vaan toivottaisin hänelle onnea. Sama olisi toisin päinkin.
"Kondomitkin ostaisin heille ja veisin aamupalaa rankan panoyön jälkeen. Yhdessä sitten vertailtaisiin seksitemppuja". Ei taida paljoa tunteet haitata teidän suhdetta...
En ole tuo kelle vastasit, mutta olen silti samaa mieltä kuin hän. Ja tunteiden puutteella ei ole asian kanssa yhtään mitään tekemistä. Olen ollut naimisissa jo yli 20 vuotta ja väitän, että mieheni melkeinpä palvoo minua yhä edelleen. Silti, jos hän löytää jonkun paremman, en ala asiasta taistelemaan. Onnea toivottaisin minäkin. Ehkä tämä muotoutuu tällaiseksi iän myötä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on hauska ketju. Olen varattu ja ollut mieheni kanssa parikymmentä vuotta. Tietääkseni mies ei ole minua pettänyt ja minä en ole myöskään pettänyt miestäni. Mutta eihän sitä koskaan tulevasta tiedä. Me molemmat olemme ihan kivan näköisiä ja mukavia ihmisiä, emmekä pelkää tutustua muihinkin ihmisiin. Jos mieheni löytää itselleen jonkun minua paremman naisen ja katsoo, että yhteinen historiamme ja lapset eivät enää hänelle riitä ja kanna eteenpäin, niin tottakai hän saa mennä. Yhteinen historia on historiaa ja tulevan elämän onnellisuus on ihan omissa käsissämme ja onnellisuus on hyvin tärkeää kaikkea ajatellen. En olisi miehelle ollenkaan katkera, vaan toivottaisin hänelle onnea. Sama olisi toisin päinkin.
"Kondomitkin ostaisin heille ja veisin aamupalaa rankan panoyön jälkeen. Yhdessä sitten vertailtaisiin seksitemppuja". Ei taida paljoa tunteet haitata teidän suhdetta...
Hahhah, samaa ajattelin.
Tämä on sellaisen naisen uhoa , joka ei ole ( onnekseen) petetyksi tullut.
Hiukan omahyväistäkin.
Se tauti paranee kyllä taikaiskusta jos nakki napsahtaa kohdalle.
En minä sitä etteikö siitä selviä mutta ei se ole mikään helppo juttu kuitenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua saa tulla pokaamaan kaikki vapaat ja varatut naiset enkä tarvitse teiltä muuta kuin seksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh huh vertaako tääl tosiaan joku pettämistä henkirikokseen. :D Pettämistä sattuu ja säälittävää jos jonku maailma kaatuu siitä. Get over it.
Ei vertaa, luet liian hätäisesti, tai haluat ruokkia omaa mielikuvaasi. Kummin vain, mutta olet väärässä. Kukaan ei vertaa pettämistä henkirikokseen.
Lue tarkemmin.
Eikö muka rikokseen yllyttäminen ole laitonta vain silloin jos yllyttää tappoon tai sen yritykseen? Kun joku puhui tuolla et toinen nainen on verrattavissa yllyttäjään..
Ei kai esim varkaukseen yllyttäminen ole rikos. :D
on
5 § (13.6.2003/515)
Yllytys
Joka tahallaan taivuttaa toisen tahalliseen «rikokseen» tai sen rangaistavaan yritykseen, tuomitaan yllytyksestä «rikokseen» kuten tekijä.
Ai, kiitos valistuksesta. Mun moka!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole minun ongelmani kenenkään parisuhteet. Miksi sitä pitäisi miettiä?
Oletko samaa mieltä, kun sinun kumppaniasi joku iskee?
Mikä on iskemisen ja tutustumisen ero? Miehen puolison mielestä sekin on varmaan iskemistä, että ylipäätään puhuu miehelle. Jos menee suoraksi ehdotteluksi, kai tämä varattu osaa avata suunsa ja kertoa, ettei kiinnosta tai poistua kokonaan paikalta, jos nainen on kaikinpuolin tympeä tyrkky. Vastuu on aina miehen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on hauska ketju. Olen varattu ja ollut mieheni kanssa parikymmentä vuotta. Tietääkseni mies ei ole minua pettänyt ja minä en ole myöskään pettänyt miestäni. Mutta eihän sitä koskaan tulevasta tiedä. Me molemmat olemme ihan kivan näköisiä ja mukavia ihmisiä, emmekä pelkää tutustua muihinkin ihmisiin. Jos mieheni löytää itselleen jonkun minua paremman naisen ja katsoo, että yhteinen historiamme ja lapset eivät enää hänelle riitä ja kanna eteenpäin, niin tottakai hän saa mennä. Yhteinen historia on historiaa ja tulevan elämän onnellisuus on ihan omissa käsissämme ja onnellisuus on hyvin tärkeää kaikkea ajatellen. En olisi miehelle ollenkaan katkera, vaan toivottaisin hänelle onnea. Sama olisi toisin päinkin.
"Kondomitkin ostaisin heille ja veisin aamupalaa rankan panoyön jälkeen. Yhdessä sitten vertailtaisiin seksitemppuja". Ei taida paljoa tunteet haitata teidän suhdetta...
En ole tuo kelle vastasit, mutta olen silti samaa mieltä kuin hän. Ja tunteiden puutteella ei ole asian kanssa yhtään mitään tekemistä. Olen ollut naimisissa jo yli 20 vuotta ja väitän, että mieheni melkeinpä palvoo minua yhä edelleen. Silti, jos hän löytää jonkun paremman, en ala asiasta taistelemaan. Onnea toivottaisin minäkin. Ehkä tämä muotoutuu tällaiseksi iän myötä?
...tai tippuisit vaan korkeammalta ja kovempaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on hauska ketju. Olen varattu ja ollut mieheni kanssa parikymmentä vuotta. Tietääkseni mies ei ole minua pettänyt ja minä en ole myöskään pettänyt miestäni. Mutta eihän sitä koskaan tulevasta tiedä. Me molemmat olemme ihan kivan näköisiä ja mukavia ihmisiä, emmekä pelkää tutustua muihinkin ihmisiin. Jos mieheni löytää itselleen jonkun minua paremman naisen ja katsoo, että yhteinen historiamme ja lapset eivät enää hänelle riitä ja kanna eteenpäin, niin tottakai hän saa mennä. Yhteinen historia on historiaa ja tulevan elämän onnellisuus on ihan omissa käsissämme ja onnellisuus on hyvin tärkeää kaikkea ajatellen. En olisi miehelle ollenkaan katkera, vaan toivottaisin hänelle onnea. Sama olisi toisin päinkin.
"Kondomitkin ostaisin heille ja veisin aamupalaa rankan panoyön jälkeen. Yhdessä sitten vertailtaisiin seksitemppuja". Ei taida paljoa tunteet haitata teidän suhdetta...
En ole tuo kelle vastasit, mutta olen silti samaa mieltä kuin hän. Ja tunteiden puutteella ei ole asian kanssa yhtään mitään tekemistä. Olen ollut naimisissa jo yli 20 vuotta ja väitän, että mieheni melkeinpä palvoo minua yhä edelleen. Silti, jos hän löytää jonkun paremman, en ala asiasta taistelemaan. Onnea toivottaisin minäkin. Ehkä tämä muotoutuu tällaiseksi iän myötä?
Tämähän onkin kykyä nousta tunteidensa yläpuolelle. Ei siihen kaikki pysty.
Vierailija kirjoitti:
Kuule, kun ne teidän varatut miehet on sinkkunaisten perässä vonkaamassa. On sulle toki varmaan huojentavaa ajatella, että menisi noin päin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos se varattu mies sattuu olemaan superkomea, varakas jne, niin kyllä mä silloin sitä yritän, vaikka siis mies olisi varattu. Se mies kuitenkin luultavasti valitsee mut, koska ne naiset ovat erittäin harvassa, ketkä mua vastaan pystyvät kilpailemaan. Turhaa kai se on tällä palstalla sanoa, mutta olen hoikka, pitkäsäärinen, mallinmittainen, hyväkroppainen. Mulla on hyvä peppu, isot rinnat, kauniit kasvot ja selkään asti ulottuvat pitkät, kauniit hiukset. Voitan siis aivan helposti lähes kaikki naiset, eikä niillä ole mitään mahdollisuuksia kilpailla samoista miehistä, kuin mistä minä olen kiinnostunut. Tosin, en ole kiinnostunut kun vain pitkistä, eli yli 185 cm, mieluiten yli 190 cm, komeista, raamikkaista, lihaksikkaista, hyvin "varustelluista" ja hyvin tienaavista miehistä.
N22
Voi kuule, kauneus on katoavaista. Aina tulee sinua nuorempia ja vetävämmän näköisiä neitejä tarjolle. Ulkonäkö tai mikään muukaan pinnallinen ei ole se mihin kannattaa kokeilla rakentaa omaa mielenterveyttään. Nimittäin se on sata varmaa että se romahtaa jossain vaiheessa ja lujaa, ja yhtäkkiä huomaatkin olevasi rajussa kolmenkympin kriisissä juoksevan terapeutilla ja kokeilevan että mikä mielialalääkitys sinulle parhaiten sopii. Sanon tämän kaikella rakkaudella. Todellista aitoa ja pysyvää hyvää oloa saa hengellisyydestä (miten sitä kukin itselleen ominaiseen tapaan tahtookaan harjoittaa) ja siitä että rakastaa ihmisiä, antaa anteeksi ja rakastaa. Muiden ihmisten hyvin kohteleminen auttaa kasvattamaan pysyvästi omaa hyvää oloaan. Ja sitten kun lopulta tulee se hetki kuolla pois (jonka jokainen meistä takuulla kokee) olet sydämessäsi tyytyväinen siihen kuinka käytit elämäsi. Kaikkea hyvää sinulle.
Ihan ohiksena, mutta ei tuolla "kaunottarella" taida liikkua kuolinvuoteellaankaan mitään päässä. Ainoat jäätävät omakehut kohdistuivat ulkonäköönsä. Mihin unohtui henkinen anti? Sivistys, äly, tyylikkyys, persoonallisuus, koulutus, ammatti, sielukkuus, 'se jokin' ym. tärkeimmät aspektit?
Psyykkisesti lahna on kauheus. Mieluummin lahnukka vaikka sängyssä, sitähän voi sentään itsessään kehittää...
No johan kävi luonnon päälle! XD Naurettavaa tekstiä, katkeruus vie kalatkin vedestä...
Kerro nyt vielä mistä tuo kirjoittaja on katkera?
Sen minäkin haluaisin tietää :) t: Tuo katkeraksi kehuttu. :D Vastatakin saa...
Siitä, kun toiset saa rusinat pullasta. Esimerkiksi.
Mä olen ehkä outo tai erilainen, kun mulle riittää vakaa ja onnellinen suhde, mikä pitää sisällään meidän yhteisen historian (jota toivottavasti saamme luoda kahden vielä pitkään), luottamuksen ja rakkauden sen kaikissa olomuodoissa.
Mutta jotkut haluavat kai joka viikko uudet rusinat pullasta? Joillekin se oma napa ja alapää ovat prioriteetti numero 1? Lapsillekin kivaa, kun sänkykamut vaihtuu lennosta? Varattu, ei varattu, varattu...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on hauska ketju. Olen varattu ja ollut mieheni kanssa parikymmentä vuotta. Tietääkseni mies ei ole minua pettänyt ja minä en ole myöskään pettänyt miestäni. Mutta eihän sitä koskaan tulevasta tiedä. Me molemmat olemme ihan kivan näköisiä ja mukavia ihmisiä, emmekä pelkää tutustua muihinkin ihmisiin. Jos mieheni löytää itselleen jonkun minua paremman naisen ja katsoo, että yhteinen historiamme ja lapset eivät enää hänelle riitä ja kanna eteenpäin, niin tottakai hän saa mennä. Yhteinen historia on historiaa ja tulevan elämän onnellisuus on ihan omissa käsissämme ja onnellisuus on hyvin tärkeää kaikkea ajatellen. En olisi miehelle ollenkaan katkera, vaan toivottaisin hänelle onnea. Sama olisi toisin päinkin.
"Kondomitkin ostaisin heille ja veisin aamupalaa rankan panoyön jälkeen. Yhdessä sitten vertailtaisiin seksitemppuja". Ei taida paljoa tunteet haitata teidän suhdetta...
En ole tuo kelle vastasit, mutta olen silti samaa mieltä kuin hän. Ja tunteiden puutteella ei ole asian kanssa yhtään mitään tekemistä. Olen ollut naimisissa jo yli 20 vuotta ja väitän, että mieheni melkeinpä palvoo minua yhä edelleen. Silti, jos hän löytää jonkun paremman, en ala asiasta taistelemaan. Onnea toivottaisin minäkin. Ehkä tämä muotoutuu tällaiseksi iän myötä?
Tämähän onkin kykyä nousta tunteidensa yläpuolelle. Ei siihen kaikki pysty.
Ehkä niin, mutta enhän voisi kuitenkaan pidätellä miestäni mitenkään jos hän kokisi olevansa onnellisempi jonkun muun kanssa? Ei siihen auta katkeruus eikä viha. En voi omistaa miestäni, vaikka olemme olleet naimisissa jo näinkin kauan. En silti voi vaikuttaa siihen jos hän päättää tästä suhteesta luopua.
Vierailija kirjoitti:
Kuule, kun ne teidän varatut miehet on sinkkunaisten perässä vonkaamassa. On sulle toki varmaan huojentavaa ajatella, että menisi noin päin.
Mitäs huojentavaa tuossa nyt olisi?
Sehän nyt tiedetään minkä perässä miehet ovat.
Se OLISI huojentavaa tietää että naiset eivät huolisi varattuja miehiä.
Mutta ei. Naisten välille ei synny sellaista toverihenkeä ja yhteen hiileen puhaltamista kuin miehillä.
Siksi naiset eivät pärjää yhtä hyvin kun eivät pysty toisiaan tukemaan muissakaan asioissa .
Toisaalta ymmärrän kyllä sen että hyviä miehiä ei vaan ole tarpeeksi, on siis ryöstettävä muilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on hauska ketju. Olen varattu ja ollut mieheni kanssa parikymmentä vuotta. Tietääkseni mies ei ole minua pettänyt ja minä en ole myöskään pettänyt miestäni. Mutta eihän sitä koskaan tulevasta tiedä. Me molemmat olemme ihan kivan näköisiä ja mukavia ihmisiä, emmekä pelkää tutustua muihinkin ihmisiin. Jos mieheni löytää itselleen jonkun minua paremman naisen ja katsoo, että yhteinen historiamme ja lapset eivät enää hänelle riitä ja kanna eteenpäin, niin tottakai hän saa mennä. Yhteinen historia on historiaa ja tulevan elämän onnellisuus on ihan omissa käsissämme ja onnellisuus on hyvin tärkeää kaikkea ajatellen. En olisi miehelle ollenkaan katkera, vaan toivottaisin hänelle onnea. Sama olisi toisin päinkin.
"Kondomitkin ostaisin heille ja veisin aamupalaa rankan panoyön jälkeen. Yhdessä sitten vertailtaisiin seksitemppuja". Ei taida paljoa tunteet haitata teidän suhdetta...
En ole tuo kelle vastasit, mutta olen silti samaa mieltä kuin hän. Ja tunteiden puutteella ei ole asian kanssa yhtään mitään tekemistä. Olen ollut naimisissa jo yli 20 vuotta ja väitän, että mieheni melkeinpä palvoo minua yhä edelleen. Silti, jos hän löytää jonkun paremman, en ala asiasta taistelemaan. Onnea toivottaisin minäkin. Ehkä tämä muotoutuu tällaiseksi iän myötä?
Tämähän onkin kykyä nousta tunteidensa yläpuolelle. Ei siihen kaikki pysty.
Ehkä niin, mutta enhän voisi kuitenkaan pidätellä miestäni mitenkään jos hän kokisi olevansa onnellisempi jonkun muun kanssa? Ei siihen auta katkeruus eikä viha. En voi omistaa miestäni, vaikka olemme olleet naimisissa jo näinkin kauan. En silti voi vaikuttaa siihen jos hän päättää tästä suhteesta luopua.
Eikö tämä nyt mene vähän aiheesta sivuun?
Tässä ihmeteltiin että miksi jotkut naiset iskevät varattuja tahallaan.
Eipä tietenkään kukaan omista toista mutta mistä miehesi tietäisi että olisi onnellisempi jonkun toisen kanssa?
Hänenhän pitäisi pettää sinua aika pitkään että tuollainen varma tieto hänelle voisi tulla.
Tai sitten teillä pitäisi mennä tosi huonosti että hän voisi aavistaa että varmaan jonkun muun kanssa menisi paremmin ja silloinhan olisi parempi ensin ottaa ero kun kerran huonosti menee.
Ei kukaan järkevä nainen flirttaile vapaan miehen kanssa. Kaikki kiinnostavat miehet ovat varattuja. Jos sinkku vaikuttaa kiinnostavalta, hölmöltä naiselta on jäänyt jotain huomaamatta, ja virheestä saa sitten maksaa kun vika tulee ilmi.