Naiset joita ei haittaa vaikka mies on varattu tai vaikka näette tämän oman naisen kanssa, ei sekään estä teitä iskemästä. Miksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on hauska ketju. Olen varattu ja ollut mieheni kanssa parikymmentä vuotta. Tietääkseni mies ei ole minua pettänyt ja minä en ole myöskään pettänyt miestäni. Mutta eihän sitä koskaan tulevasta tiedä. Me molemmat olemme ihan kivan näköisiä ja mukavia ihmisiä, emmekä pelkää tutustua muihinkin ihmisiin. Jos mieheni löytää itselleen jonkun minua paremman naisen ja katsoo, että yhteinen historiamme ja lapset eivät enää hänelle riitä ja kanna eteenpäin, niin tottakai hän saa mennä. Yhteinen historia on historiaa ja tulevan elämän onnellisuus on ihan omissa käsissämme ja onnellisuus on hyvin tärkeää kaikkea ajatellen. En olisi miehelle ollenkaan katkera, vaan toivottaisin hänelle onnea. Sama olisi toisin päinkin.

"Kondomitkin ostaisin heille ja veisin aamupalaa rankan panoyön jälkeen. Yhdessä sitten vertailtaisiin seksitemppuja". Ei taida paljoa tunteet haitata teidän suhdetta...

Täh? :D Nyt en ymmärtänyt kirjoitustasi ollenkaan. Olemme kaksi aikuista ihmistä, emme elä vain toisiamme varten, vaan meillä on molemmilla myös yksityinen elämämme. Tunteita on, mutta on myös toisesta riippumatonta elämää, omia ystäviä ja omat työt. On ollut aina ja tulee aina olemaan. Ehkä joku voisi tätä järkiliitoksi kutsua, mutta meidän mielestä tämä on järkevä liitto. Koko perheemme on tasapainoinen ja onnellinen, katkeruutta tässä ei toisen tekemisistä ole. Kohta menen mieheni viereen nukkumaan ja nukahdamme mitä luultavimmin käsi kädessä niin kuin aina ennenkin. Tulevasta en tiedä sen pitemmälle.

Mä olen niin rakastunut yhteen varattuun mieheen että jos pystyisin, veisin hänet vaikka Neitsyt Maria mua kieltäisi. Mies ei kuitenkaan halua loukata naisystäväänsä, eikä mullakaan siihen mitään kiinnostusta ole, silti haluan miehen... En kestä tätä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on hauska ketju. Olen varattu ja ollut mieheni kanssa parikymmentä vuotta. Tietääkseni mies ei ole minua pettänyt ja minä en ole myöskään pettänyt miestäni. Mutta eihän sitä koskaan tulevasta tiedä. Me molemmat olemme ihan kivan näköisiä ja mukavia ihmisiä, emmekä pelkää tutustua muihinkin ihmisiin. Jos mieheni löytää itselleen jonkun minua paremman naisen ja katsoo, että yhteinen historiamme ja lapset eivät enää hänelle riitä ja kanna eteenpäin, niin tottakai hän saa mennä. Yhteinen historia on historiaa ja tulevan elämän onnellisuus on ihan omissa käsissämme ja onnellisuus on hyvin tärkeää kaikkea ajatellen. En olisi miehelle ollenkaan katkera, vaan toivottaisin hänelle onnea. Sama olisi toisin päinkin.

"Kondomitkin ostaisin heille ja veisin aamupalaa rankan panoyön jälkeen. Yhdessä sitten vertailtaisiin seksitemppuja". Ei taida paljoa tunteet haitata teidän suhdetta...

En ole tuo kelle vastasit, mutta olen silti samaa mieltä kuin hän. Ja tunteiden puutteella ei ole asian kanssa yhtään mitään tekemistä. Olen ollut naimisissa jo yli 20 vuotta ja väitän, että mieheni melkeinpä palvoo minua yhä edelleen. Silti, jos hän löytää jonkun paremman, en ala asiasta taistelemaan. Onnea toivottaisin minäkin. Ehkä tämä muotoutuu tällaiseksi iän myötä?

Tämähän onkin kykyä nousta tunteidensa yläpuolelle. Ei siihen kaikki pysty.

Ehkä niin, mutta enhän voisi kuitenkaan pidätellä miestäni mitenkään jos hän kokisi olevansa onnellisempi jonkun muun kanssa? Ei siihen auta katkeruus eikä viha. En voi omistaa miestäni, vaikka olemme olleet naimisissa jo näinkin kauan. En silti voi vaikuttaa siihen jos hän päättää tästä suhteesta luopua.

Näin on. Siitä huolimatta tunteet saattaisivat erossa yllättää, sitä ei voi etukäteen tietää. Tunteista nyt ei sinänsä ole mitään hyötyä, mutta ei niitä pysty kaikilta osin valitsemaan. Käsittelytavan toki voi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on hauska ketju. Olen varattu ja ollut mieheni kanssa parikymmentä vuotta. Tietääkseni mies ei ole minua pettänyt ja minä en ole myöskään pettänyt miestäni. Mutta eihän sitä koskaan tulevasta tiedä. Me molemmat olemme ihan kivan näköisiä ja mukavia ihmisiä, emmekä pelkää tutustua muihinkin ihmisiin. Jos mieheni löytää itselleen jonkun minua paremman naisen ja katsoo, että yhteinen historiamme ja lapset eivät enää hänelle riitä ja kanna eteenpäin, niin tottakai hän saa mennä. Yhteinen historia on historiaa ja tulevan elämän onnellisuus on ihan omissa käsissämme ja onnellisuus on hyvin tärkeää kaikkea ajatellen. En olisi miehelle ollenkaan katkera, vaan toivottaisin hänelle onnea. Sama olisi toisin päinkin.

"Kondomitkin ostaisin heille ja veisin aamupalaa rankan panoyön jälkeen. Yhdessä sitten vertailtaisiin seksitemppuja". Ei taida paljoa tunteet haitata teidän suhdetta...

Täh? :D Nyt en ymmärtänyt kirjoitustasi ollenkaan. Olemme kaksi aikuista ihmistä, emme elä vain toisiamme varten, vaan meillä on molemmilla myös yksityinen elämämme. Tunteita on, mutta on myös toisesta riippumatonta elämää, omia ystäviä ja omat työt. On ollut aina ja tulee aina olemaan. Ehkä joku voisi tätä järkiliitoksi kutsua, mutta meidän mielestä tämä on järkevä liitto. Koko perheemme on tasapainoinen ja onnellinen, katkeruutta tässä ei toisen tekemisistä ole. Kohta menen mieheni viereen nukkumaan ja nukahdamme mitä luultavimmin käsi kädessä niin kuin aina ennenkin. Tulevasta en tiedä sen pitemmälle.

I

Ai, minä ymmärsin kyllä hyvin tuon kirjoituksen. Mutta toivottavasti saat pitää tuon kylmän itsevarmuutesi.

Eikä tuntemukset pääse yllättämään jatkossakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos se varattu mies sattuu olemaan superkomea, varakas jne, niin kyllä mä silloin sitä yritän, vaikka siis mies olisi varattu. Se mies kuitenkin luultavasti valitsee mut, koska ne naiset ovat erittäin harvassa, ketkä mua vastaan pystyvät kilpailemaan. Turhaa kai se on tällä palstalla sanoa, mutta olen hoikka, pitkäsäärinen, mallinmittainen, hyväkroppainen. Mulla on hyvä peppu, isot rinnat, kauuniit kasvot ja selkään asti ulottuvat pitkät, kauniit hiukset. Voitan siis aivan helposti lähes kaikki naiset, eikä niillä ole mitään mahdollisuuksia kilpailla samoista miehistä, kuin mistä minä olen kiinnostunut. Tosin, en ole kiinnostunut kun vain pitkistä, eli yli 185 cm, mieluiten yli 190 cm, komeista, raamikkaista, lihaksikkaista, hyvin "varustelluista" ja hyvin tienaavista miehistä.

N22

Voi kuule, kauneus on katoavaista. Aina tulee sinua nuorempia ja vetävämmän näköisiä neitejä tarjolle. Ulkonäkö tai mikään muukaan pinnallinen ei ole se mihin kannattaa kokeilla rakentaa omaa mielenterveyttään. Nimittäin se on sata varmaa että se romahtaa jossain vaiheessa ja lujaa, ja yhtäkkiä huomaatkin olevasi rajussa kolmenkympin kriisissä juoksevan terapeutilla ja kokeilevan että mikä mielialalääkitys sinulle parhaiten sopii. Sanon tämän kaikella rakkaudella. Todellista aitoa ja pysyvää hyvää oloa saa hengellisyydestä (miten sitä kukin itselleen ominaiseen tapaan tahtookaan harjoittaa) ja siitä että rakastaa ihmisiä, antaa anteeksi ja rakastaa. Muiden ihmisten hyvin kohteleminen auttaa kasvattamaan pysyvästi omaa hyvää oloaan. Ja sitten kun lopulta tulee se hetki kuolla pois (jonka jokainen meistä takuulla kokee) olet sydämessäsi tyytyväinen siihen kuinka käytit elämäsi. Kaikkea hyvää sinulle.

Komppaan. N22, aika on sama kaikille, myös sinulle. Kun aikaa kuluu noin 15 v, tulet vääjäämättä pisteeseen, jossa hyvä ulkonäkösi alkaa kadota. Vaikka kuinka pitäisit itsestäsi huolta.

Sitä paitsi, jos olet sinkku, niin sinulla ei ole kuin vuosi tai pari aikaa hankkia ikäisistäsi miehistä aviomies. 25 v vuotiaana parhaat on viety jo muutama vuosi sitten. Jäljellä on jämät. Jos suunnittelet vanhempaa miestä, niin voin todeta, että heillä on luultavimmin lapsia, eli olisit äitipuoli. Äitipuolena oleminen ilman omaa äitikokemusta on luultavasti helvetillinen kokemus. Harva jaksaa alkaa opettelemaan lasten passaamista muilla kuin omilla lapsillaan.

Terv 3 lapsen äiti, jolla on hyvä kroppa, mutta naama rupsahtelee :)

Vierailija kirjoitti:

En oo tälläisiä vielä ite tavannut, mutta ei vittu jos toi on totta... Että joku menee iskemään varattua, joka on vielä oman kumppaninssa seurassa!

Onhan tämä totta näille omistushaluisille, sairaalloisen mustasukkaisille Av-mammoille, joille kassaneidin hymykin tuntuu olevan jotain iskemistä.

Vierailija kirjoitti:

Miltä varatun miehen huomio saa olonne tuntumaan ja miksi toimitte näin?

Parisuhde on kahdenvälinen sopimus. Se ei sido kolmansia osapuolia.

Mun miestä saatte iskeä ihan vapaasti. ei olisi ensimmäinen kerta kun me saadaa viihdettä siitä. Suurin osa iskuyrityksistä (ja näitä kohdistuu siis meihin kumpaankin) menee ohi ihan vaan kohteliaalla "en ole kiinnostunut" -käytöksellä, mutta joskus on kiva saada vähän ekstrahuumoria sellaisesta tyrkymmästäkin iskemisestä.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole minun ongelmani kenenkään parisuhteet. Miksi sitä pitäisi miettiä?

miksi sitten haukutte miehiä jotka ei mieti naisten parisuhteita tai tulee jonkun naisen suhteen pilaamaan ??

Se ei ole ongelma, koska mies voi halutessaan antaa pakit.