"Miksi hyvin koulutetun, fiksun ja hyvännäköisen naisen on vaikea löytää kumppania?"

Vierailija kirjoitti:

Syy ei ole heidän ns. hyvännäköisyydessään tai edes koulutuksessa vaan siinä takakireässä, nirppanokkamaisessa asenteessa, jonka olen havainnut monilla akateemisilla naisilla olevan. Ei voi mitään mutta näin se vaan on, en ole vieläkään yhtä akateemista naista tavannut jossa ei olisi sellaista halveksuvaa asennetta muita ihmisiä.

Jos käyttäydyt yhtä idiootisti luonnossa kuin vauvapalstalla, en ihmettele. Mun tuttavapiirissäni on oikein mukavaa akateemista väkeä. Mutta minä en inisekään alemmuuttani toisten akateemisista tutkinnoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvin koulutetun, fiksun ja hyvännäköisen naisen ongelma ei ole koulutus vaan se, että hän alkaa etsiä mieleistään kumppania vasta sitten, kun nämä mieleiset kumppanit elävät jo parisuhteissa. Jos pariutuu jo opintojen alkuaikoina, ei tätä ongelmaa ole. Ei edes silloin, jos mies on matalasti koulutettu. 

Tunteeko joku oikeasti tällaisia? Siis naista, joka ei olisi etsinyt parisuhdetta, elänyt parisuhteessa tai ainakin deittaillut opiskeluaikana?

Lisään: Se että "hyvät" miehet alkaa olla tietyssä iässä varattu, on tietenkin tosiasia, mutta en oikeasti tunne sellaista naista joka olisi ajautunut siihen tietämättään. Pikemminkin yrittämisestä huolimatta ei ole onnistunut.

Tämä yleistys ei pidä paikkaansa. Ei kaikki miehet suomessa ole peräkylän juntteja. Minulle voi tulla esittäytymään kuudella kielellä. Itse olen kiinnostunut lähtökohtaisesti ainoastaan henkilön persoonasta. Toivon että saan ystävästäni myös harrastukaverin joten mikä voi olla este joillekin naisille.

Kaikki sisareni ja vaimoni ovat naimisissa olevia väitelleitä tohtoreita. Se mikä heidät erottaa tavispulliaisesta on ulospäinsuuntautuneisuus, aktiivisuus ja ennenkaikkea aikaansaavuus. He ovat kaikki tehneet itselleen selväksi millaisen hyvän miehen haluavat ja etsineet juuri sellaisen. Tässä he ovat onnistuneet erinomaisesti. Tiedän että sen eteen pitää tehdä töitä. Jos he olisivat jääneet odottamaan että joku tulee ja hakee, niin odottelisivat varmaan vielä tänäkin päivänä. I

tse ainakin arvostan aktiivista naista jolla sen verran itsetuntoa että tulee juttelemaan. Sellaisen naisen laitan heti merkille, koska se on hyvä lähtökohta tasavertaisella suhteelle jatkossakin, eli ns. vaimoainesta. Sensijaan aroista nyhveröistä tai ylimielisistä ja kopeista ei saa selvää ja sellaisista voi ajan mittaan kasvaa sietämättömiä ruikuttajia ja riidanhaastajia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvin koulutetun, fiksun ja hyvännäköisen naisen ongelma ei ole koulutus vaan se, että hän alkaa etsiä mieleistään kumppania vasta sitten, kun nämä mieleiset kumppanit elävät jo parisuhteissa. Jos pariutuu jo opintojen alkuaikoina, ei tätä ongelmaa ole. Ei edes silloin, jos mies on matalasti koulutettu. 

Tunteeko joku oikeasti tällaisia? Siis naista, joka ei olisi etsinyt parisuhdetta, elänyt parisuhteessa tai ainakin deittaillut opiskeluaikana?

Minä etsin parisuhdetta 15-vuotiaasta asti. Löysin miehen vasta 33-vuotiaana. Hän on amistaustainen, minä FM. En minä tälle ujoudelle ja ihmisarkuudelle mitään mahda, saati sille, ettei baarissa ollut koskaan minkäänlaista vientiä. Kuitenkin pidän itseäni ihan älykkäänä ja hyvännäköisenä naisena.

Olen korkeasti koulutettu nainen (lukenut pidemmälle kuin vain maisteritutkinto). Olen treffaillut sekä tohtoreita että amiksia, ja olen ihmetellyt miksi täällä jotkut miehet itkevät että korkeasti koulutetulle naiselle ei kelpaa matalammin koulutettu mies. Koska tietysti kelpaa, jos se mies on kiva ja rehellinen. Mutta tajusin tuota Hesarin juttua lukiessa, että on kuitenkin eroa miten nettideittailu menee eri tavoin koulutettujen kanssa. En käy baareissa niin en tiedä niistä. Jos maisteri/lisensiaatti tms mies pyytää minua ulos ja vaikuttaa kivalta, vastaan aika helposti kyllä treffipyyntöön. Mutta jos amismies vaikuttaa kivalta ja pyytää ulos, en vastaa heti kyllä vaan haluan tietää hänen luonteesta ja arvomaailmasta enemmän, eli amismies joutuu kyllä näkemään isomman vaivan saadakseen minut treffeille. Ja olen siis pari kertaa ollut pidemmässä suhteessa amismiehen kanssa, eli koulutus ei ole mitenkään este, mutta on se ehkä vähän hidaste.

Ja syy on muutamien (idiootti)amismiesten, joiden kanssa olen käynyt ulkona. En itse mielelläni kerro koulutustani, ellei sitä tosi suoraan kysytä. Mutta kun kerron, on useammalta amistreffikumppanilta tullut heti kommentti että "oho, empä tässä uskalla sitten enää mitään sanoa" tai "ai sä ootkin fiksu vai" tai "en mä sit kelpaa sulle" tai suoraa nälvimistä koulutuksestani tai kamalaa itsesäälivuodatusta omasta olemattomasta koulutuksestaan. Tiedän, että nämä tyypit ei edusta kaikkia amismiehiä, mutta pilaavat muiden maineen. Koulutus ei ole minulle mikään juttu, miksi miehen pitää tehdä siitä heti kauhea numero huonolla itsetunnollaan tai ilkeydellään. En jaksa kuunnella sellaista. Jos lähtee maisterimiehen kanssa ulos, niin asiasta ei ole pelkoa, he suhtautuvat koulutukseeni neutraalisti.

Ja on kivoja amismiehiä, joiden ei tarvitse huonon itsetuntonsa vuoksi nälviä muita. Sellaiseen mielelläni ihastuisin. Mutta muutama luuseri on saanut minut ennakkoluuloiseksi. Miehet, osa teistä tekee karhunpalveluiksia muille miehille ja tuhoaa muiden mahdollisuuksia saada nainen.

Vierailija kirjoitti:

Mutta jos amismies vaikuttaa kivalta ja pyytää ulos, en vastaa heti kyllä vaan haluan tietää hänen luonteesta ja arvomaailmasta enemmän, eli amismies joutuu kyllä näkemään isomman vaivan saadakseen minut treffeille.

Miksi amismiehen pitäisi nähdä hirveästi vaivaa saadakseen sinut treffeille? Amismiehelle voi olla tarjolla paljon mukavia amisnaisia, joiden kanssa kaikki sujuu mutkattomammin.

Ja miksi amismiehen luonne ja arvomaailma pitää arvioida etukäteen tarkkaan, mutta tohtorismiehen ei? Putkinäköisiä vittupäitä on kaikissa, samoin mukavia tapauksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvin koulutetun, fiksun ja hyvännäköisen naisen ongelma ei ole koulutus vaan se, että hän alkaa etsiä mieleistään kumppania vasta sitten, kun nämä mieleiset kumppanit elävät jo parisuhteissa. Jos pariutuu jo opintojen alkuaikoina, ei tätä ongelmaa ole. Ei edes silloin, jos mies on matalasti koulutettu. 

Tunteeko joku oikeasti tällaisia? Siis naista, joka ei olisi etsinyt parisuhdetta, elänyt parisuhteessa tai ainakin deittaillut opiskeluaikana?

Lisään: Se että "hyvät" miehet alkaa olla tietyssä iässä varattu, on tietenkin tosiasia, mutta en oikeasti tunne sellaista naista joka olisi ajautunut siihen tietämättään. Pikemminkin yrittämisestä huolimatta ei ole onnistunut.

Ihmiset myös eroavat! Itsekin seurustelin ensimmäisistä yliopistovuosista kolmekymppiseksi, mutta sitten tuli ero. Harva suhde kestää loppuiän, joten alkuperäisessä lainauksessa ei mielestäni ollut oikein mitään pointtia. 

Eka mieheni oli matalasti koulutettu, eikä haitannut. Vieläkään miehen koulutuksella ei ole minulle mitään väliä, mutta valitettavasti matalammin koulutetut eivät minua huoli. Usein esiintyy tuota aiemmin mainittua nälvintää, joskus aletaan kiistelemään alastani jollain mutu-perusteella, tai sitten käytös vaan muuttuu viileäksi ja mies poistuu paikalta kun ammattini ja koulutukseni tulee esiin. Minulla on 10 vuoden aikana ollut yksi tapailukumppani, joka oli matalammin koulutettu (sh), joka piti työtäni mielenkiintoisena, kyseli omasta aloitteestaan näkemyksiä alastani, eikä tuntunut pitävän sitä pahana vaan päinvastoin. Valitettavasti suhde kariutui sitten muista syistä.

Siksi, että tuollaiset naiset ovat keskimäärin ahneita, itsekkäitä, tunteettomia, turhamaisia ja itsestään suuria luulevia vinkuprimadonnia.

Onko taas vika paskoissa miehissä?

Palstamammojen kaksinaismoralismi taas huipussaan tässäkin asiassa. Hyvin te vedätte.

Vierailija kirjoitti:

Siksi, että tuollaiset naiset ovat keskimäärin ahneita, itsekkäitä, tunteettomia, turhamaisia ja itsestään suuria luulevia vinkuprimadonnia.

Hyvät iskureplat sulla noin bensalenkkariksi, lohkeaako niillä hyvin pesää?

Vierailija kirjoitti:

Ihan turha laittaa asiaa pelkästään miesten itsetunnon syyksi. Akateemisilla naisilla nousee jostain syystä neste usein päähän, vaikka olisivat pelkkiä matalapalkkaisia pätkätyöhumanisteja. Korkeakoulututkinto aiheuttaa naisille usein myös sen harhaluulon, että nainen olisi parisuhteessa se johtaja ja perheen pää.

Suurin osa miehistä haluaa edelleen ne perinteiset roolit. Ei miehille naisen koulutus ole kauhistus, vaan nuo ongelmat, joita siitä seuraa. Ei tässä sen kummempaa ole.

Eikö nainen sitten voi olla "perheen pää"? Eli ongelma kuitenkin on miehen itsetunnossa, vaikka heti alkuun yritit sen kiistää?

Jos kirjoitus olisi miehen kynästä, palstamammat nauraisivat porukalla ja heittäisivät läppää mikropenislassukoista.

Vierailija kirjoitti:

Syy ei ole heidän ns. hyvännäköisyydessään tai edes koulutuksessa vaan siinä takakireässä, nirppanokkamaisessa asenteessa, jonka olen havainnut monilla akateemisilla naisilla olevan. Ei voi mitään mutta näin se vaan on, en ole vieläkään yhtä akateemista naista tavannut jossa ei olisi sellaista halveksuvaa asennetta muita ihmisiä.

Eli pitäisi hyväksyä lihava, ruma naismainen suomimies vaikka sellaista ei välttämättä tarvi

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti hyvännäköisillä, koulutetuilla ja fiksuilla naisilla on vientiä eikä yksin tarvitse olla koskaan. Niitä itseitsensä siihen asemaan nostaneita on sitten enemmänkin sinkkuina. Ihan kokemuksesta sanon, itseni ja laajan ystäväpiirin omaavana. Mun täytyy  vielä tähän todeta että suomalainen niinsanottu akateeminen nainen ei vastaa ulkomaalaista sisartaan. Eroa on kuin ruusulla ja lihapullalla niin sivistyksen kuin ulkonäön suhteen:) Näen tämän eron päivittäin. Suomalainen nainen on luuloistaan ja koulutuksestaan huolimatta useimmiten juntti.

Nyt alkoi kyllä kiinnostaa, missä valtiossa tarkalleen on niin paljon lukeneempia (oletan, että tarkoitat sivistyneellä tässä yhteydessä sitä) JA paremman näköisiä korkeakoulutettuja naisia kuin Suomessa, että ero on tosiaan noin huima?

Äläkä sano "Ruotsissa", se osoittaa vain sen, että olet käynyt Ruotsissa korkeintaan Tukholman risteilyllä...

Ketä oikeasti kiinnostaa mitä kouluja olet käynyt jos kumppania etsitään tositarkoituksella? Ei niillä ole oikeasti merkitystä, eikä lopulta silläkään miltä näytät. Sillä mitä olet sisältä ja minkälaisen kuvan susta saa on merkitystä. Ihminen joka ensimmäisenä selittää omista koulutuksistaan ja ammateistaan antaa itsestään jotenkin nörttimäisen hönön kuvan, joka on elämässään takertuvainen, luovuus ja järjenkäyttö ovat kadonneet. Koulutus ei useimmiten kerro älykkyydestä, päinvastoin monilla äly katoaa lukiessa ja muuttuvat robottimaisiksi, aletaan selittämään sellaisia päivänselviä asioita tavallisille ihmisille sivulta 75 kun asia kerrotaan yksiselitteisesti sivulla 100 ja todennäköisesti sille vastapuolelle asia on täysin selvää jo entuudestaan ja lukemattakin. Miksi pitää tehdä itsestään pelle sillä että on käynyt jonkin koulun josta saanut paperit?

Vierailija kirjoitti:

Jos kirjoitus olisi miehen kynästä, palstamammat nauraisivat porukalla ja heittäisivät läppää mikropenislassukoista.

Eihän siitä ole kuin muutama viikko kun mammat olivat porukalla sitä mieltä, että palkkamurhaajasosiopaattikin on kunnioitettavampi ihminen kuin tuilla eläjä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta jos amismies vaikuttaa kivalta ja pyytää ulos, en vastaa heti kyllä vaan haluan tietää hänen luonteesta ja arvomaailmasta enemmän, eli amismies joutuu kyllä näkemään isomman vaivan saadakseen minut treffeille.

Miksi amismiehen pitäisi nähdä hirveästi vaivaa saadakseen sinut treffeille? Amismiehelle voi olla tarjolla paljon mukavia amisnaisia, joiden kanssa kaikki sujuu mutkattomammin.

Ja miksi amismiehen luonne ja arvomaailma pitää arvioida etukäteen tarkkaan, mutta tohtorismiehen ei? Putkinäköisiä vittupäitä on kaikissa, samoin mukavia tapauksia.

Amismiehelle tuskin on tarjolla amisnaisiakaan

Tuulikki kirjoitti:

Ketä oikeasti kiinnostaa mitä kouluja olet käynyt jos kumppania etsitään tositarkoituksella?

Naisia kiinnostaa, koska naisilla tärkeintä miehessä on työstatus, tulotaso ja varallisuus.

Vierailija kirjoitti:

Ihan turha laittaa asiaa pelkästään miesten itsetunnon syyksi. Akateemisilla naisilla nousee jostain syystä neste usein päähän, vaikka olisivat pelkkiä matalapalkkaisia pätkätyöhumanisteja. Korkeakoulututkinto aiheuttaa naisille usein myös sen harhaluulon, että nainen olisi parisuhteessa se johtaja ja perheen pää.

Suurin osa miehistä haluaa edelleen ne perinteiset roolit. Ei miehille naisen koulutus ole kauhistus, vaan nuo ongelmat, joita siitä seuraa. Ei tässä sen kummempaa ole.

Voi hyvän tähden :D kun suomalaisten miesten taso on tämä, ei ole ihme, että sinkkuja on entistä enemmän ja syntyvyys laskussa. Minä olisin ainakin mieluummin lapseton kuin raskautuisin tuollaiselle itsestään epävarmalle juntille, jonka miehekkyys ja itsetunto nojaavat "perinteisiin rooleihin."

Mitä ne perinteiset roolit muuten ovat? Hassua, kun jokainen tuota termiä käyttävä tuntuu määrittävän ne ihan eri tavalla