Kumman pelastaisit palavasta talosta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Tuolle suruun moraalisena päätöksentekokriteerinä tarttuneelle vielä: Entä jos sattuisit varmuudella tietämään, että lapsen vanhemmat aktiivisesti toivovat lapsensa kuolemaa ja olisivat onnesta ymmyrkäisinä, jos lapsi menehtyisi? (Oletamme myös, että lapsella ei ole muita läheisiä, jotka voisivat häntä jäädä suremaan. )Onko tässäkin tilanteessa siis väärin pelastaa lapsi ja oikein pelastaa se koira, jonka kuolema tulee varmuudella aiheuttamaan surua?

Pelastaisin lapsen jotta tämä voidaan huostaanottaa noin sairailta vanhemmilta.

t. ohis

Niin, mutta tämä moraalisen ajattelun esitaistelija, jolle kysymyksen esitin, sanoi jostakin syystä, että ainoa oikea päätöksentekokriteeri on se, kuinka voimakasta surua omaiset ja muut henkiin jääneet ihmiset kuoleman johdosta kokevat.

On hauska murskata tällaisia omahyväisiä moraalisia näkemyksiä parilla virkkeellä. Filosofa ei ole niin helppoa kuin useimmat olettavat.

Paitsi että vaikka rakentaisit minkälaisen skenaarion jossa lapsi on orpo, tai sen koko suku vihaa sitä, niin kuitenkin ihmisten kollektiivi surisi uutista kuolleesta lapsesta enemmän kuin kuolleesta koirasta. Ainakin oletan näin. Surua se ventovieraan uutisenlukijankin suru on. Mutta surun määrää on hankala kvantifioida joten se pelkkäänä kriteerinä on aika höpsö.

Pidän kultaista sääntöä hyvänä ohjenuorana tällaisiin moraaliähkyihin. Haluaisinko että joku vieras pelastaisi mieluummin lapseni kuin koiransa. Tai haluaisinki että joku olisi pelastanut mieluummin minut kun olin lapsi vai koirani. Sen perusteella mitä haluan on minun vastavuoroisesti oltava valmis toimimaan pelastajana.

t. ohis

Ajattelussasi on jo pohjaoletuksena, että ihminen on arvokkaampi (kysyt itseltäsi, miltä IHMISESTÄ tuntuisi, tämän ollen sinulle niin itsestään selvää, että koira unohtuu kokonaan), joten olet oikeastaan tehnyt päätöksen jo ennen kuin saat vastauksen kysymykseen.

Totta, pohjaoletus on että pidän lapseni henkeä arvokkaampana kuin vieraan koiran henkeä, sekä myös omaa henkeäni arvokkaampana kuin vieraan koiran henkeä.

Pitääkö tätä alkaa jotenkin perustella? Ja onko jollain eriävä mielipide?

En moittinut pohjaoletustasi, vaan sitä että väitit perustelusi pelastuspäätökseen olevan muualla kuin se oikeasti oli. Jos pidät ihmistä arvokkaampana, toki pelastat sen, ei tuolla "miten toivoisin minulle tehtävän?" -kysymyksellä ole siinä vaiheessa mitään tarkoitusta.

Et tunnu ymmärtävän kultaista sääntöä; tee toisille niinkuin toivoisit itsellesi tehtävän.

Toivon että joku vieras pelastaa lapseni eikä koiraansa. Siksi minun tulee olla valmis pelastamaan jonkun lapsi eikä koiraani.

Toivon että joku olisi pelastanut minut jos olisin ollut lapsena tulipalossa, eikä koiraansa. Siksikin minun tulee olla valmis pelastamaan joku lapsi eikä koiraani.

Ehkä kaikki ei arvosta ihmiselämää niin paljon kuin toiset? Edes omaansa. Yritetään ymmärtää, että meillä keskustelijoilla voi olla hyvin erilaiset lähtökohdat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Tuolle suruun moraalisena päätöksentekokriteerinä tarttuneelle vielä: Entä jos sattuisit varmuudella tietämään, että lapsen vanhemmat aktiivisesti toivovat lapsensa kuolemaa ja olisivat onnesta ymmyrkäisinä, jos lapsi menehtyisi? (Oletamme myös, että lapsella ei ole muita läheisiä, jotka voisivat häntä jäädä suremaan. )Onko tässäkin tilanteessa siis väärin pelastaa lapsi ja oikein pelastaa se koira, jonka kuolema tulee varmuudella aiheuttamaan surua?

Pelastaisin lapsen jotta tämä voidaan huostaanottaa noin sairailta vanhemmilta.

t. ohis

Niin, mutta tämä moraalisen ajattelun esitaistelija, jolle kysymyksen esitin, sanoi jostakin syystä, että ainoa oikea päätöksentekokriteeri on se, kuinka voimakasta surua omaiset ja muut henkiin jääneet ihmiset kuoleman johdosta kokevat.

On hauska murskata tällaisia omahyväisiä moraalisia näkemyksiä parilla virkkeellä. Filosofa ei ole niin helppoa kuin useimmat olettavat.

Paitsi että vaikka rakentaisit minkälaisen skenaarion jossa lapsi on orpo, tai sen koko suku vihaa sitä, niin kuitenkin ihmisten kollektiivi surisi uutista kuolleesta lapsesta enemmän kuin kuolleesta koirasta. Ainakin oletan näin. Surua se ventovieraan uutisenlukijankin suru on. Mutta surun määrää on hankala kvantifioida joten se pelkkäänä kriteerinä on aika höpsö.

Pidän kultaista sääntöä hyvänä ohjenuorana tällaisiin moraaliähkyihin. Haluaisinko että joku vieras pelastaisi mieluummin lapseni kuin koiransa. Tai haluaisinki että joku olisi pelastanut mieluummin minut kun olin lapsi vai koirani. Sen perusteella mitä haluan on minun vastavuoroisesti oltava valmis toimimaan pelastajana.

t. ohis

Ajattelussasi on jo pohjaoletuksena, että ihminen on arvokkaampi (kysyt itseltäsi, miltä IHMISESTÄ tuntuisi, tämän ollen sinulle niin itsestään selvää, että koira unohtuu kokonaan), joten olet oikeastaan tehnyt päätöksen jo ennen kuin saat vastauksen kysymykseen.

Totta, pohjaoletus on että pidän lapseni henkeä arvokkaampana kuin vieraan koiran henkeä, sekä myös omaa henkeäni arvokkaampana kuin vieraan koiran henkeä.

Pitääkö tätä alkaa jotenkin perustella? Ja onko jollain eriävä mielipide?

Hyvä olis perustella tuommoiset aivopierut. Kaikki eivät ajattele kuten sinä. Mulle mun koira on arvokkaampi, kuin sinä.

Säkään et nyt oikein ymmärrä että pohtiessasi itseäsi tämän asian kannalta on olennainen kysymys pidätkö lastasi arvokkaampana kuin jonkun toisen koiraa, tai itseäsi arvokkaampana kuin jonkun toisen koiraa.

Vierailija kirjoitti:

Sinäkin varmaan pidät lastasi minua tärkeämpänä? Vai pelastaisitko minut ennen lastasi palavasta talosta?

Tottakai jokaisen velvollisuus on yrittää ensisijaisesti pelastaa oma lapsensa. Sitten muita ihmisiä jos pystyy. Ja sitten eläimiä joskus pystyy.

t. ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Tuolle suruun moraalisena päätöksentekokriteerinä tarttuneelle vielä: Entä jos sattuisit varmuudella tietämään, että lapsen vanhemmat aktiivisesti toivovat lapsensa kuolemaa ja olisivat onnesta ymmyrkäisinä, jos lapsi menehtyisi? (Oletamme myös, että lapsella ei ole muita läheisiä, jotka voisivat häntä jäädä suremaan. )Onko tässäkin tilanteessa siis väärin pelastaa lapsi ja oikein pelastaa se koira, jonka kuolema tulee varmuudella aiheuttamaan surua?

Pelastaisin lapsen jotta tämä voidaan huostaanottaa noin sairailta vanhemmilta.

t. ohis

Niin, mutta tämä moraalisen ajattelun esitaistelija, jolle kysymyksen esitin, sanoi jostakin syystä, että ainoa oikea päätöksentekokriteeri on se, kuinka voimakasta surua omaiset ja muut henkiin jääneet ihmiset kuoleman johdosta kokevat.

On hauska murskata tällaisia omahyväisiä moraalisia näkemyksiä parilla virkkeellä. Filosofa ei ole niin helppoa kuin useimmat olettavat.

Paitsi että vaikka rakentaisit minkälaisen skenaarion jossa lapsi on orpo, tai sen koko suku vihaa sitä, niin kuitenkin ihmisten kollektiivi surisi uutista kuolleesta lapsesta enemmän kuin kuolleesta koirasta. Ainakin oletan näin. Surua se ventovieraan uutisenlukijankin suru on. Mutta surun määrää on hankala kvantifioida joten se pelkkäänä kriteerinä on aika höpsö.

Pidän kultaista sääntöä hyvänä ohjenuorana tällaisiin moraaliähkyihin. Haluaisinko että joku vieras pelastaisi mieluummin lapseni kuin koiransa. Tai haluaisinki että joku olisi pelastanut mieluummin minut kun olin lapsi vai koirani. Sen perusteella mitä haluan on minun vastavuoroisesti oltava valmis toimimaan pelastajana.

t. ohis

Ajattelussasi on jo pohjaoletuksena, että ihminen on arvokkaampi (kysyt itseltäsi, miltä IHMISESTÄ tuntuisi, tämän ollen sinulle niin itsestään selvää, että koira unohtuu kokonaan), joten olet oikeastaan tehnyt päätöksen jo ennen kuin saat vastauksen kysymykseen.

Totta, pohjaoletus on että pidän lapseni henkeä arvokkaampana kuin vieraan koiran henkeä, sekä myös omaa henkeäni arvokkaampana kuin vieraan koiran henkeä.

Pitääkö tätä alkaa jotenkin perustella? Ja onko jollain eriävä mielipide?

En moittinut pohjaoletustasi, vaan sitä että väitit perustelusi pelastuspäätökseen olevan muualla kuin se oikeasti oli. Jos pidät ihmistä arvokkaampana, toki pelastat sen, ei tuolla "miten toivoisin minulle tehtävän?" -kysymyksellä ole siinä vaiheessa mitään tarkoitusta.

Et tunnu ymmärtävän kultaista sääntöä; tee toisille niinkuin toivoisit itsellesi tehtävän.

Toivon että joku vieras pelastaa lapseni eikä koiraansa. Siksi minun tulee olla valmis pelastamaan jonkun lapsi eikä koiraani.

Toivon että joku olisi pelastanut minut jos olisin ollut lapsena tulipalossa, eikä koiraansa. Siksikin minun tulee olla valmis pelastamaan joku lapsi eikä koiraani.

Ehkä kaikki ei arvosta ihmiselämää niin paljon kuin toiset? Edes omaansa. Yritetään ymmärtää, että meillä keskustelijoilla voi olla hyvin erilaiset lähtökohdat.

Ihminen joka ei pidä oman lapsensa elämää tai omaakaan elämäänsä arvokkaampana kuin vieraan koiran on jo aika omituinen. Varsinkin lapsen tapauksessa olisi jo lasun paikka, voiko tuollaisen hoitoon lasta jättää.

"Et tunnu ymmärtävän kultaista sääntöä; tee toisille niinkuin toivoisit itsellesi tehtävän.

Toivon että joku vieras pelastaa lapseni eikä koiraansa. Siksi minun tulee olla valmis pelastamaan jonkun lapsi eikä koiraani.

Toivon että joku olisi pelastanut minut jos olisin ollut lapsena tulipalossa, eikä koiraansa. Siksikin minun tulee olla valmis pelastamaan joku lapsi eikä koiraani."

Eli vaikka tilanne olisi oma lapsi vs. vieras lapsi, pitäisi tuon mukaan vieras lapsi pelastaa ensin, koska teen siinä niin kuin toivoisin jonkun tekevän minulle? TÄlä myöskään unohda, että moni koira on pelastanut ihmisiä tulipaloista ja muista vaaroista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm.. Olen itse lääkäri, täytyykin seuraavan kerran miettiä akuuttitilanteessa pelastanut sydänkohtauksen saaneen ihmisen vai alanko elvyttää jonkun koiraa.

Aika lapsellinen kommentti. Sinun lääkärinvalasi velvoittaa sinut pelastamaan sen ihmisen ennen eläintä, eli et oikein pysty miettimään mitä tekisit. Itse en ole lääkäri joten en riko mitään valoja tai periaatteita kun haen ensisijaisesti koirani sieltä liekeistä.

Kuule, Luepa lääkärinvala läpi. Siellä ei ole mitään, mikä estää vaikka vapaa-ajalla pelastamaan tai elvyttämään koiran ennen ihmistä.

En pidä kommenttini lapsellisena. Lapsellista on verrata lapsen ja koiran kuolemaa.

On se lapsellista että sarkastisesti heität lääkärinä että heh heh kummankohan elvyttäisit ensimmäisenä kun me tiedämme että joka kerta valitsisit lapsen sen takia että eettisesti ammattisi puolesta joudut niin joka tapauksessa valitsemaan koska et kestäisi kollegoidesi ja yhteiskunnan paheksuntaa kun heille selviäisi että aloit elvyttämään koiraa ensin.

Tottakai saat vapaa-alla tehdä mitä tahanss, mutta jos kukaan lääkäri niin koskaan tekisi et edes vitsailisi tästä ns. "Valinnasta" lääkärin roolissa.

Aika kaksinaismoralistista. Ihan niin kuin ketään muuta ei paheksuttaisi lapsen tulipaloon jättämisestä. En ymmärrä mikä tässä on ongelma? Jos ihmisen ja eläimen henki on samanarvoinen, niin sittenhän ei ole mitään ongelmaa siinä, jos vapaalla valitsen eläimen ihmisen yli. Tämä ei ole millään tavalla ristiriidassa sen kanssa mitä täällä kirjoiteltu. Meneekö luu kurkkuun, helppo uhota että koirani pelastaisin, mutta kun samalla linjalla jatketaan, niin ei sekään hyvä?

Vaikeaa sakkia.

Mutta sinähän itse juuri alkuperäisessä kommentissasi sanot että lääkärille on itsestäänselvyys että elvytät lapsen. Sehän on ajatuksesi ydin eikö ole, vai ymmärsinkö tämän sarkasmiksi vaikka se ei sitä ollut vaan nyt istut siellä oikeasti miettimässä että mitenköhän toimisit tämän pahan paikan tullessa? Tarkoitan minun kommenteillani että se lääkärin toiminnan itseselvyys eettisesti ja normeja myötäillen ei oikeasti kuulu tähän keskusteluun. Jos vapaa-ajallasi elvytät ensin sen koiram et tee sitä silloin lääkärin ominaisuudessa vaan sinuna itsenäsi, ja silloin lääkärikortti on aika turha ottaa mukaan keskusteluun.

Ei tämä sarkasmia ollut. Tämän ketjun innoittamana olen alkanut kyseenalaistaa oman ammattini merkityksen. Koska niin monen mielestä eläimen ja ihmisen henki on samalla viivalla, minun työni on ehkä jopa turha. Liikaa laitetaan resursseja sairaiden ihmisten hoitoon, vaikka niin monet eläimet kärsivät huonoissa oloissa.

Kieltämättä mielenkiintoista ja tätä voisi pohtia ja analysoida loputtomiin eri näkökulmista. Olen toki sitä mieltä ettei ammattisi turha ole, kuten ei eläinlääkärinkään. Siinä tapauksessa sadat muutkin ammatit olisivat turhia, kun jokin resurssi on aina jostain muusta pois. Tulemme teidän vastaanotoillenne silloin kun tarvitsemme teitä. Koiran kanssa eläinlääkärille, oman vaivani kanssa lääkärille. Tekisi mieli nyt kirjottaa paljon lisää mutta menee kyllä liian off topic, ja tiedän edelleen että pelastaisit sen lapsen sieltä talosta :) ajatusleikkinä oli tosin kiva kommentti sinulta! :)

Kun ajan täysperävaunuyhdistelmää ja tielle pomppii orava niin väistän sitä ohjaamalla päin vastaantulevaa bussilastillista AVmammoja koska oravan ja tienpenkan kukkasten elämä on tärkeämpi.

t. autokuski

Jokunennn(eikirjautunut) kirjoitti:

"Et tunnu ymmärtävän kultaista sääntöä; tee toisille niinkuin toivoisit itsellesi tehtävän.

Toivon että joku vieras pelastaa lapseni eikä koiraansa. Siksi minun tulee olla valmis pelastamaan jonkun lapsi eikä koiraani.

Toivon että joku olisi pelastanut minut jos olisin ollut lapsena tulipalossa, eikä koiraansa. Siksikin minun tulee olla valmis pelastamaan joku lapsi eikä koiraani."

Eli vaikka tilanne olisi oma lapsi vs. vieras lapsi, pitäisi tuon mukaan vieras lapsi pelastaa ensin, koska teen siinä niin kuin toivoisin jonkun tekevän minulle? TÄlä myöskään unohda, että moni koira on pelastanut ihmisiä tulipaloista ja muista vaaroista.

oma lapsi vs vieras lapsi tapauksissa on selvää että jokainen pyrkii pelastamaan oman lapsensa ensin. Minä yrittäisin pelastaa oman lapseni ensin ja ymmärrän jos joku toinen tekisi samoin.

Ja ei, koira ei ole lapsi, koira on koira.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AjebdiH kirjoitti:

Lapsen tietenkin. Koira on vain lemmikki ja työväline. Lapsen menetyksestä ei kukaan vanhempi pääse yli.

Noinhan normaali ihminen ajattelis mutta ei kuule suurinta osaa liikuta pätkääkän toisten suuretkaan surut, sairasta. No, sitä saatte mitä tilaatte.

Sairaat nostavat itsensä muiden elollisten yläpuolelle. Sen takia koko maailma paskaantuukin, itsekkäiden kusipäiden takia.

Jokainen eläimenomistaja on itsekäs. Eläin otetaan tasan koska ihminen niin haluaa. Ihan niin kuin koira ei olisi onnellisempi vapaana omassa laumassa jossain lämpimän leudossa maassa. Eläin tuottaa lisäksi huomattavan hiilijalanjäljen.

Minullakin on eläimiä, mutta en nyt sentään kuse itseäni silmään ja pidä itseäni jotenkin epäutsekkäänä tai jalona sen takia.

Mitään hiilijalanjälkiä ei ole olemassakaan ja minäkin asuisin mielummin jossakin lämpöisessä.

Jokunennn(eikirjautunut) kirjoitti:

Älä myöskään unohda, että moni koira on pelastanut ihmisiä tulipaloista ja muista vaaroista.

Olemmeko tämän takia eliölajina jollain tapaa velkaa koirille, velvollisia uhraamaan lajitovereitamme koirien pelastamiseksi??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm.. Olen itse lääkäri, täytyykin seuraavan kerran miettiä akuuttitilanteessa pelastanut sydänkohtauksen saaneen ihmisen vai alanko elvyttää jonkun koiraa.

Aika lapsellinen kommentti. Sinun lääkärinvalasi velvoittaa sinut pelastamaan sen ihmisen ennen eläintä, eli et oikein pysty miettimään mitä tekisit. Itse en ole lääkäri joten en riko mitään valoja tai periaatteita kun haen ensisijaisesti koirani sieltä liekeistä.

Kuule, Luepa lääkärinvala läpi. Siellä ei ole mitään, mikä estää vaikka vapaa-ajalla pelastamaan tai elvyttämään koiran ennen ihmistä.

En pidä kommenttini lapsellisena. Lapsellista on verrata lapsen ja koiran kuolemaa.

On se lapsellista että sarkastisesti heität lääkärinä että heh heh kummankohan elvyttäisit ensimmäisenä kun me tiedämme että joka kerta valitsisit lapsen sen takia että eettisesti ammattisi puolesta joudut niin joka tapauksessa valitsemaan koska et kestäisi kollegoidesi ja yhteiskunnan paheksuntaa kun heille selviäisi että aloit elvyttämään koiraa ensin.

Tottakai saat vapaa-alla tehdä mitä tahanss, mutta jos kukaan lääkäri niin koskaan tekisi et edes vitsailisi tästä ns. "Valinnasta" lääkärin roolissa.

Aika kaksinaismoralistista. Ihan niin kuin ketään muuta ei paheksuttaisi lapsen tulipaloon jättämisestä. En ymmärrä mikä tässä on ongelma? Jos ihmisen ja eläimen henki on samanarvoinen, niin sittenhän ei ole mitään ongelmaa siinä, jos vapaalla valitsen eläimen ihmisen yli. Tämä ei ole millään tavalla ristiriidassa sen kanssa mitä täällä kirjoiteltu. Meneekö luu kurkkuun, helppo uhota että koirani pelastaisin, mutta kun samalla linjalla jatketaan, niin ei sekään hyvä?

Vaikeaa sakkia.

Ei mene, koirani pelastaisin edelleen. Ei minua kiinnosta mitä sinä tekisit. Luultavasti nämä kirjoittelijatkin pelastaisivat oman lapsensa ennen minun koiraani, joten aivan samalla viivalla ollaan.

Lapsien tekijät ovat aivan yhtä itsekkäitä ja jopa itsekkäämpiä, koska se koira voi olla syntynyt joka tapauksessa ilman, että asianomainen on asiaan mitenkään vaikuttanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AjebdiH kirjoitti:

Lapsen tietenkin. Koira on vain lemmikki ja työväline. Lapsen menetyksestä ei kukaan vanhempi pääse yli.

Noinhan normaali ihminen ajattelis mutta ei kuule suurinta osaa liikuta pätkääkän toisten suuretkaan surut, sairasta. No, sitä saatte mitä tilaatte.

Sairaat nostavat itsensä muiden elollisten yläpuolelle. Sen takia koko maailma paskaantuukin, itsekkäiden kusipäiden takia.

Jokainen eläimenomistaja on itsekäs. Eläin otetaan tasan koska ihminen niin haluaa. Ihan niin kuin koira ei olisi onnellisempi vapaana omassa laumassa jossain lämpimän leudossa maassa. Eläin tuottaa lisäksi huomattavan hiilijalanjäljen.

Minullakin on eläimiä, mutta en nyt sentään kuse itseäni silmään ja pidä itseäni jotenkin epäutsekkäänä tai jalona sen takia.

Ja niin ovat itsekkäitä myös he jotka haluavat lapsia hankkia. Niitä lapsia hankitaan itselleen tuottamaan iloa.

Mammat palstalla hankkivat ainakin lapsia siksi, että olisi tulevaisuudessa lisää veronmaksajia ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm.. Olen itse lääkäri, täytyykin seuraavan kerran miettiä akuuttitilanteessa pelastanut sydänkohtauksen saaneen ihmisen vai alanko elvyttää jonkun koiraa.

Aika lapsellinen kommentti. Sinun lääkärinvalasi velvoittaa sinut pelastamaan sen ihmisen ennen eläintä, eli et oikein pysty miettimään mitä tekisit. Itse en ole lääkäri joten en riko mitään valoja tai periaatteita kun haen ensisijaisesti koirani sieltä liekeistä.

Mikä kohta lääkärin valassa pakottaa laittamaan koiran ihmisen edelle?

Joo kuule siellä ei lue explisiittisesti että jos koira ja lapsi palaa talossa niin pelastat tietty ensin sen lapsen, mutta koska lääkäri on ihmislääkäri eikä eläinlääkäri hänen valansa myös koskee ihmisiä jotenka hän pelastaa ihmisen ensin ja sitten eläimen jos edes osaa/pystyy eläintä pelastaa, hän kun ei ole ammatiltaan eläintenparantaja.

Lääkärintoimea harjoittaessani. Lääkärinvala on lisäksi vapaaehtoinen, kyseessä ei siis mikään laki. Edelleen voin siis vaikka vapaa-ajallani auttaa ensisijaisesti eläintä. Ihan hyvä tietää, jos tulee eteen vaikka tilanne jossa koiranomistajalle on koiransa kanssa käynyt jotain. Kun koiranomistajille se koira on selvästi ihmistä tärkeämpi

Olette te hienoa porukkaa.

Se koira on mulle aivan yhtä tärkeä, kuin naapurille se oma lapsensa. Jos tätä ei tajua, tai halua sisäistää niin eihän tästä keskustelusta mitään tule.

OK, miksi minun kommenttini sitten herättävä niin suurta ahdistusta? Jokainen hyvä vanhempi uhrasi henkensä lapsena puolesta, siksi pitäisi olla ok että elvytän koirasi enkä sinua?

Ei aiheuta ollenkaan ahdistusta. Hyvin olen pärjännyt tähänkin saakka ilman apuasi. Jos saappaat jalassa lähdetään, niin sitten niin.

Tämä kyselyn vastaukset viimeistään paljasti sen, millaista porukkaa tällä palstalla käy. Uskomatonta. En ikinä miettisi sekuntiakaan, ettenkö haluaisi pelastaa viattoman ihmislapsen elämän jos siihen saisi mahdollisuuden, varsinkaan jos toinen vaihtoehto on koira. Ei voi olla aikuisten ihmisten mielipiteitä, tai täysin terveiden jos valitsee toisin.

Jos lapsi olisi koiraperheestä, pelastaisin koiran.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokunennn(eikirjautunut) kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokunennn(eikirjautunut) kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokunennn(eikirjautunut) kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietipä koiransa tässä pelastamisen valitsija, jos siellä oikeasti olisi sinun lapsesi? Miltä tuntuisi, kun se toinen tekisi samoin kuin sä tässä? Pelastaisi koiransa?

Mitä merkitystä sen kuolleen lapsen vanhempien tunteilla on minun päätökseni kanssa?

Olisit voinut pelastaa heidän lapsensa, mutta et tehnyt sitä, vaan jätit kuolemaan. Ihan sitä vaan.

Olen eri henkilö, kuin se jota lainaat, mutta vastaan: Olisin muuten, mutta koska pelastin näistä kahdesta itselleni rakkaamman, eli oman koirani, ei jäänyt aikaa pelastaa enää lasta. Muuten olisin lapsenkin pelastanut.

Ei mua edes suoraan sanottuna kiinnostais näin vakavassa tilanteessa, mitä jonkun kuolleen lapsen vanhemmat musta mahdollisesti ajattelis, kun pelastin niiden lapsen sijasta oman koirani. Kyllä mulla on kyky tuntea empatiaa jne. ja oisin varmasti surullinen menehtyneen lapsen puolesta, mutta vieraat ihmiset nyt vaan merkitsee mulle vähemmän kuin oma rakas koira, joka on mulle mittaamattoman arvokas.

Eli sinulle vieraan ihmisarvo on lemmikkisi eläinarvoa alhaisempi.

No jos se suomeksi tarkoittaa sitä, että rakastan lemmikkiäni enemmän ja toivon hänen pelastuvan ennen vierasta ihmistä, niin kyllä. Jäävisti katsottuna me kaikki eliöt olemme samanarvoisia, mutta minulle ne omat perheenjäseneni mukaanlukien lemmikki ovat ne kaikista arvokkaimmat ja rakkaimmat.

Jos me kaikki olisimme samanarvoisia kaikkien koirienkin kanssa niin sinä heittäisit arpaa kumman pelastaisit. Pidät koiraasi arvokkaampana eliönä kuin jonkun vieraan lasta.

No ehkä se sitten on niin, mutta siinä tapauksessa lähes kaikki ovat kanssani samaa mieltä. Aika harva varmaan heittäisi arpaa sen suhteen, pelastuuko vieras lapsi vai oma lapsi vaan eiköhän suurin osa sen oman lapsen valitsis vieraan sijasta.

Kyse ei olekaan vieras lapsi oma lapsi vaan vieras lapsi oma koira skenaariosta. Eipä liikutella maalia.

Mulle se on sama asia. Koirani on yhtä arvokas, kuin toisen lapsi hänelle. Tämä pitäisi ensin sisäistää, ennenkuin alkaa kauhistelemaan.

Kyllähän se on selvää tämän ketjun perusteella että noin ajattelee monikin. Se vain on kauhistuttavaa miten moni on noin sekaisin.

Jos et hyväksy totuutta, niin ongelma on sinussa. Minun lapseni on aivan yhtä tärkeä minulle, kuin naapurinkin lapsi. Ensimmäisenä pelastaisin omani, olen sen verta itsekäs.

Kysymys ei ole totuuden hyväksymisestä. Eihän siinä ole mitään epäselvää, totuus on mitä on niin gallupin kuin keskustelunkin perusteella. Totuus on vain mielestäni kauhistuttavaa. Siitä en muuta mieltäni koskaan.

Mikä siinä kauhistuttaa, että kaikki haluavat pelastaa ensin omat lapsensa ja sitten vasta toisten.

Onko se jollekulle liikaa, että mulle mun koira on yhtä tärkeä, kuin naapurille omat lapsensa?

Sitäkö te ette kestä, vaan pitäisi ensin pelastaa TEIDÄN lapsenne?

Tottakai lapsen . 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokunennn(eikirjautunut) kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokunennn(eikirjautunut) kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokunennn(eikirjautunut) kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietipä koiransa tässä pelastamisen valitsija, jos siellä oikeasti olisi sinun lapsesi? Miltä tuntuisi, kun se toinen tekisi samoin kuin sä tässä? Pelastaisi koiransa?

Mitä merkitystä sen kuolleen lapsen vanhempien tunteilla on minun päätökseni kanssa?

Olisit voinut pelastaa heidän lapsensa, mutta et tehnyt sitä, vaan jätit kuolemaan. Ihan sitä vaan.

Olen eri henkilö, kuin se jota lainaat, mutta vastaan: Olisin muuten, mutta koska pelastin näistä kahdesta itselleni rakkaamman, eli oman koirani, ei jäänyt aikaa pelastaa enää lasta. Muuten olisin lapsenkin pelastanut.

Ei mua edes suoraan sanottuna kiinnostais näin vakavassa tilanteessa, mitä jonkun kuolleen lapsen vanhemmat musta mahdollisesti ajattelis, kun pelastin niiden lapsen sijasta oman koirani. Kyllä mulla on kyky tuntea empatiaa jne. ja oisin varmasti surullinen menehtyneen lapsen puolesta, mutta vieraat ihmiset nyt vaan merkitsee mulle vähemmän kuin oma rakas koira, joka on mulle mittaamattoman arvokas.

Eli sinulle vieraan ihmisarvo on lemmikkisi eläinarvoa alhaisempi.

No jos se suomeksi tarkoittaa sitä, että rakastan lemmikkiäni enemmän ja toivon hänen pelastuvan ennen vierasta ihmistä, niin kyllä. Jäävisti katsottuna me kaikki eliöt olemme samanarvoisia, mutta minulle ne omat perheenjäseneni mukaanlukien lemmikki ovat ne kaikista arvokkaimmat ja rakkaimmat.

Jos me kaikki olisimme samanarvoisia kaikkien koirienkin kanssa niin sinä heittäisit arpaa kumman pelastaisit. Pidät koiraasi arvokkaampana eliönä kuin jonkun vieraan lasta.

No ehkä se sitten on niin, mutta siinä tapauksessa lähes kaikki ovat kanssani samaa mieltä. Aika harva varmaan heittäisi arpaa sen suhteen, pelastuuko vieras lapsi vai oma lapsi vaan eiköhän suurin osa sen oman lapsen valitsis vieraan sijasta.

Kyse ei olekaan vieras lapsi oma lapsi vaan vieras lapsi oma koira skenaariosta. Eipä liikutella maalia.

Mulle se on sama asia. Koirani on yhtä arvokas, kuin toisen lapsi hänelle. Tämä pitäisi ensin sisäistää, ennenkuin alkaa kauhistelemaan.

Kyllähän se on selvää tämän ketjun perusteella että noin ajattelee monikin. Se vain on kauhistuttavaa miten moni on noin sekaisin.

Jos et hyväksy totuutta, niin ongelma on sinussa. Minun lapseni on aivan yhtä tärkeä minulle, kuin naapurinkin lapsi. Ensimmäisenä pelastaisin omani, olen sen verta itsekäs.

Kysymys ei ole totuuden hyväksymisestä. Eihän siinä ole mitään epäselvää, totuus on mitä on niin gallupin kuin keskustelunkin perusteella. Totuus on vain mielestäni kauhistuttavaa. Siitä en muuta mieltäni koskaan.

Mikä siinä kauhistuttaa, että kaikki haluavat pelastaa ensin omat lapsensa ja sitten vasta toisten.

Vaginastasiko koirasi on tähän maailman putkahtanut? Onko se koira homo sapiens lajia? Mikäli ei niin kyseessä ei ole lapsi.