Kumman pelastaisit palavasta talosta?

Lapsen. Oman lapsen menetys tuottaa vanhemmille elinikäisen tuskan. Minä pääsisin yli koiran menetyksestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietipä koiransa tässä pelastamisen valitsija, jos siellä oikeasti olisi sinun lapsesi? Miltä tuntuisi, kun se toinen tekisi samoin kuin sä tässä? Pelastaisi koiransa?

Vaikea kuvitella kun en todellakaan halua rääkyviä kakaroita riesakseni.

Kuvittele sitten tilanne, jossa sinä olet itse tuo rääkyvä kakara niinkuin joskus olet ollut ja sinä olisit tulipalossa  koiran kanssa ja sisään tulisi aikuinen, nostaisi koiran syliinsä, veisi pois ja jättäisi sinut liekkeihin

Kakaroiden aivotoiminta ei riitä moisen pohdiskeluun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koirani

Jos kysyttäisiin niin miten perustelisit sen kuolleen lapsen vanhemmalle että koirasi henki oli tärkeämpi kuin tämän lapsen henki?

Ja mitä ajattelisit siitä ihmisestä, joka pelastaisi oman koiransa ja jättäisi sinun lapsesi kuolemaan tulipaloon, tuo ihminen olisi kuullut lapsesi kirkuvan hädässä ja hakenut silti liekeistä koiransa?

Varmasti tuntuisi aivan hirvittävältä, eihän sitä kukaan kiellä. Mutta olisihan se ihan loogista, miksi hän olisi pelastanut pelosta ulvovan ja uikuttavan koiransa, oman "lapsensa", minun lapseni sijaan.

Huh huh mitä ajatusvirtaa.

Analyyttisena ihmisenä osaan erottaa tunteet ja loogisen ajattelun toisistaan. Tunteet ja kiintymys useimmiten ohjaavat meitä valinnoissamme, ja siksi tämä koiran pelastaminen vieraan lapsen sijasta on loogisesti ajateltuna täysin ymmärrettävää.

Siinäpä sitten leikkisit viilipytty Mrs Spockia kun sinulle tuodaan lapsesi tuhkat sen takia että joku pelasti pikku puudelinsa. Varmasti toteaisit vain loogisesti "minä ymmärrän tämän". Varmasti.

No ei varmaan siinä tilanteessa toteaisi niin, vai tyhmäkö olet? Mutta jos sen tilanteen yläpuolelle pystyisi nousemaan, mitä useimmat tuskin pystyisi tekemään, ihminen kykenisi ymmärtämään, miksi toinen teki sen valinnan, minkä teki. Jos ihminen ei olisi niin tunteidensa orja.

Miksikään amoraaliseksi Spockiksi muuttuminen ei ole "yläpuolelle nousemista". Vain kuihtumista moraalisesta ihmisestä amoraaliseksi Spockiksi jolla ei ole muuta kuin logiikka.

Ei ole olemassa vain yhtä oikeaa, kaikille yhteistä luonnollista moraalia.

Ei muuta edeltävää väitettä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koiran inhimillistäminen on aikamme sairaus.

Eläimien pitäminen tunteettomina ja "sieluttomina" on toinen. Toki on hyvä tajuta, että ne eivät ajattele samalla tavalla kuin ihmiset, mutta se ei tee niiden kokemuksista sen vähäisempiä.

Totta. Pitää olla älyllisesti erittäin epärehellinen ja idiootti jos kuvittelee että miljoonat muut eliöt ovat ihmisiä alempana.

Ihminen on täysin jäävi sanomaan että oma laji on ainoa jolla on sielu, ja arvo.

En voi kunnioittaa ihmisiä jotka eivät kykene jääväämään itseään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietipä koiransa tässä pelastamisen valitsija, jos siellä oikeasti olisi sinun lapsesi? Miltä tuntuisi, kun se toinen tekisi samoin kuin sä tässä? Pelastaisi koiransa?

Vaikea kuvitella kun en todellakaan halua rääkyviä kakaroita riesakseni.

Kuvittele sitten tilanne, jossa sinä olet itse tuo rääkyvä kakara niinkuin joskus olet ollut ja sinä olisit tulipalossa  koiran kanssa ja sisään tulisi aikuinen, nostaisi koiran syliinsä, veisi pois ja jättäisi sinut liekkeihin

Jos olisin se liekkeihin kuolemaan jätetty lapsi, en varmaan jälkeenpäin enää pahemmin miettisi, kuinka traumaattinen ja kamala kokemus se minulle tai vanhemmilleni oli.

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietipä koiransa tässä pelastamisen valitsija, jos siellä oikeasti olisi sinun lapsesi? Miltä tuntuisi, kun se toinen tekisi samoin kuin sä tässä? Pelastaisi koiransa?

Mitä merkitystä sen kuolleen lapsen vanhempien tunteilla on minun päätökseni kanssa?

Öö...sitä, että yleensä olisi syytä yrittää kohdella muita kuin toivoisi itseään kohdeltavan vastaavassa tilanteessa. Sitä kutsutaan inhimillisyydeksi. Ja moraaliksi.

Jos olisit tuo palavassa talossa oleva koira, miten haluaisit itseäsi kohdeltavan?

Suurempi merkitys tulisi sinulle olla jonkun suru lapsensa menetyksestä SINUN valintasi takia, kuin surusi oman koirasi menettämisestä. Jos et halua olla itsekäs keskenkasvuinen ääliö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietipä koiransa tässä pelastamisen valitsija, jos siellä oikeasti olisi sinun lapsesi? Miltä tuntuisi, kun se toinen tekisi samoin kuin sä tässä? Pelastaisi koiransa?

Vaikea kuvitella kun en todellakaan halua rääkyviä kakaroita riesakseni.

Kuvittele sitten tilanne, jossa sinä olet itse tuo rääkyvä kakara niinkuin joskus olet ollut ja sinä olisit tulipalossa  koiran kanssa ja sisään tulisi aikuinen, nostaisi koiran syliinsä, veisi pois ja jättäisi sinut liekkeihin

Kakaroiden aivotoiminta ei riitä moisen pohdiskeluun.

Kuvittele sinä että olet uskollinen ja rakastava koira, jonka omistaja hylkää liekkeihin, pelastaakseen jonkun ihmisolion, eli eläimistä alhaisimman.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koirani

Jos kysyttäisiin niin miten perustelisit sen kuolleen lapsen vanhemmalle että koirasi henki oli tärkeämpi kuin tämän lapsen henki?

Ja mitä ajattelisit siitä ihmisestä, joka pelastaisi oman koiransa ja jättäisi sinun lapsesi kuolemaan tulipaloon, tuo ihminen olisi kuullut lapsesi kirkuvan hädässä ja hakenut silti liekeistä koiransa?

Varmasti tuntuisi aivan hirvittävältä, eihän sitä kukaan kiellä. Mutta olisihan se ihan loogista, miksi hän olisi pelastanut pelosta ulvovan ja uikuttavan koiransa, oman "lapsensa", minun lapseni sijaan.

Huh huh mitä ajatusvirtaa.

Analyyttisena ihmisenä osaan erottaa tunteet ja loogisen ajattelun toisistaan. Tunteet ja kiintymys useimmiten ohjaavat meitä valinnoissamme, ja siksi tämä koiran pelastaminen vieraan lapsen sijasta on loogisesti ajateltuna täysin ymmärrettävää.

Siinäpä sitten leikkisit viilipytty Mrs Spockia kun sinulle tuodaan lapsesi tuhkat sen takia että joku pelasti pikku puudelinsa. Varmasti toteaisit vain loogisesti "minä ymmärrän tämän". Varmasti.

No ei varmaan siinä tilanteessa toteaisi niin, vai tyhmäkö olet? Mutta jos sen tilanteen yläpuolelle pystyisi nousemaan, mitä useimmat tuskin pystyisi tekemään, ihminen kykenisi ymmärtämään, miksi toinen teki sen valinnan, minkä teki. Jos ihminen ei olisi niin tunteidensa orja.

Miksikään amoraaliseksi Spockiksi muuttuminen ei ole "yläpuolelle nousemista". Vain kuihtumista moraalisesta ihmisestä amoraaliseksi Spockiksi jolla ei ole muuta kuin logiikka.

Ei ole olemassa vain yhtä oikeaa, kaikille yhteistä luonnollista moraalia.

Ei muuta edeltävää väitettä.

Tietenkin kumoaa. Myös se on yhdenlaista moraalia, ettei moraalia ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietipä koiransa tässä pelastamisen valitsija, jos siellä oikeasti olisi sinun lapsesi? Miltä tuntuisi, kun se toinen tekisi samoin kuin sä tässä? Pelastaisi koiransa?

Vaikea kuvitella kun en todellakaan halua rääkyviä kakaroita riesakseni.

Kuvittele sitten tilanne, jossa sinä olet itse tuo rääkyvä kakara niinkuin joskus olet ollut ja sinä olisit tulipalossa  koiran kanssa ja sisään tulisi aikuinen, nostaisi koiran syliinsä, veisi pois ja jättäisi sinut liekkeihin

Kakaroiden aivotoiminta ei riitä moisen pohdiskeluun.

Kuvittele sinä että olet uskollinen ja rakastava koira, jonka omistaja hylkää liekkeihin, pelastaakseen jonkun ihmisolion, eli eläimistä alhaisimman.

Mitä jos tappaisit itsesi jos pidät ihmisolioita niin alhaisina?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koiran inhimillistäminen on aikamme sairaus.

Eläimien pitäminen tunteettomina ja "sieluttomina" on toinen. Toki on hyvä tajuta, että ne eivät ajattele samalla tavalla kuin ihmiset, mutta se ei tee niiden kokemuksista sen vähäisempiä.

Totta. Pitää olla älyllisesti erittäin epärehellinen ja idiootti jos kuvittelee että miljoonat muut eliöt ovat ihmisiä alempana.

Ihminen on täysin jäävi sanomaan että oma laji on ainoa jolla on sielu, ja arvo.

En voi kunnioittaa ihmisiä jotka eivät kykene jääväämään itseään.

Vielä sairaampaa on pitää toista lajia omaa lajiaan alempana.

Mä olen aina pitänyt koiraihmisiä vähän vajaina ja tämä keskustelu vain vahvistaa käsitystäni.

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietipä koiransa tässä pelastamisen valitsija, jos siellä oikeasti olisi sinun lapsesi? Miltä tuntuisi, kun se toinen tekisi samoin kuin sä tässä? Pelastaisi koiransa?

Mitä merkitystä sen kuolleen lapsen vanhempien tunteilla on minun päätökseni kanssa?

Öö...sitä, että yleensä olisi syytä yrittää kohdella muita kuin toivoisi itseään kohdeltavan vastaavassa tilanteessa. Sitä kutsutaan inhimillisyydeksi. Ja moraaliksi.

Jos olisit tuo palavassa talossa oleva koira, miten haluaisit itseäsi kohdeltavan?

Suurempi merkitys tulisi sinulle olla jonkun suru lapsensa menetyksestä SINUN valintasi takia, kuin surusi oman koirasi menettämisestä.

Millä perusteella ajattelet näin?

Tämä kysymys on esitetty palstalla ennenkin ja samanlainen ahdistus on tullut lukiessa kun huomaa, kuinka monet eivät pelastaisi lasta. Emme kuitenkaan tiedä, kuinka kukin oikeasti toimisi, tämä on vain mielikuvitusleikkiä, ehkä oikeasti lapsen hätä ja lapsen henki nousisi koiran henkeä tärkeämmäksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koirani

Jos kysyttäisiin niin miten perustelisit sen kuolleen lapsen vanhemmalle että koirasi henki oli tärkeämpi kuin tämän lapsen henki?

Ja mitä ajattelisit siitä ihmisestä, joka pelastaisi oman koiransa ja jättäisi sinun lapsesi kuolemaan tulipaloon, tuo ihminen olisi kuullut lapsesi kirkuvan hädässä ja hakenut silti liekeistä koiransa?

Varmasti tuntuisi aivan hirvittävältä, eihän sitä kukaan kiellä. Mutta olisihan se ihan loogista, miksi hän olisi pelastanut pelosta ulvovan ja uikuttavan koiransa, oman "lapsensa", minun lapseni sijaan.

Huh huh mitä ajatusvirtaa.

Analyyttisena ihmisenä osaan erottaa tunteet ja loogisen ajattelun toisistaan. Tunteet ja kiintymys useimmiten ohjaavat meitä valinnoissamme, ja siksi tämä koiran pelastaminen vieraan lapsen sijasta on loogisesti ajateltuna täysin ymmärrettävää.

Siinäpä sitten leikkisit viilipytty Mrs Spockia kun sinulle tuodaan lapsesi tuhkat sen takia että joku pelasti pikku puudelinsa. Varmasti toteaisit vain loogisesti "minä ymmärrän tämän". Varmasti.

No ei varmaan siinä tilanteessa toteaisi niin, vai tyhmäkö olet? Mutta jos sen tilanteen yläpuolelle pystyisi nousemaan, mitä useimmat tuskin pystyisi tekemään, ihminen kykenisi ymmärtämään, miksi toinen teki sen valinnan, minkä teki. Jos ihminen ei olisi niin tunteidensa orja.

Miksikään amoraaliseksi Spockiksi muuttuminen ei ole "yläpuolelle nousemista". Vain kuihtumista moraalisesta ihmisestä amoraaliseksi Spockiksi jolla ei ole muuta kuin logiikka.

Ei ole olemassa vain yhtä oikeaa, kaikille yhteistä luonnollista moraalia.

Ei muuta edeltävää väitettä.

Tietenkin kumoaa. Myös se on yhdenlaista moraalia, ettei moraalia ole.

Ei kumoa. Et ilmeisesti ymmärrä edes mitä itse kirjoitat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koirani

Jos kysyttäisiin niin miten perustelisit sen kuolleen lapsen vanhemmalle että koirasi henki oli tärkeämpi kuin tämän lapsen henki?

Ja mitä ajattelisit siitä ihmisestä, joka pelastaisi oman koiransa ja jättäisi sinun lapsesi kuolemaan tulipaloon, tuo ihminen olisi kuullut lapsesi kirkuvan hädässä ja hakenut silti liekeistä koiransa?

Ihminen, erityisesti lapsi, tukehtuu tulipalossa hyvin nopeasti eikä ehdi ajatellakaan kirkumista. Lopeta kauhukuvalla mässäileminen, vaikka se tuottaakin sinulle mielihyvää.

Eipä kuule tuota mielihyvää, vaan tuottaa suunnatonta kauhua ajatella, että joku oikeasti pelastaa koiran ja jättää lapsen liekkehin, en nyt tiedä tuota fysiologiaa tukehtumisen nopeudesta, mutta tulee silti mieleen, että lapsi kärsii

Käytä sitten aivojasi ja lue vaikka savukaasuista sen sijaan, että kuvittelet turhia näkemiesi jännityselokuvien vuoksi. Lapset eivät ehdi edes tajuta, että ovat vaarassa, kun jo taju lähtee. Kun liekit näkyvät naapuriin asti, lapsi on jo menehtynyt, mutta koira saattaa vaistonsa varassa vielä sinnitellä sängyn alla.

Hauskinta (hau hau) tässä on se että koirat ovat oikeasti ihmislapsia älykkäämpiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietipä koiransa tässä pelastamisen valitsija, jos siellä oikeasti olisi sinun lapsesi? Miltä tuntuisi, kun se toinen tekisi samoin kuin sä tässä? Pelastaisi koiransa?

Mitä merkitystä sen kuolleen lapsen vanhempien tunteilla on minun päätökseni kanssa?

Öö...sitä, että yleensä olisi syytä yrittää kohdella muita kuin toivoisi itseään kohdeltavan vastaavassa tilanteessa. Sitä kutsutaan inhimillisyydeksi. Ja moraaliksi.

Sitä kutsutaan yhdeksi moraaliteoriaksi. TEORIAKSI.

Tämä niinkutsuttu "moraali" perustuu ihmisten keksimiin tapoihin, joita enemmistö on joskus pitänyt parempina kuin joitakin toisia. Mutta koska teorioita ja tapoja on monia ja kyse on lähinnä mielipiteestä, mihinkään kaikille yhteiseen moraaliin tai inhimillisyyden mittaan on turha tässäkään kysymyksessä vedota.

Tietysti tätä voi olla vaikea ymmärtää, jos ei ole koskaan joutunut ajattelemaan itse ja oppinut kyseenalaistamaan asioita.

Kuule moraalia on ollut ihmiskunnan alkuajoista asti eikä pelkkää teoriaa. Eri kulttuureissa se on ollut erilaista.

Se ei ole ollut moraalia nähnytkään. Ei siinä merkityksessä, minkä me annamme käsitteelle "moraali". Ja jos ihmiskunnan alkuajan yhteisöissä kannattaviksi ja toimiviksi todetut tavat ovat vaihdelleet kulttuureittain, ne voivat vaihdella myös yksilöittäin. Koiransa vieraan lapsen sijasta pelastavien ihmisten tuomitseminen jonkun kulttuurisesti suositeltavana pidetyn moraalilausekkeen vuoksi on pelkästään merkki näköalattomuudesta ja jopa tyhmyydestä.

Minun 3-vuotias koirani pelastaisi naapurin lapsen, kissan, minut ja keeshondin ja toinen vanhempi koirani loput mahdolliset avuntarvitsijat sekä soittaisi 112:een. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koirani

Jos kysyttäisiin niin miten perustelisit sen kuolleen lapsen vanhemmalle että koirasi henki oli tärkeämpi kuin tämän lapsen henki?

Ja mitä ajattelisit siitä ihmisestä, joka pelastaisi oman koiransa ja jättäisi sinun lapsesi kuolemaan tulipaloon, tuo ihminen olisi kuullut lapsesi kirkuvan hädässä ja hakenut silti liekeistä koiransa?

Ihminen, erityisesti lapsi, tukehtuu tulipalossa hyvin nopeasti eikä ehdi ajatellakaan kirkumista. Lopeta kauhukuvalla mässäileminen, vaikka se tuottaakin sinulle mielihyvää.

Eipä kuule tuota mielihyvää, vaan tuottaa suunnatonta kauhua ajatella, että joku oikeasti pelastaa koiran ja jättää lapsen liekkehin, en nyt tiedä tuota fysiologiaa tukehtumisen nopeudesta, mutta tulee silti mieleen, että lapsi kärsii

Käytä sitten aivojasi ja lue vaikka savukaasuista sen sijaan, että kuvittelet turhia näkemiesi jännityselokuvien vuoksi. Lapset eivät ehdi edes tajuta, että ovat vaarassa, kun jo taju lähtee. Kun liekit näkyvät naapuriin asti, lapsi on jo menehtynyt, mutta koira saattaa vaistonsa varassa vielä sinnitellä sängyn alla.

Mistä sinä nyt tämän keksit, että lapsi ei edes tajuaisi olevansa vaarassa? Ei ehkä aivan pieni lapsi, mutta esim. 4 -5 -vuotias tajuaisi vaaran

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietipä koiransa tässä pelastamisen valitsija, jos siellä oikeasti olisi sinun lapsesi? Miltä tuntuisi, kun se toinen tekisi samoin kuin sä tässä? Pelastaisi koiransa?

Mitä merkitystä sen kuolleen lapsen vanhempien tunteilla on minun päätökseni kanssa?

Öö...sitä, että yleensä olisi syytä yrittää kohdella muita kuin toivoisi itseään kohdeltavan vastaavassa tilanteessa. Sitä kutsutaan inhimillisyydeksi. Ja moraaliksi.

Jos olisit tuo palavassa talossa oleva koira, miten haluaisit itseäsi kohdeltavan?

Suurempi merkitys tulisi sinulle olla jonkun suru lapsensa menetyksestä SINUN valintasi takia, kuin surusi oman koirasi menettämisestä.

Millä perusteella ajattelet näin?

Henkisesti kehittynyt ihminen kykenee asettamaan muiden surun omansa edelle, jos se olisi ihnimillisesti katsoen arvioituna suurempi ja kohtuuttomampi kuin oma tuleva suru. Jos on itse asiassa vaa'ankielenä. Tietysti jos et ole terve ihminen etkä pääsisi koirasi surusta millään yli, vaan arvelisit vanhempien kuitenkin toipuvan omastaan helpommin, niin ehkä sitten... Mutta en tajua, kuka haluaa olla niin sairas, eikä hae apua.