Kumman pelastaisit palavasta talosta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koirani

Jos kysyttäisiin niin miten perustelisit sen kuolleen lapsen vanhemmalle että koirasi henki oli tärkeämpi kuin tämän lapsen henki?

Ja mitä ajattelisit siitä ihmisestä, joka pelastaisi oman koiransa ja jättäisi sinun lapsesi kuolemaan tulipaloon, tuo ihminen olisi kuullut lapsesi kirkuvan hädässä ja hakenut silti liekeistä koiransa?

Varmasti tuntuisi aivan hirvittävältä, eihän sitä kukaan kiellä. Mutta olisihan se ihan loogista, miksi hän olisi pelastanut pelosta ulvovan ja uikuttavan koiransa, oman "lapsensa", minun lapseni sijaan.

Huh huh mitä ajatusvirtaa.

Analyyttisena ihmisenä osaan erottaa tunteet ja loogisen ajattelun toisistaan. Tunteet ja kiintymys useimmiten ohjaavat meitä valinnoissamme, ja siksi tämä koiran pelastaminen vieraan lapsen sijasta on loogisesti ajateltuna täysin ymmärrettävää.

Vierailija kirjoitti:

Koiran inhimillistäminen on aikamme sairaus.

Eläimien pitäminen tunteettomina ja "sieluttomina" on toinen. Toki on hyvä tajuta, että ne eivät ajattele samalla tavalla kuin ihmiset, mutta se ei tee niiden kokemuksista sen vähäisempiä.

Vierailija kirjoitti:

Kummankohan koira pelastaisi ensin: oman omistajansa vai vieraan koiran?

(Olisiko sairasta, jos se pelastaisi ihmisen, joka on ihan eri lajia!!?)

Merkityksetöntä tämän gallupin kannalta koska koira ja ihminen tekevät päätöksiä täysin eri pohjilta. Toinen on lähinnä viettien perusteella puuhaileva amoraalinen otus, toinen on itsetietoinen olio joka järjellä sekä tunteilla tekee päätöksiä arvomaailmansa pohjalta mihin sisältyy moraali ja etiikka.

Olen eläinrakas ja minulla on koira ja kissa. Rakastan niitä hyvin paljon. En vielä tiedä, haluanko lapsia. Pidän lapsistakin.

Tulipalossa eläintäni jäisi kaipaamaan minä ja puolisoni. Vieraalla lapsella taas olisi mahdollisesti pitkä, rikas tulevaisuus edessään. Isokin lähipiiri jotka jäisivät kaipaamaan häntä. Ehkä sisarus tai sisaruksia.

Lemmikin kuolemaa on verrattu ystävän kuolemaan. Veikkaisin, että oman lapsen kuolema sattuu enemmän. En voi edes kuvitella sitä tuskaa.

Pelastaisin siis vieraan lapsen, vaikka henkeen ja vereen eläinihminen olenkin.

Nykymaailmassa (vaiko vain Suomessa?) on jokin pahasti pielessä, jos arvot ovat noin pyllyllään, että todellakin suurin osa pelastaisi mieluummin koiran kuin lapsen. Oletan, että olette itse valmiit käristymään kuoliaiksi, kun joku samanmielinen pelastaa mieluummin vaikkapa rakkaan lemmikkihiirensä kuin teidät?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koirani

Jos kysyttäisiin niin miten perustelisit sen kuolleen lapsen vanhemmalle että koirasi henki oli tärkeämpi kuin tämän lapsen henki?

Ja mitä ajattelisit siitä ihmisestä, joka pelastaisi oman koiransa ja jättäisi sinun lapsesi kuolemaan tulipaloon, tuo ihminen olisi kuullut lapsesi kirkuvan hädässä ja hakenut silti liekeistä koiransa?

Varmasti tuntuisi aivan hirvittävältä, eihän sitä kukaan kiellä. Mutta olisihan se ihan loogista, miksi hän olisi pelastanut pelosta ulvovan ja uikuttavan koiransa, oman "lapsensa", minun lapseni sijaan.

Huh huh mitä ajatusvirtaa.

Analyyttisena ihmisenä osaan erottaa tunteet ja loogisen ajattelun toisistaan. Tunteet ja kiintymys useimmiten ohjaavat meitä valinnoissamme, ja siksi tämä koiran pelastaminen vieraan lapsen sijasta on loogisesti ajateltuna täysin ymmärrettävää.

Siinäpä sitten leikkisit viilipytty Mrs Spockia kun sinulle tuodaan lapsesi tuhkat sen takia että joku pelasti pikku puudelinsa. Varmasti toteaisit vain loogisesti "minä ymmärrän tämän". Varmasti.

Mietipä koiransa tässä pelastamisen valitsija, jos siellä oikeasti olisi sinun lapsesi? Miltä tuntuisi, kun se toinen tekisi samoin kuin sä tässä? Pelastaisi koiransa?

Vierailija kirjoitti:

Nykymaailmassa (vaiko vain Suomessa?) on jokin pahasti pielessä, jos arvot ovat noin pyllyllään, että todellakin suurin osa pelastaisi mieluummin koiran kuin lapsen. Oletan, että olette itse valmiit käristymään kuoliaiksi, kun joku samanmielinen pelastaa mieluummin vaikkapa rakkaan lemmikkihiirensä kuin teidät?

Minusta on ihan luonnollista pelastaa oma perheenjäsen ensin. Toisille se on ihminen ja toisille se voi olla joku muu. Molemmat tässä tapauksessa ovat eläviä olentoja eli ei voi verrata lemmikkiä elottomaan tavaraan. Eli kyllä, voisin hyväksyä että joku pelastaisi oman läheisensä ennen minua, koska tekisin itse samoin. Julma maailma. Varmaan on niitäkin jotka pelastaisivat oman älypuhelimensa mielummin, se on sitten asia erikseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummankohan koira pelastaisi ensin: oman omistajansa vai vieraan koiran?

(Olisiko sairasta, jos se pelastaisi ihmisen, joka on ihan eri lajia!!?)

Merkityksetöntä tämän gallupin kannalta koska koira ja ihminen tekevät päätöksiä täysin eri pohjilta. Toinen on lähinnä viettien perusteella puuhaileva amoraalinen otus, toinen on itsetietoinen olio joka järjellä sekä tunteilla tekee päätöksiä arvomaailmansa pohjalta mihin sisältyy moraali ja etiikka.

Useimmiten lähinnä tunteilla. Ei tuollaisessa tilanteessa olisi aikaa jäädä pohtimaan, mikä olisi eettisesti oikein. Päällimmäinen ajatus olisi ainakin minulla "pelastan omani", jo pelkkä vaistoni käskisi tekemään niin.

Ja vakavasti ottaen: miksi yhden eläimen elämä olisi toisen eläimen elämää arvokkaampi? Tietenkin sen eläimen elämä arvottuu tärkeämmäksi, jolla on tunteiden tasolla itselle suurempi merkitys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koirani

Jos kysyttäisiin niin miten perustelisit sen kuolleen lapsen vanhemmalle että koirasi henki oli tärkeämpi kuin tämän lapsen henki?

Ei hänen sitä tarvitsisi perustella. Kellään ei ole velvollisuutta vaarantaa omaa henkeään tulipalossa mut jos silti juoksee sisään niin kukin voi juosta omista syistään. Mitään velvollisuutta ei kellään ole juosta tuleen.

Ja vastaus: pelastaisin vieraan lapsen mutta en usko että ylipäätään juoksisin sisään taloon joka roihuaa ja on täynnä myrkyllistä savua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummankohan koira pelastaisi ensin: oman omistajansa vai vieraan koiran?

(Olisiko sairasta, jos se pelastaisi ihmisen, joka on ihan eri lajia!!?)

Merkityksetöntä tämän gallupin kannalta koska koira ja ihminen tekevät päätöksiä täysin eri pohjilta. Toinen on lähinnä viettien perusteella puuhaileva amoraalinen otus, toinen on itsetietoinen olio joka järjellä sekä tunteilla tekee päätöksiä arvomaailmansa pohjalta mihin sisältyy moraali ja etiikka.

Useimmiten lähinnä tunteilla. Ei tuollaisessa tilanteessa olisi aikaa jäädä pohtimaan, mikä olisi eettisesti oikein. Päällimmäinen ajatus olisi ainakin minulla "pelastan omani", jo pelkkä vaistoni käskisi tekemään niin.

Ja vakavasti ottaen: miksi yhden eläimen elämä olisi toisen eläimen elämää arvokkaampi? Tietenkin sen eläimen elämä arvottuu tärkeämmäksi, jolla on tunteiden tasolla itselle suurempi merkitys.

Kyllä tuossa tilanteessa ainakin minulle on vesiselvää että ihmisten elämä on aina tärkeämpi kuin eläinten elämä.

Oman koiran ilman muuta. Ei tarvitsisi edes miettiä asiaa. Ei tuntematon lapsi ole minulle niin tärkeä, että sen vuoksi voisin hyvällä omallatunnolla uhrata uskollisen kumppanini.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koirani

Jos kysyttäisiin niin miten perustelisit sen kuolleen lapsen vanhemmalle että koirasi henki oli tärkeämpi kuin tämän lapsen henki?

Ja mitä ajattelisit siitä ihmisestä, joka pelastaisi oman koiransa ja jättäisi sinun lapsesi kuolemaan tulipaloon, tuo ihminen olisi kuullut lapsesi kirkuvan hädässä ja hakenut silti liekeistä koiransa?

Varmasti tuntuisi aivan hirvittävältä, eihän sitä kukaan kiellä. Mutta olisihan se ihan loogista, miksi hän olisi pelastanut pelosta ulvovan ja uikuttavan koiransa, oman "lapsensa", minun lapseni sijaan.

Huh huh mitä ajatusvirtaa.

Analyyttisena ihmisenä osaan erottaa tunteet ja loogisen ajattelun toisistaan. Tunteet ja kiintymys useimmiten ohjaavat meitä valinnoissamme, ja siksi tämä koiran pelastaminen vieraan lapsen sijasta on loogisesti ajateltuna täysin ymmärrettävää.

Siinäpä sitten leikkisit viilipytty Mrs Spockia kun sinulle tuodaan lapsesi tuhkat sen takia että joku pelasti pikku puudelinsa. Varmasti toteaisit vain loogisesti "minä ymmärrän tämän". Varmasti.

No ei varmaan siinä tilanteessa toteaisi niin, vai tyhmäkö olet? Mutta jos sen tilanteen yläpuolelle pystyisi nousemaan, mitä useimmat tuskin pystyisi tekemään, ihminen kykenisi ymmärtämään, miksi toinen teki sen valinnan, minkä teki. Jos ihminen ei olisi niin tunteidensa orja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koirani

Jos kysyttäisiin niin miten perustelisit sen kuolleen lapsen vanhemmalle että koirasi henki oli tärkeämpi kuin tämän lapsen henki?

Ei hänen sitä tarvitsisi perustella. Kellään ei ole velvollisuutta vaarantaa omaa henkeään tulipalossa mut jos silti juoksee sisään niin kukin voi juosta omista syistään. Mitään velvollisuutta ei kellään ole juosta tuleen.

Ja vastaus: pelastaisin vieraan lapsen mutta en usko että ylipäätään juoksisin sisään taloon joka roihuaa ja on täynnä myrkyllistä savua.

Enhän mä sitä kysynyt, vaan lue mitä kysyttiin, äläkä kierrä kysymystä. Selkeästi häpeäisit. Oikein.

Vierailija kirjoitti:

Mietipä koiransa tässä pelastamisen valitsija, jos siellä oikeasti olisi sinun lapsesi? Miltä tuntuisi, kun se toinen tekisi samoin kuin sä tässä? Pelastaisi koiransa?

Mitä merkitystä sen kuolleen lapsen vanhempien tunteilla on minun päätökseni kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Mietipä koiransa tässä pelastamisen valitsija, jos siellä oikeasti olisi sinun lapsesi? Miltä tuntuisi, kun se toinen tekisi samoin kuin sä tässä? Pelastaisi koiransa?

Vaikea kuvitella kun en todellakaan halua rääkyviä kakaroita riesakseni.

Lapsen tietenkin.

Tottakai lapsen henki on tärkämpi kuin kenenkään tai mikään koira. Ei tässä ole enempää keskusteltavaa. Jotka todella ajattelevat toisin ovat hirviöitä.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisarvo on mittaamaton ja ihmiselämä pyhä. Koirasta ei voi sanoa samaa.

_____________________________________________________________________________________________________

** Jumala syntyi ihmiseksi Pojassa, Jeesuksessa Kristuksessa, sovitti ihmisten synnit Golgatan ristillä ja nousi kuolleista! Joka uskoo Jeesukseen sovittajanaan ja herranaan, perii ikuisen elämän. **

Jos ihmisarvo on mittaamaton ja ihmiselämä pyhä, miksi jumala rääkkäytti poikansa kuoliaaksi ja ennen sitä listi heimokaupalla porukkaa suutuspäissään?

Palsta täyttyy tälläisestä asiattomasta provoilusta