Kumman pelastaisit palavasta talosta?

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietipä koiransa tässä pelastamisen valitsija, jos siellä oikeasti olisi sinun lapsesi? Miltä tuntuisi, kun se toinen tekisi samoin kuin sä tässä? Pelastaisi koiransa?

Mitä merkitystä sen kuolleen lapsen vanhempien tunteilla on minun päätökseni kanssa?

Öö...sitä, että yleensä olisi syytä yrittää kohdella muita kuin toivoisi itseään kohdeltavan vastaavassa tilanteessa. Sitä kutsutaan inhimillisyydeksi. Ja moraaliksi.

Pelastaisitko oman koirasi vai oman lapsesi? Tässä yhtäkkiä ei taidakaan päteä perustelu "eläimet ovat yhtä tärkeitä ja rakkaita...."

Vierailija kirjoitti:

Missä tän palavassa asunnossa olevan lapsen vanhemmat ovat ja miksi 3v lapsonen on yksin kotona?

Varmasti palstailemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koirani

Jos kysyttäisiin niin miten perustelisit sen kuolleen lapsen vanhemmalle että koirasi henki oli tärkeämpi kuin tämän lapsen henki?

Ja mitä ajattelisit siitä ihmisestä, joka pelastaisi oman koiransa ja jättäisi sinun lapsesi kuolemaan tulipaloon, tuo ihminen olisi kuullut lapsesi kirkuvan hädässä ja hakenut silti liekeistä koiransa?

Varmasti tuntuisi aivan hirvittävältä, eihän sitä kukaan kiellä. Mutta olisihan se ihan loogista, miksi hän olisi pelastanut pelosta ulvovan ja uikuttavan koiransa, oman "lapsensa", minun lapseni sijaan.

Huh huh mitä ajatusvirtaa.

Analyyttisena ihmisenä osaan erottaa tunteet ja loogisen ajattelun toisistaan. Tunteet ja kiintymys useimmiten ohjaavat meitä valinnoissamme, ja siksi tämä koiran pelastaminen vieraan lapsen sijasta on loogisesti ajateltuna täysin ymmärrettävää.

Siinäpä sitten leikkisit viilipytty Mrs Spockia kun sinulle tuodaan lapsesi tuhkat sen takia että joku pelasti pikku puudelinsa. Varmasti toteaisit vain loogisesti "minä ymmärrän tämän". Varmasti.

No ei varmaan siinä tilanteessa toteaisi niin, vai tyhmäkö olet? Mutta jos sen tilanteen yläpuolelle pystyisi nousemaan, mitä useimmat tuskin pystyisi tekemään, ihminen kykenisi ymmärtämään, miksi toinen teki sen valinnan, minkä teki. Jos ihminen ei olisi niin tunteidensa orja.

Miksikään amoraaliseksi Spockiksi muuttuminen ei ole "yläpuolelle nousemista". Vain kuihtumista moraalisesta ihmisestä amoraaliseksi Spockiksi jolla ei ole muuta kuin logiikka.

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietipä koiransa tässä pelastamisen valitsija, jos siellä oikeasti olisi sinun lapsesi? Miltä tuntuisi, kun se toinen tekisi samoin kuin sä tässä? Pelastaisi koiransa?

Mitä merkitystä sen kuolleen lapsen vanhempien tunteilla on minun päätökseni kanssa?

Olisit voinut pelastaa heidän lapsensa, mutta et tehnyt sitä, vaan jätit kuolemaan. Ihan sitä vaan.

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietipä koiransa tässä pelastamisen valitsija, jos siellä oikeasti olisi sinun lapsesi? Miltä tuntuisi, kun se toinen tekisi samoin kuin sä tässä? Pelastaisi koiransa?

Mitä merkitystä sen kuolleen lapsen vanhempien tunteilla on minun päätökseni kanssa?

Öö...sitä, että yleensä olisi syytä yrittää kohdella muita kuin toivoisi itseään kohdeltavan vastaavassa tilanteessa. Sitä kutsutaan inhimillisyydeksi. Ja moraaliksi.

Jos olisit tuo palavassa talossa oleva koira, miten haluaisit itseäsi kohdeltavan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koirani

Jos kysyttäisiin niin miten perustelisit sen kuolleen lapsen vanhemmalle että koirasi henki oli tärkeämpi kuin tämän lapsen henki?

Ei hänen sitä tarvitsisi perustella. Kellään ei ole velvollisuutta vaarantaa omaa henkeään tulipalossa mut jos silti juoksee sisään niin kukin voi juosta omista syistään. Mitään velvollisuutta ei kellään ole juosta tuleen.

Ja vastaus: pelastaisin vieraan lapsen mutta en usko että ylipäätään juoksisin sisään taloon joka roihuaa ja on täynnä myrkyllistä savua.

Enhän mä sitä kysynyt, vaan lue mitä kysyttiin, äläkä kierrä kysymystä. Selkeästi häpeäisit. Oikein.

Mitä häpeäisin? Sitä että pelastaisin vieraan lapsen tulipalosta enkä omaa koiraani. Rakastan koiraamme mutta viime kädessä pyrkisin pelastamaan ihmisen, lapsen, aikuisen, vanhuksen...

En minä sitä häpeä että pelastaisin lapsen. Miksi häpeäisin?

Tässä näkee miten sekasin maailma on. Oikeesti, ihmiset on tärkeämpiä kuin eläimet. Ihan sama miltä jostain koiranomistajasta tuntuu. Ihmiset ku välittäis toisistaan enemmän ....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koirani

Jos kysyttäisiin niin miten perustelisit sen kuolleen lapsen vanhemmalle että koirasi henki oli tärkeämpi kuin tämän lapsen henki?

Ja mitä ajattelisit siitä ihmisestä, joka pelastaisi oman koiransa ja jättäisi sinun lapsesi kuolemaan tulipaloon, tuo ihminen olisi kuullut lapsesi kirkuvan hädässä ja hakenut silti liekeistä koiransa?

Ihminen, erityisesti lapsi, tukehtuu tulipalossa hyvin nopeasti eikä ehdi ajatellakaan kirkumista. Lopeta kauhukuvalla mässäileminen, vaikka se tuottaakin sinulle mielihyvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietipä koiransa tässä pelastamisen valitsija, jos siellä oikeasti olisi sinun lapsesi? Miltä tuntuisi, kun se toinen tekisi samoin kuin sä tässä? Pelastaisi koiransa?

Vaikea kuvitella kun en todellakaan halua rääkyviä kakaroita riesakseni.

Kuvittele sitten tilanne, jossa sinä olet itse tuo rääkyvä kakara niinkuin joskus olet ollut ja sinä olisit tulipalossa  koiran kanssa ja sisään tulisi aikuinen, nostaisi koiran syliinsä, veisi pois ja jättäisi sinut liekkeihin

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietipä koiransa tässä pelastamisen valitsija, jos siellä oikeasti olisi sinun lapsesi? Miltä tuntuisi, kun se toinen tekisi samoin kuin sä tässä? Pelastaisi koiransa?

Mitä merkitystä sen kuolleen lapsen vanhempien tunteilla on minun päätökseni kanssa?

Olisit voinut pelastaa heidän lapsensa, mutta et tehnyt sitä, vaan jätit kuolemaan. Ihan sitä vaan.

Niin jätin. Se oli kai tämän koko kysymyksen pointti, että toinen jää sinne kuolemaan. Mitä merkitystä sillä on, että lapsen vanhemmat ovat vihaisia, surullisia, hysteerisiä, täynnä itsesyytöksiä, katatonisessa tilassa, salaa iloisia tai tulvillaan mitä tahansa muita tunteita? Koeta nyt kirjoittaa ajatuksesi kunnolla auki.

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietipä koiransa tässä pelastamisen valitsija, jos siellä oikeasti olisi sinun lapsesi? Miltä tuntuisi, kun se toinen tekisi samoin kuin sä tässä? Pelastaisi koiransa?

Mitä merkitystä sen kuolleen lapsen vanhempien tunteilla on minun päätökseni kanssa?

Öö...sitä, että yleensä olisi syytä yrittää kohdella muita kuin toivoisi itseään kohdeltavan vastaavassa tilanteessa. Sitä kutsutaan inhimillisyydeksi. Ja moraaliksi.

Sitä kutsutaan yhdeksi moraaliteoriaksi. TEORIAKSI.

Tämä niinkutsuttu "moraali" perustuu ihmisten keksimiin tapoihin, joita enemmistö on joskus pitänyt parempina kuin joitakin toisia. Mutta koska teorioita ja tapoja on monia ja kyse on lähinnä mielipiteestä, mihinkään kaikille yhteiseen moraaliin tai inhimillisyyden mittaan on turha tässäkään kysymyksessä vedota.

Tietysti tätä voi olla vaikea ymmärtää, jos ei ole koskaan joutunut ajattelemaan itse ja oppinut kyseenalaistamaan asioita.

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietipä koiransa tässä pelastamisen valitsija, jos siellä oikeasti olisi sinun lapsesi? Miltä tuntuisi, kun se toinen tekisi samoin kuin sä tässä? Pelastaisi koiransa?

Mitä merkitystä sen kuolleen lapsen vanhempien tunteilla on minun päätökseni kanssa?

Öö...sitä, että yleensä olisi syytä yrittää kohdella muita kuin toivoisi itseään kohdeltavan vastaavassa tilanteessa. Sitä kutsutaan inhimillisyydeksi. Ja moraaliksi.

Jos olisit tuo palavassa talossa oleva koira, miten haluaisit itseäsi kohdeltavan?

Naurettava argumentti, ihminen ei voi olla koira. Koira ei tuollaisia asioita voi pohtia.

Vierailija kirjoitti:

Pelastaisitko oman koirasi vai oman lapsesi? Tässä yhtäkkiä ei taidakaan päteä perustelu "eläimet ovat yhtä tärkeitä ja rakkaita...."

Siinä on se ero että ihmisellä on todella vahva tunneside omaan lapseensa. Pakostakin tai ihmiskunta ei olisi koskaan jatkunut. Joten jos on lemmikeitä ja omia lapsia niin ne omat lapset menee vaistomaisesti tilanteessa edelle. Se ei silti tarkoita etteikö ne olisi joko yhtä Tiainen lähes yhtä rakkaita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koirani

Jos kysyttäisiin niin miten perustelisit sen kuolleen lapsen vanhemmalle että koirasi henki oli tärkeämpi kuin tämän lapsen henki?

Ja mitä ajattelisit siitä ihmisestä, joka pelastaisi oman koiransa ja jättäisi sinun lapsesi kuolemaan tulipaloon, tuo ihminen olisi kuullut lapsesi kirkuvan hädässä ja hakenut silti liekeistä koiransa?

Ihminen, erityisesti lapsi, tukehtuu tulipalossa hyvin nopeasti eikä ehdi ajatellakaan kirkumista. Lopeta kauhukuvalla mässäileminen, vaikka se tuottaakin sinulle mielihyvää.

Eipä kuule tuota mielihyvää, vaan tuottaa suunnatonta kauhua ajatella, että joku oikeasti pelastaa koiran ja jättää lapsen liekkehin, en nyt tiedä tuota fysiologiaa tukehtumisen nopeudesta, mutta tulee silti mieleen, että lapsi kärsii

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietipä koiransa tässä pelastamisen valitsija, jos siellä oikeasti olisi sinun lapsesi? Miltä tuntuisi, kun se toinen tekisi samoin kuin sä tässä? Pelastaisi koiransa?

Vaikea kuvitella kun en todellakaan halua rääkyviä kakaroita riesakseni.

Kuvittele sitten tilanne, jossa sinä olet itse tuo rääkyvä kakara niinkuin joskus olet ollut ja sinä olisit tulipalossa  koiran kanssa ja sisään tulisi aikuinen, nostaisi koiran syliinsä, veisi pois ja jättäisi sinut liekkeihin

Kuvittele sinä sitten vuorostasi, että olet se isäntääsi uskollisesti vuosikaudet palvellut koira, joka on yhtäkkiä kauhistuttavassa tilanteessa, uikuttamassa apua, ja juuri kun ehdit ilahtua isäntäsi näkemisestä, hän nappaakin jonkun muun ja pakenee, jättää sinut savun ja lähestyvien liekkien keskelle palamaan elävältä.

Tai kuvittele, että olet viereisen kerrostalon katolta tilannetta seuraava Batman, joka miettii, olisiko voinut tehdä jotakin estääkseen palon.

Näitä mielikuvaleikkejä voi leikkiä vaikka kuinka. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koirani

Jos kysyttäisiin niin miten perustelisit sen kuolleen lapsen vanhemmalle että koirasi henki oli tärkeämpi kuin tämän lapsen henki?

Ja mitä ajattelisit siitä ihmisestä, joka pelastaisi oman koiransa ja jättäisi sinun lapsesi kuolemaan tulipaloon, tuo ihminen olisi kuullut lapsesi kirkuvan hädässä ja hakenut silti liekeistä koiransa?

Varmasti tuntuisi aivan hirvittävältä, eihän sitä kukaan kiellä. Mutta olisihan se ihan loogista, miksi hän olisi pelastanut pelosta ulvovan ja uikuttavan koiransa, oman "lapsensa", minun lapseni sijaan.

Huh huh mitä ajatusvirtaa.

Analyyttisena ihmisenä osaan erottaa tunteet ja loogisen ajattelun toisistaan. Tunteet ja kiintymys useimmiten ohjaavat meitä valinnoissamme, ja siksi tämä koiran pelastaminen vieraan lapsen sijasta on loogisesti ajateltuna täysin ymmärrettävää.

Siinäpä sitten leikkisit viilipytty Mrs Spockia kun sinulle tuodaan lapsesi tuhkat sen takia että joku pelasti pikku puudelinsa. Varmasti toteaisit vain loogisesti "minä ymmärrän tämän". Varmasti.

No ei varmaan siinä tilanteessa toteaisi niin, vai tyhmäkö olet? Mutta jos sen tilanteen yläpuolelle pystyisi nousemaan, mitä useimmat tuskin pystyisi tekemään, ihminen kykenisi ymmärtämään, miksi toinen teki sen valinnan, minkä teki. Jos ihminen ei olisi niin tunteidensa orja.

Miksikään amoraaliseksi Spockiksi muuttuminen ei ole "yläpuolelle nousemista". Vain kuihtumista moraalisesta ihmisestä amoraaliseksi Spockiksi jolla ei ole muuta kuin logiikka.

Ei ole olemassa vain yhtä oikeaa, kaikille yhteistä luonnollista moraalia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietipä koiransa tässä pelastamisen valitsija, jos siellä oikeasti olisi sinun lapsesi? Miltä tuntuisi, kun se toinen tekisi samoin kuin sä tässä? Pelastaisi koiransa?

Mitä merkitystä sen kuolleen lapsen vanhempien tunteilla on minun päätökseni kanssa?

Öö...sitä, että yleensä olisi syytä yrittää kohdella muita kuin toivoisi itseään kohdeltavan vastaavassa tilanteessa. Sitä kutsutaan inhimillisyydeksi. Ja moraaliksi.

Sitä kutsutaan yhdeksi moraaliteoriaksi. TEORIAKSI.

Tämä niinkutsuttu "moraali" perustuu ihmisten keksimiin tapoihin, joita enemmistö on joskus pitänyt parempina kuin joitakin toisia. Mutta koska teorioita ja tapoja on monia ja kyse on lähinnä mielipiteestä, mihinkään kaikille yhteiseen moraaliin tai inhimillisyyden mittaan on turha tässäkään kysymyksessä vedota.

Tietysti tätä voi olla vaikea ymmärtää, jos ei ole koskaan joutunut ajattelemaan itse ja oppinut kyseenalaistamaan asioita.

Kuule moraalia on ollut ihmiskunnan alkuajoista asti eikä pelkkää teoriaa. Eri kulttuureissa se on ollut erilaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietipä koiransa tässä pelastamisen valitsija, jos siellä oikeasti olisi sinun lapsesi? Miltä tuntuisi, kun se toinen tekisi samoin kuin sä tässä? Pelastaisi koiransa?

Vaikea kuvitella kun en todellakaan halua rääkyviä kakaroita riesakseni.

Kuvittele sitten tilanne, jossa sinä olet itse tuo rääkyvä kakara niinkuin joskus olet ollut ja sinä olisit tulipalossa  koiran kanssa ja sisään tulisi aikuinen, nostaisi koiran syliinsä, veisi pois ja jättäisi sinut liekkeihin

En olisi kauaa ehtinyt mitään ajatella kun olisin menettänyt tajuntani ja kuollut

Koiran tietysti. Ei ole edes muuta vaihtoehtoa.