Kumman pelastaisit palavasta talosta?

Oman koirani kaappaisin mukaan. Siihen minulla olisi vahva tunneside ja rakastaisin sitä. Joku vieras lapsi taas... No, tuskin tuntisin sitä kohtaan yhtään mitään. Jokainen elämä on yhtä arvokas eikä pelkkä laji tee kenestäkään sen arvokkaampaa. Se on tunneside, joka nostaa yksilöt toisten edelle.

Vierailija kirjoitti:

Jos koirani putoaisi avantoon, niin menisin auttamaan, mutta teidän takianne en henkeäni riskeeraisi, koska minulle ei ole teihin mitään tunnesidettä. 

Koirani on perheenjäseneni joita puolustan vaikka omalla hengelläni. 

Tietenkin pitää auttaa jos voi vaikkei tunnesidettä olisikaan, mutta kuvailemasi tilanne on ihan eri kuin aloituksessa (siihen ei liity valintaa kahden olennon välillä).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oman koirani tietenkin. Lapsia minulla ei ole, enkä lapsista välitä. Koira taasen on mun perhettä. Miksi siis pelastaisin vieraan ihmisen lapsen ja jättäisin oman perheenjäseneni kuolemaan? Minähän sen koirani kanssa elän, en vieraan lapsen.

Sinä, sinä ja sinä. Tämä ketju vie oikeasti uskoani ihmisyyteen. Hyi helvetti sentään. Oikeasti pystyisit sitä karvaturria tien varteen paskattaessasi katsomaan silmiin vanhempia, joiden lapsi ei sinun valintasi takia koskaan päässyt edes kouluun? Entä kun se Rekku heittäisi viiden vuoden päästä veivinsä ja olisi joka tapauksessa poissa? Pälkähtäisikö pieneen mieleesi, että se sinun tulipaloon jättämäsi lapsi voisi elää vielä 90 vuotta? Ei vaan ymmärrä, ei mitenkään päin ymmärrä. Jos joku jättäisi minun lapseni koiran takia pelastamatta, niin tunteeni kyseistä läjää kohtaan olisivat maailman painokelvottominta tekstiä hamaan loppuun saakka.

Ymmärrätkö, että minä tunnen aivan samoin koiraani kohtaan, kuin sinä lastasi kohtaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis ihan oikeasti te, jotka pelastaisitte koiranne! Mitä toivoisitte, että minä tekisin jos minun pitäisi valita koirani ja jonkun teille läheisen ihmisen väliltä? Olisitteko vielä sitä mieltä, että hyvä jos valitsen koirani hengen teidän läheisenne hengen ylitse? En jaksa uskoa, että kukaan teistä ymmärtäisi jos valitsisin koiran pelastaa! Ihmishenki menee eläimen edelle aina!

No tietenkin TOIVOISIN, että pelastaisit minulle läheisen henkilön, niinhän JOKAINEN ihminen TOIVOISI käyvän, koska kaikki me ollaan sen verran itsekkäitä. :D

Mutta en voisi kyllä mitenkään vaatia sinulta, että toimisit toiveideni mukaisesti, ainakaan kun vaakakupin toisella puolella on itsellesi tärkeämpi olento kuin tämä minulle tärkeä olento.

Rationaalisena ja empaattisena henkilönä ymmärtäisin kuitenkin ratkaisusi täysin, koska kokemuksesta tiedän, että koira voi olla sinulle aivan samalla tavalla elämän henkireikä siinä, missä minulle lapseni.

Niin ja pelastaisin tässä tapauksessa tietenkin oman koirani ennen vierasta lasta.

M29

Olet olemassa ja hengissä vain ja ainoastaan toisten ihmisten vuoksi. Silti TIETENKIN pelastaisit koiran?

Totta kai, onpas erikoinen pointin poikanen nyt tässä hakusessa? :D

Vaikka ihmiset ovat mut laittaneet alulle, niin enhän mä nyt pelkästään sen faktan nojalla automaattisesti tunne millään muotoa suurempaa tunnesidettä randomia saman lajin edustajaa kohtaan, kuin sellaista olentoa kohtaan, joka pyyteettömästi ja vilpittömän ehdottomasti tekee tästä minulle toisen lajin toimesta annetusta elämästäni elämisen arvoisen.

Edelleen M29.

Sinun henkilökohtainen tunnesiteesikö on tässä se määräävä tekijä? Oletko kuullut koskaan sanaa empatia? Tiedän varmasti kymmeniä ihmisiä, jotka ovat joskus menettäneet lemmikkinsä. Se on tietysti kova paikka ja surullista, mutta elämä jatkuu siitä. Harva joutuu edes ottamaan sairaslomaa.

Sen sijaan tiedän perheen, joka menetti parivuotiaan lapsensa tapaturmaisesti melkein 30 vuotta sitten. Tämä painajainen varjostaa näiden ihmisten elämää yhä edelleen. Traumat tästä ja jatkuva menettämisen pelko piinaa vieläpä myös seuraavaa sukupolvea, tämän menehtyneen pikkuisen sisaruksia.

Miten se nyt meni, koska koira on sinulle rakkaampi, niin pelastat sen? En minäkään tietenkään tunne mitään erityistä ventovierasta lasta kohtaan. Mutta en ole niin narsistinen yksilö, että tekisin päätöksen tällä perusteella. En ikinä pystyisi katsomaan sen lapsen hätää, kun jättäisin hänet ilman apua. Ja todellakin mieluummin kärsisin itse jonkin aikaa koirani menettämisestä, kuin antaisin toisille, vaikkakin ventovieraille, hautaan asti kestävän kamalan tuskan kannettavaksi.

Miksi minun henkilökohtainen tunnesiteeni olisi vähempiarvoinen kuin sen lapsen vanhempien?

No kenties siksi, että se on huomattavasti ohuempi. Sinun egoistinen mielesi rinnastaa koiraasi kohtaan tuntemasi tunteet vanhempien lastaan kohtaan tuntemaan rakkauteen. Mutta mietipä isoa kuvaa hetken. Kuinka moni joutuu pitkälle sairaslomalle tai ajautuu kokonaan työkyvyttömäksi lemmikin kuoleman vuoksi? Kuinka moni juoksee vuosikausien terapiat läpi koiran kuoleman johdosta? Kuinka moni syö kenties loppuikänsä lääkkeitä sen takia?

Ja nyt mieti uudestaan, että miksi sinun henkilökohtainen tunnesiteesi todellakin on vähempiarvoinen.

Vierailija kirjoitti:

Toivon nyt jokaiselle koiran pelastajalle oman lapsen kuolemaa (tai sen koiran, jos lapsia ei ole)

Oletpa karsea akka kun moisia toivot.

Väärin johonkin leikkimieliseen kyselyyn vastanneiden lapset on ok kuolla, mutta tämä kuvitteellinen lapsi on nyt jotenkin pyhä? Sairasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oman koirani tietenkin. Lapsia minulla ei ole, enkä lapsista välitä. Koira taasen on mun perhettä. Miksi siis pelastaisin vieraan ihmisen lapsen ja jättäisin oman perheenjäseneni kuolemaan? Minähän sen koirani kanssa elän, en vieraan lapsen.

Sinä, sinä ja sinä. Tämä ketju vie oikeasti uskoani ihmisyyteen. Hyi helvetti sentään. Oikeasti pystyisit sitä karvaturria tien varteen paskattaessasi katsomaan silmiin vanhempia, joiden lapsi ei sinun valintasi takia koskaan päässyt edes kouluun? Entä kun se Rekku heittäisi viiden vuoden päästä veivinsä ja olisi joka tapauksessa poissa? Pälkähtäisikö pieneen mieleesi, että se sinun tulipaloon jättämäsi lapsi voisi elää vielä 90 vuotta? Ei vaan ymmärrä, ei mitenkään päin ymmärrä. Jos joku jättäisi minun lapseni koiran takia pelastamatta, niin tunteeni kyseistä läjää kohtaan olisivat maailman painokelvottominta tekstiä hamaan loppuun saakka.

Sama juttu! Eikä minulla edes ole lasta, mutta koira on. En voi ymmärtää tätä ihmisten itsekkyyttä.

Sama vika. En käsitä miten joku voi luulla omaa perheenjäsentään arvokkaammaksi. Minulle koira on yhtä tärkeä kuin sille toiselle se lapsensa. Koiraani ei ohita arvoasteikossani kukaan. Ei yhtään kukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tällaista tarvitsee edes miettiä? Ihmishenki on aina _ihmishenki_

On sairasta ajatella että joku laittaa eläimen hengen ihmisen edelle, varsinkaan Tällaisessa tilanteessa kun oman koiran pelastaessa uhraa jonkun toisen lapsen hengen.

Millä perusteella ihminen on arvokkaampi kuin joku muu eläin?

Mitään perustetta ei ole sille että ihminen on muita lajeja arvokkaampi.

Jos ryhdytään järjellä miettimään, niin ihminen on arvottomampi kuin muut.

Ihminen tuhoaa eniten maapalloa ja kykenee uskomattomaan pahuuteen.

Ihminen on kyllä tehnyt kaikenmoista epäilyttävää. Ensiksi tulee mieleen se, kuinka ihminen kesytti suden ja jalosti tästä lukuisia epämuodostuneita, kivulloisia rotuja. Ihan omaksi huvikseen, sairaan esteettisen tyydytyksen vuoksi, syömään, ulostamaan, käyttämään luonnonvaroja ja viihdyttämään ihmistä.

Joka ainoa koirayksilö on maailmassa vain ihmisen pohjattoman itsekkyyden vuoksi. Joka ainoa koirien geneettinen sairaus, joka ainoa kipu on täysin ihmisen syytä. Koira on elävä esimerkki siitä, mitä tapahtuu, kun ihminen yrittää leikkiä luojaa ja epäonnistuu.

Niin, ja pelastaisin lapsen.

Mun koira onkin sekarotuinen, eikä se vähennä sen arvoa tippaakaan. Terve kuin pukki on ollut jo 10 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis ihan oikeasti te, jotka pelastaisitte koiranne! Mitä toivoisitte, että minä tekisin jos minun pitäisi valita koirani ja jonkun teille läheisen ihmisen väliltä? Olisitteko vielä sitä mieltä, että hyvä jos valitsen koirani hengen teidän läheisenne hengen ylitse? En jaksa uskoa, että kukaan teistä ymmärtäisi jos valitsisin koiran pelastaa! Ihmishenki menee eläimen edelle aina!

No tietenkin TOIVOISIN, että pelastaisit minulle läheisen henkilön, niinhän JOKAINEN ihminen TOIVOISI käyvän, koska kaikki me ollaan sen verran itsekkäitä. :D

Mutta en voisi kyllä mitenkään vaatia sinulta, että toimisit toiveideni mukaisesti, ainakaan kun vaakakupin toisella puolella on itsellesi tärkeämpi olento kuin tämä minulle tärkeä olento.

Rationaalisena ja empaattisena henkilönä ymmärtäisin kuitenkin ratkaisusi täysin, koska kokemuksesta tiedän, että koira voi olla sinulle aivan samalla tavalla elämän henkireikä siinä, missä minulle lapseni.

Niin ja pelastaisin tässä tapauksessa tietenkin oman koirani ennen vierasta lasta.

M29

Olet olemassa ja hengissä vain ja ainoastaan toisten ihmisten vuoksi. Silti TIETENKIN pelastaisit koiran?

Totta kai, onpas erikoinen pointin poikanen nyt tässä hakusessa? :D

Vaikka ihmiset ovat mut laittaneet alulle, niin enhän mä nyt pelkästään sen faktan nojalla automaattisesti tunne millään muotoa suurempaa tunnesidettä randomia saman lajin edustajaa kohtaan, kuin sellaista olentoa kohtaan, joka pyyteettömästi ja vilpittömän ehdottomasti tekee tästä minulle toisen lajin toimesta annetusta elämästäni elämisen arvoisen.

Edelleen M29.

Sinun henkilökohtainen tunnesiteesikö on tässä se määräävä tekijä? Oletko kuullut koskaan sanaa empatia? Tiedän varmasti kymmeniä ihmisiä, jotka ovat joskus menettäneet lemmikkinsä. Se on tietysti kova paikka ja surullista, mutta elämä jatkuu siitä. Harva joutuu edes ottamaan sairaslomaa.

Sen sijaan tiedän perheen, joka menetti parivuotiaan lapsensa tapaturmaisesti melkein 30 vuotta sitten. Tämä painajainen varjostaa näiden ihmisten elämää yhä edelleen. Traumat tästä ja jatkuva menettämisen pelko piinaa vieläpä myös seuraavaa sukupolvea, tämän menehtyneen pikkuisen sisaruksia.

Miten se nyt meni, koska koira on sinulle rakkaampi, niin pelastat sen? En minäkään tietenkään tunne mitään erityistä ventovierasta lasta kohtaan. Mutta en ole niin narsistinen yksilö, että tekisin päätöksen tällä perusteella. En ikinä pystyisi katsomaan sen lapsen hätää, kun jättäisin hänet ilman apua. Ja todellakin mieluummin kärsisin itse jonkin aikaa koirani menettämisestä, kuin antaisin toisille, vaikkakin ventovieraille, hautaan asti kestävän kamalan tuskan kannettavaksi.

Miksi minun henkilökohtainen tunnesiteeni olisi vähempiarvoinen kuin sen lapsen vanhempien?

No kenties siksi, että se on huomattavasti ohuempi. Sinun egoistinen mielesi rinnastaa koiraasi kohtaan tuntemasi tunteet vanhempien lastaan kohtaan tuntemaan rakkauteen. Mutta mietipä isoa kuvaa hetken. Kuinka moni joutuu pitkälle sairaslomalle tai ajautuu kokonaan työkyvyttömäksi lemmikin kuoleman vuoksi? Kuinka moni juoksee vuosikausien terapiat läpi koiran kuoleman johdosta? Kuinka moni syö kenties loppuikänsä lääkkeitä sen takia?

Ja nyt mieti uudestaan, että miksi sinun henkilökohtainen tunnesiteesi todellakin on vähempiarvoinen.

Ei minua kiinnosta, kuinka moni joutuu pitkälle sairaslomalle jne. lemmikin kuoleman vuoksi ja mikä se "iso kuva" on. Minulle oman rakkaan lemmikin kuolema olisi hyvinkin traumaattinen ja musertava kokemus ja syyllisyys minuun luottaneen eläimen pettämisestä piinaisi minua koko loppuelämäni. Oma mielenterveyteni merkitsee minulle enemmän kuin joidenkin vieraiden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oman koirani tietenkin. Lapsia minulla ei ole, enkä lapsista välitä. Koira taasen on mun perhettä. Miksi siis pelastaisin vieraan ihmisen lapsen ja jättäisin oman perheenjäseneni kuolemaan? Minähän sen koirani kanssa elän, en vieraan lapsen.

Sinä, sinä ja sinä. Tämä ketju vie oikeasti uskoani ihmisyyteen. Hyi helvetti sentään. Oikeasti pystyisit sitä karvaturria tien varteen paskattaessasi katsomaan silmiin vanhempia, joiden lapsi ei sinun valintasi takia koskaan päässyt edes kouluun? Entä kun se Rekku heittäisi viiden vuoden päästä veivinsä ja olisi joka tapauksessa poissa? Pälkähtäisikö pieneen mieleesi, että se sinun tulipaloon jättämäsi lapsi voisi elää vielä 90 vuotta? Ei vaan ymmärrä, ei mitenkään päin ymmärrä. Jos joku jättäisi minun lapseni koiran takia pelastamatta, niin tunteeni kyseistä läjää kohtaan olisivat maailman painokelvottominta tekstiä hamaan loppuun saakka.

Ymmärrätkö, että minä tunnen aivan samoin koiraani kohtaan, kuin sinä lastasi kohtaan. 

Jos kuule tuntisit, niin et ikinä olisi voinut ottaa koiraasi tietäen, että joudut jonakin päivänä hautaamaan sen. Älä puhu asioista, joista et yhtään mitään ymmärrä.

En tiedä, mitä tekisin, mutta olen huomannut, että vierailta ihmisiltä ei apua tule itsellenikään. En merkitse heille mitään.

Jopa lähimmät ihmiset ovat pahasti pettäneet ja näyttäneet ahneutensa ja ilkeytensä.

Miksi siis valitsisin jonkun merkityksettömän ihmisen lapsen ennen jotakin itselleni tärkeää kuten lemmikkikoirani? Sitä sopii miettiä todella paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on muutama luuseri, jotka käyvät henkilöön kiinni ja se kertoo vain siitä, että ovat argumenteissä jääneet alakynteen. Eivät mitenkään pysty perustelemaan, miksi lapsen elämä pitäisi arvottaa koiran elämää korkeammalle. Koirani on perheenjäseneni siinä, kuin teillä lapsenne. Minäkään en vaadi pelastamaan koiraani lapsenne kustannuksella.

Yhtä tärkeä se on kuitenkin minulle, kuin teille lapsenne.

Lapsen ja toisten ihmisten elämä tulee arvottaa korkeammalle kuin eläimen elämä sen takia, että ihminen on syntyjään laumaeläin, jonka ensisijaisia jäseniä toiset ihmiset ovat. Perhe on yksi yksikkö lauman sisällä, ei "koko lauma". Ihmislapsi syntyy tähän maailmaan suuntautuen aktiivisesti toisia ihmisiä kohti. Hänen kehityksensä on täysin riippuvaista toisten ihmisten hoivasta ja kommunikoinnista heidän kanssaan. Jäädäkseen eloon ihmislapsen on kommunikoitava ihmisten kanssa ja hyväksyttävä heidän tarjoamansa hoiva (kuten ruoka). Ihmislapset tulee luottaa ja hyväksyä myös muiden aikuisten kuin omien vanhempien antama hoiva. Aikuinen ihminen, joka on valmis kieltämään tämän hoivan ja suojeluksen lajitoverin lapselta, on ehdottomasti kieroon kasvanut. Se ei ole ihmiselle lajityypillinen tapa toimia ja ajatella. Ihmisten kyky suojella toisiaan, myös muita kuin omia lapsia, on mahdollistanut ihmislajin eloonjäämiseen.

Mitä väliä sillä valinnalla on lapselle tai lapsen kehitykselle, jos se lapsi kuolee?

Sitä väliä, että silloin hänellä ei ole ollut mahdollista kasvaa täyteen potentiaaliinsa. Tietenkään kuollut ei sitä itse tiedosta. Silti tämän ainutkertaisen yksilön poistuminen ennen aikojaan on inhimillinen tragedia. Ihminen voi saada suojelua ja varjelua riittävässä määrin ainoastaan toisilta ihmisiltä, ei koirilta tai muilta elollisilta. Siksi ihmisen velvollisuus on ensisijaisesti pyrkiä auttamaan toisia ihmisiä (hyvä luontosuhde säilyttäen). Koira voi elää "koiramaista" elämää, vaikka ihminen hänet hylkäisi, ihminen ei. Siksi ihmistä ei ensisijaisesti saa hylätä hädän hetkellä.

Keksit itsellesi jonkinlaisen ohjenuoran ja sitten kuvittelet muiden elävän sinun tahtosi mukaan. No deal.

Hei! Lopetetaan nyt tämä lapsellinen jankkaaminen. Ainakin me aikuiset.

Vierailija kirjoitti:

Nämä koiran pelastajat taitaa olla niitä samoja puupäitä, jotka kannattavat Trumpia.

Trumppi ei taida olla täällä ehdolla, niin sitä ei voi kannattaa. Veikkaan ettei palstalla ole montaakaan Amerikkalaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis ihan oikeasti te, jotka pelastaisitte koiranne! Mitä toivoisitte, että minä tekisin jos minun pitäisi valita koirani ja jonkun teille läheisen ihmisen väliltä? Olisitteko vielä sitä mieltä, että hyvä jos valitsen koirani hengen teidän läheisenne hengen ylitse? En jaksa uskoa, että kukaan teistä ymmärtäisi jos valitsisin koiran pelastaa! Ihmishenki menee eläimen edelle aina!

No tietenkin TOIVOISIN, että pelastaisit minulle läheisen henkilön, niinhän JOKAINEN ihminen TOIVOISI käyvän, koska kaikki me ollaan sen verran itsekkäitä. :D

Mutta en voisi kyllä mitenkään vaatia sinulta, että toimisit toiveideni mukaisesti, ainakaan kun vaakakupin toisella puolella on itsellesi tärkeämpi olento kuin tämä minulle tärkeä olento.

Rationaalisena ja empaattisena henkilönä ymmärtäisin kuitenkin ratkaisusi täysin, koska kokemuksesta tiedän, että koira voi olla sinulle aivan samalla tavalla elämän henkireikä siinä, missä minulle lapseni.

Niin ja pelastaisin tässä tapauksessa tietenkin oman koirani ennen vierasta lasta.

M29

Olet olemassa ja hengissä vain ja ainoastaan toisten ihmisten vuoksi. Silti TIETENKIN pelastaisit koiran?

Totta kai, onpas erikoinen pointin poikanen nyt tässä hakusessa? :D

Vaikka ihmiset ovat mut laittaneet alulle, niin enhän mä nyt pelkästään sen faktan nojalla automaattisesti tunne millään muotoa suurempaa tunnesidettä randomia saman lajin edustajaa kohtaan, kuin sellaista olentoa kohtaan, joka pyyteettömästi ja vilpittömän ehdottomasti tekee tästä minulle toisen lajin toimesta annetusta elämästäni elämisen arvoisen.

Edelleen M29.

Sinun henkilökohtainen tunnesiteesikö on tässä se määräävä tekijä? Oletko kuullut koskaan sanaa empatia? Tiedän varmasti kymmeniä ihmisiä, jotka ovat joskus menettäneet lemmikkinsä. Se on tietysti kova paikka ja surullista, mutta elämä jatkuu siitä. Harva joutuu edes ottamaan sairaslomaa.

Sen sijaan tiedän perheen, joka menetti parivuotiaan lapsensa tapaturmaisesti melkein 30 vuotta sitten. Tämä painajainen varjostaa näiden ihmisten elämää yhä edelleen. Traumat tästä ja jatkuva menettämisen pelko piinaa vieläpä myös seuraavaa sukupolvea, tämän menehtyneen pikkuisen sisaruksia.

Miten se nyt meni, koska koira on sinulle rakkaampi, niin pelastat sen? En minäkään tietenkään tunne mitään erityistä ventovierasta lasta kohtaan. Mutta en ole niin narsistinen yksilö, että tekisin päätöksen tällä perusteella. En ikinä pystyisi katsomaan sen lapsen hätää, kun jättäisin hänet ilman apua. Ja todellakin mieluummin kärsisin itse jonkin aikaa koirani menettämisestä, kuin antaisin toisille, vaikkakin ventovieraille, hautaan asti kestävän kamalan tuskan kannettavaksi.

Kyllä tässä maailmassa minun henkilökohtainen tunnesiteeni on tällaisessa tilanteessa se määräävä tekijä, totta kai! Tarvitsee olla joko jotenkin itsetuhoinen tai vaihtoehtoisesti pyhimykseen verrattavissa oleva henkilö, mikäli tuollaisessa sekunteihin rajoittuvassa päätöstilanteessa laittaa muiden tunteet omiensa edelle.

Koen myös olevani empaattinen henkilö, mutta uskoisin harvassa olevan sellaisten yksilöiden, jotka oikeasti ko. tilanteessa arvottaisivat oman empatiakykynsä suuremmaksi hyväksi kuin oman onnellisuutensa. Silloin eletään kyllä jossain lintukodossa vailla maailman pahuuksia, jos tällaiseen toimintamalliin uskotaan tai sitä harjoitetaan.

Samoin kuin sinä tiedät lemmikkinsä menettäneitä, kuten minäkin, tunnen myös lapsensa menettäneitä ja he ovat ainakin päällepäin päässeet asiasta ylitse ja elämä on lopulta jatkunut heilläkin normaalina suruajan jälkeen.

M29

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oman koirani tietenkin. Lapsia minulla ei ole, enkä lapsista välitä. Koira taasen on mun perhettä. Miksi siis pelastaisin vieraan ihmisen lapsen ja jättäisin oman perheenjäseneni kuolemaan? Minähän sen koirani kanssa elän, en vieraan lapsen.

Sinä, sinä ja sinä. Tämä ketju vie oikeasti uskoani ihmisyyteen. Hyi helvetti sentään. Oikeasti pystyisit sitä karvaturria tien varteen paskattaessasi katsomaan silmiin vanhempia, joiden lapsi ei sinun valintasi takia koskaan päässyt edes kouluun? Entä kun se Rekku heittäisi viiden vuoden päästä veivinsä ja olisi joka tapauksessa poissa? Pälkähtäisikö pieneen mieleesi, että se sinun tulipaloon jättämäsi lapsi voisi elää vielä 90 vuotta? Ei vaan ymmärrä, ei mitenkään päin ymmärrä. Jos joku jättäisi minun lapseni koiran takia pelastamatta, niin tunteeni kyseistä läjää kohtaan olisivat maailman painokelvottominta tekstiä hamaan loppuun saakka.

Sama juttu! Eikä minulla edes ole lasta, mutta koira on. En voi ymmärtää tätä ihmisten itsekkyyttä.

Sama vika. En käsitä miten joku voi luulla omaa perheenjäsentään arvokkaammaksi. Minulle koira on yhtä tärkeä kuin sille toiselle se lapsensa. Koiraani ei ohita arvoasteikossani kukaan. Ei yhtään kukaan.

Kauanko arvioit vellovasi ylitsepääsemättömässä surussa, kun koirastasi aika jättää? Kuukauden vai peräti kaksi? Oletko jo miettinyt terapeutin valmiiksi?

Kultaiseen sääntöön vetoajille huomio: jos toivon yleiseksi periaatteeksi, että koirat pelastetaan aina ennen ihmistä, minunkin on pelastettava koira ennen ihmistä. Kultaisella säännöllä voi siis perustella yhtä hyvin kummankin vaihtoehtoehdon.

Sinä aikana kun luit tämän kuoli maailmassa useampikin viaton lapsi. Surettiko kuinka paljon enemmän kuin oman valinnanvaraisen lemmikin kuolema tai vaikka edellinen ruoan tiputtaminen lattialle?

Muakin ihmetyttää koirien suuri kannatusmäärä. Kertoo kyllä vähän jotain yhteiskuntamme rappiosta... Itse olen vela enkä suoraan sanottuna pidä lapsista enkä koe niitä kohtaan suuresti myötätuntoa eikä ne herätä hellyyttä. Koirat taas ovat lähellä sydäntäni. Mutta en IKINÄ asettaisi koiraa lapsen edelle. En voisi ikinä antaa itselleni anteeksi sitä, että pelastin tulipalosta jonkun elukan, mistä yhteiskunta ei tule koskaan hyötymään, ja sen vuoksi menehtyneen lapsen vanhemmat joutuvat kärsimään. En haluaisi omatunnolleni sellaista. Ihmisen pelastaminen tekisi minusta inhimillisemmän ja sosiaalisesti hyväksytyn. Se on minulle ihmisenä tärkeää. Ei nojautua johonkin toiseen nisäkäslajiin, joka ei edes osaa puhua, ei kiittää eikä pelastaisi minuakaan tulipalosta.

Vierailija kirjoitti:

Täällä pelastuslaitoksen opiskelija iltaa. Vaimoni näytti tätä keskustelua minulle. Mitäköhän oppilaitoksessa sanoisivat,jos kertoisin pelastavani koiran ja jättävän lapsen liekkeihin? Olette te hauskoja tyyppejä täällä,kun noin hassuja kyselette. Tosissaanhan täällä nyt ei selvästi olla(tuon koiran pelastamisen suhteen) toki me koiratkin ja kaikki elävät olennot pyritään pelastamaan,mutta tietenkin ihmishenki on ensin.

Sulleppa maksetaankin palkkaa siitä hommasta ja me ihmiset maksetaan sitä palkkaa. Aivan eri juttu. Jos maksan palkkasi, niin odotan saavani jotain vastinettakin sille, eikä niin että pelastaisit naapurin koiraa sillä aikaa. Itse pelastaisin oman koirani ensin ja sitten sen ipanan jos ehtisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä pelastuslaitoksen opiskelija iltaa. Vaimoni näytti tätä keskustelua minulle. Mitäköhän oppilaitoksessa sanoisivat,jos kertoisin pelastavani koiran ja jättävän lapsen liekkeihin? Olette te hauskoja tyyppejä täällä,kun noin hassuja kyselette. Tosissaanhan täällä nyt ei selvästi olla(tuon koiran pelastamisen suhteen) toki me koiratkin ja kaikki elävät olennot pyritään pelastamaan,mutta tietenkin ihmishenki on ensin.

Meissä on se ero, että minä en ole pelastuslaitoksen opiskelija enkä työtehtävä. Sinun ammatillinen velvollisuutesi on pelastaa ensin ihminen. Minä olen vapaa valitsemaan ja valitsen koiran.

Tällekin minä-ihmiselle voi tulla yllätyksenä se, että hän ei ole lain mukaan vapaa valitsemaan. Lapsen jättäminen liekkeihin on linnareissun arvoinen sankariteko.