Kumman pelastaisit palavasta talosta?

Uskomatonta, ihan uskomatonta tämä täällä esiintyvä täysi empatian puute kanssaihmisiä kohtaan ja suoranainen ihmisviha, joka kohdistuu myös pieniin lapsiin. Ei tarvitse ihmetellä, miksi asiat ovat maailmassa päin vittua.

Vierailija kirjoitti:

Uskomatonta, ihan uskomatonta tämä täällä esiintyvä täysi empatian puute kanssaihmisiä kohtaan ja suoranainen ihmisviha, joka kohdistuu myös pieniin lapsiin. Ei tarvitse ihmetellä, miksi asiat ovat maailmassa päin vittua.

Ai sen takia on maailma päin vittua kun kaikki ei vastaa tähän ERITTÄIN FIKTIIVISEEN kysymykseen että lapsi? HAHAHA, voi jumalauta, mee ittees.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis ihan oikeasti te, jotka pelastaisitte koiranne! Mitä toivoisitte, että minä tekisin jos minun pitäisi valita koirani ja jonkun teille läheisen ihmisen väliltä? Olisitteko vielä sitä mieltä, että hyvä jos valitsen koirani hengen teidän läheisenne hengen ylitse? En jaksa uskoa, että kukaan teistä ymmärtäisi jos valitsisin koiran pelastaa! Ihmishenki menee eläimen edelle aina!

No tietenkin TOIVOISIN, että pelastaisit minulle läheisen henkilön, niinhän JOKAINEN ihminen TOIVOISI käyvän, koska kaikki me ollaan sen verran itsekkäitä. :D

Mutta en voisi kyllä mitenkään vaatia sinulta, että toimisit toiveideni mukaisesti, ainakaan kun vaakakupin toisella puolella on itsellesi tärkeämpi olento kuin tämä minulle tärkeä olento.

Rationaalisena ja empaattisena henkilönä ymmärtäisin kuitenkin ratkaisusi täysin, koska kokemuksesta tiedän, että koira voi olla sinulle aivan samalla tavalla elämän henkireikä siinä, missä minulle lapseni.

Niin ja pelastaisin tässä tapauksessa tietenkin oman koirani ennen vierasta lasta.

M29

Tiedätkö, en hetkeäkään usko, että ymmärtäisit valintani tosipaikan tullen, jos olen juuri jättänyt rakastamasi ihmisen liekkeihin pelastaakseni KOIRAN, joka eläisi ehkä pari vuotta! Itsekkäitä ihmisiä te todellakin olette. Haluatte, että teidän läheisenne pelastetaan koiran edeltä, mutta kun asia onkin toisinpäin niin oma napa on vain mielessä! Hyi helvetti mitä sakkia tällä surkealla pallolla kans tallaa... Ei sillä. Usko ihmisiin onkin mennyt jo kauan sitten.

Nimenomaan. Kun saa tarpeeksi paskaa niskaan muilta ihmisiltä, sen oivaltaa melkein väkisinkin, että kannattaa vastedes pitää huolta vain itsestään ja omistaan. Loppujenlopuksi elämä on niin lyhyt, ettei omaa hyvinvointia kannata uhrata ylevien moraaliperiaatteiden vuoksi, joita harva muukaan enää noudattaa.

Koira on korvattavissa toisella, toisin kuin lapsi. Koiran omistaja ottaessaan koiran hyväksyy, että koirasta tulee aika vielä luopua. Lapsen kanssa asia ei ole automaattisesti näin. Vanhempi kuolee yleensä ennen lastaan. Koira taas yleensä ennen omistajaansa. En tiedä sinusta, mutta itse en voisi elää loppuelämääni miettien kuinka avuton lapsi huusi liekeissä enkä auttanut. Ja kaikki jotka vielä olisivat valmiita valehtelemaan lapsen vanhemmille ettei ollut mahdollisuutta lasta pelastaa, vaikka oikeasti olisikin ollut, niin toivottaisiin vaan onnea teidän loppuelämän painajaisiin joihin se lapsi tulisi joka yö kirkumaan teidän apuanne.

Vierailija kirjoitti:

3-vuotiaalla koiralla on keskimäärin elinaikaa max joku 10 vuotta. Ihmislapsella 70-vuotta. Itse en ainakaan koskaan pääsisi yli siitä, että vein jonkun toisen elämästä 70-vuotta. Ja että vein jonkun toisen elämästä lapsen. Lisäksi lemmikkejä tulemme menettämään useita elämämme aikana (jos ottaa aina uuden ja yksi elää keskimäärin 10-15 vuotta). Lasta ei halua kukaan menettää, vaan toivomme itse kuolevamme ensin. Koiralla on lyhyt elämä, joten oletusarvoisesti se kuolee aina ennen omistajaa.

Jos tälle linjalle lähdetään, niin: Entä jos se lapsi aikuiseksi kasvaessaan tappaa jonkun? Tai tappaa useita ihmisiä? Tai entä jos se lapsi sairastuu vuoden päästä ja kuolee joka tapauksessa. Entä jos se koira on palveluskoira, joka kymmenen vuoden aikan ehtisi esim. etsiä kymmeniä ihmisiä raunioista tai metsistä jne.

En vihaa vieraita lapsia, mutta ne ovat minulle yhdentekeviä. Sen sijaan koirani on tärkeä ja siksi pelastan ennemmin sen, kuin jonkun nobody-lapsen.

Jokainen koiranomistaja tietää joutuvansa melko suurella varmuudella hautaamaan lemmikkinsä. Jokainen pääsee siitä yli. Oman pienen lapsen kuolema taas on kammottavin tragedia, mikä voi ihmistä kohdata. Siihen ei voi varautua, eikä siitä toivu ikinä entiselleen. Vain täysin empatiaan kyvytön paskiainen voi omalla tietoisella valinnallaan päättää suistaa jotkut vanhemmat tuohon helvettiin. Nyt lopetan, mutta ihan oikeasti kuvottaa tämä homma. Pelastaisin tulipalosta mieluummin vieraan lemmikkitorakan kuin ketään näistä "koiraihmisistä". Teidän lapsenne sen sijaan pelastaisin sekuntiakaan epäröimättä.

Ketju kertoo karua kieltä nykynaisten empatiakyvyttömyydestä. On vain oma narsismin pöhöttömä itetietoisuus mikä tuntuu itsestä parhaalta. Luuletteko, että se tuntematon lapsi on kenellekkään rakkaampi/tärkeämpi kuin se oma koira? Se ei kuitenkaan estä tekemästä oikein. Mikä on sama kuin pelastaa se lapsi ja antaa eläimen kuolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskomatonta, ihan uskomatonta tämä täällä esiintyvä täysi empatian puute kanssaihmisiä kohtaan ja suoranainen ihmisviha, joka kohdistuu myös pieniin lapsiin. Ei tarvitse ihmetellä, miksi asiat ovat maailmassa päin vittua.

Ai sen takia on maailma päin vittua kun kaikki ei vastaa tähän ERITTÄIN FIKTIIVISEEN kysymykseen että lapsi? HAHAHA, voi jumalauta, mee ittees.

Vedäpä sinä idiootti vittu päähäsi ja tukehdu siihen.

Musta olis mielenkiintoista tietää, mitä laki sanoisi siitä, jos henkilöllä on aito mahdollisuus pelastaa toinen ihminen ja jättää sen tekemättä. Ymmärtääkseni heittellejättö katsotaan laissa rangaistavaksi teoksi. Päteekö tämä siihen, jos pelastaa oman koiransa ja jättää lapsen kuolemaan?

En voi sille mitään, mutta minusta on jotenkin vastenmielistä kun näkee perheitä joissa lapset ovat aivan vanhempiensa kopioita. Samat liikkeet, puhetyyli, nenät, hörökorvat, ylimielinen ilme ja muut asenteet. Laskeva polvi Koposia kaupassa saati Abdeja saa minut voimaan pahoin. Se on rumaa, groteskia.

Pelastaisin koiran vaikka vieraan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis ihan oikeasti te, jotka pelastaisitte koiranne! Mitä toivoisitte, että minä tekisin jos minun pitäisi valita koirani ja jonkun teille läheisen ihmisen väliltä? Olisitteko vielä sitä mieltä, että hyvä jos valitsen koirani hengen teidän läheisenne hengen ylitse? En jaksa uskoa, että kukaan teistä ymmärtäisi jos valitsisin koiran pelastaa! Ihmishenki menee eläimen edelle aina!

No tietenkin TOIVOISIN, että pelastaisit minulle läheisen henkilön, niinhän JOKAINEN ihminen TOIVOISI käyvän, koska kaikki me ollaan sen verran itsekkäitä. :D

Mutta en voisi kyllä mitenkään vaatia sinulta, että toimisit toiveideni mukaisesti, ainakaan kun vaakakupin toisella puolella on itsellesi tärkeämpi olento kuin tämä minulle tärkeä olento.

Rationaalisena ja empaattisena henkilönä ymmärtäisin kuitenkin ratkaisusi täysin, koska kokemuksesta tiedän, että koira voi olla sinulle aivan samalla tavalla elämän henkireikä siinä, missä minulle lapseni.

Niin ja pelastaisin tässä tapauksessa tietenkin oman koirani ennen vierasta lasta.

M29

Olet olemassa ja hengissä vain ja ainoastaan toisten ihmisten vuoksi. Silti TIETENKIN pelastaisit koiran?

Totta kai, onpas erikoinen pointin poikanen nyt tässä hakusessa? :D

Vaikka ihmiset ovat mut laittaneet alulle, niin enhän mä nyt pelkästään sen faktan nojalla automaattisesti tunne millään muotoa suurempaa tunnesidettä randomia saman lajin edustajaa kohtaan, kuin sellaista olentoa kohtaan, joka pyyteettömästi ja vilpittömän ehdottomasti tekee tästä minulle toisen lajin toimesta annetusta elämästäni elämisen arvoisen.

Edelleen M29.

Vierailija kirjoitti:

Musta olis mielenkiintoista tietää, mitä laki sanoisi siitä, jos henkilöllä on aito mahdollisuus pelastaa toinen ihminen ja jättää sen tekemättä. Ymmärtääkseni heittellejättö katsotaan laissa rangaistavaksi teoksi. Päteekö tämä siihen, jos pelastaa oman koiransa ja jättää lapsen kuolemaan?

Kumman pelastaisit jos koiran tilalla olisi sinulle vieras musta lapsi, Ahmed ja toinen lapsi olisi kantistyttö?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskomatonta, ihan uskomatonta tämä täällä esiintyvä täysi empatian puute kanssaihmisiä kohtaan ja suoranainen ihmisviha, joka kohdistuu myös pieniin lapsiin. Ei tarvitse ihmetellä, miksi asiat ovat maailmassa päin vittua.

Ai sen takia on maailma päin vittua kun kaikki ei vastaa tähän ERITTÄIN FIKTIIVISEEN kysymykseen että lapsi? HAHAHA, voi jumalauta, mee ittees.

Vedäpä sinä idiootti vittu päähäsi ja tukehdu siihen.

Pelastaisitko tämän toisen kirjoittajan vai koirasi?

Vierailija kirjoitti:

Musta olis mielenkiintoista tietää, mitä laki sanoisi siitä, jos henkilöllä on aito mahdollisuus pelastaa toinen ihminen ja jättää sen tekemättä. Ymmärtääkseni heittellejättö katsotaan laissa rangaistavaksi teoksi. Päteekö tämä siihen, jos pelastaa oman koiransa ja jättää lapsen kuolemaan?

Tottakai pätee. Koiran pelastaminen katsotaan korkeintaan lieventäväksi asianhaaraksi, mutta vankilatuomio tuollaisesta napsahtaisi silti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on muutama luuseri, jotka käyvät henkilöön kiinni ja se kertoo vain siitä, että ovat argumenteissä jääneet alakynteen. Eivät mitenkään pysty perustelemaan, miksi lapsen elämä pitäisi arvottaa koiran elämää korkeammalle. Koirani on perheenjäseneni siinä, kuin teillä lapsenne. Minäkään en vaadi pelastamaan koiraani lapsenne kustannuksella.

Yhtä tärkeä se on kuitenkin minulle, kuin teille lapsenne.

Lapsen ja toisten ihmisten elämä tulee arvottaa korkeammalle kuin eläimen elämä sen takia, että ihminen on syntyjään laumaeläin, jonka ensisijaisia jäseniä toiset ihmiset ovat. Perhe on yksi yksikkö lauman sisällä, ei "koko lauma". Ihmislapsi syntyy tähän maailmaan suuntautuen aktiivisesti toisia ihmisiä kohti. Hänen kehityksensä on täysin riippuvaista toisten ihmisten hoivasta ja kommunikoinnista heidän kanssaan. Jäädäkseen eloon ihmislapsen on kommunikoitava ihmisten kanssa ja hyväksyttävä heidän tarjoamansa hoiva (kuten ruoka). Ihmislapset tulee luottaa ja hyväksyä myös muiden aikuisten kuin omien vanhempien antama hoiva. Aikuinen ihminen, joka on valmis kieltämään tämän hoivan ja suojeluksen lajitoverin lapselta, on ehdottomasti kieroon kasvanut. Se ei ole ihmiselle lajityypillinen tapa toimia ja ajatella. Ihmisten kyky suojella toisiaan, myös muita kuin omia lapsia, on mahdollistanut ihmislajin eloonjäämiseen.

Mitä väliä sillä valinnalla on lapselle tai lapsen kehitykselle, jos se lapsi kuolee?

Sitä väliä, että silloin hänellä ei ole ollut mahdollista kasvaa täyteen potentiaaliinsa. Tietenkään kuollut ei sitä itse tiedosta. Silti tämän ainutkertaisen yksilön poistuminen ennen aikojaan on inhimillinen tragedia. Ihminen voi saada suojelua ja varjelua riittävässä määrin ainoastaan toisilta ihmisiltä, ei koirilta tai muilta elollisilta. Siksi ihmisen velvollisuus on ensisijaisesti pyrkiä auttamaan toisia ihmisiä (hyvä luontosuhde säilyttäen). Koira voi elää "koiramaista" elämää, vaikka ihminen hänet hylkäisi, ihminen ei. Siksi ihmistä ei ensisijaisesti saa hylätä hädän hetkellä.

Ihan kiva selitys, mutta juttu nyt vaan on niin, että koira on meikäläiselle rakkaampi. Tunnen velvollisuudekseni pitää huolta omistani. Eipä se koirakaan voi kuolleena elää "koiramaista" elämää, mikä tuntuu minusta suuremmalta menetykseltä kuin jonkun vieraan lapsen toteutumaton potentiaali.

Koiratko sinua hengissä pitävät, kun olet noin katkera?

Katkera siis mistä ja miten?

Koiran tietenkin, en pidä lapsista ollenkaan. Jos lapsen tilalla olisi tuntematon aikuinen, niin saattaisin hänet laittaa koiran edelle, lapsi nyt vain saa jonkinlaista inhotusta aikaan. En ole ikinä tykännyt lapsista.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen koiranomistaja tietää joutuvansa melko suurella varmuudella hautaamaan lemmikkinsä. Jokainen pääsee siitä yli. Oman pienen lapsen kuolema taas on kammottavin tragedia, mikä voi ihmistä kohdata. Siihen ei voi varautua, eikä siitä toivu ikinä entiselleen. Vain täysin empatiaan kyvytön paskiainen voi omalla tietoisella valinnallaan päättää suistaa jotkut vanhemmat tuohon helvettiin. Nyt lopetan, mutta ihan oikeasti kuvottaa tämä homma. Pelastaisin tulipalosta mieluummin vieraan lemmikkitorakan kuin ketään näistä "koiraihmisistä". Teidän lapsenne sen sijaan pelastaisin sekuntiakaan epäröimättä.

Juu, että ei se ihmisarvo sullekaan niin ehdoton loppujen lopuksi ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on muutama luuseri, jotka käyvät henkilöön kiinni ja se kertoo vain siitä, että ovat argumenteissä jääneet alakynteen. Eivät mitenkään pysty perustelemaan, miksi lapsen elämä pitäisi arvottaa koiran elämää korkeammalle. Koirani on perheenjäseneni siinä, kuin teillä lapsenne. Minäkään en vaadi pelastamaan koiraani lapsenne kustannuksella.

Yhtä tärkeä se on kuitenkin minulle, kuin teille lapsenne.

Lapsen ja toisten ihmisten elämä tulee arvottaa korkeammalle kuin eläimen elämä sen takia, että ihminen on syntyjään laumaeläin, jonka ensisijaisia jäseniä toiset ihmiset ovat. Perhe on yksi yksikkö lauman sisällä, ei "koko lauma". Ihmislapsi syntyy tähän maailmaan suuntautuen aktiivisesti toisia ihmisiä kohti. Hänen kehityksensä on täysin riippuvaista toisten ihmisten hoivasta ja kommunikoinnista heidän kanssaan. Jäädäkseen eloon ihmislapsen on kommunikoitava ihmisten kanssa ja hyväksyttävä heidän tarjoamansa hoiva (kuten ruoka). Ihmislapset tulee luottaa ja hyväksyä myös muiden aikuisten kuin omien vanhempien antama hoiva. Aikuinen ihminen, joka on valmis kieltämään tämän hoivan ja suojeluksen lajitoverin lapselta, on ehdottomasti kieroon kasvanut. Se ei ole ihmiselle lajityypillinen tapa toimia ja ajatella. Ihmisten kyky suojella toisiaan, myös muita kuin omia lapsia, on mahdollistanut ihmislajin eloonjäämiseen.

Mitä väliä sillä valinnalla on lapselle tai lapsen kehitykselle, jos se lapsi kuolee?

Sitä väliä, että silloin hänellä ei ole ollut mahdollista kasvaa täyteen potentiaaliinsa. Tietenkään kuollut ei sitä itse tiedosta. Silti tämän ainutkertaisen yksilön poistuminen ennen aikojaan on inhimillinen tragedia. Ihminen voi saada suojelua ja varjelua riittävässä määrin ainoastaan toisilta ihmisiltä, ei koirilta tai muilta elollisilta. Siksi ihmisen velvollisuus on ensisijaisesti pyrkiä auttamaan toisia ihmisiä (hyvä luontosuhde säilyttäen). Koira voi elää "koiramaista" elämää, vaikka ihminen hänet hylkäisi, ihminen ei. Siksi ihmistä ei ensisijaisesti saa hylätä hädän hetkellä.

Ihan kiva selitys, mutta juttu nyt vaan on niin, että koira on meikäläiselle rakkaampi. Tunnen velvollisuudekseni pitää huolta omistani. Eipä se koirakaan voi kuolleena elää "koiramaista" elämää, mikä tuntuu minusta suuremmalta menetykseltä kuin jonkun vieraan lapsen toteutumaton potentiaali.

Koiratko sinua hengissä pitävät, kun olet noin katkera?

Katkera siis mistä ja miten?

"Katkera" on onlineri joka kattaa kaikki tilanteet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis ihan oikeasti te, jotka pelastaisitte koiranne! Mitä toivoisitte, että minä tekisin jos minun pitäisi valita koirani ja jonkun teille läheisen ihmisen väliltä? Olisitteko vielä sitä mieltä, että hyvä jos valitsen koirani hengen teidän läheisenne hengen ylitse? En jaksa uskoa, että kukaan teistä ymmärtäisi jos valitsisin koiran pelastaa! Ihmishenki menee eläimen edelle aina!

No tietenkin TOIVOISIN, että pelastaisit minulle läheisen henkilön, niinhän JOKAINEN ihminen TOIVOISI käyvän, koska kaikki me ollaan sen verran itsekkäitä. :D

Mutta en voisi kyllä mitenkään vaatia sinulta, että toimisit toiveideni mukaisesti, ainakaan kun vaakakupin toisella puolella on itsellesi tärkeämpi olento kuin tämä minulle tärkeä olento.

Rationaalisena ja empaattisena henkilönä ymmärtäisin kuitenkin ratkaisusi täysin, koska kokemuksesta tiedän, että koira voi olla sinulle aivan samalla tavalla elämän henkireikä siinä, missä minulle lapseni.

Niin ja pelastaisin tässä tapauksessa tietenkin oman koirani ennen vierasta lasta.

M29

Tiedätkö, en hetkeäkään usko, että ymmärtäisit valintani tosipaikan tullen, jos olen juuri jättänyt rakastamasi ihmisen liekkeihin pelastaakseni KOIRAN, joka eläisi ehkä pari vuotta! Itsekkäitä ihmisiä te todellakin olette. Haluatte, että teidän läheisenne pelastetaan koiran edeltä, mutta kun asia onkin toisinpäin niin oma napa on vain mielessä! Hyi helvetti mitä sakkia tällä surkealla pallolla kans tallaa... Ei sillä. Usko ihmisiin onkin mennyt jo kauan sitten.

Nimenomaan. Kun saa tarpeeksi paskaa niskaan muilta ihmisiltä, sen oivaltaa melkein väkisinkin, että kannattaa vastedes pitää huolta vain itsestään ja omistaan. Loppujenlopuksi elämä on niin lyhyt, ettei omaa hyvinvointia kannata uhrata ylevien moraaliperiaatteiden vuoksi, joita harva muukaan enää noudattaa.

Olet ihan oikeassa. Ihmisten väliset suhteet ovat vaikeita. Ne vaativat joustamista molemmilta osapuolilta. Välillä pitää tehdä oikein, vaikka toinen tekisi väärin. Parhaimmillaan nuo suhteet ovat sitten huikean palkitsevia, niistä saa todellista toveruutta kosmiseen yksinäisyyteen.

Koirat ovat toisenlaisia. Niitä voi kohdella kuinka rumasti tahansa, ja ne ovat uskollisia. Eivät omasta valinnastaan, vaan geeniensä pakottamina. Siksi moni, joka ei kykene ihmissuhteeseen, valitsee koirasuhteen.

No minulla kyllä on lukuisia toimivia ihmissuhteita elämässäni, ja heidän kanssaan tapahtuu joustamista molemminpuolin juuri sen palkitsevuuden ja hyvän tahdon vuoksi. Ventovieraista en kumminkaan enää jaksa välittää. Miksi jaksaisin? He eivät ole minulle mitään.

Rakastan lemmikkejäni aivan mielettömästi. Silti tiedän lapsen menettämisen olevan suurempi tuska. Ottaessaan lemmikin tietää, että luultavasti se elää vähemmän aikaa kuin itse.