Kumman pelastaisit palavasta talosta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta olis mielenkiintoista tietää, mitä laki sanoisi siitä, jos henkilöllä on aito mahdollisuus pelastaa toinen ihminen ja jättää sen tekemättä. Ymmärtääkseni heittellejättö katsotaan laissa rangaistavaksi teoksi. Päteekö tämä siihen, jos pelastaa oman koiransa ja jättää lapsen kuolemaan?

Tottakai pätee. Koiran pelastaminen katsotaan korkeintaan lieventäväksi asianhaaraksi, mutta vankilatuomio tuollaisesta napsahtaisi silti.

Mahtaakohan laki tosiaan vaatia, että palavasta talosta pitää pelastaa joku, jos ei itse ole mikään palomies? Jotain lähdettä asiaan, muuten en usko mitään lakiväitteitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on muutama luuseri, jotka käyvät henkilöön kiinni ja se kertoo vain siitä, että ovat argumenteissä jääneet alakynteen. Eivät mitenkään pysty perustelemaan, miksi lapsen elämä pitäisi arvottaa koiran elämää korkeammalle. Koirani on perheenjäseneni siinä, kuin teillä lapsenne. Minäkään en vaadi pelastamaan koiraani lapsenne kustannuksella.

Yhtä tärkeä se on kuitenkin minulle, kuin teille lapsenne.

Lapsen ja toisten ihmisten elämä tulee arvottaa korkeammalle kuin eläimen elämä sen takia, että ihminen on syntyjään laumaeläin, jonka ensisijaisia jäseniä toiset ihmiset ovat. Perhe on yksi yksikkö lauman sisällä, ei "koko lauma". Ihmislapsi syntyy tähän maailmaan suuntautuen aktiivisesti toisia ihmisiä kohti. Hänen kehityksensä on täysin riippuvaista toisten ihmisten hoivasta ja kommunikoinnista heidän kanssaan. Jäädäkseen eloon ihmislapsen on kommunikoitava ihmisten kanssa ja hyväksyttävä heidän tarjoamansa hoiva (kuten ruoka). Ihmislapset tulee luottaa ja hyväksyä myös muiden aikuisten kuin omien vanhempien antama hoiva. Aikuinen ihminen, joka on valmis kieltämään tämän hoivan ja suojeluksen lajitoverin lapselta, on ehdottomasti kieroon kasvanut. Se ei ole ihmiselle lajityypillinen tapa toimia ja ajatella. Ihmisten kyky suojella toisiaan, myös muita kuin omia lapsia, on mahdollistanut ihmislajin eloonjäämiseen.

Mitä väliä sillä valinnalla on lapselle tai lapsen kehitykselle, jos se lapsi kuolee?

Sitä väliä, että silloin hänellä ei ole ollut mahdollista kasvaa täyteen potentiaaliinsa. Tietenkään kuollut ei sitä itse tiedosta. Silti tämän ainutkertaisen yksilön poistuminen ennen aikojaan on inhimillinen tragedia. Ihminen voi saada suojelua ja varjelua riittävässä määrin ainoastaan toisilta ihmisiltä, ei koirilta tai muilta elollisilta. Siksi ihmisen velvollisuus on ensisijaisesti pyrkiä auttamaan toisia ihmisiä (hyvä luontosuhde säilyttäen). Koira voi elää "koiramaista" elämää, vaikka ihminen hänet hylkäisi, ihminen ei. Siksi ihmistä ei ensisijaisesti saa hylätä hädän hetkellä.

Ihan kiva selitys, mutta juttu nyt vaan on niin, että koira on meikäläiselle rakkaampi. Tunnen velvollisuudekseni pitää huolta omistani. Eipä se koirakaan voi kuolleena elää "koiramaista" elämää, mikä tuntuu minusta suuremmalta menetykseltä kuin jonkun vieraan lapsen toteutumaton potentiaali.

Koiratko sinua hengissä pitävät, kun olet noin katkera?

Katkera siis mistä ja miten?

"Katkera" on onlineri joka kattaa kaikki tilanteet.

Aa, ymmärsin. Myös "kateellinen".

Vierailija kirjoitti:

Voinko pelastaa lapsen ja koiran jos uhraan itseni liekkeihin heidän puolestaan?

Voit ostaa kanisterillisen bensaa ja uhrata itsesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis ihan oikeasti te, jotka pelastaisitte koiranne! Mitä toivoisitte, että minä tekisin jos minun pitäisi valita koirani ja jonkun teille läheisen ihmisen väliltä? Olisitteko vielä sitä mieltä, että hyvä jos valitsen koirani hengen teidän läheisenne hengen ylitse? En jaksa uskoa, että kukaan teistä ymmärtäisi jos valitsisin koiran pelastaa! Ihmishenki menee eläimen edelle aina!

No tietenkin TOIVOISIN, että pelastaisit minulle läheisen henkilön, niinhän JOKAINEN ihminen TOIVOISI käyvän, koska kaikki me ollaan sen verran itsekkäitä. :D

Mutta en voisi kyllä mitenkään vaatia sinulta, että toimisit toiveideni mukaisesti, ainakaan kun vaakakupin toisella puolella on itsellesi tärkeämpi olento kuin tämä minulle tärkeä olento.

Rationaalisena ja empaattisena henkilönä ymmärtäisin kuitenkin ratkaisusi täysin, koska kokemuksesta tiedän, että koira voi olla sinulle aivan samalla tavalla elämän henkireikä siinä, missä minulle lapseni.

Niin ja pelastaisin tässä tapauksessa tietenkin oman koirani ennen vierasta lasta.

M29

Olet olemassa ja hengissä vain ja ainoastaan toisten ihmisten vuoksi. Silti TIETENKIN pelastaisit koiran?

Totta kai, onpas erikoinen pointin poikanen nyt tässä hakusessa? :D

Vaikka ihmiset ovat mut laittaneet alulle, niin enhän mä nyt pelkästään sen faktan nojalla automaattisesti tunne millään muotoa suurempaa tunnesidettä randomia saman lajin edustajaa kohtaan, kuin sellaista olentoa kohtaan, joka pyyteettömästi ja vilpittömän ehdottomasti tekee tästä minulle toisen lajin toimesta annetusta elämästäni elämisen arvoisen.

Edelleen M29.

Sinun henkilökohtainen tunnesiteesikö on tässä se määräävä tekijä? Oletko kuullut koskaan sanaa empatia? Tiedän varmasti kymmeniä ihmisiä, jotka ovat joskus menettäneet lemmikkinsä. Se on tietysti kova paikka ja surullista, mutta elämä jatkuu siitä. Harva joutuu edes ottamaan sairaslomaa.

Sen sijaan tiedän perheen, joka menetti parivuotiaan lapsensa tapaturmaisesti melkein 30 vuotta sitten. Tämä painajainen varjostaa näiden ihmisten elämää yhä edelleen. Traumat tästä ja jatkuva menettämisen pelko piinaa vieläpä myös seuraavaa sukupolvea, tämän menehtyneen pikkuisen sisaruksia.

Miten se nyt meni, koska koira on sinulle rakkaampi, niin pelastat sen? En minäkään tietenkään tunne mitään erityistä ventovierasta lasta kohtaan. Mutta en ole niin narsistinen yksilö, että tekisin päätöksen tällä perusteella. En ikinä pystyisi katsomaan sen lapsen hätää, kun jättäisin hänet ilman apua. Ja todellakin mieluummin kärsisin itse jonkin aikaa koirani menettämisestä, kuin antaisin toisille, vaikkakin ventovieraille, hautaan asti kestävän kamalan tuskan kannettavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis ihan oikeasti te, jotka pelastaisitte koiranne! Mitä toivoisitte, että minä tekisin jos minun pitäisi valita koirani ja jonkun teille läheisen ihmisen väliltä? Olisitteko vielä sitä mieltä, että hyvä jos valitsen koirani hengen teidän läheisenne hengen ylitse? En jaksa uskoa, että kukaan teistä ymmärtäisi jos valitsisin koiran pelastaa! Ihmishenki menee eläimen edelle aina!

No tietenkin TOIVOISIN, että pelastaisit minulle läheisen henkilön, niinhän JOKAINEN ihminen TOIVOISI käyvän, koska kaikki me ollaan sen verran itsekkäitä. :D

Mutta en voisi kyllä mitenkään vaatia sinulta, että toimisit toiveideni mukaisesti, ainakaan kun vaakakupin toisella puolella on itsellesi tärkeämpi olento kuin tämä minulle tärkeä olento.

Rationaalisena ja empaattisena henkilönä ymmärtäisin kuitenkin ratkaisusi täysin, koska kokemuksesta tiedän, että koira voi olla sinulle aivan samalla tavalla elämän henkireikä siinä, missä minulle lapseni.

Niin ja pelastaisin tässä tapauksessa tietenkin oman koirani ennen vierasta lasta.

M29

Tiedätkö, en hetkeäkään usko, että ymmärtäisit valintani tosipaikan tullen, jos olen juuri jättänyt rakastamasi ihmisen liekkeihin pelastaakseni KOIRAN, joka eläisi ehkä pari vuotta! Itsekkäitä ihmisiä te todellakin olette. Haluatte, että teidän läheisenne pelastetaan koiran edeltä, mutta kun asia onkin toisinpäin niin oma napa on vain mielessä! Hyi helvetti mitä sakkia tällä surkealla pallolla kans tallaa... Ei sillä. Usko ihmisiin onkin mennyt jo kauan sitten.

Nimenomaan. Kun saa tarpeeksi paskaa niskaan muilta ihmisiltä, sen oivaltaa melkein väkisinkin, että kannattaa vastedes pitää huolta vain itsestään ja omistaan. Loppujenlopuksi elämä on niin lyhyt, ettei omaa hyvinvointia kannata uhrata ylevien moraaliperiaatteiden vuoksi, joita harva muukaan enää noudattaa.

Koira on korvattavissa toisella, toisin kuin lapsi. Koiran omistaja ottaessaan koiran hyväksyy, että koirasta tulee aika vielä luopua. Lapsen kanssa asia ei ole automaattisesti näin. Vanhempi kuolee yleensä ennen lastaan. Koira taas yleensä ennen omistajaansa. En tiedä sinusta, mutta itse en voisi elää loppuelämääni miettien kuinka avuton lapsi huusi liekeissä enkä auttanut. Ja kaikki jotka vielä olisivat valmiita valehtelemaan lapsen vanhemmille ettei ollut mahdollisuutta lasta pelastaa, vaikka oikeasti olisikin ollut, niin toivottaisiin vaan onnea teidän loppuelämän painajaisiin joihin se lapsi tulisi joka yö kirkumaan teidän apuanne.

Entäs papukaija? Elävät muuten aika vanhoiksi, usein omistajiaan vanhemmiksi. Eli lemmikkipapukaija menisi sinusta(kin) lapsen edelle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmishenki menee eläimen edelle aina!

Ja perustelut oli? Että susta tuntuu siltä ja musta taas ei tunnu siltä?

Sinusta ei siis tunnu siltä, että sinun läheisesi (esim. äitisi, isäsi, sisaresi) henki olisi tärkeämpi kuin minun koirani?

Tuntuu, vaan ei arvokkaampi kuin minun koirani. Sinähän et koirastasi välitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen koiranomistaja tietää joutuvansa melko suurella varmuudella hautaamaan lemmikkinsä. Jokainen pääsee siitä yli. Oman pienen lapsen kuolema taas on kammottavin tragedia, mikä voi ihmistä kohdata. Siihen ei voi varautua, eikä siitä toivu ikinä entiselleen. Vain täysin empatiaan kyvytön paskiainen voi omalla tietoisella valinnallaan päättää suistaa jotkut vanhemmat tuohon helvettiin. Nyt lopetan, mutta ihan oikeasti kuvottaa tämä homma. Pelastaisin tulipalosta mieluummin vieraan lemmikkitorakan kuin ketään näistä "koiraihmisistä". Teidän lapsenne sen sijaan pelastaisin sekuntiakaan epäröimättä.

Juu, että ei se ihmisarvo sullekaan niin ehdoton loppujen lopuksi ollut.

Kyllä sen ihmisarvon voi omilla paskoilla teoillaan tai omalla epäinhimillisellä luonteella menettää. Tässä puhutaan nyt 3-vuotiaasta lapsesta. Haenko jostakin ratakiskoa väänneltäväksi, vai yritätkö edes ymmärtää eron?

Tämä ketju on ihan järkyttävä. Mikä teitä ihmisiä vaivaa? Tajuatteko miten suuri ero on lapsen ja lemmikin menetyksellä? Ja heti perään, oletteko ihan psykopaatteja vai voiko tuollainen mennä pelkän itsekkyyden piikkiin? 

Siis jo pelkkä kysymyskin on outo. Vertailussa lapsi vai koira. Hullun hommaa täällä pallstalla.

Vierailija kirjoitti:

Koirani tietenkin. Vieraat lapset eivät ole sitä tärkeämpiä. Sorry mammat. Teidän lapset voivat olla teille itselle kaikkikaikessa, mutta eivät meille muille.

Kiljuvia kakaroita on kaupat pullollaan. Enkä koe niihin mitään tunnesidettä, kuten koiraani. Inhimillisen tragedian ymmärrän vanhemmille, mutta se ei tarkoita että sen takia uhraisin koirani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis ihan oikeasti te, jotka pelastaisitte koiranne! Mitä toivoisitte, että minä tekisin jos minun pitäisi valita koirani ja jonkun teille läheisen ihmisen väliltä? Olisitteko vielä sitä mieltä, että hyvä jos valitsen koirani hengen teidän läheisenne hengen ylitse? En jaksa uskoa, että kukaan teistä ymmärtäisi jos valitsisin koiran pelastaa! Ihmishenki menee eläimen edelle aina!

No tietenkin TOIVOISIN, että pelastaisit minulle läheisen henkilön, niinhän JOKAINEN ihminen TOIVOISI käyvän, koska kaikki me ollaan sen verran itsekkäitä. :D

Mutta en voisi kyllä mitenkään vaatia sinulta, että toimisit toiveideni mukaisesti, ainakaan kun vaakakupin toisella puolella on itsellesi tärkeämpi olento kuin tämä minulle tärkeä olento.

Rationaalisena ja empaattisena henkilönä ymmärtäisin kuitenkin ratkaisusi täysin, koska kokemuksesta tiedän, että koira voi olla sinulle aivan samalla tavalla elämän henkireikä siinä, missä minulle lapseni.

Niin ja pelastaisin tässä tapauksessa tietenkin oman koirani ennen vierasta lasta.

M29

Olet olemassa ja hengissä vain ja ainoastaan toisten ihmisten vuoksi. Silti TIETENKIN pelastaisit koiran?

Totta kai, onpas erikoinen pointin poikanen nyt tässä hakusessa? :D

Vaikka ihmiset ovat mut laittaneet alulle, niin enhän mä nyt pelkästään sen faktan nojalla automaattisesti tunne millään muotoa suurempaa tunnesidettä randomia saman lajin edustajaa kohtaan, kuin sellaista olentoa kohtaan, joka pyyteettömästi ja vilpittömän ehdottomasti tekee tästä minulle toisen lajin toimesta annetusta elämästäni elämisen arvoisen.

Edelleen M29.

Sinun henkilökohtainen tunnesiteesikö on tässä se määräävä tekijä? Oletko kuullut koskaan sanaa empatia? Tiedän varmasti kymmeniä ihmisiä, jotka ovat joskus menettäneet lemmikkinsä. Se on tietysti kova paikka ja surullista, mutta elämä jatkuu siitä. Harva joutuu edes ottamaan sairaslomaa.

Sen sijaan tiedän perheen, joka menetti parivuotiaan lapsensa tapaturmaisesti melkein 30 vuotta sitten. Tämä painajainen varjostaa näiden ihmisten elämää yhä edelleen. Traumat tästä ja jatkuva menettämisen pelko piinaa vieläpä myös seuraavaa sukupolvea, tämän menehtyneen pikkuisen sisaruksia.

Miten se nyt meni, koska koira on sinulle rakkaampi, niin pelastat sen? En minäkään tietenkään tunne mitään erityistä ventovierasta lasta kohtaan. Mutta en ole niin narsistinen yksilö, että tekisin päätöksen tällä perusteella. En ikinä pystyisi katsomaan sen lapsen hätää, kun jättäisin hänet ilman apua. Ja todellakin mieluummin kärsisin itse jonkin aikaa koirani menettämisestä, kuin antaisin toisille, vaikkakin ventovieraille, hautaan asti kestävän kamalan tuskan kannettavaksi.

Miksi minun henkilökohtainen tunnesiteeni olisi vähempiarvoinen kuin sen lapsen vanhempien?

Toivon nyt jokaiselle koiran pelastajalle oman lapsen kuolemaa (tai sen koiran, jos lapsia ei ole)

Minulla koirani on perheenjäseneni, enkä aseta ketään perheenjäseniä toisten edelle. Ymmärrän, että te pidätte lapsianne uniikkeina, mutta koittakaa ymmärtää, että niin minäkin pidän koiraani. 

Jos joku vahinko sattuu, niin sitten sattuu, mutta ketään en ala uhraamaan toisten takia, mielestäni ainoastaan itsensä voi uhrata, eikä tehdä päätöksiä toisten puolesta. Koirallani on aivan sama oikeus elää näkökannassani, kuin meillä ihmisilläkin.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on ihan järkyttävä. Mikä teitä ihmisiä vaivaa? Tajuatteko miten suuri ero on lapsen ja lemmikin menetyksellä? Ja heti perään, oletteko ihan psykopaatteja vai voiko tuollainen mennä pelkän itsekkyyden piikkiin? 

Ei niiden välillä ole minun mielestäni mitään eroa ja mielipiteitähän nämä kaikki ovat. Ei ole yhtä oikeaa tai väärää vastausta. Ja kaikki ihmiset ovat itsekkäitä. Jokainen valinta on tavalla tai toisella itsekeskeisyyden motivoima.

Täällä pelastuslaitoksen opiskelija iltaa. Vaimoni näytti tätä keskustelua minulle. Mitäköhän oppilaitoksessa sanoisivat,jos kertoisin pelastavani koiran ja jättävän lapsen liekkeihin? Olette te hauskoja tyyppejä täällä,kun noin hassuja kyselette. Tosissaanhan täällä nyt ei selvästi olla(tuon koiran pelastamisen suhteen) toki me koiratkin ja kaikki elävät olennot pyritään pelastamaan,mutta tietenkin ihmishenki on ensin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta olis mielenkiintoista tietää, mitä laki sanoisi siitä, jos henkilöllä on aito mahdollisuus pelastaa toinen ihminen ja jättää sen tekemättä. Ymmärtääkseni heittellejättö katsotaan laissa rangaistavaksi teoksi. Päteekö tämä siihen, jos pelastaa oman koiransa ja jättää lapsen kuolemaan?

Tottakai pätee. Koiran pelastaminen katsotaan korkeintaan lieventäväksi asianhaaraksi, mutta vankilatuomio tuollaisesta napsahtaisi silti.

Mahtaakohan laki tosiaan vaatia, että palavasta talosta pitää pelastaa joku, jos ei itse ole mikään palomies? Jotain lähdettä asiaan, muuten en usko mitään lakiväitteitä.

Mahdollisuuksien mukaan kyllä. Ei tietenkään kenenkään tarvitse henkensä kaupalla ketään pelastaa, tai mennä lähellekään palavaa taloa. Mutta sellaisessa tilanteessa, jossa olet palavassa talossa, ja voit ilman merkittävää lisävaaraa itsellesi napata pikkulapsen kainaloon pois lähtiessäsi, niin tietenkin pitää pelastaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis ihan oikeasti te, jotka pelastaisitte koiranne! Mitä toivoisitte, että minä tekisin jos minun pitäisi valita koirani ja jonkun teille läheisen ihmisen väliltä? Olisitteko vielä sitä mieltä, että hyvä jos valitsen koirani hengen teidän läheisenne hengen ylitse? En jaksa uskoa, että kukaan teistä ymmärtäisi jos valitsisin koiran pelastaa! Ihmishenki menee eläimen edelle aina!

No tietenkin TOIVOISIN, että pelastaisit minulle läheisen henkilön, niinhän JOKAINEN ihminen TOIVOISI käyvän, koska kaikki me ollaan sen verran itsekkäitä. :D

Mutta en voisi kyllä mitenkään vaatia sinulta, että toimisit toiveideni mukaisesti, ainakaan kun vaakakupin toisella puolella on itsellesi tärkeämpi olento kuin tämä minulle tärkeä olento.

Rationaalisena ja empaattisena henkilönä ymmärtäisin kuitenkin ratkaisusi täysin, koska kokemuksesta tiedän, että koira voi olla sinulle aivan samalla tavalla elämän henkireikä siinä, missä minulle lapseni.

Niin ja pelastaisin tässä tapauksessa tietenkin oman koirani ennen vierasta lasta.

M29

Tiedätkö, en hetkeäkään usko, että ymmärtäisit valintani tosipaikan tullen, jos olen juuri jättänyt rakastamasi ihmisen liekkeihin pelastaakseni KOIRAN, joka eläisi ehkä pari vuotta! Itsekkäitä ihmisiä te todellakin olette. Haluatte, että teidän läheisenne pelastetaan koiran edeltä, mutta kun asia onkin toisinpäin niin oma napa on vain mielessä! Hyi helvetti mitä sakkia tällä surkealla pallolla kans tallaa... Ei sillä. Usko ihmisiin onkin mennyt jo kauan sitten.

Tietenkin mä haluan, että mun läheiset pelastetaan. Mutta en syyttäisi sinua moraalisesta ratkaisustasi mitenkään, koska elämä on aina yhtä tärkeätä ja koirasi olisi sinulle läheisempi, kuin joku tuttuni. Jos se tuttu on jäänyt sinne pulaan, niin se on aivan oma valinta.

Vierailija kirjoitti:

Täällä pelastuslaitoksen opiskelija iltaa. Vaimoni näytti tätä keskustelua minulle. Mitäköhän oppilaitoksessa sanoisivat,jos kertoisin pelastavani koiran ja jättävän lapsen liekkeihin? Olette te hauskoja tyyppejä täällä,kun noin hassuja kyselette. Tosissaanhan täällä nyt ei selvästi olla(tuon koiran pelastamisen suhteen) toki me koiratkin ja kaikki elävät olennot pyritään pelastamaan,mutta tietenkin ihmishenki on ensin.

Meissä on se ero, että minä en ole pelastuslaitoksen opiskelija enkä työtehtävä. Sinun ammatillinen velvollisuutesi on pelastaa ensin ihminen. Minä olen vapaa valitsemaan ja valitsen koiran.

Jos koirani putoaisi avantoon, niin menisin auttamaan, mutta teidän takianne en henkeäni riskeeraisi, koska minulle ei ole teihin mitään tunnesidettä. 

Koirani on perheenjäseneni joita puolustan vaikka omalla hengelläni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä pelastuslaitoksen opiskelija iltaa. Vaimoni näytti tätä keskustelua minulle. Mitäköhän oppilaitoksessa sanoisivat,jos kertoisin pelastavani koiran ja jättävän lapsen liekkeihin? Olette te hauskoja tyyppejä täällä,kun noin hassuja kyselette. Tosissaanhan täällä nyt ei selvästi olla(tuon koiran pelastamisen suhteen) toki me koiratkin ja kaikki elävät olennot pyritään pelastamaan,mutta tietenkin ihmishenki on ensin.

Meissä on se ero, että minä en ole pelastuslaitoksen opiskelija enkä työtehtävä. Sinun ammatillinen velvollisuutesi on pelastaa ensin ihminen. Minä olen vapaa valitsemaan ja valitsen koiran.

*työntekijä