Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kumman pelastaisit palavasta talosta?
03.10.2016 |
Vain toisen ehtisit pelastaa, toinen kuolisi varmasti.
Kommentit (821)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis ihan oikeasti te, jotka pelastaisitte koiranne! Mitä toivoisitte, että minä tekisin jos minun pitäisi valita koirani ja jonkun teille läheisen ihmisen väliltä? Olisitteko vielä sitä mieltä, että hyvä jos valitsen koirani hengen teidän läheisenne hengen ylitse? En jaksa uskoa, että kukaan teistä ymmärtäisi jos valitsisin koiran pelastaa! Ihmishenki menee eläimen edelle aina!
No tietenkin TOIVOISIN, että pelastaisit minulle läheisen henkilön, niinhän JOKAINEN ihminen TOIVOISI käyvän, koska kaikki me ollaan sen verran itsekkäitä. :D
Mutta en voisi kyllä mitenkään vaatia sinulta, että toimisit toiveideni mukaisesti, ainakaan kun vaakakupin toisella puolella on itsellesi tärkeämpi olento kuin tämä minulle tärkeä olento.
Rationaalisena ja empaattisena henkilönä ymmärtäisin kuitenkin ratkaisusi täysin, koska kokemuksesta tiedän, että koira voi olla sinulle aivan samalla tavalla elämän henkireikä siinä, missä minulle lapseni.
Niin ja pelastaisin tässä tapauksessa tietenkin oman koirani ennen vierasta lasta.
M29
Olet olemassa ja hengissä vain ja ainoastaan toisten ihmisten vuoksi. Silti TIETENKIN pelastaisit koiran?
Totta kai, onpas erikoinen pointin poikanen nyt tässä hakusessa? :D
Vaikka ihmiset ovat mut laittaneet alulle, niin enhän mä nyt pelkästään sen faktan nojalla automaattisesti tunne millään muotoa suurempaa tunnesidettä randomia saman lajin edustajaa kohtaan, kuin sellaista olentoa kohtaan, joka pyyteettömästi ja vilpittömän ehdottomasti tekee tästä minulle toisen lajin toimesta annetusta elämästäni elämisen arvoisen.
Edelleen M29.
Sinun henkilökohtainen tunnesiteesikö on tässä se määräävä tekijä? Oletko kuullut koskaan sanaa empatia? Tiedän varmasti kymmeniä ihmisiä, jotka ovat joskus menettäneet lemmikkinsä. Se on tietysti kova paikka ja surullista, mutta elämä jatkuu siitä. Harva joutuu edes ottamaan sairaslomaa.
Sen sijaan tiedän perheen, joka menetti parivuotiaan lapsensa tapaturmaisesti melkein 30 vuotta sitten. Tämä painajainen varjostaa näiden ihmisten elämää yhä edelleen. Traumat tästä ja jatkuva menettämisen pelko piinaa vieläpä myös seuraavaa sukupolvea, tämän menehtyneen pikkuisen sisaruksia.
Miten se nyt meni, koska koira on sinulle rakkaampi, niin pelastat sen? En minäkään tietenkään tunne mitään erityistä ventovierasta lasta kohtaan. Mutta en ole niin narsistinen yksilö, että tekisin päätöksen tällä perusteella. En ikinä pystyisi katsomaan sen lapsen hätää, kun jättäisin hänet ilman apua. Ja todellakin mieluummin kärsisin itse jonkin aikaa koirani menettämisestä, kuin antaisin toisille, vaikkakin ventovieraille, hautaan asti kestävän kamalan tuskan kannettavaksi.
Miksi minun henkilökohtainen tunnesiteeni olisi vähempiarvoinen kuin sen lapsen vanhempien?
No kenties siksi, että se on huomattavasti ohuempi. Sinun egoistinen mielesi rinnastaa koiraasi kohtaan tuntemasi tunteet vanhempien lastaan kohtaan tuntemaan rakkauteen. Mutta mietipä isoa kuvaa hetken. Kuinka moni joutuu pitkälle sairaslomalle tai ajautuu kokonaan työkyvyttömäksi lemmikin kuoleman vuoksi? Kuinka moni juoksee vuosikausien terapiat läpi koiran kuoleman johdosta? Kuinka moni syö kenties loppuikänsä lääkkeitä sen takia?
Ja nyt mieti uudestaan, että miksi sinun henkilökohtainen tunnesiteesi todellakin on vähempiarvoinen.
Aivan yhtä luja tunneside minulla on koiraani kuin siihen lapseenkin olisi.
Ei mitään eroa. Toiset eivät tätä vain tajua. Se on perheenjäsenenä aivan yhtä arvokas minulle kuin kuka tahansa muukin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muakin ihmetyttää koirien suuri kannatusmäärä. Kertoo kyllä vähän jotain yhteiskuntamme rappiosta... Itse olen vela enkä suoraan sanottuna pidä lapsista enkä koe niitä kohtaan suuresti myötätuntoa eikä ne herätä hellyyttä. Koirat taas ovat lähellä sydäntäni. Mutta en IKINÄ asettaisi koiraa lapsen edelle. En voisi ikinä antaa itselleni anteeksi sitä, että pelastin tulipalosta jonkun elukan, mistä yhteiskunta ei tule koskaan hyötymään, ja sen vuoksi menehtyneen lapsen vanhemmat joutuvat kärsimään. En haluaisi omatunnolleni sellaista. Ihmisen pelastaminen tekisi minusta inhimillisemmän ja sosiaalisesti hyväksytyn. Se on minulle ihmisenä tärkeää. Ei nojautua johonkin toiseen nisäkäslajiin, joka ei edes osaa puhua, ei kiittää eikä pelastaisi minuakaan tulipalosta.
Kaikkia ei yleinen mielipide kiinnosta. Ainakaan tarpeeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis ihan oikeasti te, jotka pelastaisitte koiranne! Mitä toivoisitte, että minä tekisin jos minun pitäisi valita koirani ja jonkun teille läheisen ihmisen väliltä? Olisitteko vielä sitä mieltä, että hyvä jos valitsen koirani hengen teidän läheisenne hengen ylitse? En jaksa uskoa, että kukaan teistä ymmärtäisi jos valitsisin koiran pelastaa! Ihmishenki menee eläimen edelle aina!
No tietenkin TOIVOISIN, että pelastaisit minulle läheisen henkilön, niinhän JOKAINEN ihminen TOIVOISI käyvän, koska kaikki me ollaan sen verran itsekkäitä. :D
Mutta en voisi kyllä mitenkään vaatia sinulta, että toimisit toiveideni mukaisesti, ainakaan kun vaakakupin toisella puolella on itsellesi tärkeämpi olento kuin tämä minulle tärkeä olento.
Rationaalisena ja empaattisena henkilönä ymmärtäisin kuitenkin ratkaisusi täysin, koska kokemuksesta tiedän, että koira voi olla sinulle aivan samalla tavalla elämän henkireikä siinä, missä minulle lapseni.
Niin ja pelastaisin tässä tapauksessa tietenkin oman koirani ennen vierasta lasta.
M29
Olet olemassa ja hengissä vain ja ainoastaan toisten ihmisten vuoksi. Silti TIETENKIN pelastaisit koiran?
Totta kai, onpas erikoinen pointin poikanen nyt tässä hakusessa? :D
Vaikka ihmiset ovat mut laittaneet alulle, niin enhän mä nyt pelkästään sen faktan nojalla automaattisesti tunne millään muotoa suurempaa tunnesidettä randomia saman lajin edustajaa kohtaan, kuin sellaista olentoa kohtaan, joka pyyteettömästi ja vilpittömän ehdottomasti tekee tästä minulle toisen lajin toimesta annetusta elämästäni elämisen arvoisen.
Edelleen M29.
Luulis sen, että ihmiset antaa sulle elämän merkkaavan edes jotain. Oletko siis katkera ja vihainen? Kaikki ei olekaan niin kuin toivoisit?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis ihan oikeasti te, jotka pelastaisitte koiranne! Mitä toivoisitte, että minä tekisin jos minun pitäisi valita koirani ja jonkun teille läheisen ihmisen väliltä? Olisitteko vielä sitä mieltä, että hyvä jos valitsen koirani hengen teidän läheisenne hengen ylitse? En jaksa uskoa, että kukaan teistä ymmärtäisi jos valitsisin koiran pelastaa! Ihmishenki menee eläimen edelle aina!
No tietenkin TOIVOISIN, että pelastaisit minulle läheisen henkilön, niinhän JOKAINEN ihminen TOIVOISI käyvän, koska kaikki me ollaan sen verran itsekkäitä. :D
Mutta en voisi kyllä mitenkään vaatia sinulta, että toimisit toiveideni mukaisesti, ainakaan kun vaakakupin toisella puolella on itsellesi tärkeämpi olento kuin tämä minulle tärkeä olento.
Rationaalisena ja empaattisena henkilönä ymmärtäisin kuitenkin ratkaisusi täysin, koska kokemuksesta tiedän, että koira voi olla sinulle aivan samalla tavalla elämän henkireikä siinä, missä minulle lapseni.
Niin ja pelastaisin tässä tapauksessa tietenkin oman koirani ennen vierasta lasta.
M29
Olet olemassa ja hengissä vain ja ainoastaan toisten ihmisten vuoksi. Silti TIETENKIN pelastaisit koiran?
Totta kai, onpas erikoinen pointin poikanen nyt tässä hakusessa? :D
Vaikka ihmiset ovat mut laittaneet alulle, niin enhän mä nyt pelkästään sen faktan nojalla automaattisesti tunne millään muotoa suurempaa tunnesidettä randomia saman lajin edustajaa kohtaan, kuin sellaista olentoa kohtaan, joka pyyteettömästi ja vilpittömän ehdottomasti tekee tästä minulle toisen lajin toimesta annetusta elämästäni elämisen arvoisen.
Edelleen M29.
Sinun henkilökohtainen tunnesiteesikö on tässä se määräävä tekijä? Oletko kuullut koskaan sanaa empatia? Tiedän varmasti kymmeniä ihmisiä, jotka ovat joskus menettäneet lemmikkinsä. Se on tietysti kova paikka ja surullista, mutta elämä jatkuu siitä. Harva joutuu edes ottamaan sairaslomaa.
Sen sijaan tiedän perheen, joka menetti parivuotiaan lapsensa tapaturmaisesti melkein 30 vuotta sitten. Tämä painajainen varjostaa näiden ihmisten elämää yhä edelleen. Traumat tästä ja jatkuva menettämisen pelko piinaa vieläpä myös seuraavaa sukupolvea, tämän menehtyneen pikkuisen sisaruksia.
Miten se nyt meni, koska koira on sinulle rakkaampi, niin pelastat sen? En minäkään tietenkään tunne mitään erityistä ventovierasta lasta kohtaan. Mutta en ole niin narsistinen yksilö, että tekisin päätöksen tällä perusteella. En ikinä pystyisi katsomaan sen lapsen hätää, kun jättäisin hänet ilman apua. Ja todellakin mieluummin kärsisin itse jonkin aikaa koirani menettämisestä, kuin antaisin toisille, vaikkakin ventovieraille, hautaan asti kestävän kamalan tuskan kannettavaksi.
Miksi minun henkilökohtainen tunnesiteeni olisi vähempiarvoinen kuin sen lapsen vanhempien?
No kenties siksi, että se on huomattavasti ohuempi. Sinun egoistinen mielesi rinnastaa koiraasi kohtaan tuntemasi tunteet vanhempien lastaan kohtaan tuntemaan rakkauteen. Mutta mietipä isoa kuvaa hetken. Kuinka moni joutuu pitkälle sairaslomalle tai ajautuu kokonaan työkyvyttömäksi lemmikin kuoleman vuoksi? Kuinka moni juoksee vuosikausien terapiat läpi koiran kuoleman johdosta? Kuinka moni syö kenties loppuikänsä lääkkeitä sen takia?
Ja nyt mieti uudestaan, että miksi sinun henkilökohtainen tunnesiteesi todellakin on vähempiarvoinen.
Ei minua kiinnosta, kuinka moni joutuu pitkälle sairaslomalle jne. lemmikin kuoleman vuoksi ja mikä se "iso kuva" on. Minulle oman rakkaan lemmikin kuolema olisi hyvinkin traumaattinen ja musertava kokemus ja syyllisyys minuun luottaneen eläimen pettämisestä piinaisi minua koko loppuelämäni. Oma mielenterveyteni merkitsee minulle enemmän kuin joidenkin vieraiden.
Eli postaisit Facebookiin RIP rakas Musti, en unohda sinua koskaan. Viikon päästä päivittäisit sinne parit bilekuvat ja ehkä belfien. Näin se noin yleisesti ottaen menee.
Eli jos lapsella olisi jokin sairaus ja olisi tiedossa, ettei se elä kauaa niin sitten se olisi ihan ok hylätä liekkeihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haittojen minimoinnin nimessä pelastan koiran. Lapsesta voi kasvaa uusi Hitler, koirasta ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä pelastuslaitoksen opiskelija iltaa. Vaimoni näytti tätä keskustelua minulle. Mitäköhän oppilaitoksessa sanoisivat,jos kertoisin pelastavani koiran ja jättävän lapsen liekkeihin? Olette te hauskoja tyyppejä täällä,kun noin hassuja kyselette. Tosissaanhan täällä nyt ei selvästi olla(tuon koiran pelastamisen suhteen) toki me koiratkin ja kaikki elävät olennot pyritään pelastamaan,mutta tietenkin ihmishenki on ensin.
Meissä on se ero, että minä en ole pelastuslaitoksen opiskelija enkä työtehtävä. Sinun ammatillinen velvollisuutesi on pelastaa ensin ihminen. Minä olen vapaa valitsemaan ja valitsen koiran.
Tällekin minä-ihmiselle voi tulla yllätyksenä se, että hän ei ole lain mukaan vapaa valitsemaan. Lapsen jättäminen liekkeihin on linnareissun arvoinen sankariteko.
Ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis ihan oikeasti te, jotka pelastaisitte koiranne! Mitä toivoisitte, että minä tekisin jos minun pitäisi valita koirani ja jonkun teille läheisen ihmisen väliltä? Olisitteko vielä sitä mieltä, että hyvä jos valitsen koirani hengen teidän läheisenne hengen ylitse? En jaksa uskoa, että kukaan teistä ymmärtäisi jos valitsisin koiran pelastaa! Ihmishenki menee eläimen edelle aina!
No tietenkin TOIVOISIN, että pelastaisit minulle läheisen henkilön, niinhän JOKAINEN ihminen TOIVOISI käyvän, koska kaikki me ollaan sen verran itsekkäitä. :D
Mutta en voisi kyllä mitenkään vaatia sinulta, että toimisit toiveideni mukaisesti, ainakaan kun vaakakupin toisella puolella on itsellesi tärkeämpi olento kuin tämä minulle tärkeä olento.
Rationaalisena ja empaattisena henkilönä ymmärtäisin kuitenkin ratkaisusi täysin, koska kokemuksesta tiedän, että koira voi olla sinulle aivan samalla tavalla elämän henkireikä siinä, missä minulle lapseni.
Niin ja pelastaisin tässä tapauksessa tietenkin oman koirani ennen vierasta lasta.
M29
Olet olemassa ja hengissä vain ja ainoastaan toisten ihmisten vuoksi. Silti TIETENKIN pelastaisit koiran?
Totta kai, onpas erikoinen pointin poikanen nyt tässä hakusessa? :D
Vaikka ihmiset ovat mut laittaneet alulle, niin enhän mä nyt pelkästään sen faktan nojalla automaattisesti tunne millään muotoa suurempaa tunnesidettä randomia saman lajin edustajaa kohtaan, kuin sellaista olentoa kohtaan, joka pyyteettömästi ja vilpittömän ehdottomasti tekee tästä minulle toisen lajin toimesta annetusta elämästäni elämisen arvoisen.
Edelleen M29.
Luulis sen, että ihmiset antaa sulle elämän merkkaavan edes jotain. Oletko siis katkera ja vihainen? Kaikki ei olekaan niin kuin toivoisit?
Eihän se lapsi ole mulle elämää antanut. En ole sille mitään velkaa.
Se, että lapsi on ihminen samoin kuin minä, mieheni, ystäväni ja vanhempani, on täysin merkityksetöntä. Koira on minulle rakas, vieras lapsi ei.
Vierailija kirjoitti:
Jokainen koiranomistaja tietää joutuvansa melko suurella varmuudella hautaamaan lemmikkinsä. Jokainen pääsee siitä yli. Oman pienen lapsen kuolema taas on kammottavin tragedia, mikä voi ihmistä kohdata. Siihen ei voi varautua, eikä siitä toivu ikinä entiselleen. Vain täysin empatiaan kyvytön paskiainen voi omalla tietoisella valinnallaan päättää suistaa jotkut vanhemmat tuohon helvettiin.
Minusta vain empatiyvytön paskiainen voi hankkia lapsia, pakottaa toisen ihmisen elämään ja sen kärsimyksiin. Oikeudenmukaisessa yhteiskunnassa rangaistus siitä olisi elinkautinen vankeus tai kuolemantuomio. Julmempaa tekoa ei ole.
Jos ei halua ottaa riskiä siitä, että omalle lapselle tapahtuu jotakin kauheaa, voi pitää ehkäisystä huolta. Lapsen hankinta on täysin tarpeeton itsekäs elämäntapavalinta. Muut ihmiset eivät ole millään tavalla vastuussa lisääntyjien mielenterveyden suojelemisesta omien perheenjäsentensä hengen kustannuksella. On oksettavaa väittää muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haittojen minimoinnin nimessä pelastan koiran. Lapsesta voi kasvaa uusi Hitler, koirasta ei.
Uusi Hitler tai todennäköisemmin uusi Thomas Midgley, jonka tutkimusryhmän työ on tappanut miljoonia.
Pelastaisin ilman muuta lapsen. Myös oman koiran ottaisin kainaloon. Vieraan koiran jättäisin paistumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siksi en tähän kysymykseen en vastaa pelastaisin molemmat ❤
Miksi saan alapeukkuja, kun kumminkin saisin pelastettua molemmat. Sekä vieraan lapsen, että oman koiran, kuten avauksessa vaihtoehdot esitettiin. Aika paljon vaadittu että vieraan koirankin saisin vielä pelastettua. Toki voisin potkaista vierasta koiraa persauksiin, jos vaikka pelastaisi itse itsensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
LuigiVinetto kirjoitti:
Miksi saan alapeukkuja, kun kumminkin saisin pelastettua molemmat.
Varmaankin siksi, ettet ymmärrä moraalidiemman ideaa. Annat itsestäsi vaikutelman, että kykenet vain konkreettiseen ajatteluun.
hanska kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen koiranomistaja tietää joutuvansa melko suurella varmuudella hautaamaan lemmikkinsä. Jokainen pääsee siitä yli. Oman pienen lapsen kuolema taas on kammottavin tragedia, mikä voi ihmistä kohdata. Siihen ei voi varautua, eikä siitä toivu ikinä entiselleen. Vain täysin empatiaan kyvytön paskiainen voi omalla tietoisella valinnallaan päättää suistaa jotkut vanhemmat tuohon helvettiin.
Minusta vain empatiyvytön paskiainen voi hankkia lapsia, pakottaa toisen ihmisen elämään ja sen kärsimyksiin. Oikeudenmukaisessa yhteiskunnassa rangaistus siitä olisi elinkautinen vankeus tai kuolemantuomio. Julmempaa tekoa ei ole.
Jos ei halua ottaa riskiä siitä, että omalle lapselle tapahtuu jotakin kauheaa, voi pitää ehkäisystä huolta. Lapsen hankinta on täysin tarpeeton itsekäs elämäntapavalinta. Muut ihmiset eivät ole millään tavalla vastuussa lisääntyjien mielenterveyden suojelemisesta omien perheenjäsentensä hengen kustannuksella. On oksettavaa väittää muuta.
Mikäs sinut raukkaparan on noin nihiliseerannut? Tunnekylmät vanhemmat? Miksi luulet, että kaikkien muiden elämä on sellaista kärsimystä, millaiseksi omasi koet? Minkä takia kärsit täällä, vaikka voisit milloin tahansa lopettaa oman tuskasi? Taitaa kuitenkin ihmisten antama ihmiselämä jollain tasolla olla nautinnollista. Joten lopetetaanko erikoisuuden tavoittelu ja huomiohuoraus, jookos kookos?
Hmm.. tätä ketjua lukiessa, mieleen nousee kysymys. Kuinka tyhmiä ja kylmiä ihmiset onkaan? Ja miten moraali on mennyt näin surkeaksi. 50v sitten ei kukaan olisi sitä kirppukasaa pelastanut lapsen sijaan.
Tai sitten ovat vain katkeria lapsettomuudesta kärsiviä, raukat elää jossain psykoosissa ja leikkii, että koira on se oma lapsi.Yök
jomppuli kirjoitti:
hanska kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen koiranomistaja tietää joutuvansa melko suurella varmuudella hautaamaan lemmikkinsä. Jokainen pääsee siitä yli. Oman pienen lapsen kuolema taas on kammottavin tragedia, mikä voi ihmistä kohdata. Siihen ei voi varautua, eikä siitä toivu ikinä entiselleen. Vain täysin empatiaan kyvytön paskiainen voi omalla tietoisella valinnallaan päättää suistaa jotkut vanhemmat tuohon helvettiin.
Minusta vain empatiyvytön paskiainen voi hankkia lapsia, pakottaa toisen ihmisen elämään ja sen kärsimyksiin. Oikeudenmukaisessa yhteiskunnassa rangaistus siitä olisi elinkautinen vankeus tai kuolemantuomio. Julmempaa tekoa ei ole.
Jos ei halua ottaa riskiä siitä, että omalle lapselle tapahtuu jotakin kauheaa, voi pitää ehkäisystä huolta. Lapsen hankinta on täysin tarpeeton itsekäs elämäntapavalinta. Muut ihmiset eivät ole millään tavalla vastuussa lisääntyjien mielenterveyden suojelemisesta omien perheenjäsentensä hengen kustannuksella. On oksettavaa väittää muuta.
Mikäs sinut raukkaparan on noin nihiliseerannut? Tunnekylmät vanhemmat? Miksi luulet, että kaikkien muiden elämä on sellaista kärsimystä, millaiseksi omasi koet? Minkä takia kärsit täällä, vaikka voisit milloin tahansa lopettaa oman tuskasi? Taitaa kuitenkin ihmisten antama ihmiselämä jollain tasolla olla nautinnollista. Joten lopetetaanko erikoisuuden tavoittelu ja huomiohuoraus, jookos kookos?
Minä en ainakaan keksi, mikä olisi kauempana nihilismistä kuin se, että haluaa estää mittamattoman määrän tarpeetonta inhimillistä kärsimystä: sairautta, onnettomuuksia, nälkää, kipua, ahdistusta ja kuolemaa. Nihilistisemmältä minusta tuntuu sellainen ajattelu, jossa vain tuotetaan uusia ihmisiä maailmaan jonkin eläimellisen impulssin ohjaamana, täysin irrallaan kaikista arvopohdinnoista.
Kaikkien elämään liittyy väistämättä valtava määrä kärsimystä ja lopulta vääjäämätön kuolema. Ei vain Afrikan orpolasten, joiden silmiin kärpäset munivat, vaan myös meidän etuoikeutettujen suomalaisten. Joka ei synny, ei joudu kohtamaan tätä kaikkea, eikä hän myöskään jää paitsi mistään elämän mahdollisista hyvistä, nautinnollisista puolista.
Jos osaat englantia, voit lukea vastineen tuohon tietämättömyyteen perustuvaan "Miksi et vain tapa itseäsi?" -heittoon täältä.
Mitäs musaa ne, sitten kuunteli kun se talo palo? jotain rauhoittavaa olisi hyväksi jos vaikka hiukset palaa niin ei hermostu. Tai en mä tiedä!!?
Alue: Aihe vapaa
Menee vaan yhä uskomattomammaksi. Sinä siis pelastaisit oman koirasi ennemmin kuin sinulle läheisen ihmisen. Miten koira voi olla tärkeämpi kuin läheinen ihminen? Miten te voitte edes pitää lemmikkejä, jos niistä luopuminen on teille pahempi paikka kuin läheisen ihmisen kuolema? Koira tulee todennäköisesti kuolemaan teitä ennen kuitenkin. Miten kestätte sen kun koira on teille tärkein kaikista? Minusta tuo on huolestuttavaa jos koira on jollekin kaikki kaikessa. Ei ihan tervettä. Jäänyt vaille vanhempien rakkautta kenties ja osaa suhtautua empaattisesti vain eläimiä kohtaan. Rakastakaa vanhemmat lapsianne, ettei tällaista jälkeä tule enempää.