Kumman pelastaisit palavasta talosta?

"Koiraihmiset" ovat yksi narsistien alalaji. Kaikki koiranomistajat eivät suinkaan kuulu tähän ryhmään, mutta moni kuuluu. He "rakastavat" koiraansa, koska se mielistelee heitä ehdoitta, ja kirjaimellisesti syö heidän kädestään. Ihmissuhteet ovat tälle ryhmälle liian vastavuoroisia, tasavertaisia ja kompleksisia. Niinpä koiriin kohdistuvan "rakkauden" rinnalla on näillä ihmisillä poikkeuksetta tolkuton ihmisviha, joka kohdistuu jopa viattomiin kolmevuotiaisiin lapsiin, kuten tämän ketjun lukuisista sairaista kommenteista ja niiden saamista yläpeukuista nähdään. Koiran vaistonvaraisesti harrastama ehdoton mielistely nähdään kaiken hyvyyden ruumiillistumana ja ihmisten edustaman "pahuuden" vastakohtana.

Koirat ovat yleensä hyvin hellyyttäviä ja mukavia kavereita. Inhimillisten ominaisuuksien kuvitteleminen niille ja niiden laittaminen ihmisten edelle on kuitenkin sairasta.

hanska kirjoitti:

LuigiVinetto kirjoitti:

Miksi saan alapeukkuja, kun kumminkin saisin pelastettua molemmat.

Varmaankin siksi, ettet ymmärrä moraalidiemman ideaa. Annat itsestäsi vaikutelman, että kykenet vain konkreettiseen ajatteluun.

No minä en todellakaan lähde jonkun idiootin säännöillä leikkimään lapselliseen kyselyyn ja vai oikein "dilemma".

Tämän dilemman huono puoli on ensinnäkin se että valitessaan koiran, valinnan tekijä valehtelee, jo silläkin perusteella että on aikaa miettiä tekonsa seurauksia ja aika lapsellista väittää että ihan joka ihminen voisi elää sen kanssa että olisi tappanut ihmisen, siis sen lapsen jota ei pelastanut.

LuigiVinetto kirjoitti:

hanska kirjoitti:

LuigiVinetto kirjoitti:

Miksi saan alapeukkuja, kun kumminkin saisin pelastettua molemmat.

Varmaankin siksi, ettet ymmärrä moraalidiemman ideaa. Annat itsestäsi vaikutelman, että kykenet vain konkreettiseen ajatteluun.

No minä en todellakaan lähde jonkun idiootin säännöillä leikkimään lapselliseen kyselyyn ja vai oikein "dilemma".

Tämän dilemman huono puoli on ensinnäkin se että valitessaan koiran, valinnan tekijä valehtelee, jo silläkin perusteella että on aikaa miettiä tekonsa seurauksia ja aika lapsellista väittää että ihan joka ihminen voisi elää sen kanssa että olisi tappanut ihmisen, siis sen lapsen jota ei pelastanut.

Tervetuloa käsitteellisen ajattelun ihmeelliseen maailmaan! Täällä ovat jo ne kaverisi, jotka menivät lukioon.

Eivät kaikki ihmiset voikaan elää sen kanssa, että pelastaisivat koiran lapsen sijaan. Ihan niin kuin kaikki eivät voi elää sen kanssa, että ovat jättäneet oman perheenjäsenensä kuolemaan tuntemattoman lapsen kustannuksella. Miten olet missannut sen, että ihmisten näkemykset jakaantuvat tässä hyvin jyrkästi kahtia?

hanska kirjoitti:

jomppuli kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen koiranomistaja tietää joutuvansa melko suurella varmuudella hautaamaan lemmikkinsä. Jokainen pääsee siitä yli. Oman pienen lapsen kuolema taas on kammottavin tragedia, mikä voi ihmistä kohdata. Siihen ei voi varautua, eikä siitä toivu ikinä entiselleen. Vain täysin empatiaan kyvytön paskiainen voi omalla tietoisella valinnallaan päättää suistaa jotkut vanhemmat tuohon helvettiin.

Minusta vain empatiyvytön paskiainen voi hankkia lapsia, pakottaa toisen ihmisen elämään ja sen kärsimyksiin. Oikeudenmukaisessa yhteiskunnassa rangaistus siitä olisi elinkautinen vankeus tai kuolemantuomio. Julmempaa tekoa ei ole.

Jos ei halua ottaa riskiä siitä, että omalle lapselle tapahtuu jotakin kauheaa, voi pitää ehkäisystä huolta. Lapsen hankinta on täysin tarpeeton itsekäs elämäntapavalinta. Muut ihmiset eivät ole millään tavalla vastuussa lisääntyjien mielenterveyden suojelemisesta omien perheenjäsentensä hengen kustannuksella. On oksettavaa väittää muuta.

Mikäs sinut raukkaparan on noin nihiliseerannut? Tunnekylmät vanhemmat? Miksi luulet, että kaikkien muiden elämä on sellaista kärsimystä, millaiseksi omasi koet? Minkä takia kärsit täällä, vaikka voisit milloin tahansa lopettaa oman tuskasi? Taitaa kuitenkin ihmisten antama ihmiselämä jollain tasolla olla nautinnollista. Joten lopetetaanko erikoisuuden tavoittelu ja huomiohuoraus, jookos kookos?

Minä en ainakaan keksi, mikä olisi kauempana nihilismistä kuin se, että haluaa estää mittamattoman määrän tarpeetonta inhimillistä kärsimystä: sairautta, onnettomuuksia, nälkää, kipua, ahdistusta ja kuolemaa. Nihilistisemmältä minusta tuntuu sellainen ajattelu, jossa vain tuotetaan uusia ihmisiä maailmaan jonkin eläimellisen impulssin ohjaamana, täysin irrallaan kaikista arvopohdinnoista.

Kaikkien elämään liittyy väistämättä valtava määrä kärsimystä ja lopulta vääjäämätön kuolema. Ei vain Afrikan orpolasten, joiden silmiin kärpäset munivat, vaan myös meidän etuoikeutettujen suomalaisten. Joka ei synny, ei joudu kohtamaan tätä kaikkea, eikä hän myöskään jää paitsi mistään elämän mahdollisista hyvistä, nautinnollisista puolista.

Jos osaat englantia, voit lukea vastineen tuohon tietämättömyyteen perustuvaan "Miksi et vain tapa itseäsi?" -heittoon täältä.

Antinatalismisi on vain typerää angstaamista. Yhtä lailla voi kiinnittää huomion siihen, että elämän ja kuoleman väliin mahtuu usein aika lailla hyviä asioita. Varsinkin meillä kieltämättä etuoikeutetuilla suomalaisilla. Ja lopulta kuolema korjaa, ja päädymme ikuisuudeksi olemattomuuden tilaan, jossa sitten taas positiivisesti ajatellen ei ole yhtäkään pahaa asiaa, vaikkei niitä hyviäkään. Haluaisin antaa tämän ketjun aiheena olevan kolmevuotiaan ihan itse aikuisena päättää, mitä mieltä on elämästään.

Mitään jo olemassa olevaa elämää ei palvele millään tavalla se, että valitetaan kaikesta ja vieläpä päätetään toisten puolesta, että heidänkin elämänsä on perseestä. Olisi varmaan aika paljon hedelmällisempää miettiä keinoja, joilla tästä maailmasta saataisiin vähän parempi paikka. Tämä vielä kommenttina tuohon hanskan esittelemään antinatalismiin.

jomppuli kirjoitti:

hanska kirjoitti:

jomppuli kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen koiranomistaja tietää joutuvansa melko suurella varmuudella hautaamaan lemmikkinsä. Jokainen pääsee siitä yli. Oman pienen lapsen kuolema taas on kammottavin tragedia, mikä voi ihmistä kohdata. Siihen ei voi varautua, eikä siitä toivu ikinä entiselleen. Vain täysin empatiaan kyvytön paskiainen voi omalla tietoisella valinnallaan päättää suistaa jotkut vanhemmat tuohon helvettiin.

Minusta vain empatiyvytön paskiainen voi hankkia lapsia, pakottaa toisen ihmisen elämään ja sen kärsimyksiin. Oikeudenmukaisessa yhteiskunnassa rangaistus siitä olisi elinkautinen vankeus tai kuolemantuomio. Julmempaa tekoa ei ole.

Jos ei halua ottaa riskiä siitä, että omalle lapselle tapahtuu jotakin kauheaa, voi pitää ehkäisystä huolta. Lapsen hankinta on täysin tarpeeton itsekäs elämäntapavalinta. Muut ihmiset eivät ole millään tavalla vastuussa lisääntyjien mielenterveyden suojelemisesta omien perheenjäsentensä hengen kustannuksella. On oksettavaa väittää muuta.

Mikäs sinut raukkaparan on noin nihiliseerannut? Tunnekylmät vanhemmat? Miksi luulet, että kaikkien muiden elämä on sellaista kärsimystä, millaiseksi omasi koet? Minkä takia kärsit täällä, vaikka voisit milloin tahansa lopettaa oman tuskasi? Taitaa kuitenkin ihmisten antama ihmiselämä jollain tasolla olla nautinnollista. Joten lopetetaanko erikoisuuden tavoittelu ja huomiohuoraus, jookos kookos?

Minä en ainakaan keksi, mikä olisi kauempana nihilismistä kuin se, että haluaa estää mittamattoman määrän tarpeetonta inhimillistä kärsimystä: sairautta, onnettomuuksia, nälkää, kipua, ahdistusta ja kuolemaa. Nihilistisemmältä minusta tuntuu sellainen ajattelu, jossa vain tuotetaan uusia ihmisiä maailmaan jonkin eläimellisen impulssin ohjaamana, täysin irrallaan kaikista arvopohdinnoista.

Kaikkien elämään liittyy väistämättä valtava määrä kärsimystä ja lopulta vääjäämätön kuolema. Ei vain Afrikan orpolasten, joiden silmiin kärpäset munivat, vaan myös meidän etuoikeutettujen suomalaisten. Joka ei synny, ei joudu kohtamaan tätä kaikkea, eikä hän myöskään jää paitsi mistään elämän mahdollisista hyvistä, nautinnollisista puolista.

Jos osaat englantia, voit lukea vastineen tuohon tietämättömyyteen perustuvaan "Miksi et vain tapa itseäsi?" -heittoon täältä.

Antinatalismisi on vain typerää angstaamista. Yhtä lailla voi kiinnittää huomion siihen, että elämän ja kuoleman väliin mahtuu usein aika lailla hyviä asioita. Varsinkin meillä kieltämättä etuoikeutetuilla suomalaisilla. Ja lopulta kuolema korjaa, ja päädymme ikuisuudeksi olemattomuuden tilaan, jossa sitten taas positiivisesti ajatellen ei ole yhtäkään pahaa asiaa, vaikkei niitä hyviäkään. Haluaisin antaa tämän ketjun aiheena olevan kolmevuotiaan ihan itse aikuisena päättää, mitä mieltä on elämästään.

Antinatalististen argumenttien kannalta on yhdentekevää, kuinka paljon mahdollista hyvää elämän liittyy, koska se, ettei pääse osaksi mielihyvästä, ja se, että välttyy kärsimykseltä, eivät ole keskenään symmetrisiä asiantiloja. Siitä, ettei pääse osaksi hyviä asioita, ei ole mitään haittaa, koska ei ole ketään, joka voisi jäädä niistä hyvistä asioista paitsi. Sen sijaan se, ettei kukaan kärsi, on aina hyvä asia.

En tiedä, mitä tekemistä ketjun kolmivuotiaalla on antinatalismin kanssa. Tragedia on hänen kohdallaan jo tapahtunut. Hän tulee kärsimään ja kuolemaan vanhempiensa valintojen seurauksena. Jos hän ei olisi koskaan syntynyt, hän ei joutuisi kärsimään ja kuolemaan, eikä hän olisi myöskään jäänyt mistään paitsi. Eihän siinä tapauksessa olisi ketään, joka olisi surkuttelemassa omaa olemattomuuttaan.

Jouduin miettimään tätä ainakin 15-30 sekuntia, eli molemmat olisivat varmaan ehtineet jo palaa poroksi... En ole koiraihmisiä; jos kyseessä olisi kissa, päätös olisi ollut helpompi. Jos minulla kuitenkin syystä tai toisesta olisi koira, oletan että sekin olisi kovin rakas - jotain mitä vieras lapsi ei ole.

Jos lapsi taasen olisi vähän pidemmällä kehityksessään, sanotaanko 7-10v niin toimisin varmaankin toisin, mutta 3v ei ole vielä kerennyt sille tasolle jossa ajatukset eroaisivat toisten samanikäisten vastaavista ja on siten helpommin korvattavissa kuin jos olisi vanhempi. Olisi varmasti kauheampaa menettää esim. 15v kun 3v lapsi.

Oma lapsi > oma kissa > oma koira > vieras lapsi > vieras kissa > vieras koira. Oma on oma.

On pimeitä (sairaita) kommentteja! Tämä on ennenkaikkea teille hyvät koiranne pelastajat. On hyvä että pidätte eläimistänne hyvää huolta ja pidätte niiden puolta, mutta ensinnäkin;

jos kysymyksessä olisi ollut oma lapsenne, olisitte valinneet tietysti lapsen,

(koska ajattelette todellisuudessa vain itseänne ja ainoastaan kaikkea itseenne liittyvää, omaa etua ettekä osaa ajatella lähimmäistänne)

Olisi syytä pysähtyä miettimään kumpuaako tuo kommenttinne juuri tämän päivän ikävimmistä ilmiöstä nimeltään i t s e k k y y s, narsismi, psykopatia?

Jos ihminen rakastaa lähimmäistään niinkuin itseään ja kunnioittaa lähimmäisenkin tunteita ja ihmisyyttä, valintaan ei kulu aikaa kuin silmän räpäys. Ja se valinta on ihmisen pelastaminen ensin, (koira tulee varmaan itse perässä kun omistaja vähän astuu hännälle ja jos ei niin siitä ei enää koiraa koskaan tule). Toiseksi; jos olette valmiita uhraamaan oman henkenne koiran pelastamiseksi, mutta ette uhrautuisi pelastamaan lasta, siitä seuraisi ilman muuta syyte ja rikosseuraamus/sanktio (heitteillejättö, koska uhrauduitte vain koiranne pelastamaan tietäen että lapsi oli myös hengenvaarassa mutta pelastettavissa)

Oli hyvin aseteltu kysymys, joka paljasti sen puoliskon vastaajista, jotka myöntävät kommenteillaan toimivansa mainitussa tilanteessakin lainvastaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on ihan järkyttävä. Mikä teitä ihmisiä vaivaa? Tajuatteko miten suuri ero on lapsen ja lemmikin menetyksellä? Ja heti perään, oletteko ihan psykopaatteja vai voiko tuollainen mennä pelkän itsekkyyden piikkiin? 

Ei niiden välillä ole minun mielestäni mitään eroa ja mielipiteitähän nämä kaikki ovat. Ei ole yhtä oikeaa tai väärää vastausta. Ja kaikki ihmiset ovat itsekkäitä. Jokainen valinta on tavalla tai toisella itsekeskeisyyden motivoima.

Mielestäni terveellä moraalilla varustettu ihminen ei valitse itsekkäästi joka kerta. Tässä keskustelussa esiintyy kyynisiä ihmisvihaajia, jotka oikeuttavat itsekkyytensä ilmeisesti ajattelemalla, että palavasta lapsesta tulee yhtä kylmä peräreikä kuin heistä itsestään.

jomppuli kirjoitti:

"Koiraihmiset" ovat yksi narsistien alalaji. Kaikki koiranomistajat eivät suinkaan kuulu tähän ryhmään, mutta moni kuuluu. He "rakastavat" koiraansa, koska se mielistelee heitä ehdoitta, ja kirjaimellisesti syö heidän kädestään. Ihmissuhteet ovat tälle ryhmälle liian vastavuoroisia, tasavertaisia ja kompleksisia. Niinpä koiriin kohdistuvan "rakkauden" rinnalla on näillä ihmisillä poikkeuksetta tolkuton ihmisviha, joka kohdistuu jopa viattomiin kolmevuotiaisiin lapsiin, kuten tämän ketjun lukuisista sairaista kommenteista ja niiden saamista yläpeukuista nähdään. Koiran vaistonvaraisesti harrastama ehdoton mielistely nähdään kaiken hyvyyden ruumiillistumana ja ihmisten edustaman "pahuuden" vastakohtana.

Koirat ovat yleensä hyvin hellyyttäviä ja mukavia kavereita. Inhimillisten ominaisuuksien kuvitteleminen niille ja niiden laittaminen ihmisten edelle on kuitenkin sairasta.

Tässä on kyllä erittäin hyvin kiteytetty. Tietenkään sitä omaa palvelijaa, perseennuolijaa ja egonjatketta ei voi jättää sinne liekkeihin.

Vierailija kirjoitti:

Miksi tällaista tarvitsee edes miettiä? Ihmishenki on aina _ihmishenki_

On sairasta ajatella että joku laittaa eläimen hengen ihmisen edelle, varsinkaan Tällaisessa tilanteessa kun oman koiran pelastaessa uhraa jonkun toisen lapsen hengen.

Tiedoksi, että myös ihminen on vain eläin. Molemmat ovat älykkäitä nisäkkäitä, koirat vain kovin paljon mukavampia ja parempia seuralaisia.

Käyttäjä1063 kirjoitti:

Tai sitten ovat vain katkeria lapsettomuudesta kärsiviä, raukat elää jossain psykoosissa ja leikkii, että koira on se oma lapsi.Yök

Ei näin. En pidä lapsista, joten en sellaisia halua. Pidän eläimistä ja pelastaisin koiran, mutten omista ainuttakaan lemmikkiä nyt enkä jatkossa. Jos jossain, taitaa katkeruus olla omassa päässäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on ihan järkyttävä. Mikä teitä ihmisiä vaivaa? Tajuatteko miten suuri ero on lapsen ja lemmikin menetyksellä? Ja heti perään, oletteko ihan psykopaatteja vai voiko tuollainen mennä pelkän itsekkyyden piikkiin? 

Ei niiden välillä ole minun mielestäni mitään eroa ja mielipiteitähän nämä kaikki ovat. Ei ole yhtä oikeaa tai väärää vastausta. Ja kaikki ihmiset ovat itsekkäitä. Jokainen valinta on tavalla tai toisella itsekeskeisyyden motivoima.

Mielestäni terveellä moraalilla varustettu ihminen ei valitse itsekkäästi joka kerta. Tässä keskustelussa esiintyy kyynisiä ihmisvihaajia, jotka oikeuttavat itsekkyytensä ilmeisesti ajattelemalla, että palavasta lapsesta tulee yhtä kylmä peräreikä kuin heistä itsestään.

Miten joku voi oikeasti kuvitella, että on olemassa jokin "terve", kenties synnynnäinen moraali, joka on näillä koiran pelastajilla häiriintynyt? Noinko yksinkertaisia ja sivistymättömiä ihmisiä tänne kirjoittelee?

Tässäkin ketjussa on jo moneen kertaan todettu, että moraali ja moraaliset käyttäytymissäännöt ovat ihmisen keksintö, ja niitä on siis monenlaisia. Kukaan ei ole kyennyt aukottomasti todistamaan, mikä vaihtoehdoista on oikea ja paras. Älykäs ihminen kykenee kyseenalaistamaan vallitsevan normin, jota pidetään kulttuurisesti hyödyllisimpänä, ja tekemään omat valintansa vaihtoehtojen väliltä. Moraaliset dilemmat ja valinnat ovat aina mieltymyskysymyksiä.

Vieras ihminen oli se sitten aikuinen tai lapsi on minulle tunnetasolla täysin merkityksetön ja koira taas äärimmäisen tärkeä perheenjäsen, varjoni, suojelijani, ihana olento joka hyväksyy minut kaikkine puutteineni eli valinta on tietysti päivänselvä vailla hetkenkään harkintaa, koirani.

Tietenkin lapsen, olkoot kenen lapsi tahansa.

Aivan järkyttäviä vastauksia ja yläpeukkuja satelee. Hyi kuvottavia ihmisiä. Myös koirat yrittävät pelastaa tulipaloista (vieraitakin) ihmisiä mutta te koiraihmiset ette pelastaisi vierasta lasta.

Kyllä, se 3v. on jo oma persoonansa (täällä joku väitti ettei ole) eikä häntä voi korvata, eikä kaikki ole niin kylmiä ihmisiä kuin te että "Noh uutta putkeen".

Teillä jotka sanotte että pelastaisitte koiran, teillä ei ole omia lapsia. Vanhempi ei voisi toiselle vanhemmalle tehdä niin että jättäisi hänen lapsensa tulipaloon. Mitä sitten sanoisitte tälle surevalle äidille/isälle? "joo oisin tosiaan voinut pelastaa lapsen mutta pelastin tän mun koiran, joka toki kuolee tässä muutaman vuoden päästä, mutta hei onnea vaan loppuelämäänne joka on nyt pilalla, lähden paskattamaan fifin tohon teän etupihalle."

Vierailija kirjoitti:

Aivan järkyttäviä vastauksia ja yläpeukkuja satelee. Hyi kuvottavia ihmisiä. Myös koirat yrittävät pelastaa tulipaloista (vieraitakin) ihmisiä mutta te koiraihmiset ette pelastaisi vierasta lasta.

Kyllä, se 3v. on jo oma persoonansa (täällä joku väitti ettei ole) eikä häntä voi korvata, eikä kaikki ole niin kylmiä ihmisiä kuin te että "Noh uutta putkeen".

Teillä jotka sanotte että pelastaisitte koiran, teillä ei ole omia lapsia. Vanhempi ei voisi toiselle vanhemmalle tehdä niin että jättäisi hänen lapsensa tulipaloon. Mitä sitten sanoisitte tälle surevalle äidille/isälle? "joo oisin tosiaan voinut pelastaa lapsen mutta pelastin tän mun koiran, joka toki kuolee tässä muutaman vuoden päästä, mutta hei onnea vaan loppuelämäänne joka on nyt pilalla, lähden paskattamaan fifin tohon teän etupihalle."

Miksi heille pitäisi sanoa yhtään mitään?

Vierailija kirjoitti:

Tajuaako moni että jollekkin se koira on lapsen korvike. Esim ei ole saanut omia lapsia ja siksi hankkinut koiran. Laittanut siihen kaiken sen rakkauden ja hoivan minkä olisi laittanut omaan lapseen. Joten se koira on luonnollinen pelastaa sieltä palosta koska tälle ihmiselle se on se oma "lapsi"

Silloin se ihminen ei kyllä käy ihan täysillä :D

Jos pelastat koiran, mutta jätät hädässä olevan ihmisen ja vieläpä lapsen pelastamatta kun se on pelastettavissa, syyllistyt lainrikkomukseen ja tulet saamaan siitä syytteen ja sanktiot aikanaan.

Onko sinulle laki mielipidekysymys ja jättääkö se vaihtoehtoja toiminnallesi.

Jos näin on niin, tarkastelehan nyt sitä moraalipuolta itsessäsi.

Siinä vaiheessa, kun laki lähtee eriytymään moraaliselta perustaltaan ollaan ajautumassa suuriin vaikeuksiin rikollisuuden kanssa. Tästä on valitettavasti jo näyttöäkin olemassa. Viimeisimmät sukupolvet eivät voi tiedostaa sitä kehitystä, mikä tässä yhteiskunnassa on tapahtunut esim. 3:n viimeisen vuosikymmenen aikana, sitä todistaa tämäkin koira/ihmislapsen pelastamis-kysymyksen kommentointi ja ihmisarvon ja moraalin rappiotila ja samaan aikaan muka toitotetaan ihmisoikeuksien perään jos missä yhteyksissä. Se on aivan käsinkosketeltava asia nyt, valitettavasti.

jomppuli kirjoitti:

"Koiraihmiset" ovat yksi narsistien alalaji. Kaikki koiranomistajat eivät suinkaan kuulu tähän ryhmään, mutta moni kuuluu. He "rakastavat" koiraansa, koska se mielistelee heitä ehdoitta, ja kirjaimellisesti syö heidän kädestään. Ihmissuhteet ovat tälle ryhmälle liian vastavuoroisia, tasavertaisia ja kompleksisia. Niinpä koiriin kohdistuvan "rakkauden" rinnalla on näillä ihmisillä poikkeuksetta tolkuton ihmisviha, joka kohdistuu jopa viattomiin kolmevuotiaisiin lapsiin, kuten tämän ketjun lukuisista sairaista kommenteista ja niiden saamista yläpeukuista nähdään. Koiran vaistonvaraisesti harrastama ehdoton mielistely nähdään kaiken hyvyyden ruumiillistumana ja ihmisten edustaman "pahuuden" vastakohtana.

Koirat ovat yleensä hyvin hellyyttäviä ja mukavia kavereita. Inhimillisten ominaisuuksien kuvitteleminen niille ja niiden laittaminen ihmisten edelle on kuitenkin sairasta.

No ei ihan noinkaan. Onhan sitä ihan tutkittu, että koira aidosti kykenee tuntemaan rakkautta omistajaansa kohtaan ja näin varmasti on. Koira on meille rakas perheenjäsen, kulkee kaikessa mukana ja seikkaillaan yhdessä metsässä ym. mutta minusta koiraa ei siinä mielessä pidä liikaa inhimillistää, että koira ei tosiaan ole lapsi, eikä halua olla lapsi eikä osaa ajatella, suunnitella tai haaveilla, kuten ihminen. Ensisijaisesti koira haluaa olla koira ja toteuttaa sitä luontaista koiruuttaan. Se ei edes halua olla kuin ihminen, se tykkää, että on rutiinit ja säännöt ja se tietää, kuinka toimia ja tietää oman paikkansa "laumassa". Minua kauhistuttaa liikaa koiria inhimillistävät ihmiset, jotka kanniskelevat koiraa erilaisiin hörhöihin puettuina ja kuvittelevat, että koiran ilona ois olla shoppailemassa lelukaupassa ja saada lisää niitä hörhöjä ja valita uusi lelu. Koiran ilo on juosta metsässä ja ottaa mutakylpy. Noin yleistäen, onhan koirissa eroja. Koira on todella rakas mutta sen pitää myös antaa olla koira ja koiramainen eikä kuvitella sille liiaksi ihmisen tapaa ajatella eikä toisaalta riisua siltä liiaksi koiramaista tapaa ajatella. Sillon se on onnellisimmillaan.

t. kultaisennoutajan omistaja

Kysykseen vastasin jo aiemmin, että pelastaisin ihmisen, lapsen, nuoren, aikuisen tai vanhuksen ja toisaalta uskon, että koirani pyrkisi itse pois ja jos saisi valita todennäköisesti yrittäisi raahata tuntematonta lastakin sieltä pois, joten jos oletetaan sellainen ajattelukyky koirille, että se voisi spekuloida kyseisellä tilanteella (ei varmasti voi!) uskon, että se sanoisi, että "jos tilanne tulee niin pelasta ensin se lapsi, koska minä oon koko elämäni tykännyt pienistä lapsista ja halunnut niitä itsekin suojella ja paimentaa. Koen että se olisi tilanteessa tehtäväni ja sen tehtävän toteuttaminen olisi ominaista minua. "