Lue keskustelun säännöt.
Kumman pelastaisit palavasta talosta?
03.10.2016 |
Vain toisen ehtisit pelastaa, toinen kuolisi varmasti.
Kommentit (821)
Vierailija kirjoitti:
Pelastaisin koiran, ja sanoisin etten kuullut enkä nähnyt teidän rumaa lastanne missään, vaikka huhuilin ja etsin.
Miten vitun sairas voi ihminen olla??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman koirani tietenkin. Lapsia minulla ei ole, enkä lapsista välitä. Koira taasen on mun perhettä. Miksi siis pelastaisin vieraan ihmisen lapsen ja jättäisin oman perheenjäseneni kuolemaan? Minähän sen koirani kanssa elän, en vieraan lapsen.
Sinä, sinä ja sinä. Tämä ketju vie oikeasti uskoani ihmisyyteen. Hyi helvetti sentään. Oikeasti pystyisit sitä karvaturria tien varteen paskattaessasi katsomaan silmiin vanhempia, joiden lapsi ei sinun valintasi takia koskaan päässyt edes kouluun? Entä kun se Rekku heittäisi viiden vuoden päästä veivinsä ja olisi joka tapauksessa poissa? Pälkähtäisikö pieneen mieleesi, että se sinun tulipaloon jättämäsi lapsi voisi elää vielä 90 vuotta? Ei vaan ymmärrä, ei mitenkään päin ymmärrä. Jos joku jättäisi minun lapseni koiran takia pelastamatta, niin tunteeni kyseistä läjää kohtaan olisivat maailman painokelvottominta tekstiä hamaan loppuun saakka.
Sama juttu! Eikä minulla edes ole lasta, mutta koira on. En voi ymmärtää tätä ihmisten itsekkyyttä.
Kahden koiran omistajana minun on pakko sanoa että ehdottomasti pelastaisin lapsen, en epäröisi sekunnin sadasosaakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis ihan oikeasti te, jotka pelastaisitte koiranne! Mitä toivoisitte, että minä tekisin jos minun pitäisi valita koirani ja jonkun teille läheisen ihmisen väliltä? Olisitteko vielä sitä mieltä, että hyvä jos valitsen koirani hengen teidän läheisenne hengen ylitse? En jaksa uskoa, että kukaan teistä ymmärtäisi jos valitsisin koiran pelastaa! Ihmishenki menee eläimen edelle aina!
No tietenkin TOIVOISIN, että pelastaisit minulle läheisen henkilön, niinhän JOKAINEN ihminen TOIVOISI käyvän, koska kaikki me ollaan sen verran itsekkäitä. :D
Mutta en voisi kyllä mitenkään vaatia sinulta, että toimisit toiveideni mukaisesti, ainakaan kun vaakakupin toisella puolella on itsellesi tärkeämpi olento kuin tämä minulle tärkeä olento.
Rationaalisena ja empaattisena henkilönä ymmärtäisin kuitenkin ratkaisusi täysin, koska kokemuksesta tiedän, että koira voi olla sinulle aivan samalla tavalla elämän henkireikä siinä, missä minulle lapseni.
Niin ja pelastaisin tässä tapauksessa tietenkin oman koirani ennen vierasta lasta.
M29
Tiedätkö, en hetkeäkään usko, että ymmärtäisit valintani tosipaikan tullen, jos olen juuri jättänyt rakastamasi ihmisen liekkeihin pelastaakseni KOIRAN, joka eläisi ehkä pari vuotta! Itsekkäitä ihmisiä te todellakin olette. Haluatte, että teidän läheisenne pelastetaan koiran edeltä, mutta kun asia onkin toisinpäin niin oma napa on vain mielessä! Hyi helvetti mitä sakkia tällä surkealla pallolla kans tallaa... Ei sillä. Usko ihmisiin onkin mennyt jo kauan sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsen. Ja yrittäisin kannustaa koiraa seuraamaan minua..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tällaista tarvitsee edes miettiä? Ihmishenki on aina _ihmishenki_
On sairasta ajatella että joku laittaa eläimen hengen ihmisen edelle, varsinkaan Tällaisessa tilanteessa kun oman koiran pelastaessa uhraa jonkun toisen lapsen hengen.Millä perusteella ihminen on arvokkaampi kuin joku muu eläin?
Mitään perustetta ei ole sille että ihminen on muita lajeja arvokkaampi.
Jos ryhdytään järjellä miettimään, niin ihminen on arvottomampi kuin muut.
Ihminen tuhoaa eniten maapalloa ja kykenee uskomattomaan pahuuteen.
Ihminen on kyllä tehnyt kaikenmoista epäilyttävää. Ensiksi tulee mieleen se, kuinka ihminen kesytti suden ja jalosti tästä lukuisia epämuodostuneita, kivulloisia rotuja. Ihan omaksi huvikseen, sairaan esteettisen tyydytyksen vuoksi, syömään, ulostamaan, käyttämään luonnonvaroja ja viihdyttämään ihmistä.
Joka ainoa koirayksilö on maailmassa vain ihmisen pohjattoman itsekkyyden vuoksi. Joka ainoa koirien geneettinen sairaus, joka ainoa kipu on täysin ihmisen syytä. Koira on elävä esimerkki siitä, mitä tapahtuu, kun ihminen yrittää leikkiä luojaa ja epäonnistuu.
Niin, ja pelastaisin lapsen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on muutama luuseri, jotka käyvät henkilöön kiinni ja se kertoo vain siitä, että ovat argumenteissä jääneet alakynteen. Eivät mitenkään pysty perustelemaan, miksi lapsen elämä pitäisi arvottaa koiran elämää korkeammalle. Koirani on perheenjäseneni siinä, kuin teillä lapsenne. Minäkään en vaadi pelastamaan koiraani lapsenne kustannuksella.
Yhtä tärkeä se on kuitenkin minulle, kuin teille lapsenne.
Lapsen ja toisten ihmisten elämä tulee arvottaa korkeammalle kuin eläimen elämä sen takia, että ihminen on syntyjään laumaeläin, jonka ensisijaisia jäseniä toiset ihmiset ovat. Perhe on yksi yksikkö lauman sisällä, ei "koko lauma". Ihmislapsi syntyy tähän maailmaan suuntautuen aktiivisesti toisia ihmisiä kohti. Hänen kehityksensä on täysin riippuvaista toisten ihmisten hoivasta ja kommunikoinnista heidän kanssaan. Jäädäkseen eloon ihmislapsen on kommunikoitava ihmisten kanssa ja hyväksyttävä heidän tarjoamansa hoiva (kuten ruoka). Ihmislapset tulee luottaa ja hyväksyä myös muiden aikuisten kuin omien vanhempien antama hoiva. Aikuinen ihminen, joka on valmis kieltämään tämän hoivan ja suojeluksen lajitoverin lapselta, on ehdottomasti kieroon kasvanut. Se ei ole ihmiselle lajityypillinen tapa toimia ja ajatella. Ihmisten kyky suojella toisiaan, myös muita kuin omia lapsia, on mahdollistanut ihmislajin eloonjäämiseen.
Mitä väliä sillä valinnalla on lapselle tai lapsen kehitykselle, jos se lapsi kuolee?
Sitä väliä, että silloin hänellä ei ole ollut mahdollista kasvaa täyteen potentiaaliinsa. Tietenkään kuollut ei sitä itse tiedosta. Silti tämän ainutkertaisen yksilön poistuminen ennen aikojaan on inhimillinen tragedia. Ihminen voi saada suojelua ja varjelua riittävässä määrin ainoastaan toisilta ihmisiltä, ei koirilta tai muilta elollisilta. Siksi ihmisen velvollisuus on ensisijaisesti pyrkiä auttamaan toisia ihmisiä (hyvä luontosuhde säilyttäen). Koira voi elää "koiramaista" elämää, vaikka ihminen hänet hylkäisi, ihminen ei. Siksi ihmistä ei ensisijaisesti saa hylätä hädän hetkellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis ihan oikeasti te, jotka pelastaisitte koiranne! Mitä toivoisitte, että minä tekisin jos minun pitäisi valita koirani ja jonkun teille läheisen ihmisen väliltä? Olisitteko vielä sitä mieltä, että hyvä jos valitsen koirani hengen teidän läheisenne hengen ylitse? En jaksa uskoa, että kukaan teistä ymmärtäisi jos valitsisin koiran pelastaa! Ihmishenki menee eläimen edelle aina!
No tietenkin TOIVOISIN, että pelastaisit minulle läheisen henkilön, niinhän JOKAINEN ihminen TOIVOISI käyvän, koska kaikki me ollaan sen verran itsekkäitä. :D
Mutta en voisi kyllä mitenkään vaatia sinulta, että toimisit toiveideni mukaisesti, ainakaan kun vaakakupin toisella puolella on itsellesi tärkeämpi olento kuin tämä minulle tärkeä olento.
Rationaalisena ja empaattisena henkilönä ymmärtäisin kuitenkin ratkaisusi täysin, koska kokemuksesta tiedän, että koira voi olla sinulle aivan samalla tavalla elämän henkireikä siinä, missä minulle lapseni.
Niin ja pelastaisin tässä tapauksessa tietenkin oman koirani ennen vierasta lasta.
M29
Tiedätkö, en hetkeäkään usko, että ymmärtäisit valintani tosipaikan tullen, jos olen juuri jättänyt rakastamasi ihmisen liekkeihin pelastaakseni KOIRAN, joka eläisi ehkä pari vuotta! Itsekkäitä ihmisiä te todellakin olette. Haluatte, että teidän läheisenne pelastetaan koiran edeltä, mutta kun asia onkin toisinpäin niin oma napa on vain mielessä! Hyi helvetti mitä sakkia tällä surkealla pallolla kans tallaa... Ei sillä. Usko ihmisiin onkin mennyt jo kauan sitten.
Nimenomaan. Kun saa tarpeeksi paskaa niskaan muilta ihmisiltä, sen oivaltaa melkein väkisinkin, että kannattaa vastedes pitää huolta vain itsestään ja omistaan. Loppujenlopuksi elämä on niin lyhyt, ettei omaa hyvinvointia kannata uhrata ylevien moraaliperiaatteiden vuoksi, joita harva muukaan enää noudattaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä näin. Minä toisin. Minulla on koira ja se on minulle tärkeämpi, kuin kenenkään muun lapsi. Jos minulla olisi lapsia, eikä koiraa, niin voisin ajatella toisin. Nyt en ajattele toisin.
Olet todella julma ihminen lähimmäisiäsi kohtaan.
Sinä olet julma koiria kohtaan. Tasan menee.
Miten niin? Kyllä koirat voivat jatkaa elämäänsä ilman ihmistä, mutta ihminen ei pärjää ilman toisiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on muutama luuseri, jotka käyvät henkilöön kiinni ja se kertoo vain siitä, että ovat argumenteissä jääneet alakynteen. Eivät mitenkään pysty perustelemaan, miksi lapsen elämä pitäisi arvottaa koiran elämää korkeammalle. Koirani on perheenjäseneni siinä, kuin teillä lapsenne. Minäkään en vaadi pelastamaan koiraani lapsenne kustannuksella.
Yhtä tärkeä se on kuitenkin minulle, kuin teille lapsenne.
Lapsen ja toisten ihmisten elämä tulee arvottaa korkeammalle kuin eläimen elämä sen takia, että ihminen on syntyjään laumaeläin, jonka ensisijaisia jäseniä toiset ihmiset ovat. Perhe on yksi yksikkö lauman sisällä, ei "koko lauma". Ihmislapsi syntyy tähän maailmaan suuntautuen aktiivisesti toisia ihmisiä kohti. Hänen kehityksensä on täysin riippuvaista toisten ihmisten hoivasta ja kommunikoinnista heidän kanssaan. Jäädäkseen eloon ihmislapsen on kommunikoitava ihmisten kanssa ja hyväksyttävä heidän tarjoamansa hoiva (kuten ruoka). Ihmislapset tulee luottaa ja hyväksyä myös muiden aikuisten kuin omien vanhempien antama hoiva. Aikuinen ihminen, joka on valmis kieltämään tämän hoivan ja suojeluksen lajitoverin lapselta, on ehdottomasti kieroon kasvanut. Se ei ole ihmiselle lajityypillinen tapa toimia ja ajatella. Ihmisten kyky suojella toisiaan, myös muita kuin omia lapsia, on mahdollistanut ihmislajin eloonjäämiseen.
Mitä väliä sillä valinnalla on lapselle tai lapsen kehitykselle, jos se lapsi kuolee?
Sitä väliä, että silloin hänellä ei ole ollut mahdollista kasvaa täyteen potentiaaliinsa. Tietenkään kuollut ei sitä itse tiedosta. Silti tämän ainutkertaisen yksilön poistuminen ennen aikojaan on inhimillinen tragedia. Ihminen voi saada suojelua ja varjelua riittävässä määrin ainoastaan toisilta ihmisiltä, ei koirilta tai muilta elollisilta. Siksi ihmisen velvollisuus on ensisijaisesti pyrkiä auttamaan toisia ihmisiä (hyvä luontosuhde säilyttäen). Koira voi elää "koiramaista" elämää, vaikka ihminen hänet hylkäisi, ihminen ei. Siksi ihmistä ei ensisijaisesti saa hylätä hädän hetkellä.
Ihan kiva selitys, mutta juttu nyt vaan on niin, että koira on meikäläiselle rakkaampi. Tunnen velvollisuudekseni pitää huolta omistani. Eipä se koirakaan voi kuolleena elää "koiramaista" elämää, mikä tuntuu minusta suuremmalta menetykseltä kuin jonkun vieraan lapsen toteutumaton potentiaali.
Te mammat ootte niin nopeita tuomitsemaan ihmisiä tallasen fiktiivisen tilanteen perusteella, joka ei tule varmastikkaan kenellekkään vastaan. Mutta en ihmettele, te mammat ootte mielensäpahoittamien ammattilaisia. Jos tällänen tilanne oikeesti tulisi vastaan, niin suurin osa teistä lapsenpelastajista olisitte oikeesti ekana pois palavasta rakennuksesta, ette te mitään toisia lapsia kaapi mukaanne.
Tollot...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis ihan oikeasti te, jotka pelastaisitte koiranne! Mitä toivoisitte, että minä tekisin jos minun pitäisi valita koirani ja jonkun teille läheisen ihmisen väliltä? Olisitteko vielä sitä mieltä, että hyvä jos valitsen koirani hengen teidän läheisenne hengen ylitse? En jaksa uskoa, että kukaan teistä ymmärtäisi jos valitsisin koiran pelastaa! Ihmishenki menee eläimen edelle aina!
No tietenkin TOIVOISIN, että pelastaisit minulle läheisen henkilön, niinhän JOKAINEN ihminen TOIVOISI käyvän, koska kaikki me ollaan sen verran itsekkäitä. :D
Mutta en voisi kyllä mitenkään vaatia sinulta, että toimisit toiveideni mukaisesti, ainakaan kun vaakakupin toisella puolella on itsellesi tärkeämpi olento kuin tämä minulle tärkeä olento.
Rationaalisena ja empaattisena henkilönä ymmärtäisin kuitenkin ratkaisusi täysin, koska kokemuksesta tiedän, että koira voi olla sinulle aivan samalla tavalla elämän henkireikä siinä, missä minulle lapseni.
Niin ja pelastaisin tässä tapauksessa tietenkin oman koirani ennen vierasta lasta.
M29
Olet olemassa ja hengissä vain ja ainoastaan toisten ihmisten vuoksi. Silti TIETENKIN pelastaisit koiran?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on muutama luuseri, jotka käyvät henkilöön kiinni ja se kertoo vain siitä, että ovat argumenteissä jääneet alakynteen. Eivät mitenkään pysty perustelemaan, miksi lapsen elämä pitäisi arvottaa koiran elämää korkeammalle. Koirani on perheenjäseneni siinä, kuin teillä lapsenne. Minäkään en vaadi pelastamaan koiraani lapsenne kustannuksella.
Yhtä tärkeä se on kuitenkin minulle, kuin teille lapsenne.
Lapsen ja toisten ihmisten elämä tulee arvottaa korkeammalle kuin eläimen elämä sen takia, että ihminen on syntyjään laumaeläin, jonka ensisijaisia jäseniä toiset ihmiset ovat. Perhe on yksi yksikkö lauman sisällä, ei "koko lauma". Ihmislapsi syntyy tähän maailmaan suuntautuen aktiivisesti toisia ihmisiä kohti. Hänen kehityksensä on täysin riippuvaista toisten ihmisten hoivasta ja kommunikoinnista heidän kanssaan. Jäädäkseen eloon ihmislapsen on kommunikoitava ihmisten kanssa ja hyväksyttävä heidän tarjoamansa hoiva (kuten ruoka). Ihmislapset tulee luottaa ja hyväksyä myös muiden aikuisten kuin omien vanhempien antama hoiva. Aikuinen ihminen, joka on valmis kieltämään tämän hoivan ja suojeluksen lajitoverin lapselta, on ehdottomasti kieroon kasvanut. Se ei ole ihmiselle lajityypillinen tapa toimia ja ajatella. Ihmisten kyky suojella toisiaan, myös muita kuin omia lapsia, on mahdollistanut ihmislajin eloonjäämiseen.
Mitä väliä sillä valinnalla on lapselle tai lapsen kehitykselle, jos se lapsi kuolee?
Sitä väliä, että silloin hänellä ei ole ollut mahdollista kasvaa täyteen potentiaaliinsa. Tietenkään kuollut ei sitä itse tiedosta. Silti tämän ainutkertaisen yksilön poistuminen ennen aikojaan on inhimillinen tragedia. Ihminen voi saada suojelua ja varjelua riittävässä määrin ainoastaan toisilta ihmisiltä, ei koirilta tai muilta elollisilta. Siksi ihmisen velvollisuus on ensisijaisesti pyrkiä auttamaan toisia ihmisiä (hyvä luontosuhde säilyttäen). Koira voi elää "koiramaista" elämää, vaikka ihminen hänet hylkäisi, ihminen ei. Siksi ihmistä ei ensisijaisesti saa hylätä hädän hetkellä.
Ihan kiva selitys, mutta juttu nyt vaan on niin, että koira on meikäläiselle rakkaampi. Tunnen velvollisuudekseni pitää huolta omistani. Eipä se koirakaan voi kuolleena elää "koiramaista" elämää, mikä tuntuu minusta suuremmalta menetykseltä kuin jonkun vieraan lapsen toteutumaton potentiaali.
Koiratko sinua hengissä pitävät, kun olet noin katkera?
Nämä koiran pelastajat taitaa olla niitä samoja puupäitä, jotka kannattavat Trumpia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis ihan oikeasti te, jotka pelastaisitte koiranne! Mitä toivoisitte, että minä tekisin jos minun pitäisi valita koirani ja jonkun teille läheisen ihmisen väliltä? Olisitteko vielä sitä mieltä, että hyvä jos valitsen koirani hengen teidän läheisenne hengen ylitse? En jaksa uskoa, että kukaan teistä ymmärtäisi jos valitsisin koiran pelastaa! Ihmishenki menee eläimen edelle aina!
No tietenkin TOIVOISIN, että pelastaisit minulle läheisen henkilön, niinhän JOKAINEN ihminen TOIVOISI käyvän, koska kaikki me ollaan sen verran itsekkäitä. :D
Mutta en voisi kyllä mitenkään vaatia sinulta, että toimisit toiveideni mukaisesti, ainakaan kun vaakakupin toisella puolella on itsellesi tärkeämpi olento kuin tämä minulle tärkeä olento.
Rationaalisena ja empaattisena henkilönä ymmärtäisin kuitenkin ratkaisusi täysin, koska kokemuksesta tiedän, että koira voi olla sinulle aivan samalla tavalla elämän henkireikä siinä, missä minulle lapseni.
Niin ja pelastaisin tässä tapauksessa tietenkin oman koirani ennen vierasta lasta.
M29
Tiedätkö, en hetkeäkään usko, että ymmärtäisit valintani tosipaikan tullen, jos olen juuri jättänyt rakastamasi ihmisen liekkeihin pelastaakseni KOIRAN, joka eläisi ehkä pari vuotta! Itsekkäitä ihmisiä te todellakin olette. Haluatte, että teidän läheisenne pelastetaan koiran edeltä, mutta kun asia onkin toisinpäin niin oma napa on vain mielessä! Hyi helvetti mitä sakkia tällä surkealla pallolla kans tallaa... Ei sillä. Usko ihmisiin onkin mennyt jo kauan sitten.
Nimenomaan. Kun saa tarpeeksi paskaa niskaan muilta ihmisiltä, sen oivaltaa melkein väkisinkin, että kannattaa vastedes pitää huolta vain itsestään ja omistaan. Loppujenlopuksi elämä on niin lyhyt, ettei omaa hyvinvointia kannata uhrata ylevien moraaliperiaatteiden vuoksi, joita harva muukaan enää noudattaa.
Olet ihan oikeassa. Ihmisten väliset suhteet ovat vaikeita. Ne vaativat joustamista molemmilta osapuolilta. Välillä pitää tehdä oikein, vaikka toinen tekisi väärin. Parhaimmillaan nuo suhteet ovat sitten huikean palkitsevia, niistä saa todellista toveruutta kosmiseen yksinäisyyteen.
Koirat ovat toisenlaisia. Niitä voi kohdella kuinka rumasti tahansa, ja ne ovat uskollisia. Eivät omasta valinnastaan, vaan geeniensä pakottamina. Siksi moni, joka ei kykene ihmissuhteeseen, valitsee koirasuhteen.
Montako sivua meinasitte vielä suu vaahdossa tapella tästä täysin fantasiaan verrattavadta skenaariosta ja vetää yleistyksiä "kertoo koiraihmisistä/lapsellisista/jne. paljon nämä vastaukset" "koiraihmiset on sekopäitä" yms.? Jos kierroksia haluaa vetää, niin katsokaa dokkareita Syyrian sodasta, miten lapsia pommitetaan hallituksen toimesta siellä joka päivä hengiltä. Nämä sentään tapahtuu ihan oikeasti ja näistä asioista pitääkin vetää kierroksia, ei jostain helvetin keksitystä tilanteesta! Missä teidät aivot on hyvät ihmiset?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on muutama luuseri, jotka käyvät henkilöön kiinni ja se kertoo vain siitä, että ovat argumenteissä jääneet alakynteen. Eivät mitenkään pysty perustelemaan, miksi lapsen elämä pitäisi arvottaa koiran elämää korkeammalle. Koirani on perheenjäseneni siinä, kuin teillä lapsenne. Minäkään en vaadi pelastamaan koiraani lapsenne kustannuksella.
Yhtä tärkeä se on kuitenkin minulle, kuin teille lapsenne.
Lapsen ja toisten ihmisten elämä tulee arvottaa korkeammalle kuin eläimen elämä sen takia, että ihminen on syntyjään laumaeläin, jonka ensisijaisia jäseniä toiset ihmiset ovat. Perhe on yksi yksikkö lauman sisällä, ei "koko lauma". Ihmislapsi syntyy tähän maailmaan suuntautuen aktiivisesti toisia ihmisiä kohti. Hänen kehityksensä on täysin riippuvaista toisten ihmisten hoivasta ja kommunikoinnista heidän kanssaan. Jäädäkseen eloon ihmislapsen on kommunikoitava ihmisten kanssa ja hyväksyttävä heidän tarjoamansa hoiva (kuten ruoka). Ihmislapset tulee luottaa ja hyväksyä myös muiden aikuisten kuin omien vanhempien antama hoiva. Aikuinen ihminen, joka on valmis kieltämään tämän hoivan ja suojeluksen lajitoverin lapselta, on ehdottomasti kieroon kasvanut. Se ei ole ihmiselle lajityypillinen tapa toimia ja ajatella. Ihmisten kyky suojella toisiaan, myös muita kuin omia lapsia, on mahdollistanut ihmislajin eloonjäämiseen.
Jokainen sana pätee siihen koiraankin. Ehkäpä koiran elämä on lapsen elämää arvokkaampi?
Kyllä koirasta kasvaa koira ihan ilman ihmistäkin, mutta ihmisestä ei.
Sinä, sinä ja sinä. Tämä ketju vie oikeasti uskoani ihmisyyteen. Hyi helvetti sentään. Oikeasti pystyisit sitä karvaturria tien varteen paskattaessasi katsomaan silmiin vanhempia, joiden lapsi ei sinun valintasi takia koskaan päässyt edes kouluun? Entä kun se Rekku heittäisi viiden vuoden päästä veivinsä ja olisi joka tapauksessa poissa? Pälkähtäisikö pieneen mieleesi, että se sinun tulipaloon jättämäsi lapsi voisi elää vielä 90 vuotta? Ei vaan ymmärrä, ei mitenkään päin ymmärrä. Jos joku jättäisi minun lapseni koiran takia pelastamatta, niin tunteeni kyseistä läjää kohtaan olisivat maailman painokelvottominta tekstiä hamaan loppuun saakka.