Kumman pelastaisit palavasta talosta?

oishan se varmaan kova paikka, mutta valitsisit lapsen tietenkin. kyseessä on kuitenkin ihminen, jonka kuolema koskettaisi niin monia ihmisiä, koiran kuollessa vain minä surisin (näin karrikoidusti)

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsi olisi koiraperheestä, pelastaisin koiran.

Kiitos.

En pidä eläimiä sen vähempiarvoisina kuin ihmisiäkään, mutta lapsi on aina lapsi ja todellakin pelastaisin sen lapsen oli se sitten oma tai vieras. Olen varma että se kyseinen koirakin pelastaisi mielummin sen vieraan lapsen kuin itsensä. Koirat ovat ihania! <3

Turhaa jeesustelua täällä taas... Kumman pelastat mielummin sulle rakkaan vai jonkun joka on sulle täysin tuntemattomalle rakas? Tottakai omat pelastetaan ensin!

Vierailija kirjoitti:

Jokunennn(eikirjautunut) kirjoitti:

"Et tunnu ymmärtävän kultaista sääntöä; tee toisille niinkuin toivoisit itsellesi tehtävän.

Toivon että joku vieras pelastaa lapseni eikä koiraansa. Siksi minun tulee olla valmis pelastamaan jonkun lapsi eikä koiraani.

Toivon että joku olisi pelastanut minut jos olisin ollut lapsena tulipalossa, eikä koiraansa. Siksikin minun tulee olla valmis pelastamaan joku lapsi eikä koiraani."

Eli vaikka tilanne olisi oma lapsi vs. vieras lapsi, pitäisi tuon mukaan vieras lapsi pelastaa ensin, koska teen siinä niin kuin toivoisin jonkun tekevän minulle? TÄlä myöskään unohda, että moni koira on pelastanut ihmisiä tulipaloista ja muista vaaroista.

oma lapsi vs vieras lapsi tapauksissa on selvää että jokainen pyrkii pelastamaan oman lapsensa ensin. Minä yrittäisin pelastaa oman lapseni ensin ja ymmärrän jos joku toinen tekisi samoin.

Ja ei, koira ei ole lapsi, koira on koira.

Lapsi ei ole koira! Mutta yhtä arvokas.

Vierailija kirjoitti:

Vain toisen ehtisit pelastaa, toinen kuolisi varmasti.

Haista paska! Toisaalta, koira ihmisetkin on melkoisia typeryksiä. Typerimmät saattaisivat palastaa jopa koiran lapsen sijasta.

Koira pystyy itse juoksemaan palavasta talosta pois...pieni lapsi siihen ei välttämättä kykene. Tottakai pelastaisin sen lapsen.

Vierailija kirjoitti:

Turhaa jeesustelua täällä taas... Kumman pelastat mielummin sulle rakkaan vai jonkun joka on sulle täysin tuntemattomalle rakas? Tottakai omat pelastetaan ensin!

Ihmiset pelastetaan ensin. Sitten eläimet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokunennn(eikirjautunut) kirjoitti:

"Et tunnu ymmärtävän kultaista sääntöä; tee toisille niinkuin toivoisit itsellesi tehtävän.

Toivon että joku vieras pelastaa lapseni eikä koiraansa. Siksi minun tulee olla valmis pelastamaan jonkun lapsi eikä koiraani.

Toivon että joku olisi pelastanut minut jos olisin ollut lapsena tulipalossa, eikä koiraansa. Siksikin minun tulee olla valmis pelastamaan joku lapsi eikä koiraani."

Eli vaikka tilanne olisi oma lapsi vs. vieras lapsi, pitäisi tuon mukaan vieras lapsi pelastaa ensin, koska teen siinä niin kuin toivoisin jonkun tekevän minulle? TÄlä myöskään unohda, että moni koira on pelastanut ihmisiä tulipaloista ja muista vaaroista.

oma lapsi vs vieras lapsi tapauksissa on selvää että jokainen pyrkii pelastamaan oman lapsensa ensin. Minä yrittäisin pelastaa oman lapseni ensin ja ymmärrän jos joku toinen tekisi samoin.

Ja ei, koira ei ole lapsi, koira on koira.

Lapsi ei ole koira! Mutta yhtä arvokas.

Ei todellakaan. Lapsi on ihminen ja ihminen on arvokkaampi kuin mikään eläin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko se jollekulle liikaa, että mulle mun koira on yhtä tärkeä, kuin naapurille omat lapsensa?

Sitäkö te ette kestä, vaan pitäisi ensin pelastaa TEIDÄN lapsenne?

Kyllä, ensin pitää pelastaa lapset. Sitten vasta koirat.

Koiran pelastaminen lapsen hengen kustannuksella on SAIRASTA.

On sairasta arvottaa itsensä muun elämän yläpuolelle. Sen takia maailma paskaantuukin. TODELLA itsekästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokunennn(eikirjautunut) kirjoitti:

"Et tunnu ymmärtävän kultaista sääntöä; tee toisille niinkuin toivoisit itsellesi tehtävän.

Toivon että joku vieras pelastaa lapseni eikä koiraansa. Siksi minun tulee olla valmis pelastamaan jonkun lapsi eikä koiraani.

Toivon että joku olisi pelastanut minut jos olisin ollut lapsena tulipalossa, eikä koiraansa. Siksikin minun tulee olla valmis pelastamaan joku lapsi eikä koiraani."

Eli vaikka tilanne olisi oma lapsi vs. vieras lapsi, pitäisi tuon mukaan vieras lapsi pelastaa ensin, koska teen siinä niin kuin toivoisin jonkun tekevän minulle? TÄlä myöskään unohda, että moni koira on pelastanut ihmisiä tulipaloista ja muista vaaroista.

oma lapsi vs vieras lapsi tapauksissa on selvää että jokainen pyrkii pelastamaan oman lapsensa ensin. Minä yrittäisin pelastaa oman lapseni ensin ja ymmärrän jos joku toinen tekisi samoin.

Ja ei, koira ei ole lapsi, koira on koira.

Lapsi ei ole koira! Mutta yhtä arvokas.

Ei todellakaan. Lapsi on ihminen ja ihminen on arvokkaampi kuin mikään eläin.

Ihminenkin on eläin. Eikä todellakaan millään tavalla arvokkaampi kuin mikään muukaan eläin. Idiootti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan yhtä kylmästi pelastaisin oman koirani, kuin te olette jättäneet Afrikan lapset nälkäkuolemaan. Ainoastaan erona teihin pystyn rehellisesti kertomaan itsekkäät motiivini.

Me kaikki jotka maksamme veroja autamme myös Afrikan lapsi kehitysavun kautta. Moni tekee myös muita lahjoituksia.

Mene töihin.

Niin olen tehnyt minäkin lahjoituksia. Se apu on mennyt koulunkäyntiin, eikä kenenkään hengen pelastamiseen. Vastauksesi on pelkurimainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko se jollekulle liikaa, että mulle mun koira on yhtä tärkeä, kuin naapurille omat lapsensa?

Sitäkö te ette kestä, vaan pitäisi ensin pelastaa TEIDÄN lapsenne?

Kyllä, ensin pitää pelastaa lapset. Sitten vasta koirat.

Koiran pelastaminen lapsen hengen kustannuksella on SAIRASTA.

On sairasta arvottaa itsensä muun elämän yläpuolelle. Sen takia maailma paskaantuukin. TODELLA itsekästä.

Maailman paskaantuminen ja ihmisarvon asettaminen eläimia tärkeämmäksi ovat kaksi täysin eri asiaa.

Se että pitää kuvatussa tilanteessasa lapsen pelastamista luonnollisesti tärkeämpänä kuin koiran ei tarkoita ettäkö ehdoin tahdoin pitäisi luontoa saastuttaa.

Täällä on muutama luuseri, jotka käyvät henkilöön kiinni ja se kertoo vain siitä, että ovat argumenteissä jääneet alakynteen. Eivät mitenkään pysty perustelemaan, miksi lapsen elämä pitäisi arvottaa koiran elämää korkeammalle. Koirani on perheenjäseneni siinä, kuin teillä lapsenne. Minäkään en vaadi pelastamaan koiraani lapsenne kustannuksella.

Yhtä tärkeä se on kuitenkin minulle, kuin teille lapsenne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Tuolle suruun moraalisena päätöksentekokriteerinä tarttuneelle vielä: Entä jos sattuisit varmuudella tietämään, että lapsen vanhemmat aktiivisesti toivovat lapsensa kuolemaa ja olisivat onnesta ymmyrkäisinä, jos lapsi menehtyisi? (Oletamme myös, että lapsella ei ole muita läheisiä, jotka voisivat häntä jäädä suremaan. )Onko tässäkin tilanteessa siis väärin pelastaa lapsi ja oikein pelastaa se koira, jonka kuolema tulee varmuudella aiheuttamaan surua?

Pelastaisin lapsen jotta tämä voidaan huostaanottaa noin sairailta vanhemmilta.

t. ohis

Niin, mutta tämä moraalisen ajattelun esitaistelija, jolle kysymyksen esitin, sanoi jostakin syystä, että ainoa oikea päätöksentekokriteeri on se, kuinka voimakasta surua omaiset ja muut henkiin jääneet ihmiset kuoleman johdosta kokevat.

On hauska murskata tällaisia omahyväisiä moraalisia näkemyksiä parilla virkkeellä. Filosofa ei ole niin helppoa kuin useimmat olettavat.

Paitsi että vaikka rakentaisit minkälaisen skenaarion jossa lapsi on orpo, tai sen koko suku vihaa sitä, niin kuitenkin ihmisten kollektiivi surisi uutista kuolleesta lapsesta enemmän kuin kuolleesta koirasta. Ainakin oletan näin. Surua se ventovieraan uutisenlukijankin suru on. Mutta surun määrää on hankala kvantifioida joten se pelkkäänä kriteerinä on aika höpsö.

Pidän kultaista sääntöä hyvänä ohjenuorana tällaisiin moraaliähkyihin. Haluaisinko että joku vieras pelastaisi mieluummin lapseni kuin koiransa. Tai haluaisinki että joku olisi pelastanut mieluummin minut kun olin lapsi vai koirani. Sen perusteella mitä haluan on minun vastavuoroisesti oltava valmis toimimaan pelastajana.

t. ohis

Ajattelussasi on jo pohjaoletuksena, että ihminen on arvokkaampi (kysyt itseltäsi, miltä IHMISESTÄ tuntuisi, tämän ollen sinulle niin itsestään selvää, että koira unohtuu kokonaan), joten olet oikeastaan tehnyt päätöksen jo ennen kuin saat vastauksen kysymykseen.

Totta, pohjaoletus on että pidän lapseni henkeä arvokkaampana kuin vieraan koiran henkeä, sekä myös omaa henkeäni arvokkaampana kuin vieraan koiran henkeä.

Pitääkö tätä alkaa jotenkin perustella? Ja onko jollain eriävä mielipide?

En moittinut pohjaoletustasi, vaan sitä että väitit perustelusi pelastuspäätökseen olevan muualla kuin se oikeasti oli. Jos pidät ihmistä arvokkaampana, toki pelastat sen, ei tuolla "miten toivoisin minulle tehtävän?" -kysymyksellä ole siinä vaiheessa mitään tarkoitusta.

Et tunnu ymmärtävän kultaista sääntöä; tee toisille niinkuin toivoisit itsellesi tehtävän.

Toivon että joku vieras pelastaa lapseni eikä koiraansa. Siksi minun tulee olla valmis pelastamaan jonkun lapsi eikä koiraani.

Toivon että joku olisi pelastanut minut jos olisin ollut lapsena tulipalossa, eikä koiraansa. Siksikin minun tulee olla valmis pelastamaan joku lapsi eikä koiraani.

Mitä sitten? Niinhän se koirakin toivoo, että se pelastetaan, vai luuletko että se haluaa jäädä liekkeihin.

Tee koirallesi, kuten haluat itsellesikin tehtävän.

Koska en ole koira vaan ihminen tulkitsen sääntöä ihmisnäkökulmasta, en koiran.  Koska toivon että lapseni pelastetaan mieluummin kuin jonkun koira tai että minut pelastetaan mieluummin kuin koira pelastan myös jonkun toisen lapsen koirani sijaan jos olisi pakko valita.

Sinä näin. Minä toisin. Minulla on koira ja se on minulle tärkeämpi, kuin kenenkään muun lapsi. Jos minulla olisi lapsia, eikä koiraa, niin voisin ajatella toisin. Nyt en ajattele toisin.

No nyt alkaa hiljalleen valjeta syy sille, miksi kohtaan päivittäin käytöshäiriöisiä lapsia päiväkodissa! Kun n. puolet tämän palstan vastaajista pitää koiran elämää yhtä arvokkaana kuin ihmisen, ei tarvitse kauheasti ihmetelle, miksi laiminlyötyjä lapsia on olemassa. Miten vieraan lajin edustajan henki voi mennä ihmislapsen hengen edelle? Kyllä ihminen on aina enemmän "oma" kuin vaikka koira tai huonekasvi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Tuolle suruun moraalisena päätöksentekokriteerinä tarttuneelle vielä: Entä jos sattuisit varmuudella tietämään, että lapsen vanhemmat aktiivisesti toivovat lapsensa kuolemaa ja olisivat onnesta ymmyrkäisinä, jos lapsi menehtyisi? (Oletamme myös, että lapsella ei ole muita läheisiä, jotka voisivat häntä jäädä suremaan. )Onko tässäkin tilanteessa siis väärin pelastaa lapsi ja oikein pelastaa se koira, jonka kuolema tulee varmuudella aiheuttamaan surua?

Pelastaisin lapsen jotta tämä voidaan huostaanottaa noin sairailta vanhemmilta.

t. ohis

Niin, mutta tämä moraalisen ajattelun esitaistelija, jolle kysymyksen esitin, sanoi jostakin syystä, että ainoa oikea päätöksentekokriteeri on se, kuinka voimakasta surua omaiset ja muut henkiin jääneet ihmiset kuoleman johdosta kokevat.

On hauska murskata tällaisia omahyväisiä moraalisia näkemyksiä parilla virkkeellä. Filosofa ei ole niin helppoa kuin useimmat olettavat.

Paitsi että vaikka rakentaisit minkälaisen skenaarion jossa lapsi on orpo, tai sen koko suku vihaa sitä, niin kuitenkin ihmisten kollektiivi surisi uutista kuolleesta lapsesta enemmän kuin kuolleesta koirasta. Ainakin oletan näin. Surua se ventovieraan uutisenlukijankin suru on. Mutta surun määrää on hankala kvantifioida joten se pelkkäänä kriteerinä on aika höpsö.

Pidän kultaista sääntöä hyvänä ohjenuorana tällaisiin moraaliähkyihin. Haluaisinko että joku vieras pelastaisi mieluummin lapseni kuin koiransa. Tai haluaisinki että joku olisi pelastanut mieluummin minut kun olin lapsi vai koirani. Sen perusteella mitä haluan on minun vastavuoroisesti oltava valmis toimimaan pelastajana.

t. ohis

Ajattelussasi on jo pohjaoletuksena, että ihminen on arvokkaampi (kysyt itseltäsi, miltä IHMISESTÄ tuntuisi, tämän ollen sinulle niin itsestään selvää, että koira unohtuu kokonaan), joten olet oikeastaan tehnyt päätöksen jo ennen kuin saat vastauksen kysymykseen.

Totta, pohjaoletus on että pidän lapseni henkeä arvokkaampana kuin vieraan koiran henkeä, sekä myös omaa henkeäni arvokkaampana kuin vieraan koiran henkeä.

Pitääkö tätä alkaa jotenkin perustella? Ja onko jollain eriävä mielipide?

En moittinut pohjaoletustasi, vaan sitä että väitit perustelusi pelastuspäätökseen olevan muualla kuin se oikeasti oli. Jos pidät ihmistä arvokkaampana, toki pelastat sen, ei tuolla "miten toivoisin minulle tehtävän?" -kysymyksellä ole siinä vaiheessa mitään tarkoitusta.

Et tunnu ymmärtävän kultaista sääntöä; tee toisille niinkuin toivoisit itsellesi tehtävän.

Toivon että joku vieras pelastaa lapseni eikä koiraansa. Siksi minun tulee olla valmis pelastamaan jonkun lapsi eikä koiraani.

Toivon että joku olisi pelastanut minut jos olisin ollut lapsena tulipalossa, eikä koiraansa. Siksikin minun tulee olla valmis pelastamaan joku lapsi eikä koiraani.

Mitä sitten? Niinhän se koirakin toivoo, että se pelastetaan, vai luuletko että se haluaa jäädä liekkeihin.

Tee koirallesi, kuten haluat itsellesikin tehtävän.

Koska en ole koira vaan ihminen tulkitsen sääntöä ihmisnäkökulmasta, en koiran.  Koska toivon että lapseni pelastetaan mieluummin kuin jonkun koira tai että minut pelastetaan mieluummin kuin koira pelastan myös jonkun toisen lapsen koirani sijaan jos olisi pakko valita.

Sinä näin. Minä toisin. Minulla on koira ja se on minulle tärkeämpi, kuin kenenkään muun lapsi. Jos minulla olisi lapsia, eikä koiraa, niin voisin ajatella toisin. Nyt en ajattele toisin.[/

Mitä jos sinulla olisi lapsi ja koira? Kumman sitten pelastaisit? Sen koirasiko?

Vierailija kirjoitti:

Sinä näin. Minä toisin. Minulla on koira ja se on minulle tärkeämpi, kuin kenenkään muun lapsi. Jos minulla olisi lapsia, eikä koiraa, niin voisin ajatella toisin. Nyt en ajattele toisin.

Olet todella julma ihminen lähimmäisiäsi kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei helvetti taas näitä. Säännöllisesti esiin pulpahtava täysin epärealistinen skenaario, josta sitten riidellään oikeasti ihan suu vaahdossa.

Ensinnäkin on aivan helvetin epätodennäköistä, että jonkun ventovieraan lapsi sattuisi olemaan jostain syystä tullut meille (olisiko lasun paikka jo siinä että päästetään lapsi kulkemaan minne sattuu), ja on vielä epätodennäköisempää, että juuri sen pienen hetken aikana kun tämä lapsi olisi meillä, syttyisi niin nopea ja räjähdysmäinen tulipalo, että en ehtisi pelastaa juuri mitään.

Vieläkin epätodennäköisempää on, että voisin pelastaa vain joko ilmeisesti ihan vieressäni seisoneen lapsen tai pienen 6-kiloisen koirani (kuinka paljon tämä lapsi oikein painaa jos samaan kyytiin ei mahdu koira?). Etenkin kun koirani tulee kun kutsuu, joten se voisi vaikka seurata minua ulos kun kannan poikkeuksellisen suuren kolmevuotiaan (joka ei kai osaisi yhtäkkiä enää kävellä, vaikka oli hetkeä aiemmin lampsinut sisään kutsumatta) pihalle.

Lasu on siinä vaiheessa myöhäistä, kun olen pelastanut koirani.

Vierailija kirjoitti:

Aika järkyttävät prosentit kun noinkin monella oman koiran henki menee vieraan ihmisen hengen edelle.

Samaa mieltä, toisaalta palstan henki on sellainen ettei tuo tulos nyt niin paljoa hetkauta. En usko että todellisuudessa noin moni jättäisi lapsen liekkeihin. Enkä usko että läheskään kaikki vastaajat ovat älyllisen rehellisiä, kunhan vaan katkeruuksissaan vastailevat mitä sattuu.

Mulla on itselläni kaksi kissaa jotka ovat mulle todella rakkaita, myönnän jopa olevani vähän sellainen "crazy cat lady" :D Mut en mä kyllä ikinä laittaisi eläimen henkeä lapsen hengen edelle. 

Nää ihmiset jotka todella laittaisivat lemmikkinsä hengen lapsen edelle, voisivat miettiä samaa itsensä kohdalle. Olisko ollut ihan ok, jos sinä lapsena olisit ollut tulipalossa jumissa ja ainoa aikuinen joka sut olisi voinut pelastaa, oliskin tieten tahtoen käyttänyt kaiken energiansa koiransa pelastamiseen.