Miksi naisille on niin ylivoimaista tehdä selkeitä aloitteita?

Kun juttelin näistä mieheni kanssa, niin se sanoi ajattelevansa aloitteellisista naisista, että ovat aloitteellisia vähän kaikkien kanssa. Siksi hän ei olisi kiinnostunut minusta, jos olisin tehnyt selkeän aloitteen. Ei osannut sen kummemmin selittää mistä nuo mielikuvat oikein on syntyneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisten välisen kommunikoinnin digitalisoituminen on aiheuttanut sen, että monille tuottaa vaikeuksia kommunikoida livenä. Ilmeitä, eleitä ja äänenpainoja ei osata tulkita oikein tai ei osata itse viestittää omia tunnetiloja toiseen ilmeillä, eleillä ja äänenpainoilla. Kun digi-ihmisellä on vain kaksi ilmettä: ilmeettömyys ja selfiemuikistelu/irvistely, niin sanallisen kommunikoinnin aloittaminen on vaikeaa. 

Olin hiljattain koirien käyttäytymistä koskevalla kurssilla. Jos koiran opettaa pois lajilleen tyypillisistä viestintäkeinoista, koira ei todennäköisesti tule toimeen muiden koirien kanssa eivätkä muut koirat tällaisen "ilmeettömän ja elettömän" koiran kanssa. Tällainen koira saattaa lähestyä toista koiraa aivan rauhallisesti, mutta äkkiarvaamatta syöksyä aggressiivisena kimppuun. Koira on opetettu olemaan ilmaisematta toista koiraa kohtaan tuntemiaan tunteita sekä olemaan varoittamatta toista koiraa turhan tuttavallisesta lähestymisestä. Ihmisten käytös ei loppujen lopuksi poikkea tästä. Lähestytään toista ihmistä, mutta toinen ei osaa ilmaista "älä tule, en ole kiinnostunut" tai toinen ei tunnista näitä sanattomia viestejä vaan jatkaa lähestymistä. Sitten toinen töykeästi sanallisesti ilmaisee: "häivy" tai jotain vastaavaa. 

Digi-ihmisille on myös tyypillistä, että mahdollista kumppania etsitään tinderistä tai deittipalstoilta. Kun näin tehdään, on selvää, mikä tarkoituksena on. Kun taas mennään baariin ja tavataan muita ihmisiä, niin baari ei olekaan mikään postimyyntikuvasto, josta voi tilata itselleen mieluisen miehen tai naisen. Digi-ihminen ei valitettavasti aina ymmärrä, mitä tarkoittaa aloitteen tekeminen. Aloitteen tekeminen ei nimittän livemaailmassa tarkoita, että teen pari temppua ja sen jälkeen lähdemme parittelemaan. Aloitteen tekeminen tarkoittaa, että molemminpuolisen ja molempien oikein ymmärtämän sanattoman viestinnän jälkeen siirrytään hetkeksi aikaa sanalliseen viestintään. Tämän sanallisen viestinnän tarkoituksena on selvittää, miten toisen kanssa juttu luistaa, onko mitään yhteistä jne. Joskus sanallisen viestinnän ainoa tarkoitus on vain jutella jonkun kanssa. Puhelinnumeron pyytäminen tai tarjoaminen tai treffipyyntö vaikka kahville joku päivä on merkki siitä, että juttukumppania kiinnostaa tavata toistekin.

Tuossa maailmanlopun ennustus-teoriassa olisi ehkä jotain järkeä, jos ihmiset eivät enää kommunikoisi lainkaan muuten kuin sähköisesti.

Kirjoitukseni ei koskenutkaan kaikkia ihmisiä vaan ainoastaan niitä ruudun takana viihtyviä, joilla ei ole hajuakaan, milloin toista ihmistä voi lähestyä, miten voi lähestyä ja mitkä on ne merkit, että olisi syytä perääntyä tai olisi ok jatkaa tutustumista. 

Vierailija kirjoitti:

Aloitteen tekevää naista eivät miehet arvosta, aloitteellista naista pidetään helppona ja oletetaan, että jos hän on minulle aloitteellinen, hän on sitä muillekin. Siksi nainen, joka ei halua satunnaista seksiä vaan oikean seurustelusuhteen, ei tee näkyvää aloitetta. Ja koska hänelle on tärkeää tietää, onko mies hänestä kiinnostunut. 

Ne naiset, joille yhdenyön jutut ovat ok, voivat toki tehdä aloitteita. Mutta veikkaanpa, että heitä on aika paljon vähemmän kuin suhdetta toivovia naisia.

Aivan näin. Hyvin kiteytit. Aloitteen tekevä nainen saa korkeintaa seksiä, ei suhdetta. Koettu on ja aina saa pettyä. n34

Willy Loman kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Willy Loman kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Willy Loman kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Willy Loman kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Willy Loman kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Klassinen tilanne: kaksi ihmistä, nainen ja mies, katselee ympärilleen; he huomaavat toisensa; kumpikin viestittää katseellaan, että toinen vaikuttaa kiinnostavalta; katseita saattaa korostaa hymy tai tervehdys nyökkäämällä, lasin kohottaminen "skoolaukseksi" tai jotain muuta, mistä on helppo päätellä, että positiivinen ensivaikutelma on luotu ja saa lähestyä.

Katselen kyllä baarissa ympärilleni, mutta mitään noin selkeää merkkiä kiinnostuksesta en ole koskaan saanut. Samapa se oikeastaan, koska olen baarissa aina jollain porukalla ja olisi loukkaus heitä kohtaan jos vaihtaisin kesken illan toiseen seuraan. Olin yksin baarissa seuraa etsimässä viimeeksi liki päivälleen 15 vuotta sitten. Yksinäinen ja nöyryyttävä kokemus.

No eihän ole loukkaus toisia kohtaan, jos vaihdat toiseen seuraan. Ainakaan, jos olet isommalla porukalla, eikä kukaan jää yksin. Ei kukaan loukkaannu, jos sinkku hakeutuu baarissa muidenkin seuraan.

Minun ikäisen sinkun ei sovi paljastaa tuttavilleen, että olisi halukas löytämään seuraa. Pitää teeskennellä olevansa tyytyväinen elämäänsä. Jos jotain yrittää, se pitää sitten tehdä jossain aivan vieraassa sosiaalisessa ympäristössä, mutta ainakaan minä en sellaiseen pääse joka vuosikaan.

Minä ajattelin täsmälleen noin ujona 2-kymppisenä naisena. Sitten lakkasin murehtimasta turhia ja aloin tehdä aloitteita. Ja katsoin myös ympärilleni ja kuuntelin miten ihmiset puhuvat. Totesin, että he etsivät parisuhdetta aivan avoimesti ja ovat jopa liiankin innokkaita auttamaan muitakin siinä, jos ilmaisee kiinnostuksensa deittailuun.

Näin jälkeenpäin tiedän keksineeni kaiken maailman tekosyitä deittailun esteeksi, koska en ollut valmis parisuhteeseen. Halusin sitä vain koska se kuuluu asiaan.

Viittasin omaan ikääni siksi, että näin reilusti yli nelikymppisenä odotukset ja vaatimukset ovat toisenlaisia kuin parikymppisenä. Tämänikäisenä ei työkavereista koostuvaa baariporukka voi jättää lähteäkseen jututtamaan jotain kiinostavaa naisia. Tosin ihan samalta minusta tuntui silloin parikymppisenäkin, että kiinnostustaan ei ole lupa ilmaista -- ainakaan kovin suoraan. Pohjalla oli käsitys, että naisesta kiinnostuminen on jotekin häpeällistä, etenkin jos siitä muutkin kuin kiinnostuksen kohde saa siitä tietää. Sellaista ei saa muutamassa vuosikymmenessä karistettua mielestään.

Kyllä muuten voi jättää sen baariporukan, eikä sitä kukaan paheksu millään tavalla. Sinulla on vain jämähtänyt ajattelutapa tuohon samaan mikä minulla oli 2-kymppisenä. Keksit loputtomasti tekosyitä miksi et voi tehdä jotain tiettyä asiaa. Ne syyt ovat aina muissa eikä niitä voi muuttaa, vaikka oikea syy on ihan vain se että itse ei uskalla. Minulle muuten opetettiin ihan samanlainen käsitys, että miehistä ei ole lupa kiinnostua ja se on salattava. Minulla sen karistamiseen ei mennyt muutamaa vuosikymmentä, eli kyllä se mahdollista on. Mutta ei se helposti tai kivuttomasti tosiaan käynyt.

Meillä on selvästi erilaiset sosiaaliset ympyrät. Siellä missä minä elän, kuuluu hyvän käytöksen alkeisiin, että pitää huomion oman seurueen jäsenissä, sillä heitähän baariin on lähdetty viihdyttämään. Eivät hekään häviä illan aikana muihin pöytiin. 

Kyllä minä myönnän uskalluksen puutteen -- uskalluksen rikkoa sääntöjä joihin olen lapsuudesta asti kasvanut, sekä uusia sääntöjä, jotka olen oppinut "parhaan pariutumisiän" ohitettuani. Koskaan vain ei tullut sellaista elämänvaihetta jossa olisin voinut uskoa, että toimintavapauksiani rajoittavat säännöt eivät enää ole voimassa. Tavalla, jota en itsekään ymmärrä, päädyin silti muutaman vuoden ajaksi avoliittoon ja sen kariutumisen jälkeenkin on ollut muutama lyhyempi suhde. Näistä on jo kauan ja iän myötä pariutumisen esteeksi on tullut uusia sääntöjä. Tälläkin palstalla saa lukea inhosta, jollaista minun ikäisteni miesten osoittama kiinnostus saa aikaan, vaikka en mitään parikymppisiä vikittelisikään. 

Testaahan huviksesi niitä sosiaalisia ympyröitäsi, jotka ilmeisesti ovat niin täysin erilaiset kuin minulla. Olen tosin liikkunut maaseudulla asuvien porukassa, isossa ja pienessä kaupungissa asuvien, duunarien ja korkeakoulutettujen, kaksi- kolme- ja muutamien nelikymppisetenkin kanssa, mutta mitäpä siitä. Mistäpä minä mitään tietäisin. Testaa silti huviksesi. Sano, että haluaisit jutella naapuripöydän kiinnostavan naisen kanssa, haittaako jos poistut hetkeksi. Katso, onko reaktio loukkaantunut. Vai hämmästynyt siitä että edes kysyit. Saatko rohkaisua vai ilkeilyä seurueeltasi. Vai olisiko peräti niin, että kukaan ei piittaa pätkääkään? Yllättyisit jos tietäisit, miten vähän ihmiset välittävät muiden tekemisistä loppujen lopuksi.

Ja kuule, sinun ikäisissäsi on todella, todella paljon miehiä jotka ymmärrettävistä syistä aiheuttavat naisissa inhoa. Heitä on ihan kaiken ikäisissä. Turhaan teet siitä ongelman itsellesi.

Reaktio olisi aluksi hämmästynyt, mutta minulle ilman muuta annettaisiin lupa poistua seurasta. Loukkaantuneisuus ilmaistaisiin vasta poistuttuani pöytään jääneiden kesken. Minulle asiasta oltaisiin nyreitä ehkä seuraavana päivänä ja kysyttäisiin ehkä myöhemmin jotenkin , että "No, löytyikös sieltä parempaa seuraa".

En kysynyt miten kävisi sinun mielestäsi, vaan kehotin kokeilemaan. Et ilmeisesti aio kokeilla. Omapa on elämäsi.

Muistutat paljon erästä 3-kymppistä miestä suomi24-palstalta, joka jankkasi vuosikausia siitä miten haluaisi mennä risteilylle, mutta keksi loputtomiin tekosyitä miksi hän ei voi. Päällimmäinen ongelma oli, mitä hänen kotiseutunsa asukkaat ajattelisivat hänestä jos hän menisi yksin. Hän ei ollut tavannut ketään noista ihmisistä kymmeneen vuoteen. Silti hän ei voinut tehdä elämässään mitään, kun "mitä ne kotiseudun ihmiset ajattelevat". Vuosien ajan palstalle kirjoittajat rohkaisivat, kannustivat, neuvoivat... Monet jopa tarjoutuivat lähtemään seuraksi risteilylle. Mikään ei auttanut.

Tuon esimerkin takia tiedän, että kaltaistesi kanssa ei kannata alkaa koko päivää jankkaamaan. Olet itse vastuussa elämästäsi. Se on juuri niin vaikeaa kuin itse haluat siitä tehdä. Ja olet näköjään päättänyt tehdä siitä hyvin vaikeaa. Ilmeisesti sitten pidät siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisten välisen kommunikoinnin digitalisoituminen on aiheuttanut sen, että monille tuottaa vaikeuksia kommunikoida livenä. Ilmeitä, eleitä ja äänenpainoja ei osata tulkita oikein tai ei osata itse viestittää omia tunnetiloja toiseen ilmeillä, eleillä ja äänenpainoilla. Kun digi-ihmisellä on vain kaksi ilmettä: ilmeettömyys ja selfiemuikistelu/irvistely, niin sanallisen kommunikoinnin aloittaminen on vaikeaa. 

Olin hiljattain koirien käyttäytymistä koskevalla kurssilla. Jos koiran opettaa pois lajilleen tyypillisistä viestintäkeinoista, koira ei todennäköisesti tule toimeen muiden koirien kanssa eivätkä muut koirat tällaisen "ilmeettömän ja elettömän" koiran kanssa. Tällainen koira saattaa lähestyä toista koiraa aivan rauhallisesti, mutta äkkiarvaamatta syöksyä aggressiivisena kimppuun. Koira on opetettu olemaan ilmaisematta toista koiraa kohtaan tuntemiaan tunteita sekä olemaan varoittamatta toista koiraa turhan tuttavallisesta lähestymisestä. Ihmisten käytös ei loppujen lopuksi poikkea tästä. Lähestytään toista ihmistä, mutta toinen ei osaa ilmaista "älä tule, en ole kiinnostunut" tai toinen ei tunnista näitä sanattomia viestejä vaan jatkaa lähestymistä. Sitten toinen töykeästi sanallisesti ilmaisee: "häivy" tai jotain vastaavaa. 

Digi-ihmisille on myös tyypillistä, että mahdollista kumppania etsitään tinderistä tai deittipalstoilta. Kun näin tehdään, on selvää, mikä tarkoituksena on. Kun taas mennään baariin ja tavataan muita ihmisiä, niin baari ei olekaan mikään postimyyntikuvasto, josta voi tilata itselleen mieluisen miehen tai naisen. Digi-ihminen ei valitettavasti aina ymmärrä, mitä tarkoittaa aloitteen tekeminen. Aloitteen tekeminen ei nimittän livemaailmassa tarkoita, että teen pari temppua ja sen jälkeen lähdemme parittelemaan. Aloitteen tekeminen tarkoittaa, että molemminpuolisen ja molempien oikein ymmärtämän sanattoman viestinnän jälkeen siirrytään hetkeksi aikaa sanalliseen viestintään. Tämän sanallisen viestinnän tarkoituksena on selvittää, miten toisen kanssa juttu luistaa, onko mitään yhteistä jne. Joskus sanallisen viestinnän ainoa tarkoitus on vain jutella jonkun kanssa. Puhelinnumeron pyytäminen tai tarjoaminen tai treffipyyntö vaikka kahville joku päivä on merkki siitä, että juttukumppania kiinnostaa tavata toistekin.

Tuossa maailmanlopun ennustus-teoriassa olisi ehkä jotain järkeä, jos ihmiset eivät enää kommunikoisi lainkaan muuten kuin sähköisesti.

Kirjoitukseni ei koskenutkaan kaikkia ihmisiä vaan ainoastaan niitä ruudun takana viihtyviä, joilla ei ole hajuakaan, milloin toista ihmistä voi lähestyä, miten voi lähestyä ja mitkä on ne merkit, että olisi syytä perääntyä tai olisi ok jatkaa tutustumista. 

Luin kyllä teksitisi. Olen nettideittaillut paljon ja silti pärjään "tosielämässä" ihan yhtä hyvin tai huonosti kuin sähköisessä kommunikoinnissa. Nettideittailu on teille tekniikkapelkoisille ihan ihme mörkö.

Vierailija kirjoitti:

Tällaista olen pohtinut. Osaako kukaan sanoa? En kaipaa nyt mitään satuja tyyliin "no kyllä niitä aloitteita tehdään kivoille miehille, mut ei sulle, lälläslää".

Koska naiset eivät ole riskinottajia. Naisten paras selviytymisstrategia sekä itselleen että lapsilleen, on ollut ulkoistaa riskit miehelle, ja tarjota miehelle jotain miehen haluamaa vastapalveluna tästä hyvästä. Vaikka kulttuuri ja yhteiskunta kehittyy ja muuttuu, ja sitäkautta ihmisten käytöskin muuttuu, ei ihmisten perusvietit muutu tippakaan, näin lyhyellä aikavälillä. 

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä sinulle on se riittävän selkeä aloite? Kun yleensä ihmisten välinen vuorovaikutus esim. baarissa sujuu niin, että jälkikäteen on vaikea sanoa, kumpi oikeastaan tekee aloitteen. Klassinen tilanne: kaksi ihmistä, nainen ja mies, katselee ympärilleen; he huomaavat toisensa; kumpikin viestittää katseellaan, että toinen vaikuttaa kiinnostavalta; katseita saattaa korostaa hymy tai tervehdys nyökkäämällä, lasin kohottaminen "skoolaukseksi" tai jotain muuta, mistä on helppo päätellä, että positiivinen ensivaikutelma on luotu ja saa lähestyä. Se kumpi ensin lähestyy riippuu täysin tilanteesta. Jos olen iskenyt silmäni johonkin mieheen ja saanut jo häneltä tuollaisen "lupa lähestyä" -signaalin, niin menen juttusille heti kun on sopiva tilaisuus. Ystävääni en kuitenkaan jätä lähteäkseni yhtäkkiä juttelemaan jollekin random-tyypille, vaan poikkean hänen luonaan ehkä vessareissulla tai hakiessani uuden oluen. Ja samoin olen huomannut miesten toimivan, he tulevat juttusille vasta kun on sopiva hetki.

Voiko tuon selkeämpää aloitetta baariympäristössä tehdä? Vai millaista aloitetta odotat?

Muualla on aika vähän kokemusta kummankaan puolisista aloitteista. Olen kahvilassa aloittanut rupattelun samassa jonossa seisovan miehen kanssa ja kysynyt saanko liittyä seuraan, ja muutenkin juttelen mielelläni muille ihmisille, mutta hetken aikaa pitää miettiä jos haluan yrittää löytää esimerkkejä baarin ulkopuolella tapahtuneista aloitteista.

Kerro nyt joka tapauksessa ensin, mikä sinulle on selkeä aloite. 

Pidän selkeänä aloitteena 100% verbaalista kommunikaatiota. Se ei jätä niin älyttömästi tulkinnanvaraa kuin non-verbaalinen kehonkieli. Ap

Mitä sen naisen pitää sitten sanoa, jotta tajuat että kyseessä on aloite? Ja mihin sen aloitteen pitäisi johtaa?

Aloite on omien aikomusten ilmaisemista ja alttiiksi asettumista. Aloitteen tekijä haluaa jotakin toiselta. Jos siihen ei sisälly mahdollisuus tulla torjutuksi, se ei ole aloite.

Aloitteita ei tehdä vain ensimmäistä kertaa tavattaessa vaan pitkin tutustumista. Aloitteita ovat esimerkiksi "Odotan kaveria, saanko istua tähän hetkeksi?", "Moi, mä olen Mika" (ojentaa käden), "Anna sun puhelinnumero, niin voin laittaa vaikka WhatsApp-viestiä", käden laittaminen toisen alaselälle, suutelemaan kumartuminen ja monet muut sanat ja eleet, jotka sopivat kulloisenkiin tilanteeseen. Niihin kaikkiin liittyy riskin ottaminen.

Mikset itse anna numeroasi vaan pyydät toiselta? Minusta tuo on epäkohteliasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällaista olen pohtinut. Osaako kukaan sanoa? En kaipaa nyt mitään satuja tyyliin "no kyllä niitä aloitteita tehdään kivoille miehille, mut ei sulle, lälläslää".

Koska naiset eivät ole riskinottajia. Naisten paras selviytymisstrategia sekä itselleen että lapsilleen, on ollut ulkoistaa riskit miehelle, ja tarjota miehelle jotain miehen haluamaa vastapalveluna tästä hyvästä. Vaikka kulttuuri ja yhteiskunta kehittyy ja muuttuu, ja sitäkautta ihmisten käytöskin muuttuu, ei ihmisten perusvietit muutu tippakaan, näin lyhyellä aikavälillä. 

Jos tuo pitäisi paikkansa, te miehet ette olisi täällä itkemässä naisten aloitekyvyttömyyttä, vaan hyväksyisitte Biologian teille määräämät riskit, karskin komeat kasvot tuskan irveeseen jähmettyneinä, kaiken sietäen ja kaiken kärsien.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällaista olen pohtinut. Osaako kukaan sanoa? En kaipaa nyt mitään satuja tyyliin "no kyllä niitä aloitteita tehdään kivoille miehille, mut ei sulle, lälläslää".

Koska naiset eivät ole riskinottajia. Naisten paras selviytymisstrategia sekä itselleen että lapsilleen, on ollut ulkoistaa riskit miehelle, ja tarjota miehelle jotain miehen haluamaa vastapalveluna tästä hyvästä. Vaikka kulttuuri ja yhteiskunta kehittyy ja muuttuu, ja sitäkautta ihmisten käytöskin muuttuu, ei ihmisten perusvietit muutu tippakaan, näin lyhyellä aikavälillä. 

Eli samalla tavalla mies, joka ei tee aloitetta, ei uskalla yleensäkään ottaa riskejä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisten välisen kommunikoinnin digitalisoituminen on aiheuttanut sen, että monille tuottaa vaikeuksia kommunikoida livenä. Ilmeitä, eleitä ja äänenpainoja ei osata tulkita oikein tai ei osata itse viestittää omia tunnetiloja toiseen ilmeillä, eleillä ja äänenpainoilla. Kun digi-ihmisellä on vain kaksi ilmettä: ilmeettömyys ja selfiemuikistelu/irvistely, niin sanallisen kommunikoinnin aloittaminen on vaikeaa. 

Olin hiljattain koirien käyttäytymistä koskevalla kurssilla. Jos koiran opettaa pois lajilleen tyypillisistä viestintäkeinoista, koira ei todennäköisesti tule toimeen muiden koirien kanssa eivätkä muut koirat tällaisen "ilmeettömän ja elettömän" koiran kanssa. Tällainen koira saattaa lähestyä toista koiraa aivan rauhallisesti, mutta äkkiarvaamatta syöksyä aggressiivisena kimppuun. Koira on opetettu olemaan ilmaisematta toista koiraa kohtaan tuntemiaan tunteita sekä olemaan varoittamatta toista koiraa turhan tuttavallisesta lähestymisestä. Ihmisten käytös ei loppujen lopuksi poikkea tästä. Lähestytään toista ihmistä, mutta toinen ei osaa ilmaista "älä tule, en ole kiinnostunut" tai toinen ei tunnista näitä sanattomia viestejä vaan jatkaa lähestymistä. Sitten toinen töykeästi sanallisesti ilmaisee: "häivy" tai jotain vastaavaa. 

Digi-ihmisille on myös tyypillistä, että mahdollista kumppania etsitään tinderistä tai deittipalstoilta. Kun näin tehdään, on selvää, mikä tarkoituksena on. Kun taas mennään baariin ja tavataan muita ihmisiä, niin baari ei olekaan mikään postimyyntikuvasto, josta voi tilata itselleen mieluisen miehen tai naisen. Digi-ihminen ei valitettavasti aina ymmärrä, mitä tarkoittaa aloitteen tekeminen. Aloitteen tekeminen ei nimittän livemaailmassa tarkoita, että teen pari temppua ja sen jälkeen lähdemme parittelemaan. Aloitteen tekeminen tarkoittaa, että molemminpuolisen ja molempien oikein ymmärtämän sanattoman viestinnän jälkeen siirrytään hetkeksi aikaa sanalliseen viestintään. Tämän sanallisen viestinnän tarkoituksena on selvittää, miten toisen kanssa juttu luistaa, onko mitään yhteistä jne. Joskus sanallisen viestinnän ainoa tarkoitus on vain jutella jonkun kanssa. Puhelinnumeron pyytäminen tai tarjoaminen tai treffipyyntö vaikka kahville joku päivä on merkki siitä, että juttukumppania kiinnostaa tavata toistekin.

Tuossa maailmanlopun ennustus-teoriassa olisi ehkä jotain järkeä, jos ihmiset eivät enää kommunikoisi lainkaan muuten kuin sähköisesti.

Kirjoitukseni ei koskenutkaan kaikkia ihmisiä vaan ainoastaan niitä ruudun takana viihtyviä, joilla ei ole hajuakaan, milloin toista ihmistä voi lähestyä, miten voi lähestyä ja mitkä on ne merkit, että olisi syytä perääntyä tai olisi ok jatkaa tutustumista. 

Luin kyllä teksitisi. Olen nettideittaillut paljon ja silti pärjään "tosielämässä" ihan yhtä hyvin tai huonosti kuin sähköisessä kommunikoinnissa. Nettideittailu on teille tekniikkapelkoisille ihan ihme mörkö.

It-alan ammattilaisena en ole tippaakaan tekniikkapelkoinen. Nettideittailussa on kuitenkin se selvä asia, että molemmat ovat etsimässä joko seksi- tai seurustelukumppania. Baareissa taas ihmiset käyvät monista muistakin syistä eikä toiselle juttelemaan meneminen tarkoita automaattisesti, että olisi tästä kiinnostunut seksi- tai parisuhdemielessä. Ja tottakai monet osaavat lähestyä toista ihmistä aivan yhtä sujuvasti netissä kuin livemaailmassakin. Heillä ei olekaan ongelmaa siinä, miten toista ihmistä lähestytään. Mun kirjoitukseni koski niitä ihmisiä, joilla ON ongelmia lähestyä toista ihmistä livenä ja jotka eivät osaa tulkita tai antaa itse niitä sanattomia viestejä, joilla joko peräännytään tai jatketaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällaista olen pohtinut. Osaako kukaan sanoa? En kaipaa nyt mitään satuja tyyliin "no kyllä niitä aloitteita tehdään kivoille miehille, mut ei sulle, lälläslää".

Koska naiset eivät ole riskinottajia. Naisten paras selviytymisstrategia sekä itselleen että lapsilleen, on ollut ulkoistaa riskit miehelle, ja tarjota miehelle jotain miehen haluamaa vastapalveluna tästä hyvästä. Vaikka kulttuuri ja yhteiskunta kehittyy ja muuttuu, ja sitäkautta ihmisten käytöskin muuttuu, ei ihmisten perusvietit muutu tippakaan, näin lyhyellä aikavälillä. 

Jos tuo pitäisi paikkansa, te miehet ette olisi täällä itkemässä naisten aloitekyvyttömyyttä, vaan hyväksyisitte Biologian teille määräämät riskit, karskin komeat kasvot tuskan irveeseen jähmettyneinä, kaiken sietäen ja kaiken kärsien.

Niinhän me tehdäänkin. Sen takia miesten itsemurhat ja alkoholiongelmat ovat vähintään kolmekertaisia naisiin verrattuna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällaista olen pohtinut. Osaako kukaan sanoa? En kaipaa nyt mitään satuja tyyliin "no kyllä niitä aloitteita tehdään kivoille miehille, mut ei sulle, lälläslää".

Koska naiset eivät ole riskinottajia. Naisten paras selviytymisstrategia sekä itselleen että lapsilleen, on ollut ulkoistaa riskit miehelle, ja tarjota miehelle jotain miehen haluamaa vastapalveluna tästä hyvästä. Vaikka kulttuuri ja yhteiskunta kehittyy ja muuttuu, ja sitäkautta ihmisten käytöskin muuttuu, ei ihmisten perusvietit muutu tippakaan, näin lyhyellä aikavälillä. 

Sillon luolakaudella mies on saattanut kopauttaa naistä päähän nuijalla, jos tullut erimielisyyksiä.

Willy Loman kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Willy Loman kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Willy Loman kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Klassinen tilanne: kaksi ihmistä, nainen ja mies, katselee ympärilleen; he huomaavat toisensa; kumpikin viestittää katseellaan, että toinen vaikuttaa kiinnostavalta; katseita saattaa korostaa hymy tai tervehdys nyökkäämällä, lasin kohottaminen "skoolaukseksi" tai jotain muuta, mistä on helppo päätellä, että positiivinen ensivaikutelma on luotu ja saa lähestyä.

Katselen kyllä baarissa ympärilleni, mutta mitään noin selkeää merkkiä kiinnostuksesta en ole koskaan saanut. Samapa se oikeastaan, koska olen baarissa aina jollain porukalla ja olisi loukkaus heitä kohtaan jos vaihtaisin kesken illan toiseen seuraan. Olin yksin baarissa seuraa etsimässä viimeeksi liki päivälleen 15 vuotta sitten. Yksinäinen ja nöyryyttävä kokemus.

No eihän ole loukkaus toisia kohtaan, jos vaihdat toiseen seuraan. Ainakaan, jos olet isommalla porukalla, eikä kukaan jää yksin. Ei kukaan loukkaannu, jos sinkku hakeutuu baarissa muidenkin seuraan.

Minun ikäisen sinkun ei sovi paljastaa tuttavilleen, että olisi halukas löytämään seuraa. Pitää teeskennellä olevansa tyytyväinen elämäänsä. Jos jotain yrittää, se pitää sitten tehdä jossain aivan vieraassa sosiaalisessa ympäristössä, mutta ainakaan minä en sellaiseen pääse joka vuosikaan.

Minä ajattelin täsmälleen noin ujona 2-kymppisenä naisena. Sitten lakkasin murehtimasta turhia ja aloin tehdä aloitteita. Ja katsoin myös ympärilleni ja kuuntelin miten ihmiset puhuvat. Totesin, että he etsivät parisuhdetta aivan avoimesti ja ovat jopa liiankin innokkaita auttamaan muitakin siinä, jos ilmaisee kiinnostuksensa deittailuun.

Näin jälkeenpäin tiedän keksineeni kaiken maailman tekosyitä deittailun esteeksi, koska en ollut valmis parisuhteeseen. Halusin sitä vain koska se kuuluu asiaan.

Viittasin omaan ikääni siksi, että näin reilusti yli nelikymppisenä odotukset ja vaatimukset ovat toisenlaisia kuin parikymppisenä. Tämänikäisenä ei työkavereista koostuvaa baariporukka voi jättää lähteäkseen jututtamaan jotain kiinostavaa naisia. Tosin ihan samalta minusta tuntui silloin parikymppisenäkin, että kiinnostustaan ei ole lupa ilmaista -- ainakaan kovin suoraan. Pohjalla oli käsitys, että naisesta kiinnostuminen on jotekin häpeällistä, etenkin jos siitä muutkin kuin kiinnostuksen kohde saa siitä tietää. Sellaista ei saa muutamassa vuosikymmenessä karistettua mielestään.

Tuon vuoksi todennäköisesti lähetät naisille torjuvia signaaleja.

Opetelkaa flirttailemaan. Miehet ja naiset. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällaista olen pohtinut. Osaako kukaan sanoa? En kaipaa nyt mitään satuja tyyliin "no kyllä niitä aloitteita tehdään kivoille miehille, mut ei sulle, lälläslää".

Koska naiset eivät ole riskinottajia. Naisten paras selviytymisstrategia sekä itselleen että lapsilleen, on ollut ulkoistaa riskit miehelle, ja tarjota miehelle jotain miehen haluamaa vastapalveluna tästä hyvästä. Vaikka kulttuuri ja yhteiskunta kehittyy ja muuttuu, ja sitäkautta ihmisten käytöskin muuttuu, ei ihmisten perusvietit muutu tippakaan, näin lyhyellä aikavälillä. 

Eli samalla tavalla mies, joka ei tee aloitetta, ei uskalla yleensäkään ottaa riskejä?

Kyllä se näin on, ainakaan sosiaalisia riskejä. Tunnen monta jotka ainakin nuorempana riskeerasivat henkensä kaikennäköisillä tempuilla, mutta tyttöjen kanssa eivät uskaltaneet paljoakaan. 

Naiset, tarkemmin sanoen äidit ja feministit, ovat kasvatuksessa yrittäneet kitkeä miehisyyden pojista. Ovat kertoneet totuudeksi uskomiaan valheita naisista ja naisten mieltymyksistä, mananneet poikia kohtelemaan naisia tavalla, joka johtaa ainoastaan nk friendzoneen. Ja pojat/miehet olivat niin tyhmiä, että kuuntelivat naisia, koska halusivat naisia kumppanikseen. Tässä sitä nyt sitten ollaan, pelimiehet niittää satoa, naiset ihmettelee miksi "miehet" eivät sitoudu. Nössö-miehet jotka naisten oppeja seuraten kelpasivat vain ystäviksi katkeroituvat ja valitsevat joko punaisen pillerin ja pyrkivät käyttämään naisia seksiin, tai sitten erkoituvat, mgtow et al.

Woop woop, kehitys kehittyy, mikä on seuraava askel? Seuraammeko kenties Nipponin mallia? Vai Iranin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällaista olen pohtinut. Osaako kukaan sanoa? En kaipaa nyt mitään satuja tyyliin "no kyllä niitä aloitteita tehdään kivoille miehille, mut ei sulle, lälläslää".

Koska naiset eivät ole riskinottajia. Naisten paras selviytymisstrategia sekä itselleen että lapsilleen, on ollut ulkoistaa riskit miehelle, ja tarjota miehelle jotain miehen haluamaa vastapalveluna tästä hyvästä. Vaikka kulttuuri ja yhteiskunta kehittyy ja muuttuu, ja sitäkautta ihmisten käytöskin muuttuu, ei ihmisten perusvietit muutu tippakaan, näin lyhyellä aikavälillä. 

Sillon luolakaudella mies on saattanut kopauttaa naistä päähän nuijalla, jos tullut erimielisyyksiä.

Niin juuri, naisen fyysinen heikkous onkin syy miksi tämä strategia on vakiintunut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen nainen enkä koskaan ole tehnyt aloitetta. Miksi en? No, koska minun ei tarvitse. Aloitteen tekeminen ei kuulu strategiaani, koska olen ujo ja aloitteen tekeminen olisi astumista epämukavuusalueelleni. Naisena ei ole pakko tehdä aloitteita, sillä edelleen miehet suorittavat suurimman osan lähestymisyrityksistä.

Strategiani on seuraavanlainen:

1. Menen reippaasti erilaisiin tapahtumiin, myös oudompiin ja myös ilman omia kavereita mukana.

2. Laittaudun kauniiksi parhaani mukaan.

3. Hymyilen ja olen helposti lähestyttävän oloinen. Juttelen satunnaisille ihmisille ilman takaa-ajatuksia.

4. Jos mies lähestyy pokailumielessä tai muuten vaan, niin en tyrmää häntä heti. Voin hyvin jutella mukavia hetken jo toisenkin, vaikka ensivaikutelma miehestä onkin, etten halua häntä. Joskus ensivaikutelma on väärä ja mies onkin kiva.

5. En suoraan ehdota seuraavaa tapaamista, mutta saatan sivulauseessa mainita, että olen menossa tapahtumaan X päivänä Y. Siten mies voi halutessaan ilmaantua paikalle ja voimme jatkaa juttua.

Näillä eväillä minulla on ollut onnea pariutumismarkkinoilla ja olen nyt naimisissa ihanan miehen kanssa.

Mies, älä murjota siitä etteivät naiset tee aloitteita. Elämä on. Murjottaminen ei auta. Miehen kannattaa ehdottomasti olla aktiivinen, vaikka pakkien pelko varmasti onkin raastavaa. Ota rennompi asenne: Älä pokaile veren maku suussa, vaan mene avoimin mielin erilaisiin tapahtumiin ja juttele ihmisten kanssa, ei pelkässä pokailumielessä vaan ihan siksi, että olet mukava ja ihmisistä kiinnostunut positiivinen ihminen. Ensimmäiseksi voit vaikka kysyä, onko naisella ollut hauska ilta. Juttele tavallisista, ajankohtaisista asioista, ei mitään outoja pokausrepliikkejä.

Pikku hiljaa voit johdatella keskustelua seuraavaan tapaamiseen. Jos vaikka keskustelette elokuvista, voit mainita sinua kiinnostavan elokuvan ja kysyä jos nainen haluaisi tulla mukaasi elokuvateatteriin. Kun muotoilet elokuvan katsomisen tapaamisen pääsisällöksi, naisella on matalampi kynnys vastata myöntävästi verrattuna jos heti pamautat "mennäänkö kahville" tai vastaavaa.

Just tommoinen tyypillinen. Ei tarvi laittaa itse tikkua ristiin. Kiva kun annat vielä miehille vinkkejä. Yhtä hyvin voisit sanoa, että hyppää luuseri katolta.

Tässäpä oivallinen esimerkki siitä, kuinka eri tavalla eri ihmiset aloitteen tekemisen käsittävät.

Nainen menee monenlaisiin tilaisuuksiin yksin, ilman kikattavat kaverilaumaa ympärillään. Tämän luulisi rohkaisevan miehiä tulemaan juttusille, kun ei tarvitse pelätä naisjoukon uteliaita silmiä ja korvia ympärillä.

Nainen laittautuu nätiksi, hymyilee ihmisille ja esiintyy helposti lähestyttävällä tavalla. Tämä on minusta vielä lisää rohkaisua kiinnostuneelle miehelle.

Nainen myös aloittaa itse juttelun satunnaisten ihmisten kanssa. Jos yksi näistä satunnaisista ihmisistä sattuu olemaan naista katsellut mies, tämä on jo aika suorakin aloite.

Nainen ei tyrmää heti sellaistakaan miestä, josta ei varsinaisesti ole kiinnostunut, vaan antaa mahdollisuuden. Nainen myös mainitsee, missä hänet voi tavata uudestaan, vaikkei suoraan treffeille pyydäkään. Hän siis jättää vieläkin pelivaraa siltä varalta, että mies oli oikeasti kiinnostunut, mutta ei uskaltanut pyytää numeroa tai ehdottaa treffejä.

Minusta tässä nainen tekee jo aika paljon tutustuakseen mieheen ja antaakseen tälle positiivisia signaaleja. Ja mies sanoo, ettei nainen ole tehnyt mitään, ei muka ole laittanut tikkua ristiin.

Ei varmaan kannata ihmetellä, jos ei naiset tunnu aloitteita tekevän, jos on näin sokea kaikelle sille sanattomalle ja sanalliselle myönteiselle viestinnälle, jolla nainen kiinnostuksesta kertoo ja rohkaisee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen nainen enkä koskaan ole tehnyt aloitetta. Miksi en? No, koska minun ei tarvitse. Aloitteen tekeminen ei kuulu strategiaani, koska olen ujo ja aloitteen tekeminen olisi astumista epämukavuusalueelleni. Naisena ei ole pakko tehdä aloitteita, sillä edelleen miehet suorittavat suurimman osan lähestymisyrityksistä.

Strategiani on seuraavanlainen:

1. Menen reippaasti erilaisiin tapahtumiin, myös oudompiin ja myös ilman omia kavereita mukana.

2. Laittaudun kauniiksi parhaani mukaan.

3. Hymyilen ja olen helposti lähestyttävän oloinen. Juttelen satunnaisille ihmisille ilman takaa-ajatuksia.

4. Jos mies lähestyy pokailumielessä tai muuten vaan, niin en tyrmää häntä heti. Voin hyvin jutella mukavia hetken jo toisenkin, vaikka ensivaikutelma miehestä onkin, etten halua häntä. Joskus ensivaikutelma on väärä ja mies onkin kiva.

5. En suoraan ehdota seuraavaa tapaamista, mutta saatan sivulauseessa mainita, että olen menossa tapahtumaan X päivänä Y. Siten mies voi halutessaan ilmaantua paikalle ja voimme jatkaa juttua.

Näillä eväillä minulla on ollut onnea pariutumismarkkinoilla ja olen nyt naimisissa ihanan miehen kanssa.

Mies, älä murjota siitä etteivät naiset tee aloitteita. Elämä on. Murjottaminen ei auta. Miehen kannattaa ehdottomasti olla aktiivinen, vaikka pakkien pelko varmasti onkin raastavaa. Ota rennompi asenne: Älä pokaile veren maku suussa, vaan mene avoimin mielin erilaisiin tapahtumiin ja juttele ihmisten kanssa, ei pelkässä pokailumielessä vaan ihan siksi, että olet mukava ja ihmisistä kiinnostunut positiivinen ihminen. Ensimmäiseksi voit vaikka kysyä, onko naisella ollut hauska ilta. Juttele tavallisista, ajankohtaisista asioista, ei mitään outoja pokausrepliikkejä.

Pikku hiljaa voit johdatella keskustelua seuraavaan tapaamiseen. Jos vaikka keskustelette elokuvista, voit mainita sinua kiinnostavan elokuvan ja kysyä jos nainen haluaisi tulla mukaasi elokuvateatteriin. Kun muotoilet elokuvan katsomisen tapaamisen pääsisällöksi, naisella on matalampi kynnys vastata myöntävästi verrattuna jos heti pamautat "mennäänkö kahville" tai vastaavaa.

Just tommoinen tyypillinen. Ei tarvi laittaa itse tikkua ristiin. Kiva kun annat vielä miehille vinkkejä. Yhtä hyvin voisit sanoa, että hyppää luuseri katolta.

Tässäpä oivallinen esimerkki siitä, kuinka eri tavalla eri ihmiset aloitteen tekemisen käsittävät.

Nainen menee monenlaisiin tilaisuuksiin yksin, ilman kikattavat kaverilaumaa ympärillään. Tämän luulisi rohkaisevan miehiä tulemaan juttusille, kun ei tarvitse pelätä naisjoukon uteliaita silmiä ja korvia ympärillä.

Nainen laittautuu nätiksi, hymyilee ihmisille ja esiintyy helposti lähestyttävällä tavalla. Tämä on minusta vielä lisää rohkaisua kiinnostuneelle miehelle.

Nainen myös aloittaa itse juttelun satunnaisten ihmisten kanssa. Jos yksi näistä satunnaisista ihmisistä sattuu olemaan naista katsellut mies, tämä on jo aika suorakin aloite.

Nainen ei tyrmää heti sellaistakaan miestä, josta ei varsinaisesti ole kiinnostunut, vaan antaa mahdollisuuden. Nainen myös mainitsee, missä hänet voi tavata uudestaan, vaikkei suoraan treffeille pyydäkään. Hän siis jättää vieläkin pelivaraa siltä varalta, että mies oli oikeasti kiinnostunut, mutta ei uskaltanut pyytää numeroa tai ehdottaa treffejä.

Minusta tässä nainen tekee jo aika paljon tutustuakseen mieheen ja antaakseen tälle positiivisia signaaleja. Ja mies sanoo, ettei nainen ole tehnyt mitään, ei muka ole laittanut tikkua ristiin.

Ei varmaan kannata ihmetellä, jos ei naiset tunnu aloitteita tekevän, jos on näin sokea kaikelle sille sanattomalle ja sanalliselle myönteiselle viestinnälle, jolla nainen kiinnostuksesta kertoo ja rohkaisee.

Naulan kantaan! Kiitos, ymmärsit täysin mitä hain takaa kirjoituksellani. Vaikka minä en menekään suoraan miehen luo sanomaan "olet kiva, meille vai teille?" niin teen kuitenkin monia asioita onnistuneen parinvalinnan eteen. Annan ihmisille mahdollisuuden tutustua minuun ja ihastua minuun. Tällä strategialla ihmisjoukosta on ennemmin tai myöhemmin löytynyt joku joka on ihastunut minuun ja johon minäkin olen ihastunut. 

Mies, joka on sitä mieltä, että kaikki nämä lainauksessa mainitut asiat on tasoa "ei tikkua ristiin" taitaa olla sosiaalisesti hyvin kömpelö. Onnea valitsemallasi tiellä, ymmärrän että sinulla on vaikeuksia löytää sopivaa naista rinnallesi. Peli ei kuitenkaan ole menetetty: Jokainen voi oppia uutta ja hioa taitojaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole koskaan tullut tarvetta.

Miehet tekee kyllä aloitteita ihan riittävästi.

Jostain syystä en ole koskaan tuntenut kiinnostusta sellaista miestä kohtaan joka ei ole aktiivisesti tehnyt aloitetta, osoittanut olevansa kiinnostunut.

Saattaisin tehdä aloitteen jos joku mies olisi riittävän kiinnostava.

Tämä postaus on saanut alapeukkuja, mutta minä olen täysin samaa mieltä kirjoittajan kanssa. Näin se menee, nopeat syövät hitaat. Miehet, sen sijaan että alapeukutatte katkeruuksissanne niin ottakaa opiksenne: Ottakaa se ensimmäinen askel. Olkaa mukavia, rentoja, myönteisiä, osoittakaa että olette kiinnostuneita naisesta ihmisenä. Siitä se alkaa.

Parinmuodostus ei ole tasa-arvoista eikä reilua, mutta ei auta itku markkinoilla. Naisten kiinnostuksen herättämiseen voi suhtautua kuin työnhakuun. Et saavuta nousujohtoista huippu-uraa sillä, että mökötät kotona työnhaun epäreiluutta. On pakko olla aktiivinen ja avoin uusille asioille ja tilanteille. Älä kysy mitä joku voi tehdä sinun puolestasi, kysy itseltäsi, mitä sinulla on annettavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen nainen enkä koskaan ole tehnyt aloitetta. Miksi en? No, koska minun ei tarvitse. Aloitteen tekeminen ei kuulu strategiaani, koska olen ujo ja aloitteen tekeminen olisi astumista epämukavuusalueelleni. Naisena ei ole pakko tehdä aloitteita, sillä edelleen miehet suorittavat suurimman osan lähestymisyrityksistä.

Strategiani on seuraavanlainen:

1. Menen reippaasti erilaisiin tapahtumiin, myös oudompiin ja myös ilman omia kavereita mukana.

2. Laittaudun kauniiksi parhaani mukaan.

3. Hymyilen ja olen helposti lähestyttävän oloinen. Juttelen satunnaisille ihmisille ilman takaa-ajatuksia.

4. Jos mies lähestyy pokailumielessä tai muuten vaan, niin en tyrmää häntä heti. Voin hyvin jutella mukavia hetken jo toisenkin, vaikka ensivaikutelma miehestä onkin, etten halua häntä. Joskus ensivaikutelma on väärä ja mies onkin kiva.

5. En suoraan ehdota seuraavaa tapaamista, mutta saatan sivulauseessa mainita, että olen menossa tapahtumaan X päivänä Y. Siten mies voi halutessaan ilmaantua paikalle ja voimme jatkaa juttua.

Näillä eväillä minulla on ollut onnea pariutumismarkkinoilla ja olen nyt naimisissa ihanan miehen kanssa.

Mies, älä murjota siitä etteivät naiset tee aloitteita. Elämä on. Murjottaminen ei auta. Miehen kannattaa ehdottomasti olla aktiivinen, vaikka pakkien pelko varmasti onkin raastavaa. Ota rennompi asenne: Älä pokaile veren maku suussa, vaan mene avoimin mielin erilaisiin tapahtumiin ja juttele ihmisten kanssa, ei pelkässä pokailumielessä vaan ihan siksi, että olet mukava ja ihmisistä kiinnostunut positiivinen ihminen. Ensimmäiseksi voit vaikka kysyä, onko naisella ollut hauska ilta. Juttele tavallisista, ajankohtaisista asioista, ei mitään outoja pokausrepliikkejä.

Pikku hiljaa voit johdatella keskustelua seuraavaan tapaamiseen. Jos vaikka keskustelette elokuvista, voit mainita sinua kiinnostavan elokuvan ja kysyä jos nainen haluaisi tulla mukaasi elokuvateatteriin. Kun muotoilet elokuvan katsomisen tapaamisen pääsisällöksi, naisella on matalampi kynnys vastata myöntävästi verrattuna jos heti pamautat "mennäänkö kahville" tai vastaavaa.

Just tommoinen tyypillinen. Ei tarvi laittaa itse tikkua ristiin. Kiva kun annat vielä miehille vinkkejä. Yhtä hyvin voisit sanoa, että hyppää luuseri katolta.

Millä tavalla sinä laitat tikkuja ristiin? Oletetaan tilanne, että olemme sinkkuja ja samassa baarissa. Sinä seisot baaritiskillä, minä istun pöydässä. Millä tavoin sinä ilmaiset minulle, että sinua on sopivaa tai jopa suotavaa lähestyä? Eli mitkä ovat ne antamasi merkit, joista voin tietää, että sinua voisi kiinnostaa juttelu minun kanssani? Minäkään kun en ole meedio enkä ajatustenlukija.