Lue keskustelun säännöt.
Miksi naisille on niin ylivoimaista tehdä selkeitä aloitteita?
03.10.2016 |
Tällaista olen pohtinut. Osaako kukaan sanoa? En kaipaa nyt mitään satuja tyyliin "no kyllä niitä aloitteita tehdään kivoille miehille, mut ei sulle, lälläslää".
Kommentit (196)
hanska kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä sinulle on se riittävän selkeä aloite? Kun yleensä ihmisten välinen vuorovaikutus esim. baarissa sujuu niin, että jälkikäteen on vaikea sanoa, kumpi oikeastaan tekee aloitteen. Klassinen tilanne: kaksi ihmistä, nainen ja mies, katselee ympärilleen; he huomaavat toisensa; kumpikin viestittää katseellaan, että toinen vaikuttaa kiinnostavalta; katseita saattaa korostaa hymy tai tervehdys nyökkäämällä, lasin kohottaminen "skoolaukseksi" tai jotain muuta, mistä on helppo päätellä, että positiivinen ensivaikutelma on luotu ja saa lähestyä. Se kumpi ensin lähestyy riippuu täysin tilanteesta. Jos olen iskenyt silmäni johonkin mieheen ja saanut jo häneltä tuollaisen "lupa lähestyä" -signaalin, niin menen juttusille heti kun on sopiva tilaisuus. Ystävääni en kuitenkaan jätä lähteäkseni yhtäkkiä juttelemaan jollekin random-tyypille, vaan poikkean hänen luonaan ehkä vessareissulla tai hakiessani uuden oluen. Ja samoin olen huomannut miesten toimivan, he tulevat juttusille vasta kun on sopiva hetki.
Voiko tuon selkeämpää aloitetta baariympäristössä tehdä? Vai millaista aloitetta odotat?
Muualla on aika vähän kokemusta kummankaan puolisista aloitteista. Olen kahvilassa aloittanut rupattelun samassa jonossa seisovan miehen kanssa ja kysynyt saanko liittyä seuraan, ja muutenkin juttelen mielelläni muille ihmisille, mutta hetken aikaa pitää miettiä jos haluan yrittää löytää esimerkkejä baarin ulkopuolella tapahtuneista aloitteista.
Kerro nyt joka tapauksessa ensin, mikä sinulle on selkeä aloite.
Pidän selkeänä aloitteena 100% verbaalista kommunikaatiota. Se ei jätä niin älyttömästi tulkinnanvaraa kuin non-verbaalinen kehonkieli. Ap
Mitä sen naisen pitää sitten sanoa, jotta tajuat että kyseessä on aloite? Ja mihin sen aloitteen pitäisi johtaa?
Aloite on omien aikomusten ilmaisemista ja alttiiksi asettumista. Aloitteen tekijä haluaa jotakin toiselta. Jos siihen ei sisälly mahdollisuus tulla torjutuksi, se ei ole aloite.
Aloitteita ei tehdä vain ensimmäistä kertaa tavattaessa vaan pitkin tutustumista. Aloitteita ovat esimerkiksi "Odotan kaveria, saanko istua tähän hetkeksi?", "Moi, mä olen Mika" (ojentaa käden), "Anna sun puhelinnumero, niin voin laittaa vaikka WhatsApp-viestiä", käden laittaminen toisen alaselälle, suutelemaan kumartuminen ja monet muut sanat ja eleet, jotka sopivat kulloisenkiin tilanteeseen. Niihin kaikkiin liittyy riskin ottaminen.
Kuka idiootti tämänkin määritelmän on kehitellyt? Miehillä tuntuu olevan tämä uusi pakkomielle siitä, että aloitteen on oltava sellainen että toinen joutuu torjutuksi ja/tai nöyryytetyksi. Tai vähintään on mahdollisuus siihen. WTF? Heitelkää baarissa naisia kermakakuilla, jos se mahdollisuus nolata nainen on teille onni ja autuus.
Aloitteen on tarkoitus johtaa tutustumiseen, ensitreffeihin ja mahdollisesti seurusteluun. Mikä teille jää etäiseksi haaveeksi jos alatte liikaa nirsoilla. Sama se miten se aloite tehdään. Jos naiset olisivat yhtä nirsoja ja eivät pitäisi kännistä sopertelua aloitteena, huonosti olisi asiat teillä miehilläkin. Lopettakaa siis tuo nyrpistely ja tyytykää siihen mitä saatte. Niin me naisetkin joudumme tekemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen nainen enkä koskaan ole tehnyt aloitetta. Miksi en? No, koska minun ei tarvitse. Aloitteen tekeminen ei kuulu strategiaani, koska olen ujo ja aloitteen tekeminen olisi astumista epämukavuusalueelleni. Naisena ei ole pakko tehdä aloitteita, sillä edelleen miehet suorittavat suurimman osan lähestymisyrityksistä.
Strategiani on seuraavanlainen:
1. Menen reippaasti erilaisiin tapahtumiin, myös oudompiin ja myös ilman omia kavereita mukana.
2. Laittaudun kauniiksi parhaani mukaan.
3. Hymyilen ja olen helposti lähestyttävän oloinen. Juttelen satunnaisille ihmisille ilman takaa-ajatuksia.
4. Jos mies lähestyy pokailumielessä tai muuten vaan, niin en tyrmää häntä heti. Voin hyvin jutella mukavia hetken jo toisenkin, vaikka ensivaikutelma miehestä onkin, etten halua häntä. Joskus ensivaikutelma on väärä ja mies onkin kiva.
5. En suoraan ehdota seuraavaa tapaamista, mutta saatan sivulauseessa mainita, että olen menossa tapahtumaan X päivänä Y. Siten mies voi halutessaan ilmaantua paikalle ja voimme jatkaa juttua.
Näillä eväillä minulla on ollut onnea pariutumismarkkinoilla ja olen nyt naimisissa ihanan miehen kanssa.
Mies, älä murjota siitä etteivät naiset tee aloitteita. Elämä on. Murjottaminen ei auta. Miehen kannattaa ehdottomasti olla aktiivinen, vaikka pakkien pelko varmasti onkin raastavaa. Ota rennompi asenne: Älä pokaile veren maku suussa, vaan mene avoimin mielin erilaisiin tapahtumiin ja juttele ihmisten kanssa, ei pelkässä pokailumielessä vaan ihan siksi, että olet mukava ja ihmisistä kiinnostunut positiivinen ihminen. Ensimmäiseksi voit vaikka kysyä, onko naisella ollut hauska ilta. Juttele tavallisista, ajankohtaisista asioista, ei mitään outoja pokausrepliikkejä.
Pikku hiljaa voit johdatella keskustelua seuraavaan tapaamiseen. Jos vaikka keskustelette elokuvista, voit mainita sinua kiinnostavan elokuvan ja kysyä jos nainen haluaisi tulla mukaasi elokuvateatteriin. Kun muotoilet elokuvan katsomisen tapaamisen pääsisällöksi, naisella on matalampi kynnys vastata myöntävästi verrattuna jos heti pamautat "mennäänkö kahville" tai vastaavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hanska kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä sinulle on se riittävän selkeä aloite? Kun yleensä ihmisten välinen vuorovaikutus esim. baarissa sujuu niin, että jälkikäteen on vaikea sanoa, kumpi oikeastaan tekee aloitteen. Klassinen tilanne: kaksi ihmistä, nainen ja mies, katselee ympärilleen; he huomaavat toisensa; kumpikin viestittää katseellaan, että toinen vaikuttaa kiinnostavalta; katseita saattaa korostaa hymy tai tervehdys nyökkäämällä, lasin kohottaminen "skoolaukseksi" tai jotain muuta, mistä on helppo päätellä, että positiivinen ensivaikutelma on luotu ja saa lähestyä. Se kumpi ensin lähestyy riippuu täysin tilanteesta. Jos olen iskenyt silmäni johonkin mieheen ja saanut jo häneltä tuollaisen "lupa lähestyä" -signaalin, niin menen juttusille heti kun on sopiva tilaisuus. Ystävääni en kuitenkaan jätä lähteäkseni yhtäkkiä juttelemaan jollekin random-tyypille, vaan poikkean hänen luonaan ehkä vessareissulla tai hakiessani uuden oluen. Ja samoin olen huomannut miesten toimivan, he tulevat juttusille vasta kun on sopiva hetki.
Voiko tuon selkeämpää aloitetta baariympäristössä tehdä? Vai millaista aloitetta odotat?
Muualla on aika vähän kokemusta kummankaan puolisista aloitteista. Olen kahvilassa aloittanut rupattelun samassa jonossa seisovan miehen kanssa ja kysynyt saanko liittyä seuraan, ja muutenkin juttelen mielelläni muille ihmisille, mutta hetken aikaa pitää miettiä jos haluan yrittää löytää esimerkkejä baarin ulkopuolella tapahtuneista aloitteista.
Kerro nyt joka tapauksessa ensin, mikä sinulle on selkeä aloite.
Pidän selkeänä aloitteena 100% verbaalista kommunikaatiota. Se ei jätä niin älyttömästi tulkinnanvaraa kuin non-verbaalinen kehonkieli. Ap
Mitä sen naisen pitää sitten sanoa, jotta tajuat että kyseessä on aloite? Ja mihin sen aloitteen pitäisi johtaa?
Aloite on omien aikomusten ilmaisemista ja alttiiksi asettumista. Aloitteen tekijä haluaa jotakin toiselta. Jos siihen ei sisälly mahdollisuus tulla torjutuksi, se ei ole aloite.
Aloitteita ei tehdä vain ensimmäistä kertaa tavattaessa vaan pitkin tutustumista. Aloitteita ovat esimerkiksi "Odotan kaveria, saanko istua tähän hetkeksi?", "Moi, mä olen Mika" (ojentaa käden), "Anna sun puhelinnumero, niin voin laittaa vaikka WhatsApp-viestiä", käden laittaminen toisen alaselälle, suutelemaan kumartuminen ja monet muut sanat ja eleet, jotka sopivat kulloisenkiin tilanteeseen. Niihin kaikkiin liittyy riskin ottaminen.
Miksi naisen pitäisi haluta tehdä aloite?
No jaa.....vaikka sen takia että nainen saa silloin itse valita kenen kanssa alkaa jutustelu, eikä tarvitse sietää vastenmielisen miehen lähestymistä....
Miksi naisen pitäisi haluta jutustella miehen kanssa?
Sitä paitsi mä kyllä luulen että esim. perheissä nainen usein tekee aloiteen jos halutaan että parisuhteessa keskustellaan tai jutustellaan.
hanska kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1. Olin kerran yksin lounaalla, ja huomasin että eräs mies katseli minua. Vaihdettiin katseita ja hymyjä, kunnes minun piti lähteä. Hetken mielijohteesta kirjoitin puhelinnumeroni lapulle ja annoin sen miehelle poistuessani ravintolasta. Mies ei ikinä soittanut.
2. Kerran baarissa sama juttu: katseita ja hymyjä. Lähestyin miestä tanssilattialla, jolloin lauma miehen kavereita hyökkäsi edestä, sivulta ja takaa kertomaan että "Kalle" on varattu! Se oli niin noloa, etten enää edes kuvittelisi ähestyväni miestä joka on kaveriporukan kanssa missään.
3. Kerran tunnustin ihastukseni opiskelukaverille. Se johti noloon hiljaisuuteen ja siihen, ettei me enää juteltu toisillemme.
Siinä minun kokemukseni. Deitti-ilmoituksiin olen vastannut, ja ne on johtaneet joskus treffeille, mutta ei sen pidemmälle (oma kiinnostus ei riittänyt). Kahdesti olen seurustellut vakavammin, ja molempiin aloitteen teki mies. Nyt olen naimisissa, ja aloitteen teki netissa mies.
t. Tavallinen nainen
Nuo torjutuksi tulemisen kokemukset sinun koko elinajaltasi mahtuisivat seuraa aktiivisesti etsivän miehen yhteen viikkoon.
Siis juuri tuo "en lähesty miestä kaveriporukassaan".Kukaan nainen ei ole koskaan ravintolassa ilman sitä kaveriporukkaa.Ja kaverin elämäntyö on sabotoida se lähestymisyritys.
Vierailija kirjoitti:
hanska kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä sinulle on se riittävän selkeä aloite? Kun yleensä ihmisten välinen vuorovaikutus esim. baarissa sujuu niin, että jälkikäteen on vaikea sanoa, kumpi oikeastaan tekee aloitteen. Klassinen tilanne: kaksi ihmistä, nainen ja mies, katselee ympärilleen; he huomaavat toisensa; kumpikin viestittää katseellaan, että toinen vaikuttaa kiinnostavalta; katseita saattaa korostaa hymy tai tervehdys nyökkäämällä, lasin kohottaminen "skoolaukseksi" tai jotain muuta, mistä on helppo päätellä, että positiivinen ensivaikutelma on luotu ja saa lähestyä. Se kumpi ensin lähestyy riippuu täysin tilanteesta. Jos olen iskenyt silmäni johonkin mieheen ja saanut jo häneltä tuollaisen "lupa lähestyä" -signaalin, niin menen juttusille heti kun on sopiva tilaisuus. Ystävääni en kuitenkaan jätä lähteäkseni yhtäkkiä juttelemaan jollekin random-tyypille, vaan poikkean hänen luonaan ehkä vessareissulla tai hakiessani uuden oluen. Ja samoin olen huomannut miesten toimivan, he tulevat juttusille vasta kun on sopiva hetki.
Voiko tuon selkeämpää aloitetta baariympäristössä tehdä? Vai millaista aloitetta odotat?
Muualla on aika vähän kokemusta kummankaan puolisista aloitteista. Olen kahvilassa aloittanut rupattelun samassa jonossa seisovan miehen kanssa ja kysynyt saanko liittyä seuraan, ja muutenkin juttelen mielelläni muille ihmisille, mutta hetken aikaa pitää miettiä jos haluan yrittää löytää esimerkkejä baarin ulkopuolella tapahtuneista aloitteista.
Kerro nyt joka tapauksessa ensin, mikä sinulle on selkeä aloite.
Pidän selkeänä aloitteena 100% verbaalista kommunikaatiota. Se ei jätä niin älyttömästi tulkinnanvaraa kuin non-verbaalinen kehonkieli. Ap
Mitä sen naisen pitää sitten sanoa, jotta tajuat että kyseessä on aloite? Ja mihin sen aloitteen pitäisi johtaa?
Aloite on omien aikomusten ilmaisemista ja alttiiksi asettumista. Aloitteen tekijä haluaa jotakin toiselta. Jos siihen ei sisälly mahdollisuus tulla torjutuksi, se ei ole aloite.
Aloitteita ei tehdä vain ensimmäistä kertaa tavattaessa vaan pitkin tutustumista. Aloitteita ovat esimerkiksi "Odotan kaveria, saanko istua tähän hetkeksi?", "Moi, mä olen Mika" (ojentaa käden), "Anna sun puhelinnumero, niin voin laittaa vaikka WhatsApp-viestiä", käden laittaminen toisen alaselälle, suutelemaan kumartuminen ja monet muut sanat ja eleet, jotka sopivat kulloisenkiin tilanteeseen. Niihin kaikkiin liittyy riskin ottaminen.
Kuka idiootti tämänkin määritelmän on kehitellyt? Miehillä tuntuu olevan tämä uusi pakkomielle siitä, että aloitteen on oltava sellainen että toinen joutuu torjutuksi ja/tai nöyryytetyksi. Tai vähintään on mahdollisuus siihen. WTF? Heitelkää baarissa naisia kermakakuilla, jos se mahdollisuus nolata nainen on teille onni ja autuus.
Aloitteen on tarkoitus johtaa tutustumiseen, ensitreffeihin ja mahdollisesti seurusteluun. Mikä teille jää etäiseksi haaveeksi jos alatte liikaa nirsoilla. Sama se miten se aloite tehdään. Jos naiset olisivat yhtä nirsoja ja eivät pitäisi kännistä sopertelua aloitteena, huonosti olisi asiat teillä miehilläkin. Lopettakaa siis tuo nyrpistely ja tyytykää siihen mitä saatte. Niin me naisetkin joudumme tekemään.
Heh jopas lohkaisit :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehet tekevät aloitteita, täytyy niidenkin jotain vaivaa suhteen eteen tehdä.
Nainen tekee kaiken muun kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Koska jos nainen on se aloitteentekijä niin monet miehet pitävät tyrkkyinä ja "kullinkipeinä" Eli mitään positiivista sanottavaa ei heillä tällaisista naisista ole.
Ei tarvi ihmetellä miksi alotteita ei naisilta tule kun miehet suhtautuu vieläkin niin vierastaen tällaisiin naisiin.
Kerroppa missä niitä kullinkipeitä naisia on? aivan, ei missään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen enkä koskaan ole tehnyt aloitetta. Miksi en? No, koska minun ei tarvitse. Aloitteen tekeminen ei kuulu strategiaani, koska olen ujo ja aloitteen tekeminen olisi astumista epämukavuusalueelleni. Naisena ei ole pakko tehdä aloitteita, sillä edelleen miehet suorittavat suurimman osan lähestymisyrityksistä.
Strategiani on seuraavanlainen:
1. Menen reippaasti erilaisiin tapahtumiin, myös oudompiin ja myös ilman omia kavereita mukana.
2. Laittaudun kauniiksi parhaani mukaan.
3. Hymyilen ja olen helposti lähestyttävän oloinen. Juttelen satunnaisille ihmisille ilman takaa-ajatuksia.
4. Jos mies lähestyy pokailumielessä tai muuten vaan, niin en tyrmää häntä heti. Voin hyvin jutella mukavia hetken jo toisenkin, vaikka ensivaikutelma miehestä onkin, etten halua häntä. Joskus ensivaikutelma on väärä ja mies onkin kiva.
5. En suoraan ehdota seuraavaa tapaamista, mutta saatan sivulauseessa mainita, että olen menossa tapahtumaan X päivänä Y. Siten mies voi halutessaan ilmaantua paikalle ja voimme jatkaa juttua.
Näillä eväillä minulla on ollut onnea pariutumismarkkinoilla ja olen nyt naimisissa ihanan miehen kanssa.
Mies, älä murjota siitä etteivät naiset tee aloitteita. Elämä on. Murjottaminen ei auta. Miehen kannattaa ehdottomasti olla aktiivinen, vaikka pakkien pelko varmasti onkin raastavaa. Ota rennompi asenne: Älä pokaile veren maku suussa, vaan mene avoimin mielin erilaisiin tapahtumiin ja juttele ihmisten kanssa, ei pelkässä pokailumielessä vaan ihan siksi, että olet mukava ja ihmisistä kiinnostunut positiivinen ihminen. Ensimmäiseksi voit vaikka kysyä, onko naisella ollut hauska ilta. Juttele tavallisista, ajankohtaisista asioista, ei mitään outoja pokausrepliikkejä.
Pikku hiljaa voit johdatella keskustelua seuraavaan tapaamiseen. Jos vaikka keskustelette elokuvista, voit mainita sinua kiinnostavan elokuvan ja kysyä jos nainen haluaisi tulla mukaasi elokuvateatteriin. Kun muotoilet elokuvan katsomisen tapaamisen pääsisällöksi, naisella on matalampi kynnys vastata myöntävästi verrattuna jos heti pamautat "mennäänkö kahville" tai vastaavaa.
Tämä! "Olen muuten menossa katsomaan elokuvaa X / olen ensi viikonloppuna menossa Y-messuille / ajattelin käydä lauantaina näyttelyssä Z, oletko sinä kiinnostunut X-elokuvasta/Y-messuista/Z-näyttelystä (tai aiotko sinä käydä X-messuilla tms)?"
Tämä on juuri sitä tanssia, sitä vuorovaikutusta, jossa vuorotellen ilmaistaan, että olet edelleen kiinnostava. Ja siihen mukaan sanattoman viestinnän lukutaitoa ja sopivasti huumoria, eli kun nainen ilmaisee, että no ei hän kyllä automessuille ajatellut lähteä, niin sitten tulkitaan siitä miten hän sen sanoi, että onko kyse siitä että häntä ei kiinnosta messut vai ettei häntä kiinnosta seurasi. Tilannetaju, sanattoman viestinnän hallinta, sujuva ulosanti - kenenkään ei tarvitse pahoittaa mieltään vaikka keskustelun myötä toinen tai molemmat tajuaisivat, että toinen ei olekaan sellainen mitä kuvitteli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa ihmisistä on oikeasti todella ujoja ja epävarmoja kun pitäisi olla tekemisissä tuntemattomien kanssa. Naisille on vielä hyväksyttävämpää vain odotella passiivisena. Kulttuuri sanoo edelleen, että nainen on passiivinen ja mies on aktiivinen.
Itselleni aloitteet eivät ole vaikeita. Mulle on ihan sama, vaikka mokaisin tuntemattoman edessä. Mulle on tärkeämpää miellyttää niitä, jotka ovat mulle jo läheisiä. On ihan järkyttävää mielestäni, miten moni on aika ulkokultainen. Omien perheenjäsenten ja sukulaisten päälle voidaan kaataa metaforinen sontaämpärillinen milloin vain, mutta tuntemattoman silmissä pitää olla maailman upein tyyppi. Mitä läheismpi ihminen, sen törkeämpiä ollaan tuolla oikeassa elämässä. Oikeasti sillä tuntemattomalla uudella kontaktilla on kaikkein vähiten väliä. Sen mielipiteillä ei vielä ole merkitystä. Tämä ajattelutapa helpottaisi varmasti muidenkin elämää, sekä naisten että miesten ja läheistesikin.
Vai hyväksyttävämpää? Kyllä ujot naiset saavat saavillisen lokaa niskaan joka kerta kun uskaltavat valittaa huonoa miesonneaan. Ihan varmasti ei ole tippaakaan hyväksyttävää, naiset päinvastoin tuomitaan passiivisuudesta ankarammin kuin miehet.
No jaa. Itse olen elänyt tässä yhteiskunnassa sekä miehen että naisen roolissa. Olen huomannut, että mieheltä odotetaan ja vaaditaankin enemmän toimintaa melkein missä vaan. Naisen on enemmän ok olla vähän heikko. Toisaalta mies esim. saa helpommin puheenvuoron, kykyjä ei aliarvioida jne. Parisuhdejutuista jos puhutaan, niin kyllä passiivisella naisella menee paremmin kuin passiivisella miehellä. Keskimäärin. Kummallakaan passiivisuus ei tosin ole kitenkään hyvä juttu. Nettipalstoilla pari äänekästä sekopäätä saa asiat helposti vääristymään.
Kummallakin puolella on omat ongelmansa. Olen kokenut sen ihan itse tosielämässä. Ja olen myötätuntoinen sekä naisia että miehiä kohtaan, jos ei tärppää. Sukupuolesta riippumatta se on vaan toisille hankalaa.
Kiitos tästä. Mielenkiintoista kuulla sellaisen näkemys jolla on kokemuksia molemmista puolista. Kaikille tekisi hyvää astua toisen kenkiin hetkeksi, se vaan ei ole kovinkaan yksinkertaista.
Ruoho näyttää helposti vihreämmältä aidan toisella puolen. Aina. Heh, mä surin kohtaloani hyvin pitkään, mutta tässäkin on puolensa. Tavallaan se on jopa onnekasta, että pääsee näkemään elämää eri puolilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hanska kirjoitti:
Samasta syystä kuin se on ylivoimaista monille miehille: pelätään torjutuksi tulemista.
Tämä ja ulkonäköni takaa sen että pakit tulee joka kerta.
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen enkä koskaan ole tehnyt aloitetta. Miksi en? No, koska minun ei tarvitse. Aloitteen tekeminen ei kuulu strategiaani, koska olen ujo ja aloitteen tekeminen olisi astumista epämukavuusalueelleni. Naisena ei ole pakko tehdä aloitteita, sillä edelleen miehet suorittavat suurimman osan lähestymisyrityksistä.
Strategiani on seuraavanlainen:
1. Menen reippaasti erilaisiin tapahtumiin, myös oudompiin ja myös ilman omia kavereita mukana.
2. Laittaudun kauniiksi parhaani mukaan.
3. Hymyilen ja olen helposti lähestyttävän oloinen. Juttelen satunnaisille ihmisille ilman takaa-ajatuksia.
4. Jos mies lähestyy pokailumielessä tai muuten vaan, niin en tyrmää häntä heti. Voin hyvin jutella mukavia hetken jo toisenkin, vaikka ensivaikutelma miehestä onkin, etten halua häntä. Joskus ensivaikutelma on väärä ja mies onkin kiva.
5. En suoraan ehdota seuraavaa tapaamista, mutta saatan sivulauseessa mainita, että olen menossa tapahtumaan X päivänä Y. Siten mies voi halutessaan ilmaantua paikalle ja voimme jatkaa juttua.
Näillä eväillä minulla on ollut onnea pariutumismarkkinoilla ja olen nyt naimisissa ihanan miehen kanssa.
Mies, älä murjota siitä etteivät naiset tee aloitteita. Elämä on. Murjottaminen ei auta. Miehen kannattaa ehdottomasti olla aktiivinen, vaikka pakkien pelko varmasti onkin raastavaa. Ota rennompi asenne: Älä pokaile veren maku suussa, vaan mene avoimin mielin erilaisiin tapahtumiin ja juttele ihmisten kanssa, ei pelkässä pokailumielessä vaan ihan siksi, että olet mukava ja ihmisistä kiinnostunut positiivinen ihminen. Ensimmäiseksi voit vaikka kysyä, onko naisella ollut hauska ilta. Juttele tavallisista, ajankohtaisista asioista, ei mitään outoja pokausrepliikkejä.
Pikku hiljaa voit johdatella keskustelua seuraavaan tapaamiseen. Jos vaikka keskustelette elokuvista, voit mainita sinua kiinnostavan elokuvan ja kysyä jos nainen haluaisi tulla mukaasi elokuvateatteriin. Kun muotoilet elokuvan katsomisen tapaamisen pääsisällöksi, naisella on matalampi kynnys vastata myöntävästi verrattuna jos heti pamautat "mennäänkö kahville" tai vastaavaa.
Just tommoinen tyypillinen. Ei tarvi laittaa itse tikkua ristiin. Kiva kun annat vielä miehille vinkkejä. Yhtä hyvin voisit sanoa, että hyppää luuseri katolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen enkä koskaan ole tehnyt aloitetta. Miksi en? No, koska minun ei tarvitse. Aloitteen tekeminen ei kuulu strategiaani, koska olen ujo ja aloitteen tekeminen olisi astumista epämukavuusalueelleni. Naisena ei ole pakko tehdä aloitteita, sillä edelleen miehet suorittavat suurimman osan lähestymisyrityksistä.
Strategiani on seuraavanlainen:
1. Menen reippaasti erilaisiin tapahtumiin, myös oudompiin ja myös ilman omia kavereita mukana.
2. Laittaudun kauniiksi parhaani mukaan.
3. Hymyilen ja olen helposti lähestyttävän oloinen. Juttelen satunnaisille ihmisille ilman takaa-ajatuksia.
4. Jos mies lähestyy pokailumielessä tai muuten vaan, niin en tyrmää häntä heti. Voin hyvin jutella mukavia hetken jo toisenkin, vaikka ensivaikutelma miehestä onkin, etten halua häntä. Joskus ensivaikutelma on väärä ja mies onkin kiva.
5. En suoraan ehdota seuraavaa tapaamista, mutta saatan sivulauseessa mainita, että olen menossa tapahtumaan X päivänä Y. Siten mies voi halutessaan ilmaantua paikalle ja voimme jatkaa juttua.
Näillä eväillä minulla on ollut onnea pariutumismarkkinoilla ja olen nyt naimisissa ihanan miehen kanssa.
Mies, älä murjota siitä etteivät naiset tee aloitteita. Elämä on. Murjottaminen ei auta. Miehen kannattaa ehdottomasti olla aktiivinen, vaikka pakkien pelko varmasti onkin raastavaa. Ota rennompi asenne: Älä pokaile veren maku suussa, vaan mene avoimin mielin erilaisiin tapahtumiin ja juttele ihmisten kanssa, ei pelkässä pokailumielessä vaan ihan siksi, että olet mukava ja ihmisistä kiinnostunut positiivinen ihminen. Ensimmäiseksi voit vaikka kysyä, onko naisella ollut hauska ilta. Juttele tavallisista, ajankohtaisista asioista, ei mitään outoja pokausrepliikkejä.
Pikku hiljaa voit johdatella keskustelua seuraavaan tapaamiseen. Jos vaikka keskustelette elokuvista, voit mainita sinua kiinnostavan elokuvan ja kysyä jos nainen haluaisi tulla mukaasi elokuvateatteriin. Kun muotoilet elokuvan katsomisen tapaamisen pääsisällöksi, naisella on matalampi kynnys vastata myöntävästi verrattuna jos heti pamautat "mennäänkö kahville" tai vastaavaa.
Just tommoinen tyypillinen. Ei tarvi laittaa itse tikkua ristiin. Kiva kun annat vielä miehille vinkkejä. Yhtä hyvin voisit sanoa, että hyppää luuseri katolta.
En tajua kommenttiasi. Ei kenenkään tarvitse olla luuseri, riittää että ottaa itsensä niskasta kiinni ja tekee esimerkiksi ehdottamallani tavalla. Se vaatii hieman vaivannäköä, mutta mitä menetettävää sinulla on? Ei kukaan tule pokaamaan sinua kotisohvaltasi, jos sitä odotat saat odottaa loppuelämäsi.
Minä taas ihmettelen sitä, että vaikka naiset ovat mielestään jotain lähestymisen ammattilaisi, niin he eivät lähesty. Tai jos lähestyvät niin sitä ei edes huomaa tai sitten se aloite tulee töksäyttämällä ja ihan puun takaa. Jos kysyy naiselta, että miten miehen pitäisi sitten lähestyä niin mitään selitystä tai neuvoa on ihan turha odottaa. Toinen tarina sitten on nämä nettitreffisivut missä naiset vaativat mieheltä jotain omaperäistä esittelytekstiä ja lähestymistä, samaan aikaan naisten profiilit ovat kuin samasta muotista ja aloitteita ei varmasti tehdä. Miksipä lähestyttäisiinkään kun miesten pakoille viesteille on niin kiva naureskella.
Jokseenkin hämärää meininkiä.
Terveisin Naispelko23
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Klassinen tilanne: kaksi ihmistä, nainen ja mies, katselee ympärilleen; he huomaavat toisensa; kumpikin viestittää katseellaan, että toinen vaikuttaa kiinnostavalta; katseita saattaa korostaa hymy tai tervehdys nyökkäämällä, lasin kohottaminen "skoolaukseksi" tai jotain muuta, mistä on helppo päätellä, että positiivinen ensivaikutelma on luotu ja saa lähestyä.
Katselen kyllä baarissa ympärilleni, mutta mitään noin selkeää merkkiä kiinnostuksesta en ole koskaan saanut. Samapa se oikeastaan, koska olen baarissa aina jollain porukalla ja olisi loukkaus heitä kohtaan jos vaihtaisin kesken illan toiseen seuraan. Olin yksin baarissa seuraa etsimässä viimeeksi liki päivälleen 15 vuotta sitten. Yksinäinen ja nöyryyttävä kokemus.
No eihän ole loukkaus toisia kohtaan, jos vaihdat toiseen seuraan. Ainakaan, jos olet isommalla porukalla, eikä kukaan jää yksin. Ei kukaan loukkaannu, jos sinkku hakeutuu baarissa muidenkin seuraan.
Minun ikäisen sinkun ei sovi paljastaa tuttavilleen, että olisi halukas löytämään seuraa. Pitää teeskennellä olevansa tyytyväinen elämäänsä. Jos jotain yrittää, se pitää sitten tehdä jossain aivan vieraassa sosiaalisessa ympäristössä, mutta ainakaan minä en sellaiseen pääse joka vuosikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen enkä koskaan ole tehnyt aloitetta. Miksi en? No, koska minun ei tarvitse. Aloitteen tekeminen ei kuulu strategiaani, koska olen ujo ja aloitteen tekeminen olisi astumista epämukavuusalueelleni. Naisena ei ole pakko tehdä aloitteita, sillä edelleen miehet suorittavat suurimman osan lähestymisyrityksistä.
Strategiani on seuraavanlainen:
1. Menen reippaasti erilaisiin tapahtumiin, myös oudompiin ja myös ilman omia kavereita mukana.
2. Laittaudun kauniiksi parhaani mukaan.
3. Hymyilen ja olen helposti lähestyttävän oloinen. Juttelen satunnaisille ihmisille ilman takaa-ajatuksia.
4. Jos mies lähestyy pokailumielessä tai muuten vaan, niin en tyrmää häntä heti. Voin hyvin jutella mukavia hetken jo toisenkin, vaikka ensivaikutelma miehestä onkin, etten halua häntä. Joskus ensivaikutelma on väärä ja mies onkin kiva.
5. En suoraan ehdota seuraavaa tapaamista, mutta saatan sivulauseessa mainita, että olen menossa tapahtumaan X päivänä Y. Siten mies voi halutessaan ilmaantua paikalle ja voimme jatkaa juttua.
Näillä eväillä minulla on ollut onnea pariutumismarkkinoilla ja olen nyt naimisissa ihanan miehen kanssa.
Mies, älä murjota siitä etteivät naiset tee aloitteita. Elämä on. Murjottaminen ei auta. Miehen kannattaa ehdottomasti olla aktiivinen, vaikka pakkien pelko varmasti onkin raastavaa. Ota rennompi asenne: Älä pokaile veren maku suussa, vaan mene avoimin mielin erilaisiin tapahtumiin ja juttele ihmisten kanssa, ei pelkässä pokailumielessä vaan ihan siksi, että olet mukava ja ihmisistä kiinnostunut positiivinen ihminen. Ensimmäiseksi voit vaikka kysyä, onko naisella ollut hauska ilta. Juttele tavallisista, ajankohtaisista asioista, ei mitään outoja pokausrepliikkejä.
Pikku hiljaa voit johdatella keskustelua seuraavaan tapaamiseen. Jos vaikka keskustelette elokuvista, voit mainita sinua kiinnostavan elokuvan ja kysyä jos nainen haluaisi tulla mukaasi elokuvateatteriin. Kun muotoilet elokuvan katsomisen tapaamisen pääsisällöksi, naisella on matalampi kynnys vastata myöntävästi verrattuna jos heti pamautat "mennäänkö kahville" tai vastaavaa.
Just tommoinen tyypillinen. Ei tarvi laittaa itse tikkua ristiin. Kiva kun annat vielä miehille vinkkejä. Yhtä hyvin voisit sanoa, että hyppää luuseri katolta.
Jatkan vielä kommentointia: Jos luet lainaamasi tekstin ajatuksella, näet että minäkin naisena olen laittanut monta tikkua ristiin: Olen mennyt kaikenlaisiin tapahtumiin, myös ilman kavereiden turvaverkkoa. Olen panostanut ulkonäkööni. Olen panostanut olemaan energinen, avoin ja juttelevainen, vaikka olenkin perusluonteeltani introvertti. Juttelen ihmisille, vaikken itseasiassa hyödy siitä muuten että on kiva levittää hyvää tuulta. Juttelen kärsivällisesti myös miehille, joista en pidä ensivaikutelman perusteella. Mukavan miehen ilmaantuessa panostan olemaan niin mukava ja viehättävä kuin mahdollista. Jne. Nämä asiat eivät tapahdu itsestään.
Suurinta osaa naisista kehutaan kauniiksi paljon useammin kuin mitä miehiä kehutaan komeiksi, joten siihen naiset eivät voi kaikki vedota että kun pelätään että ei se mies mua kuitenkaan huolisi vaan pakit mä vaan saisin...
T. Mies
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Klassinen tilanne: kaksi ihmistä, nainen ja mies, katselee ympärilleen; he huomaavat toisensa; kumpikin viestittää katseellaan, että toinen vaikuttaa kiinnostavalta; katseita saattaa korostaa hymy tai tervehdys nyökkäämällä, lasin kohottaminen "skoolaukseksi" tai jotain muuta, mistä on helppo päätellä, että positiivinen ensivaikutelma on luotu ja saa lähestyä.
Katselen kyllä baarissa ympärilleni, mutta mitään noin selkeää merkkiä kiinnostuksesta en ole koskaan saanut. Samapa se oikeastaan, koska olen baarissa aina jollain porukalla ja olisi loukkaus heitä kohtaan jos vaihtaisin kesken illan toiseen seuraan. Olin yksin baarissa seuraa etsimässä viimeeksi liki päivälleen 15 vuotta sitten. Yksinäinen ja nöyryyttävä kokemus.
No eihän ole loukkaus toisia kohtaan, jos vaihdat toiseen seuraan. Ainakaan, jos olet isommalla porukalla, eikä kukaan jää yksin. Ei kukaan loukkaannu, jos sinkku hakeutuu baarissa muidenkin seuraan.
Minun ikäisen sinkun ei sovi paljastaa tuttavilleen, että olisi halukas löytämään seuraa. Pitää teeskennellä olevansa tyytyväinen elämäänsä. Jos jotain yrittää, se pitää sitten tehdä jossain aivan vieraassa sosiaalisessa ympäristössä, mutta ainakaan minä en sellaiseen pääse joka vuosikaan.
Minä ajattelin täsmälleen noin ujona 2-kymppisenä naisena. Sitten lakkasin murehtimasta turhia ja aloin tehdä aloitteita. Ja katsoin myös ympärilleni ja kuuntelin miten ihmiset puhuvat. Totesin, että he etsivät parisuhdetta aivan avoimesti ja ovat jopa liiankin innokkaita auttamaan muitakin siinä, jos ilmaisee kiinnostuksensa deittailuun.
Näin jälkeenpäin tiedän keksineeni kaiken maailman tekosyitä deittailun esteeksi, koska en ollut valmis parisuhteeseen. Halusin sitä vain koska se kuuluu asiaan.
Vierailija kirjoitti:
Suurinta osaa naisista kehutaan kauniiksi paljon useammin kuin mitä miehiä kehutaan komeiksi, joten siihen naiset eivät voi kaikki vedota että kun pelätään että ei se mies mua kuitenkaan huolisi vaan pakit mä vaan saisin...
T. Mies
Mitä ihmettä tuo mihinkään vaikuttaa?
Jos aloitteen tekmiseen ei ole tarvetta ei voi olettaa että sen tekeminen olisi jotenkin ylivoimaista.