Lue keskustelun säännöt.
Miksi naisille on niin ylivoimaista tehdä selkeitä aloitteita?
03.10.2016 |
Tällaista olen pohtinut. Osaako kukaan sanoa? En kaipaa nyt mitään satuja tyyliin "no kyllä niitä aloitteita tehdään kivoille miehille, mut ei sulle, lälläslää".
Kommentit (196)
Mikä sinulle on se riittävän selkeä aloite? Kun yleensä ihmisten välinen vuorovaikutus esim. baarissa sujuu niin, että jälkikäteen on vaikea sanoa, kumpi oikeastaan tekee aloitteen. Klassinen tilanne: kaksi ihmistä, nainen ja mies, katselee ympärilleen; he huomaavat toisensa; kumpikin viestittää katseellaan, että toinen vaikuttaa kiinnostavalta; katseita saattaa korostaa hymy tai tervehdys nyökkäämällä, lasin kohottaminen "skoolaukseksi" tai jotain muuta, mistä on helppo päätellä, että positiivinen ensivaikutelma on luotu ja saa lähestyä. Se kumpi ensin lähestyy riippuu täysin tilanteesta. Jos olen iskenyt silmäni johonkin mieheen ja saanut jo häneltä tuollaisen "lupa lähestyä" -signaalin, niin menen juttusille heti kun on sopiva tilaisuus. Ystävääni en kuitenkaan jätä lähteäkseni yhtäkkiä juttelemaan jollekin random-tyypille, vaan poikkean hänen luonaan ehkä vessareissulla tai hakiessani uuden oluen. Ja samoin olen huomannut miesten toimivan, he tulevat juttusille vasta kun on sopiva hetki.
Voiko tuon selkeämpää aloitetta baariympäristössä tehdä? Vai millaista aloitetta odotat?
Muualla on aika vähän kokemusta kummankaan puolisista aloitteista. Olen kahvilassa aloittanut rupattelun samassa jonossa seisovan miehen kanssa ja kysynyt saanko liittyä seuraan, ja muutenkin juttelen mielelläni muille ihmisille, mutta hetken aikaa pitää miettiä jos haluan yrittää löytää esimerkkejä baarin ulkopuolella tapahtuneista aloitteista.
Kerro nyt joka tapauksessa ensin, mikä sinulle on selkeä aloite.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tein sinkkuna aloitteita, mutta olen kuitenkin suhteessa miehen kanssa, joka oli itse se aloitteellinen osapuoli ja lämmitteli mua hyvinkin pitkään. :D En siis ole ihan varma aloitteiden tekemisen hyödyllisyydestä näin naisen näkökulmasta. Miehen pitää kai saada tuntea saavuttaneensa jotain, eikä niin käy jos nainen on liian helppo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa ihmisistä on oikeasti todella ujoja ja epävarmoja kun pitäisi olla tekemisissä tuntemattomien kanssa. Naisille on vielä hyväksyttävämpää vain odotella passiivisena. Kulttuuri sanoo edelleen, että nainen on passiivinen ja mies on aktiivinen.
Itselleni aloitteet eivät ole vaikeita. Mulle on ihan sama, vaikka mokaisin tuntemattoman edessä. Mulle on tärkeämpää miellyttää niitä, jotka ovat mulle jo läheisiä. On ihan järkyttävää mielestäni, miten moni on aika ulkokultainen. Omien perheenjäsenten ja sukulaisten päälle voidaan kaataa metaforinen sontaämpärillinen milloin vain, mutta tuntemattoman silmissä pitää olla maailman upein tyyppi. Mitä läheismpi ihminen, sen törkeämpiä ollaan tuolla oikeassa elämässä. Oikeasti sillä tuntemattomalla uudella kontaktilla on kaikkein vähiten väliä. Sen mielipiteillä ei vielä ole merkitystä. Tämä ajattelutapa helpottaisi varmasti muidenkin elämää, sekä naisten että miesten ja läheistesikin.
Vai hyväksyttävämpää? Kyllä ujot naiset saavat saavillisen lokaa niskaan joka kerta kun uskaltavat valittaa huonoa miesonneaan. Ihan varmasti ei ole tippaakaan hyväksyttävää, naiset päinvastoin tuomitaan passiivisuudesta ankarammin kuin miehet.
No jaa. Itse olen elänyt tässä yhteiskunnassa sekä miehen että naisen roolissa. Olen huomannut, että mieheltä odotetaan ja vaaditaankin enemmän toimintaa melkein missä vaan. Naisen on enemmän ok olla vähän heikko. Toisaalta mies esim. saa helpommin puheenvuoron, kykyjä ei aliarvioida jne. Parisuhdejutuista jos puhutaan, niin kyllä passiivisella naisella menee paremmin kuin passiivisella miehellä. Keskimäärin. Kummallakaan passiivisuus ei tosin ole kitenkään hyvä juttu. Nettipalstoilla pari äänekästä sekopäätä saa asiat helposti vääristymään.
Kummallakin puolella on omat ongelmansa. Olen kokenut sen ihan itse tosielämässä. Ja olen myötätuntoinen sekä naisia että miehiä kohtaan, jos ei tärppää. Sukupuolesta riippumatta se on vaan toisille hankalaa.
Vierailija kirjoitti:
Mikä sinulle on se riittävän selkeä aloite? Kun yleensä ihmisten välinen vuorovaikutus esim. baarissa sujuu niin, että jälkikäteen on vaikea sanoa, kumpi oikeastaan tekee aloitteen. Klassinen tilanne: kaksi ihmistä, nainen ja mies, katselee ympärilleen; he huomaavat toisensa; kumpikin viestittää katseellaan, että toinen vaikuttaa kiinnostavalta; katseita saattaa korostaa hymy tai tervehdys nyökkäämällä, lasin kohottaminen "skoolaukseksi" tai jotain muuta, mistä on helppo päätellä, että positiivinen ensivaikutelma on luotu ja saa lähestyä. Se kumpi ensin lähestyy riippuu täysin tilanteesta. Jos olen iskenyt silmäni johonkin mieheen ja saanut jo häneltä tuollaisen "lupa lähestyä" -signaalin, niin menen juttusille heti kun on sopiva tilaisuus. Ystävääni en kuitenkaan jätä lähteäkseni yhtäkkiä juttelemaan jollekin random-tyypille, vaan poikkean hänen luonaan ehkä vessareissulla tai hakiessani uuden oluen. Ja samoin olen huomannut miesten toimivan, he tulevat juttusille vasta kun on sopiva hetki.
Voiko tuon selkeämpää aloitetta baariympäristössä tehdä? Vai millaista aloitetta odotat?
Muualla on aika vähän kokemusta kummankaan puolisista aloitteista. Olen kahvilassa aloittanut rupattelun samassa jonossa seisovan miehen kanssa ja kysynyt saanko liittyä seuraan, ja muutenkin juttelen mielelläni muille ihmisille, mutta hetken aikaa pitää miettiä jos haluan yrittää löytää esimerkkejä baarin ulkopuolella tapahtuneista aloitteista.
Kerro nyt joka tapauksessa ensin, mikä sinulle on selkeä aloite.
Pidän selkeänä aloitteena 100% verbaalista kommunikaatiota. Se ei jätä niin älyttömästi tulkinnanvaraa kuin non-verbaalinen kehonkieli. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä sinulle on se riittävän selkeä aloite? Kun yleensä ihmisten välinen vuorovaikutus esim. baarissa sujuu niin, että jälkikäteen on vaikea sanoa, kumpi oikeastaan tekee aloitteen. Klassinen tilanne: kaksi ihmistä, nainen ja mies, katselee ympärilleen; he huomaavat toisensa; kumpikin viestittää katseellaan, että toinen vaikuttaa kiinnostavalta; katseita saattaa korostaa hymy tai tervehdys nyökkäämällä, lasin kohottaminen "skoolaukseksi" tai jotain muuta, mistä on helppo päätellä, että positiivinen ensivaikutelma on luotu ja saa lähestyä. Se kumpi ensin lähestyy riippuu täysin tilanteesta. Jos olen iskenyt silmäni johonkin mieheen ja saanut jo häneltä tuollaisen "lupa lähestyä" -signaalin, niin menen juttusille heti kun on sopiva tilaisuus. Ystävääni en kuitenkaan jätä lähteäkseni yhtäkkiä juttelemaan jollekin random-tyypille, vaan poikkean hänen luonaan ehkä vessareissulla tai hakiessani uuden oluen. Ja samoin olen huomannut miesten toimivan, he tulevat juttusille vasta kun on sopiva hetki.
Voiko tuon selkeämpää aloitetta baariympäristössä tehdä? Vai millaista aloitetta odotat?
Muualla on aika vähän kokemusta kummankaan puolisista aloitteista. Olen kahvilassa aloittanut rupattelun samassa jonossa seisovan miehen kanssa ja kysynyt saanko liittyä seuraan, ja muutenkin juttelen mielelläni muille ihmisille, mutta hetken aikaa pitää miettiä jos haluan yrittää löytää esimerkkejä baarin ulkopuolella tapahtuneista aloitteista.
Kerro nyt joka tapauksessa ensin, mikä sinulle on selkeä aloite.
Pidän selkeänä aloitteena 100% verbaalista kommunikaatiota. Se ei jätä niin älyttömästi tulkinnanvaraa kuin non-verbaalinen kehonkieli. Ap
Mitä sen naisen pitää sitten sanoa, jotta tajuat että kyseessä on aloite? Ja mihin sen aloitteen pitäisi johtaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hanska kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1. Olin kerran yksin lounaalla, ja huomasin että eräs mies katseli minua. Vaihdettiin katseita ja hymyjä, kunnes minun piti lähteä. Hetken mielijohteesta kirjoitin puhelinnumeroni lapulle ja annoin sen miehelle poistuessani ravintolasta. Mies ei ikinä soittanut.
2. Kerran baarissa sama juttu: katseita ja hymyjä. Lähestyin miestä tanssilattialla, jolloin lauma miehen kavereita hyökkäsi edestä, sivulta ja takaa kertomaan että "Kalle" on varattu! Se oli niin noloa, etten enää edes kuvittelisi ähestyväni miestä joka on kaveriporukan kanssa missään.
3. Kerran tunnustin ihastukseni opiskelukaverille. Se johti noloon hiljaisuuteen ja siihen, ettei me enää juteltu toisillemme.
Siinä minun kokemukseni. Deitti-ilmoituksiin olen vastannut, ja ne on johtaneet joskus treffeille, mutta ei sen pidemmälle (oma kiinnostus ei riittänyt). Kahdesti olen seurustellut vakavammin, ja molempiin aloitteen teki mies. Nyt olen naimisissa, ja aloitteen teki netissa mies.
t. Tavallinen nainen
Nuo torjutuksi tulemisen kokemukset sinun koko elinajaltasi mahtuisivat seuraa aktiivisesti etsivän miehen yhteen viikkoon.
Ja nuo aktiivisesti seuraa etsivät miehet mahtuisivat 0,001 prosenttiin miehistä. Nämä naisten aloitteettomuudesta itkevät miehet ovat tehneet ehkä kaksi aloitetta elämänsä aikana, teininä umpikännissä mölisemällä.
Vierailija kirjoitti:
Mikä sinulle on se riittävän selkeä aloite? Kun yleensä ihmisten välinen vuorovaikutus esim. baarissa sujuu niin, että jälkikäteen on vaikea sanoa, kumpi oikeastaan tekee aloitteen.
Tämä on vähän samanlainen naisen kommentti kuin se, että haluaa asioiden etenevän "omalla painollaan". Toisin sanoen miehen tehtäväksi jää riskin ottaminen. Epäilemättä onkin vaikea sanoa, kuka tekee aloitteen, kun ei tee sitä itse. Mies, joka tulee toisen pöytään, pyytää numeroa tai myöhemmin kumartuu suutelemaan naista, olisi tilanteen kulusta eri mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
hanska kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1. Olin kerran yksin lounaalla, ja huomasin että eräs mies katseli minua. Vaihdettiin katseita ja hymyjä, kunnes minun piti lähteä. Hetken mielijohteesta kirjoitin puhelinnumeroni lapulle ja annoin sen miehelle poistuessani ravintolasta. Mies ei ikinä soittanut.
2. Kerran baarissa sama juttu: katseita ja hymyjä. Lähestyin miestä tanssilattialla, jolloin lauma miehen kavereita hyökkäsi edestä, sivulta ja takaa kertomaan että "Kalle" on varattu! Se oli niin noloa, etten enää edes kuvittelisi ähestyväni miestä joka on kaveriporukan kanssa missään.
3. Kerran tunnustin ihastukseni opiskelukaverille. Se johti noloon hiljaisuuteen ja siihen, ettei me enää juteltu toisillemme.
Siinä minun kokemukseni. Deitti-ilmoituksiin olen vastannut, ja ne on johtaneet joskus treffeille, mutta ei sen pidemmälle (oma kiinnostus ei riittänyt). Kahdesti olen seurustellut vakavammin, ja molempiin aloitteen teki mies. Nyt olen naimisissa, ja aloitteen teki netissa mies.
t. Tavallinen nainen
Nuo torjutuksi tulemisen kokemukset sinun koko elinajaltasi mahtuisivat seuraa aktiivisesti etsivän miehen yhteen viikkoon.
Ja nuo aktiivisesti seuraa etsivät miehet mahtuisivat 0,001 prosenttiin miehistä.
Tämä nyt ei pidä ollenkaan paikkaansa, ja tiedät toivottavasti sen itsekin.
Vierailija kirjoitti:
Klassinen tilanne: kaksi ihmistä, nainen ja mies, katselee ympärilleen; he huomaavat toisensa; kumpikin viestittää katseellaan, että toinen vaikuttaa kiinnostavalta; katseita saattaa korostaa hymy tai tervehdys nyökkäämällä, lasin kohottaminen "skoolaukseksi" tai jotain muuta, mistä on helppo päätellä, että positiivinen ensivaikutelma on luotu ja saa lähestyä.
Katselen kyllä baarissa ympärilleni, mutta mitään noin selkeää merkkiä kiinnostuksesta en ole koskaan saanut. Samapa se oikeastaan, koska olen baarissa aina jollain porukalla ja olisi loukkaus heitä kohtaan jos vaihtaisin kesken illan toiseen seuraan. Olin yksin baarissa seuraa etsimässä viimeeksi liki päivälleen 15 vuotta sitten. Yksinäinen ja nöyryyttävä kokemus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä sinulle on se riittävän selkeä aloite? Kun yleensä ihmisten välinen vuorovaikutus esim. baarissa sujuu niin, että jälkikäteen on vaikea sanoa, kumpi oikeastaan tekee aloitteen. Klassinen tilanne: kaksi ihmistä, nainen ja mies, katselee ympärilleen; he huomaavat toisensa; kumpikin viestittää katseellaan, että toinen vaikuttaa kiinnostavalta; katseita saattaa korostaa hymy tai tervehdys nyökkäämällä, lasin kohottaminen "skoolaukseksi" tai jotain muuta, mistä on helppo päätellä, että positiivinen ensivaikutelma on luotu ja saa lähestyä. Se kumpi ensin lähestyy riippuu täysin tilanteesta. Jos olen iskenyt silmäni johonkin mieheen ja saanut jo häneltä tuollaisen "lupa lähestyä" -signaalin, niin menen juttusille heti kun on sopiva tilaisuus. Ystävääni en kuitenkaan jätä lähteäkseni yhtäkkiä juttelemaan jollekin random-tyypille, vaan poikkean hänen luonaan ehkä vessareissulla tai hakiessani uuden oluen. Ja samoin olen huomannut miesten toimivan, he tulevat juttusille vasta kun on sopiva hetki.
Voiko tuon selkeämpää aloitetta baariympäristössä tehdä? Vai millaista aloitetta odotat?
Muualla on aika vähän kokemusta kummankaan puolisista aloitteista. Olen kahvilassa aloittanut rupattelun samassa jonossa seisovan miehen kanssa ja kysynyt saanko liittyä seuraan, ja muutenkin juttelen mielelläni muille ihmisille, mutta hetken aikaa pitää miettiä jos haluan yrittää löytää esimerkkejä baarin ulkopuolella tapahtuneista aloitteista.
Kerro nyt joka tapauksessa ensin, mikä sinulle on selkeä aloite.
Pidän selkeänä aloitteena 100% verbaalista kommunikaatiota. Se ei jätä niin älyttömästi tulkinnanvaraa kuin non-verbaalinen kehonkieli. Ap
Mitä sen naisen pitää sitten sanoa, jotta tajuat että kyseessä on aloite? Ja mihin sen aloitteen pitäisi johtaa?
Aloite on omien aikomusten ilmaisemista ja alttiiksi asettumista. Aloitteen tekijä haluaa jotakin toiselta. Jos siihen ei sisälly mahdollisuus tulla torjutuksi, se ei ole aloite.
Aloitteita ei tehdä vain ensimmäistä kertaa tavattaessa vaan pitkin tutustumista. Aloitteita ovat esimerkiksi "Odotan kaveria, saanko istua tähän hetkeksi?", "Moi, mä olen Mika" (ojentaa käden), "Anna sun puhelinnumero, niin voin laittaa vaikka WhatsApp-viestiä", käden laittaminen toisen alaselälle, suutelemaan kumartuminen ja monet muut sanat ja eleet, jotka sopivat kulloisenkiin tilanteeseen. Niihin kaikkiin liittyy riskin ottaminen.
hanska kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä sinulle on se riittävän selkeä aloite? Kun yleensä ihmisten välinen vuorovaikutus esim. baarissa sujuu niin, että jälkikäteen on vaikea sanoa, kumpi oikeastaan tekee aloitteen. Klassinen tilanne: kaksi ihmistä, nainen ja mies, katselee ympärilleen; he huomaavat toisensa; kumpikin viestittää katseellaan, että toinen vaikuttaa kiinnostavalta; katseita saattaa korostaa hymy tai tervehdys nyökkäämällä, lasin kohottaminen "skoolaukseksi" tai jotain muuta, mistä on helppo päätellä, että positiivinen ensivaikutelma on luotu ja saa lähestyä. Se kumpi ensin lähestyy riippuu täysin tilanteesta. Jos olen iskenyt silmäni johonkin mieheen ja saanut jo häneltä tuollaisen "lupa lähestyä" -signaalin, niin menen juttusille heti kun on sopiva tilaisuus. Ystävääni en kuitenkaan jätä lähteäkseni yhtäkkiä juttelemaan jollekin random-tyypille, vaan poikkean hänen luonaan ehkä vessareissulla tai hakiessani uuden oluen. Ja samoin olen huomannut miesten toimivan, he tulevat juttusille vasta kun on sopiva hetki.
Voiko tuon selkeämpää aloitetta baariympäristössä tehdä? Vai millaista aloitetta odotat?
Muualla on aika vähän kokemusta kummankaan puolisista aloitteista. Olen kahvilassa aloittanut rupattelun samassa jonossa seisovan miehen kanssa ja kysynyt saanko liittyä seuraan, ja muutenkin juttelen mielelläni muille ihmisille, mutta hetken aikaa pitää miettiä jos haluan yrittää löytää esimerkkejä baarin ulkopuolella tapahtuneista aloitteista.
Kerro nyt joka tapauksessa ensin, mikä sinulle on selkeä aloite.
Pidän selkeänä aloitteena 100% verbaalista kommunikaatiota. Se ei jätä niin älyttömästi tulkinnanvaraa kuin non-verbaalinen kehonkieli. Ap
Mitä sen naisen pitää sitten sanoa, jotta tajuat että kyseessä on aloite? Ja mihin sen aloitteen pitäisi johtaa?
Aloite on omien aikomusten ilmaisemista ja alttiiksi asettumista. Aloitteen tekijä haluaa jotakin toiselta. Jos siihen ei sisälly mahdollisuus tulla torjutuksi, se ei ole aloite.
Aloitteita ei tehdä vain ensimmäistä kertaa tavattaessa vaan pitkin tutustumista. Aloitteita ovat esimerkiksi "Odotan kaveria, saanko istua tähän hetkeksi?", "Moi, mä olen Mika" (ojentaa käden), "Anna sun puhelinnumero, niin voin laittaa vaikka WhatsApp-viestiä", käden laittaminen toisen alaselälle, suutelemaan kumartuminen ja monet muut sanat ja eleet, jotka sopivat kulloisenkiin tilanteeseen. Niihin kaikkiin liittyy riskin ottaminen.
Miksi naisen pitäisi haluta tehdä aloite?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Klassinen tilanne: kaksi ihmistä, nainen ja mies, katselee ympärilleen; he huomaavat toisensa; kumpikin viestittää katseellaan, että toinen vaikuttaa kiinnostavalta; katseita saattaa korostaa hymy tai tervehdys nyökkäämällä, lasin kohottaminen "skoolaukseksi" tai jotain muuta, mistä on helppo päätellä, että positiivinen ensivaikutelma on luotu ja saa lähestyä.
Katselen kyllä baarissa ympärilleni, mutta mitään noin selkeää merkkiä kiinnostuksesta en ole koskaan saanut. Samapa se oikeastaan, koska olen baarissa aina jollain porukalla ja olisi loukkaus heitä kohtaan jos vaihtaisin kesken illan toiseen seuraan. Olin yksin baarissa seuraa etsimässä viimeeksi liki päivälleen 15 vuotta sitten. Yksinäinen ja nöyryyttävä kokemus.
No eihän ole loukkaus toisia kohtaan, jos vaihdat toiseen seuraan. Ainakaan, jos olet isommalla porukalla, eikä kukaan jää yksin. Ei kukaan loukkaannu, jos sinkku hakeutuu baarissa muidenkin seuraan.
Vierailija kirjoitti:
hanska kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä sinulle on se riittävän selkeä aloite? Kun yleensä ihmisten välinen vuorovaikutus esim. baarissa sujuu niin, että jälkikäteen on vaikea sanoa, kumpi oikeastaan tekee aloitteen. Klassinen tilanne: kaksi ihmistä, nainen ja mies, katselee ympärilleen; he huomaavat toisensa; kumpikin viestittää katseellaan, että toinen vaikuttaa kiinnostavalta; katseita saattaa korostaa hymy tai tervehdys nyökkäämällä, lasin kohottaminen "skoolaukseksi" tai jotain muuta, mistä on helppo päätellä, että positiivinen ensivaikutelma on luotu ja saa lähestyä. Se kumpi ensin lähestyy riippuu täysin tilanteesta. Jos olen iskenyt silmäni johonkin mieheen ja saanut jo häneltä tuollaisen "lupa lähestyä" -signaalin, niin menen juttusille heti kun on sopiva tilaisuus. Ystävääni en kuitenkaan jätä lähteäkseni yhtäkkiä juttelemaan jollekin random-tyypille, vaan poikkean hänen luonaan ehkä vessareissulla tai hakiessani uuden oluen. Ja samoin olen huomannut miesten toimivan, he tulevat juttusille vasta kun on sopiva hetki.
Voiko tuon selkeämpää aloitetta baariympäristössä tehdä? Vai millaista aloitetta odotat?
Muualla on aika vähän kokemusta kummankaan puolisista aloitteista. Olen kahvilassa aloittanut rupattelun samassa jonossa seisovan miehen kanssa ja kysynyt saanko liittyä seuraan, ja muutenkin juttelen mielelläni muille ihmisille, mutta hetken aikaa pitää miettiä jos haluan yrittää löytää esimerkkejä baarin ulkopuolella tapahtuneista aloitteista.
Kerro nyt joka tapauksessa ensin, mikä sinulle on selkeä aloite.
Pidän selkeänä aloitteena 100% verbaalista kommunikaatiota. Se ei jätä niin älyttömästi tulkinnanvaraa kuin non-verbaalinen kehonkieli. Ap
Mitä sen naisen pitää sitten sanoa, jotta tajuat että kyseessä on aloite? Ja mihin sen aloitteen pitäisi johtaa?
Aloite on omien aikomusten ilmaisemista ja alttiiksi asettumista. Aloitteen tekijä haluaa jotakin toiselta. Jos siihen ei sisälly mahdollisuus tulla torjutuksi, se ei ole aloite.
Aloitteita ei tehdä vain ensimmäistä kertaa tavattaessa vaan pitkin tutustumista. Aloitteita ovat esimerkiksi "Odotan kaveria, saanko istua tähän hetkeksi?", "Moi, mä olen Mika" (ojentaa käden), "Anna sun puhelinnumero, niin voin laittaa vaikka WhatsApp-viestiä", käden laittaminen toisen alaselälle, suutelemaan kumartuminen ja monet muut sanat ja eleet, jotka sopivat kulloisenkiin tilanteeseen. Niihin kaikkiin liittyy riskin ottaminen.
Miksi naisen pitäisi haluta tehdä aloite?
No jaa.....vaikka sen takia että nainen saa silloin itse valita kenen kanssa alkaa jutustelu, eikä tarvitse sietää vastenmielisen miehen lähestymistä....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
hanska kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä sinulle on se riittävän selkeä aloite? Kun yleensä ihmisten välinen vuorovaikutus esim. baarissa sujuu niin, että jälkikäteen on vaikea sanoa, kumpi oikeastaan tekee aloitteen. Klassinen tilanne: kaksi ihmistä, nainen ja mies, katselee ympärilleen; he huomaavat toisensa; kumpikin viestittää katseellaan, että toinen vaikuttaa kiinnostavalta; katseita saattaa korostaa hymy tai tervehdys nyökkäämällä, lasin kohottaminen "skoolaukseksi" tai jotain muuta, mistä on helppo päätellä, että positiivinen ensivaikutelma on luotu ja saa lähestyä. Se kumpi ensin lähestyy riippuu täysin tilanteesta. Jos olen iskenyt silmäni johonkin mieheen ja saanut jo häneltä tuollaisen "lupa lähestyä" -signaalin, niin menen juttusille heti kun on sopiva tilaisuus. Ystävääni en kuitenkaan jätä lähteäkseni yhtäkkiä juttelemaan jollekin random-tyypille, vaan poikkean hänen luonaan ehkä vessareissulla tai hakiessani uuden oluen. Ja samoin olen huomannut miesten toimivan, he tulevat juttusille vasta kun on sopiva hetki.
Voiko tuon selkeämpää aloitetta baariympäristössä tehdä? Vai millaista aloitetta odotat?
Muualla on aika vähän kokemusta kummankaan puolisista aloitteista. Olen kahvilassa aloittanut rupattelun samassa jonossa seisovan miehen kanssa ja kysynyt saanko liittyä seuraan, ja muutenkin juttelen mielelläni muille ihmisille, mutta hetken aikaa pitää miettiä jos haluan yrittää löytää esimerkkejä baarin ulkopuolella tapahtuneista aloitteista.
Kerro nyt joka tapauksessa ensin, mikä sinulle on selkeä aloite.
Pidän selkeänä aloitteena 100% verbaalista kommunikaatiota. Se ei jätä niin älyttömästi tulkinnanvaraa kuin non-verbaalinen kehonkieli. Ap
Mitä sen naisen pitää sitten sanoa, jotta tajuat että kyseessä on aloite? Ja mihin sen aloitteen pitäisi johtaa?
Aloite on omien aikomusten ilmaisemista ja alttiiksi asettumista. Aloitteen tekijä haluaa jotakin toiselta. Jos siihen ei sisälly mahdollisuus tulla torjutuksi, se ei ole aloite.
Aloitteita ei tehdä vain ensimmäistä kertaa tavattaessa vaan pitkin tutustumista. Aloitteita ovat esimerkiksi "Odotan kaveria, saanko istua tähän hetkeksi?", "Moi, mä olen Mika" (ojentaa käden), "Anna sun puhelinnumero, niin voin laittaa vaikka WhatsApp-viestiä", käden laittaminen toisen alaselälle, suutelemaan kumartuminen ja monet muut sanat ja eleet, jotka sopivat kulloisenkiin tilanteeseen. Niihin kaikkiin liittyy riskin ottaminen.
Miksi naisen pitäisi haluta tehdä aloite?
Missä sanoin, että kenenkään pitäisi tehdä aloitetta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa ihmisistä on oikeasti todella ujoja ja epävarmoja kun pitäisi olla tekemisissä tuntemattomien kanssa. Naisille on vielä hyväksyttävämpää vain odotella passiivisena. Kulttuuri sanoo edelleen, että nainen on passiivinen ja mies on aktiivinen.
Itselleni aloitteet eivät ole vaikeita. Mulle on ihan sama, vaikka mokaisin tuntemattoman edessä. Mulle on tärkeämpää miellyttää niitä, jotka ovat mulle jo läheisiä. On ihan järkyttävää mielestäni, miten moni on aika ulkokultainen. Omien perheenjäsenten ja sukulaisten päälle voidaan kaataa metaforinen sontaämpärillinen milloin vain, mutta tuntemattoman silmissä pitää olla maailman upein tyyppi. Mitä läheismpi ihminen, sen törkeämpiä ollaan tuolla oikeassa elämässä. Oikeasti sillä tuntemattomalla uudella kontaktilla on kaikkein vähiten väliä. Sen mielipiteillä ei vielä ole merkitystä. Tämä ajattelutapa helpottaisi varmasti muidenkin elämää, sekä naisten että miesten ja läheistesikin.
Vai hyväksyttävämpää? Kyllä ujot naiset saavat saavillisen lokaa niskaan joka kerta kun uskaltavat valittaa huonoa miesonneaan. Ihan varmasti ei ole tippaakaan hyväksyttävää, naiset päinvastoin tuomitaan passiivisuudesta ankarammin kuin miehet.
No jaa. Itse olen elänyt tässä yhteiskunnassa sekä miehen että naisen roolissa. Olen huomannut, että mieheltä odotetaan ja vaaditaankin enemmän toimintaa melkein missä vaan. Naisen on enemmän ok olla vähän heikko. Toisaalta mies esim. saa helpommin puheenvuoron, kykyjä ei aliarvioida jne. Parisuhdejutuista jos puhutaan, niin kyllä passiivisella naisella menee paremmin kuin passiivisella miehellä. Keskimäärin. Kummallakaan passiivisuus ei tosin ole kitenkään hyvä juttu. Nettipalstoilla pari äänekästä sekopäätä saa asiat helposti vääristymään.
Kummallakin puolella on omat ongelmansa. Olen kokenut sen ihan itse tosielämässä. Ja olen myötätuntoinen sekä naisia että miehiä kohtaan, jos ei tärppää. Sukupuolesta riippumatta se on vaan toisille hankalaa.
Kiitos tästä. Mielenkiintoista kuulla sellaisen näkemys jolla on kokemuksia molemmista puolista. Kaikille tekisi hyvää astua toisen kenkiin hetkeksi, se vaan ei ole kovinkaan yksinkertaista.
hanska kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä sinulle on se riittävän selkeä aloite? Kun yleensä ihmisten välinen vuorovaikutus esim. baarissa sujuu niin, että jälkikäteen on vaikea sanoa, kumpi oikeastaan tekee aloitteen. Klassinen tilanne: kaksi ihmistä, nainen ja mies, katselee ympärilleen; he huomaavat toisensa; kumpikin viestittää katseellaan, että toinen vaikuttaa kiinnostavalta; katseita saattaa korostaa hymy tai tervehdys nyökkäämällä, lasin kohottaminen "skoolaukseksi" tai jotain muuta, mistä on helppo päätellä, että positiivinen ensivaikutelma on luotu ja saa lähestyä. Se kumpi ensin lähestyy riippuu täysin tilanteesta. Jos olen iskenyt silmäni johonkin mieheen ja saanut jo häneltä tuollaisen "lupa lähestyä" -signaalin, niin menen juttusille heti kun on sopiva tilaisuus. Ystävääni en kuitenkaan jätä lähteäkseni yhtäkkiä juttelemaan jollekin random-tyypille, vaan poikkean hänen luonaan ehkä vessareissulla tai hakiessani uuden oluen. Ja samoin olen huomannut miesten toimivan, he tulevat juttusille vasta kun on sopiva hetki.
Voiko tuon selkeämpää aloitetta baariympäristössä tehdä? Vai millaista aloitetta odotat?
Muualla on aika vähän kokemusta kummankaan puolisista aloitteista. Olen kahvilassa aloittanut rupattelun samassa jonossa seisovan miehen kanssa ja kysynyt saanko liittyä seuraan, ja muutenkin juttelen mielelläni muille ihmisille, mutta hetken aikaa pitää miettiä jos haluan yrittää löytää esimerkkejä baarin ulkopuolella tapahtuneista aloitteista.
Kerro nyt joka tapauksessa ensin, mikä sinulle on selkeä aloite.
Pidän selkeänä aloitteena 100% verbaalista kommunikaatiota. Se ei jätä niin älyttömästi tulkinnanvaraa kuin non-verbaalinen kehonkieli. Ap
Mitä sen naisen pitää sitten sanoa, jotta tajuat että kyseessä on aloite? Ja mihin sen aloitteen pitäisi johtaa?
Aloite on omien aikomusten ilmaisemista ja alttiiksi asettumista. Aloitteen tekijä haluaa jotakin toiselta. Jos siihen ei sisälly mahdollisuus tulla torjutuksi, se ei ole aloite.
Aloitteita ei tehdä vain ensimmäistä kertaa tavattaessa vaan pitkin tutustumista. Aloitteita ovat esimerkiksi "Odotan kaveria, saanko istua tähän hetkeksi?", "Moi, mä olen Mika" (ojentaa käden), "Anna sun puhelinnumero, niin voin laittaa vaikka WhatsApp-viestiä", käden laittaminen toisen alaselälle, suutelemaan kumartuminen ja monet muut sanat ja eleet, jotka sopivat kulloisenkiin tilanteeseen. Niihin kaikkiin liittyy riskin ottaminen.
Jatkan edelleen siitä baariympäristöstä, koska siellähän suurin osa aloitteista tapahtuu. Okei, olen saanut katsekontaktin siihen kiinnostavan näköiseen mieheen baaritiskillä ja nyt on sopiva hetki mennä juttusille, kun menen joka tapauksessa hakemaan toisen oluen. Todennäköisesti asetun hänen viereensä ja tervehdin ja kommentoin tai kysyn jotain sillä hetkellä olennaista (juomatarjoilua, ympäristöä tms). Sen jälkeen (ja jo siihen saakka) tarvitaan kyllä omasta mielestäni kahden ihmisen molemminpuolista viestintää, jotta tilanne voi edetä. Kaksi ihmistä lähettää vuorotellen toisilleen sanattomia ja sanallisia signaaleja, että "seurassasi on edelleen miellyttävää olla, voimme jatkaa tutustumista".
Tiedätkö, että kommunikaatiosta tutkimusten mukaan 55 % on kehonkieltä, 38 % äänensävyä ja vain 7 % sitä, mitä todella sanotaan? Jos et ihan oikeasti osaa lukea aloitteeksi muuta kuin sanat, niin olet suoraan sanottuna kusessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hanska kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä sinulle on se riittävän selkeä aloite? Kun yleensä ihmisten välinen vuorovaikutus esim. baarissa sujuu niin, että jälkikäteen on vaikea sanoa, kumpi oikeastaan tekee aloitteen. Klassinen tilanne: kaksi ihmistä, nainen ja mies, katselee ympärilleen; he huomaavat toisensa; kumpikin viestittää katseellaan, että toinen vaikuttaa kiinnostavalta; katseita saattaa korostaa hymy tai tervehdys nyökkäämällä, lasin kohottaminen "skoolaukseksi" tai jotain muuta, mistä on helppo päätellä, että positiivinen ensivaikutelma on luotu ja saa lähestyä. Se kumpi ensin lähestyy riippuu täysin tilanteesta. Jos olen iskenyt silmäni johonkin mieheen ja saanut jo häneltä tuollaisen "lupa lähestyä" -signaalin, niin menen juttusille heti kun on sopiva tilaisuus. Ystävääni en kuitenkaan jätä lähteäkseni yhtäkkiä juttelemaan jollekin random-tyypille, vaan poikkean hänen luonaan ehkä vessareissulla tai hakiessani uuden oluen. Ja samoin olen huomannut miesten toimivan, he tulevat juttusille vasta kun on sopiva hetki.
Voiko tuon selkeämpää aloitetta baariympäristössä tehdä? Vai millaista aloitetta odotat?
Muualla on aika vähän kokemusta kummankaan puolisista aloitteista. Olen kahvilassa aloittanut rupattelun samassa jonossa seisovan miehen kanssa ja kysynyt saanko liittyä seuraan, ja muutenkin juttelen mielelläni muille ihmisille, mutta hetken aikaa pitää miettiä jos haluan yrittää löytää esimerkkejä baarin ulkopuolella tapahtuneista aloitteista.
Kerro nyt joka tapauksessa ensin, mikä sinulle on selkeä aloite.
Pidän selkeänä aloitteena 100% verbaalista kommunikaatiota. Se ei jätä niin älyttömästi tulkinnanvaraa kuin non-verbaalinen kehonkieli. Ap
Mitä sen naisen pitää sitten sanoa, jotta tajuat että kyseessä on aloite? Ja mihin sen aloitteen pitäisi johtaa?
Aloite on omien aikomusten ilmaisemista ja alttiiksi asettumista. Aloitteen tekijä haluaa jotakin toiselta. Jos siihen ei sisälly mahdollisuus tulla torjutuksi, se ei ole aloite.
Aloitteita ei tehdä vain ensimmäistä kertaa tavattaessa vaan pitkin tutustumista. Aloitteita ovat esimerkiksi "Odotan kaveria, saanko istua tähän hetkeksi?", "Moi, mä olen Mika" (ojentaa käden), "Anna sun puhelinnumero, niin voin laittaa vaikka WhatsApp-viestiä", käden laittaminen toisen alaselälle, suutelemaan kumartuminen ja monet muut sanat ja eleet, jotka sopivat kulloisenkiin tilanteeseen. Niihin kaikkiin liittyy riskin ottaminen.
Miksi naisen pitäisi haluta tehdä aloite?
No jaa.....vaikka sen takia että nainen saa silloin itse valita kenen kanssa alkaa jutustelu, eikä tarvitse sietää vastenmielisen miehen lähestymistä....
Ei se nainen silloinkaan saa itse valita, kenen kanssa alkaa jutustelu. Voihan olla, että se mies jolle nainen yrittää tehdä aloitetta (katsekontakti) ei halua vastata siihen, koska ei halua naisen lähestyvän. Tuota tapahtuu tosi paljon ja ihan varmasti joka ikisellä naisella on monia kokemuksia siitä, kun he ovat yrittäneet herättää miehen kiinnostuksen baariympäristössä tai vastaavassa, mutta mies ei ole ollut huomaavinaankaan tai aidosti ei ole huomannut, koska hän on vuorostaan yrittänyt kiinnittää jonkun muun naisen huomion.
hanska kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hanska kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1. Olin kerran yksin lounaalla, ja huomasin että eräs mies katseli minua. Vaihdettiin katseita ja hymyjä, kunnes minun piti lähteä. Hetken mielijohteesta kirjoitin puhelinnumeroni lapulle ja annoin sen miehelle poistuessani ravintolasta. Mies ei ikinä soittanut.
2. Kerran baarissa sama juttu: katseita ja hymyjä. Lähestyin miestä tanssilattialla, jolloin lauma miehen kavereita hyökkäsi edestä, sivulta ja takaa kertomaan että "Kalle" on varattu! Se oli niin noloa, etten enää edes kuvittelisi ähestyväni miestä joka on kaveriporukan kanssa missään.
3. Kerran tunnustin ihastukseni opiskelukaverille. Se johti noloon hiljaisuuteen ja siihen, ettei me enää juteltu toisillemme.
Siinä minun kokemukseni. Deitti-ilmoituksiin olen vastannut, ja ne on johtaneet joskus treffeille, mutta ei sen pidemmälle (oma kiinnostus ei riittänyt). Kahdesti olen seurustellut vakavammin, ja molempiin aloitteen teki mies. Nyt olen naimisissa, ja aloitteen teki netissa mies.
t. Tavallinen nainen
Nuo torjutuksi tulemisen kokemukset sinun koko elinajaltasi mahtuisivat seuraa aktiivisesti etsivän miehen yhteen viikkoon.
Ja nuo aktiivisesti seuraa etsivät miehet mahtuisivat 0,001 prosenttiin miehistä.
Tämä nyt ei pidä ollenkaan paikkaansa, ja tiedät toivottavasti sen itsekin.
No kuule, tiedätkö mitä? Minua ei vakuuta yhtään tippaa se, että sanot että "ei pidä ollenkaan paikkaansa".
Siksi, että tiedän kemioiden olevan huonot, jos mies ei ole oma-aloitteinen TAI jos mies lämpeää kaiken maailman haahkojen (minä) ehdotuksista :D
En voi vastata kuin omasta puolestani. Minulla ei ole mitään tarvetta tehdä aloitita. Jos asiaa lähtisi arvailemaan usein naisten osalta asia on samoin.