Ateistien kyvyttömyys ymmärtää uskovaisia on hämmentävää

Vierailija kirjoitti:

Minua ihmetyttää lähinnä molempien osapuolien aggressiivinen hyökkäys toista vastaan. Mitä se on keneltäkään pois jos joku uskoo tai on uskomatta? Miksi se eriävä näkemys on niin suuri uhka, että se toinen pitää leimata vähäjärkiseksi tai huonoksi tai jopa pahaksi ihmiseksi?

Jos joku mieltä loogisen ajattelun vaatimuksen "aggressiiviseksi hyökkäykseksi" omaa uskomusjärjestelmäänsä kohtaan, mitä se kertoo tästä ihmisestä ja uskomusjärjestelmästä?

Vierailija kirjoitti:

Minua ihmetyttää lähinnä molempien osapuolien aggressiivinen hyökkäys toista vastaan. Mitä se on keneltäkään pois jos joku uskoo tai on uskomatta? Miksi se eriävä näkemys on niin suuri uhka, että se toinen pitää leimata vähäjärkiseksi tai huonoksi tai jopa pahaksi ihmiseksi?

Minua ihmetyttää kun sanotaan että ateismi ei ole uskonto, mutta sitten heti perään saa kuulla että joo joo kyllä sekin on uskonto.

Ihmiset ovat kyllä hyvin äkäisiä ja vihamielisiä. Ehkä se oma maailmankuva, on jotain sellaista mikä ei kestä mitään kritiikkiä, tai edes tarkentavia kysymyksiä.

Hirvittävän tärkeää tuntuu monelle oleva, että muut tunnustavat että joo sinä olet oikeassa ja viisain.

Miksi?

Vierailija kirjoitti:

Virhe (mahdollinen sellainen), jonka rationaaliset ateistit tekevät on se, että pitävät objektiivisuutta ainoana vaihtoehtona. Ateisti joutuu kuitenkin tekemään päätöksen: elää epäuskossa, eli uskossa ettei jumalaa ole (mikä on uskonnollinen näkemys) tai sitten epätietoisuudessa. Ihmisluonnon tuntien raastava epätietoisuus on harvoille mahdollista.

Ei sisälly mitään uskoa (tai epäuskoa), sen toteamiseen ettei ole minkäänlaista havaintoa yliluonnollisen vaikutuksesta olemassaoloomme. Samalla voi hyväksyä sen, ettei olemassaolomme alkuperää ehkä koskaan voida selvittää.

Vierailija kirjoitti:

Agnostisismi ei ole epäuskoa vaan uskomus, jonka mukaan Jumalan olemassaolosta ei ole mahdollista saada tietoa.

Niin ja loogista on silloin olla uskomatta kumpaakaan suuntaan. Toisin kuten ateisti/uskovainen tekee.

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että monilla kiihkoateisteilla on vain huonoja kokemuksia uskovaisista ja kaikki sitten niputetaan samaan kasaan. Ja yksinkertaisesti, tuntuu oudolta että joku voi uskoa johonkin mistä itsellä ei ole mitään kokemusta. Näin oli ainakin minulla silloin kun olin ateisti ja hoin noita samoja satuolento-juttuja.

Pikkuhiljaa elämässäni alkoi kuitenkin avautua sellainen "pyhyyden" ja armon kokemus, jonka myötä minun oli tunnustettava tulleeni uskovaiseksi. Nyt on hämmentävää, kun tunnen ateistien käyttämät argumentit ja heidän aidonkin ällistyksensä siitä miten älykäs ja koulutettu ihminen voi olla "uskovainen", sekä samalla oman kokemukseni syvän totuudellisuuden ja suuruuden, joka ylittää esim. tieteen. Hävettää myös, miten olen ylimielisyyksissäni teilannut koko ihmiskunnan historian läpi kulkevat pyhyyden ja jumalan kokemukset, vain siksi etten itse tavoittanut niitä ja "kun ei ole tieteellisesti todistettu..." :D

Juuri näin kävi minullekin! Ärsytykseni uskovaisia hävettää näin jälkikäteen kamalasti. Olen miettinyt, että olinko jollain tasolla kuitenkin kateellinen? Siunausta sinulle!

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ateisti uskoo, että vain silmin havaittava on olemassa.

Ateismi ei pidä sisällään mitään välttämättömiä uskomuksia. ATEISMI ON SITÄ, ETTÄ IHMINEN EI PIDÄ TOTENA väitteitä persoonallisten jumalien olemassaolosta. Ollakseen ateisti ei tarvitse uskoa mihinkään. Meistä jokainen on syntynyt ateistina, paavikin.

Puhut nyt jostakin muusta asiasta, mahdollisesti materialismista tai muusta filosofisesta kannasta.

Puhut itsesi kanssa ristiin, etkä edes huomaa sitä. Tuo versaalilla korostamani kohta kommentissasi ON uskomus.

4

Sinun on mahdotonta osallistua mihinkään teismiä, ateismia tai tieto-oppia koskevaan keskusteluun, jos et ymmärrä peruslogiikkaa. Se, ettei usko, että A on totta, on tilanteena aivan eri kuin se, että uskoo A:n olevan epätotta. Jos minulta puuttuu uskomus jumalien olemassaoloon, se ei tarkoita, että en usko jumaliin. Voi hyvin olla, etten ole koskaan kuullutkaan jumalista tai minulla ei ole niiden olemassaolosta mitään mielipidettä. Se, että minulta puuttuu usko jumaliin, ei tarkoita, että olisin vakuuttunut jumalien ei-olemassaolosta tai että olisin edes miettinyt koko asiaa.

Toki on noin. Vastasyntynyt tai täysin debiili ihminen ei usko mihinkään. Jollain alkuasukaskansoillakin on kaikilla jumalia.

Mutta nyt sorrut pahimmanlaatuiseen hiustenhalkomiseen: tässä ei puhuttu vastasyntyneistä, vaan aikuisista.

Eli nyt oli kyse ateistista, siis vakaumuksellisesta sellaisesta. Hänellä ON kanta siihen, onko jumalia olemassa, ja se on nimenomaan se, ettei ole. Ja se kannan olemassaolo on uskonnon kaltainen.

4

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ihmetyttää lähinnä molempien osapuolien aggressiivinen hyökkäys toista vastaan. Mitä se on keneltäkään pois jos joku uskoo tai on uskomatta? Miksi se eriävä näkemys on niin suuri uhka, että se toinen pitää leimata vähäjärkiseksi tai huonoksi tai jopa pahaksi ihmiseksi?

Jos joku mieltä loogisen ajattelun vaatimuksen "aggressiiviseksi hyökkäykseksi" omaa uskomusjärjestelmäänsä kohtaan, mitä se kertoo tästä ihmisestä ja uskomusjärjestelmästä?

Uskova agnostikko on epälooginen.

Rakkautta kaikille! :-)

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ihmetyttää lähinnä molempien osapuolien aggressiivinen hyökkäys toista vastaan. Mitä se on keneltäkään pois jos joku uskoo tai on uskomatta? Miksi se eriävä näkemys on niin suuri uhka, että se toinen pitää leimata vähäjärkiseksi tai huonoksi tai jopa pahaksi ihmiseksi?

Jos joku mieltä loogisen ajattelun vaatimuksen "aggressiiviseksi hyökkäykseksi" omaa uskomusjärjestelmäänsä kohtaan, mitä se kertoo tästä ihmisestä ja uskomusjärjestelmästä?

Uskova agnostikko on epälooginen.

Se ei ole se syy, vaan se VAATIMUS. Usko on henkilökohtainen asia, eikä kukaan saa esittää toiselle ihmiselle sen suhteen vaatimuksia.

Ei uskoaan myös edes kannata yrittää perustella Raamatulla, koraanilla tms. Usko on, jos on.

Ateistit kuvittelevat, että suhde uskontoon on redusoitavissa pelkästään luonnontieteellisen analyysi tasolle. Eli kuten Hanska hyvin sen todistaa: suhde jumalaan on kuin suhde siihen, onko 1+1=3. Ei ole.

Kuitenkin uskonnot poikkeavat kaikesta luonnontieteestä siinä, että jumalien olemassaoloa ei koskaan voida todistaa eikä myöskään ei-todistaa.

Kyse on laadullisesta yhteiskunnallisesta ilmiöstä. Ihmisten ja kulttuurien muodostamat uskomukset ja niidne historiallinen olemassolo ovat fakta, ja tutkittavissa vaikkapa kulttuuriantropologian keinoin.

Jo ihmisen OMA subjektiivinen uskontokokemus on fakta, kiistaton sellainen. Se on arvo ihmiselle itselleen.

Minua ei oikeastaan edes kiinnosta, onko jumalia olemassa, onko minun kuvittelemani totta vai ei. Se on minulle pyhän kokemus, joka lohduttaa ja antaa minulle tukea moraalivalinnoilleni siinä missä jollekulle muulle vaikkapa teoria yhteiskuntasopimuksesta tai liberalistisesta talouskasvun autuaaksitekevyydestä.

Siten koen aika turhiksi kinastelun siitä, mikä on sanan agnostimi tai ateismi määritelmä. Ok, olen YTM, en uskontotieteilijä, mutta jos joku vakaumukseltaan - vakaumuksistahan tässä nyt oli kyse, ja Hanskakin kovin innolla puolustaa omaansa - katsoo, että jumalia ei ole olemassa, niin kyse ON uskomuksesta koskien jumalia. Ei kyse ole siitä, että kantaa ei olisi muodostettu, koska "ei tiedä, että jumalia olisikaan tai ei ole tullut muodostaneeksi kantaansa".

Minusta ateismi on katsomuksellisesti aivan fine. Ihan siinä missä uskonkotkin. Vierastan ainoastaan aggressiivista ateismia, joka pyrkii viemän ihmisarvon vaikkapa nyt islaminuskoisilta ja kannustaa kulttuurista halveksuntaa miljardin ihmisen ryhmää kohtaan.

4

Uskokoon ken mihin haluaa, jokaisen henkilökohtainen asia. Minulla ei ole ateisteja, eikä uskovaisia vastaan mitään. Mutta en siedä ihmisiä, jotka tekevät toisille ihmisille pahaa. Uskovaisissa olen törmännyt pahantekijöihin, jotka eivät ota vastuuta teoistaan, vaan peittävät tekonsa uskovaisuuden alle esim. sanoin: vain hänelle olen tilivelvollinen ja hän antaa syntini anteeksi, kun sitä rukoilen. Ja näin synninteolle on tämän ihmisen ajatuksissa annettu siunaus, synnit voivat jatkua.  Mikä logiikka tässä on?

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ihmetyttää lähinnä molempien osapuolien aggressiivinen hyökkäys toista vastaan. Mitä se on keneltäkään pois jos joku uskoo tai on uskomatta? Miksi se eriävä näkemys on niin suuri uhka, että se toinen pitää leimata vähäjärkiseksi tai huonoksi tai jopa pahaksi ihmiseksi?

Jos joku mieltä loogisen ajattelun vaatimuksen "aggressiiviseksi hyökkäykseksi" omaa uskomusjärjestelmäänsä kohtaan, mitä se kertoo tästä ihmisestä ja uskomusjärjestelmästä?

Uskova agnostikko on epälooginen.

Oma henkilökohtainen tunne eli se usko on eri asia kuin luotettava tieto.

Vierailija kirjoitti:

Eli nyt oli kyse ateistista, siis vakaumuksellisesta sellaisesta. Hänellä ON kanta siihen, onko jumalia olemassa, ja se on nimenomaan se, ettei ole.

Ateistilla voi olla monenlaisia uskomuksia ja kantoja, mutta ateismi ei edellytä mitään niistä. Ateismi edellyttää vain sitä, että ihmisellä ei ole uskomusta, jonka mukaan on olemassa yksi tai useampia persoonallisia jumaluuksia. Se on siis teismin vastakohta: teisti uskoo persoonallisten jumaluuksien olemassaoloon, ateistilta tämä usko puuttuu. Useimmilla ateisteilla ei käsittääkseni ole sellaista uskomusta, että jumalia ei ole olemassa.

On myös väärin väittää, että tämä jälkimmäinen uskomus olisi luonteeltaan uskonnollinen, mutta se on toinen kysymys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että monilla kiihkoateisteilla on vain huonoja kokemuksia uskovaisista ja kaikki sitten niputetaan samaan kasaan. Ja yksinkertaisesti, tuntuu oudolta että joku voi uskoa johonkin mistä itsellä ei ole mitään kokemusta. Näin oli ainakin minulla silloin kun olin ateisti ja hoin noita samoja satuolento-juttuja.

Pikkuhiljaa elämässäni alkoi kuitenkin avautua sellainen "pyhyyden" ja armon kokemus, jonka myötä minun oli tunnustettava tulleeni uskovaiseksi. Nyt on hämmentävää, kun tunnen ateistien käyttämät argumentit ja heidän aidonkin ällistyksensä siitä miten älykäs ja koulutettu ihminen voi olla "uskovainen", sekä samalla oman kokemukseni syvän totuudellisuuden ja suuruuden, joka ylittää esim. tieteen. Hävettää myös, miten olen ylimielisyyksissäni teilannut koko ihmiskunnan historian läpi kulkevat pyhyyden ja jumalan kokemukset, vain siksi etten itse tavoittanut niitä ja "kun ei ole tieteellisesti todistettu..." :D

Juuri näin kävi minullekin! Ärsytykseni uskovaisia hävettää näin jälkikäteen kamalasti. Olen miettinyt, että olinko jollain tasolla kuitenkin kateellinen? Siunausta sinulle!

Saattaa siinä olla myös jotain vaillejäämisen tunneta/kateutta.

Olen huomannut että jos kerron yliluonnollisista kokemuksistani ihmisille, niin jotkut suuttuvat ja tuhahtavat, oletpa sinä nyt olevinaan, luuletko nyt olevasi joku valaistunut.

Siis ihan naurettavaa.

En enää kerro kenellekään mitä olen kokenut, koska toiset halveksivat ja naureskelevat ja toisen pahoittavat mielensä kun heille ei ikinä tapahdu mitään.

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli nyt oli kyse ateistista, siis vakaumuksellisesta sellaisesta. Hänellä ON kanta siihen, onko jumalia olemassa, ja se on nimenomaan se, ettei ole.

Ateistilla voi olla monenlaisia uskomuksia ja kantoja, mutta ateismi ei edellytä mitään niistä. Ateismi edellyttää vain sitä, että ihmisellä ei ole uskomusta, jonka mukaan on olemassa yksi tai useampia persoonallisia jumaluuksia. Se on siis teismin vastakohta: teisti uskoo persoonallisten jumaluuksien olemassaoloon, ateistilta tämä usko puuttuu. Useimmilla ateisteilla ei käsittääkseni ole sellaista uskomusta, että jumalia ei ole olemassa.

On myös väärin väittää, että tämä jälkimmäinen uskomus olisi luonteeltaan uskonnollinen, mutta se on toinen kysymys.

Eli ateismi on lettikampaus ja vaikka kristitty permanentattu punapää.

Agnostismi on kalju.

Vierailija kirjoitti:

Uskokoon ken mihin haluaa, jokaisen henkilökohtainen asia. Minulla ei ole ateisteja, eikä uskovaisia vastaan mitään. Mutta en siedä ihmisiä, jotka tekevät toisille ihmisille pahaa. Uskovaisissa olen törmännyt pahantekijöihin, jotka eivät ota vastuuta teoistaan, vaan peittävät tekonsa uskovaisuuden alle esim. sanoin: vain hänelle olen tilivelvollinen ja hän antaa syntini anteeksi, kun sitä rukoilen. Ja näin synninteolle on tämän ihmisen ajatuksissa annettu siunaus, synnit voivat jatkua.  Mikä logiikka tässä on?

Jotain aivan käsittämätöntä raukkamaisuutta.

Miten kukaan voi palvoa sellaista jumalaa joka hyväksyy pahan tekemisen toisille, ja antaa toisten kidutettujen ja raiskattujen puolesta anteeksi, jollekin narsistille.

Miten sellaista jumalaa voi pitää suurimpana ja parhaimpana rakkauden ilmentymänä joka pelastaa kaikki sadistit ja pahantekijät, jos he vain uskovat häneen ja siihen että hän on rakkaudesta tapattanut oman poikansa?

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli nyt oli kyse ateistista, siis vakaumuksellisesta sellaisesta. Hänellä ON kanta siihen, onko jumalia olemassa, ja se on nimenomaan se, ettei ole.

Ateistilla voi olla monenlaisia uskomuksia ja kantoja, mutta ateismi ei edellytä mitään niistä. Ateismi edellyttää vain sitä, että ihmisellä ei ole uskomusta, jonka mukaan on olemassa yksi tai useampia persoonallisia jumaluuksia. Se on siis teismin vastakohta: teisti uskoo persoonallisten jumaluuksien olemassaoloon, ateistilta tämä usko puuttuu. Useimmilla ateisteilla ei käsittääkseni ole sellaista uskomusta, että jumalia ei ole olemassa.

On myös väärin väittää, että tämä jälkimmäinen uskomus olisi luonteeltaan uskonnollinen, mutta se on toinen kysymys.

Eli ateismi on lettikampaus ja vaikka kristitty permanentattu punapää.

Agnostismi on kalju.

Ei. Agnostismi olisi tässä vertailussa esim. peruna tai kyynärvarsi. Jokainen agnostikko on joko ateisti tai teisti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Virhe (mahdollinen sellainen), jonka rationaaliset ateistit tekevät on se, että pitävät objektiivisuutta ainoana vaihtoehtona. Ateisti joutuu kuitenkin tekemään päätöksen: elää epäuskossa, eli uskossa ettei jumalaa ole (mikä on uskonnollinen näkemys) tai sitten epätietoisuudessa. Ihmisluonnon tuntien raastava epätietoisuus on harvoille mahdollista.

Ei sisälly mitään uskoa (tai epäuskoa), sen toteamiseen ettei ole minkäänlaista havaintoa yliluonnollisen vaikutuksesta olemassaoloomme. Samalla voi hyväksyä sen, ettei olemassaolomme alkuperää ehkä koskaan voida selvittää.

Kaikkein eniten ärsyttää, miten vaikeaa on ymmärtää ateismin ydin: se ei ole uskomista tai epäuskomista. Se on vain maailmankuva, missä yliluonnollista ei ole olemassa. Ateistin elämään ei kuulu uskonnot tai uskominen muuta kuin tiedostavuutena siitä, että maapallolla on ja on ollut uskomista yliluonnolliseen. Ateisti ei aktiivisesti usko jumalan olemassaolemattomuuteen, hän ei yksinkertaisesti ajattele asioita jumalanäkökulmasta. Vai ajatteleeko tai uskooko monikin aktiivisesti siihen, että kiertorataamme EI kierrä vaaleanpunainen norsu, jota ei voi nähdä, kuulla tai muuten aistia? Ei. Samalla lailla ateisti ajattelee yliluonnollisesta. Sitä ei ole tarpeen edes pohtia. Ateismille ei edes kuuluisi olla omaa sanaansa, niin mieletön on nurinkurinen ajatus siitä, että uskomatta oleminen olisi jokin valinta uskomisen ja uskomisen kieltämisen välillä. Kun ei lähtökohtaisestikaan ajattele yliluonnollisen tai jumalan olevan olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Virhe (mahdollinen sellainen), jonka rationaaliset ateistit tekevät on se, että pitävät objektiivisuutta ainoana vaihtoehtona. Ateisti joutuu kuitenkin tekemään päätöksen: elää epäuskossa, eli uskossa ettei jumalaa ole (mikä on uskonnollinen näkemys) tai sitten epätietoisuudessa. Ihmisluonnon tuntien raastava epätietoisuus on harvoille mahdollista.

Ei sisälly mitään uskoa (tai epäuskoa), sen toteamiseen ettei ole minkäänlaista havaintoa yliluonnollisen vaikutuksesta olemassaoloomme. Samalla voi hyväksyä sen, ettei olemassaolomme alkuperää ehkä koskaan voida selvittää.

Kaikkein eniten ärsyttää, miten vaikeaa on ymmärtää ateismin ydin: se ei ole uskomista tai epäuskomista. Se on vain maailmankuva, missä yliluonnollista ei ole olemassa. Ateistin elämään ei kuulu uskonnot tai uskominen muuta kuin tiedostavuutena siitä, että maapallolla on ja on ollut uskomista yliluonnolliseen. Ateisti ei aktiivisesti usko jumalan olemassaolemattomuuteen, hän ei yksinkertaisesti ajattele asioita jumalanäkökulmasta. Vai ajatteleeko tai uskooko monikin aktiivisesti siihen, että kiertorataamme EI kierrä vaaleanpunainen norsu, jota ei voi nähdä, kuulla tai muuten aistia? Ei. Samalla lailla ateisti ajattelee yliluonnollisesta. Sitä ei ole tarpeen edes pohtia. Ateismille ei edes kuuluisi olla omaa sanaansa, niin mieletön on nurinkurinen ajatus siitä, että uskomatta oleminen olisi jokin valinta uskomisen ja uskomisen kieltämisen välillä. Kun ei lähtökohtaisestikaan ajattele yliluonnollisen tai jumalan olevan olemassa.

Jatkan vielä sen verran, että yhtälailla pitäisi olla sanoja olemassa jokaiselle asialle, mitä ihminen voi kuvitella, mutta niiden olemassaoloon ei uskota. Tuismi on sitä, että vihreän ruohon ei uskota olevan sinistä, myyrismi sitä, että vihreän ruohon ei uskota olevan puna-keltapilkullista jne. Tähän samaan sanaryhmään kuuluu sana ateismi ateistin näkökulmasta.

Vierailija kirjoitti:

Näinhän se on. Ateismi on tavallaan uskon asia ihan siinä missä uskonnollisuuskin.

Mutta kannattaa muistaa, että uskovissakin on hyvin jyrkkiä ihmisiä, joiden mielestä vain oma uskonto on oikea ja pelastukseksi.

Minusta ihmisillä on sisäsyntyinen tarve selittää elämää ja sen tarkoitusta jollakin tavalla. On se sitten ateismia, juutalaisuutta, islamia, kristinuskoa, hindulaisuutta, mitä vaan. Maailma olisi paljon parempi paikka, kun tunnustaisimme sen, ettei kukaan TIEDÄ, mikä on oikea selitys, ja kunnioittaisimme muiden erilaisia uskomuksia.

Ateismi ei ole uskoa puolesta tai vastaan vaan se on kaiken uskonnollisen kieltämistä. Minä ateistina en usko että jumalia ei ole vaan yksinkertaisesti kiellän niiden olemassaolon. Eikä siinä ole mitään vivahteita. Niitä vaan ei ole.