Ateistien kyvyttömyys ymmärtää uskovaisia on hämmentävää

Vierailija kirjoitti:

Luuleeko ateistit että jos on olemassa henkimaailma ja korkeampia tasoja, niin että ne ovat samalla tavalla fyysisiä mitä kivi, puu tai koira?

Tekeekö ateistit päätöksensä olla varmoja korkeampien voimien puuttumisen puolesta sillä perusteella, että kuussa on käyty ja planeettoja tutkittu, ei siellä ketään ollut?

Meneekö ateisteilla kaikki yliluonnollisilla voimillaan huijanneet huijarit, samalla tavalla vahvistusharhan laariin, kuin uskovilla, joku banaanin muoto, että pakkohan on olla olemassa jumala joka suunnitteli banaanin ihmisen käteen sopivaksi?

En halua pilkata, vaan kysyn neutraalisti.

Ei vaan ainakin minun ateismiini vaikuttaa vain ja ainoastaan se, että jumalten olemassaolosta ei ole todisteita ja en ymmärrä, miksi jumalan olemassaoloa pitäisi tämän pohjalta epäillä enemmän kuin minkä tahansa muun vastaavan asian.

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ateismi on tavallaan uskon asia ihan siinä missä uskonnollisuuskin.

Se, että ei pidä totena väitteitä Spaghettihirviön, Jahven, Torin tai muiden persoonallisten jumaluuksien olemassaolosta, on kylläkin vastakohta sille, että pitää. Ateismi ei ole uskon vaan epäuskon asia.

Epäuskokin on uskoa.

Ateismi on uskon puuttumista.

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ateismi on tavallaan uskon asia ihan siinä missä uskonnollisuuskin.

Se, että ei pidä totena väitteitä Spaghettihirviön, Jahven, Torin tai muiden persoonallisten jumaluuksien olemassaolosta, on kylläkin vastakohta sille, että pitää. Ateismi ei ole uskon vaan epäuskon asia.

Huomasitko, mikä sana minulla oli tuossa? Siis sana "tavallaan".

Ateisti uskoo, että vain silmin havaittava on olemassa. Silti meidän aivomme jo itsessään tuottaa valtavasti ei-näkyvää ja epäkonkreettista maailmaa, joka on olemassa ideoiden tasolla, vaikkei olekaan punnittavissa ja mitattavissa.

Kyllä se, että valitsee uskoa ateismiin ja pitää vain omaa ajattelutapaansa ainoana oikeana on hyvinkin verrattavissa uskontoon. Tästä ei nyt kannata sinun loukkaantua, kunhan havaitset asioisen verrannollisuuden ja sen, että omakaan maailmankäsityksesi ei välttämättä ole sen oikeampi kuin uskonnot.

4

Vierailija kirjoitti:

Virhe (mahdollinen sellainen), jonka rationaaliset ateistit tekevät on se, että pitävät objektiivisuutta ainoana vaihtoehtona. Ateisti joutuu kuitenkin tekemään päätöksen: elää epäuskossa, eli uskossa ettei jumalaa ole (mikä on uskonnollinen näkemys) tai sitten epätietoisuudessa. Ihmisluonnon tuntien raastava epätietoisuus on harvoille mahdollista.

Paitsi sellaisille joiden tärkeimpiä arvoja elämässä on totuudellisuus.

Ateisti tosiaan lätkäisee "totuus" leimansa turhan helposti tuon onko Jumaluutta boxin kylkeen.

Vierailija kirjoitti:

Ateisteissa on porukkaa, joiden käsitys uskovaisista ihmisistä on vähintäänkin mielenkiintoinen. Käsittämättömin väite, jonka olen erään ateistin suusta kuullut, on se, että kaikki uskovaiset ovat keskenään samanlaisia uskonnosta riippumatta. Itse kyllä näkisin, että esim. wiccalaisen ja muslimin välinen ero on suurempi, kuin vaikkapa ateistin ja maallistuneen tapakristityn. Samoin eroja löytyy myös saman uskonnon sisältä: liberaali evankelisluterilainen ja Westboro Baptist Churchin jäsen tuskin löytäisivät yhteistä säveltä kovinkaan helposti.

En myöskään allekirjoita sitä väitettä, että ateistit olisivat suvaitsevaisempia ja avarakatseisempia, kuin uskovaiset. Samanlaista kiihkoilua, tuomitsevuutta ja kapeakatseisuutta löytyy ateistipiireistäkin, tosin rationalismiksi naamioituna. Varsinkin nuorilla ateisteilla oma "rationaalisuus" nousee herkästi päähän eikä lopputulos omahyväisine jankkauksineen juuri eroa kiihkouskovaisen tuputuksesta.

t. mihinkään uskontokuntaan kuulumaton agnostikko

Ateistinen vai teistinen agnostikko?

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että monilla kiihkoateisteilla on vain huonoja kokemuksia uskovaisista ja kaikki sitten niputetaan samaan kasaan. Ja yksinkertaisesti, tuntuu oudolta että joku voi uskoa johonkin mistä itsellä ei ole mitään kokemusta. Näin oli ainakin minulla silloin kun olin ateisti ja hoin noita samoja satuolento-juttuja.

Pikkuhiljaa elämässäni alkoi kuitenkin avautua sellainen "pyhyyden" ja armon kokemus, jonka myötä minun oli tunnustettava tulleeni uskovaiseksi. Nyt on hämmentävää, kun tunnen ateistien käyttämät argumentit ja heidän aidonkin ällistyksensä siitä miten älykäs ja koulutettu ihminen voi olla "uskovainen", sekä samalla oman kokemukseni syvän totuudellisuuden ja suuruuden, joka ylittää esim. tieteen. Hävettää myös, miten olen ylimielisyyksissäni teilannut koko ihmiskunnan historian läpi kulkevat pyhyyden ja jumalan kokemukset, vain siksi etten itse tavoittanut niitä ja "kun ei ole tieteellisesti todistettu..." :D

Minun historiani on täysin identtinen. Itsekin muistan pitäneeni jumalaakin suurempana ihmeenä, että täysjärkiset ihmiset voivat uskoa jumalaan. Kyse on juurikin tiede vs subjektiivisuus. Rationaalinen ajattelu on hyvin rajallista, ja subjektiivisuus taas aliarvostettua. Emmehän me edes osaa tehdä eroa elollisen ja elottoman välille.

Tokihan minä nyt järjen tasolla ymmärrän uskovaisia, onhan heitäkin tutkittu. Monet ovat perusasennoitumiseltaan konservatiivisia, toiset taas ovat taikauskoisia ja uskovat vähän kaikenlaista. On paljon meitä sellaisia ateisteja, joiden ei-uskominen ei ole kovin monimutkaista. Ei ole tarvetta tilkitä puuttuvien tietojen paikkoja uskomuksilla, eikä tietojen puutteellisuus aiheuta voimakasta ahdistusta. On toki raivokkaita ateisteja, he ovat usein uskontojen tai uskomushoitojen uhreja tai nuoria ihmisiä (miehiä), joilla on itselläänkin voimakas tarve varmaan tietoon.

Vierailija kirjoitti:

Näinhän se on. Ateismi on tavallaan uskon asia ihan siinä missä uskonnollisuuskin.

Mutta kannattaa muistaa, että uskovissakin on hyvin jyrkkiä ihmisiä, joiden mielestä vain oma uskonto on oikea ja pelastukseksi.

Minusta ihmisillä on sisäsyntyinen tarve selittää elämää ja sen tarkoitusta jollakin tavalla. On se sitten ateismia, juutalaisuutta, islamia, kristinuskoa, hindulaisuutta, mitä vaan. Maailma olisi paljon parempi paikka, kun tunnustaisimme sen, ettei kukaan TIEDÄ, mikä on oikea selitys, ja kunnioittaisimme muiden erilaisia uskomuksia.

Ateismi on uskon asia siinä missä kaljuus on hiusten väri.

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ateismi on tavallaan uskon asia ihan siinä missä uskonnollisuuskin.

Se, että ei pidä totena väitteitä Spaghettihirviön, Jahven, Torin tai muiden persoonallisten jumaluuksien olemassaolosta, on kylläkin vastakohta sille, että pitää. Ateismi ei ole uskon vaan epäuskon asia.

Epäuskokin on uskoa.

Ateismi on uskon puuttumista.

Onko ateisti siis varma ettei Jumalaa ole?

Onko ateisteilla tieto asiasta?

Minusta olisi hyvä jos olisi erilliset nimet molemmille katsantokannoille; agnostikko sille, joka ei tietää ettei voi tietää, ateisti sille joka on varma että tietää jumaluuden olemattomuuden.

Puuttuuhan agnostikoltakin usko, mikseivät ihmiset voi sanoa olevansa agnostikkoja.

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ateismi on tavallaan uskon asia ihan siinä missä uskonnollisuuskin.

Se, että ei pidä totena väitteitä Spaghettihirviön, Jahven, Torin tai muiden persoonallisten jumaluuksien olemassaolosta, on kylläkin vastakohta sille, että pitää. Ateismi ei ole uskon vaan epäuskon asia.

Epäuskokin on uskoa.

Ateismi on uskon puuttumista.

Sen uskon kyllä. Puhuit kuitenkin epäuskosta.

Vierailija kirjoitti:

Ateisti uskoo, että vain silmin havaittava on olemassa.

Ateismi ei pidä sisällään mitään välttämättömiä uskomuksia. Ateismi on sitä, että ihminen ei pidä totena väitteitä persoonallisten jumalien olemassaolosta. Ollakseen ateisti ei tarvitse uskoa mihinkään. Meistä jokainen on syntynyt ateistina, paavikin.

Puhut nyt jostakin muusta asiasta, mahdollisesti materialismista tai muusta filosofisesta kannasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nokun se nyt vaan on niin tyhmää uskoa valkopartaiseen ukkoon ja kuunnella ihmisiä jotka eivät omassa elämässään noudata sitä mitä saarnaavat. Mieti vaikka tc-saarnaajia jotka ovat jääneet kiinni lasten hyväksikäytöstä ja verokierrosta, kaikki jumalan nimeen. Järki hoi

*tv-saarnaajia. Lisätään tähän vielä se naispuolinen suomalainen saarnaaja joka juuri jäi kiinni petoksista. Vain houkka antaa höynäyttää itseään noin.

Niinno, vähän nyt kyllä tiedätkös yksinkertaistat.

Likikään kaikki uskovaiset eivät usko saarnaajiin, eivätkä kaikki usko minkään järjestäytyneen uskontokunnan sisällä. Esimerkiksi minulle usko on syvästi lohduttava asia, joka on täysin intiimi minun oma ajatusrakennelmani, enkä käy kirkossa tai usko mihinkään pyhään kirjoitukseen - Raamattu on minusta kaunokirjallinen, historiallisesti mielenkiintoinen kertomuskokoelma siinä missä Koraani tai Bhagavad Gitakin.

4

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näinhän se on. Ateismi on tavallaan uskon asia ihan siinä missä uskonnollisuuskin.

Mutta kannattaa muistaa, että uskovissakin on hyvin jyrkkiä ihmisiä, joiden mielestä vain oma uskonto on oikea ja pelastukseksi.

Minusta ihmisillä on sisäsyntyinen tarve selittää elämää ja sen tarkoitusta jollakin tavalla. On se sitten ateismia, juutalaisuutta, islamia, kristinuskoa, hindulaisuutta, mitä vaan. Maailma olisi paljon parempi paikka, kun tunnustaisimme sen, ettei kukaan TIEDÄ, mikä on oikea selitys, ja kunnioittaisimme muiden erilaisia uskomuksia.

Ateismi on uskon asia siinä missä kaljuus on hiusten väri.

Agnostismi on uskon asia, plaa plaa. Ateisti on varma ettei ole jumalia.

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ateisti uskoo, että vain silmin havaittava on olemassa.

Ateismi ei pidä sisällään mitään välttämättömiä uskomuksia. Ateismi on sitä, että ihminen ei pidä totena väitteitä persoonallisten jumalien olemassaolosta. Ollakseen ateisti ei tarvitse uskoa mihinkään. Meistä jokainen on syntynyt ateistina, paavikin.

Puhut nyt jostakin muusta asiasta, mahdollisesti materialismista tai muusta filosofisesta kannasta.

Minä luovuta, kun näyttää ettet ymmärrä agnostismin ja ateismin eroa.

-eri

...

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ateisti uskoo, että vain silmin havaittava on olemassa.

Ateismi ei pidä sisällään mitään välttämättömiä uskomuksia. ATEISMI ON SITÄ, ETTÄ IHMINEN EI PIDÄ TOTENA väitteitä persoonallisten jumalien olemassaolosta. Ollakseen ateisti ei tarvitse uskoa mihinkään. Meistä jokainen on syntynyt ateistina, paavikin.

Puhut nyt jostakin muusta asiasta, mahdollisesti materialismista tai muusta filosofisesta kannasta.

Puhut itsesi kanssa ristiin, etkä edes huomaa sitä. Tuo versaalilla korostamani kohta kommentissasi ON uskomus.

4

Minä olen ateisti. Silti kunnioitan kaikkien oikeutta valita oma elämänkatsomuksensa, enkä tyrkytä omaa elämänkatsomustani kenellekään. Loukkaavana pidän oman uskomuksensa tuputtamista. Esim kyllä sitten kaduttaa, kun kuolee, eikä uskonut Jeesukseen. Vaan entäpäs jos se olisikin ollut Allah tai Visnu tai jokin muu jumala joka olisi ollut oikea valinta.

Mun elämänkatsomuksessani pyritään elämään hyvä elämä välittäen läheisistään ja muista ihmisistä loukkaamatra ketään ainakaan tahallisesti. Arvoihini kuuluu myös luonnonvarojen säästäminen.

Vierailija kirjoitti:

Virhe (mahdollinen sellainen), jonka rationaaliset ateistit tekevät on se, että pitävät objektiivisuutta ainoana vaihtoehtona. Ateisti joutuu kuitenkin tekemään päätöksen: elää epäuskossa, eli uskossa ettei jumalaa ole (mikä on uskonnollinen näkemys) tai sitten epätietoisuudessa. Ihmisluonnon tuntien raastava epätietoisuus on harvoille mahdollista.

Juuri tämä minua ihmetyttää ja tämä tekee ymmärtämisen vaikeaksi. Että mielummin kuin odottaa tietoa tai hyväksyy sen, etten koskaan tule tietämään varmasti, on valmis valehtelemaan itselleen ja hyväksymällä satukirjamaisen selityksen vain siksi, ettei tarvitse kohdata "ikävää" todellisuutta ja ajatella asioita. Että no tämähän on ihan hyvä, nyt on helppo olla, ei tarvitse sen kummemmin enää miettiä.

Että uskovainenkin tiedostaa kyllä sillä järjellisellä puolellaan, että tämä nyt on vain tällainen kiva, rauhoittava satu, mutta se on nyt ihan kelpo selitys koska se on parempi kuin ei mitään. Että kysellään ateisteilta, että eikö sua sitten se helvetti yhtään pelota, että eikö se olisi vaan helpompi uskoa, ettei sitten tarvitse jossitella. Niinkun varmuuden vuoksi.

Vaikka miten kärsisin tietämättömyydestä, en pystyisi valehtelemaan itselleni tuolla tavalla, eikä usko ole jotain jonka voi vaan varmuuden vuoksi kytkeä päälle. En vaan pystyisi. Enkä ymmärrä niitä, jotka pystyvät. En ymmärrä, miten se prosessi päässä toimii.

Mistä uskovainen tietää ja tuntee, että jumala tosiaan on todellinen?

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ateismi on tavallaan uskon asia ihan siinä missä uskonnollisuuskin.

Se, että ei pidä totena väitteitä Spaghettihirviön, Jahven, Torin tai muiden persoonallisten jumaluuksien olemassaolosta, on kylläkin vastakohta sille, että pitää. Ateismi ei ole uskon vaan epäuskon asia.

Ateisti uskoo, että vain silmin havaittava on olemassa.

Älä rakenna olkinukkeja. Ateisti ei usko jumaliin. Se ei sisällä mitään muuta, eikä se ota kantaa silmiin eikä korviin eikä muihinkaan aistimismuotoihin.