Auttakaa mammat! :( Miten lopettaa erolla uhkailu?

Suhde kuin suhde on aina riski, mutta voimme oppia pienentämään ja poistamaan tuota riskiä kommunikoimalla mahdollisemmin hyvin ja avoimesti koko ajan. Hyvin eletty tämä päivä on paras  tae hyvin eletylle huomiselle jne. Mieltä rassaavista asioista kannattaa puhua jo ennen kuin on niin täynnä niiden nostattamaa  ikävää tunnetta,  siis jo silloin kun  suhde ja oma itse voi hyvin ja elää suvantovaihetta. Puhutaan vaikka sitten siitä, millaisia pelisääntöjä noudatamme. Jos erolla uhkailu on ongelma, voidaan sopia, että se ei tarkoita toellakaan sitä, että toinen olisi lähdössä. Mutta kovin kauan tällaista peliä ei kannata jaktaa, vaan on saatava omaan käyttäytymiseen muutos.

Riitely tuo omat  haitalliset  tunteensa kommunikointiin. Näillä tunteilla ei sinänsä ole aina mitään tekemistä itse asian kanssa. Ongelma on vaan se, että kohta nämä  tunteet, loukatuksi tulemisen,pelon yms. tunteet alkavatkin hallita itse asiaa. Usein kiista yltyy siihen, kumpi on ikään kuin enemmän oikeassa tai niskan päällä.

Toki riitelemäänkin oppii, mutta aina parempi on, jos ei tarvitse riidellä, vaan asioista voisi kommunikoida ja itseään tuulettaa, vaikka sitten kirjeen avulla, jo aiemmin.

Itse opettelin pääsemään   toisen ajoittain herättämästä ärtymyksestä eroon siten, että pakotin itselle ensin pienen ystävällisen hymyn naamalleni ja sanoin  mielessäni "kiinnostavaa, miten hän on tullut tuohon mielipiteeseen". Joskus jopa huomaan, että tuo toinen on sittenkin ollut oikeassa.

Mäkin vaan mainostan edelleen, että alota näyttämällä tää keskustelu, täällä on jo niin paljon tietoa niin sun tunteista kun taustoistaki tähän. Jos et löydä sanoja, niitä on tässä valmiina.

Ymmärrän hyvin puhumisen vaikeuden, se on usein itellenikin ihan mahdotonta omassa suhteessa. Mutta vaikeinta siinä on just hiljasuuden murtaminen.

Kiitos kaikille vastaajille.. teistä oli kovasti apua. Tuli selväksi, että tunnelukkoja löytyy. En ole vielä ymmärtänyt, että mistä ne juontaa. Toivottavasti selviää ja siitä päästään niitä ratkomaan.

Monilta tuli käytännön esimerkkejä miten toimia jos tekee mieli ottaa ero puheeksi. Koitan nyt ensin poistua tilanteesta tai puhua avoimesti.

Mistä tullaankin seuraavaan aiheeseen.. eli en usko, että kehtaan näyttää tätä keskustelua suoraan poikaystävälle. Hieman hävettää tänne avautuminen. Yritän kyllä ottaa asiat ja ongelmani käsittelyyn ja käydä avoimen, joskus itkuisen, keskustelun..

Jos nämä ei auta, on pakko hakea ammattiapua maksaa mitä maksaa. Teen mitä vain, että saan itseni kuriin ja lopetettua sekoilun.

Kiitos vielä kaikille, olitte suureksi avuksi.

Ap

Kuulostaa hyvältä! Pidetään peukkuja :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Googlaa nämä tunnelukot: hylkääminen, tunnevaje, vajavuus. Uskon, että löydät itsesi noista tunnelukoista. Lue noiden kuvauksia ja mistä juontavat juurensa, niin ymmärrät itseäsi paremmin.

Suosittelen myös. Olin ihan unohtanut skeemat. On kyllä oleellinen alue ja sitä kautta aukeaa lisää.

Kiitos.

Varsinkin tuo hylkääminen kolahti ja kovaa.. nyt vaan keinoja miten pääsen eteenpäin. Riittääkö keskustelu miehen kanssa vai täytyykö oikeasti hakea apua?

Ap

Miehen kanssa keskustelu on tärkeää. Mutta tarvitset lisäksi lisää itseymmärrystä.. Se on sinun oma matkasi, jossa mies ei ehkä voi auttaa.. Hae vaikka kirjastosta Kimmo Takasen kirja Tunne lukkosi. Sillä pääset alkuun :) . Mutta harkitse terapiaa myös. Kymmenisen käyntiä voi jo riittää, jos terapeutti on oikeasti pätevä ja valitset terapiasuuntauksen viisaasti.

Kuulostaa mielenkiintoiselta kirjalta. Nyt täytyisi vaan avata nuo lukot.. niitähän nyt selvästi minulla on. Terapia kiinnostaisi kovasti, mutta opiskelijana hankala maksaa.. ehkä se on kuitenkin sen arvoista

Ap

Yths?

Täytyy selvittää, kiitos vinkistä. Voisiko heillä olla psykoterapeutteja? Menisin todella mielelläni keskustemaan ammattilaiselle

Ap

On kyllä. Ja ythsn kautta voi myös päästä yksityiseen kelaterapiaan, jos ongelmat aiheuttaa esim masennusta tai ahdistusta, jotka haittaavat opiskelukykyä (pelkkä halu lisätä itseymmärrystä ei riitä kelan tukeen..) . Tsemppiä ap, olet jo puoliksi voittanut kun olet tajunnut ja myöntänyt ongelmasi.

Minun silmiini ongelmasta avautuminen ja siihen avun hakeminen on arvostettavaa. Siinä ei ole mitään hävettävää. Se on viisasta.

Erolla uhkailu on kuin starttinappia painaisi. Se käynnistää miehen ajatuksissa valmistautumisen eroon. Samalla suhteesta katoaa se jokin. Jos olet jo niin tehnyt et voi enää valitettavasti muuttaa asiaa.

t: Erolla uhkailtu mies

Hillitseminen on vaikeaa, mutta opettele perumaan sanasi heti, kun huomaat ottaneesi eron esille tai viimeistään viiden minuutin päästä. Jos sen opit, koko erolla uhkailu alkaa tuntua naurettavalta ja vähenee itsestään. Mieti myös valmiiksi sellaisia uhkauksia ja argumentteja, joihin ei sisälly ajatusta erosta: esim. mitä oikeasti seuraa pitkässä suhteessa, jos mies ei kuuntele sinua?

On hyvä, että ymmärrät asian vakavuuden, koska toistuvat sanat jäävät miehen mieleen ja mies alkaa alitajuisesti varautua eroon. 

Mun mies myös uhkaili usein erolla riidellessä. Se oli järkytys aluksi. Että haluaako oikeasti jättää mut. En voinutkaan luottaa häneen. Ehkä hän jonain päivänä todella ilmoittaisi mulle että lähtee. Tuntui tosi pahalta. Se on henkistä väkivaltaa ja alistamista. Jossain vaiheessa aloin myös ajatella, että senkus lähtee sitten. Ja aloin jopa toivoa sitä. Ja viimein sanoinkn sitten hänelle että erotaan sitten! No hän muuten lopetti uhkailun ja ollaan yhä yhdessä...

Miten aapeellä menee ?

up

Vierailija kirjoitti:

Täytyypä lisätä kun tuli yhtäkkiä mieleen..

En tiedä liittyykö tämä tähän sekoiluuni, mutta en kestä ollenkaan jos poikaystäväni torjuu seksialoitteeni. Siitä yleensä kumpuaa lumipalloefektinä isompi riita. Loukkaannun siis siitä mikäli hän ei jaksa/halua ja riita paisuu ja otan eron puheeksi.

Käsittämätöntä..

Ap

Suhde jossa olet ei ole oikea sinulle. Riitelettekö useinkin? Vuosi on lyhyt aika parisuhteessa, ja siinä vaiheessa ei kauheasti riitoja pitäisi vielä ilmetä. Ainakaan suurempia tappeluita erouhkauksineen. Kuulostaa siltä, että sinulla on itsetunto-ongelmia, etkä tunne oloasi hyväksi ja varmaksi suhteessasi. Tiedän mistä puhun, sillä olen ollut ihan samanlainen. Tunnistan erityisesti tuon loukkaantumisen torjutuksi tullessa. Se kertoo ehkä siitä, että pelkäät ja tunnet ettei poikaystävä ole yhtä sitoutunut sinuun kuin sinä häneen, tai odotat häneltä jotain mitä hän ei voi sinulle antaa. Voi johtua toki siitäkin että olet tullut vakavassa suhteessa jätetyksi parikin kertaa. Joka tapauksessa epävarmuutesi vihjaa siihen suuntaan, että ero olisi paras ratkaisu teidän molempien kannalta. En usko, että suhteenne tuosta enää paranee. Uskon että sinun on luovuttava nykyisestä suhteestasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1. Puhu poikaystäväsi kanssa asiasta avoimesti silloin kun ette riitele, kun tunteet ovat rauhalliset.

2. Kun riitelette ja meinaat möläyttää asian, sulje silmät, liimaa huuleet yhteen ja vedä pariin kertaan syvään henkeä. Keskity miettimään mitä OIKEASTI haluat sanoa, sanoja joiden takana voit seistä.

Voit kokeilla myös kertoa, että nyt on se tilanne jolloin minun tekisi mieli sanoa, että meidän pitäisi erota. Tällöin saat sanottua ne sanat, mutta poikaystäväsi tietää (jos olet keskustellut hänen kanssaan), että et oikeasti halua erota, tekisi vain mieli sanoa niin. Tärkeintä olisi kuitenkin tuossa vaiheessa oikeasti vetää henkeä ja rauhoittua hieman. Sen oppii harjoittelemalla. Samalla opit tunnistamaan koska sinusta tuntuu että alkaa mennä yli, ja pystyt rauhoittamaan itseäsi hyvissä ajoin. Itse joskus jos riita tulee puhelimessa isken luurin korvaan estääkseni itseäni sanomasta idioottimaisuuksia. Hetken päästä soitan ja riitaa jatketaan niin että molemmat ovat saaneet hetkisen aikaa. Toisinaan myös painun ulos ja riitelen tekstiviesteillä. Viestiä naputtaessa ehtii miettiä mitä oikeasti haluaa sanoa, eikä toisen naama ja äänensävyt ärsytä lisää. Parhaimmillaan toinen istuu makkarissa ja toinen omassa pihassa ja lähetellään viestejä.. Ei toki toimi kaikilla, meillä tuo on estänyt usean riidan eskaloitumisen kärpäsestä härkäseksi.

Jotenkin minulla on kauhea stressi yhdessäolosta, kun emme näe kuin pari tuntia päivässä. Viikonloput vietämme suurimmalta osin yhdessä. Mutta viikolla jos tulee riita niin tulee stressi siitä, että vähäinenkin aika menee riitelyyn enkä silloin todellakaan halua lähteä pois hänen luotaan :( mielummin ilmeisesti kasvatan riitaa ja satutan häntä. Kuinka tyhmää. Te osaatte riidellä hyvin ja on hienla kun osaat laskea 10 ja olla sanomatta mitään peruuttamatonta.. voi kun minäkin oppisin

Ap

Tiedän ihan täysin mistä puhut. Poikaystäväsi tuskin on ihan yhtä mukana suhteessa kuin sinä. Jos olisi, hän näyttäisi että priorisoi yhdessäolonne ykköseksi ja tekee mitä vain viettääkseen enemmän aikaa kanssasi. Tällöin et tuntisi oloasi noin epävarmaksi.

Minun puoliso uhkailee välillä vihaisena minua erolla (riidan rauhoituttua sanoo ettei tarkoittanut mitä sanoi, eikä muulloin kuin vihaisena koskaan vihjaa mitään eron suuntaan vaan ihan päinvastoin). Se on kovin raskasta. Mutta ihmettelen vähän kommentteja yllä. Minä olen todella sitoutunut puolisooni henkisesti ja teen paljon asioita yhteisen tulevaisuutemme eteen. Järjestän hänelle aina aikaa kun hän sitä toivoo. Ja autan ja kuuntelen. Jne. Jos hän tekee minusta sen tulkinnan, etten muka ole täysillä mukana suhteessa, niin en ymmärrä. Se on kyllä sitten niin pieleen mennyt tulkinta kuin voi vain olla.

.

Sanokaa millä saa loppumaan tuon erolla uhkailun, jota kumppani harrastaa? Siis vihaisena?