Auttakaa mammat! :( Miten lopettaa erolla uhkailu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen seurustellut pari kertaa vakavammin ja molempina kertoina olen tullut jätetyksi.

Ap

Ehkä haluat nyt sen vallan tunteen, että voit itse olla jättäjä?

Ehkä? Ehkä haluan päästä niskan päälle. Mutten kuitenkaan tosissani halua olla jättäjä. Nyt kun olen järjissäni niin mielummin tulen taas jätetyksi kuin jätän.. huoh

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Googlaa nämä tunnelukot: hylkääminen, tunnevaje, vajavuus. Uskon, että löydät itsesi noista tunnelukoista. Lue noiden kuvauksia ja mistä juontavat juurensa, niin ymmärrät itseäsi paremmin.

Suosittelen myös. Olin ihan unohtanut skeemat. On kyllä oleellinen alue ja sitä kautta aukeaa lisää.

Kiitos.

Varsinkin tuo hylkääminen kolahti ja kovaa.. nyt vaan keinoja miten pääsen eteenpäin. Riittääkö keskustelu miehen kanssa vai täytyykö oikeasti hakea apua?

Ap

Miehen kanssa keskustelu on tärkeää. Mutta tarvitset lisäksi lisää itseymmärrystä.. Se on sinun oma matkasi, jossa mies ei ehkä voi auttaa.. Hae vaikka kirjastosta Kimmo Takasen kirja Tunne lukkosi. Sillä pääset alkuun :) . Mutta harkitse terapiaa myös. Kymmenisen käyntiä voi jo riittää, jos terapeutti on oikeasti pätevä ja valitset terapiasuuntauksen viisaasti.

Kuulostaa mielenkiintoiselta kirjalta. Nyt täytyisi vaan avata nuo lukot.. niitähän nyt selvästi minulla on. Terapia kiinnostaisi kovasti, mutta opiskelijana hankala maksaa.. ehkä se on kuitenkin sen arvoista

Ap

Käyttäydyin ennen samoin, mutta onneksi muutin asian. Ajattelin kuinka kauheat seuraukset uhkailulla voi olla. Nykyään uskallan suuttua ja sanoa mikä vituttaa ja saamme sovittua asiat nopeasti. Meillä menee tänä päivänä loistavasti :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Googlaa nämä tunnelukot: hylkääminen, tunnevaje, vajavuus. Uskon, että löydät itsesi noista tunnelukoista. Lue noiden kuvauksia ja mistä juontavat juurensa, niin ymmärrät itseäsi paremmin.

Suosittelen myös. Olin ihan unohtanut skeemat. On kyllä oleellinen alue ja sitä kautta aukeaa lisää.

Kiitos.

Varsinkin tuo hylkääminen kolahti ja kovaa.. nyt vaan keinoja miten pääsen eteenpäin. Riittääkö keskustelu miehen kanssa vai täytyykö oikeasti hakea apua?

Ap

Skeemojen unohtajalla riitti avoin keskustelu miehen kanssa. Keskustelun taso muuttui rakentavaksi, kun etsimme molemmat tietoa netistä monesta aiheeseen liittyvästä osa-alueesta. Ei siinä muuten muutosta olisi tullutkaan, kun ennen puhuimme vain että yritetään, anteeksi ja rakastan sinua.

Ellei teillä ole halua yhdessä tutkia keskenänne aluetta, tai ette löydä oleellista tietoa, hakekaa sitten rohkeasti ammattiapua.

Itsekin satun sanomaan toistuvia uhkailuja ja ilkeitä sanoja miehelleni, kun me puhutaan mies on monta kertaa sanonut mulle älä huuda tai korota ääntä kun kiivastun herkästi ja muutun uhkaavaksi/hyökkääväksi jos huomaan mieheni ei lähde kilpaan mukaan sanon "jätä mut sitten" tai "mä en jaksa erotaan sitten" monta kertaa toistunut nuo samat asiat mieheni on loppuun kiuttanut itsensä ei halua erota, mutta ei jaksa minua kun toistuvasti aloitan huutamisen, draamailun, tai hyökkään sanallisesti että loukkaan itseäni ja toista...

Nyt olen sanonut miehelleni haluan olla rauhassa ja ajattelemassa omaa käytöstäni, sillä tunnustan en ollut omaitseni ja tyytyväinen itseeni... Mieheni on kultaakin rakkaampi ja järkevä, mutta sen ymmärrän toista harmittaa meidän tappelut ja ei jaksa kuluttaa omia voimia tähän, koska en itsekään halua. Meillä on vaikeaa mutta aion silti keskittyy itseeni ja parantaa välejämme koska rakastan miestäni haluan osoittaa että on minussa muuhunkin kuin tappelupukariksi :/

Vierailija kirjoitti:

Joo, oikeasti näytä tää keskustelu! Sillon sun ei tarvitse ite suoraan yrittää selittää, tässähän sulla lukee jo vaikka mitä valmiiksi. Sekin voi tuntua vaikealta, mutta on kuitenkin pienempi tekona tehtäväksi. Jotenkin sun vaan on pakko kommunikoida nyt. Siitä se lähtee

Ap. Olet nyt siinä tienhaarassa, jossa voit valita että lähdetkö voittamisen vai häviämisen polulle, pitkän ja onnellisen vai eroon päättyvät riitaisan parisuhteen polulle. Jos haluat voittaa, joudut asettamaan itsesi nyt alttiiksi, ja ottamaan riskejä, näyttämään heikkoutesi ja pelkosi. Luota siihen, että jos mies sinua rakastaa, niin hän haluaa ymmärtää ja tukea sinua. Jos hän nauraa sinulle, niin sitten äijä joutaa pois, ja on hyvä että saat tietää sen nyt.

Vierailija kirjoitti:

Sinä testaat hänen rakkautta, koska pelkäät että hän jättää sinut, haluat kokeilla suostuuko hän eroon vai aneleeko sinua jäämään.

Ja toisekseen yrität suojella itseäsi hylätyksi tulemisen kivulta olemalla itse se, joka jättää eikä tule jätetyksi.

Olen tullut teidän avulla siihen tulokseen, että tämä on täysin totta. Kaipaan varmistelua siihen, ettei hän jätä minua.. nyt vaan täytyy päästä eteenpäin jotenkin

Ap

Jssap ja halua kyllä erota

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Googlaa nämä tunnelukot: hylkääminen, tunnevaje, vajavuus. Uskon, että löydät itsesi noista tunnelukoista. Lue noiden kuvauksia ja mistä juontavat juurensa, niin ymmärrät itseäsi paremmin.

Suosittelen myös. Olin ihan unohtanut skeemat. On kyllä oleellinen alue ja sitä kautta aukeaa lisää.

Kiitos.

Varsinkin tuo hylkääminen kolahti ja kovaa.. nyt vaan keinoja miten pääsen eteenpäin. Riittääkö keskustelu miehen kanssa vai täytyykö oikeasti hakea apua?

Ap

Miehen kanssa keskustelu on tärkeää. Mutta tarvitset lisäksi lisää itseymmärrystä.. Se on sinun oma matkasi, jossa mies ei ehkä voi auttaa.. Hae vaikka kirjastosta Kimmo Takasen kirja Tunne lukkosi. Sillä pääset alkuun :) . Mutta harkitse terapiaa myös. Kymmenisen käyntiä voi jo riittää, jos terapeutti on oikeasti pätevä ja valitset terapiasuuntauksen viisaasti.

Kuulostaa mielenkiintoiselta kirjalta. Nyt täytyisi vaan avata nuo lukot.. niitähän nyt selvästi minulla on. Terapia kiinnostaisi kovasti, mutta opiskelijana hankala maksaa.. ehkä se on kuitenkin sen arvoista

Ap

Yths?

http://avaamoterapia.fi/blogi/tunnevajeen-skeema/

Tunnevajeen lukko on yleinen ja hylkäämisen skeeman ohella yksi vaikeimmista, ensinnäkin tunnistaa mutta myös hoitaa.

Tunnevajetta ei yleensä itsekään tiedosta, koska on kyse huomatuksi tulemisesta tunnetasolla, jota ei ole koskaan kokenut, joten on vaikea ymmärtää tai tunnistaa mitä vaille on jäänyt. Sanontakin kuuluu, mistä ei tiedä, sitä ei osaa kaivata. Ikävä kyllä lapsuuden vaille jääminen näkyy meillä aikusena tunnevajeena. Eli jos lapsuudessa jäit vaille rakkautta, lämpöä, huomiota normaalia fyysistä hoivaa ja kosketusta, et aikuisenakaan osaa olla niitä vailla. Koet olevasi yksinäinen, yksin, koet, että kukaan ei oikeasti ymmärrä eikä kuule sinua.

Tunnevajeesta kärsivä hyvin todennäköisesti kertoo hänelle olleen ihan normaalin lapsuuden, hän ei todellakaan välttämättä ole tiedostanut, että olisi jäänyt jotain vaille. Emotionaalista vajetta ei tunnista kun ei ole oppinut kokemaan emotionaalista lämpöä.

..

Kun aikuisena hakeudut parisuhteeseen voi olla, että kumppanisi ovat varattuja, tunnemaailmaltaan kylmiä tai muuten eivät ole sitoutuvia ja suhteesi ovat lyhyitä ja vaihtuvia. Tai voi olla, että vältät kokonaan läheisiä suhteita koska niiden aktivoiman tunnelukon kanssa et tiedä mistä on kysymys ja se käy liian ahdistavaksi. Jos löydät rakastavan kumppanin, todennäköisesti sabotoit suhteen niin, että toiselle ei jää muuta vaihtoehtoa kuin jättää suhde tai sitten katkaiset itse suhteen.  Käyttäydyt suhteessa niin, että kumppani ei voi tietää mitä haluat, et kerro tarpeistasi, etkä tunteistasi kumppanille mutta koet voimakasta pettymystä kun hän ei täytä tarpeitasi, vaikka et tiedosta itsekään selkeästi mitä haluat.

Ajaudut kiihkeisiin suhteisiin ja vähemmän intohimoja herättävät kumppanit tuntuvat sinusta tylsiltä.

Sekä tunnevajeen-, että hylkäämisen tunnelukon hallitsemassa parisuhteessa on paljon samankaltaista käyttäytymistä. Olet itse suhteen suurin sabotoija, vaikka sinusta tuntuu, että toinen ei täytä tarpeitasi.

Jälleen kerran on skeeman tunnistaminen avain muutokseen! Sisäisen lapsen lohduttaminen ja hänen hoivaaminen ja tunnevajeen tiedostaminen ja täyttäminen on alku sille, että opit nyt aikuisena ilmaisemaan omia tunteitasi ja ennenkaikkea ottamaan vastaan lämpöä ja rakkautta.

Vierailija kirjoitti:

En lukenut koko keskustelua, mutta en ymmärrä miksi hyökkäätte ap:n kimppuun. Hän selvästi ymmärtää tekonsa, eikä muuta haluakaan kuin muuttaa tilanteen - minusta hän siis kuulostaa erittäin välittävältä ja vastuulliselta kumppanilta tässä asiassa. Jospa tarjottaisiin tukea ennemmin kuin toistettaisiin samoja syytöksiä, jotka hänen päässään varmasti pyörivät jo valmiiksi? Apuakaan niistä tuskin on, sillä jotain on ap:llakin varmasti vialla ton taustalla, ja kasvava määrä negatiivisia ajatuksia vaan kasvattaa vyyhtiä ja vähentää sen hallittavuutta. Itse ainakin oon pahoillani kummanki osapuolen puolesta ja toivon tsemppiä teille molemmille koko sydämestä :)

Sun tosiaankin kannattaa musta käydä tää läpi sun miehesi kanssa, kaikki tää mitä sanot täällä. Näytä vaikka tämä keskustelu? Kun molemmat tiedätte missä mennään, on helpompi jatkaa. Sitten sinne terapiaan

Kiitos tsempeistä :)

Luulen, että tarvitsen kovia sanoja herätäkseni. Vaikka itse ymmärrän tekeväni väärin on hyvä kuulla vahvistusta siihen..

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä testaat hänen rakkautta, koska pelkäät että hän jättää sinut, haluat kokeilla suostuuko hän eroon vai aneleeko sinua jäämään.

Ja toisekseen yrität suojella itseäsi hylätyksi tulemisen kivulta olemalla itse se, joka jättää eikä tule jätetyksi.

Olen tullut teidän avulla siihen tulokseen, että tämä on täysin totta. Kaipaan varmistelua siihen, ettei hän jätä minua.. nyt vaan täytyy päästä eteenpäin jotenkin

Ap

Muista että sinun pelkosi on sinun oman pääsi tuotoksia. Ei kuva todellisuudesta. Ei kuva siitä, mitä miehesi sinusta tuntee ja ajattelee. Sinun oma mielesi "huijaa" sinua sepittämällä sinulle kauhukertomuksia siitä että sinua ei muka rakasteta ja sinut muka aiotaan jättää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, oikeasti näytä tää keskustelu! Sillon sun ei tarvitse ite suoraan yrittää selittää, tässähän sulla lukee jo vaikka mitä valmiiksi. Sekin voi tuntua vaikealta, mutta on kuitenkin pienempi tekona tehtäväksi. Jotenkin sun vaan on pakko kommunikoida nyt. Siitä se lähtee

Ap. Olet nyt siinä tienhaarassa, jossa voit valita että lähdetkö voittamisen vai häviämisen polulle, pitkän ja onnellisen vai eroon päättyvät riitaisan parisuhteen polulle. Jos haluat voittaa, joudut asettamaan itsesi nyt alttiiksi, ja ottamaan riskejä, näyttämään heikkoutesi ja pelkosi. Luota siihen, että jos mies sinua rakastaa, niin hän haluaa ymmärtää ja tukea sinua. Jos hän nauraa sinulle, niin sitten äijä joutaa pois, ja on hyvä että saat tietää sen nyt.

Joo nyt on pakko ryhdistäytyä ja keskustella miehen kanssa. Se tulee kyllä olemaan hankalaa sillä olen aika huono keskustelemaan vaikeista aiheista.. alkaa aina itkettämään, en tiedä miksi. Nyt vaan täytyy, tai menetän elämäni miehen

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä testaat hänen rakkautta, koska pelkäät että hän jättää sinut, haluat kokeilla suostuuko hän eroon vai aneleeko sinua jäämään.

Ja toisekseen yrität suojella itseäsi hylätyksi tulemisen kivulta olemalla itse se, joka jättää eikä tule jätetyksi.

Olen tullut teidän avulla siihen tulokseen, että tämä on täysin totta. Kaipaan varmistelua siihen, ettei hän jätä minua.. nyt vaan täytyy päästä eteenpäin jotenkin

Ap

Muista että sinun pelkosi on sinun oman pääsi tuotoksia. Ei kuva todellisuudesta. Ei kuva siitä, mitä miehesi sinusta tuntee ja ajattelee. Sinun oma mielesi "huijaa" sinua sepittämällä sinulle kauhukertomuksia siitä että sinua ei muka rakasteta ja sinut muka aiotaan jättää.

Niin se täytyy olla. Olen aina ollut kova pohdiskelemaan pääni sisällä ja usein asiat saavat hirveät mittasuhteet kun niitä pohtii yötäpäivää yksinään.. liioittelen, paisuttelen ja asiat muuttavat muotoa. Tämä varmasti liittyy siihen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

http://avaamoterapia.fi/blogi/tunnevajeen-skeema/

Tunnevajeen lukko on yleinen ja hylkäämisen skeeman ohella yksi vaikeimmista, ensinnäkin tunnistaa mutta myös hoitaa.

Tunnevajetta ei yleensä itsekään tiedosta, koska on kyse huomatuksi tulemisesta tunnetasolla, jota ei ole koskaan kokenut, joten on vaikea ymmärtää tai tunnistaa mitä vaille on jäänyt. Sanontakin kuuluu, mistä ei tiedä, sitä ei osaa kaivata. Ikävä kyllä lapsuuden vaille jääminen näkyy meillä aikusena tunnevajeena. Eli jos lapsuudessa jäit vaille rakkautta, lämpöä, huomiota normaalia fyysistä hoivaa ja kosketusta, et aikuisenakaan osaa olla niitä vailla. Koet olevasi yksinäinen, yksin, koet, että kukaan ei oikeasti ymmärrä eikä kuule sinua.

Tunnevajeesta kärsivä hyvin todennäköisesti kertoo hänelle olleen ihan normaalin lapsuuden, hän ei todellakaan välttämättä ole tiedostanut, että olisi jäänyt jotain vaille. Emotionaalista vajetta ei tunnista kun ei ole oppinut kokemaan emotionaalista lämpöä.

..

Kun aikuisena hakeudut parisuhteeseen voi olla, että kumppanisi ovat varattuja, tunnemaailmaltaan kylmiä tai muuten eivät ole sitoutuvia ja suhteesi ovat lyhyitä ja vaihtuvia. Tai voi olla, että vältät kokonaan läheisiä suhteita koska niiden aktivoiman tunnelukon kanssa et tiedä mistä on kysymys ja se käy liian ahdistavaksi. Jos löydät rakastavan kumppanin, todennäköisesti sabotoit suhteen niin, että toiselle ei jää muuta vaihtoehtoa kuin jättää suhde tai sitten katkaiset itse suhteen.  Käyttäydyt suhteessa niin, että kumppani ei voi tietää mitä haluat, et kerro tarpeistasi, etkä tunteistasi kumppanille mutta koet voimakasta pettymystä kun hän ei täytä tarpeitasi, vaikka et tiedosta itsekään selkeästi mitä haluat.

Ajaudut kiihkeisiin suhteisiin ja vähemmän intohimoja herättävät kumppanit tuntuvat sinusta tylsiltä.

Sekä tunnevajeen-, että hylkäämisen tunnelukon hallitsemassa parisuhteessa on paljon samankaltaista käyttäytymistä. Olet itse suhteen suurin sabotoija, vaikka sinusta tuntuu, että toinen ei täytä tarpeitasi.

Jälleen kerran on skeeman tunnistaminen avain muutokseen! Sisäisen lapsen lohduttaminen ja hänen hoivaaminen ja tunnevajeen tiedostaminen ja täyttäminen on alku sille, että opit nyt aikuisena ilmaisemaan omia tunteitasi ja ennenkaikkea ottamaan vastaan lämpöä ja rakkautta.

Kamala ajatella että lapsuudessani olisi ollut jotain ongelmaa.. voisiko lukot kuitenki johtua jostain muusta? Vai voiko olla etten vaan huomaa mitään vikaa kasvatuksessani? Mielestäni meillä on aina ollut lämmin ja suht tiivis perhe.. hui :(

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Googlaa nämä tunnelukot: hylkääminen, tunnevaje, vajavuus. Uskon, että löydät itsesi noista tunnelukoista. Lue noiden kuvauksia ja mistä juontavat juurensa, niin ymmärrät itseäsi paremmin.

Suosittelen myös. Olin ihan unohtanut skeemat. On kyllä oleellinen alue ja sitä kautta aukeaa lisää.

Kiitos.

Varsinkin tuo hylkääminen kolahti ja kovaa.. nyt vaan keinoja miten pääsen eteenpäin. Riittääkö keskustelu miehen kanssa vai täytyykö oikeasti hakea apua?

Ap

Miehen kanssa keskustelu on tärkeää. Mutta tarvitset lisäksi lisää itseymmärrystä.. Se on sinun oma matkasi, jossa mies ei ehkä voi auttaa.. Hae vaikka kirjastosta Kimmo Takasen kirja Tunne lukkosi. Sillä pääset alkuun :) . Mutta harkitse terapiaa myös. Kymmenisen käyntiä voi jo riittää, jos terapeutti on oikeasti pätevä ja valitset terapiasuuntauksen viisaasti.

Kuulostaa mielenkiintoiselta kirjalta. Nyt täytyisi vaan avata nuo lukot.. niitähän nyt selvästi minulla on. Terapia kiinnostaisi kovasti, mutta opiskelijana hankala maksaa.. ehkä se on kuitenkin sen arvoista

Ap

Yths?

Täytyy selvittää, kiitos vinkistä. Voisiko heillä olla psykoterapeutteja? Menisin todella mielelläni keskustemaan ammattilaiselle

Ap

Vierailija kirjoitti:

Käyttäydyin ennen samoin, mutta onneksi muutin asian. Ajattelin kuinka kauheat seuraukset uhkailulla voi olla. Nykyään uskallan suuttua ja sanoa mikä vituttaa ja saamme sovittua asiat nopeasti. Meillä menee tänä päivänä loistavasti :)

Ihana kuulla.. onnea teille! Toivon, että minäkin tulisin nyt järkiini..

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, oikeasti näytä tää keskustelu! Sillon sun ei tarvitse ite suoraan yrittää selittää, tässähän sulla lukee jo vaikka mitä valmiiksi. Sekin voi tuntua vaikealta, mutta on kuitenkin pienempi tekona tehtäväksi. Jotenkin sun vaan on pakko kommunikoida nyt. Siitä se lähtee

Ap. Olet nyt siinä tienhaarassa, jossa voit valita että lähdetkö voittamisen vai häviämisen polulle, pitkän ja onnellisen vai eroon päättyvät riitaisan parisuhteen polulle. Jos haluat voittaa, joudut asettamaan itsesi nyt alttiiksi, ja ottamaan riskejä, näyttämään heikkoutesi ja pelkosi. Luota siihen, että jos mies sinua rakastaa, niin hän haluaa ymmärtää ja tukea sinua. Jos hän nauraa sinulle, niin sitten äijä joutaa pois, ja on hyvä että saat tietää sen nyt.

Joo nyt on pakko ryhdistäytyä ja keskustella miehen kanssa. Se tulee kyllä olemaan hankalaa sillä olen aika huono keskustelemaan vaikeista aiheista.. alkaa aina itkettämään, en tiedä miksi. Nyt vaan täytyy, tai menetän elämäni miehen

Ap

Nimenomaan. Itket niin paljon kun itkettää, mutta kerrot hänelle suoraan ja kiertelemättä missä käyttäytymisesi juuret ovat ja miksi ne johtaa tähän nykyiseen tilanteeseen. Ja jos ei tilanne ala selkiämään, niin mene kognitiiviseen psykoterapiaan.

Tässä pätkä; "Kognitiivisessa psykoterapiassa tavoitteena on auttaa asiakasta itse oivaltamaan, ymmärtämään omaa kokemusmaailmaansa ja käyttäytymistään ja sitten löytämään keinoja näiden muuttamiseen myös käytännössä. Terapiatyöskentelyn lähtökohtana on aina asiakkaan henkilökohtainen, ainutkertainen kokemus.

Terapiassa asiakas ja terapeutti tutkivat asiakkaan ongelmallista kokemusta lähtien usein liikkeelle jostakin tietystä arkielämän konkreettisesta tilanteesta. Miten ongelmallinen kokemus laukeaa? Mitä tunteita asiakas silloin kokee? Mitä hän ajattelee? Millaisia mielikuvia hänellä on mielessään? Aktivoituuko jokin uskomus? Millaisia toimintayllykkeitä hänellä on? Millaisten turva- tai selviytymiskeinojen avulla hän yrittää tulla toimeen? Miten hän käyttäytyy? Mitkä ovat käyttäytymisen seuraukset? Asiakas ja terapeutti pyrkivät tunnistamaan ja ymmärtämään, miten nämä kokemuksen eri puolet liittyvät toisiinsa ja vaikuttavat toinen toisiinsa aiheuttaen psyykkistä huonovointisuutta."

Vierailija kirjoitti:

Itsekin satun sanomaan toistuvia uhkailuja ja ilkeitä sanoja miehelleni, kun me puhutaan mies on monta kertaa sanonut mulle älä huuda tai korota ääntä kun kiivastun herkästi ja muutun uhkaavaksi/hyökkääväksi jos huomaan mieheni ei lähde kilpaan mukaan sanon "jätä mut sitten" tai "mä en jaksa erotaan sitten" monta kertaa toistunut nuo samat asiat mieheni on loppuun kiuttanut itsensä ei halua erota, mutta ei jaksa minua kun toistuvasti aloitan huutamisen, draamailun, tai hyökkään sanallisesti että loukkaan itseäni ja toista...

Nyt olen sanonut miehelleni haluan olla rauhassa ja ajattelemassa omaa käytöstäni, sillä tunnustan en ollut omaitseni ja tyytyväinen itseeni... Mieheni on kultaakin rakkaampi ja järkevä, mutta sen ymmärrän toista harmittaa meidän tappelut ja ei jaksa kuluttaa omia voimia tähän, koska en itsekään halua. Meillä on vaikeaa mutta aion silti keskittyy itseeni ja parantaa välejämme koska rakastan miestäni haluan osoittaa että on minussa muuhunkin kuin tappelupukariksi :/

Kurja kuulla.. paljon tsemppejä sinne.

Ap

Äläkä missään nimessä kuvittele, että olisit huono tai vajaavainen jos haet apua. Siinä tilanteessa, kun olette jutelleet, ja jos tulet siihen tulokseen että mielestäsi tarvitsisit ehkä edelleen jonkun ulkopuolisen apua, niin uskoisin että miehesikin olisi otettu että ottaudut asialle ja itsetutkiskelulle. Sekä ottaudut aidosti asialle joka parantaa teidän parisuhdettanne. Psykoterapia on oikeasti kiinnostavaa itsetutkiskelua, raakaa, mutta antavaa. :)