Auttakaa mammat! :( Miten lopettaa erolla uhkailu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun mies harrasti suhteen ekana vuonna erolla uhkailua. Pari ketaa sitä kuuntelin lähinnä ihmetellen ja yritin suhtautua ymmärtäväisesti hänen "vihanhallintaongelmaan" eli että riidan hetkellä hänellä menee "yli" ja haluaa sanoa amala asioita joita ei oikeasti tarkoita joko minua loukatakseen tai voittaakseen riidan. Lapsellista manipulointia joka tapauksessa. Sitten kyllästyin ja vastasin hänen erouhkaukseen, että "selvä, jos haluat erota, en mitenkään pakota sinua jäämään", ja poistuin tilanteesta. Hän raivostui siitä tuplasti kun käsitti että minä en anele, en säikähdä, en ala vuodattaa rakkauttani enkä itkien ripustaudu, ja kuvitteli pahastuen että minä nyt sitten oikeasti haluan erota hänestä kun vastaankin tyynesti noin. En halunnut erota, mytta olin valmis eroamaan jos se olisi oikeasti hänen tahto. Eipä ole sen jälkeen uhkaillut erolla kertaakaan.

Kiva kuulla omakohtainen kokemus uhrin kannalta.. mitä sinä ajattelit, kun miehesi uhkaili? Tiesitkö ettei hän tarkoita sitä?

Tarvisin luultavasti samanlaisen herätyksen.. että mies vaan lähtisi vaikka yrittäisin estää. Ahdistaa pelkkä ajatuskin, että hän lähtisi ja jättäisi minut yksin

Ap

Mitäkö ajattelin? Monia ristiriitaisia tunteita ja ajatuksia yhtäaikaa. Tulin todella surulliseksi, kuin jotain olisi mennyt sisälläni rikki. Hätäännyin että eihän hän oikeasti jätä minua. Pidin hänen uhkauta osin totena, koska en voinut uskoa että kukaan sanoisi eroa ikinä ikinä ääneen, jos ei sitä tarkoita. Toisaalta tiesin, että suuttumus puhuu hänessä, eikä hän oikeasti halua erota, joten pidin häntä lapsellisena, ja halveksin sillä hetkellä häntä, koska hän käyttää riidassa niin luuserimaisia keinoja, satuttavia ja loukkaavia sanoja joita ei saa ikinä otettua takaisin. Pidin häntä lapsellisena ja avuttomana enkä yhtään miehekkäänä (ei hyvä). Parin uhkailukerran jälkeen tunsin lähinnä välinpitämättömyyttä, että mene sitten jos niin kovin haluat, en jaksa kuulla enää yhtään loukkausta vaikka rakastankin. Olemme edelleen yhdessä, mutta pakko sanoa, että noiden erouhkailujen vuoksi en arvosta häntä niin paljon kuin muuten arvostaisin (hän on monella tapaa hyvä mies).

Kiitos viestäsi.. kamala kuulla mitä olet joutunut kokemaan ja että se vaikuttaa arvostukseesi edelleen. En ikinä haluaisi loukata miestäni tai saada hänet uskomaan, että haluan erota. En ymmärrä mitä haen takaa ja mitä haluan tapahtuvan kun sanon sellaista.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Hän on minulle kaikista tärkein enkä halua häntä menettää.

Et halua tätä kuulla, mutta ehkä tuo ei ole totta. Ehkä et vain halua olla yksin ja ripustaudut tähän suhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Nyt tarvitsen oikeasti apua ennen kuin menetän tärkeimmän ihmisen..

Olen 25-vuotias ja seurustellut vuoden aivan ihanan miehen kanssa. Meillä on vain yksi kunnon ongelma; riidan yhteydessä alan lähes joka kerta puhumaan erosta! Villiinnyn aivan täysin ja otan asian esille. En todellakaan tahdo erota. En ymmärrä miksi sanon semmoista, luultavasti haluan poikaystävän huomion. Vai toivonko, että hän alkaisi anelemaan?

Siinä tilanteessa menetän jotenki malttini. Jos hän alkaa vaikka pukemaan päälle (kun sanon, että hänen olisi parempi lähteä), niin järkyttävä ahdistus iskee päälle ja anelen jäämään. Saan siis melkein paniikkikohtauksen siitä, että hän tekee käskystäni lähtöä?

Tarvitsen oikeasti neuvoja miten lopettaa tämmöinen hölmöily. Hän on minulle kaikista tärkein enkä halua häntä menettää. Auttakaa minua..

En tiedä, oletko tosissasi, vai kirjoitatko tuon "kieli poskessa"?

Kummin tahansa, taustalla on selvä vallantavoittelu.

Eikö miehen ja naisen pitäisi olla tasa-arvoisia. Sinun pitäisi se tietää naisena. Te naisethan olette hakemassa tasa-arvoa liiankin usein.

Leikit tulella ja se voi kostautua jonain päivänä.

Tee pieni ajatus-leikki. Vaihda roolijako ja ajattele, miltä sinusta tuntuisi hänen sijassaan!

Vierailija kirjoitti:

Googlaa nämä tunnelukot: hylkääminen, tunnevaje, vajavuus. Uskon, että löydät itsesi noista tunnelukoista. Lue noiden kuvauksia ja mistä juontavat juurensa, niin ymmärrät itseäsi paremmin.

Suosittelen myös. Olin ihan unohtanut skeemat. On kyllä oleellinen alue ja sitä kautta aukeaa lisää.

Vierailija kirjoitti:

1. Puhu poikaystäväsi kanssa asiasta avoimesti silloin kun ette riitele, kun tunteet ovat rauhalliset.

2. Kun riitelette ja meinaat möläyttää asian, sulje silmät, liimaa huuleet yhteen ja vedä pariin kertaan syvään henkeä. Keskity miettimään mitä OIKEASTI haluat sanoa, sanoja joiden takana voit seistä.

Voit kokeilla myös kertoa, että nyt on se tilanne jolloin minun tekisi mieli sanoa, että meidän pitäisi erota. Tällöin saat sanottua ne sanat, mutta poikaystäväsi tietää (jos olet keskustellut hänen kanssaan), että et oikeasti halua erota, tekisi vain mieli sanoa niin. Tärkeintä olisi kuitenkin tuossa vaiheessa oikeasti vetää henkeä ja rauhoittua hieman. Sen oppii harjoittelemalla. Samalla opit tunnistamaan koska sinusta tuntuu että alkaa mennä yli, ja pystyt rauhoittamaan itseäsi hyvissä ajoin. Itse joskus jos riita tulee puhelimessa isken luurin korvaan estääkseni itseäni sanomasta idioottimaisuuksia. Hetken päästä soitan ja riitaa jatketaan niin että molemmat ovat saaneet hetkisen aikaa. Toisinaan myös painun ulos ja riitelen tekstiviesteillä. Viestiä naputtaessa ehtii miettiä mitä oikeasti haluaa sanoa, eikä toisen naama ja äänensävyt ärsytä lisää. Parhaimmillaan toinen istuu makkarissa ja toinen omassa pihassa ja lähetellään viestejä.. Ei toki toimi kaikilla, meillä tuo on estänyt usean riidan eskaloitumisen kärpäsestä härkäseksi.

Jotenkin minulla on kauhea stressi yhdessäolosta, kun emme näe kuin pari tuntia päivässä. Viikonloput vietämme suurimmalta osin yhdessä. Mutta viikolla jos tulee riita niin tulee stressi siitä, että vähäinenkin aika menee riitelyyn enkä silloin todellakaan halua lähteä pois hänen luotaan :( mielummin ilmeisesti kasvatan riitaa ja satutan häntä. Kuinka tyhmää. Te osaatte riidellä hyvin ja on hienla kun osaat laskea 10 ja olla sanomatta mitään peruuttamatonta.. voi kun minäkin oppisin

Ap

Sinä testaat hänen rakkautta, koska pelkäät että hän jättää sinut, haluat kokeilla suostuuko hän eroon vai aneleeko sinua jäämään.

Ja toisekseen yrität suojella itseäsi hylätyksi tulemisen kivulta olemalla itse se, joka jättää eikä tule jätetyksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän on minulle kaikista tärkein enkä halua häntä menettää.

Et halua tätä kuulla, mutta ehkä tuo ei ole totta. Ehkä et vain halua olla yksin ja ripustaudut tähän suhteeseen.

Läheisriippuvuutta. Itsetuntemusongelma.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuo tilanne on harvinaisen selvä. Kun riitelette koet epävarmuutta suhteestanne. Samaa epävarmuutta koet jo kun mies ei suostukaan seksialoitteeseesi. Pelkäät jätetäänkö sinut taas ennemmin tai myöhemmin.

Kun riitelet miehesi kanssa ja uhkailet erosta haluat oikeasti vain kuulla mieheltäsi että ei, hän ei ole eroamassa sinusta. Sinun täytyy saada siihen varmistus uudelleen ja uudelleen ja siksi käytät tätä eroamisuhkausta kerta toisensa jälkeen. Jos riitelisitte ja et uhkailisi erolla jäisi sinulle epävarma fiilis että rakastaako se nyt minua varmasti yhä niin ettei jätä minua.

Sen sijaan että uhkailet erolla sinun kannattaisi istua miehen kanssa alas ap ja senkin uhalla että tämä mies sinut myös joskus jättää uskaltaa avautua tunteistasi. Että rakastat häntä todella paljon ja että sinua välillä pelottaa että hänkin jättää sinut kuten ne aikaisemmat jättivät. Ja siksi suutut joskus niin paljon ja puhut eroamisesta. Ja pyydät mieheltä anteeksi. Jos mies oikeasti rakastaa sinua hän haluaa varmasti miettiä kanssasi miten voitte yhdessä saada olosi paremmaksi ettei sinun pitäisi niin pelätä miehen lähtemistä.

Kuulostaa aika loogiselta ja voi hyvinkin pitää paikkansa.. tänään kun oli riita ja se paisui suureksi, otin taas eron puheeksi. Hetken päästä taas itkin, pyysin anteeksi ja sanoin etten halua erota. Varmistin myös häneltä, ettei halua erota ja kaikki on hyvin.. ehkä pelkään jätetyksi tulemista. Täytyy varmasti kerätä rohkeutta ja puhua avoimesti. Se vaan tuntuu niin hankalalta. Enkä ole oikein entisistä suhteistani puhunut..

Ap

Vierailija kirjoitti:

Olen seurustellut pari kertaa vakavammin ja molempina kertoina olen tullut jätetyksi.

Ap

Ehkä haluat nyt sen vallan tunteen, että voit itse olla jättäjä?

Kiinnostava ketju vähän erilaistenkin kokemusten ymmärtämiseksi. Toinen vanhemmistani on lapsena uhannut minua välien katkaisemisella tai itsemurhalla. Eräänlainen erouhkaus sekin. Seurustelusuhteissani ei erolla ole uhattu, vaan ne on tulleet ilmoitusluontoisina asioina. En ole silloin edes yrittänyt muuttaa toisen mieltä. Kerran olen itse katkaissut suhteen aika pienestä asiasta, jossa olen tuntenut itseni niin pahoin loukatuksi, että en ole lämmennyt sovintoyrityksille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuo tilanne on harvinaisen selvä. Kun riitelette koet epävarmuutta suhteestanne. Samaa epävarmuutta koet jo kun mies ei suostukaan seksialoitteeseesi. Pelkäät jätetäänkö sinut taas ennemmin tai myöhemmin.

Kun riitelet miehesi kanssa ja uhkailet erosta haluat oikeasti vain kuulla mieheltäsi että ei, hän ei ole eroamassa sinusta. Sinun täytyy saada siihen varmistus uudelleen ja uudelleen ja siksi käytät tätä eroamisuhkausta kerta toisensa jälkeen. Jos riitelisitte ja et uhkailisi erolla jäisi sinulle epävarma fiilis että rakastaako se nyt minua varmasti yhä niin ettei jätä minua.

Sen sijaan että uhkailet erolla sinun kannattaisi istua miehen kanssa alas ap ja senkin uhalla että tämä mies sinut myös joskus jättää uskaltaa avautua tunteistasi. Että rakastat häntä todella paljon ja että sinua välillä pelottaa että hänkin jättää sinut kuten ne aikaisemmat jättivät. Ja siksi suutut joskus niin paljon ja puhut eroamisesta. Ja pyydät mieheltä anteeksi. Jos mies oikeasti rakastaa sinua hän haluaa varmasti miettiä kanssasi miten voitte yhdessä saada olosi paremmaksi ettei sinun pitäisi niin pelätä miehen lähtemistä.

Kuulostaa aika loogiselta ja voi hyvinkin pitää paikkansa.. tänään kun oli riita ja se paisui suureksi, otin taas eron puheeksi. Hetken päästä taas itkin, pyysin anteeksi ja sanoin etten halua erota. Varmistin myös häneltä, ettei halua erota ja kaikki on hyvin.. ehkä pelkään jätetyksi tulemista. Täytyy varmasti kerätä rohkeutta ja puhua avoimesti. Se vaan tuntuu niin hankalalta. Enkä ole oikein entisistä suhteistani puhunut..

Ap

Voithan sanoa miehelle, että sinä kärsit itse tosi paljon siitä, että riidan hetkellä uhkaat erolla, ja tiedät että mieskin kärsii ja olet kovin pahoillasi. Mutta haluat muuttua. Ja teit jo sen, että kirjoitit nettipalstalle jäsentääksesi ajatuksiasi. Mutta koska sinun on vaikea puhua ahdistavista asioista, niin toivot että mies lukee tämän vauva-palstan keskustelun ja voitte sitten puhua lisää.

En lukenut koko keskustelua, mutta en ymmärrä miksi hyökkäätte ap:n kimppuun. Hän selvästi ymmärtää tekonsa, eikä muuta haluakaan kuin muuttaa tilanteen - minusta hän siis kuulostaa erittäin välittävältä ja vastuulliselta kumppanilta tässä asiassa. Jospa tarjottaisiin tukea ennemmin kuin toistettaisiin samoja syytöksiä, jotka hänen päässään varmasti pyörivät jo valmiiksi? Apuakaan niistä tuskin on, sillä jotain on ap:llakin varmasti vialla ton taustalla, ja kasvava määrä negatiivisia ajatuksia vaan kasvattaa vyyhtiä ja vähentää sen hallittavuutta. Itse ainakin oon pahoillani kummanki osapuolen puolesta ja toivon tsemppiä teille molemmille koko sydämestä :)

Sun tosiaankin kannattaa musta käydä tää läpi sun miehesi kanssa, kaikki tää mitä sanot täällä. Näytä vaikka tämä keskustelu? Kun molemmat tiedätte missä mennään, on helpompi jatkaa. Sitten sinne terapiaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle tuli mieleen, onko sinulla itselläsi taustalla jonkinlaisia huonoja kokemuksia? Koulukiusaamista, hylkäämistä, huonoja parisuhteita? Itse olen jossain määrin traumatisoitunut menneisyydestäni ja olen joskus harrastanut tuota samaa kuin sinä, erolla uhkailua. Olen tehnyt sen varmaan hiukan eri tavalla kuin sinä, mutta joka tapauksessa kyse on samasta asiasta. Tajusin tuossa jokin aika sitten, että uhkaillessani tunnen olevani niskan päällä. Tämän kaiken taustalla lienee se tunne, etten hallitse elämääni.

Olen pyytänyt mieheltä anteeksi, ja hän on ollut kärsivällinen ja ymmärtäväinen, koska hän tietää taustani. Silti ymmärrän hyvin, jos hän päättääkin lähteä jossain vaiheessa. Haluan muuttaa käytöstäni. Sinä voisit ehkä etsiä jonkinlaista keskusteluapua, joka selkiyttäisi ajatuksia.

Saako kysyä, että miten sinä uhkailit erolla? Haluaisin niin kovasti muuttaa käytöstäni.

Lapsuuteni on ollut todella hyvä ja turvallinen. Olen seurustellut pari kertaa vakavammin ja molempina kertoina olen tullut jätetyksi. Toisessa suhteessa exä oli jonkinverran aggressiivinen, mutten usko sen liittyvän omaan sekoiluuni..

Ap

Vaikea selittää, liittyy omaan epävarmuuteeni. Esimerkiksi tuntiessani oloni epävarmaksi saatoin kysellä, olenko ruma, liian lihava, liian paljon sitä ja tuota ja liian vähän jotain muuta. Jotenkin näissä kohtauksissani päädyin aina siihen lopputulokseen, että olen huono enkä kelpaa, vaikka mies sanoikin ihan päinvastaista. Saatoin myös väittää kivenkovaan, ettei mies muka välitä minusta: "jos välittäisit ja arvostaisit, et olisi tehnyt/sanonut asiaa X silloin monta kuukautta sitten!" Muistuttelin vanhoista asioista, jotka oli jo käsitelty. Joitakin kertoja päädyin sanomaan marttyyrimaisesti "olen niin huono/ruma/kelpaamaton, että meidän pitää varmaan erota."

Eli vähän erilaista kuin sinulla, mutta pohjimmiltaan kyse on varmaan samasta asiasta. Olen päättänyt, että tämän käytöksen on loputtava.

Tuli vielä mieleen: on tietysti vaikeaa sanoa mikä johtuu mistäkin, mutta jätetyksi tuleminen ei varsinaisesti kohenna kenenkään itsetuntoa. Sinut on joskus jätetty, joten voi hyvinkin olla, että nykyisessä suhteessasi pyrit olemaan "niskan päällä" uhkailemalla erolla.

# 23

Luultavasti minullakin pohjautuu epävarmuuteeni.. ja voi olla, että jätetyksi tuleminen vaikuttaa edelleen. Ehkä yritän olla "jättäjä" vaikken haluakkaan erota? En ymmärrä

Ap

Luin äsken tuon viestisi, ettet kestä sitä jos mies ei halua harrastaa seksiä kanssasi. Kuulostaa ihan siltä, että jotain epävarmuutta tuon käytöksesi taustalla on. Jos mies kieltäytyy seksistä, ajattelet, että hän torjuu sinut kokonaan. Ajattelet noin jopa silloin, kun mies vetoaa väsymykseen. "Jos se välittäisi minusta oikeasti, se haluaisi minua aina, jopa väsyneenä!"

T: Tuo sama (23)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Googlaa nämä tunnelukot: hylkääminen, tunnevaje, vajavuus. Uskon, että löydät itsesi noista tunnelukoista. Lue noiden kuvauksia ja mistä juontavat juurensa, niin ymmärrät itseäsi paremmin.

Suosittelen myös. Olin ihan unohtanut skeemat. On kyllä oleellinen alue ja sitä kautta aukeaa lisää.

Kiitos.

Varsinkin tuo hylkääminen kolahti ja kovaa.. nyt vaan keinoja miten pääsen eteenpäin. Riittääkö keskustelu miehen kanssa vai täytyykö oikeasti hakea apua?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Googlaa nämä tunnelukot: hylkääminen, tunnevaje, vajavuus. Uskon, että löydät itsesi noista tunnelukoista. Lue noiden kuvauksia ja mistä juontavat juurensa, niin ymmärrät itseäsi paremmin.

Tsekkasitko nämä, ap?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän on minulle kaikista tärkein enkä halua häntä menettää.

Et halua tätä kuulla, mutta ehkä tuo ei ole totta. Ehkä et vain halua olla yksin ja ripustaudut tähän suhteeseen.

Läheisriippuvuutta. Itsetuntemusongelma.

Totta, en haluaisi kuulla saati olla riippuvainen. Uskon kyllä, että todella rakastan häntä ja haluan olla yhdessä. Ehkä ripauksella riippuvuutta?

Ap

Läheisriippuvainen, joka pelkää hylkäämisen tunnetta. Ja silloin helposti reagoi juuri päinvastoin, yllyttää riitoihin jne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Googlaa nämä tunnelukot: hylkääminen, tunnevaje, vajavuus. Uskon, että löydät itsesi noista tunnelukoista. Lue noiden kuvauksia ja mistä juontavat juurensa, niin ymmärrät itseäsi paremmin.

Suosittelen myös. Olin ihan unohtanut skeemat. On kyllä oleellinen alue ja sitä kautta aukeaa lisää.

Kiitos.

Varsinkin tuo hylkääminen kolahti ja kovaa.. nyt vaan keinoja miten pääsen eteenpäin. Riittääkö keskustelu miehen kanssa vai täytyykö oikeasti hakea apua?

Ap

Miehen kanssa keskustelu on tärkeää. Mutta tarvitset lisäksi lisää itseymmärrystä.. Se on sinun oma matkasi, jossa mies ei ehkä voi auttaa.. Hae vaikka kirjastosta Kimmo Takasen kirja Tunne lukkosi. Sillä pääset alkuun :) . Mutta harkitse terapiaa myös. Kymmenisen käyntiä voi jo riittää, jos terapeutti on oikeasti pätevä ja valitset terapiasuuntauksen viisaasti.

Joo, oikeasti näytä tää keskustelu! Sillon sun ei tarvitse ite suoraan yrittää selittää, tässähän sulla lukee jo vaikka mitä valmiiksi. Sekin voi tuntua vaikealta, mutta on kuitenkin pienempi tekona tehtäväksi. Jotenkin sun vaan on pakko kommunikoida nyt. Siitä se lähtee

Nuo käyttäytymisvinoumat tulevat usein lapsuudesta, jotenkin näyttäisi sulla tuo hylätyksitulemisen pelko olevan niin kova, että tavallaan potkit poikakaveria kauemmaksi itsestäsi. Kannattaisiko käydä jossakin terapiassa asiantuntijalle puhumassa? Käyttäytymisesi on oma, ei kumppanistasi riippuva, ja pahimmillaan kannat sitä itsellesi haitallista käyttäytymismallia suhteesta toiseen. Etsipä netistä juttua tunnelukoista.