Lue keskustelun säännöt.
Tehdäkkö abortti vai ruveta yksinhuoltajaksi?
29.09.2016 |
Olen 20-vuotias nainen, tällä hetkellä raskausviikolla 11. Luulin jo päättäneeni pitää lapsen, mutta näin viikon 12 lähestyessä on iskenyt kauhea ahdistus ja pelko tulevasta. Olemme eronneet lapsen isän kanssa jo kolme kuukautta sitten. Hän ei halua tällä hetkellä lasta, sillä ei koe olevansa valmis isäksi tässä kohtaa elämää, minkä ymmärrän täysin hänen osalta. Hänellä ei ole vielä tutkintoa eikä vakituista työtä toisin kuin minulla, jonka takia koen, että ei olisi kauheen painavia syitä tehdä itse aborttia. Hänen "varmasta" mielipiteestä huolimatta, häneltä on tullut ristiriitaisia signaaleja, jonka vuoksi hänestäkin huopuu epävarmuus haluaako todella aborttia vai ei ja pelko isyydestä. Olen aina halunnut lapsia siihen elämäntilanteeseen, että perhe on ehjä ja molemmat vanhemmat kasvattaisi lasta. Olen itse yh-perheestä, jonka vuoksi en näe yksinhuoltajuutta mahdottomana. Uusioperheet ovat yleistyneet nykypäivänä ja uskon että vaikka rupeisin yksinhuoltajaksi elämäni saisi varmasti onnellisen lopun. Tässä on vain ongelma se että mikäli päätän pitää lapsen, suurin pelko on menettää lapsen isä ystävänä.. Välitän hänestä vieläkin yhtä paljon kuin suhteessa. Hän on sanonut, että yhteen palaamiseen olisi pieni mahdollisuus vain jos tämä lapsi ei synny. Tiedän myös sen että lain mukaan naisella on täysi oikeus tehdä päätös, eikä kukaan saisi painostaa siihen. Olimme myös puhuneet jo yhteisistä lapsista kauan aikaa sitten ja olimme kihloissakin jo ennen eroa kunnes kaikki mureni alta.. Tuntuu että suurin syy tehdä abortti on siis lapsen isän menettäminen. Toki myös omana syynä näen sen että olen aina halunnut lapsen nimenomaan ehjään perheeseen ja että olisimme miehen kanssa onnellisesti yhdessä. Tämä tilanne ahdistaa ja vaikeuttaa nykyistä arkeani kun olen epävarma ja pelokas.
Kommentit (92)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Abortti ehdottomasti. Olet vielä nuori ja kerkiät saamaan ydinperheen. Uusperheet ovat vaikeita.
Mikä vitun ydinperhe, niistä mitään takuita tai takeita, nehän hajoo yli puolet kuitenkin...
Koko elämä on tavallaan vakuuttamatonta, ei voi luvata mistään....
Joten ap, anna ELÄMÄLLE MAHDOLLISUUS.
Tottaka hajoaa mutta uusperheet ne vaikeita ovatkin. Esim minun mieheni inhoaa ensimmäisen liiton lastani ja näitä tapauksia on paljon.
Oletpas sinä hyvä äiti! Miehesi inhoaa lastasi ja silti olet miehen kanssa. Mitä jos alkaisit ajatella lastasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, en suosittele antamaan mitään painoarvoa tämän ketjun "ANNA LAPSELLE ELÄMÄ, pidä se"-vouhkaajille.
He eivät joudu kantamaan vastuuta valinnastasi eivätkä he ole sinua sitten auttamassa, yksin kannat kaiken.Täällä on helppo puhua pehmoisia, mutta se ei valitettavasti ole realismia.
Kyllä me kaikki olemme auttamassa mahdollista yh-ap:ta hänen tulevaisuudessaan epäsuorasti, maksamalla veroja joista kustannetaan ap:lle ja hänen lapselleen avustuksia elämiseen.
Emme elä missään kehitysmaassa, meillä on maailman kärkiluokkaa oleva sosiaaliturva.
Tuolta näyttää 11-viikkoinen sikiösi.
http://www.babycenter.com/fetal-development-images-11-weeks
Hän osaa jo avata ja sulkea käsiään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Abortti ehdottomasti. Olet vielä nuori ja kerkiät saamaan ydinperheen. Uusperheet ovat vaikeita.
Mikä vitun ydinperhe, niistä mitään takuita tai takeita, nehän hajoo yli puolet kuitenkin...
Koko elämä on tavallaan vakuuttamatonta, ei voi luvata mistään....
Joten ap, anna ELÄMÄLLE MAHDOLLISUUS.
Tottaka hajoaa mutta uusperheet ne vaikeita ovatkin. Esim minun mieheni inhoaa ensimmäisen liiton lastani ja näitä tapauksia on paljon.
Oletpas sinä hyvä äiti! Miehesi inhoaa lastasi ja silti olet miehen kanssa. Mitä jos alkaisit ajatella lastasi?
Olen koska meillä on kaksi yhteistä lasta ja mies alkoi inhoamaan vasta yhteisten lasten synnyttyä. Eli uusperheet on huonoja.
Vierailija kirjoitti:
Et varmasti kadu lapsen synnyttämistä. Pikemminkin ihmettelet miten koskaan olet edes harkita tuon ihannan lapsen abortoimista. Ellet katso voivasti lasta pitää, on maa täynnä lapsettomia pariskuntia jotka haluaisivat lapsesi adoptoida. Lapsen tappamiseen ei ole tarvetta.
Ei ole myöskään tarvetta kärvistellä 9kk:tta ja kestää synnytystä, kun kerran ei aio pitää lasta. Vielä nyt se on pelkkä möykky, ei lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanon tämän kaikella rakkaudella: älä anna raskauden jatkua.
Oikeasti.Aika vähän sinulla on rakkautta sikiölle jolla on jo pää, kädet, jalat, sormet ja varpaat, aivot ja hermosto ja osaa jo potkia ja venytellä.
Apua mikä argumentti.:D
Suosittelen pohtimaan rationaalisesti näitä asioita, ei tuollaista typerää tunnejargonia millä pahimmillaan pilataan useamman ihmisen elämä.
Jotenkin kylmäävä ajatus, että tuollaisilla perusteilla noin isoja päätöksiä tekevät ylipäätään voivat tehdä niitä päätöksiä, ts. saada lapsia.
Mietitkö koskaan mitä kirjoitat? Pahimmillaan jonkun elämä "pilaantuu" muutamaksi kuukaudeksi kunnes synnyttää lapsen ja antaa adoptioon. Pahimmillaan toinen tapetaan hänen ollessa vielä kaikkein haavoittuvaisin.
Hyytävää lukea miten vähän myötätuntoa monilla AVämmillä on ihmiselle tämän avuttomimmassa elinvaiheessa.
Oli sikiö sitten 5 tai 15 viikon ikäinen, abortti on yhtä rankkaa henkisesti mikäli siitä on epävarma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et varmasti kadu lapsen synnyttämistä. Pikemminkin ihmettelet miten koskaan olet edes harkita tuon ihannan lapsen abortoimista. Ellet katso voivasti lasta pitää, on maa täynnä lapsettomia pariskuntia jotka haluaisivat lapsesi adoptoida. Lapsen tappamiseen ei ole tarvetta.
Ei ole myöskään tarvetta kärvistellä 9kk:tta ja kestää synnytystä, kun kerran ei aio pitää lasta. Vielä nyt se on pelkkä möykky, ei lapsi.
11 viikkoinen ei todellakaan ole enää mikään pelkkä möykky. Lue viestejä ketjusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et varmasti kadu lapsen synnyttämistä. Pikemminkin ihmettelet miten koskaan olet edes harkita tuon ihannan lapsen abortoimista. Ellet katso voivasti lasta pitää, on maa täynnä lapsettomia pariskuntia jotka haluaisivat lapsesi adoptoida. Lapsen tappamiseen ei ole tarvetta.
Ei ole myöskään tarvetta kärvistellä 9kk:tta ja kestää synnytystä, kun kerran ei aio pitää lasta. Vielä nyt se on pelkkä möykky, ei lapsi.
Keskustelun aloittaja nimenomaan miettii pitämistä ja aborttia, EI ADOPTIOTA. Kyllä täällä ihmeellistä porukkaa on liikenteessä. Pidä lapsi mikäli sitä mietit! Selviät varmasti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuolta näyttää 11-viikkoinen sikiösi.
http://www.babycenter.com/fetal-development-images-11-weeks
Hän osaa jo avata ja sulkea käsiään.
Alapeukuttajat eivät ilmeisesti halua tietää mitä 11 viikkoisen abortointi tarkoittaa vaan valkopestä asian kliinisten termien sekaan ja uskolla itselleen että tässä vain räkäklimppi poistetaan kohdusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Abortti ehdottomasti. Olet vielä nuori ja kerkiät saamaan ydinperheen. Uusperheet ovat vaikeita.
Mikä vitun ydinperhe, niistä mitään takuita tai takeita, nehän hajoo yli puolet kuitenkin...
Koko elämä on tavallaan vakuuttamatonta, ei voi luvata mistään....
Joten ap, anna ELÄMÄLLE MAHDOLLISUUS.
Tottaka hajoaa mutta uusperheet ne vaikeita ovatkin. Esim minun mieheni inhoaa ensimmäisen liiton lastani ja näitä tapauksia on paljon.
Oletpas sinä hyvä äiti! Miehesi inhoaa lastasi ja silti olet miehen kanssa. Mitä jos alkaisit ajatella lastasi?
Olen koska meillä on kaksi yhteistä lasta ja mies alkoi inhoamaan vasta yhteisten lasten synnyttyä. Eli uusperheet on huonoja.
Voit ryhtyä yksinhuoltajaksi. Miehen omat lapset tapaavat isäänsä eikä tämä inhokki-lapsi joudu kärsimään vihamielisyydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidä vauva ,ehottomasti koska ees harkihet sitä vaihtoehtoo.
Jos teet abortin sitä kadut suurella todennäkösyyvellä koska jo nyt jahkailet.
T.19vnä esikoisen saanut
Mikäli ex miehesi kokee lapsen pitämisen pilaavan hänen elämän. Et voi ottaa syyllisyyttä asiasta. Kukaan ei voi loppupeleissä vastata siitäkään jos toinen uhkaa itsemurhaa toisen ihmisen nojalle. Itsemurhan tekijä on itse vastuussa teostaan. Lapsen isä on vastuussa siitä onko lapsen elämässä mukana vai ei, tai pilaantuko hänen elämä siinä. Elämässä on tarkoitus tehdä asioita mitkä tuntuvat hyvältä ja oikealta. Varmasti ex miehesti löytää asioita mitkä tuovat onnellisuutta hänenkin murjuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, en suosittele antamaan mitään painoarvoa tämän ketjun "ANNA LAPSELLE ELÄMÄ, pidä se"-vouhkaajille.
He eivät joudu kantamaan vastuuta valinnastasi eivätkä he ole sinua sitten auttamassa, yksin kannat kaiken.Täällä on helppo puhua pehmoisia, mutta se ei valitettavasti ole realismia.
Yhtä vähän antaisin painoarvoa näille "sanon rakkaudella, tee abortti"-huutelijoille. Kummallakin puolella on omat syynsä puolustaa näkemystänsä.
Kyllä ap:n pitää ihan itse tehdä se ratkaisu, kun kerta tuntee itsensä kaikista parhaiten ja tietää miten voisi kokea abortin tai elämän lapsen kanssa.
Minä itse sain lapsen 21-vuotiaana ja silloin olin yhdessä rakentamassa tulevaisuutta lapsen isän kanssa, mutta kappas kappas... lapsen ollessa 2-vuotias isukki löysi uuden naisen ja teki tämän kanssa lisää lapsia ja nooh, hekin ovat jo eronneet.
No se siitä, mutta olen koko ajan ollut yh, en koskaan etsinyt uutta miestä rinnalleni ja nyt lapseni on jo aikuinen ja minä elän edelleen elämääni yksin. Mutta kaikin puolin minulla ja lapsellani meni kaikki hienosti näinä vuosina, tiukkaa välillä on ollut taloudellisesti, mutta aina pärjätty on. Meillä on hienot välit lapseni kanssa, hänellä ja isällään ihan ok. Toki aikoinaan vähän kauhistutti olla ainoa kasvattaja ja tuki lapselleni (isänsä kiinnostui lapsesta uudelleen vasta hänen kasvettuaan täysi-ikäiseksi), mutta ehkä siksi meillä onkin läheiset ja luottamukselliset välit, kun ollaan taaperrettu yhdessä kaikkien ilojen ja vaikeuksien läpi.
Eli kyllä yh:na voi pärjätä hyvin, jos vain itsestään vahvuutta ja päättäväisyyttä siihen löytää. Mutta jos ei, niin ehkä on oikea ratkaisu tehdä abortti. Ap sen itse tietää miten asia on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuolta näyttää 11-viikkoinen sikiösi.
http://www.babycenter.com/fetal-development-images-11-weeks
Hän osaa jo avata ja sulkea käsiään.
Alapeukuttajat eivät ilmeisesti halua tietää mitä 11 viikkoisen abortointi tarkoittaa vaan valkopestä asian kliinisten termien sekaan ja uskolla itselleen että tässä vain räkäklimppi poistetaan kohdusta.
Minä alapeukutin, koska AP ei kysynyt miltä sikiö näyttää 11 viikkoisena. Miksi se, että 4cm kokoinen sikiö näyttää yhä enemmän ja enemmän ihmiseltä vaikuttaa mihinkään? Tunteisiin vetoavaa huttua. Kuten tuokin, että sikiö "osaisi" liikutella käsiään, ihan kuin liikkeet olisivat tietoisia.
Mutta kuten joku jo sanoi, kukaan muu ei osaa päättää AP:n tilannetta kuin AP. Hankala päätös, mutta kyllä se ratkaisu sieltä löytyy oman pohdinnan kautta.
Hei AP!
Ihan ensiksi: älä missään tapauksessa tee noin isoa päätöstä sen perusteella, mitä täällä täysin vieraat ihmiset sinulle neuvovat.
Ole vastuullinen aikuinen ja varaa aikaa neuvolaan. Siellä on ammattilaisia, jotka osaavat antaa sinulle kaiken sen tiedon, jonka varassa voit tehdä päätöksen. Käy ihan ensin siellä juttelemassa. Soita sinne ja kerro, että et tiedä, haluatko pitää lasta.
Ammatti-ihmiset todennäköisesti kertovat, että jos päädyt aborttiin, sinun täytyy työstää asiaa. Voi olla, että päätös on oikea, mutta jos et käsittele sitä riittävästi nyt, se saattaa palata myöhemmin vaivaamaan sinua - esimerkiksi silloin, jos tulet myöhemmin uudelleen raskaaksi.
Toiseksi: jos todella harkitset pitäväsi lapsen ja kasvattavasi hänet yksin, minkälainen turvaverkko sinulla on? On mielestäni täysin vastuutonta, että täällä aikuiset naiset kehottavat pitämään lapsen ilman, että he edes kysyvät, saatko lastenhoitoon mitään apua.
Sain lapsen yksin 40-vuotiaana ja voin kertoa, että vaikka olin jo niin vanha, en missään nimessä olisi jaksanut vauva-aikaa ilman säännöllistä apua omilta vanhemmiltani. Pieni lapsi sitoo ihan valtavasti. Tarvitset muita aikuisia lähellesi - varsinkin kun olet itsekin vielä niin nuori.
Hyvää matkaa!
Vierailija kirjoitti:
Ei abortille.
Siellä sykkii elämänhaluinen sydän sisälläsi.
Kuulepa :
Abortti vie mielenterveyttä 100% VARMUUDELLA,
LAPSENTEKO EI.
KAIKKI KATUVAT ABORTTIA,
KAIKKI EIVÄT SUINKAAN KADU SAAMAANSA LASTA.
Rakkaudella äiti vuodesta 1996. Nyt 38v.
Ja vapaa :)
Eipä tuo ainut oikea vastaus ole. Itsellä takana 2 aborttia, enkä ole niitä ikinä katunut.
Itse koen olleeni vastuullinen ihminen kun tein abortit. Meillä ei nyt vaan ollut mitään realiteetteja kasvattaa lasta siinä elämän tilanteessa, eikä rakkaus ketään elätä.
Lapsi on kyllä tervetullut aikanaan kun elämäntilanne on suotuisampi..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanon tämän kaikella rakkaudella: älä anna raskauden jatkua.
Oikeasti.Aika vähän sinulla on rakkautta sikiölle jolla on jo pää, kädet, jalat, sormet ja varpaat, aivot ja hermosto ja osaa jo potkia ja venytellä.
Apua mikä argumentti.:D
Suosittelen pohtimaan rationaalisesti näitä asioita, ei tuollaista typerää tunnejargonia millä pahimmillaan pilataan useamman ihmisen elämä.
Jotenkin kylmäävä ajatus, että tuollaisilla perusteilla noin isoja päätöksiä tekevät ylipäätään voivat tehdä niitä päätöksiä, ts. saada lapsia.Mietitkö koskaan mitä kirjoitat? Pahimmillaan jonkun elämä "pilaantuu" muutamaksi kuukaudeksi kunnes synnyttää lapsen ja antaa adoptioon. Pahimmillaan toinen tapetaan hänen ollessa vielä kaikkein haavoittuvaisin.
Hyytävää lukea miten vähän myötätuntoa monilla AVämmillä on ihmiselle tämän avuttomimmassa elinvaiheessa.
Raskaus ja synnytys eivät ole riskittömiä, eivät henkisesti eivätkä fyysisesti. Varsinkaan, jos ei halua olla raskaana. Eikä tässä tapeta toista, koska toista ei ole vielä olemassakaan.
Mitäkö kyselijän sitten pitäisi tehdä? En tiedä, eikä tiedä kukaan muukaan kuin kyselijä itse. Kannattaa varmaan tarkkaan selvittää omat halut ja toiveet. Ja ihan realistiset asiat, kuten tukiverkostot jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuolta näyttää 11-viikkoinen sikiösi.
http://www.babycenter.com/fetal-development-images-11-weeks
Hän osaa jo avata ja sulkea käsiään.
Alapeukuttajat eivät ilmeisesti halua tietää mitä 11 viikkoisen abortointi tarkoittaa vaan valkopestä asian kliinisten termien sekaan ja uskolla itselleen että tässä vain räkäklimppi poistetaan kohdusta.
Minä alapeukutin, koska AP ei kysynyt miltä sikiö näyttää 11 viikkoisena. Miksi se, että 4cm kokoinen sikiö näyttää yhä enemmän ja enemmän ihmiseltä vaikuttaa mihinkään? Tunteisiin vetoavaa huttua. Kuten tuokin, että sikiö "osaisi" liikutella käsiään, ihan kuin liikkeet olisivat tietoisia.
Mutta kuten joku jo sanoi, kukaan muu ei osaa päättää AP:n tilannetta kuin AP. Hankala päätös, mutta kyllä se ratkaisu sieltä löytyy oman pohdinnan kautta.
Se millainen 11 viikkoinen sikiö on ja mitä se tekee ei ole tunteisiin vetoavaa huttua vaan faktaa päätöksen tekemiselle. Ilman sitä ei edes tiedä mitä on oikeasti tekemässä, vaan piilottaa asian kliinisen "abortti" termin taakse.
Yhtä hyvin minä voisin alkaa määritellä sinun silppuamisen oksasilppurilla kliinisesti "botartiksi". Jos joku sitä alkaa pöyristellä ja näyttää kuvia oksasilppurilla silputuista ihmisista niin närkästyneenä toteaisin että tunteisiin vetoavaa huttua, botartti se vain on.
Et varmasti kadu lapsen synnyttämistä. Pikemminkin ihmettelet miten koskaan olet edes harkita tuon ihannan lapsen abortoimista. Ellet katso voivasti lasta pitää, on maa täynnä lapsettomia pariskuntia jotka haluaisivat lapsesi adoptoida. Lapsen tappamiseen ei ole tarvetta.