Onko 41-vuotias liian vanha isäksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On vanha! Jos 40v:n lapsi hankkii omat lapset 40v:nä niin eihän ne kerkeä isovanhemmilla olla tai edes tutustua kun kuole korjaa

Hohhoijaa, vai että ihan tulevia lapsenlapsiakin vielä pitäisi miettiä ennen lisääntymispäätöstä. Kyllä ne on aikanaan lapsen itsensä mietittävä. Kuolema voi kohdata kenet vaan vaikka huomenna, kaksikymppisenkin.

Nämä varautujat on varmaan niitä samoja ihmisiä, jotka ei voi koskaan muuttaa kaksikerroksiseen omakotitaloon, koska "miten sitä sitten vanhana jaksaa sinne yläkertaan".

Omaa itsekkyyttä voi perustella vaikka hautaan asti. Et halua kohdata todellisuutta. Ei jatkoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On vanha! Jos 40v:n lapsi hankkii omat lapset 40v:nä niin eihän ne kerkeä isovanhemmilla olla tai edes tutustua kun kuole korjaa

Hohhoijaa, vai että ihan tulevia lapsenlapsiakin vielä pitäisi miettiä ennen lisääntymispäätöstä. Kyllä ne on aikanaan lapsen itsensä mietittävä. Kuolema voi kohdata kenet vaan vaikka huomenna, kaksikymppisenkin.

Nämä varautujat on varmaan niitä samoja ihmisiä, jotka ei voi koskaan muuttaa kaksikerroksiseen omakotitaloon, koska "miten sitä sitten vanhana jaksaa sinne yläkertaan".

Varautujat on myös niitä, jotka miettii että jonkunlainen koulutus voi olla hyvä asia työnsaannin kannalta, ja jotka miettivät esim. kuukausittaista rahankäyttöä ja kenties säästävät osan rahoistaan ja sijoittavat, koska tietävät, että varautui tai ei, niin aika menee eteenpäin ja jos elää, niin vanhenee ja on kenties iloinen sijoituksistaan.

Liika varautuminen, siis että ei elä lainkaan koska varautuu jo kuolemaan, on tietysti jo sairaalloista, mutta pieni etukäteissuunnittelu on vaan järkevää. Ne ihmiset jotka menevät pää kolmantena jalkana tuulen mukana ja luottavat siihen että elämä tuo voipallon, niin ovat sitten niitä jotka ihmettelevät jälkikäteen että miten tässä näin kävi, ei pitänyt käydä, kun elämän piti kantaa.

Nuorimmainen syntyi kun olin 48v. Repikää siitä!

up

Jos lapsen isä on "vanha", niin lapsen todennäköinen elinikä on pidempi.

En muista missä iässä se raja meni, mutta taitaa olla yli 40 v.

Tilastoista löysivät tuon sattumalta.

Nelikymppinen ei enää ole parhaimmassa kunnossaan ja sairastelee useasti vuoden aikana jos vertaa parikymppiseen mieheen joka on fyysisesti ja henkisesti loistokkaassa kukoistuksessaan ja voi kyetä ihan mihin tahansa. Nelikymppinen voi vain muistella niitä aikoja.

Minä en enää jaksaisi pienten lasten kanssa yhtään.

T: Mies 43

Vierailija kirjoitti:

Nelikymppinen ei enää ole parhaimmassa kunnossaan ja sairastelee useasti vuoden aikana jos vertaa parikymppiseen mieheen joka on fyysisesti ja henkisesti loistokkaassa kukoistuksessaan ja voi kyetä ihan mihin tahansa. Nelikymppinen voi vain muistella niitä aikoja.

Minä en enää jaksaisi pienten lasten kanssa yhtään.

T: Mies 43

Itse olen sinua vanhempi ja olen nykyisin paremmassa kunnossa kuin olin tuossa iässä.

Vierailija kirjoitti:

Nelikymppinen ei enää ole parhaimmassa kunnossaan ja sairastelee useasti vuoden aikana jos vertaa parikymppiseen mieheen joka on fyysisesti ja henkisesti loistokkaassa kukoistuksessaan ja voi kyetä ihan mihin tahansa. Nelikymppinen voi vain muistella niitä aikoja.

Minä en enää jaksaisi pienten lasten kanssa yhtään.

T: Mies 43

Tapauskohtaista :) Jos olisin pian syntyvä lapsi ja saisin päättää millaisen isän saan itselleni niin mielummin  haluisin isäksi lenkillä käyvän ja läsnäolevan yli 40v miehen kuin 20v miehen joka vaan pelaa pleikkarilla ja viikonlopuiksi laittis mut hoitoon jotta pääsee bilettämään kun on vielä nuori. Ei se ikä vaan ne elintavat ja kypsyys

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nelikymppinen ei enää ole parhaimmassa kunnossaan ja sairastelee useasti vuoden aikana jos vertaa parikymppiseen mieheen joka on fyysisesti ja henkisesti loistokkaassa kukoistuksessaan ja voi kyetä ihan mihin tahansa. Nelikymppinen voi vain muistella niitä aikoja.

Minä en enää jaksaisi pienten lasten kanssa yhtään.

T: Mies 43

Itse olen sinua vanhempi ja olen nykyisin paremmassa kunnossa kuin olin tuossa iässä.

Sallin epäillä. Minulla on kahden danin mustavyö karatessa. Voin vakuuttaa että voitan sinut pelkkää vasenta jalkaa käyttäen. Lupaan ettet joudu sairaalakuntoon. Kisahallissa tavataan klo 12 lauantaina.

T: Mies 43

Tuossa iässä tullaan jo ukeiksi ja papoiksi.

Ei isäksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nelikymppinen ei enää ole parhaimmassa kunnossaan ja sairastelee useasti vuoden aikana jos vertaa parikymppiseen mieheen joka on fyysisesti ja henkisesti loistokkaassa kukoistuksessaan ja voi kyetä ihan mihin tahansa. Nelikymppinen voi vain muistella niitä aikoja.

Minä en enää jaksaisi pienten lasten kanssa yhtään.

T: Mies 43

Itse olen sinua vanhempi ja olen nykyisin paremmassa kunnossa kuin olin tuossa iässä.

Sallin epäillä. Minulla on kahden danin mustavyö karatessa. Voin vakuuttaa että voitan sinut pelkkää vasenta jalkaa käyttäen. Lupaan ettet joudu sairaalakuntoon. Kisahallissa tavataan klo 12 lauantaina.

T: Mies 43

Meiän äiti tekee teiän äitien ruuat

Mun isä oli pari viikkoa vaille 41, kun synnyin iltatähtenä (äiti 36). Ja muistan kyllä monia kertoja, kun kaverit kommentoi, et näin sut eilen vaaris kanssa kaupassa, kun siis olin ollut isän kanssa. Mua hävetti vanha isä.

Tämä oli nyt mun kokemus, toki nykypäivän nelikymppinen voi olla eri juttu kun sevarin nelikymppinen 😊

Vierailija kirjoitti:

Tuossa iässä tullaan jo ukeiksi ja papoiksi.

Ei isäksi.

No näinhän se yleensä menee teidän kouluttamattomien sossuelättien joukossa.

Minusta takaraja vanhemmaksi tuloon on 45 v, molemmilla. Mutta toki olisi viisaampaa hankkia lapset alle 40-v, varsinkin miehen, koska se miehen rapistuminen alkaa niin nopeasti kun tulee 50 v mittariin. On tietysti poikkeuksia joukossa, pysyvät terveenä ja nuorekkaana pitkään, mutta ikävä tosiasia on, että suurin osa miehistä on jo kovasti raihnaisia alta 60-v. Mun toinen veli sai ekan sydäninfarktin 42-vuotiaana, kun perheeseen odotettiin 3. lasta, oli siinä äidillä aikamoinen urakka kolmen pienen kanssa. Toisen infarktin hän sai tasan 10 v myöhemmin. Lisäksi tulehtui sappi, se leikattiin, sitten hän sairasti ohimohermotulehduksen, johon joutuu syömään jatkuvasti kortisonia. Selässä on välilevyn pullistumia ja niskassa kulumia, odottaa eläkepapereita ja ikää 57 v.

Toiselle veljelle (60 v) on tehty jo kaksi pallolaajennusta, on korkea verenpaine, oli lievä aivoinfarkti ja jonottaa lonkkien tekonivelleikkaukseen. Ja molemmat veljeni ovat urheilullisia, eivät tupakoi, eivät juopottele, syövät terveellisesti.

Harmi kun asiat ei aina mene niinkuin haluaa ja suunnittelee, ts. lastenhankinta jostain syystä pitkittyy. Nelikymppisellä vielä on todennäköisesti terveitä vuosia ainakin 10, ellei jopa 20, joten voi mennä ihan hyvinkin. Tämän hetkisen kunnon perusteella ei voi sanoa tulevista vuosista oikeastaan mitään. Mun mies on 48 v ja sanoo pikkulapsiperheitä katsoessaan, että on hyvä kun hankittiin lapset nuorena, enää ei jaksaisi, vaikka silloin jaksoi ihan hyvin. Mutta jos ei ole vanhempia lapsia, niin ehkä jaksaa paremmin.

Ihmisen elinikä nousee koko ajan kun lääketiede kehittyy niin 41v on vielä nuori! Poikkeuksena ne norsun kokoiseksi itsensä kaljalla ja hk sininen ruokavaliolla paisuttaneet. Tämän päivän nelikymppisistä luultavasti vähintään  20% elää satavuotiaiksi ja mitä sitten vaikka isä kuolisikin vähän yi 60v:nä? Lapsihan on silloin jo parikymppinen eli aikuinen ja aloituksen miehellä on nuori naisystävä niin lapsella olisi äiti vielä pitkään vaikka isä kuolisi 6 kymppisenä.

Vanhassa isässä on juuri se hyvä puoli että kuolee aikanaan hyvissä ajoin pois niin lapsi saa mahdollisen perinnön mukavassa iässä eikä silloin kun on jo itse elänyt ns. parhaat vuodet.

.

Varmasti joidenkin mielestä on liian vanha, minusta ei. Olen 27-vuotias, aviomieheni on 46-vuotias ja odotan tällä hetkellä esikoistamme. Yhdessä oltu pari vuotta (4kk naimisissa), vauva toivottu muttei suunniteltu.

Minulla takana useita parisuhteita, ikäeroa yleensä 4-10 vuotta. Koen itseni ikäistäni kypsemmäksi ja parhaat tyttöystäväni ovat minua vanhempia. Aviomieheni on ensimmäinen kunnollinen mies - ei polta, ei juo alkoholia, kuntoilee päivittäin ja sen näkee myös kropassa. Kohtelee minua erittäin hyvin, on huomaavainen, fiksu ja hauska + viihdytään todella hyvin yhdessä & ajatellaan asioista samalla tavalla. Seksi on hyvää ja sitä on usein. Olisiko pitänyt passata mies sen takia että on minua vanhempi? Olen sievä, ja olisin saanut nuoremman. Mutta miksi olisin jatkanut etsimistä vain sen numeron takia, kun kaikki muu mätsää? Tokihan aina riittää näitä jotka epäilee ettei tulla kestämään/olen rahan perässä (molemmat ollaan töissä enkä ole ajatellut jäädä kotirouvaksi pysyvästi missään vaiheessa) ja ylipäänsä pahaa puhuvat, teet mitä tahansa. Mutta ovatko he näitä jotka tässä parisuhteessa elävät, vai me kaksi. Itse tiedän että hyvän miehen sain ja hänestä tulee lapselleni mahtava isä. Tulevaisuudesta ei ole tietoa eikä varmuutta, iästä riippumatta voi kuka tahansa kuolla yllättäen. Yritetään elää hetkessä ja nauttia yhteisestä ajasta.

Vierailija kirjoitti:

Olen 38v. ja ainoa lapseni on 17v, lähtee armeijaan ensi kesänä. En tajua kuka jaksaa tässä iässä enää niitä paskavaippoja ja yövalvomisia mutta hei, kukin tavallaan....

Et olisi eka etkä vika papparainen jonka nuori nainen naruttaa tuohon puuhaan ;)

Mitä helvetin naruttamista siinä on jos nainen haluaa lapsen ja mies suostuu?

Sekö että lapsen vaativuus tulee miehelle yllätyksenä?

Kuule, ihan nyt sinulle uutispommi!

Yllätyksenä se tulee naisellekin nykyään.

Harvempi enää on tosissaan joutunut hoitamaan pikkususaruksia ja joku lapsenvahtinakaan taskurahoja tienannut ei ole likimainkaan koko totuutta nähnyt.

41v isä tai äiti ei ole liian vanha mutta viimeiset hetket alkaa olla.

Ja jos vaikkapa alle 30 v on jo lapsia tehnyt, ei niitä ehkä enää halua kun ne on jo ja kokemus on.

Ei se iästä ole kiinni vaan siitä että aikansa kutakin.

Riippuu ihmisestä kuka sopii vanhemmaksi.Ei tosiaankaan iästä.Tuttu (nainen) on 47 jaa saa vauvan.Iltatähti,muut lapset aikuisia.Ei mitään ongelmaa asiassa.