Kerro joku asia mistä sinulle on jäänyt trauma/pelko?

Pelkäsin aina väkivaltaista kotiani niin paljon, etten aikuisenakaan uskalla käydä siellä yksin, enkä oikeastaan koskaan käy seurassakaan. En ole koskaan uskaltanut puhua isälleni, yhtään sanaa siis. Kovasti se aina hakkasi ja lapsuuskoti kummittelee vielä 30 v poislähdönkin jälkeen painajaisissa.

Vanhempien loma Thaikkuihin kun oli tsunami. Ja olivat neljä päivää kadoksissa. Jouduin tekemään katoamisilmoituksen ulkoministeriöön.

Vanhemmat selvisivät, olivat vielä rannalla kävelemässä. Mutta siihen maahan en ikinä matkusta, ja välit vanhempiin tuli läheisemmäksi.

Se kun äiti oli aina humalassa kotona ja jouduin auttamaan sitä joka asiassa. Siitä lähtien olen pitänyt humalaisia varsin epämiellyttävinä :/

Painostuksesta yhteiseen lainaan ja avioliittoon ilman avioehtoa. Onneksi kuuntelin vaistoani ja suhde kuoli omaan mahdottomuuteensa. Nykyäänkin koen outona ja ahdistavana vaatimukset tai ehdotukset kaiken omaisuuden yhteisomistajuudesta, ei sovi minulle, kaipaan taloudellista turvaa, jonka itse hankin itselleni.

Kun serkkuni yritti raiskata minut ollessamme 12-vuotiaita. En uskaltanut kertoa vanhemmilleni, joten jouduin serkulle vielä monesti yöksi.. Myös tämän serkun isä eli enoni on oksettava ihmisperse, puristeli reittäni ja persettäni minkä kerkesi. 14-vuotiaana odotin bussia pysäkillä ja harmaantunut, humalaisen oloinen mies tuli kehumaan minua kauniiksi ja puristeli rinnoista (minulla oli kesähelteellä äitini vanha XL-kokoinen t-paita päällä, juuri siitä syystä, että keho ja seksuaalisuus ahdisti). Sydän pamppailee jos joutuu miesten kanssa tekemisiin, olen varautuneen oloinen jopa omaa isääni kohtaan, jonka vuoksi välimme ovat viilentyneet viime vuosina. En välillä uskalla poistua kotoa, koska pelkään muita ihmisiä. Olen nyt 18v, käyn terapiassa, mutta en tiedä helpottaako tämä koskaan.

Muumien Mörkö

⊙﹏⊙

Uin ulkomailla meressä ja näin vähän matkan päässä hain. Uin takaisin rannalle, enkä sen jälkeen oo astunutkaan veteen. En edes uimahalliin suostu menemään. Vaikka siinä ei mitään vaaratilannetta sentään ollut, mutta toki ois voinut tapahtua mitä vain. Tästäkin jo aikaa 15vuotta, mutta tuosta lähtien aloin kammoamaan vettä, etenkin merta. Mutta en mene edes järveen uimaan.

Avioliitto. Sen jälkeen en ole pystynyt vakavaan suhteeseen naisen kanssa. Jotkin sanat ja tapahtumat palaavat mieleen 20 vuoden takaa ja herään niihin yöllä.

Hammaslääkäri.

Minulta porattiin reikää ihan normaalisti kunnes hammasporan terä irtosi ja putosi kurkkuuni. Noh, en kuollut tms mutta ei siinä kamalan hyvillä fiiliksillä lähdetty päivää jatkamaan.

Vierailija kirjoitti:

Avioliitto. Sen jälkeen en ole pystynyt vakavaan suhteeseen naisen kanssa. Jotkin sanat ja tapahtumat palaavat mieleen 20 vuoden takaa ja herään niihin yöllä.

Sama. Oman nykyisen puolison käytös, valitettavasti. Sisältäen irrationaalisista asioista hetkessä kehkeytyviä vihanpuuskia, karjumista, uhkailua, tavaroitteni tuhoamista, itsemurhauhkauksia, syyttelyä ja panettelua. Vihakohtaukset saattoivat alkaa täysin yllättäen, samoin takauma saattaa tulla päälle yhtäkkisesti.

Minä pelkään isoja koiria sillä, kun olin lapsi, niin isot irtokoirat ja talojen pihoilla olevat koirat saattoivat ahdistella. Nykyäänkin jos näen ison irti olevan koiran, niin kyllä alkaa sydän hakkaamaan.

Reikiä. Sanoisin lähinnä kammoksuvan. Reiät ja kaikki kolot ja onkalon aiheuttavat hirveää puustatusta ja pahoinvointia. Tiedän, että tää on ihan naurettavaa, mutta oon kärsinyt tästä ihan pienestä lapsesta asti.

Vasta aikuisiällä olen uskaltanut ottaa asian puheeksi.

Se virhe tuli tehtyä et alotin kattomaan kauhuleffoja liian aikaisin/nuorena =D

Yhdistettynä viel liialliseen mielikuvitukseen. Ei tainneet ne k-ikärajat olla turhaan.

Isot keittiöveitset.

Olin (viimeisen) kerran ex-poikaystävän luona kylässä ja riitauduimme, minkä seurauksena sanoin että on parempi että nyt menen kotiin, heihei. No hän meni tästä jonkinlaiseen psykoosiin(?), meni keittiöön ja tuli takaisin veitsi kädessään, osoitti ja sanoi että jos nyt lähden ja hänet jätän niin... sain tilanteen lopulta haltuuni vaikka itseäni oksetti ja tuntui epätodelliselta, mies itki ja pahoitteli ettei tiedä mikä häneen meni. Ei tuollaisen jälkeen pysty enää luottamaan. Erosin heti kun tilanteesta pääsin, toisaalta mielenterveysongelmia oli esiintynyt jo aiemmin mutta vasta tuo veitsiskenaario selvensi itselleni etten todellakaan enää jatka suhdetta, olin ollut rakkaudesta sokea pitkään. Vieläkin tulee tosi paha olo isoista veitsistä, itse en niitä halua keittiössä käyttää.

Pelkään jääväni linja-autosta. Lapsena piti kerran lähteä yksin parin sadan kilometrin matkalle. Olin ihan ajoissa asemalla ja odotin, että kuski tulee sisälle kertomaan bussin tulosta, kuten tuolla pienellä paikkakunnalla oli tapana. Tällä kertaa kuski ei tullut sisälle, joten bussi tuli ja meni ilman että tajusin asiaa. Kyydistä jääminen aiheutti monenlaista ongelmaa. Pelkään myös nousevani väärään autoon.

Muumin mörkö on jättänyt sellaiset traumat, että pelottaa näin aikuisenakin:( Varsinkin näin syksyisin ja talvella tulee mieleen, kesällä ei niinkään. 

Vierailija kirjoitti:

Muumin mörkö on jättänyt sellaiset traumat, että pelottaa näin aikuisenakin:( Varsinkin näin syksyisin ja talvella tulee mieleen, kesällä ei niinkään. 

Kyllä se mieleen tulee sitten kun talvella pimeässä kävelee jotain polkua pitkin :I

Twin Peaksin BOB!

Keskenmeno viidennellä kuulla.

Vierailija kirjoitti:

Eksyin kerran isästä kaupasta ja sit jouduttiin kuuluttamaan "Maija-Pekka odottaa iskäänsä infopisteellä". Olin jotain 5v ja luulin et isä oli menetetty ikiajoiksi (kyseessä oli iso kauppa). :D

Tosi epätavallinen nimi sinulla. :O Tunnen vain yhden toisen Maija-Pekan, ja hän on jo melkein 90-vuotias.