Minkälaisessa työssä vahvasta empatiakyvystä on mielestäsi eniten hyötyä?

Sosiaali- ja terveysalan työt kautta linjan tuli ensimmäisenä mieleen. Hyvä empatia kyky auttaa asiakasta/potilasta ja suojaa samalla myös työntekijää.

Missä tahansa missä ihmisten kanssa pelataan. No jaa, autokaupoista ja muista huijarialoista en ole varma. Toisaalta jos on empaattinen, on helppo huijata asiakasta. Mutta ei kai silloin ole oikeasti empaattinen.

Lasten kanssa työskenneltäessä. Aikuisten maailmassa sellainen ominaisuus kuin empatia, on aliarvostettua työelämässä. Täytyy olla mieluummin aika kova ja asiakeskeinen. Tietysti jos nyt ei ala vellomaan missään tunteissa ja osaa ne kurissa pitää on empaattisen ihmisen helpompi luovia työelämässä muutenkin. Sitähän se on kun osaat ajatella asioita myös toisten näkökulmasta ja saat hommat toimimaan.

VOK-työntekijä

Vallankäyttäjillä. Tosin se voi paradoksaalisesti johtaa siihen, että heitä pidetään heikkoina ja syrjäytetään, mutta jos uudetkin vallanpitäjät "turmeltuisivat" samaan tyyliin, niin ehkei se olisi kuitenkaan suuri ongelma :P

Kyynisesti ajateltuna erilaisia hoito-, sosiaali- ja kasvatusammateissa, koska silloin työntekijät tekisivät empatiasta asiakkaitaan/potilaitaan/hoidettaviaan kohtaan ylimääräistä työtä pienellä palkalla, eikä valtiovallan varoja tarvitsisi satsata niihin sen vertaa kuin mitä oikeasti olisi tarpeen. Ammattilaisille itselleen kyseessä olisi tietysti kova paikka, koska he surisivat tapaamiaan ihmiskohtaloita.

Hiukan mietin myös oikeusoppineita, tuomareita yms. koska rikoksia ratkoessaan he voisivat tuntea sympatiaa uhria kohtaan ja antaa sikäli asiaankuuluvat rangaistukset tekijälle, mutta jos he alkaisivat liikaa murehtia syyllisen huonoa lapsuutta tai kovaa onnea, niin sitten he eivät hennoisi antaa tälle sellaista rangaistusta, joka estäisi rikollista uusimasta tekoaan (so. laittaa häntä turvasäilöön niin kauan kun on oikeasti perusteltua uskoa, että hän on vaaraksi muille ihmisille).

Miesasiamies.

Ei missään työssä.

Sanoisin ettei missään. Ennemmin voisi pohtia sitä missä siitä ei ole haittaa. Jos erittäin empaattinen henkilö hakeutuu tehtävään, jossa esim. Auttaa vaikeassa tilanteessa olevia ihmisiä, niin helposti kait siinä pitemmän päälle kokee riittämättömyyden tunnetta ja polttaa itsensä loppuun.

Itse toimin juristina ja näen työssäni kurjuutta ja kuolemaa. Perheväkivaltaa, huoltoriitoja, pähdeongelmaisia, ylivelkaisia. En ole mikään narsisti, mutta en jaksa hirveästi välittää siitä kun näen, että alkoholistiperheen pahoinpitelyjuttua selvitettäessä rouvalla on maha pystyssä. Pahaltahan sitä tuntuu katsoa, mutta voi voi en minä sille mitään voi

Kirkon piirissä, siellä vielä jotakin mahdollisuuksia ? ehkä on.

Ei ainakaan hoitotyössä.

Itse olen erittäin empaattinen ihminen ja kestin hoitotyötä alle kaksi vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vallankäyttäjillä. Tosin se voi paradoksaalisesti johtaa siihen, että heitä pidetään heikkoina ja syrjäytetään, mutta jos uudetkin vallanpitäjät "turmeltuisivat" samaan tyyliin, niin ehkei se olisi kuitenkaan suuri ongelma :P

Kyynisesti ajateltuna erilaisia hoito-, sosiaali- ja kasvatusammateissa, koska silloin työntekijät tekisivät empatiasta asiakkaitaan/potilaitaan/hoidettaviaan kohtaan ylimääräistä työtä pienellä palkalla, eikä valtiovallan varoja tarvitsisi satsata niihin sen vertaa kuin mitä oikeasti olisi tarpeen. Ammattilaisille itselleen kyseessä olisi tietysti kova paikka, koska he surisivat tapaamiaan ihmiskohtaloita.

Hiukan mietin myös oikeusoppineita, tuomareita yms. koska rikoksia ratkoessaan he voisivat tuntea sympatiaa uhria kohtaan ja antaa sikäli asiaankuuluvat rangaistukset tekijälle, mutta jos he alkaisivat liikaa murehtia syyllisen huonoa lapsuutta tai kovaa onnea, niin sitten he eivät hennoisi antaa tälle sellaista rangaistusta, joka estäisi rikollista uusimasta tekoaan (so. laittaa häntä turvasäilöön niin kauan kun on oikeasti perusteltua uskoa, että hän on vaaraksi muille ihmisille).

Sinänsä hyvää pohdintaa,

Jonkinlaisessa kriisityössä.Kun vastassa on ihminen jota elämä on todella koetellut.Paljon on nimittäin työntekijöitä jotka lyövät lyötyjä.Ja tosiaan lasten, vammaisten, sairaiden yms.ryhmien kans jotka ei välttämättä pysty puolustamaan itseään.

Vierailija kirjoitti:

Lasten kanssa työskenneltäessä. Aikuisten maailmassa sellainen ominaisuus kuin empatia, on aliarvostettua työelämässä. Täytyy olla mieluummin aika kova ja asiakeskeinen. Tietysti jos nyt ei ala vellomaan missään tunteissa ja osaa ne kurissa pitää on empaattisen ihmisen helpompi luovia työelämässä muutenkin. Sitähän se on kun osaat ajatella asioita myös toisten näkökulmasta ja saat hommat toimimaan.

Ei ole kyse mistään aliarvostamisesta vaan siitä että onko ihminen empaattinen vaiko ei ole.  Ei ole osoitus kummemmasta empatiasta että suojelee lapsia. Ihan samoin kuuluu suojella kaikkia niitä jotka tarvitsevat apua.

Eikö ole olemassa semmoinenkin kuin äidin vaisto. Epäilen että ei ole empatiaa, vaan enemmänkin semmoista silmitöntä päälle käyntiä kun vaisto herää että lapselle tehdään pahaa. Vähän kuin villipeto suojelee pentujaan, ei saa mennä karhun ja poikasen väliin. Tämmöisiä kun työskentelee lasten kanssa niin on enemmän haittaa kuin hyötyä. 

Vierailija kirjoitti:

Jonkinlaisessa kriisityössä.Kun vastassa on ihminen jota elämä on todella koetellut.Paljon on nimittäin työntekijöitä jotka lyövät lyötyjä.Ja tosiaan lasten, vammaisten, sairaiden yms.ryhmien kans jotka ei välttämättä pysty puolustamaan itseään.

Jos empaatikko on kriistyössä niin mitä hän sanoo ? Luulen että on sanomiset aika vähissä. Empaatikko kokee autettavan kurjan tilanteen, ja tajuaa ettei voi sanoa mitään mistä olisi apua, ja ei valehtelemaanaan ala.

Empaatikko voi sanoa että nukutaan yön yli ja katsotaan miltä tilanne aamulla näytää.

Yleensä se joka on kokenut kovia ymmärtää itsekin ettei se työntekijä voi tapahtunutta muuttaa.Ei se että ihminen on kokenut kriisin tarkoita sitä että se olisi tyhmä ja toivoisi mahdottomia.Mutta silloin on lohdullista kun tapaa empaattisia ihmisiä eikä juuri täällaisia:No vittuakos minä siitä et sun läheises on kuollu tms.

Asianajaja. Lähinnä puolustaessa raiskauksen/perheväkivallan uhria. Näitä paljon. Ja kyllä. Me ajamme myös uhrien oikeuksia.

Fatalji

Kysymys on mielestäni kiinnostava, sillä se kutsuu määrittelemään empatian. Empatiahan ei ole sama asia kuin sympatia. Empatiassa on kyse siitä, että kykenee näkemään asian toisen kannalta, ikään kuin asettumaan toisen 'saappaisiin', kykenee ymmärtämään hänen tunteitaan ja ajatuksiaan - ja samalla pitää vahvasti itsensä erillisenä henkilönä, putoamatta samaan avantoon ns 'autettavan' kanssa. Mutta toisaalta empatia myös iloitsee toisen onnistumisista, kulkee myötä elämän eri vaiheissa - sitä ei siis tarvita ainoastaan, kun toinen on heikoilla, kuten usein mielestäni virheellisesti luullaan.

Empatiaa tarvitaan myös ihan  bisnes- ja markkinointimaailmassakin. Empatian kautta esim. mainontaakin suunnitellaan. Kun tiedetään, mitä ihmiset keskimäärin tuntevat tietyissä tilanteissa osataan kohdentaa mainoskin näitä tunteita hyödyntäen. Se ei tarkoita huijausta tai vedätystä. Vaan kykyä katsoa 'asiakkaan' kannalta. 

Mielestäni empatiaa tarvitaan siis kaikkialla, koska se on yleisinhimillinen kyky asettua toisten asemaan. Kadunlakaisijakin lakaisee lasinsirpaleet pois, jotta toiset eivät kärsi astuessaan niihin. Samasta asiasta pohjimmiltaan kyse lähes kaikissa ammateissa, kirurgeista kaupan kassoihin ja siivoojista sielunhoitajiin: työn kautta pyritään tarjoamaan toisen tarvitsemaa palvelua / tuotetta.