APUA! nyt alkoi ahdistaa! Kotonamme on käynnyt outojajuttuja, mutt luulin sen olevan minun kuvitelmaani kunnes miehenikin sanoi, että...
Tai no kerronpa koko jutun alusta saakka. Teksti on pistettävä osissa, koska ei mahdu kerralla aloitukseen. (Jatkan tekstiä tämän ketjun alle vielä)Muutimme 5 vuotta sitten 70 luvulla rakennettuun omakotitaloon.
Aluksi kaikki oli ihan rauhallista...
Mutta jonkun ajan päästä täällä alkoi tapahtumaan outoja juttuja.
Esimerkiksi välillä, kun tulen kotiin. Saatan kuulla eteisestä, että talossa käy pienihälinä. Aistin aivan, kuin keittiö olisi täynnä ihmisiä ja sieltä kuuluisi pieni puheen sorina.
; Parina ekana kertana ihmettelin, että onko meillä jtn vieraita. Kunnes tajusin talon olevan tyhjä.
Olin aivan hämillään, että mitä tämä on, mutta sitten ajattelin, että mielikuvitukseni tekee kepposia.
Kommentit (136)
Kuulostaa ihan mun lapsuudenkodilta. Ei siis kovin vanha talo (70-luvulla rakennettu), mutta paikalla on sattunut historiassa ikäviä juttuja. Missäpäin tuo teidän talonne sijaitsee?
Riistakamera on näppärä vekotin, eivätkä ole nykyään edes kalliita.
Tai videokamera johon iso muistikortti ja jatkuvasti päälle.
Vierailija kirjoitti:
Puhu kummitukselle joskus kun oot yksin. Istu alas, keitä kuppi teetä, sytytä vaikka kynttilä ja kysy, mitä se haluaa. Kerro, että tämä on nyt myös teidän koti, ja teidän pitää saada olla rauhassa omassa kodissanne. Sano, että se saa kyllä kaikin mokomin jatkaa täällä asumista, mutta se ei saa häiritä teitä liikaa esim. öisin. Kerro, minkälaista käytöstä siedät ja mitä et. Ole kohtelias ja ystävällinen.
En ole itse koskaan nähnyt kummitusta, mutta olen puhunut ihmisten kanssa, jotka ovat. Nämä ihmiset eivät ole psykoottisia. Olen työni puolesta tavannut paljon psykoosiin sairastuneita ihmisiä, ja he ovat aivan erilaisia kuin kummituksia näkevät. Sano miehellesi, että sinäkin kuulet ne, ja että hän ei ole tulossa hulluksi. Monilla täysin terveillä ihmisillä on samanlaisia kokemuksia.
No hyi helkkari, kuka helkkari uskaltaa istua alas kummituksille juttelemaan? Oikeasti hei, mä pakkaisin kamat ja lähtisin litoo.
Hometoksiinit aiheuttavat aistiharhoja.
Ne on nämä lehti- ym. puhelinmyyjät lyöneet viisaat päät yhteen ja tekevät tätä. Ei mene kauan, kun neuroottisina laitatte nimenne paperiin kuin paperiin.
Noniin missäs päin asutte?
t. ghostbusters
Ne muutettiin 50-luvulla rakenettuun miehen lapsuuden kotiin. Alkuun mieheni kuollut isoisä ( joka talon alunperin rakensi) kummitteli täällä. Kun huomasi että täällä asuu lapsenlapsi perheineen, lähti kummittelemasta. Enää ei ole tapahtunut mitään kummaa. En ennen uskonut kummituksiin, ennen kuin itse aloin tehdä outoja havaintoja. Enkä ole hullu. Minä uskon sinua.
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs seksi sujuu kun kummitukset ovat vieressä katselemassa?
Ihan hyvin. Ollaan ekshibitionisteja, eli katselijat ovat ihan jees.
Mutta kerran tapahtui niin, että aloin rakastelemaan mieheni kanssa. Siellä peiton alla leikittiin kuumia leikkejä, kunnes tunsin mieheni selässä paksuja pitkiä karvoja (mieheni selkä on pikkupoikamaisen karvaton). Kauhuissani kiljaisin ja vedin peiton päältämme pois. Mieheni paikalla oli isokokoinen, pelottava ihmissusi! Ihmissusi katsoi minua silmät selällään, hirvittävän iso virne naamallaan ja kysyi lopulta "Miten olis?" Ihmissusi oli tosiaan komeampi kuin mieheni, joten hetken mietittyäni vedin peiton takaisin päällemme ja jatkoimme hikistä, karvaista rakastelua.
Muutimme silloisen avomieheni kanssa vanhaan, jugend-tyyliseen kivitaloon. Tästä on melkein kymmenen vuotta aikaa. Ensi tuntumani uudesta kodistamme oli minusta selittämättömästi hyinen, vaikka asunnossa oli normaali lämpötila.
Jo toisena iltana, kun mieheni oli harkoissa, avasin kylpyhuoneen oven ja sytytin sinne valot: näin vanhan, mustiin pukeutuneen naisen, jolla oli kudottu hartiahuivi ja harmaa tukka nutturalla, kököttävän kylpyammeessa. Sammutin valot ja laitoin oven kiinni.
Kun mies tuli harkoista, odotin hiljaa makuuhuoneessa, mitä tapahtuu hänen mennessään kylpyhuoneeseen. Mitään ei poikkeavaa tapahtunut. Mies rupesi lorottamaan ihan normaalisti.
Ajattelin, että oma mielenterveyteni horjuu, mutta laitoin kaiken stressin piikkiin ja päätin unohtaa näkyni.
Eräänä aamupäivänä olin yksin kotona. Join kahvia pöydän ääressä ajatuksiini uppoutuneena. Yhtäkkiä mies tuli lounastauolla käymään kotona; hän oli unohtanut aamulla kännykkänsä makuuhuoneen yöpöydälle. Hän asteli kiireisin askelin keittiön oviaukon edestä, pysähtyi hetkeksi, sanoi "Aha, päiviä vaan..." ja kännykän noudettuaan kiirehti takaisin töihin.
Jäin ihmettelemään miehen eleitä ja sanoja "Aha, päiviä vaan". Emme ikinä tervehtineet toisiamme niin.
Kun mies alkuillasta tuli töistä kotiin, olin jo unohtanut päivällä tapahtuneen. Kunnes mies kysyi: "Oliko se joku naapurin mummo, joka kävi kahvilla?".
Kerran yhdessä dekkarissa oli, että joku matalataajuinen ääni voi laukaista kauhun tunteen (vrt koirapilli jonka ääntä ei ihmiskorva kuule).
Onko lähistöllä voimalinjoja? Tämä on vaikea tapaus. Sano miehellesi että haluat muuttaa ja sitten alatte järjestelemään asunnonvaihtoa. Eikä maksa mitään jos puhut "kummituksille" ja samalla itsellesi ettei ole hätää ja että rauhassa vaan.
Huoh. Nää on niin rasittavia, kun en itse pätkääkään usko kummituksiin tai mihinkään yliluonnollisiin ilmiöihin.
Ihmisen mieli on erittäin mahtava, se kykenee hallusinaatioihin ja kuvittelemaan vaikka mitä.
Ajatelkaapa vaikkapa skitsofreenikoiden kuulemia ääniharhoja. Kukaan ei oikeasti puhu, mutta silti he aivan aidosti kuulevat jonkun puhuvan heille, monesti useammankin henkilön ja ajoittain erittäin häiritsevästi. He eivät halua kuulla niitä ääniä, mutta kuulevat silti, eikä kuuloaistimus heidän aivoissaan ole epäaito, vaikka kukana MUU ei sitä ääntä kuulekaan!
Yhtään tieteellisesti vahvistettua kummittelua ei ole pystytty maailmassa toteamaan, joten... ja nyt en edes tarkoita sitä, että yliluonnollista "ei voi tieteellisesti todistaa" - kyllä voisi esim. kummituksen ääniä ja hahmoja tallentaa pätevin menetelmin, jos niitä olisi tallennettavissa.
Mutta hei, en siis väitä ap:ta hulluksi, enkä huijariksi. Todennäköisesti hän itsekin uskoo kuulevansa/näkevänsä jotakin. Ja tokko siitä olisi kenellekään mitään haittaakaan, vaikka kuulisi/näkisi? Mieti ap itse. Jos nuo jutut alkavat oikeasti sinua ahdistaa, hakeudu omalääkärille ja pyydä lähetettä psykiatrille. Osa noista voi olla aivan talon rakenteidenkin synnyttämiä.
Oletteko mukana satanismissa? Kiroiletteko?
Sielunviholliset ovat todellisia.
Nyt teidän olisi hyvä saada joku elävässä uskossa oleva kristitty rukoilemaan teille vapautusta pahoista hengistä. Ne eivät ole leikin asia, vaan todellisia pimeyden voimia.
Sillä, että sanot ääneen Jeesus Kristus, voi myös auttaa. Jeesus on voittanut kuoleman ja pimeyden vallat.
Rukoilen puolestanne.
Lisää tarinoita! Mitä mummille kylppärissä kävi?
Vierailija kirjoitti:
Lisää tarinoita! Mitä mummille kylppärissä kävi?
Otti kuuman kylvyn?
Ap:n tarina on siinä mielessä mielenkiintoinen, että yleensä kummitus ei samaan aikaan tee useammalla aistilla havaittavaa asiaa. Tavallisesti sitä on joko ovikellon sointi tai tumma hahmo, äärettömän harvoin molmemmat yhdessä. Eikä sillä kummituksella ole mitään syytä soitella sitä kelloa, sehän pääsee kotiinsa muutenkin, siksi en tuohon usko.
Kummitukset eivät tee mitään turhaa. Meillä niin vilisee pitkin taloa iltasella, kuka kulkee vintin portaissa, kuka siirtelee salissa huonekaluja. Öisin ne eivät kuiskuttele vaan pitävät melkoista meteliä, jos ovi on jäänyt laittamatta hakaan. Nämä eivät jostain syystä luota lukkoihin. Ennen keskiyötä voi kuutamoisena iltana matkalla ruokasalista kirjastoon ja edelleen makuuhuoneeseen aistia useammankin läsnäolon, vaikka tietäisi olevansa yksin kotona.
Jos kummitus ei ole eläissään (ollessaan ihmisen hahmossa) tappanut ketään, niin miksi se nyt kävisi minun kimppuuni, kun talossa on asuttu jo yli 250 vuotta.
Puhu kummitukselle joskus kun oot yksin. Istu alas, keitä kuppi teetä, sytytä vaikka kynttilä ja kysy, mitä se haluaa. Kerro, että tämä on nyt myös teidän koti, ja teidän pitää saada olla rauhassa omassa kodissanne. Sano, että se saa kyllä kaikin mokomin jatkaa täällä asumista, mutta se ei saa häiritä teitä liikaa esim. öisin. Kerro, minkälaista käytöstä siedät ja mitä et. Ole kohtelias ja ystävällinen.
En ole itse koskaan nähnyt kummitusta, mutta olen puhunut ihmisten kanssa, jotka ovat. Nämä ihmiset eivät ole psykoottisia. Olen työni puolesta tavannut paljon psykoosiin sairastuneita ihmisiä, ja he ovat aivan erilaisia kuin kummituksia näkevät. Sano miehellesi, että sinäkin kuulet ne, ja että hän ei ole tulossa hulluksi. Monilla täysin terveillä ihmisillä on samanlaisia kokemuksia.