Lue keskustelun säännöt.
APUA! nyt alkoi ahdistaa! Kotonamme on käynnyt outojajuttuja, mutt luulin sen olevan minun kuvitelmaani kunnes miehenikin sanoi, että...
26.09.2016 |
Tai no kerronpa koko jutun alusta saakka. Teksti on pistettävä osissa, koska ei mahdu kerralla aloitukseen. (Jatkan tekstiä tämän ketjun alle vielä)Muutimme 5 vuotta sitten 70 luvulla rakennettuun omakotitaloon.
Aluksi kaikki oli ihan rauhallista...
Mutta jonkun ajan päästä täällä alkoi tapahtumaan outoja juttuja.
Esimerkiksi välillä, kun tulen kotiin. Saatan kuulla eteisestä, että talossa käy pienihälinä. Aistin aivan, kuin keittiö olisi täynnä ihmisiä ja sieltä kuuluisi pieni puheen sorina.
; Parina ekana kertana ihmettelin, että onko meillä jtn vieraita. Kunnes tajusin talon olevan tyhjä.
Olin aivan hämillään, että mitä tämä on, mutta sitten ajattelin, että mielikuvitukseni tekee kepposia.
Kommentit (136)
Vierailija kirjoitti:
Jaha palstan pöytälaatikkokirjailijat vauhdissa, julkaiskaa nyt se yhteinen kompilaatio näistä kummitusjutuista.
Pelottaako sua vai mikä on sun ongelma?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kulki yhteen aikaan kummitus, en oikein osannut sitä pelätä. Siinä vaiheessa kun lapsi alkoi pelkäämään, pyysin monesti ääneen kiukkuisena sitä poistumaan että ei ole oikein pelotella lapsia. Kaikki omituinen vähenikin, en usko että poistui. Olkoon täällä kunhan osaa käyttäytyä kunnolla. Vieläkin satunnaisesti tapahtuu outoja ja nyt lapsikin vanhempana osaa suhtautua niihin rauhallisemmin. Talossa ollaan asuttu yli kymmenen vuotta, en usko että tahtoo pahaa.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen nelikymppinen tervejärkinen töissäkäyvä ihminen ja uskon ap:n tarinaan, koska olen asunut kahdessa asunnossa joissa sattui samantapaisia asioita. Olen asunut lukuisissa asunnoissa joissa ei tapahdu kertakaikkiaan mitään normaalista poikkeavaa.
Lapsuudenkodissa tuntui silloin tällöin vastaavia ilmavirtoja, ovien kahvojen kokeilua, selittämättömiä ääniä.
Toisessa asunnossa selittämätöntä kolinaa ja ääniä jotka antaisivat ymmärtää että joku on siellä vaikkei olekaan. Esim. Suihkun ääni, vaikka kukaan ei ole suihkussa, kävelyäänet portaissa, vaikka kukaan ei kävele, ulko-oven ja askelten ääni, vaikka kukaan ei tule.
Vasta tuosta asunnosta muuttamisen jälkeen mieheni tunnusti kuulleensa nuo äänet myös. Hän on kaikenlaista hömppää ja huuhaata vastaan.
En minäkään mihinkään "usko" mutta olisi kiva tietää järkevä selitys noille asioille.
miten tuo työssäkäynti liittyy mihinkään? Yhdistit sen tuohon tervejärkisyyden kanssa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin tällöin, tullessani kirjastosta, kävelen kotiin kaupunkimme vanhan hautausmaan keskitse kulkevaa puistotietä. Hautausmaa ei enää ole käytössä eikä sen hautoja hoideta aktiivisesti. Kivet ovat sammaloituneet, jäkälöityneet.
Muutama vuosi sitten, eräänä tihkusateisena lokakuun päivänä, näin hautausmaalla hahmon. Se seisoi n. 20 metrin päässä minusta, rivistön reunimmaisimpana sijaitsevan hautakiven edessä. Yleensä haudoilla ei näkynyt ketään.
Uteliaisuuttani astuin polkua pitkin lähemmäksi ja tihrustin: hahmo oli hoikan, vanhan naisen. Nainen oli melko pitkä, vanhaksi naiseksi ryhdikkäästi seisova, harmaat hiukset olivat tiukalla nutturalla, osittain vanhanaikaisen hilkkamaisen päähineen suojassa. Hän seisoi selin minuun.
Astuin varovasti sivuun, itse asiassa yhden haudan päälle, koska halusin nähdä edes vilauksen naisen kasvoista – en tiedä miksi. Näin naisen sivuprofiilin – hänellä oli jylhät piirteet: suora terävä nenä ja vahva leukalinja. Naisen silmillä oli paksukehyksiset silmälasit, sellaiset, joita näkee 1960-luvun valokuvien ihmisillä. Nainen seisoi liikkumatta ja tuijotti hautakiveen.
Seuraavana päivänä, kävellessäni jälleen hautausmaan halki, poikkesin katsomaan hautakiveä, jolla olin naisen hahmon nähnyt. Kivessä luki nimi "Heinrich G. Dorf 1890 - 1968".
Kotiin tultuani googlasin nimen huvikseni. Sain selville, että nimen haltija oli Saksasta tänne 2. maailmansodan jälkimainingeissa muuttanut mies – natsismin vankkumaton kannattaja, joka oli palvellut Saksan armeijassa 1. maailmansodassa. Kun näpsäytin kuvahakuun, ruutuun alkoi räpsähdellä kuvia sotilasasuisesta iäkkäästä miehestä, jolla oli hapan katse.
Yksi kuvista kiinnitti välittömästi huomioni. Siinä Dorfin vieressä seisoi tutun näköinen nainen, jolla oli paksukehyksisten linssien läpi tuijottava hymytön, tuima katse. Nainen oli miestä jonkin verran nuorempi. Klikkasin kuvaa ja päädyin saksankielisen, ilmeisesti yksityisen harrastajan ylläpitämän historiallisen arkiston sivuille, joilla oli enemmän kuvia pariskunnasta. Yhdessä niistä nainen kätteli jotakuta merkkihenkilöä paljastaen sivuprofiilinsa – tunnistin sen ongelmitta samaksi kuin hautakiven edessä seisoneen hahmon.
Kuvatekstissä luki saksaksi: "Armida Siegfriede Dorf (Augustin) palveli valtakuntaa ja kunnioitettua Führeriä loppuun asti. Miehensä hra Dorfin kuoltua hän palasi rakkaaseen synnyinmaahansa ja kuoli korkeassa iässä vuonna 1983. Hänen viimeiset sanansa olivat "Heil, mein Führer, heil!".
Unohdin mainita, että tarinan kaikki yksityiskohdat on muutettu ;)
76
Eli se on kokonaan keksitty?
Tarina perustuu löyhästi faktisiin kokemuksiin. Dramatisoin sitä voimakkaasti ja muuttelin tapahtumia, mutta peruselementit (vainajan hahmon näkeminen, vanhus, natsimenneisyys) ovat paikkansapitäviä kokemuksia. Minusta vanhan ihmisen natsimielisyys on hemmetin puistattava asia.
76
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaha palstan pöytälaatikkokirjailijat vauhdissa, julkaiskaa nyt se yhteinen kompilaatio näistä kummitusjutuista.
Pelottaako sua vai mikä on sun ongelma?
Ei, mutta pelottaako sinua? Ongelmiakaan ei suuremmin ole, kiitos kysymästä. Entä itselläsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me asuimme perheemme kanssa 100-vuotta vanhassa talossa vielä muutama vuosi sitten. Melko nopeasti huomasin, että makuuhuoneessa tuntui siltä kuin joku katsoisi sinua. Tuntui erityisesti, että katse olisi tullut eräästä nurkasta. Tämä jatkui koko ajan kun asuimme siellä. Joskus makuuhuoneessa pystyin melkein erottamaan nurkasta tumman mies hahmon. Ääniä talosta kuului myöskin paljon, mutta pistin ne ihan vanhanrakennuksen piikkiin. Yläkerran mummo kertoikin eräänä päivänä asuneensa meidän nykyisessä kodissa yli 40-vuotta miehensä kanssa. Mies oli kuollut muutama vuosi sitten. Olen melko varma, että asunnossa liikkui miehen henki. Makuuhuone jossa nukuimme oli myöskin vanhan pariskunnan entinen makuuhuone jonne mies oli myös nukkuessaan kuollut.
Ja tämä tarina on myöskin tosi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin tällöin, tullessani kirjastosta, kävelen kotiin kaupunkimme vanhan hautausmaan keskitse kulkevaa puistotietä. Hautausmaa ei enää ole käytössä eikä sen hautoja hoideta aktiivisesti. Kivet ovat sammaloituneet, jäkälöityneet.
Muutama vuosi sitten, eräänä tihkusateisena lokakuun päivänä, näin hautausmaalla hahmon. Se seisoi n. 20 metrin päässä minusta, rivistön reunimmaisimpana sijaitsevan hautakiven edessä. Yleensä haudoilla ei näkynyt ketään.
Uteliaisuuttani astuin polkua pitkin lähemmäksi ja tihrustin: hahmo oli hoikan, vanhan naisen. Nainen oli melko pitkä, vanhaksi naiseksi ryhdikkäästi seisova, harmaat hiukset olivat tiukalla nutturalla, osittain vanhanaikaisen hilkkamaisen päähineen suojassa. Hän seisoi selin minuun.
Astuin varovasti sivuun, itse asiassa yhden haudan päälle, koska halusin nähdä edes vilauksen naisen kasvoista – en tiedä miksi. Näin naisen sivuprofiilin – hänellä oli jylhät piirteet: suora terävä nenä ja vahva leukalinja. Naisen silmillä oli paksukehyksiset silmälasit, sellaiset, joita näkee 1960-luvun valokuvien ihmisillä. Nainen seisoi liikkumatta ja tuijotti hautakiveen.
Seuraavana päivänä, kävellessäni jälleen hautausmaan halki, poikkesin katsomaan hautakiveä, jolla olin naisen hahmon nähnyt. Kivessä luki nimi "Heinrich G. Dorf 1890 - 1968".
Kotiin tultuani googlasin nimen huvikseni. Sain selville, että nimen haltija oli Saksasta tänne 2. maailmansodan jälkimainingeissa muuttanut mies – natsismin vankkumaton kannattaja, joka oli palvellut Saksan armeijassa 1. maailmansodassa. Kun näpsäytin kuvahakuun, ruutuun alkoi räpsähdellä kuvia sotilasasuisesta iäkkäästä miehestä, jolla oli hapan katse.
Yksi kuvista kiinnitti välittömästi huomioni. Siinä Dorfin vieressä seisoi tutun näköinen nainen, jolla oli paksukehyksisten linssien läpi tuijottava hymytön, tuima katse. Nainen oli miestä jonkin verran nuorempi. Klikkasin kuvaa ja päädyin saksankielisen, ilmeisesti yksityisen harrastajan ylläpitämän historiallisen arkiston sivuille, joilla oli enemmän kuvia pariskunnasta. Yhdessä niistä nainen kätteli jotakuta merkkihenkilöä paljastaen sivuprofiilinsa – tunnistin sen ongelmitta samaksi kuin hautakiven edessä seisoneen hahmon.
Kuvatekstissä luki saksaksi: "Armida Siegfriede Dorf (Augustin) palveli valtakuntaa ja kunnioitettua Führeriä loppuun asti. Miehensä hra Dorfin kuoltua hän palasi rakkaaseen synnyinmaahansa ja kuoli korkeassa iässä vuonna 1983. Hänen viimeiset sanansa olivat "Heil, mein Führer, heil!".
Unohdin mainita, että tarinan kaikki yksityiskohdat on muutettu ;)
76
Eli se on kokonaan keksitty?
Miehen nimi oli oikeasti: Hans Grosse Schwanz ja naisen nimi oli Brigitte Heilige (Möze) Schwanz. Kuva löytyy kun hakee googlesta sanoilla: Schwanz und Möze.
Höpsis. Noilla hakusanoilla tulee jotain pornokuvia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, tuo miehesi juttu paljasti kaiken. Yrität mukailla Hohtoa. Onko teillä pihassa labyrinttiä? Ja pian sataa lunta, ja joku tulee moottorikelkalla. Lapsi alkaa leikkimään kavereiden kanssa, joita et näe. Piilota kirves!
Vierailija kirjoitti:
skeptikko kirjoitti:
Kumma kyllä kun näitä ei saa koskaan valvotuissa olosuhteissa todistettua, kameroitakin on kaikilla.
Kyllä näitä on saatu todistettua. Esimerkiksi Jupe ja Marko Keskitalo eli Aavedata etsii aaveita sekä toinen veljespari, rajatiedon tutkijat Mika ja Markus Nikkilä. Heillä on sähkömagneettisten kenttien muutoksia mittaava EMF-mittari, videokamerat, ns. ghostbox ym. välineitä. Ohessa Hesarin ja Ylen linkit, googlettamalla ja YouTubesta löytyy lisää.
Muuten hyvä, mutta unohdit laittaa linkin niihin todisteisiin. Eli laitapa linkkiä kiitos. Eikäs sitten mitään mutuilua, tai kertomuksia kokemuksista, vaan ihan konkreettisia todisteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
NIin, pyytäkää tosiaan tuo Marko ja Jupe käymään, niin pääsette juttusille hengen kanssa...
Minkä ihmeen takia skeptiset tulee tälläiseen ketjuun? Ja viitsii vielä kuluttaa aikaansa toisten nälvimiseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huoh. Nää on niin rasittavia, kun en itse pätkääkään usko kummituksiin tai mihinkään yliluonnollisiin ilmiöihin.
Ihmisen mieli on erittäin mahtava, se kykenee hallusinaatioihin ja kuvittelemaan vaikka mitä.
Ajatelkaapa vaikkapa skitsofreenikoiden kuulemia ääniharhoja. Kukaan ei oikeasti puhu, mutta silti he aivan aidosti kuulevat jonkun puhuvan heille, monesti useammankin henkilön ja ajoittain erittäin häiritsevästi. He eivät halua kuulla niitä ääniä, mutta kuulevat silti, eikä kuuloaistimus heidän aivoissaan ole epäaito, vaikka kukana MUU ei sitä ääntä kuulekaan!
Yhtään tieteellisesti vahvistettua kummittelua ei ole pystytty maailmassa toteamaan, joten... ja nyt en edes tarkoita sitä, että yliluonnollista "ei voi tieteellisesti todistaa" - kyllä voisi esim. kummituksen ääniä ja hahmoja tallentaa pätevin menetelmin, jos niitä olisi tallennettavissa.
Mutta hei, en siis väitä ap:ta hulluksi, enkä huijariksi. Todennäköisesti hän itsekin uskoo kuulevansa/näkevänsä jotakin. Ja tokko siitä olisi kenellekään mitään haittaakaan, vaikka kuulisi/näkisi? Mieti ap itse. Jos nuo jutut alkavat oikeasti sinua ahdistaa, hakeudu omalääkärille ja pyydä lähetettä psykiatrille. Osa noista voi olla aivan talon rakenteidenkin synnyttämiä.
Väsyneenä alkaa myös auton ratissa jokainen pusikko näyttämään eläimen muotoiselta, jos on ajamassa pidempääkin matkaa. Milloin ne näyttää peuralta, tai hirveltä, ettei jopa karhu ole tulossa tielle. Ihmismieli alkaa luomaan varjoista yms. kaikenlaisia kuvia mitä lähellä ne ovat.
Näinkin. Ihmisen mieli ON voimakas, ja mielikuvitus myös. Kun ainakin alitajuisesti haluaa nähdä/uskoo johonkin, voi kriisitilanteessa ja stressissä myös niitä nähdä.
Eikä siihen välttämättä mitään stressiä tai kriisitilannettakaan tarvita. Pelkkä vilkas mielikuvitus riittää. Itse en todellakaan ole herkkä kuvittelemaan mitään, asun maalla yksinäni vanhassa omakotitalossa, jossa jatkuvasti kuuluu kaikenlaisia ääniä, mutta eivät ne minuun vaikuta mitenkään, koska tiedän niiden kuuluvan asiaan vanhassa puutalossa. Milloin ovat sään aiheuttamia, milloin eläinten.
Itseasiassa juuri kävin ikkunassa vilkaisemassa, kun kuulin tömähdyksen, joka oli ikäänkuin joku olisi lyönyt auton oven kiinni. Pihalla ei näkynyt mitään, kuten arvata saattoi, mutta ei se kyllä mielikuvitustani laukkaamaan saanut, koska äänenhän saattoi aiheuttaa mikä tahansa.
Vaikka siis mielikuvitukseni ei herkästi ala laukkaamaan, niin saattaa se silti sopivassa tilanteessa senkin tehdä. Kun toissapäivänä illalla fillaroin kyliltä kotia kohti, oli jo pilkkopimeää. Reitilläni on kyllä valot muuten, mutta viimeinen kilometri on valaisematon. Se kuitenkin menee pellon keskellä, joten ei ole koskaan aivan säkkipimeä.
Niinpä päätin uutta otsalamppua testatakseni kiertää syrjäisen metsäisen pikkutien kautta, jonka varrella ei ole asutusta, eikä siis mitään valojakaan. Kun sitten löin kyseisellä tiellä metsän keskellä lampun täysille, tuli kyllä toisaalta valaistu olo, mutta toisaalta jännempi, kuin ilman valoa hämärässä ajaessa, koska se lamppu toisaalta valaisi hyvin myös läheistä metsää ja toisaalta takanani oli aivan pilkkopimeää.
Siinä kummasti alkoi näkemään metsässä mitä kummallisimpia varjoja ja kun vielä mieleeni hiipi vuosia sitten sattunut tapaus, jossa tuttuni sattui näkemään marjastaessaan puuhun hirttäytyneen ihmisen, niin kummasti se katse toisaalta hakeutui ylemmäs puihin ja toisaalta liimaantui entistä enemmän pelkkään tiehen, vauhdin samalla kiihtyessä.
En usko yliluonnollisiin juttuihin, mutta vanhassa kodissa tapahtui asioita mitä en osaa järjellä selittää. Olen kuitenkin asunu viidessä muussakin kodissa, eikä missään ole ollut vastaavaa.
Ovelta kuului koputusta usein iltaisin, vaikka siellä ei ollut ketään. Ikkunasta näki suoraan ulko-ovelle joten olisi huomattu jos siellä olisi joku liikkunut.
Ja lapsella oli soiva lelu, mikä oli olohuoneen nurkassa lelulaatikossa, ja joskus iltaisin kun oltiin menossa nukkumaan ja sammutin valot olohuoneesta, se lelu alkoi soimaan. Ei se koskaan päivisin, tai muissa tilanteissa soinut itsekseen.
Omituisin juttu oli kun oltiin 1v lapsen kanssa kahdestaan kotona ja aamulla herättyäni kävelin keittiöön niin vesihana oli auki. Itse en kävele unissani eikä lapsikaan olisi ylettynyt sinne. Tästä on jo vuosia aikaa mutta en vieläkään ole keksinyt järkevää selitystä, etenkin sille vesihanalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huoh. Nää on niin rasittavia, kun en itse pätkääkään usko kummituksiin tai mihinkään yliluonnollisiin ilmiöihin.
Ihmisen mieli on erittäin mahtava, se kykenee hallusinaatioihin ja kuvittelemaan vaikka mitä.
Ajatelkaapa vaikkapa skitsofreenikoiden kuulemia ääniharhoja. Kukaan ei oikeasti puhu, mutta silti he aivan aidosti kuulevat jonkun puhuvan heille, monesti useammankin henkilön ja ajoittain erittäin häiritsevästi. He eivät halua kuulla niitä ääniä, mutta kuulevat silti, eikä kuuloaistimus heidän aivoissaan ole epäaito, vaikka kukana MUU ei sitä ääntä kuulekaan!
Yhtään tieteellisesti vahvistettua kummittelua ei ole pystytty maailmassa toteamaan, joten... ja nyt en edes tarkoita sitä, että yliluonnollista "ei voi tieteellisesti todistaa" - kyllä voisi esim. kummituksen ääniä ja hahmoja tallentaa pätevin menetelmin, jos niitä olisi tallennettavissa.
Mutta hei, en siis väitä ap:ta hulluksi, enkä huijariksi. Todennäköisesti hän itsekin uskoo kuulevansa/näkevänsä jotakin. Ja tokko siitä olisi kenellekään mitään haittaakaan, vaikka kuulisi/näkisi? Mieti ap itse. Jos nuo jutut alkavat oikeasti sinua ahdistaa, hakeudu omalääkärille ja pyydä lähetettä psykiatrille. Osa noista voi olla aivan talon rakenteidenkin synnyttämiä.
Väsyneenä alkaa myös auton ratissa jokainen pusikko näyttämään eläimen muotoiselta, jos on ajamassa pidempääkin matkaa. Milloin ne näyttää peuralta, tai hirveltä, ettei jopa karhu ole tulossa tielle. Ihmismieli alkaa luomaan varjoista yms. kaikenlaisia kuvia mitä lähellä ne ovat.
Näinkin. Ihmisen mieli ON voimakas, ja mielikuvitus myös. Kun ainakin alitajuisesti haluaa nähdä/uskoo johonkin, voi kriisitilanteessa ja stressissä myös niitä nähdä.
Eikä siihen välttämättä mitään stressiä tai kriisitilannettakaan tarvita. Pelkkä vilkas mielikuvitus riittää. Itse en todellakaan ole herkkä kuvittelemaan mitään, asun maalla yksinäni vanhassa omakotitalossa, jossa jatkuvasti kuuluu kaikenlaisia ääniä, mutta eivät ne minuun vaikuta mitenkään, koska tiedän niiden kuuluvan asiaan vanhassa puutalossa. Milloin ovat sään aiheuttamia, milloin eläinten.
Itseasiassa juuri kävin ikkunassa vilkaisemassa, kun kuulin tömähdyksen, joka oli ikäänkuin joku olisi lyönyt auton oven kiinni. Pihalla ei näkynyt mitään, kuten arvata saattoi, mutta ei se kyllä mielikuvitustani laukkaamaan saanut, koska äänenhän saattoi aiheuttaa mikä tahansa.
Vaikka siis mielikuvitukseni ei herkästi ala laukkaamaan, niin saattaa se silti sopivassa tilanteessa senkin tehdä. Kun toissapäivänä illalla fillaroin kyliltä kotia kohti, oli jo pilkkopimeää. Reitilläni on kyllä valot muuten, mutta viimeinen kilometri on valaisematon. Se kuitenkin menee pellon keskellä, joten ei ole koskaan aivan säkkipimeä.
Niinpä päätin uutta otsalamppua testatakseni kiertää syrjäisen metsäisen pikkutien kautta, jonka varrella ei ole asutusta, eikä siis mitään valojakaan. Kun sitten löin kyseisellä tiellä metsän keskellä lampun täysille, tuli kyllä toisaalta valaistu olo, mutta toisaalta jännempi, kuin ilman valoa hämärässä ajaessa, koska se lamppu toisaalta valaisi hyvin myös läheistä metsää ja toisaalta takanani oli aivan pilkkopimeää.
Siinä kummasti alkoi näkemään metsässä mitä kummallisimpia varjoja ja kun vielä mieleeni hiipi vuosia sitten sattunut tapaus, jossa tuttuni sattui näkemään marjastaessaan puuhun hirttäytyneen ihmisen, niin kummasti se katse toisaalta hakeutui ylemmäs puihin ja toisaalta liimaantui entistä enemmän pelkkään tiehen, vauhdin samalla kiihtyessä.
No tämä on pelottava! Metsässä pimeässä, siellähän voi olla mitä tahansa otuksiakin. Tulis itellekin kiire kotiin. Nuo edellä olevat kummitusjutut taas ei aiheuta mitään reaktiota. Onkohan mussa joku vika?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
skeptikko kirjoitti:
Kumma kyllä kun näitä ei saa koskaan valvotuissa olosuhteissa todistettua, kameroitakin on kaikilla.
Kyllä näitä on saatu todistettua. Esimerkiksi Jupe ja Marko Keskitalo eli Aavedata etsii aaveita sekä toinen veljespari, rajatiedon tutkijat Mika ja Markus Nikkilä. Heillä on sähkömagneettisten kenttien muutoksia mittaava EMF-mittari, videokamerat, ns. ghostbox ym. välineitä. Ohessa Hesarin ja Ylen linkit, googlettamalla ja YouTubesta löytyy lisää.
Muuten hyvä, mutta unohdit laittaa linkin niihin todisteisiin. Eli laitapa linkkiä kiitos. Eikäs sitten mitään mutuilua, tai kertomuksia kokemuksista, vaan ihan konkreettisia todisteita.
Täss tuo hesarin haastattelussa mainittu Hakunilan kartanon tutkimus:
Poltergeist siellä todennäköisti runkkailee salaa sun tukkaas kun oot somessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
skeptikko kirjoitti:
Kumma kyllä kun näitä ei saa koskaan valvotuissa olosuhteissa todistettua, kameroitakin on kaikilla.
Kyllä näitä on saatu todistettua. Esimerkiksi Jupe ja Marko Keskitalo eli Aavedata etsii aaveita sekä toinen veljespari, rajatiedon tutkijat Mika ja Markus Nikkilä. Heillä on sähkömagneettisten kenttien muutoksia mittaava EMF-mittari, videokamerat, ns. ghostbox ym. välineitä. Ohessa Hesarin ja Ylen linkit, googlettamalla ja YouTubesta löytyy lisää.
Muuten hyvä, mutta unohdit laittaa linkin niihin todisteisiin. Eli laitapa linkkiä kiitos. Eikäs sitten mitään mutuilua, tai kertomuksia kokemuksista, vaan ihan konkreettisia todisteita.
Täss tuo hesarin haastattelussa mainittu Hakunilan kartanon tutkimus:
Olikin todellinen "tutkimus" :D
Siinä vaiheessa kun mukana näissä "tutkimuksissa" on vähintään kolme skepsiksen jäsentä ja vielä James Randi mielellään mukana ja he kaikki tekevät samat havainnot, voin minäkin uskoa edes hippasen johonkin yliluonnolliseen.
Sen sijaan, että katselet tuollaista paskaa, niin katso mieluummin eilinen Docventures, jossa saat hieman asiallisempaa infoa ihmisten kusettamisesta.
Ole hyvä: http://areena.yle.fi/1-3250335
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
skeptikko kirjoitti:
Kumma kyllä kun näitä ei saa koskaan valvotuissa olosuhteissa todistettua, kameroitakin on kaikilla.
Kyllä näitä on saatu todistettua. Esimerkiksi Jupe ja Marko Keskitalo eli Aavedata etsii aaveita sekä toinen veljespari, rajatiedon tutkijat Mika ja Markus Nikkilä. Heillä on sähkömagneettisten kenttien muutoksia mittaava EMF-mittari, videokamerat, ns. ghostbox ym. välineitä. Ohessa Hesarin ja Ylen linkit, googlettamalla ja YouTubesta löytyy lisää.
Muuten hyvä, mutta unohdit laittaa linkin niihin todisteisiin. Eli laitapa linkkiä kiitos. Eikäs sitten mitään mutuilua, tai kertomuksia kokemuksista, vaan ihan konkreettisia todisteita.
Täss tuo hesarin haastattelussa mainittu Hakunilan kartanon tutkimus:
Olikin todellinen "tutkimus" :D
Siinä vaiheessa kun mukana näissä "tutkimuksissa" on vähintään kolme skepsiksen jäsentä ja vielä James Randi mielellään mukana ja he kaikki tekevät samat havainnot, voin minäkin uskoa edes hippasen johonkin yliluonnolliseen.
Sen sijaan, että katselet tuollaista paskaa, niin katso mieluummin eilinen Docventures, jossa saat hieman asiallisempaa infoa ihmisten kusettamisesta.
Ole hyvä: http://areena.yle.fi/1-3250335
Katso itse.
Olin itse skeptikko henkeen ja vereen siihen asti kunnes itse koin asioita mitä ei järjellä voi selittää. Onko se jotenkin sulta pois? Jotkut ihmiset nyt on vaan irtautuneita maailmasta ja kaikesta siitä ympäröivästä, että ei tunnista henkiolentoja vaikka ne tunkis autonrengasta sun perseeseen.
Hyvää illan jatkoa, voit siirtyä omaan kuplaasi takaisin.
Jaha palstan pöytälaatikkokirjailijat vauhdissa, julkaiskaa nyt se yhteinen kompilaatio näistä kummitusjutuista.