Lue keskustelun säännöt.
Miksi mies "suuttuu" kun voin pahoin eikä osaa lohduttaa?
24.09.2016 |
On kyllä mielestäni kyvykäs empatiaan, mutta jos esim. sanon että olen todella väsynyt kun vauva piti yöllä hereillä, tällä kaipaisin vain ymmärrystä ja jonkinlaista halausta tai empatiaa. Mutta hän kuuleekin "olet huono mies kun minä olen väsynyt, koska et auta minua tarpeeksi lasten kanssa". Siis kääntää kaiken sanomani itseään vastaan. Ja tämähän ei pidä lainkaan paikkansa, jotenkin ärsyttää etten koskaan saa valittaa enkä saa lohdutusta kun mies aina suuttuu tästä. On joskus sanonut että hän haluaa minun olevan onnellinen ja se on hänen tehtävänsä tehdä minut sellaiseksi ja kun en siltä näytä niin "suuttuu", onko tässä mitään järkeä. Ärsyttää ja aiheuttaa ongelmia parisuhteessamme.
Kommentit (166)
161/166
|
27.09.2025 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Olen itse ihminen, joka ei kaipaa muilta olkapäitä tai lohdustusta, en kyllä ratkaisujakaan. Riittää sellanen asian kertominen ja kalja, jonka jälkeen voidaan vaihtaa aihetta. Ymmärrän kuitenkin, että valtaosa ihmisistä ei ole tällaisia. Osaan sujuvasti esittää empaattista, halata ja myötäillä, että onpa kurjaa. Mikä siinä on niin mahdottoman vaikeaa?
N45
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saara ja Fatim täällä kertoo kotioloistaan. Huuu keööös.
Mun exä oli samanlainen. Jos ilmaisin mitään negatiivista, esim olen väsynyt tai mainitsin, että joudun taas hoitamaan äitini ja mummoni asioita (molemmat siihen aikaan huonokuntoisia), hän otti sen niin, että hänen pitäisi ratkaista se jotenkin ja otti siitä kauhean stressin, jolloin musta tuli syyllinen hänen ikävään tunteeseen. No ei, kunhan nyt vaan sanoin ja joskus se liittyi esim. Siihen että oltiin mietitty vieraiden kutsumista, mutta kun perustelin väsymyksellä sen lykkäämistä, olin pska ihminen, joka pilaa aina kaiken kivan.
Mainittakoon, että meillä on neljä lasta ja mä hoidin 100% päivätyön lisäksi KAIKKI heidän kuskaamiset ja käynnit milloin missäkin, asuttiin keskeneräisessä rakennusprojektissa, johon osallistuin mm tekemällä vedeneristykset, laatoitukset ja kaikki sisäpinnat. Jossain vaiheessa mulla flippasi, kun mikään, mitä tein, ei riittänyt, eikä koskaan saanut olla väsynyt tai kurjaa oloa.
Vierailija kirjoitti:
Olen itse ihminen, joka ei kaipaa muilta olkapäitä tai lohdustusta, en kyllä ratkaisujakaan. Riittää sellanen asian kertominen ja kalja, jonka jälkeen voidaan vaihtaa aihetta. Ymmärrän kuitenkin, että valtaosa ihmisistä ei ole tällaisia. Osaan sujuvasti esittää empaattista, halata ja myötäillä, että onpa kurjaa. Mikä siinä on niin mahdottoman vaikeaa?
N45
Kalja? :D
Vierailija kirjoitti:
Mun exä oli samanlainen. Jos ilmaisin mitään negatiivista, esim olen väsynyt tai mainitsin, että joudun taas hoitamaan äitini ja mummoni asioita (molemmat siihen aikaan huonokuntoisia), hän otti sen niin, että hänen pitäisi ratkaista se jotenkin ja otti siitä kauhean stressin, jolloin musta tuli syyllinen hänen ikävään tunteeseen. No ei, kunhan nyt vaan sanoin ja joskus se liittyi esim. Siihen että oltiin mietitty vieraiden kutsumista, mutta kun perustelin väsymyksellä sen lykkäämistä, olin pska ihminen, joka pilaa aina kaiken kivan.
Mainittakoon, että meillä on neljä lasta ja mä hoidin 100% päivätyön lisäksi KAIKKI heidän kuskaamiset ja käynnit milloin missäkin, asuttiin keskeneräisessä rakennusprojektissa, johon osallistuin mm tekemällä vedeneristykset, laatoitukset ja kaikki sisäpinnat. Jossain vaiheessa mulla flippasi, kun mikään, mitä tein, ei riittänyt, eikä koskaan saanut olla väsynyt tai kurjaa oloa.
Minun exäni oli samanlainen.
Nykyisen kanssa tuntuukin kummalta, ja todella hyvältä, kun saan myötätuntoa ja halauksia. Ymmärrystä. Hän tietää, etten valita syyllistääkseni.