Onko luomuna synnyttäminen tuhoon tuomittu idea ?
Mitä mieltä olette ne jotka ovat synnyttäneet luomuna ja /tai kivunlievityksellä? Mä jotenkin pelkään sitä epiduraalia enemmän kuin mitään ja en usko, että ilokaasu toimii (tupakan savukin menee päähän) olen suunnittelemassa raskautta ja eikä voi tietää päätyykö tässä synnyttämään lainkaan vai ei. Mä olen miettinyt ilman kivunlievitystä synnyttämistä koska epiduraalit ja kaasut tuntuu vaan niin.... Noh , oudoilta ideoilta. Mutta luuletko itsestäni jotenkin liikoja ? Mulla ei nyt sinänsä kovin korkea kipukynnys ole ja synnytys nyt sattuu aina. Meinasin kuolla sydänkohtaukseen kun otin tatuoinnin. Mitä olette mieltä ? Entäs yksin synnyttäminen ? Olen ajatellut, että en haluaisi miestä mukaan synnytykseen. En jotenkin halua että mies näkee mua siinä tilassa ja olen
Muutenkin henkilö joka käpertyy yksin kun olen luvuissa . Mielellään kuulisin teidän kokeneempien ajatuksia / mielipiteitä!
Kommentit (65)
Kiitos taas kaikille vastanneille, tosi hyviä vastauksia ja kokemuksia teillä on ollut, arvostan myös niitä hurjempiakin kertomuksia !
Mistähän muuten voi johtua kovin korkea alapeukkujen määrä tähän aloitukseeni ? Ensimmäinen viesti oli kyllä toden totta kökkö 😀 Silti hieman ihmetyttää miksi tämä aihe on kerännyt näinkin monta alapeuklua, vaikka ei missään nimessä minun kanssani tarvitsekaan olla samaa mieltä :) Ap
Luomusynnytys kiehtoo itseänikin jotenkin, mutta ekan lääkkeellisen synnytyksen jälkeen tuntuu, etten ehkä pystyisi siihen. Jo alkuvaiheen supistukset oli niin tuskallisia, että tiukkaa teki! Heti sairaalaan tullessa sain ilokaasua, mutta vasta epiduraali toi kunnollisen avun. Voisin arvella, että juuri epiduraalin vuoksi oma synnytykseni oli niinkin siedettävä. :)
Jos uusi kerta joskus tulee, saattasin sinnitellä vähän pidempään luomuna, mutta niinkun muutkin on todenneet, siinä tilanteessa ei enää paljoa kiinnosta, mitä laitetaan, kunhan tuskat helpottais...
Nyt tulee varmaan alapeukkuja, mutta kannattaa miettiä että mitäpäs sitten jos tuleekin sektio. Et välty neuloilta ja lääkkeiltä, et spinaalilta ja toipuminenkin voi olla hidasta. Eihän luomusynnytys mikään mahdottomuus ole, mutta pieni ajatus kiireelliselle/hätäsektiolle kannattaa suoda, jottei tule shokkina jos näin käy.
Itsellä kaksi luomuyritystä jotka vauvojen tilan heikennyttyä päättyivät leikkauspöydälle, toinen traumaattisempi hätä ja toinen onneksi rauhallisempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen synnytys on kyllä usein pitkä. Supistukset ovat melkoisen kivuliaita, itse olin tyytyväinen kun otin puudutuksen ja samalla sain oksitosiinia noputtamaan avautumista.
Mieti montako sähköiskua ottaisit muutaman minuutin välein, tai kestäisit.
Tämä on muuten ihan hyvä ajatusharjoitus tätä kivunlievitystä asiaa mietittäessä ! 😀 Ap
Oksitosiinia annetaan epiduraalin yhteydessä siksi, että epiduraali hidastaa synnytystä.
Vierailija kirjoitti:
Nyt tulee varmaan alapeukkuja, mutta kannattaa miettiä että mitäpäs sitten jos tuleekin sektio. Et välty neuloilta ja lääkkeiltä, et spinaalilta ja toipuminenkin voi olla hidasta. Eihän luomusynnytys mikään mahdottomuus ole, mutta pieni ajatus kiireelliselle/hätäsektiolle kannattaa suoda, jottei tule shokkina jos näin käy.
Itsellä kaksi luomuyritystä jotka vauvojen tilan heikennyttyä päättyivät leikkauspöydälle, toinen traumaattisempi hätä ja toinen onneksi rauhallisempi.
Kuten olen jo muutamaan kertaan maininnut, mulle tämä "luomusynnytys" ei ole itseisarvo. En aio vihata itseäni jos en siihen pysty ja vielä vähemmän uhkaisin oman lapseni turvallisuutta tilanteessa jossa esim. Leikkausta tarvittaisiin. Minua kiinnosti tietää, että kannattaako tuohon touhuun edes yrittää lähteä ilman kivunlievitystä. Ja toisaalta, miksei voisi, kyllä tähän maailmaan jokunen miljardi ihmistä on syntynyt ilman mitään kivunlievityksiä. Varmasti paras asenne on tosiaan se, että ei kuvittele / luule/ suunnittele liikaa. Olla valmiina mutta sen mukaan edetään mitä tilanne vaatii. Ap
Vierailija kirjoitti:
Tens + ilokaasu riitti täälläkin. Epiduraalin yhteydessä kai laitetaan aina oksitosiinitippa, sillä synnytystä joudutaan epiduraalin jälkeen vauhdittamaan sillä keinotekoisesti. Minulle tämä oli suurin syy puudutusten välttelyyn, lisäksi koin että kipukynnykseno on melko kova ja meininki oli sellainen utelias BRING IT ON, voiko muka sattua niin paljon. Toki olisin puudutteita ottanut jos olisi tuntunut että on pakko.
mulle on kahdesta kolmessa synnytyksessä laitettu oksitosiinitippa ja harmittaa edelleen, etten tiedä miksi se laitettiin, kun en kertaakaan epiduraalia ole saanut ja synnytykset ovat olleet nopeita. En kertakaikkiaan tajua. Minä olen tuo, jolla esikoinen syntyi valmisteluhuoneeseen, eli en ehtinyt "saada" edes sitä lämmintä suihkua, hyvä kun sain housut pois jalasta. Soitettaessa synnytysosastolöta tietenkin sanottiin, että nuku kotona yön yli. Oli pakko lähteä ja taksissa jo tuntui ponnistamisen tarve. Suorastaan juoksin synnytysosastolle. Oikea osoite olisi varmaan ollut ensiapu, mutta sairaala oli erilailla järkätty silloin.
Tästä johtuen en tajua miksi mulle kahdessa seuraavassa synnytyksessä laitettiin oksitosiinitippa. Kakkosen kanssa tosiaan oli aikeissa antaa epiduraali ja se on tietynlainen peruste, mutta tämäkin synnytys kesti vain 5 h. Lisäksi kiellettiin juomavesi, "jos tässä joudutaan leikkaukseen". Vauva oli hienosti raivotarjonnassa, sydänäänet hyvät, minä ihan voimissani. Yritin kysellä syytä, mutta en saanut.
Kolmannen kanssa käynnistettiin ja taas se tippa tungettiin käteen, vaikka suunnilleen juoksin synnytyssaliin synnyttämään 5 h kestäneessä jutussa.
No, ehkä sille oli joku muu tarkoitus jota mulle ei kukaan koskaan kertonut. Ei mua tää harmita, eikä minusta edes vaikuttanut mitenkään synnytykseen, eikä pilannut "luomukokemusta" jota en siis hakenut, kunhan sattui kohdalle kolmesti. Tämä tuli mieleen tuosta, ettei halua epiduraalia koska oksitosiini. Joskus se oksitosiini tökätään vaikkei saisi mitään puudutuksia.
Mulla on vaan yksi synnytys takana, mutta parhaimpana hetkenä muistan sen ihanan tunteen kun epiduraali alkoi vaikuttaa ja sain hetken levättyä ja nukuttua. Pistäminen ei tuntunut paljon missään. Ilokaasu ei auttanut mitään joten seuraavalla kerralla ehdottomasti epiduraali heti kun sen vaan saa. :)
Itse halusin kaiken mahdollisen puudutuksen, mutta valitettavasti mistään ei ollut apua kuin hetkellisesti. Olisin kyllä tullut hulluksi kivusta ilman niitä lyhyitä hetkiä, jolloin puudutus pehmensi kipua sen verran, että sai silmät suljettua.
Eikä miehestä kipuun mitään apua ollut, tykkään myös käpertyä itseeni kivuissa, mutta olipahan joku tuomassa vettä ja pitämässä oksennuspussia. Ja oli lapsen syntymä miehellekin ikimuistoinen kokemus kun sai leikata napanuoran etc...
Ilokaasu oli aivan turha omalla kohdallani. Mutta ihmiset ja synnytykset on niin erilaisia kaikki.
Vierailija kirjoitti:
No jokainen voi itse päättää mikä on parhaaksi. Toki saahan siellä sitten kivunlievitystä jos
ei kestä luomuna.
No ei varmasti saa! Mulla on 3 lasta, enkä ole mitään kivunlievitystä saanut. Ilokaasua on tarjottu ja ekassa synnytyksessä oksensin sen takia, ei sovi minulle. Epiduraalia olen pyytänyt, kertaakaan en ole saanut, enkä muutakaan puudutetta,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jokainen voi itse päättää mikä on parhaaksi. Toki saahan siellä sitten kivunlievitystä jos
ei kestä luomuna.
No ei varmasti saa! Mulla on 3 lasta, enkä ole mitään kivunlievitystä saanut. Ilokaasua on tarjottu ja ekassa synnytyksessä oksensin sen takia, ei sovi minulle. Epiduraalia olen pyytänyt, kertaakaan en ole saanut, enkä muutakaan puudutetta,
Mulle taas annettiin epiduraali ns. pyytämättä ja yllätyksenä.
Vierailija kirjoitti:
Nyt tulee varmaan alapeukkuja, mutta kannattaa miettiä että mitäpäs sitten jos tuleekin sektio. Et välty neuloilta ja lääkkeiltä, et spinaalilta ja toipuminenkin voi olla hidasta. Eihän luomusynnytys mikään mahdottomuus ole, mutta pieni ajatus kiireelliselle/hätäsektiolle kannattaa suoda, jottei tule shokkina jos näin käy.
Itsellä kaksi luomuyritystä jotka vauvojen tilan heikennyttyä päättyivät leikkauspöydälle, toinen traumaattisempi hätä ja toinen onneksi rauhallisempi.
No mutta ei minusta ap, kuten ei kukaan muukaan tässä mitenkään kirjoittanut, ettei missään nimessä halua piikkejä, puudutteita, nukutusta, leikkausta.
Minä en todellakaan kummallakaan kertaa lähtenyt synnyttämään luomuna vaan pikemminkin juuri asenteella että pakko saada kaikki kivunlievitys mitä voi. Kun sitä ei ehtinyt sitten saamaan, niin sekin oli ihan ok, vaikkakin todella kivuliasta.
Ei mulla ainakaan ollut pienintäkään epäilyksen sanaa saati vastalausetta siihen, että jos vauvalla on hätä, hänet revitään keinolla millä hyvänsä kohdustani ulos, joko alakautta tai leikkaamalla. Siinä hädässä tietenkin joku piikki selkään olisi ollut pikkujuttu. Saa sitä silti pelätä ja inhota ajatusta. Inhoan ajatusta juurihoidosta ja suolen tähystyksestäkin ja pyrin välttämään näitä viimeiseen saakka, tiedostaen kuitenkin, että joskus on vaan pakko.
Voi olla että siihen pystyy, voi olla ettei. Mitä väliä. Jos on lyhyt synnytys, voi sen kestää. Jos taas kestää 3 vrk helvetillisiä kipuja eikä mitään edistystä, sitä vaan kiittää luojaa että epiduraali on keksitty jos sen saa siinä parin vuorokauden kohdalla. Aika monella usko "kivun tarkoitukseen" ja "luotto siihen että vartalo on tehty synnyttämään" karisee jos mitään ei pitkään aikaan tapahdukaan. Epiduraali rentouttaa monet niin että avautuminen tapahtuu kivuttomasti sen aikana. Ponnistaa voi silti ilman puudutteita jos siltä tuntuu. Eihän se vaikuta kuin pari tuntia. Itsellä auttoi tuon avautumisvaiheen, vaikka olinkin haaveillut luomusynnytuksestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jokainen voi itse päättää mikä on parhaaksi. Toki saahan siellä sitten kivunlievitystä jos
ei kestä luomuna.
No ei varmasti saa! Mulla on 3 lasta, enkä ole mitään kivunlievitystä saanut. Ilokaasua on tarjottu ja ekassa synnytyksessä oksensin sen takia, ei sovi minulle. Epiduraalia olen pyytänyt, kertaakaan en ole saanut, enkä muutakaan puudutetta,
Oletko synnyttänyt Keski-Suomen keskussairaalassa :) Ihan sama juttu. Joka kerta on puudutusta pihdattu, vaikka papereissä lukee hyvin selkeästi, että nopeita synnytyksiä. Aina on vedottu siihen, että tämä on vasta alussa. Jopa kolmannella kerralla, kun kahdessa edellisessä on selkeästi todettu, että avautuminen todella nopeaa ja yhtäkkistä (ja aivan helvetin kivuliasta kun se on yhtä supistusta pari tuntia. Siis niin, että uusi alkaa heti edellisen laskettua). Mulle ihan ok, kun oikeasti meni niin nopsaan. Mutta jos se oli syy, niin miksi valehdella, että ei nyt vielä tartte mitään, monet kuule synnyttää 24 h ennen kuin saa mitään ja sä vasta just tulit. Tuollahan on sittemmin kielletty myös ilokaasu.
Minä suunnittelin ottavani kaikki puudutukset, mutta niin vain synnytin kolme luomuna, kun en tarvinnutkaan.
Muakin pelotti epiduraalin ottaminen jopa enemmän kuin synnytys,mutta h-hetkellä kun kätilö kysyi että pitäiskös laittaa epiduraali niin oli kyllä jo niin kovat kivut että en edes tajunnut enää pelätä sitä 😁
Vierailija kirjoitti:
Muakin pelotti epiduraalin ottaminen jopa enemmän kuin synnytys,mutta h-hetkellä kun kätilö kysyi että pitäiskös laittaa epiduraali niin oli kyllä jo niin kovat kivut että en edes tajunnut enää pelätä sitä 😁
Tämäpä se; kun ei vielä tiedä mitä se synnytyskipu on. Voi olla tosiaan hyvinkin, että jossain vaiheessa se oma kipukynnys on vaan niin ylitetty, että ihan sama mitä tekevät :) ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tens + ilokaasu riitti täälläkin. Epiduraalin yhteydessä kai laitetaan aina oksitosiinitippa, sillä synnytystä joudutaan epiduraalin jälkeen vauhdittamaan sillä keinotekoisesti. Minulle tämä oli suurin syy puudutusten välttelyyn, lisäksi koin että kipukynnykseno on melko kova ja meininki oli sellainen utelias BRING IT ON, voiko muka sattua niin paljon. Toki olisin puudutteita ottanut jos olisi tuntunut että on pakko.
mulle on kahdesta kolmessa synnytyksessä laitettu oksitosiinitippa ja harmittaa edelleen, etten tiedä miksi se laitettiin, kun en kertaakaan epiduraalia ole saanut ja synnytykset ovat olleet nopeita. En kertakaikkiaan tajua. Minä olen tuo, jolla esikoinen syntyi valmisteluhuoneeseen, eli en ehtinyt "saada" edes sitä lämmintä suihkua, hyvä kun sain housut pois jalasta. Soitettaessa synnytysosastolöta tietenkin sanottiin, että nuku kotona yön yli. Oli pakko lähteä ja taksissa jo tuntui ponnistamisen tarve. Suorastaan juoksin synnytysosastolle. Oikea osoite olisi varmaan ollut ensiapu, mutta sairaala oli erilailla järkätty silloin.
Tästä johtuen en tajua miksi mulle kahdessa seuraavassa synnytyksessä laitettiin oksitosiinitippa. Kakkosen kanssa tosiaan oli aikeissa antaa epiduraali ja se on tietynlainen peruste, mutta tämäkin synnytys kesti vain 5 h. Lisäksi kiellettiin juomavesi, "jos tässä joudutaan leikkaukseen". Vauva oli hienosti raivotarjonnassa, sydänäänet hyvät, minä ihan voimissani. Yritin kysellä syytä, mutta en saanut.
Kolmannen kanssa käynnistettiin ja taas se tippa tungettiin käteen, vaikka suunnilleen juoksin synnytyssaliin synnyttämään 5 h kestäneessä jutussa.
No, ehkä sille oli joku muu tarkoitus jota mulle ei kukaan koskaan kertonut. Ei mua tää harmita, eikä minusta edes vaikuttanut mitenkään synnytykseen, eikä pilannut "luomukokemusta" jota en siis hakenut, kunhan sattui kohdalle kolmesti. Tämä tuli mieleen tuosta, ettei halua epiduraalia koska oksitosiini. Joskus se oksitosiini tökätään vaikkei saisi mitään puudutuksia.
Muakin kiinnostaisi tämä. En saanut epiduraalia, synnytin nopeasti luomuna, silti oksitosiinitippa. Perustelu oli muistaakseni joku "saat lisää voimaa supistuksiin". Voisiko joku kätilö selittää tämän?! Onko synnytysosastoilla niin kiire, että nopeastikin etenevää synnytystä pitää varmuuden vuoksi vauhdittaa..? Miksei synnytys saa edetä luonnolliseen tahtiin, jos vauvalla ei ole hätää?
Kaksi synnytystä takana ilman droppia. T. Isä2c
Liikuin nuorena aikuisena seurakuntaporukoissa, ja yksi raskaana oleva nainen kertoi useita kertoja, että hän oli rukoillut kivutonta synnytystä ja uskoi sen saavansa. Sitten kun oli synnyttänyt, ei puhunut synnytyksestään enää mitään.
Tens + ilokaasu riitti täälläkin. Epiduraalin yhteydessä kai laitetaan aina oksitosiinitippa, sillä synnytystä joudutaan epiduraalin jälkeen vauhdittamaan sillä keinotekoisesti. Minulle tämä oli suurin syy puudutusten välttelyyn, lisäksi koin että kipukynnykseno on melko kova ja meininki oli sellainen utelias BRING IT ON, voiko muka sattua niin paljon. Toki olisin puudutteita ottanut jos olisi tuntunut että on pakko.